Viime vuoden aikana olen nimennyt kutomani sukat. Tässä isona apuna on ollut ystäväni Ievuskainen, joka on kuvien perusteella heittänyt usein hyvin toimivia nimiehdotuksia, osan olen ottanut käyttöön sellaisenaan, osaa muokannut.
Tosiasia on, että viimeaikaisista sukista iso osa olisi voinut olla nimeltään "perussukka" ja numero perään. Näin ihan siksi, että olen kutonut paljon käyttösukkia sellaisille henkilöille, jotka pitävät niitä esimerkiksi työkäytössä tai niitä käytetään muutoin paljon. Kuten olen aiemminkin sanonut, olen siinä suhteessa laiska, että en kudo kirjoneuleita tai muita äärimmäisen työllistäviä malleja sellaiseen käyttöön, jossa sukkien ei ole tarkoituskaan kestää loputtomiin - niihin tilanteisiin perussukka on paras ratkaisu ja sitä paitsi se toimii saappaassa paremmin kuin krumeluurit.
Toinen asia, mitä en rehellisesti ymmärrä, on tämä sukkien "suunnittelu". Joitakin vuosia sitten käsityökirjoissa oli vallalla trendi, jossa mainostettiin, että kirjassa esimerkiksi 36 sukkamallia. Kun sitten hankit tai lainasit kirjan, saitkin todeta, että kirjassa oli useampia malleja tehtynä eri väreissä ja niillä kaikilla oli eri nimet ja siten ne olivat eri malleja eli todellinen mallien määrä saattoikin olla 28. Vähän tätä, nyt jo onneksi aika pitkälti ohittunutta, trendiä irvaillakseni otin käyttöön nuo perussukkien nimet. Nykyään tuntuu olevan muotia myös se, että kun pistät erivärisiä raitoja peräkkäin, se on suunnittelua ja kyseessä design-malli. No ei todellakaan ole, jokainen osaa pistää värejä peräkkäin tavallisiksi raidoiksi, toiset onnistuneemmin kuin toiset, mutta mitään mallisuunnittelua se ei todellakaan ole. Raitoja on käytetty iät ajat, ja varmasti vähän penkomalla löytyy toinen aivan vastaava "suunnittelu". Tämän irviminen on toinen syy siihen, miksi sukillani on nimet, ovathan ne omaa "suunnitteluani".
Arvostan kyllä henkilöitä, jotka oikeasti suunnittelevat neulemalleja, mutta kuten edellä totesin, olen kriittinen sen suhteen, mikä on suunnittelua ja mikä ei. En myöskään koe tarvetta korostaa tekeleitäni lisäämällä niihin Hand made by xx - lappuja, jos joku ei erota käsin tehtyä koneella kudotusta, se ei ole minun ongelmani. Tylsästi olen sitä mieltä, että todelliselle sukankuluttajalle sukkani kelpaavat ilman lappua ja hienoa suunnittelua ja muut voivat olla ilman.
Vielä en ole päättänyt, jatkanko tätä "suunnittelu" ristiretkeä tämän vuoden aikana. Puikkoja ainakin pyrin heiluttamaan yhtä ahkerasti tai ahkerammin kuin viime vuonnakin.