Sinivalkoiset 25

Saattaa olla, että kadun jälkeenpäin, kun en kirjaa silmukkamääriä ja muita talteen, mutta näin nyt teen. Perussukka on perussukka ja se siitä. 

 

Näihin sukkiin upotettiin kolme jämää ja valkoista isommasta kerästä, jota vielä jäi jäljelle. Sukkien koko otsikonmukainen 25. Saajana pieni L, jolla ei kuulemma ollut yhtään paria oikeankokoisia sukkia. 

 

Painoa sukilla  47g, lankaa käytetty vuoden alusta 211 g. 

 

Pienet greiget

Serkkuni toimii mammana miehensä edesmenneen sisaren lapsenlapsille, niinpä sain tilauksen useammasta parista pieniä sukkia. Viestissä oli kokojen lisäksi teksti:  L-paralla ei ole kuulemma yhtään sopivia villasukkia oltiin väkisin tungettu paremmin E:lle sopivat tänään hänen jalkaansa. Vastasin viestiin vain, että sukattomat varmaan ohittavat sukalliset ja saatuani kyllä-vastauksen pistin puikoille L:lle sukat. 

 

Lankana Dropsin Fabel värissä greige, aloitus kokonaisesta kerästä, joka on osa niistä serkkuni aikanaan ostamista "omistusepäselvistälangoista". Ainoat kokonaiset kerät, joita oli lupa käyttää tänä vuonna. Alkuun 48 silmukkaa, varsi 2o 2n- joustinta. Kantapää vahvistettuna 13+13 silmukalla 24 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 13 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros ja kärkeen normaali sädekavennus.

 

Sukkiin nappasin silmukkamäärät lankavalmistajan sivuilta ja jouduin huomaamaan, että tuo oli aivan liian paljon - sukat eivät siis ole kokoa 24 vaan 29. Niinpä L-paran varpaat palelevat edelleen ja isosisko saa sukat. Tyttömäistin niitä vähän virkkaamalla pinkit röpelöreunukset sukan suuhun. Noissa on se hyvä puoli, että tuon virkkauksen saa purettua, mikäli sukat siirtyvät seuraavalle käyttäjälle. 

 

Painoa sukilla 39g, lankaa käytetty vuoden alusta 164g. 

 

Kääriä-hihatin

Pidemmän aikaa olen haaveillut uudesta hihattimesta siis irtohihoista, joilla lämmitetään hartioita. Minulla on yksi sellainen, jonka sain vuosia sitten lahjaksi. Siinä on vian yksi ongelma, hihat ovat täyspitkät ja olen tottunut siihen, että kyynärvarret ovat vapaat siis paljaat. En siis oikein osaa käyttää sitä.

 

Pakkasten jatkuessa päätin, että nyt on aika. Kävin lankavarastolla ja kaivelin sieltä limenvihreää lankaa, joka kaiketi nykyään Kääriänvihreänä tunnetaan. Jouduin kyllä rikkomaan jo toisen uudenvuoden lupaukseni. Lupasin näet,  että en aloita yhtään kokonaista kerää, sillä tuota lankaa oli yksi kokonainen kerä ja kaksi jämää. 

 

Vihreä lanka oli Rondon Speedyä eli sillä todellakin on ikää, koska valmistaja on Helsingin villakehräämö.

 

 

Kuvittelin langan yksistään riittävän, mutta niin kuin aina jämälankailussa, riski langan liian aikaisesta loppumisesta oli otettava. Tietenkin siinä kävi niin, että lanka loppui kesken. Ihan vastaavaa ei varastoista löytynyt, joten arvoin hetken tummanvihreän ja tummanlilan välillä. Päädyin lilaan, koska mitä ei voi peittää, sitä täytyy korostaa.

 

 

Kuva valehtelee, sillä todelliset värit ovat kirkas limenvihreä ja kirkaan violetti. 

Neuloin tämän 12 numeron puikoilla, joten tuntui kuin olisi ollut heinäseipäät puikkoina, koska normaalisti käytän sukissa 2-3 kokoisia puikkoja. 
 

 

Painoa hihoilla 84g, lankaa käytetty vuoden alusta 125g. 

Pinkkiä ja possunpunaista

Minion-sukkien saajalla on iso sisko, joka myös tietenkin tarvitsee sukat. Lempiväreinä pinkki, vaaleanpunainen, keltainen ja Elsan sininen (siis vaaleansininen). Kaivelin jälleen varastojani ja otin käyttöön jämävarastosta vaaleanpunaisen ja pinkin/fuksianpunaisen kerän lopun. Kumpikaan lanka ei mennyt loppuun eli näihin palaamme vielä. 

 

Niistä sitten kudoin ihan tavalliset perussukat, mitat otin muutoin suoraan Novitan sivuilta, koska lankana Nalle. Ainoastaan sukan mitan laskemiseen käytän vanhaa erittäin hyväksi havaittua kaavaa 0,63x kengän koko. Noilla mitoilla sitten tein sukat. Pahoin pelkään, että joudun katumaan tai ainakin googlettamaan, kun en kirjaa tähän sen tarkempia speksejä. 

 

Painoa sukilla 41g. Lankaa käytetty vuoden alusta 41g

 

Uuden vuoden panta

Järjestettyäni joulupannoilla yhden naisen reilun viikon kesätneen joulukalenterin sain sen verran monta huomautusta siitä, että minulla ei ollutkaan uutenavuotena mitään hiuskoristetta, että päätin hankkia uuden vuoden pannan - toki jälkikäteen. 

 

Löysin pannan 70% alesta, jolloin hintaa jäi 90 senttiä. Panta oli muuten ok, mutta alaosan teksti ei näkynyt hapsunauhan takaa. 

 

 

Niinpä päätin tuunata pantaa vähän. Kaivelin varastoistani mustan kuminauhapannan, jos ta liimasin palasen tuon hapsunauhan päälle niin, että hapsut kääntyivä alaspäin ja alaosan teksti on edes vähän paremmin .

 

  Tämän otan käyttöön sitten ensi vuonna, kun toivottavasti olen taas uutena vuotena töissä.

Sukkien nimeämisestä ja suunnittelusta

Viime vuoden aikana olen nimennyt kutomani sukat. Tässä isona apuna on ollut ystäväni Ievuskainen, joka on kuvien perusteella heittänyt usein hyvin toimivia nimiehdotuksia, osan olen ottanut käyttöön sellaisenaan, osaa muokannut. 

 

Tosiasia on, että viimeaikaisista sukista iso osa olisi voinut olla nimeltään "perussukka" ja numero perään. Näin ihan siksi, että olen kutonut paljon käyttösukkia sellaisille henkilöille, jotka pitävät niitä esimerkiksi työkäytössä tai niitä käytetään muutoin paljon. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen siinä suhteessa laiska, että en kudo kirjoneuleita tai muita äärimmäisen työllistäviä malleja sellaiseen käyttöön, jossa sukkien ei ole tarkoituskaan kestää loputtomiin - niihin tilanteisiin perussukka on paras ratkaisu ja sitä paitsi se toimii saappaassa paremmin kuin krumeluurit. 

 

Toinen asia, mitä en rehellisesti ymmärrä, on tämä sukkien "suunnittelu". Joitakin vuosia sitten käsityökirjoissa oli vallalla trendi, jossa mainostettiin, että kirjassa esimerkiksi 36 sukkamallia. Kun sitten hankit tai lainasit kirjan, saitkin todeta, että kirjassa oli useampia malleja tehtynä eri väreissä ja niillä kaikilla oli eri nimet ja siten ne olivat eri malleja eli todellinen mallien määrä saattoikin olla 28. Vähän tätä, nyt jo onneksi aika pitkälti ohittunutta, trendiä irvaillakseni otin käyttöön nuo perussukkien nimet. Nykyään tuntuu olevan muotia myös se, että kun pistät erivärisiä raitoja peräkkäin, se on suunnittelua ja kyseessä design-malli. No ei todellakaan ole, jokainen osaa pistää värejä peräkkäin tavallisiksi raidoiksi, toiset onnistuneemmin kuin toiset, mutta mitään mallisuunnittelua se ei todellakaan ole. Raitoja on käytetty iät ajat, ja varmasti vähän penkomalla löytyy toinen aivan vastaava "suunnittelu". Tämän irviminen on toinen syy siihen, miksi sukillani on nimet, ovathan ne omaa "suunnitteluani". 

 

Arvostan kyllä henkilöitä, jotka oikeasti suunnittelevat neulemalleja, mutta kuten edellä totesin, olen kriittinen sen suhteen, mikä on suunnittelua ja mikä ei. En myöskään koe tarvetta korostaa tekeleitäni lisäämällä niihin Hand made by xx - lappuja, jos joku ei erota käsin tehtyä koneella kudotusta, se ei ole minun ongelmani. Tylsästi olen sitä mieltä, että todelliselle sukankuluttajalle sukkani kelpaavat ilman lappua ja hienoa suunnittelua ja muut voivat olla ilman.

 

Vielä en ole päättänyt, jatkanko tätä "suunnittelu" ristiretkeä tämän vuoden aikana. Puikkoja ainakin pyrin heiluttamaan yhtä ahkerasti tai ahkerammin kuin viime vuonnakin. 

Ajatuksia vuodelle 2026

Suuria, tuhoon tuomittuja suunnitelmia vai antaa mennä vaan? Olen taipuvainen tarttumaan jälkimmäiseen. Toki jotain pieniä suunnitelmia pitää aina olla, niistä listaa alla. 

 

1) Vuonna 2026 olen ajatellut olla ottamatta käyttöön yhtään vyötteellistä lankakerää. Ainoa sallittu poikkeus ovat ne "omistusepäselvät" eli serkkuni langat, jotka odottavat muotoutumista sukiksi. Jos niiden vuoro tulee, ne voi käyttää hyvällä omallatunnolla, muutoin kudotaan pelkästään jämistä. Mitä enemmän jämiä kuluu sen parempi.

 

2) Näytteiden suhteen tilanne on se, että niitä on mennyt ja tullut, mutta jospa vuonna 26 niitä menisi enemmän kuin tulisi. Sama tilanne muutenkin kosmetiikassa. 

 

3) Teen "ostoslistan" eli listan tarvittavista/haluamistani tavaroista. Sitä saa toki täydentää ja muuttaa vuoden aikana tilanteiden muuttuessa, mutta sen on tarkoitus toimia suuntaa antavana listana siitä, mitä haluan ja todella tarvitsen. Tämä sama ostoslista on pyörinyt jo muutaman vuoden ja osaa asioista on siirretty vuodesta toiseen eteenpäin, koska ne olis kiva saada, mutta eivät niin välttämättömiä - yksi tällainen on muutaman euron hintainen parsintakoukku, kätevä juu, mutta en ole ollut valmis maksamaan toista mokomaa postikuluja siihen päälle -varsinkaan, kun unohdin sen taas ostaessani joululahjoja verkkokaupasta, jossa se olisi ollut saatavilla. 

 Näihin ajatuksiin liki 10 vuoden takaa voi aina palata:

Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

 

 

4) Lisäksi lisään listalle vuonna 2025 tekemättä jääneet tehtävät:

- valmista nahkainen olkalaukku

- valmista se 10 vuotta kesken ollut karkkipaperilaukku

- tee laukku ruusuristipistotyöstä (voi mahdollisesti yhdistää tuohon ensimmäiseen kohtaan)

5) siivoa oma osuutesi kellarin askarteluhuoneesta

Meillä on taloyhtiön yhteinen askarteluhuone ja siellä on paljon meidänkin tavaraa. Ne pitäisi käydä läpi ja pistää poistoon/kiertoon ne, jotka ovat siellä vain tiellä

Koska tykkään miettiä asioita (liian) pitkälle eteenpäin, päätin, että vinttiä siivotaan vuonna 2027. Miksi vasta vuonna 27, miksi ei heti? Ihan siksi, että kuvittelen ensi vuonna hävittäväni kutomalla vintistä ainakin kassillisen lankaa, joten se (muka) on helpompi siivota ensi vuonna. Lisäksi minulla on outo luulo, että vuonna 2027 mahtuisin paremmin siellä jemmassa oleviin vaatteisiin, turha kuvitelma sekin, mutta saahan sitä ihmisellä haaveita olla.