Valmiina projekti 7/10

10 kohdan projektilistaltani sain kuin sainkin valmiiksi seitsemännen asian eli listan kohdan 3: petroolit sukat. Nämä ovat menossa lahjaksi palelevavarpaiselle ystävälle.

Lopputulos on kaukana petroolista, sillä teräosat ovat tuiki kirjavat. Tehty päättelylanganpätkistä yhdessä tuon petroolinvärisen langan kanssa. Lankojen alusta ja lopusta jätin pätkät tuonne sisälle, joten nurinpäin käännettynä sukka näyttää enemmän pörrölelulta.

Kaikki pätkät eivät ole omiani, vaan sain apuja naamakirjan kautta. Itse asiassa niin paljon apua, että pätkistä riittää vähintäänkin toisiin tai kolmansiin tämän tyylisiin sukkiin. Ne kudon sitten kun aikaa on ja lahjoitan tarvitseville.

Uudet pokat

Marraskuun viimeisen päivän kolarissa minulta rikkuivat myös silmälasit, jotka vakuutusyhtiö lupasi korvata. Kiersin useamman optikkoliikkeen ja etsin sopivia, koska nykyinen kehysmuoti ei kuulu suosikkeihini. Löysin pari mahdollista vaihtoehtoa, parista liikkeestä myytiin jopa ei oota, kun kaikki kehykset olivat leualle valuvia malleja.

Pitkään kipuilin sitä, että ykkössuosikkini olivat varsin näyttävät ja aivan erilaista tyyliä kuin minulla on totuttu näkemään. Lopulta päätin, että olkoon, tähän pimeyteen, synkkyyteen ja tylsyyteen kaivataan jotain piristystä. Niinpä minulla on nyt sitten kunnon bling-bling lasit aidoilla Swarowski kristalleilla.

 

Ero vanhoihin on melkoinen, kuten kuvasta näkyy. Ensimmäisen päivän jälkeen jouduin vaihdatuttamaan nenätyynyt laseihin, sillä niiden omat olivat varsin kovat ja teräväreunaiset ja painoivat vietävästi. Nykyiset silikoniset nenätyynyt ovat paremmat ja laseja voi käyttä ilman kipua. Sen verran sietämätön oli se ensimmäisten nenätyynyjen aiheuttama kipu, että edes lause "mitä nainen ei kärsisi kauneudekseen", ei motivoinut laseja käyttämään. Nyt tilanne on kuitekin toinen ja uudet lasit viihtyvät nenälläni jatkuvasti.

10 projektia - 2 lisää valmiina

Otsikko kertoo oikeastaan kaiken oleellisen. Tarkoituksenani oli saattaa vuoden loppuun mennessä 10 projektia valmiiksi ja jo jokin aika sitten jouduin tunnustamaan, että kaikki 10 eivät millään valmistu. Listahan näytti tältä:

1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Kun katsellaan, mitä on tehty ja tekemättä, niin lista näyttää tältä:
1) sukat nalle-krassista
2) kettu-sukat
3) petroolit sukat
4) harmaat sukat purku
5) harmaiden sukkien uudelleen kutominen
6) valkoisten sukkien purku
7) valkoisten sukkien uudellen kutominen
8) Bandun pussin ompeleminen
9) matonkuteiden leikkaaminen
10) kylppärin maton kutominen

Yliviivatut on siis tehty, viimeisimpänä kohdat  4 ja 6.

Harmaissa oli ehjät varret, joten säästin ne. Valkoiset olivat niin huonossa kunnossa, että ne piti purkaa kokonaan uudelleen kudontaa varten. Jälleen kerran saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun niitä uusia lankojakin on odottamassa, mutta periaatteeni mukaan yritän hyödyntää kaiken käyttökelpoisen materiaalin.



Nyt toivon, että saisin valmiiksi noista projekteista 8 ennen vuoden vaihdetta. Nopein on edelleen listalla, mutta ompeluhommat eivät ole oikein innostaneet viime aikoina.

Suutarin lapsen sukat

Yleensähän sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, no eipä ole sukankutojallakaan sukkia. Tai siis on niitä jokunen pari, mutta viimeaikoina ei ole tullut juuri itselle kudottua. Nyt sitten ei tarvitsekaan, sillä sen on hoitanut joku muu puolestani.

Naamakirjassa joku tarjosi ilmaiseksi kassillista villasukkia uusiokäyttöön, kun ei enää itsellä ollut tarvetta. Jos ei kellekään kelpaisi, niin menisivät roskiin. Eihän sitä nyt sentään ehjiä villasukkia roskiin, eihän? Kävin hakemassa sukat sillä ajatuksella, että hyötykäyttäisin sen, mitä olisi mahdollista esimerkiksi varret uusiin teriin ja teristä purkuun ne, mitä voi purkaa.

Sukat osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen hyävkuntoisiksi, ne olivat ehjiä ja pestyjä, mutta hiukan nukkaisia. Sovittaessa ne istuivat jalkaani kuin hansikas...


Enpä sitten taida purkaa näitä, vaan otan ihan itselle käyttöön. Siistiminenkin onnistuu helposti nukanpoistajalla. Nyt ei tarvitse sitten itselle kutoa, kun on sukkia monen monta paria odottamassa käyttöä.

Ihan vapaasti saa kysyä, onko tässä mitään järkeä, kun on kasa kaupalla lankoja odottamassa kutomista. Ei siinä ehkä mitään järkeä olekaan, mutta silti tuntui ihan hyvältä saada kasa uusia sukkia ja tietää samalla estäneensä niiden joutumisen roskikseen.

Projektit uusiksi

Niinhän siinä tietenkin kävi, että suunnittelemani 10 projektia ennen vuoden vaihdetta menivät kuitenkin uusiksi.  Noin puolet suunnitelluista projekteista jää tekemättä, sillä lupasin kutoa jouluksi muutaman parin miesten sukkia kokoa 42.

Allaolevat ovat lähinnä itselleni muistutuksena siitä, millaisella määrällä silmukoita sukat tein. Malli on kaikissa sama, niin perus-perus sukka kuin vain voi olla, varsi joustinta 2o-2n, vahvistettu kantapää ja teräosa sileää neulosta.

 

Harmaat miesten sukat
Lankana Nalle, kootut harmaat kerät varastoistani. Varressa 60 silmukkaa, kantalappu 16+16 silmukalla, 34 kerrosta, kantalapun sivusta nostettu 19 silmukkaa. Terässä myös 15 silmukkaa puikolla. Lanka loppui tylsästi kesken ja toinen kerä eri värierää on todellakin eri väristä.

Siniset miesten sukat koko 42
Lankana 7 veljestä vastaava inasen paksumpi lanka, varressa 52 silmukkaa ja terässä samoin 13 silmukkaa puikolla. Kantalapussa 14+14 silmukkaa.

Tummanharmaissa lankana 7 veljestä Duo mustanharmaa. Puikolla 14 silmukkaa, sama määrä x2 kantalapussa. Kantalapun reunasta nostettu 17 silmukkaa.

Nyt sitten takaisn joululahjojen ja projektien pariin. 

Lisää mittaa sukkiin

Vaikka olis projekteja kesken pilvin pimein, päätin hoitaa tämän pois alta, jotta melkein sopivat sukat saadaan käyttöön. Nämä oli joku kutonut isälleni lahjaksi, mutta sukat olivat paitsi inasen liian lyhyet, myös jotenkin hassusti todella pitkällä matkalla kavennetut, ja puristivat. Huomasin senkin, että sukissa on vähän hassusti toisessa sukassa 52 silmukkaa terässä ja toisessa 50 silmukkaa.

Lisähaasteensa näiden sukkien jatkamiseen toi se, että ne on kutonut oikeakätinen neuloja ja minä kun olen vasenkätinen.

Purin siis sukan terän kavennusten loppuun asti, jotka nekin olivat tietysti eri kohdilla kummassakin sukassa. Käänsin sukat ympäri ja kudoin nurjalta puolelta nurin, jotta sain kutimen kiertämään oikeaan suuntaan. Pelkäsin, että kavennukset olisivat oikealta puolelta ihan mahdottoman rumat, mutta onnistuivat yllättävän hyvin.

Lisäsin sukan terään viisi kerrosta sinistä, jotta sain sukkaan lisää mittaa. Lankana käytin kirkkaan sinistä seiska veikkaa, joka oli aavistuksen kirkkaampaa kuin varressa käytetty sininen. Ehkä tuota tummempaakin olisi ollut jossain, mutta tuo kirkas oli käden ulottuvilla. Leveyttä lisäsin muuttamalla pitkällä matkalla tehdyt epämääräiset kavennukset kapeaksi nauhakavennukseksi, jolloin sukat pysyivät leveämpinä pidempään.

Käyttäjän jalat eivät olleet saatavilla korjausta tehtäessä, joten nyt sitten vaan toivon, että nuo lisätyt viisi kerrosta riittävät.

Millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni

Olen tässä muutaman päivän miettinyt sitä, millaisen kuvan annan itsestäni ja elämästäni somessa ja muutenkin. Tätä varmaan kuuluisi jatkaa sillä perinteiseillä lauseella: "Ei sillä, että välittäisin, mutta kuitenkin...". Minä mietin tätä kyllä lähinnä uteliaisuus aspektista, sillä enpä minä todellakaan paljon välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Omituisena, nuukana ja vastavirrankulkijana kuitenkin pitävät, niin onko sillä mitään väliä, mitä ajattelevat tuon lisäksi.

Tottahan se on, että olen nuuka ja omituinenkin olen, niin kuin meistä jokainen omalla tavallaan. Vastavirtaan kuljen monessa asiassa - välillä ihan muita ärsyttääkseni tai omien outojen periaatteideni vuoksi. Toisaalta voi olla, että ihmiset pitävät elämääni tavattoman tylsänä ja arkisena ja ovat he siinäkin oikeassa, kyllä tämä ihan tavallista ja tylsää tavan työssäkäyvän elämää on. Mitä nyt ehkä eroaa sillä, että välttelen shoppailua ja ruokahävikkiä  ja pyörittelen pelinappuloita sekä sukkapuikkoja keskimääräistä useammin.

Elämässäni on paljon asioita, joita en näe hyväksi kertoa, miksi minun pitäisi ja ketä oikeastaan kiinnostaa se, montako kertaa päivässä käyn vessassa, montako lusikallista aamupuuroa pistän tuulensuojaan tai miten peikolta näytän heti sängystä noustessani. Väittäisin ettei ketään, niinpä en myöskään näe hyväksi kertoa niistä. Ei noissa asioissa mitään salattavaa ole, ei kaapissani piileskele salaista puuroluurankoa, joka paljastuessaan kertoisi, että syön kaksi lautasellista kaurapuuroa valtavan voisilmän ja sokerivuoren kanssa joka aamu tai mitään muutakaan vastaavaa. Näen elämäni niin tavallisena, etten välitä jakaa sitä joka kohdaltaan muille - se vastaava tarina kun löytyy useimmilla katsomalla peiliin ja miettimällä omaa elämää.

Näiden ajatusten lähteenä toimi työkaverini yhteisestä tuttavastamme näyttämä instastory, joka sai lähinnä kylmät väreet menemään koko kroppani läpi. Äiti, joka väittää olevansa mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja kanssa mahdollisimman vähän somessa, aloitti tarinan aamulla herätessä ja sai kulutettua puoli tuntisen siihen, että miten noustaan, miten pestään hampaat (eikö sitä pirun kännykkää voi jättää kädestä edes hampaiden harjaamisen ajaksi? Aamupissaa ei sentään näytetty - ihme kumminkin), miten hän keitti tänä aamuna tätä puuroa kun toinen olisi vaatinut niin pitkän haudutusajan ja miten sitä aamupalaa sitten syötiin. Koko tuo aika joka muka oltiin lapsen kanssa oltiin itse asiassa somessa. Eikä tämä todellakaan ollut hänen päivän ainoa nauhoituksensa. En voi muuta kuin todeta, että myötähäpeän määrä oli loputon ja ymmärrys loppui jo 30 sekunnin kohdalla. Ilmeisesti jotain tuon täytyy kiinnostaa, jos ihmiset jaksavat moista katsoa, mutta minä en voi ymmärtää. Onhan se tietysti hienoa, että uskaltaa tässä kiiltokuvamaailmassa esitellä kotinsa sellaisena kuin se on sotkuineen kaikkineen ja kertoa arjestaan, mutta silti, ketä ihan oikeasti kiinnostaa. Kuinka moni katsoo noita vain tunteakseen itsensä ja oman elämänsä paremmaksi, kotinsa tyylikkäämmäksi ja asiansa paremmin hoidetuiksi. Ymmärrän sen, että kokemuksia jaetaan arjestakin eikä vain matkoilta ja elämyksistä, mutta olisiko tuon puoli tuntisen vuodatuksen voinut tiivistää minuuttiin? Minun kannaltani toisaalta ihan sama, vaikka venyttäisi aamutoimistorynsä tunnin mittaiseksi, minä en ainakaan katso.

Harkitsen vakavasti tammikuulle isompaa somepaastoa. Nyt on vain pohdinnassa se, olisiko se täydellinen vaiko esimerkiksi tällainen kevytversio, jossa jättäisin itselleni vartin nettiaikaa per päivä.