Paikallinen materiaalipankki oli viimeistä päivää tänä vuonna auki, ja tavarat tyrkyllä ilmaiseksi, joten pakkohan sinne oli poiketa. Tiedän, ettei se ole koskaan hyvä ajatus, ei ainakaan silloin, jos pitäisi vähentää tavaramäärää eikä lisätä sitä. Keksin kuitenkin riittävän monta tekosyytä poikkeamiselle (kuten: kamala, synkkä sadepäivä, kaipaan jotain piristystä; oon selvinnyt kunnialla 7 päivän työputkesta; kaupungille on kuitenkin pakko lähteä, koska apteekkiasiat; ensi vuonna pitää punnita saapuvatkin langat, tänä vuonna riittää poistuvat; eihän sieltä mitään tarvitse ottaa, katsot vaan... noin muutaman luetellakseni).
Lopputulemana palasin mukanani kassillinen tavaraa, lankoja 1036g, 1058g kangasta ja muutama gramma muuta sekalaista materiaalia ovikransseja varten.
Lankat ovat pääsääntöisesti 7 veljestä ja sen vahvuisia sukkalankoja ja värimaailmakin melko neutraali/maskuliinen.
Joku oli hylännyt nämä lappuset poistokoriin. Tuskin minäkään noista peittoa teen, mutta purkamalla saa paritkin kivat sukat.
Näin heti noissa paperikukkasissa potentiaalia ovikranssiksi, vaikka se vaatiikin vähän muokkausta. Tumman oliivinvärisen resorin ajattelin jättää itselleni, mutta saattaa olla, että se päätyy myöhemmin enemmän ompelevan serkun käyttöön. Heijastin vaan jotenkin tarttui mukaan, vaikka sille ei vielä mitään mietittyä käyttöä olekaan, mutta eiköhän sekin paikkansa löydä.
Tiedän, ettei meillä tarvittaisi yhtään uutta tyynyliinaa, mutta kun nämä vintagepuuvillaiset olivat tarjolla, niin pakkohan ne oli napata talteen. Keltaisessa joku on aloittanut kirjontaa, mutta aion kyllä käyttää sitä ihan tuollaisenaan näyttäköön miten hassulta tahansa. Sen verran nämä vaativat fiksausta, että toinen pää täytyy ommella kiinni ja toiseen laittaa nauhat, nykyisellään nämä ovat molemmista päistä auki.
Lopuksi kasa trikoota ja resoria. Näitä ajattelin tarjota sille ompelevalle serkulleni. Hänellä kun on noita "mammatettavia" enemmän ja vähemmän ja hän ompelee heille paljon kaikenlaista.
Vasta jälkeen päin tajusin parikin asiaa, joita olisin ehkä voinut tarvita, mutta onneksi en huomannut paikalla ollessani, sillä mitä todennäköisemmin niitä löytyy myös kotoa, mutta se vaatii vähän kaivelua.
Onneksi nyt mennään pari kuukautta niin, ettei edes voi ajatella tuolla käymistä, koska paikka on kiinni. Ensi vuonna täytyy sitten jälleen miettiä uudet rajat, montako kertaa ja missä vaiheessa saa käydä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti