Pyysin Herra Kirjoitusta nauhoittamaan muutaman jakson sosiaalipornoa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelma oli kaiketi tarkoitettu viihteeksi, mutta osa jaksoista oli pikemmin äärimmäisen ahdistavia ja stressaasia, kun seurasi ohjelman päätähtien touhuja. En voinut mitään, että kuvotti ja oksetti, kun katsoin koteja, joissa vilvistivät rotat ja torakat, sänky oli homeessa ja rotanpaskassa ja joku oikeasti eli siellä kaiken keskellä ja vielä niin, ettei ymmärtänyt sen olevan luonnotonta. Ensimmäinen reaktio tietysti oli, että meillä pitää siivota, vaikka meillä oli juuri siivottu, toiseksi aloin katsella ympärilleni, miten paljon ylimääräistä tavaraa meillä on. Ja onhan sitä, ei siitä mihinkään pääse.
Yritin pohtia ja selventää itselleni hamsterin ja hamstraajan eroa ja löysinkin mielestäni jonkinlaisen pienen, mutta selkeän eron. Hamsterilla on kyllä paljon tavaraa, mutta ne eivät ole roskaa tai rikki, ja niitä myös käytetään, eikä tavaramäärä vaaranna kodin turvallisuutta tai siisteyttä. Hamstraajalla tavarat puolestaan saattavat olla rikki, likaisia ja suorastaan roskaa ja sitä tavaraa on niin paljon, että kodin siistinä pitäminen on mahdotonta ja usein kodissa asuminen on tavalla tai toisella vaarallista. Tiedän, että raja on hiuksen hieno ja voi olla jopa niin, että hamsteri on ensimmäisen asteen hamstraaja. Opin tämän tuosta edellä mainitusta ohjelmasta, että hamstraajia on viittä astetta ja käsittääkseni sellainen, jonka koti on kattoon asti täynnä "roskaa" siis hyvin pitkälle käyttökelvotonta tavaraa, josta mistään on aivan mahdotonta luopua, kuuluu luokkaan viisi.
Olen varmaan jossain vaiheessa ollut ykköstason hamstraaja, koska muistan kyllä ajat, jolloin haalin askartelumateriaaleja, kankaita ja lankoja, enkä kuitenkaan tehnyt niistä mitään. Nyttemmin kaikella haalimallani materiaalilla on tarkoitus ja käyttö ja yleensä se käyttö on vielä samoin tein tai liki samoin tein. Olen nimittäin oppinut ymmärtämään, että unelmaminälle ei tässäkään suhteessa kannata ostaa/kerätä. Siinä käy samoin kuin niissä korkosandaleteissa ja pitsimekoissa etelän rantapromenadilla. Tämä siis oli mielikuva, jolla ostin jokunen vuosi sitten itselleni hellemekkoja ja korkokenkiä - ottamatta mitenkään huomioon, että harvassa ovat allekirjoittaneen etelän reissut, inhoan mekkoja ja kovin pitkiä lenkkejä ei korkokengillä kävellä. Hankin ne siis unelmaminälleni, haavekuvalle, jonka maailma oli melkoisen kaukana arkitodellisuudestani. Samoin kaikkea muutakin on mahdollista ostaa/kerätä unelmaminälle, joka mielikuvissa tekee sitä tai tätä, mutta todellisuudessa ei välttämättä saa aikaan mitään, eikä siis tosiasiassa tarvitse mitään noista haalituista tavaroista. Olen kallistunut ajattelemaan, että tuo unelmaminästä luopuminen ja tosiasioiden myöntäminen on ensimmäinen askel kohti hamstraamisen vähentämistä. Minun kohdallani se voisi olla esimerkiksi se, että myöntäisin, ettei minulla ole aikaa eikä kärsivällisyyttä istua alas kuuntelemaan klassista musiikkia, jolloin voisin luopua cd-kokoelmastani.
Tämä on hyvin monipolvinen asia, ja kuten tuolla aiemmin jo mietin, niin rajanveto näiden kahden vain hiuksen hienosti eroavan asian välille voi olla hankalaa. Myönnän, että en pidä sitä hamstrauksena jos ostan tarjouksesta kuusi pulloa astianpesuainetta. Se on kyllä hamsterointia, mutta mielestäni jopa järkevää sellaista, koska astianpesuaine tulee kuitenkin käytettyä - järkevän raja menee ehkä siinä, mahtuvatko pullot fiksusti kaappiin vai pitääkö ne jättää pöydälle pölyä keräämään. Tunnustan, että olen hintojen jatkuvasti noustessa kiittänyt itseäni hamsteroinnista, sillä varastoista on ollut hyvä ottaa, ja on voinut jäädä odottamaan seuraavaa sopivaa tarjousta. Sen sijaan vähemmän imartelevia ovat olleet ne hetket, kun on esimerkiksi joutunut tajuamaan huulipunan vanhentuneen kaapissa käyttökelvottomaksi tai kuminauhojen surkastuneen ennen kuin vaate on päässyt käyttöön. Se on huonoa hamsterointia, pitäisikö se tunnustaa jopa hamstraukseksi.
Maapallomme ei kestä kulutustamme, joten senkin vuoksi turha ostaminen ja tavaran haaliminen ei ole hyväksi. Olen opetellut sanomaan, että en tarvitse sitä, jätän sen ostamatta/hakematta, jolloin ko. tavara kenties, toivottavasti, päätyy jollekin sellaiselle joka sitä tarvitsee ja käyttää sen sijaan, että se makaisi minun tai jonkun muun varastoissa tulematta hyödynnetyksi - ja kyseisen tavaran/materiaalin tilalle tehdään uutta. Ymmärrän siis sen, että meillä jokaisella voi olla varastoja yhdessä sun toisessa asiassa, mutta en sitä, että niitä varastoja kootaan vuositolkulla saamatta niistä koskaan mitään tehdyksi/käytetyksi.
Summa summarum, olen siis päätynyt johtopäätökseen, että hamsterointi on käytettävän tavaran järkevää hankkimista (vaikka sitten useampi kerralla varastoon), hamstraus taas sitä, että tavaraa haalitaan aikomatta tai kykenemättä sitä käyttää (tässä kohtaa tosiaan tuo täsmennyt "kykenemättä", koska kai jokaisella hamstraajalla on kuvitelma tai aie tavaran käytöstä).
