Eriskummallinen elokuu

Elokuu on aikaa, jolloin joutuu heittämään hyvästit kesälle, mutta toisaalta silloin vielä pääsee ehkä vähän nauttimaankin kesästä. Tässä kohtaa päässäni pyörii Mamban "Vielä on kesää jäljellä". Yritän tosissani uskoa, että elokuu on vielä kesäkuukausi. 

1.viikko

Elokuu alkoi yövuoroilla, jotka olivat tavallistakin rankemmat. Niiden jälkeen jatkoin vielä ihan suunnitellusti pitkän päivän töissä, joten ei varmaan ollut ihme, että lauantai meni lähinnä koomaillessa ja kotitöitä tehdessä, niitä kun ei viikon aikana juuri jaksanut tehdä. Roskaruoalla elettiin, kun ei vaan jaksanut. Tämä oli se hinta, jonka jouduin maksamaan pyytämistäni muutoksista työvuoroihini - ja sen olin valmis maksamaan, jotta pääsin ystäväni tueksi hänen lääkärikäynnilleen. Sunnuntaina lähdettiin sitten maalle ja marjan keruuseen sekä tietenkin sen perinteisen puupinon kimppuun. 

2.viikko

Maanantai ja tiistai piti olla vapaata, mutta lupasin paikata sairastuneen ystävän sairasloman. Keskiviikkona alkoi sitten uusi vastuualue ja uuden laitteen käyttöönotto. Yllättävän raskasta, vaikka toisaalta äärimmäisen mukavaa. Yksi ylimääräinen työvuoro ja viikonloppu töitä.  Ja kyllä vaan, rasituksen ja väsymyksen huomasi sisään kannettujen roskaruokapussien ja -laatikoiden määrästä. Kun ei vaan jaksanut, oli pakko antaa periksi. Lauantaina kävimme kaupassa ja siirryttiin seuraavaksi parempaan vaihtoehtoon eli valmisruokiin ja porkkanapussiin. Lisäksi tein omenahyvettä, syksyn ensimmäinen on aina paras. 

Viikko tarjoili tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Masennuksen ja tylsistymisen tunteet liittyivät kyllä aika pitkälle "punaisiin päiviin", joita inhoan vuosi vuodelta enemmän ja niiden lisäksi ärsyttävän sateisiin keleihin. On äärimmäisen ärsyttävää saada sade niskaan pari sataa metriä ennen kotia ja kaatosade 10 metriä ennen kotia. Ainoa positiivinen asia tuossa on se, että läpikastuminen tapahtui kotimatkalla.  Toisaalta silloin kun paistoi aurinko myös elämä hymyili ja tuntui edelleen kesältä.

3.viikko

Lupasin tehdä heti maanantaina ylimääräisen työpäivän. Vahingosta viisastuneena olin hankkinut valmisruokia, jotta en olisi vaatimassa burgeria heti työpäivästä selvittyäni. Rankka, mutta antoisa työviikko. Viikonlopuksi lähdettiin maalle, jossa ilmat ja luonto antoivat parastaan, voi kun joka kerta ilmat suosisivat noin. Ehdimme siistiä nurmikot, poimia marjoja ja sieniä, laittaa osan marjapuskista valmiiksi odottamaan leikkausta ja talven tuloa sekä tietenkin vielä puuhastella puupinon kanssa, uskomatonta kyllä, se pienenee pikkuhiljaa, vaikka vaikuttikin ihan mahdottomalta ajatukselta vielä keväällä.

Palkkapäiväviikko, maksoin laskut ja siirsin käyttötilille rahaa, josta se tuntuu katoavan silmissä. Pitäisikö oikeasti siirtyä käyttämään käteistä, jotta sen kulumisen huomaisi helpommin. Tai ehkä vaan pitäisi lakata syömästä ulkona, sillä pari kertaa ulkoruokinnassa teki kyllä ison loven budjettiin. Tai sitten pitäisi alkaa noudattaa Herra Kirjoituksen ohjetta ja päivittää hintatietous tähän päivään ja tajuta se, että kaikki nyt vaan maksaa nykyään enemmän, eikä aikaisempi budjetointi vaan päde. 

4.viikko

Yövuoroviikko, joten ei siinä sitten paljon muuta ehtinyt ja jaksanutkaan kuin töitä ja töitä. Paitsi tietenkin suursiivouksen, jonka aloitin heti yövuoroista päästyä. En saanut siivousta tehtyä kokonaan tällä viikolla, sillä viikonloppua vietimme taas maalla. Lauantaina oli onneksi kaunis päivä, ja hommia saatiin eteenpäin mukavasti, sunnuntain sadekelit eivät niin mukavat olleet, mutta tulipa sitten silloinkin siivottua ja tehtyä sytykeruusuja valmiiksi talvea varten. Äitiäkin kävimme katsomassa tavalliseen tapaan maalta tullessa, tällä kertaa oli taas sellainen päivä, että hän kyllä muuttaa tuonne takaisin ja selviää siellä. No ei kyllä selviä, vaikka muuta luulee. Hankalaahan tuo on, mutta jälleen kerran oli pakko selittää, että kyllä sinä nyt vaan kuulut tänne, etkä voi enää asua tuolla maalla. 

5.viikko

Sataa, sataa, sataa ja mua ketuttaa. On äärimmäisen ärsyttävää mennä töihin märkänä ja palata töistä märkänä. Sain sentään suursiivouksen tehtyä valmiiksi, joten kun ulkona sataa, on kiva nauttia sisällä siististä kodista. Aikaa moiseen on kyllä luvattoman vähän, sillä lupasin tehdä yhden ylimääräisen työpäivän ja muutenkin suursiivouksen lopettelu ja kaupassakäyminen veivät koko alkuviikon illat tehokkaasti.

Onnistuin polttamaan leukani kiehuvalla tomaatilla - siis täsmällisemmin roiskeella, joka lähti tomaatista ja se tosiaan paloi yllättävän pahasti. En ikinä olisi uskonut sitä, miten kuumaa se oli ja että ihan ruvelle asti palaisi nahka moisesta. Nyt sitten vaan odotellaan paranemista ja toivotaan, että ei jäisi arpea. 

Kutominenkaan ei ole oikein maistunut. En tiedä johtuuko se noista "pakkopullista", jotka menin lupaamaan serkulleni vai miksi ei ole nyt innostanut. Taas on mennyt varmaan jo pari viikkoa, enkä ole kerrostakaan kutonut. Äänikirjat sen sijaan kuluvat tasaiseen tahtiin, ainakin ne kevyemmät - tällä kertaa kuuntelussa Takamäki-dekkarit.

Elokuun kassakuitit kippasin roskiin laskematta niitä. Ihan liikaa herkkuja, roskaruokaa ja kaikkea muuta. Päätin olla itselleni armollinen sen suhteen ja todeta, että olkoot, kun kerran palkka riitti menoihin, niin turha niitä on laskea. Jatketaan sitten syyskuussa.

Täydellinen hetki

Lukuisia kertoja olen paasannut siitä, miten olen syntynyt väärille leveysasteille ja että kaipaan elämääni lämpöä ja aurinkoa.  Viikonlopun jälkeen joudun kuitenkin myöntämään, että kyllä niitä täydellisiä hetkä löytyy ihan kotimaastakin, sillä viikonloppu ei olisi voinut olla kauniimpi. 

Kesän kova valo on taittunut loppukesän pehmeäksi, mutta aurinko lämmittää silti aivan uskomattoman ihanasti ja taivas hehkuu vielä kesän kirkasta sineä. Kukkien tuoksu on taittunut syksyiseksi ja sen tilalla tuoksuvat kypsyvät marjat ja mehukkaat omenat sekä tuleentuva vilja. Juuri noina hetkinä nautin maalaiselämästä eniten. 

Puutarha tarjoaa satoa herkutteluun  - ja toki myös työtä, jotta niitä herkkuja saadaan ensi vuonnakin. 

Kuvissa pentsaat odottavat vielä leikkaamista, mutta osan alustat sentään sain puhdistettua ja alustakatteen laitettua.

 

Myös metsä tarjosi upeita maisemia ja herkkuja. 

Oikeastaan tuo mahtava päivä olisi kaivannut vain sen pellolla pörisevän puimurin, jolloin tuleentuneen, kypsän viljan tuoksu olisi todella täyttänyt ilman. Se toki on tuoksu, joka julistaa syksyn alkaneeksi, joten nautin täysin rinnoin näistä loppukesän viimeisistä mahtavista hetkistä.

Ilta Hirvijärvellä minikoossa

Aloitus 48 silmukalla, 7 krs 2o 2n- joustinta. Pitsikuvioon 14+15 silmukkaa, takapuikoille 9+10 silmukkaa.

 

Vahvistettu kantapää 21 silmukkaa, 26 kerrosta, kantalapun reunasta 15 silmukkaa. Kavennukset kantapohjan puolelle. Kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes silmukkamäärä takapuikoilla oli 8+8 silmukkaa. Terään vielä pitsikuvioita, kunnes aika aloittaa kärkikavennukset. Siinä vaiheessa jaioin silmukat tasan neljälle puikolle ja tein yhden kavennuksen, jotta määräksi tuli 11 silmukkaa per puikko. Kärjessä normaalit sädekavennukset.

Suunnittelu lankojen kanssa ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, sillä pitsikuvio vei enemmän lankaa kuin olin ajatellut. Tarkoitus oli käyttää vain kahta väriä, mutta kiireessä ja puolipimeässä nappasin lankavarastosta väärän vaaleanpunaisen kerän täydentämään loppunutta jämälankaa. No ei voi mitään, näillä mennään nyt. 

Sukkien pitsikuvio on yhdistelmä, jonka pohjana on Niina Laitisen Ilta Saimaalla. Nämä sukat olivat mallitestaus pari isompia sukkia varten, joten nimesin ne vitsillä illaksi Hirvijärvellä, koska se viittaa isompien sukkien saajan mökkipaikkaan. 

Sukkien paino 32g, lankaa kulutettu vuoden alusta 2425g

Kesä oli maanantaina

Suomen kesä on tunetusti lyhyt ja vähäluminen. Tällä kertaa kesä osui maanantaille 7.8. Kesän ainoa päivä, jolloin lämpötila ylitti 30 astetta. Vaikka oli työpäivä, ehdin nauttia trooppisesta lämmöstä sekä aamulla että illalla. Vaikka tuuli oli todella voimakas, liki myrskyn luokkaa, oli se silti suoranaisesti kuuma. Ihanaa, että kesässä on edes yksi kunnon kesäpäivä. Minä tietenkin toivoisin, että niitä olisi useampia, vaikka jokaisena päivänä kesäkuusta elokuulle. 

 

Miksi sitten kirjaan tällaisen asian muistiin ihan erilliseen postaukseen? Ihan siksi, että talvella muistaisin, että olen sentään saanut nauttia yhdestä kokonaisesta todellisesta hellepäivästä kesän aikana. Tiedän, että näitä muistoja tullaan tarvitsemaan vielä monta kertaa kylmän ja pimeän talven aikana.

Huumaava heinäkuu

Jo kesäkuussa sanoin ei parillekin harrastetyökeikalle, minkä ansiosta kuvittelen, että minulla on jotenkin väljempi heinäkuu ja aikaa löhöilläkin. Mikäi vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tuskin niin tulee tapahtumaan, mutta toivossa on hyvä elää. Kuten arvasinkin, kalenterin täyttymisestä pitävät muut huolen, kuten serkkuni pohjoisesta, joka kutsui itsensä yökylään maalle ja halusi haalia vielä sisarensakin mukaan. Juu, ei siinä mitään, ovathan he harvoja sukulaisiani, mutta minusta on kohtuullisen turhauttavaa, että yhteydenpito rajoittuu siihen, että he kutsuvat itsensä minun  (ja aiemmin äitini) passattavakseni, ei koskaan mitään vastavuoroisuutta kuten kutsua sinne päin käymään. 

1. viikko

Vain yksi viikonloppu, joka meni mukavasti töiden merkeissä. En osaa sanoa, vaikuttaako lomakausi, mutta kovin olivat leppoisia nämä viikonloppuvuorot. Äitiä kävimme katsomassa myös, kuten niin usein sunnuntaisin. Kelit ovat sateiset eli ei valitettavasti kauheasti innosta lenkkeillä, myös kutominen on kesätauolla, koska nyt vaan ei huvita. 

2. viikko

Alkoi lupaavasti vapaapäivällä, mihin kasasin sitten runsaasti kotihommia. Näin siksi, että tiistaipäivä on tavallista kiireisempi, työpäivä, jalkahoito ja peli-ilta kavereiden kanssa. Keskiviikkona hoidettiin edelleen kotihommia ja yöksi töihin. Torstaina kävimme katsomassa äitiä ja perjantaina jatkoin yövuorosta suoraan päiväksi töihin ja muutaman tunnin unen jälkeen vielä yhteen yövuoroon. Lauantai-aamuna menimme maalle, jossa vuorotellen satoi, paistoi, satoi ja paistoi ja me siinä välissä yritimme saada hommia tehdyksi. Onneksi sunnuntai oli aurinkoinen päivä, niin saimme pihahommat suunnilleen mallilleen. 

 

Erittäin tavallinen ja tylsä viikko siis, ei mitään suurempaa mainittavaa millään rintamalla.

3.viikko

Lomaa varsinaisista töistä ja harrastetöitä niiden sijaan. Harrastetyöpaikka on mukavan rauhallinen ja porukka aivan ihanaa, mutta siellä on yksi ongelma: herkut. Kaffepöytään ilmestyy tuon tuosta milloin mitäkin kastamista, tuliaista tai herkkua, joko jonkun yksittäisen työntekijän tai tyky-porukan järjestämänä. Pidä siinä sitten herkkulakkoa, kun pöydässä on mansikoita ja vaniljajäätelöä, suurinta kesäherkkuani. Suklaalevyn onnistuin jättämään pöytään, mutta mansikoita ja jäätelöä en.

 

Alkuviikko auringonpaistetta ja melkein hellettä, mikä sen ihanampaa. Niin kauan kuin aurinko paistaa, raahaan Herra Kirjoituksen ulos nauttimaan tai kärsimään auringosta. Loppuviikoksi on luvattu taas sadetta, joten auringosta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Nautin aamuisista kävelyistä töihin auringon paistaessa ja lämmön hehkuessa iholla kun kaupunki on hiljainen, niissä hetkissä on jotain maagista ja rentouttavaa.

 

Maanantaina kävimme elokuvissa katsomassa Fast and Furious X:n, leffalippujen hinnat olivat taas kerran nousseet ja saivat nielaisemaan kolmesti. Kovin moni elokuva ei ole sen arvoinen, että olisin valmis maksamaan melkein 20€ sen näkemisestä, Fast and Furious nyt kuitenkin kuuluu niihin, jotka on melkein pakko käydä isolta kankaalta katsomassa (samaan listaan voi laittaa Mission Impossiblet, Bondit (ainakin ennen) ja Ihmeotukset-leffat). F&F X oli hyvin pitkälle sellainen kuin oletinkin; kumia poltettiin urakalla, autoja romutettiin kymmenittäin ja ammuksia käytettiin pienen tai vähän suuremmankin sodan verran. Toki siitä myös huomasi sen, että kyseessä on eräänlainen "täyte-elokuva", jolla rakennettiin sarjan suurta loppuhuipennusta, vähän samaan tapaan kuin Ihmeotuksissakin, ja tietenkin se jätettiin roikkumaan äärimmäisen inhottavaan cliffhangeriin eli käytännössä seuraava osa on pakko nähdä.  Melkein tekisi mieleni ehdottaa koko sarjan katsomista DVD:ltä, mutta voin veikata, ettei Herra Kirjoitus suhtautuisi tähän kovin positiivisesti. Nämä leffat kun on katsottu jo moneen kertaan, mutta Tähtien sodat odottavat edelleen hyllyssä. 

4. viikko

Aloitettiin viikko jälleen elokuvaelämyksellä. Kävimme Herra Kirjoituksen ja Ievuskaisen kanssa katsomassa Mission Impossiblen. Vaikka varsin viihdyttävä elokuva oli tämäkin, oli tässäkin sellainen aavistuksenomainen täytteen maku eli jäätiin odottelemaan kakkososaa tästä, jotta saadaan asiat loppuun. Toki Tom Cruisea katselee aina mielikseen, vaikka käsikirjoitus olikin kliseistä kliseisempi ja tapahtumat hyvin ennalta-arvattavissa. 

 

Torstaina ajeltiin Turussa hyvän ystävän seurana, kun hän kävi lääkärissä kuulemassa uutisia aivokasvaimensa hoitovaihtoehdoista ja matkalla poikettiin vielä vähän turisteilemassa ja syömässä eli kokonaisen tyäpäivän mittainen reissu 20 min kestäneen vastaanoton vuoksi. Toisaalta moni asia tuolla myös selvisi, joten ei se turha käynti ollut. Samaksi illaksi työkaverini järjesti urheilutreenit, pelleilimme pallon kanssa tunnin kaatosateessa ja olimme kaikki kuin uitettuja koiria. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi oli todella hauskaa. Huvittavasti sade alkoi suunnilleen samalla minuutilla kuin tunnin mittaiset treenit alkoivat ja jatkui koko ajan enemmän tai vähemmän sataen noin 55 minuuttia. Lenkkarit vaativat kolme päivää kuivuakseen kunnolla, sen verran tuolla oli märkää. Sateen positiivisena puolena se, että kukaan ei hosunut kameran kanssa ja sai keskittyä treenaamiseen kameran väistelyn sijaan.

 

Viikonloppukin kului töissä, muutenkin ja töissä käytiin, sekä normitöitä että yksi lyhyt päivä keikkatöitä mahtui tähän viikkoon. Seuraavat keikat vasta sitten elokuun lopulla. Sunnuntaina saapui sitten serkkumies yökylään maalle. Niin että kiirettä on pitänyt.

5. viikko

Maanantain vapaapäivää vietimme maalla äidin ja serkkumiehen kanssa, tutkittiin paikkoja ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. Vaikka oli upeaa, siitä huolimatta oli takki aika tyhjä, kun kaupunkiin päästiin,  ja silti ehdin jopa kauppaan shoppailemaan "turhuuksia", joista oma postauksensa tuolla aiemmin.

Tiistaiksi takaisin töihin ja sitten taas pariksi vapaapäiväksi maalle puuhommiin. Viikonloppu menikin sitten taas töiden merkeissä, sunnuntaina tuli vieläpä muutama extratuntikin tehtyä.

6.viikko

Kuun viimeinen päivä ja pitkästä aikaa paluu tietokoneelle. En muista edes, milloin olisin vilkaissut henkilökohtaista sähköpostiani, puhumattakan blogin kirjoittamisesta. Samalla tuli hoidettua myös pankkiasiat, kun kerran tietokoneen avasi. Verottaja muisti oletetusti jälkiveroilla, mutta koska ne olivat tiedossa, ne oli jo budjetoitu, eivätkä aiheuttaneet sydämen tykytyksiä. Päivällä kotihommia ja yöksi töihin.

Talous: Päätin taas kerran ottaa itseäni niskasta kiinni ja koota kuukauden kuitit talteen, sillä olen huomannut että sekä touko- että kesäkuussa olen joutunut vähintään tuplaamaan budjettini siitä, mitä pidän normaalina. Lisäksi maksoin luotolla ompelukoneen huollon ja pari muuta isompaa kulua (vaikka maksoinkin luottokorttilaskun samassa kuussa pois), joten todelliset menot ovat vielä tätäkin suuremmat. Ja ihan tasan tiedän, että hintojen nousu vaikuttaa tuohon, mutta kyllä siihen vaikuttaa herkkuostosten määräkin, niitä on nyt sitten yritetty vähentää. 

Ruoka: 346,23€ (mukana kahden "vieraskäynnin" ruoat, lisäksi Herra Kirjoitus on lomaillut eli syönyt  

                           kotiruokaa, minkä vaikutus voi olla myös negatiivinen, koska työpaikkalounas on 

                           kohtuullisen hintava nykyään)

Herkut: 142€ (mukana 2 x pikaruokaa, tarjottavaa vierasvaraksi mutta myös itselle)

Tavarat: 108,33 (näissä mukana myös 25€ lahjakortti ja 2x moottorisahan teräketju yht 30€ sekä 3x    

                           rintaliivit n. 30€)

Bensiini (tässä vain osa kuluista, kaikista ei kuittia): 79,04€

Apteekki: 4,16€

Nämä kuitit todistavata aika koruttomasti sen, miten paljon ruoan hinta on noussut. Löysin edelliset kirjaukseni marraskuulta 2022, joka on vierailujen yms. suhteen ollut melko samanlainen kuukausi kuin tämä heinäkuu. Ruokamenoissa on liki 150€ nousua, mikä on mielestäni todella paljon. Se, että herkkuihin on mennyt vähemmän rahaa, ei kerro niiden halpenemisesta, vaan siitä, että niitä todellakin ostetaan meille vähemmän kuin aikaisemmin. Tässä kuussa on toki myös poikkeuksellisen paljon tavarahankintoja, esimerkiksi nuo rintaliivit, joista olen edelleen sitä mieltä, että tein hyvät kaupat.

Turhaa vai järkevää

Rikoin taas ostoslakkoni, tieten tahtoen ja suunnitellusti, vaikka tarvetta ei ehkä olisikaan ollut. Tuli vaan sellainen tunne, että selvittyäni kaikesta tähänastisesta, ja jotta selviäisin jäljellä olevasta parista viikosta,  haluan ja tarvitsen ne. Oman lisänsä soppaan toi vielä Ievuskainen, joka keskustellessamme noista työpaikan sporttitreeneistä puoliksi tosissaan kysyi, että ei kai mulla ollut ne laatikon kaikkein rikkinäisimmät alushousut jalassa. Viitaten tietenkin siihen mahdollisuuteen, että treeneissä olisi sattunut jotain ja olisi pitänyt lähteä sairaalalle. No eivät olleet jalassa, ja tämän huomautuksen johdosta silppusin jo ne kaikkein rikkinäisimmät rättikoppaan eli niille ei paluuta ole. Rintaliivien kanssa tahtoo olla vähän samaa, että käytössä on parit hyvät, parit ok:t ja useammat poispidettävät. Nämä jälkimmäiset eivät tietenkään edusta mukavuusasteeltaan mitään korkeaa luokkaa, mutta kestävyysasteeltaan ne ylittävät kaikki normit.

Olen jo pariin kertaan käynyt kytiksellä, kun Lidlissä on rintaliivitarjous, mutta laarit ovat olleet tyhjiä. Nyt sitten nappasi. Löysin kahdet liivit ja niihin saatoi vielä yhdistää kanta-asiakas alenkin eli loppujen lopuksi hintaa jäi 8,99€ per liivi. Ostin tummansiniset ja vaaleat ja harkitsen vakavasti kaupunkimme toisen Lidlin ratsaamista, jos vaikka sieltä löytyisi toiset tummansiniset. Nuo tummansiniset kun olisivat juuri passelit työkäyttöön.

Sokkona ja sovittamatta nuo ostin, mutta istuvuus oli todella hyvä eli todellinen napakymppiostos. Nyt sitten on pakko viimeistään kuun vaihteessa pakko tsempata itsensä kaivelemaan alusvaatelaatikkoa ja katsomaan käyttöliivien ja muidenkin vaatteiden todellinen tilanne. Ompelumateriaalia alaosille on, kun vaan olisi aikaa ja inspiraatiota ja mielellään molemmat samaan aikaan. 

 

Näiden mielestäni hyvin edullisten ostosten myötä liivikaupoille ei kuitenkaan tarvitse hetkeen lähteä. Paitsi että kävin sitten hakemassa toiset tummansiniset liivit, joille hintaa tuli 9,99€. Mutta nyt kun on kaapissa kolmet hyvät liivit, voi niitä huonompia ihan oikeasti alkaa siirtää poistoon.

viisi, kymmenen, viisitoista

Olen perustanut blogini yli 15 vuotta sitten, joten lienee jälleen kerran tehdä sukellus menneeseen.

Blogin ensimmäisenä vuonna, vuonna 2008, heinäkuun mietteet kiertelivät kynsissä, kynsikoristeissa, vaatteissa, sisustamisessa ja hassuissa sattumuksissa. Kuten aiemminkin olen todennut, kynnet ovat jääneet noista ajoist vähemmälle, mutta vaatteita, hassuja sattumuksia ja omituisia mietteitä blogissa on edelleenkin. 

Heinäkuussa 2013 aihelistalla oli kenkiä, korjauksia, tuunauksia, lomailua, ostoksia sekä puolen vuoden ostoslista, joka nykyään on muuttunut vuoden listaksi ja karsiutunut huomattavasti lyhyemmäksi.

Vuoden 2018 heinäkuussa olin huvittavasti hämmentynyt taloudestani ja valittelin nousevia kustannuksia - vähänpä minä silloin tiesin, lisäksi oli paluu arkeen, kun Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaa loppui, paljon sukkia, aurinkoa ja hellettä. 

Hyvin vähän on siis muuttunut 15 vuoden aikana - paitsi kirjoittajan ikä, joka on tasaisesti kasvanut vuosi vuodelta - koska blogin sisällössä on edelleen vaatteita, korjauksia, kudottuja sukkia ja hassuja sattumuksia.