Ensimmäiset farkkuni

Sain ensimmäiset farkkuni ala-asteella neljännellä luokalla, ne eivät olleet mitään ihmeelistä merkkiä, ihan vain tavalliset perusfarkut, viisitaskumallia ja kapevilla lahkeilla, kuten siihen aikaan oli tapana. Niitä pidettiin ja pestiin ja ne tulivat paikatuiksi, kun niihin tuli reikiä. Jossain vaiheessa yläasteelle siirtymisen jälkeen niistä oli pakko luopua kahdesta syystä, ne eivät enää mahtunet päälle ja toisekseen ne oli jo niin runsaasti paikattu, että herättivät huomiota.

Ei kuitenkaan niin, että ne olisivat päätyneet roskiin tai muuten hävitetyiksi, piilotin ne vaatekaappini pohjalle uskoen vakaasti, että vielä eräänä päivänä ne sopisivat minulle jälleen... Sitä päivää ei kuitenkaan tullut ja niinpä minä kohtalooni tyytyen muutama kuukausi sitten annoin farkut äidilleni toivoen, että hän keksisi niille vielä jotain fiksua käyttöä. Farkut olivat siis sitä ennen ehtineet maata yli 15 vuotta vaatekaapissani, niin että otin ne esiin kun siivosin kaappia, silittelin niitä ja pakkasin hellästi takaisin odottamaan tuota parempaa aikaa.

Äiti aloitti farkkujen hyödyntämisen purkamalla moninkertaiset paikkakerrokset. Hän naureskelikin, että on paikannut farkuillani aika monet isäni housun polvet (isä on mato tuhoamaan housuja erityisesti polvien kohdalta) ja vieläkin on housuja jäljellä etupuolen lahkeiden ja yläosan verran.

Tänään äiti pyysi minua korjaamaan patakintaansa, joka oli leivinuunin kuumuudessa ja jatkuvassa pesussa kärsinyt. Peukalonhangasta olivat toppaukset poissa ja sormenpäiden kohdalta saumat harottivat. Katseltuani hetken kankaan sävyä, totesin, että siinä on jälleen yksi paikka ensimmäisille farkuilleni.

Pehmustin peukalonhangan nallenvärisellä (tiedättehän, se yksi tietty maitokahvin ruskea sävy, joka ainakin minulla tuo väistämättä mieleen lapsuuden teddykarhun...) fleecellä, jonka ompelin siihen käsin ja tekaisin päälisen ensimmäisten farkkujeni lahkeesta. Puretuista saumoista jää hauskannäköiset tummemmat raidat keskelle kinnasta siihen kohtaan, mihin uusi päälinen päättyy. Kokosin päälisen ompelukoneella ja kiinnitin käsin ommellen. Kulumisten jäljet kyllä näkyvät, mutta silti kinnas varmasti kestää käytössä, koska farkun ja lisätoppausten alla on vielä se kulunut "normaalikinnas" mikä varressakin.

Anopin vanhat verhot osa II

Siinä pöyhiessäni tuota anopilta saatua verhokasaa, josta tehtyjä monitoimipusseja jo eilen esittelin, päähäni pälkähti eräs väistämätön ajatus. Ja se oli aivan pakko toteuttaa, ja kun kerran toteutetaan, niin tehdään sitten saman tien kolmena kappaleena.

Kun Sinä ystäväni ja kaasoni Ievuskainen, katsot näitä kuvia, tuleeko sinulle tunne, että jotain jäi silloin neljä kesää sitten tekemättä, kun eräs rouva edelleen himoaa kaikkea tällaista? Voisimmeko ottaa sen kesän vielä joskus uusiksi?

Katsellessani verhopussissa jäljellä olevia kaistaleita, kävi niin, että en voinut laskea erästä tamppinauhaa pois käsistäni, vaan pyörittelin ja pyörittelin sitä yhtä uudelleen ja uudelleen. Osa siitä päätyi koristamaan noita pussukoita, mutta se jäljelle jäänyt osa ja sen kaveri muotoituivat pikkuisiksi laukuiksi tai pussukoiksi.

Tässä ensiksi punainen versio. Pussukkaosana tuo valmis koristenauha ja pala kapeaa tyllisuikaletta, joka löytyi verhopussista, siis koottu kahdesta palasta niin, että tyllistä tein pussin saumurilla, ompelin suuhun rypytyslangan ja rypytin suun valmiin röyhelökaitaleen mittaan sopivaksi, röyhelön ja pussukan yhdistin ihan ompelukoneella siksakkaamalla. Hihnoina äidin varastoista evakoitua silkkinauhaa, josta myös tehty koristerusetti pussukan kylkeen. Toista sivua koristava nappi on sattumalöydös äidin lankalaatikosta - se vain osui olemaan ihan samaa sävyä kuin tuo punainen koristenauha.


Äiti valitsi värit seuraaviin kahteen pussukkaan. Näissä malli on hivenen erilainen kuin punaisessa, mutta perustarvikeet samat eli valmista rimpsutettua koristenauhaa ja tyllin kappale, näissä on tuo yläosan nauha lähes yhtä pitkä kuin alaosan tyllipussukkakin eli ei poimutuksia kuten punaisessa versiossa. Nämä ovat malliltaan enemmän suorakaiteen muotoisia, kun tuo punaisin koristein varustettu on neliö.


Vaaleanpunaista koristaa toisella puolen rusetti ja toisella puolen käsin kirjottu ruusu, josta ei saatu kunnon kuvaa. Nämä kuvat Herra Kirjoitus napsi kännykkäkameralla, kun en muistanut ottaa kunnon kameraa maalle mukaan.

Vaaleansininen toi äidin mieleen kastemekon - ihan ok, kunhan ei vaan ala toivoa moisia bileitä omaan perheeseen, ei ole vielä tilauksessa. Tässä koristeena hivenen erilainen rusetti ja suoranainen hyperinnovaatio. Koska ei ollut oikean väristä nappia pussukan toisen puolen koristeeksi, nappasin äidin käsityöhyllyssä jo pari vuotta lojuneen Yves Rocherin markka-aikaisen kärrypoletin, jolla ei enää euroaikana tee yhtään mitään, liimailin siihen silkkinauhasta koristeet ja kiinnitin sen ompelemalla ja liimaamalla pussukkaan.Omasta mielestäni ovat ihan söpöjä, muut saavat sitten olla vapaasti eri mieltä.

Ja anopin verhopussiin jäi vielä kangasta, joten varmasti jossain kohtaa palaamme otsikolla "anopin verhot osa III" jne.

Anopin vanhat verhot

Mainitsinkin jo viettäneeni viikonloppua tuunausten merkeissä, ompelukoneen ja saumurin seurassa.

Sain anopilta pari vuotta sitten kassillisen tylliverhoja, jotka hän oli heittämässä roskiin tai kiikuttmassa Uffin laatikkoon. Minä kuitenkin ehdin ensin ja hän lahjoitti verhot minulle annettavaksi eteenpäin paikallisellle lastenkerholle. Kerholaiset valitsivat päältäjaon sen, mitä tarvitsivat joulunajan enkeleihin ja loput palautuivat minulle. Kiikutin kassin vinttiin ja unohdin aivan näiden olemassa olon, kunnes äiti oli ne tässä joulun jälkeen vintistä löytänyt ja keksinyt hyvän käytön ainakin osalle kankaista.

Valitettavasti olen näissä tilanteissa aivan liian hätäinen pääsemään kiinni siihen tekemiseen, että en ehdi ajatella kokonaisuutta. Niinpä nytkin jäi sellainen asia kuin "ennen"- kuva ottamatta ja ryhdyin heti purkamaan ja raastamaan verhoja. Kyseessä olivat siis valtavan isoon olohuoneen ikkunaan tarkoitetut moninkertaiset tylli-ja puhviverhot, joiden suurimpana jäljellä olevana osana oli noin 2m pitkä raitainen kappale. Raidat koostuivat noin 30cm leveistä tyllikaistaleista ja 4cm leveistä tylliverkkosuikaleista. Molempia raitoja taisi olla 8.

Ensiksi purin koko verhon yksin kimmin kappaleiksi ja sitten leikkasin tyllisuikaleista osan kolmeen osaan ja osan kahteen osaan. Tylliverkkosuikaileista ompelin nyörejä joko neljäksi taittaen ja saumurilla yhteen kooten tai leveämmäksi jättäen ja molemmat reunat saumaten.

Lopputuloksena oli 18 monitoimipussia, kahta kokoa (isompia 6 ja pienempiä 12), pari koristellumpaa ja loput yksinkertaisia peruspusseja. Nämähän käyvät pyykkipusseina, kenkäpusseina, säilytyspusseina esim. langoille, sipulipusseina ja tietenkin monikäyttöisinä hedelmäpusseina. En ominut näitä itselleni, vaan äiti, joka tämän käyttömahdollisuuden verhoille huomasi, sai pussit yhtä lukuunottamatta lahjoitettavaksi jonnekin hyväntekeväisyysarpajaisiin palkinnoiksi. Ihan sillä perusteella, että itse mielummin ottaisin arpavoittona tuollaisen pussin kuin tiimarin koriste-esineen. Sen yhden pussin sai sitten tietenkin anoppi, jotta hänkin näkee verhoistaan jotain tuunatun.

Alla kuvakavalkaadi pusseista ensin pieniä, sitten isoja ja lopuksi, kuka sanoo, että pyykkipussin pitäisi olla tylsä - pakko tunnustaa, että koristeosa löytyi valmiina tuolta verhokassin uumenista, minä vain kiinnitin sen paikoilleen:

Itsekäs p....

Perinteisesti olen osoittanut melkoista itsekkyyttä syntymäpäivänä ja jouluna ja hankkinut itselleni lahjan molempina juhlapäivinä. Tuo muka tekee tuhlaamisesta hivenen sallittavampaa, kun ostaa itselleen lahjaksi. Yleensä olen vetänyt rajan siihen, että tavaran/tavaroiden hinta ei saa olla juurikaan yli 50€ per juhlapäivä.

Tänä vuonna hankinnat osuivat sitten tuohon joulun ja syntymäpäivän väliin ja ovat kaikki samaa kategoriaa. Nimittäin kirjoja, koska vaatteet ja meikit ovat edelleen pannassa.

Ensiksi Tilda kirjoja:
Tildan talossa ( Tildas julehus/Sewing pretty Christmas homestyle) ja Tildan kevät (Påske med Tilda och vänner/ Grafting springtime gifts) yhteishintaan 5,90€

Sew prettyhomestyle, (joka siis on sama kirja kuin Tildan tapaan ja Tildas hus) hintaan 14,50€
Sisusta Tildan tapaan (Sew sunny home style/Tildas hus,) ja Satumainen talvi ( Jul med Tilda och vänner/ Grafting Christmas gifts) yhteishintaan 39,80e


Ihastuin Tilda-kirjoihin, kun eräs työkaverini esitteli omaa joulukirjaansa tuossa joulun alla. Kuten minulle yleensä käy, haksahdin perusteellisesti, selailin hetken aikaa huuto.nettiä ja nettiä yleensä ja pian huomasin hankkineeni useamman kuin yhden Tildan. Nämä Tildat ovat melkoinen sekasotku, koska niitä on julkaistu vähän eri nimillä ja erilaisilla kansikuvilla eri kielisinä. Siis ruotsinkielisessä erilainen kansikuva kuin suomenkielisessä ja englannin kielinen onkin sitten sekä aivan eri niminen ja aivan erilaisella kansikuvalla. Onneksi todelliset Tilda-addiktit ovat koonneet julkaistut kirjat selventäväksi kuvataulukoksi, josta pääsee tarkistamaan, mitkä kirjat vastaavat toisiaan. Taulukko löytyy täältä.

Nuo Tildat olivat siis joululahjani, vaikka budjetti menikin hivenen yli suunnitellun ;-), kokonaishinta noille kirjoille 60,20€.

Syntymäpäiväksi hankin seuraavat kirjat:

Kahvipussin uusi elämä, hintaan 15,15€

Suuri Ompelukirja kirpputorilta hintaan 4€, Tilkkutöiden aarteen kirjakaupan alesta hintaan 8€ ja Stailaa vaatekaappisi... samasta osoitteesta viidellä eurolla. Budjettiin mahtuisi periaatteessa vielä yksi kirja, koska kokonaissumma on nyt vain 32,15e, mutta katsotaan, mitä vastaan kävelee. Adlibris kyllä mainosti saaneensa valikoimiinsa yhden puuttuvan Tildan, mutta harkitsen sen hankinnan siirtämistä vasta kesäkuulle.

Vihreä viuhahdus

Olen viettänyt antoisaa ja rentouttavaa viikonloppua maalla, purkanut joulukuusta ja seurustellut runsaasti ompelukonnen ja saumurin kanssa. Tämän viikon postaukset koostuvatkin sitten suurimmalta osaltaan erilaisten tuunausjuttujen esittelystä.

Ensimmäisenä esittelyssä tietenkin se, mitä sain aikaan kainaloista kuluneesta paidasta ja haaroista hiutuneista pöksyistä. Tekaisin niistä yöhousut - eivät ne nyt mitkään missipöksyt ole, mutta kelpaavat käyttöön, ovat ehjät ja persoonalliset. Äiti tosin huomautti, että värit olisivat voineet olla toisinpäin, nykyinen kombinaatio kuulemma johtaa väistämättä ajatukset siihen, että olen pissinyt housuni. Vaan minkäs teet, lähtö tamineet olivat tämän väriset ja helpommin niistä sai uutta ja ehjää tällä kaavalla.

Happy B'day

Juu.... *kaino hymy* saa onnitella, blogiemäntäinen rouva Jälkikirjoitus täyttää tänään vuosia. Ei mitään tasaisia pyöreitä tai viitosia, mutta vuosia kumminkin. Juhlitaan perhe- ja kaveripiirissä joskus myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Oli vaan ihan pakko tulla mainostamaan, koska sain aivan yltiöihanan syntymäpäivälahjan vanhemmiltani ja Herra Kirjoitukselta. He olivat porukassa ostaneet minulle kuntosalijäsenyyden kokonaiseksi vuodeksi! En edes uskalla ajatella, mitä moinen maksaa, mutta olen ylen onnellinen, että saan jatkaa tämän uudelleen löydetyn ihanan harrastukseni parissa ainakin seuraavan vuoden.

Tiedä mitä minusta kuoriutuu, kun oikein uskoon jaksan siellä salilla ravata ja tehdäkin jotain enkä vain seurustella. Sitten pitää tietenkin alkaa katsoa, mitä suuhunsa pistää - se varmaan edes auttaa tulosten syntymisessä.

Tänään raahustan kansanopiston jumppaan, mutta ehkä jo huomenna taasen salille.

Miljoonat kiitokset Herra Kirjoitus ja rakkaat "vanhukset" teille vanhenemisestani ikimuistoisen!

Ässä-sukkien ohje

Olen saanut palautetta, että esittelemieni Ässä-sukkien ohje olisi syytä laittaa julkiseen jakoon, kun kerran olen noita sukkia täällä esitellyt ja mainostanut.

Täältä sitten pesee. Perussukan ohjeen olen löytänyt Hennan blogista, hän oli tehnyt kärppä-sukat. Käytin ohjetta melkein sellaisenaan - miehille, kengänkoko 44-46, käytin aloituksessa 60 silmukkaa ja naisille, kengänkoko 38-42, 52-56 silmukkaa riippuen saajan oletetusta pohkeen paksuudesta. Tässä kohtaa on syytä huomioida, ettei varsi jousta lainkaan samalla tavoin kuin perinteinen joustinvarsi. En kopioi ohjetta tähän, vaan sen saa jokainen käydä tuolta Hennan blogista katsomassa.

Väreinä sukissa olivat tietenkin Ässien perinteiset värit eli kirkas punainen, musta ja valkoinen - lankana 7 veljestä eli nämä sävyt löytyvät ihan seiskaveikan perussävyvalikoimasta. Olen tehnyt viidet ässä-sukat, kaikki vähän erilaisia, käyttämäni raidoitusmallit löytyvät täältä ja täältä. Kapeammat raidat ovat yleensä neljän kerroksen levyisiä ja leveämmät vaihtelevasti. Ässät-testi vaatii 9 kerrosta eli ne raidat ovat ainakin 13 kerroksen levyisiä.

Jos ässät-logo on tarkoitus tehdä sukan varteen, kannattaa se tehdä siinä vaiheessa, kun varsi on kudottuna eikä kantapäätä vielä aloitettu. On huomattavasti helpompaa niin - ensimmäisen parin tein valmiiksi ja aloitin kirjonnan sitten ja totesin sen varsin hankalaksi.

Laitan päällekirjonnan ruutupiirroksen tuonne loppuun, mutta mainittakoon tässä, että logon koko on 22 x 22 silmukkaa. Jotta logo olisi täydellinen ja ihan virallinen, kuuluisi siihen uloimmaksi vielä kerroksen vahvuinen valkoinen kehä. Itse käytin tuota "vailinaista" sen takia, että se olisi omanlaiseni malli ja mahtui paremmin sukan varteen.

Mainitaan nyt vielä se, että Ässä-tekstin päälle kirjonnan kaaviota on kahta erilaista tuolla alempana. Kapeampi 8 x 25 on tarkoitettu sukan päälle ja isompi 9 x 33 varteen, mutta näitähän voi muokata ihan haluamikseen.

Langan menekistä en osaa tarkasti sanoa, jos oikein laskeskelin, niin viiteen pariin meni noin 6 kerää á 150g lankaa ja vähän keränloppuja jäi jäljelle.

Sellainen kaino toive olisi, että haluaisin nähdä kuvia muiden toteutuksista. Siis jos käytät näitä "ohjeita", niin vinkkaa minulle, jos kuva valmiista tuotoksesta on jossain nähtävillä.

Tässä sitten ruutupiirrokset noista logoista ja teksteistä. Logojen pitäisi kasvaa klikkaamalla. Ensimmäisen tekstin ruutpiirros on siis kokoa 9 x 33 (varteen) ja toisen 8 x 25 (terään).