Vietän kesäloman viimeistä päivää tai oikeastaan kesäloman jatkoksi tulleiden bonusvapaiden viimeistä päivää. Jäin miettimään kulunutta kesälomaa ja sen herättämiä ajatuksia ja voin vain todeta, että olen todella mielikuvitukseton olento. Tämän saman asian olen todennut lomallani jo muutamankin kerran. Näin kävi erimerkiksi silloin, kun kerran kävelylenkillä haksahdin miettimään, mitä tekisin, jos jäisin eläkkeelle tai pitkälle sairaslomalle. Osittain ajatuksen kannustimena toimi nimenomaan ajatus pidemmästä sairaslomasta - olin juuri kuullut yhden työpaikkamme "ammattisairaista" onnistuneen hankkimaan taas kesän mittaisen sairasloman. Ei silti, en kahdehdi kenenkään todellista sairautta, mutta meillä on pari näitä, joiden sairauksien aitoutta olemme useamman työkaverin kanssa alkaneet epäillä - sairaslomat kun ovat pitkiä ja niiden syyt pieniä ja yleensä vielä osuvat sopivasti kesään (kaipa sitä meistä jokainen mielellään viettäisi kesällä kesäloman lisäksi yhden tai kaksi palkallista "lomakuukautta" ilman työvelvoitetta ja siksi nämä ihmettelyt syntyvät). Tämä asia on kuitenkin aivan aiheen ulkopuolelta, joten ei siitä sen enempää.
Mietin omia lomatekemisiäni ja tajusin niiden olleen varsin rajattuja, mikä osin johtui siitä, että Herra Kirjoitus ja minä emme lomailleet yhtä aikaa ja kovin vähän oli myös keikkatöitä tarjolla tälle lomajaksolle. Koska en kokenut mitään intoa lähteä mihinkään reissuun yksinäni, keskittyi elämä kotiin kaupunkiin ja maalle. Tämä siis tarkoittaa, että suurimmat kesälomatekemiseni olivat siivoamista (kotona, maalla, autotallissa), äänikirjojen kuuntelua, lenkkeilyä ja kutomista. En kokenut mitään intoa läheä kiertelemään kauppoja tai kirpputoreja yksinäni (tosin vielä tänään voisin ehkä houkutella Herra Kirjoituksen mukaani ja ehdottaa parin paikallisen kirppiksen kiertämistä - vaikka tiedänkin jo melkein varmaksi etukäteen, että saan ahdistusreaktion siitä romun määrästä, joka on tyrkyllä, ja hinnoista, joilla niitä myydään).
Samalla tajusin, että tätä samaahan elämäni olisi myös eläkkeellä ollessa - tylsistyisin varmasti varsin nopeasti ja ymmärrän nyt entistä paremmin ystävääni, joka palasi eläkkeeltä tekemään keikkatöitä. Varmaankin vielä enemmän siivoaisin kaappeja ja hävittäisin tavaraa, mutta muutoin samaa lenkkeilyä, kutomista, siivoamista ja äänikirjoja olisi listalla. Käytänössä ihan sama olisinko lomalla, sairaslomalla tai eläkkeellä. Olen siis kovasti mielikuvitukseton olento tekemisteni suhteen. Ehkä se liittyy siihen samaan, että minulla ei ole sellaisia tunteita kuin kyllästyminen tai tarve muutokselle. Nämä kaksi erityisesti elämän isoihin asioihin liittyen, en halua muuttaa kuin pakon edessä, en halua tehdä/teettää remonttia kuin silloin kun on aivan pakko. Voin sujuvasti käyttää samoja vaatteita kuukausitolkulla, kunhan niitä vaan välillä pestään ja korjataan. Sama ruokakin menee useamman kerran peräkkäin. Miestä ja autoa en ole vaihtanut vuosikymmeniin, koska en koe sille mitään tarvetta.
Tämän kirjoituksen myötä voin siis todeta kaksi asiaa, en aio rynnätä siivoamaan vielä yhtä kaappia tai laatikkoa, vaikka kyllä pitäisi, ja on ihan kiva päästä taas töihin, koska päivät siellä tarjoavat vaihtelua. Sen sijaan ajattelin lähteä päivän toiselle lenkille ja ostaa pari pulloa tiskiainetta tarjouksesta. Asia, jota puolisoni nauraa, sillä yleensä kun ostan jotain muuta kuin ruokaa, se on joko tiskiainetta tai wc-paperia. Siinäkin asiassa olen siis täysin mielikuvitukseton.
