Läks lapasesta

Voisin taas kerran kysyä itseltäni, että miksi aina täytyy mennä nollasta sataan, miksi ei vaan voi tyytyä siihen kohtaan 50 tai 20 tai edes 70? Kuinkahan monta kertaa olen mainostanut, että olen anti-jouluihminen? Monta, todella monta. Tosin minun inhoni joulua kohtaan ei liity itse joulunsanomaan, ei myöskään hyvään ruokaan ja läheisten kanssa vietettyyn aikaan, se liittyy loputtamaan mainostamiseen, krääsään, ostamiseen ja turhaan tavaraan. Sekä tietysti siihen paineeseen, jota ihmisille tuon ajanjakson varjolla synnytetään: pitää siivota kaapit, loodat ja laatikot, pitää laittaa ruokaa, pitää kutsua suku kylään ja käydä kylässä, unohtamatta kirkkoa ja hautoja ja niin edelleen. Tuosta rauhan ja rauhoittumisen ajasta on luotu monille ihmisille paineinen ja raskas aika, liittyvät paineet sitten suorittamiseen, selviämiseen tai vaikka rahaan ja siksi joulunaika ei tunnu siltä, miltä pitäisi. 

 

Ajatukseni näköjään lipsahtivat vähän syvällisemmiksi kuin alun perin oli ajatus, mutta juuri noista edellä mainituista syistä koen itseni anti-jouluihmiseksi, en halua ottaa stressiä siitä, miten joulua vietämme, siivota hikihatussa tai muutenkaan enää suorittaa joulua. Periaatteessa voisin olla jopa täysin ilman joulukoristeita, mutta sosiaalinen paine ajaa siihen, että jotain on ikkunoihin pakko laittaa, kun kerran kaikilla muillakin on. Tylsästi niihin ei tule vaihtelua, vaan samat koristeet saavat olla niin kauan kuin kestävät. 

 

Joulukuuseen olen nyt  parina vuonna jostain syystä halunnut panostaa enemmän. Niinpä se on tänä(kin) vuonna tuo otsikonmukainen asia, joka läks lapasesta. Tänä vuonna virittelin kuuseen Kalevala korun joulukoristeet, kaikki 21 kappaletta. Meillä oli myös patterivaloja, jotka päätin, että laitetaan nekin kuuseen. Valitettavasti vain meillä olevat valot olivat liian lyhyitä, eivätkä sopineet tuohon käyttöön. Niinpä otimme suunnan kauppaan ja ostimme 10m Led-valonauhaa, yhden lyhyen valonauhan (samoja, joita meillä jo oli) ja pari valkoista joulunauhaa kuuseen juurelle. Näihin nauhoihin sitten kieputeltiin ne lyhyet valonauhat ja sitten oli tietenkin pakko lisätä "lumelle" pari lankakerää...

 

Toisesta kaupasta ostin myös setin Herra Kirjoitus-tyyppisiä joulukoristeita, koska meillä on näitä vain yksi setti ennestään (kuka puhuikaan antijouluihmisestä? Taidan pikemminkin olla koristehamsteri) ja ne näyttivät kuusessa kovin yksinäisiltä. 

 

No, mun puolesta joulu saa nyt sitten tulla ja mennä - joululahjat on jo meidän perheessä annettu (Minulta minulle Kalevala Korun joulukoriste roikkuu kuusessa ja meidän uusi imurimme on toimivaksi todistettu.), samoin kuusi koristeltu ja jouluvalot viritelty ja sitä paljon puhuttua ruokaa saa kaupasta. Sen suhteen ei lähde lapasesta.  

Räisälän koru

Perinteisen Kalevala korun joulukoristeen ostaminen jäi vähän viime tippaan. Korun kanssa kävi jopa niin, että kaupan viimeinen koriste oli myyty päivällä, kun iltapäivällä kävin kysymässä. Onneksi myyjä osasi sanoa, että loppuviikosta olisi tulossa noita lisää, joten maksoin varmuuden vuoksi koristeeni valmiiksi, jotta aivan varmasti saan sen. Olin äärimmäisen tyytyväinen, kun sain jo melko kalliista, 40€ hintaisesta, koristeesta 20% kanta-asiakasalennusta.

 

Vuoden 2025 Kalevala-joulukoriste on Räisälä koru. Se pohjautuu Räisälän Tiurista löydettyyn taidokkain palmettikuvioin koristeltuun hopeasolkeen. Koru on itämaista alkuperää ja ajoittuu 1100-luvulle.  

 

 

Tämä on todella kaunis ja sai aikaan sen, että oli pakko hakea kuusi vintistä ja koristella se.  

Marraskuu- sukat

Alkuun 64 silmukkaa ja tylsästi 2o 2n joustinta. Langaksi valitsin varastoistani kolme ohutta lankaa: harmaan, farkunsinisen ja tumman vihreän. Sukat tulevat miehelle työsukiksi, niinpä tein niihin pitkät varret joustimella noita kolmea lankaa käyttäen. 

 

Kantapäästä vaihdoin sitten harmaaseen seiska veikkaan. Kantalappuun otin 17+17 silmukkaa ja kudoin sen vahvistettuan, korkeus 34 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa ja kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes 16 silmukkaa puikolla. Kärkeen sädekavennus ja mittaa koon 46 mukaan. 

 

Painoa sukilla 226g. Lankaa käytetty vuoden alusta 3692 g

Herra ja Rouva ovessa

 

Ostin kesällä kasan ovikoristeita, jotka esittelinkin tuolloin. Kasassa oli ihanan hellyttävä kuva hiiriperheestä, joka olisi minulle kelvannut sellaisenaan, herra Kirjoitus ei kuitenkaan sitä halunnut käyttöön, koska meillä ei ole kuvanmukaisia kolmea lasta Samoin hankinnoissa oli hurmaava kutova mummo, jota minä en halunnut käyttöön ilman pappaa...Pitkään harkitsin toisen sydämen liittämistä tuohon mummkoristeen jatkoksi, mutta lopulta keksin, että heidät voisi yhdistää yhteen kuvaan ja laittaa sen tuon hiiriperheen päälle ja sitten taas kehitellä mummosta jotain uutta. 

 

                                                        

Niinpä viikonloppuna, kun olin töissä, annoin Herra Kirjoitukselle tehtäväksi osallistua perheemme ovikoristehullutukseen ja tehdä mummolle pariksi papan. Niinpä hän oli sitten skannannut kuvan ja kysynyt tekoälyltä, mitä tämä näkee kuvasssa. Vastaus näkyy alla. 

 

                                                                                                                                                                                                          

 

Samaa kaavaa noudattaen hän oli pyytänyt tekoälyä luomaan vanhan miehen, joka istuu työtuolilla tietokoneen vieressä ja printteristä virtaa ulos paperia. Sitten hän oli yhdistänyt Herran ja Rouvan samaan kuvaan sekä lisännyt Tervetuloa- tekstin. 

 

Minun osakseni jäi tulostaa kuva, leikata se irti ja kiinnittää alustaansa. 

 

 

Lopputulos näyttää tältä: 

 

 

Pakko myöntää, että minusta se on ihana ja pidän kovasti tästä yhteistyömme tuloksesta.  Loppujen lopuksi myös hiiriperhe säästyi, sillä liimasin tuon mumo ja pappa kuvan kyltin toiselle puolelle. 

 

 

Myrskyisä marraskuu

En voinut mitään sille, että ensimmäinen ajatukseni marraskuusta on edelleen "musta hauta". Olen tehnyt parhaani, että marraskuussa olisi mahdollisimman vähän tavallisia työpäiviä eli siis paljon viikonloppuja ja öitä työlistalla. Lokakuussa ei käyty lainkaan ulkona syömässä, marraskuussa käytetään lahjakortteja eli käydään ulkona ruokinnalla, mutta kulut eivät näy ruokakuluissa. Edellisen jalkarasvan loputtua kannoin pahvikotelollisen näytteitä yöpöydälle edistääkseni edes vähän näytteiden käyttöä. 

1. viikko

Marraskuun ensimmäinen viikko oli siis vain yhden työviikonlopun mittainen. Lauantai-iltana työpäivän jälkeen kävimme tutustumassa naapuripaikkakunnalla Halloween pihaan. Pihan rakentaja on yksityinen taiteilija perheineen, ja hän halusi avata sen kaikkien saataville. Piha oli todellakin elämys, siihen oli panostettu ja todella nähty vaivaa. Kannatti siis ehdottomasti käydä. Sunnuntaina työpäivän jälkeen kävimme katsomassa äitiä, hänellä oli todella huono päivä. Hän nukkui suurimman osan käynnistämme ja lisäksi hän on alkanut mumista itsekseen - selvä merkki siitä, että sairaus etenee. Saaliina kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemiseen meni sitten loput sunnuntai illasta. 

 

2. viikko

Sateisen ja synkän viikon alkuun muutama vapaapäivä, joista maanantai jatkui tietenkin pyykinpesun ja kotitöiden merkeissä.  Yllättäen viikkosuunnitelmat kokivat muutoksen, kolmesta vapaapäivästä tuli yksi työyö ja puolitoista harrastetyöpäivää. Aamusta ehdin kuitenkin käydä paikallisen materiaalipankin ilmaispäivässä. Olin paikalla kaksi minuuttia yli 10, kun ovet aukenivat kello kymmeneltä ja auttamattomasti myöhässä - kaikki parhaat jutut oli jo viety. Toki minäkin lähdin mukanani kassillinen saalista, mutta en silti voinut olla miettimättä, mitä mahtaa olla tarjolla torstaina iltapäivällä, kun tuo ilmaispäivä kestää kolme päivää

 

Perjantaina vietimme lautapeli-iltaa työkavereiden kanssa. Lauantai ja sunnuntai menivät töissä. Sunnuntaina kävimme äidin luona ja hänellä oli hyvä päivä. Siivottiin ja tein jalkahoidon. 

 

Jotenkin sunnuntaina illalla sitten vaan repesi, kävin hakemassa mozzarellatikkuja, karkkia ja suklaata. Pidimme Herra Kirjoituksen kanssa rentouttavan mässyehtoon herkuttelemalla ja tuijottamalla Jäisen valtatien pelastajia. Muutenkin tämä on ollut repsahdusviikko, sillä kirjoitin Herra Kiroituksen ostoslistalle joulukaktuksen, koska halusin muutakin väriä kuin valkoisia, joita meillä jo on. Näin siitäkin huolimatta, että olen vannonut, ettei meille tulee lisää kasviksia. Herra Kirjoitus osti uskomattoman upean punaisen kaktuksen. Sunnuntaina Lidlissä käydessäni näin hyvin rupsahtaneen magentan värisen santun ja ostin sen. Ihan siitä syystä, että kaikki tummanpunaiset santtuni vaihtoivat mullanvaihdon yhteydessä väriä vaaleanpunaisiksi. Lisäksi sain Ievuskaiselta keltaisen joulukaktuksen alun. Toivon, että nämä kaikki pysyvät hengissä, niin ei todellakaan tarvitse hankkia uusia kasveja hetkeen. 

3. viikko

Lomaviikko, syksyisen synkkä ja harmaa. Maanantain aloitin laatimalla päivän työlistan. Siinä ei oikeastaan ollut mitään yllättävää, siivousta, kukkien huoltoa, pyykinpesua, äänikirjaa, sukkia, tiskausta, ruoanlaittoa ja muita kotitöitä. Tiistaina kävin hierojalla ja jotenkin se laukaisi niin hirveän vilun ja huonon olon kuona-aineiden lähtiessä liikkeelle, että houkuttelin Herra Kirjoituksen Burger Kingiin syömään ja kaaduin illalla petiin hyvin aikaisin. Ehkä tuo kuitenkin kannatti, sillä en muista pitkään aikaan, jos koskaan, saaneeni uniraportista lukemia "erintoimainen". Keskiviikkona siivosin viimeinen kylppärin ja kokkasin jättikattilallisen makkarasoppaa. Ihan kuin olisin aavistanut, sillä sain pian viestin, voisinko tulla tekemään pari keikkapäivää tällä ja ensi viikolla. Nopeasti laskien loppuviikkoon ja ensi viikkoon tulee reilut 5 ylimääräistä työpäivää. 

Perjantain työpäivän jälkeen kävimme äidillä siivoamassa, hän oli varsin hyväntuulinen ja muistikin asioita kohtuullisesti. Maalla kävimme lauantaina tekemässä viimeiset talvivalmistelut. Luotimme sääennusteisiin, sillä kelit näyttivät hyviltä. Niin näyttivät täsmälleen siihen asti, että saimme kaikki tavarat leviteltyä, sitten alkoi lumisade, jota jatkui koko päivän. Periaatteellisina ihmisinä hoidimme kuitenkin hommat loppuun ja saimme kuistille tehtyä puuttuvat pleksi-ikkunat ja hoidettua viimeisetkin talvivalmistelut (otettiin vedet pois käytöstä, laitettiin ulkorakennuksiin lumisuojat, tankattiin traktori, kytkettiin pakkasvahti, haettiin anopille havuja). Naapurin rouvan kanssa tehtiin "vaihtokauppa", josta ei kyllä oltu sovittu, mutta näin se näköjään meni. Hän toi meille hirvenlihaa, poikansa kaatamaa, ja suklaata, jonka oli lähettänyt henkilö, joka oli saanut marjoja puskistamme. Me puolestamme annoimme hänelle kynttilöitä hautoja varten ja karkkeja, jotta hän jaksaa käydä kynttilöitä sytyttämässä. Matkalla maalle tajusin, että olin unohtanut ottaa eväät mukaan, niinpä sitten painettiin aamusta iltaan pelkän aamupalan voimalla ja kun illalla saatiin hommat tehtyä, poikettiin kotimatkalla naapurikaupungissa kebabilla - olen ehdottomasti sitä mieltä, että olimme sen ansainneet. Kotimatkalla veimme myös anopille havut, kävimme tarkastamassa serkun huushollin ja hakemassa Dermosil-paketin kaupasta. Sen jälkeen vuorossa olivatkin suihku ja sänky. 

 

 

4.viikko

Viikon teemana töitä vuorotta, yöt menevät varsinaisissa töissä ja vapaat päiväajat ennen ja jälkeen harrastetöissä ja lisäksi on vielä viikonloppunakin töitä. Perjantaina käytiin äidillä siivoamassa ja jälleen oli isommat säkit pyykkiä vastassa. Ei vapaa-ajan ongelmia siis tällä viikolla. 

 

5. viikko

Alkoi tyypillisellä marraskuun säällä eli vuoroin vettä ja vuoroin liukasta. Töissä opiskelijaohjausta ja muita oto hommia tavallisten töiden lisäksi. Keskiviikkona odottelin kuumeisesti torstain vapaapäivää, sillä 10 päivän työputki tuntui jo melkoiselta. Sitten avasin työvuorolistan ja tajusin, että mullahan on viikonloppukin töitä. Silmien pyörittelyä, kiroilua itsekseen ja henkistä mutinaa. En siis yhtään ollut tajunnut ihmetellä perjantain pitkää päivää tai siis lähinnä sen iltavuoro-osuutta, vaan tyytyväisenä odottanut vapaata viikonloppua - vain tajutakseni, että sitä ei olekaan. Sitten ei auttanut muuta kuin keskiviikkona hoitaa noin miljoona asiaa kuten kokousta, kaupassa käyntiä yms. valmiiksi, jotta torstaina saa pidettyä hommat kasassa ja hoidettua kotihommat kuosiin. Tämä on ylitys jopa minulta, kaksi viikkoa ja yksi vapaapäivä, ilmankos mulla on tunne, että olen aina töissä. 

 

Keskiviikkona ostimme kuitekin kaapit täyteen ruokaa ja vähän muutakin. Pettymyshuumassa ostin Herra Kirjoitukselle 12 pulloa dödöä tarjouksesta ja itselleni 2 settiä uusia sukkapuikkoja. En tiedä riittääkö perusteluksi se, että nuo kaikki maksoivat euron kappale tai setti ja niitä kaikkia kuitenkin tarvitaan tai "tarvitaan". Yritän entistä enemmän uskotella itselleni, että ensi vuonna ei sitten osteta mitään eikä käydä kaupassa.  

 

Viikonlopun töiden jälkeen kävimme vielä sunnuntaina hoitamassa äidin asiat eli siivousta ja seurustelua. Hänellä oli kohtuullisen hyvä päivä ja hän valittelikin, kun hän ei enää muista asioita. Nuo ovat ne pahimmat hetket, kun itsekin tajuaa, ettei muista. Poikkesimme myös anopilla kytkemässä jouluvalot päälle ja marraskuun lopun huumassa hakemassa Lidlistä irtokarkkeja tarjouksesta ja niiden kaveriksi sipsipussin ja limupullon. Ihan vaan siksi, että marraskuu on musta hauta ja siitä selvittiin hengissä. 

 

Kuukauden häpeä: Ruokahävikki. Innostuin ilmeisesti lokakuussa shoppailemaan sen verran liikaa, että osa ruoasta meni hävikkiin ja sekös harmittaa. Roskiin meni kipollinen makkarasoppaa ja puolikas kreikkalainen fetakierre. 

Menot:

Ruoka: 309,95€ (burgerateria minulle vapaapäivästä töiksi muuttuneena päivänä, tuoretavara täydennyksiä, Burger King ateria molemmille, kebabia maalla vietetyn työpäivän jälkeen)

Herkut: 92,22€ (donitsit ja karkkipussi, coca-colaa tarjouksesta jemmaan, suklaata tarjouksesta jemmaan, karkkeja ja mozzarellatikkuja, karkkipusseja tarjouksesta, irtokarkkeja ja sipsejä)

Tavarat 45,64€: (2x patterivalot ovikranssi-ideoihin, Herra Kirjoitukselle heijastinhanskat, wc-raikastin, wc-paperia ja rintaliivien pesupussi, 2 moccamsterin kahvimittaa varastoon, 12 dödöpulloa, 2  settiä sukkapuikkoja, 3 pulloa suihkugeeliä)

Muut: 99,72€ (D-vitamiinit ja joulukaktus, suukkosanko anopille, mehua äidille, magenta Sant Paulia, suihkugeeliä ja wc-kukkia äidille, leivinpaperi, karkkeja kynttilänsytyttäjälle, keksejä äidille, lautapeli joululahjaksi, lautapeli tuliaisiksi, boxereita lahjaksi)

Lääkkeet: 38,38€ 

Epäreilu elämä

Fiilis tällä hetkellä ”mahtava”. Jos olisin lapsi, heittäytyisin lattialle, hakkaisin sitä nyrkein ja potkin sekä huutaisin suoraa huutoa. Koska olen aikuinen, tyydyn kiroilemaan ja itkemään itsekseni. Myönnän eläneeni sitku- elämää ja ajatelleeni, niin pahalta kuin se kuulostaa, että kunhan ”pääsemme eroon” niin äidistä kuin anopista, meillä on jokunen vuosi, ehkä jopa vuosikymmen yhteistä hyvää aikaa ilman, että täytyy huolehtia jostain. Nyt tältä ajatukselta kiskaistiin matto pois jalkojen alta, ja kaaduin suoraan rähmälleni. Rakkaalla puolisollani epäillään muistisairautta. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että hän unohtaa esimerkiksi sen, mihin kauppaan piti mennä seuraavaksi ja lähtee ajamaan ihan hassuun suuntaan. Viimeinen pisara oli se, että ruoat, jotka hänen piti laittaa jääkaappiin, jäivät yöksi keittiön pöydälle. Vaadin häntä varaamaan ajan työterveyshoitajalle, minkä hän tekikin. Kun sitten näin kirjaukset, joissa kerrottiin myös, että hän on töissä unohtanut tuttuja asioita, siis miten jotain tehdään, ja joutunut kysymään neuvoa työkavereilta, karvani nousivat pystyyn. Ilman virallista diagnoosiakin olen melko varma, mistä on kyse.  Ihan riittävän monta vastaavan tyylistä tapausta olen sivusta nähnyt.

Mielessäni huudan vain miksi, miksi, miksi? Miksi sillä kohtaa, kun minulla on käsissäni vielä edellinenkin pahenevasta muistisairaudesta kärsivä omainen, minulle lykätään vastuulleni toinen. Mitä pahaa olen tehnyt saadakseni tällaisen lottovoiton? Mihin katosivat ne kaikki ihanat yhteiset vuodet, jolloin matkustaisimme, nauttisimme elämästä ja viettäisimme ihanaa aikaa yhdessä.  En valitettavasti kykene näkemään niitä, näen ankeutuvan tulevaisuuteni yhä pahemmin dementoituvan puolisoni omaishoitajana – hampaat irvessä, koska olen luvannut rakastaa, kunnes kuolema erottaa.

Vaikka puolisoni ei vielä ole käynyt edes lääkärin vastaanotolla ja tutkimuksissa, olen jo käynnistänyt elämänvaiheen B. Olen miettinyt, missä vaiheessa asunto pitää vaihtaa. Miten muutto hoidetaan?

Toivon ja rukoilen puolisoni pärjäävän mahdollisimman pitkään työelämässä, koska se mahdollistaa vielä monia asioita, joista vähäisin ei ole työterveyshuollon kautta saatava apu. Ihan vielä en googlettanut muistisairaan omaisten tukitoimia, mutta se on vuorossa sitten kun dignoosi on varmistettu. 

Vanamometsä-sukat

Seuraavat jämälankasukat syntyivät niistä jämistä, joita sattui kädenulottuvilla olemaan. Tarkoituksena oli siis jälleen hävittää paitsi sitä loputonta ohutta pinkkiä lankaa myös muita jämiä. Pinkki lanka siis mukana koko ajan ja muut niin pitkään kuin kerän loppuja riitti. Sukille nimen antoi ystäväni Ievuskainen, jolle laitoin kuvaa melkein valmiista sukasta ja kysyin, mitä hänelle tuli siitä mieleen. Vastaus oli vanamometsä, joten olkoot anopin joululahjat sitten nimeltään Vanamometsät. 

 

Aloitus 60 silmukalla, tylsästi 2o 2n- joustinta. Kantalappuun 16+16 silmukkaa, 30 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikolla 13 silmukkaa. 

 

Pinkin lisäksi näihin upposi 8 jämäkerää per sukka. 

 

Lankaa näihin käytetty  118g. Lankaa käytetty vuoden alusta  3466g