Taiturimainen tammikuu

Joulukuu oli todellakin joutuisa, se katosi taas kuin huomaamatta ja niin alkoi uusi vuosi, jonka aikana en usko tapahtuvan mitään uutta ja ihmeellistä. 

 

1. viikko

Vuoden ensimmäinen viikko oli kokonainen päivä. Tänä vuonna en sentään saanut sätkyä uuden vuoden päivän aamuna, niin kuin olen aikaisempina vuosina saanut. Poikkeuksellisesti uuden vuoden päivä oli myös vapaapäivä, jonka käytimme siihen, että kävimme katsomassa molempia äitejä. Lisäksi tietysti tehtiin kotitöitä, ne kun tuntuvat olevan loppumaton luonnonvara tänäkin vuonna.

2. viikko

Sellainen normiviikko, töitä ja vähän lisätöitä ja kokonaista kolme vapaapäivää. Sekä lankeemuksia, tietenkin - häpeä tunnustaa, mutta yhdelle viikolle mahtui sekä pizzat että kebabia ranskalaisilla ja sipsejä ja karkkeja. Eikä selitykseksi riitä punaisten päivien hormonitoiminta, vaan tekosyynä toimivat myös kiire ja nälkä.

Vapaapäivinä vietimme pelipäivää kavereiden kanssa, kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja tapaamassa äitiä. Lisäksi veimme muutamat valmiit ja korjatut sukat perille, sain myös lahjoituksena kassillisen lankaa ja useamman ihanan käsityökirjan. Noiden käsityökirjojen joukossa oli todellisia helmiä kuten "Puikkomaisterin sukkakirja", Niina Laitisen "Villasukkien vuosi" sekä Novitan juhlakirja "Kaikkien aikojen villasukat". Sunnuntaina pesin pyykkiä ja kokkasin viikon ruoat valmiiksi, ettei tarvitsisi nälän takia lähteä pizzaa hakemaan niin kuin viimeksi. Kuntosalillakin kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sukkia tuli kudottua ja parsittua. Sitä tavallista kovin tavallista siis.

3. viikko

Kun maanantai aamu alkaa vasten naamaa tuiskuavalla lumella, jota on kinostunut kulkureitille pahimmillaan liki polveen, kun vastassa ovat huonosti auratut kevyenliikenteen väylät ja hölmösti käyttäytyvät "lumimiehet" (nuori kaveri, joka ei viitsinyt siirtää auratraktoria sivuun, vaan pysäköi sen jalkakäytävän tukkeeksi, jolloin oli pakko ohittaa kinoksen kautta), on viikon alku taatusti positiivinen. Lisätään tähän vielä se, että (pessimistin oletuksien mukaan) palkkalaskelma ei näkynyt verkkopankissa niin kuin oli luvattu ja muutenkin ärtynyt fiilis, niin saadaan aikaiseksi takapuoleen ammuttu karhu, joka olisi paljon mieluummin jäänyt peiton alle. Yritän lohduttautua sillä, että tälläkin viikolla on vain 4 aikaista ylösnousua ja että se palkkakin maksetaan ennemmin tai myöhemmin. 

Kävin salilla, mikä - myönnettäköön - oli vielä enemmän sellaista testailua kuin aktiivista treenaamista, mutta koska se lähteminen ja meneminen on vaikeinta, niin opetellaan sitä nyt ensin. Salin jälkeen sallin itselleni vapaaillan ja kudoin hitaasti edistyvää joulusukkaa. Jotain on ehkä vinkasahtanut takaisin raiteilleen, sillä tein myös perusjumppaa kotona ja kävin salilla toisenkin kerran tällä viikolla. 

Ihmeiden ihme oli se, että kaiken sählingin jälkeen palkat oli kuin olikin maksettu oikein ja ajallaan. Töissä olimme jo naureskellen varautuneet pikavippeihin, koska palkat tulevat vasta syksyllä, sen verran niihin on liittynyt ongelmia. Varmistaakseni myös tulevan palkanmaksun, sovin muutaman lisätyöpäivän helmikuulle, jotta ei tulisi vapaa-ajan ongelmia jatkoonkaan. Kävin myös käsileikkauksen jälkitarkastuksessa - leikkauksesta kun tuli kuluneeksi vuosi. Lääkärillä oli hauskaa, kun tajusi minun varanneen vuosikontrollin puolen tunnin marginaalilla leikkauksesta - olin sen verran etuajassa. Käsi on periaatteessa ok, vähän jäykkä ja väsyy, mutta muuten ok. Kirjoitti lähetteen ja maksusitoumuspyynnön vakuutusyhtiölle, joten jäämme odottamaan.

4. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta 3½ päivää lisätöitä. Sukan kutomista ja lihaskuntojumppaa sekä runsain mitoin äänikirjojen kuuntelua, siitä on hyvä loma tehty. Lisäksi vielä kokous, synttärit ja peli-ilta, ettei ihan ilman herkkujakaan jääty. Siivottua tuli ja sen myötä myös tehtyä hankintoja, jotka olivat pakollisia tai melkein pakollisia kuten bideen hana vuotavan tilalle. Maalla sulatimme toisen pakastimen, kannoimme jonkin verran ruokia poistoon, koska tajusin, että niitä vain ei tule käytettyä, joten on järkevämpi luopua niistä nyt. Sen lisäksi täytimme oman pakastimemme ja paljon tein ensi viikolle ruokia valmiiksi noista pakasteista.

5. viikko

Sellainen perusviikko: töitä, harrastetöitä, sukankudontaa ja jumppaa. Kävimme katsomassa äitiä ja olen entistä enemmän huolissani hänen muistinsa tilasta, nimet ovat entistä pahemmin hukassa, paikkakunnat sekaisin ja mitään hän ei jaksa tai ehdi tehdä. Suurin ongelma on se, että minä en osaa olla ja reagoida oikein, johtuen varmaan siitä kauhistuksen tunteeesta, jonka tuo tilanne synnyttää. Jälleen kokkailua siitä, mitä kaapeista ja pakastimista löytyy. Ensi viikolla syödään mm. sitruuna-rakkuna-sieni-possukastiketta ja vehnättöä parsakaalin kera, mustaherukka riisi-kaurapuuroa, hernesoppaa ja punakaalisalaattia sekä kasvispihvejä. Lauantaina punaisten päivien hormonit veivät ja kaupasta tuli ostettua pussi sipsejä ja toinen karkkeja - niillä hinnoilla sitä ei todellakaan tee mieli tehdä kovin usein. 

6. viikko

Käytännössä siis vain maanantai ja tiistai, joista jälkimmäisenä maksettiin joulukuun lisät. Olen siis palannut jälleen palkkaa odottavien kastiin, tällä kertaa kiitos vakuutusmaksujen, joiden eräpäivä on 1.2. Ihmeekseni onnistuin nitkuttelemaan siirtämättä lisää rahaa korttitilille, vaikka se nyt sitten kuun loppuun onkin ihan tyhjäksi lypsetty. Uuden kuukauden ensimmäinen työ on siis siirrä rahaa ja maksa laskut. 

Maanantain vapaapäivänä satoi lunta, räntää, vettä ja oli synkkää ja pimeää koko päivän, mikä tarkoiti käytännössä sitä, että pysyttelin sisällä, tein kotihommia kuten tiskaamista, siivoamista ja korjausompelua sekä kudoin sukkia enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Tiistaina oli normaali työpäivä ja kuntosalipäivä.

Muuta: Vuoden ensimmäisen kuukauden kunniaksi yritin taas kerran pitää jonkinlaista kulutusseurantaakin.

Vuoden kahdeksan ensimmäisen päivän kuitit kertovat karua totuutta: 

Ruoka: 28,14€

Herkut:  49,37€ (pizza + kebabia ranskalaisilla + sipsit+ karkkia)

Tavarat:  23,34€ (lehti, kukkia ja suklaata tuliaisiksi)

Apteekki: 7,57€

Koko tammikuu:

Ruoka: 134,82€ (ruokaan laskettu myös työpaikkabileiden omavastuu)

Herkut: 108,30 (suolakeksejä, suklaata, karkkia ja sipsejä sekä synttäriateria (n. 30€))

Tavarat: 57,67€ (liimaa, mustaa jesaria ja ladattavia pattereita, bidee-hana, wc-harja, siteitä)

Apteekki: 18,29€

Kokonaisuudessaan: 319,08€

Luvut ovat suuntaa-antavia, vaikka ne muka on tarkasti laskettu. Todellisuudessa en ole ihan sentilleen noita kytännyt (eli joku kuitti saattaa puuttua, vaikka isommat tuossa pitäisi olla), koska ei ole pakko. Edelleen ollaan tilanteessa, että herkkuihin menee ihan liikaa rahaa, vaikka miten selittäisi että siinä on myös kolme ruokaa. Jos leikittelee ajatuksella, että ne laskee tuosta pois muihin herkkuihin jää 38€, mikä on kyllä jonkin verran vähemmän kuin ennen. Tuota vyötä on nyt kuitenkin edelleen kiristettävä. Eikä helmikuussa toivottavasti tarvitse niin paljon ostaa tavaroita kuin nyt on tullut ostettua.

Huomaa, että apteekista on tullut vakioshoppailupaikka. Jos voisin välttää, en asioisi siellä, mutta nyt ei toistaiseksi taida vaihtoehtoja olla. Ikävästi vain sitä yhtä lääkettä, jota tarvitsisin, ei edelleenkään saa. Toisaalta se sitten kyllä räjäyttää apteekkilaskut ihan eri sfääreihin.

Postiivisita on se, että alkukuu on mennyt ilman ruokahävikkiä. Itse asiassa koko kuukauden aikana olen heittänyt pois vain yhden mädäntyneen omenan, mikä on varsin hyvin. Jääkaapista, pakastimesta ja kaapeista on hyödynnetty kaikkea mahdollisuuksien mukaan ja syöty suurimmalta osaltaan "kunnon ruokaa". Periaatepäätöksen mukaisesti olen pyrkinyt vähentämään karkkien, sipsien ja limpsan ostamista. En kieltänyt itseltäni noiden syömistä, koska joulusuklaista oli vielä paljon jäljellä ja tarjontaa muutenkin runsaasti, mutta sen sijaan rajoitin ostamisen vain poikkeustilanteisiin. 

Lilat pätkät

Pätkälanka purkkini pullisteli jälleen, joten huolimatta siitä, että pari muuta paria oli kesken, otin työnalle pätkäsukat. Pohjalankana viimeksi lahjoituksena saamistani langoista sirenililaa.

Sukkien resorissa on 60 silmukkaa, ohje viisto resoriin täältä, sukan varsiosa sileää neulosta. Nilkkaan kavensin yhden silmukan puikolta eli yhteensä 56 silmukkaa. Nilkassa 15 krs 2o 2n- joustinta. Kantalappu 16+16 silmukkaa kudottuna yhdellä pitsikuviolla ja valepalmikolla. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa.  Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikolla 14 silmukkaa.

Tältä ne näyttävät päältä ilman salamaa ja salamalla.

Sisäpuoli on puolestaan tämännäköinen.

Painoa sukilla 158g eli langan kulutus vuoden alusta 687g.

Ekat lehmät

Kudottuani "sorkkajaissukat" isännälle, kysyin tahtooko emäntäinen myös sukat. Juu, kuulemma kelpaa, mutta pitää sitten olla lehmä sukat. Ensimmäinen ajatukseni oli vähän toisenlainen ja sen varmaan toteutan vielä, mutta ensimmäiseksi versioksi lehmä-sukista muotoutuivat nämä musta-pinkit sukat yhdellä lehmällä.

Lehmä on silmukoitu ja malli on noista itselleni hankkimistani Sisko Malisen kirjoista. 

Painoa sukilla   75g eli vuoden alusta 529g käytetty lankaa.

Ittelle

Suurista ostamattomuus lupauksistani huolimatta päätin, että haluan sittenkin muistaa itseäni viitosmerkkipäivän johdosta. Kiemurtelin kyllä ostamista kuin mato koukussa, mutta päädyin siihen, että Sissukoiden tammitarjous oli liian hyvä ohitettavaksi. Hankin siis kerralla molemmat Sisko Malisen kirjat suoraan tekijältä. 

Juniori tykkää ketuista, porukassa on yksi hirvimies, toinen lehmänomistaja ja kolmas  kissaihminen puhumattakaan orvokeista, mansikoista, ruusuista ja sydämistä eli useammalle ohjeelle löytyy heti käyttöä. Tämä oli myös se viimeisin (teko)syy, jolla hankinnan oikeutin - en minä itselleni, vaan siksi, että voisi kutoa muille sukkia. 

Siinä ne nyt ovat minulta minulle lahja - hetkeksi riittää taas uusia malleja joko sellaisenaan tai muokattuna käytettäväksi. 

Sukat kantapään kautta

Löysin netistä Punomo-sivuilta ohjeen sukista, jotka aloitetaan kantapäästä. Tässä linkki ohjeeseen. Sen verran oli normaalista poikkeava malli, että oli pakko pistää kokeiluun heti, kun sain tähkät valmiiksi. 

Kudoin lisättyjä kerroksia siihen asti, että silmukoita oli 27. Sen jälkeen neuloin 9 kerrosta. Silmukoita loin/nostin niin, että joka puikolla oli 13 silmukkaa. Aloitin terästä, koska päätin, että varteen jää mittaa sen verran, mitä lankaa on, kun terä on valmis. Kavensin silmukoita joka toisella kerroksella niin, että puikolle jäi 12 silmukkaa. Kärkeen tein normaalin kiilakavennuksen. 

Purin apulangan ja nostin kantalapun toisesta puolikkaasta 15 + 15 silmukkaa, joista kavensin vielä kaksi per puikko. Varren tein siis 4x 13 silmukalla 2o2n- joustinta niin kauan kuin lankaa riitti. Itse asiassa lanka meni niin tiukoille, että päättelin muutamat viimeiset silmukat molemmissa sukissa mustalla langalla ja kyllä, varsikin on muutaman kerroksen eri mittainen, koska kahteen kerään keritty lanka ei ollut mennyt ihan tasan - nämä ovat niitä, jotka sain jokunen hetki sitten lahjoituksena. 

Ajattelin antaa nämä varpaijais- tai paremminkin sorkkajaislahjaksi serkun miehelle, jonka navettaan odotetaan näillä hetkillä vasikkaa syntyväksi. 

Painoa sukilla 116g eli vuoden alusta kudottu 449g.

Teemun tähkät

Viimeinen pari uunista ulos eli viimeiset "joulusukat". Kummipoikamme isälle, Teemulle, en onnistunut nimellä hakemalla löytämään omaa nimikkomallia, joten päätin yhdistellä sellaisen itse. En puhu suunnittelusta, sillä kuviot löytyivät netistä hakemalla ja vähän niitä muokkasin omaan tarpeeseen sopivaksi. Kuvion aihe määräytyi saajan ammatin mukaan. 

Aloitus 64 silmukkaa, 2o 2n - joustinta 10 kerrosta. Jonka jälkeen lisäsin 2 silmukkaa, yhteensä 66 silmukkaa eli kuvioiden välissä on mallista poiketen kaksi silmukkaa. Lankana kolmea väriä Novitan Nallea ja puikot "luottoversiot" eli Novitan kulmikkaat 3mm koivupuikot. 

Joustinneuleen jälkeen neuloin yhden kerroksen vaalean harmaalla ja aloitin sen jälkeen kuviot. Kaksi kerrosta riitti siihen, että totesin väriyhdistelmän olevan toimimaton, kuvio ei erotu pohjaväristä riittävän hyvin eli purkuun ja pohjavärin vaihto tummempaan siis siihen samaan, jolla neuloin resorin. Tähkät tein ohessa olevan kuviomallin mukaan. Ensimmäinen jämäkerä pohjalankaa riitti juuri kuvioiden verran. Tähkien varret silmukoin, kun en jaksanut kesken kaiken vaihtaa tikapuihin tai kujettaa pitkiä langanjuoksuja.

Kantalappuun 18+18 silmukkaa, 18+18 kerrosta, kantapohjaan 9+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta 18 silmukkaa. Ensimmäiset kavennukset lyhennetyin kerroksin, sen jälkeen kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla on 16 silmukkaa. 

 

Teräosa sileä ja kärjessä normaali sädekavennus. 

 

 

Painoa sukilla 95g eli vuoden alusta käytetty 333g lankaa.

Olipa kerran pipo

Olipa kerran pipo ja liian pitkät kalsarit, jotka löysin naamakirjan roskalavalta. Itse asiassa pitkikset olivat vain lisä paketissa, josta ensisijaisesti halusin itselleni toppeja ja puseroa. Ne kuitenkin kuuluivat samaan, joten lupasin ottaa ne. Kun lahjoittaja ehdotti vielä lisäävänsä pakettiin itselleen tarpeettoman, välihousujen kanssa samaa kuosia olevan pipon, lupasin antaa sillekin kodin. 

 

Minä ja pipot, no, me emme ole kavereita, sillä minulla on edelleen ysäriläinen syndrooma liikkua ilman pipoa varsin kylmilläkin ilmoilla, koska päätä ei palele. Asian järjevyydestä voidaan tietenkin olla montaa mieltä ja olen valmis tunnustamaan tyhmyyteni tällä saralla, mutta jätän silti pipon laatikkoon. 

Kuten olin arvellutkin pitkikset kaipasivat lyhentämistä ja samalla huomasin niiden persauksessa pienen reiän. Ehkä se oli syy, miksi niistä oltiin luovuttu. Minua se ei kuitenkaan haitannut, paikkaamiseen meni pari minuuttia. 

Olin heti pipon saatuani päättänyt hyötykäyttää sen eli tehdä siitä itselleni alushousut - tai ehkä on paremmin sanottu, että olin ajatellut kokeilla, saisinko siitä tehtyä alushousut. Niinpä ratkoin pipon saumat auki, käytin vanhoja housuja mallina ja leikkasin piposta vapaalla kädellä pöksyt. 

Koska takamukseni on iso ja tarvitsee runsaasti kangasta, päätin hyödyntää haarapaloina ja sivukiiloina myös pitkisten lahkeista jääneet palaset. Siis periaatteessa piponkokoinen trikoopalanen riittäisi pöksyihin hyvin, mikäli pipoa ei muotoiltaisi leikkaamalla reunat kielekkeiseksi. Noiden lovien takia jouduin tosiaan vähän kikkailemaan ja kokoamaan palasista sekä ompelemaan muutaman ylimääräisen sauman. Kierrätyspöksyni kruunasin käyttämällä niiden vyötärölle ja lahkeensuihin aiemmin poistetuista alushousuista ratkomani kuminauhat. 

Tuijottaessaan minua intopiukenana neulomassa pöksyjä rakas puolisoni kysyi varovasti: "Kulta, meneekö meillä niin huonosti, että sä et voi ostaa alushousuja kaupasta?" Seuraava lause oli jatkoa samaan teemaan: "Mä kyllä voin ostaa sulle, jos sä et itse..." Miehet! Eikö se mokoma tajunnut, että koko kupletin juoni oli nimenomaan tehdä itse ja vieläpä tehdä itse kierrätysmateriaaleista, en kai minä ihan muuten vaan ollut noita kuminauhoja jemmannut ja pipoa materiaaliksi haalinut. Juu, toki voisin ostaa kaupasta, mutta kun haluan kokeilla tehdä itse, en halua valmiita.