Syksy on saapunut, asia mistä en suuremmin pidä, mutta mikä on pakko hyväksyä. Yritän motivoida itseäni kuulaan kirkkailla ihanilla syysaamuilla, mutta valitettavasti todellisuus on kylmää sadetta ja synkkyyttä.
1. viikko
Herra Kirjoitus sairastaa, syyslentsu on saavuttanut hänet. Tauti lienee pahempaa luokkaa, sillä hän on yskinyt jo pari viikkoa pahenevasti. Nyt vaadin häntä menemään lääkäriin, mutta eipä sinne niin vaan mennäkään. Ensin pitää mennä korona-testiin ja niitä vastauksia täytyi odottaa tiistaista perjantaihin. Lopputulos oli odotettu eli negatiivinen. Minä olen lähtenyt aamulla töihin ja jättänyt toisen raukan köhimään unen ja valveen rajamaille. Vapaa-aikaa on kulutettu pelaamalla HPWU:ta ja vihdoin ja viimein päästy tasolle 60. Mahtava saavutus ja suuri pudotus; pelin pisteet lakkasivat merkitsemästä mitään - nyt kokoan "möllejä" vain saadakseni field guideja.
2. viikko
Onneksi Herra Kirjoituksella on nyt lääkäri, tiedän, ettei ihmeitä ole odotettavissa, mutta jos jotain apua tuohon kamalaan köhään saisi. Pelissä eletään lohikäärmeviikkoa, joten yirtän epätoivoisesti saada nekin sivut kultaisiksi ja mahdollisimman paljon field quideja varastoon. Luvassa siis runsaasti lenkkeilyä. Lääkkeistä huolimatta rakkaani vointi meni loppuviikosta niin huonoksi, että jouduimme lähtemään pävystykseen ja sitä kautta Herra Kirjoitus sitten jäi sairaalaan toipumaan.
3. viikko
Herra Kirjoitus toipui alkuviikon sairaalassa ja loppuviikon sitten sairaslomalla kotona. Pelattiin vähän, koska hän ei jaksanut tehdä juuri mitään. Minä puolestani jouduin joustamaan dietistäni, koska ruoan piti olla sellaista, että se maistui toipilaalle ja mikään kevyt ja terveellinen ei nyt vaan ollut sellaista. Pitkästä aikaa peli-ilta kavereiden kanssa. Tilipäivä oli ja meni, lipui vain ohi tärkeämpien asioiden ollessa mielessä. Maksoin nopeasti laskut ja unohdin koko asian - mä siis edistyn. En myöskään ostanut mitään lohdutusta tavaran muodossa, vaikka se minulle perinteinen stressireaktio onkin.
4.viikko
Herra Kirjoitus jatkaa etätöissä ainakin tämän viikon, minä ristin sormet ja varpaat siitä onnesta, ettei tauti ole toistaiseksi tarttunut minuun. Olemme palanneet ruotuun terveiden ruokailutottumusten ja liikunnan suhteen. Paitsi tietenkin se turhan aktiivinen pelaaminen, sitä pitäisi vähentää, mutta kun se muka vaan on niin kivaa.
5.viikko
Tylsää ja tapahtumatonta, onneksi sentään suhteellisen kivaa keliä, jotta pääsee edes lenkille. Pelaamista edelleen. Herra Kirjoitus on palannut työelämään ja muutoinkin tauti alkaa olla voitettu eli elämämme palautuu normaaliksi.
Jotenkin tuo otsikon sumuisuus kuvaa tätä kuukautta hyvin, se tuli, oli ja meni, jättämättä kovinkaan montaa kirkasta jälkeä jälkeensä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2020
Kosmetiikkapoistot 3/20
Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni sen suhteen, että vihdoin ja
viimein käytämme tuon näytepussukan tyhjäksi, jotta edes yksi tämän
vuoden suunnitelluista tavoitteista toteutuisi (ja tähän eivät auta
kootut selitykset, että vuosi on vasta hiukan yli puolenvälin, että
vielä ehtii...). Seuraavassa näytekasassa siis Dermosilin sensitive
creamia, testivoiteita (voidepohja ilman kortisonia), Dermosilin
kollageeniseerumi, pari Dermosilin kimalletta, jotka pistin sinällään
roskiin, Dermosilin mintun tuoksuinen luomuvartalovoide, kolme After
Sauna voidetta, yksi Sport&Sauna After Shave palm ja Dermosil man
After shave palm. Nämä kaksi viimeksi mainittua käytti Herra Kirjoitus,
Kollageeni seerumin käytin kasvoille ja kaikki loput menivät jalkojen
rasvaukseen.
Lisää näytteitä ja vähän muutakin. Toinen haaste on käyttää nämä silloin joskus hamstratut minihuulipunat (hävettävä määrä muoviroskaa näistä tulee - eli koskaan enää). Tällä kertaa siis käytetty Oriflamen numerot 24 ja 77 sekä Yves Rocherin Beige Austral. Lisäksi Fuze suihkugeeli/shampoota, Oral B:n hamamstahnaa, partavaahto ja kynsilakanpoistoainetta. Näytteinä Dermosilin erilaisia body lotioneita 6 kpl, yksi käsisaippua, kaksi tiskiainetta ja yksi kynsiöljy.
Ja edelleen samaa vanhaa tuttua: Dermosilin dödöä, pari erilaista hammastahnaa, partavaahtoa, Dermosilin Aamu-edt, joka on ollut aivan loistava työhajuvesi, raikas ja sopivan mieto. Laveran meikkivoide on löytö ilmaisryhmästä, ei ehkä sellaista, jonka olisin itse ostanut, mutta ok käyttää. Lisäksi pari minihuulipunaa, 4 käsisaippuanäytettä ja yksi hoitoainenäyt.
Lisää näytteitä ja vähän muutakin. Toinen haaste on käyttää nämä silloin joskus hamstratut minihuulipunat (hävettävä määrä muoviroskaa näistä tulee - eli koskaan enää). Tällä kertaa siis käytetty Oriflamen numerot 24 ja 77 sekä Yves Rocherin Beige Austral. Lisäksi Fuze suihkugeeli/shampoota, Oral B:n hamamstahnaa, partavaahto ja kynsilakanpoistoainetta. Näytteinä Dermosilin erilaisia body lotioneita 6 kpl, yksi käsisaippua, kaksi tiskiainetta ja yksi kynsiöljy.
Ja edelleen samaa vanhaa tuttua: Dermosilin dödöä, pari erilaista hammastahnaa, partavaahtoa, Dermosilin Aamu-edt, joka on ollut aivan loistava työhajuvesi, raikas ja sopivan mieto. Laveran meikkivoide on löytö ilmaisryhmästä, ei ehkä sellaista, jonka olisin itse ostanut, mutta ok käyttää. Lisäksi pari minihuulipunaa, 4 käsisaippuanäytettä ja yksi hoitoainenäyt.
Seuraavat poistot ovat edelleen perushuttua. Minun dödöni LdB:n jostain tarjouksesta ostettu, joka osoittautui ihan ok:ksi, suuvettä, mineraalipuuteria, jälleen ykis minihuulipuna, jonka tiedot ovat hankautuneet pois. Kuivahtaneet putsauslaput leikkelin naaman puhdistuslapuiksi. Kolme näytettä: yksi hoitoaine ja kaksi jalkojen rasvaukseen käytettyä vartalovoidenäytettä (Dermosilin Body Green).
yhteensä 30 näytettä ja 20 purtiloa.
Vuoden alusta: 69 tuotetta ja 39 näytettä
maanantai 31. elokuuta 2020
Elokuun elämää
Heinäkuu meni taas kerran vähän niin ja näin, suuria suunnitelmia, mutta pieniä toteutuksia.
1.viikko
Elokuun ensimmäinen viikko oli kahden päivän eli kokonaisen viikonlopun mittainen. Lomailimme kaupungissa maalla aherretun arkiviikon jälkeen. Melko tuttua kaavaa, nukuttiin myöhään, laiskoteltiin, pelattiin, syötiin jääkapista jemmoja ja snägärisafkaa lisäksi. Mukavaa ja rentouttavaa.
2.viikko
Edelleen lomailua, mutta arki alkaa jo kutkutella varpaita. Arkipäivät vietimme jälleen maalla, jossa puuhaa riittää, ja viikonloppua sitten vanhoissa tutuissa merkeissä kaupungissa. HPWU pelattu tasolle 57.
3.viikko
Herra Kirjoitus palasi töihin loman jälkeen ja työpaikalle ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Olen jotenkin varautunut siihen, että etätyöt odottavat jälleen pian, sillä kyllä me sen koronan toisen aallon kohta tänne saamme. Minä saan jatkaa lomailua vielä tämän viikon, mikä tarkoittaa melkoista pinoa hoidettavia asioita: käy labrassa, huollata moottorisaha, tapaa Ievuskainen, ole lymfahieronta mallina, sovi koeajo autosta, hoida sitä ja tätä. Labrat ja terkkari tarkoittaa sitä, että olen päättänyt panostaa minuun ja vihdoin ja viimein toteuttaa sen, mistä olen alkuvuodesta asti "pitäisi, pitäisi, pitäisi"- hokenut eli siivota keittiön nurkan syömällä pussiruoat pois. Sitä varten haluan nollalabrat ja vähän keskustelu/seuranta-apua. Labratulokset olivat ikävän realistiset: sokerit koholla ja verenpaineet taivaissa eli asialle täytyy todellakin tehdä jotain. Päädyn siis lääkärin vastaanotolle, jossa mietitään, mitä tehdään. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että saan varmaan lääkkeet, joita en tietenkään suurin surminkaan haluaisi, mutta minkäs teet. Jotenkin tuo oli sellainen shokkiuutinen, ettei oikein osannut ottaa mihinkään kiinni ja viimeinen lomaviikko meni vähän "haahuillessa".
4. viikko
Arki alkaa ja työt sen myötä. Onneksi aloituis oli yövuoroilla, niin ei ollut niin hirveä shokki kääntää rytmiä heti aikaisen aamun herätyksiin. Kotimme oli kesän aikana päässyt taas jonkinlaiseen kaaokseen, joten ei liene ihme, että aloitin uuden arjen siivoamalla - se kun helpottaa päänsisäistä kaaostakin. Ahkeroin sekä yövoroa edeltäneen päivän, yövurojen välisen päivän, nukkumapäivän että vapaapäiväni, mutta sain kuin sainkin kaiken kuntoon. On jotenkin rauhoittavaa, että yksi elämänalue on kunnossa. Toisaalta emme myöskään hakeneet roskaruokaa, vaikka mieli useammankin kerran tuon projektin aikana sitä teki - se korvattiin kanalla ja vihanneksilla, hyvä me! Yhden karkkipussin ostimme, mutta siis vain yhden ja sen jaoimme, ennen olisimme ostaneet molemmille omat isot pussit. Harjakaisia juhlimme pienellä linssisipsipussilla. Herra Kirjoitus ei pitänyt niistä, joten jäävät sitten sipsit jatkossa vallan ostamatta.
5 ja 6.viikko
Arki alkaa todenteolla, seuraavat kaksi viikkoa pelkkää aamuvuoroa. Huh! En voi oikein ymmärtää, miten minusta, aamuvirkusta ihmisestä on tullut sellainen, etten millään menisi aamuun töihin. Kävin lääkärissä ja sain melkoisen matokuurin elämäntapamuutokseen, siitä on ihan oma kirjoituskin. Torstaina treffit työkaverin kanssa Pokemonin merkeissä (yritän välttää toista peliä, mutta hän haluaa meistä pelikavereita) ja perjantaina tornitreffit Potter-kavereiden kanssa. Viikonloppuna jälleen maalle syyshommiin. Ja sitten vielä yksi arkiaamu, ja taas yksi kuukausi on käsitelty.
Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että aina on kuukauden alku ja sitten heti jo se kuukausi onkin eletty.
1.viikko
Elokuun ensimmäinen viikko oli kahden päivän eli kokonaisen viikonlopun mittainen. Lomailimme kaupungissa maalla aherretun arkiviikon jälkeen. Melko tuttua kaavaa, nukuttiin myöhään, laiskoteltiin, pelattiin, syötiin jääkapista jemmoja ja snägärisafkaa lisäksi. Mukavaa ja rentouttavaa.
2.viikko
Edelleen lomailua, mutta arki alkaa jo kutkutella varpaita. Arkipäivät vietimme jälleen maalla, jossa puuhaa riittää, ja viikonloppua sitten vanhoissa tutuissa merkeissä kaupungissa. HPWU pelattu tasolle 57.
3.viikko
Herra Kirjoitus palasi töihin loman jälkeen ja työpaikalle ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Olen jotenkin varautunut siihen, että etätyöt odottavat jälleen pian, sillä kyllä me sen koronan toisen aallon kohta tänne saamme. Minä saan jatkaa lomailua vielä tämän viikon, mikä tarkoittaa melkoista pinoa hoidettavia asioita: käy labrassa, huollata moottorisaha, tapaa Ievuskainen, ole lymfahieronta mallina, sovi koeajo autosta, hoida sitä ja tätä. Labrat ja terkkari tarkoittaa sitä, että olen päättänyt panostaa minuun ja vihdoin ja viimein toteuttaa sen, mistä olen alkuvuodesta asti "pitäisi, pitäisi, pitäisi"- hokenut eli siivota keittiön nurkan syömällä pussiruoat pois. Sitä varten haluan nollalabrat ja vähän keskustelu/seuranta-apua. Labratulokset olivat ikävän realistiset: sokerit koholla ja verenpaineet taivaissa eli asialle täytyy todellakin tehdä jotain. Päädyn siis lääkärin vastaanotolle, jossa mietitään, mitä tehdään. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että saan varmaan lääkkeet, joita en tietenkään suurin surminkaan haluaisi, mutta minkäs teet. Jotenkin tuo oli sellainen shokkiuutinen, ettei oikein osannut ottaa mihinkään kiinni ja viimeinen lomaviikko meni vähän "haahuillessa".
4. viikko
Arki alkaa ja työt sen myötä. Onneksi aloituis oli yövuoroilla, niin ei ollut niin hirveä shokki kääntää rytmiä heti aikaisen aamun herätyksiin. Kotimme oli kesän aikana päässyt taas jonkinlaiseen kaaokseen, joten ei liene ihme, että aloitin uuden arjen siivoamalla - se kun helpottaa päänsisäistä kaaostakin. Ahkeroin sekä yövoroa edeltäneen päivän, yövurojen välisen päivän, nukkumapäivän että vapaapäiväni, mutta sain kuin sainkin kaiken kuntoon. On jotenkin rauhoittavaa, että yksi elämänalue on kunnossa. Toisaalta emme myöskään hakeneet roskaruokaa, vaikka mieli useammankin kerran tuon projektin aikana sitä teki - se korvattiin kanalla ja vihanneksilla, hyvä me! Yhden karkkipussin ostimme, mutta siis vain yhden ja sen jaoimme, ennen olisimme ostaneet molemmille omat isot pussit. Harjakaisia juhlimme pienellä linssisipsipussilla. Herra Kirjoitus ei pitänyt niistä, joten jäävät sitten sipsit jatkossa vallan ostamatta.
5 ja 6.viikko
Arki alkaa todenteolla, seuraavat kaksi viikkoa pelkkää aamuvuoroa. Huh! En voi oikein ymmärtää, miten minusta, aamuvirkusta ihmisestä on tullut sellainen, etten millään menisi aamuun töihin. Kävin lääkärissä ja sain melkoisen matokuurin elämäntapamuutokseen, siitä on ihan oma kirjoituskin. Torstaina treffit työkaverin kanssa Pokemonin merkeissä (yritän välttää toista peliä, mutta hän haluaa meistä pelikavereita) ja perjantaina tornitreffit Potter-kavereiden kanssa. Viikonloppuna jälleen maalle syyshommiin. Ja sitten vielä yksi arkiaamu, ja taas yksi kuukausi on käsitelty.
Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että aina on kuukauden alku ja sitten heti jo se kuukausi onkin eletty.
perjantai 28. elokuuta 2020
No mutta huh...
Kävin lääkärissä. Kaikki liittyy siihen, että menin ensin pyytämään perusverikokeita ikään kuin "nollatasoksi", jotta näkisin, onko pienillä muutoksilla mitään vaikutusta. Ikäväkseni tuolta labroista sitten tosiaan tuli vähemmän mukavia löydöksiä (no jos olen rehellinen, eivät ne mikään täydellinen yllätys olleet, mutta tieto lisää tuskaa): matalat rautapitoisuudet, korkeat verenpaineet ja sokerit. Näiden seurauksena työterveyshoitaja lähetti minut lääkärille. Kävin siellä eilen ja sain aikamoiset kotitehtävät: suolan käyttö nolliin, painoa alas, salmiakki ja lakritsi nolliin (tämä ei ole onneksi ihan mahdoton haaste), alkoholi nolliin (tämä ei onneksi ole ongelma eikä siis haaste ollenkaan), hikiliikuntaa kolme varttia kerrallaan viisi-kuusi kertaa viikossa. Lisäksi tulivat reseptit verenpainelääkkeisiin ja rautavalmisteeseen. No, että huh...
Ei siinä mitään, että täysin suolattoman ruokavalion noudattaminen on liki mahdotonta, koska suunnilleen kaikessa on suolaa. Yritän nyt jättää lisätyn suolan nolliin ja ostaa vain vähän suolaisia elintarvikkeita aluksi - on muuten kaupassakäynti mennyt haastavaksi: kyttäät rasvoja, sokereita, lisäaineita ja nyt vielä suolojakin. Jos vielä pitäisi kytätä hintojakin, kaupassa käynti olisi aivan mahdotonta, on siis pakko luopua hintatietoisesta syömisestä ja tuplata tai kenties triplata ruokabudjettimme.
Lähes kaikissa maustesekoituksissa on suolaa, ketsupissa on suolaa, levitteessä on suolaa, leivässä, leikkeleissä, juustoissa (no ne ovat rasvaisia, niitä nyt ei muutenkaan saisi syödä - ei tietenkään, koska voisin elää juustoilla). Toistaiseksi olen löytänyt vain maustamattoman lihan ja kasvikset, joissa ei ole suolaa. Niinpä meillä syötiin iltaruoaksi jauheliha-kesäkurpitsa-paprika wokkia, johon en laittanut lainkaan suolaa. Sen sijaan heitin runsaasti chiliä ja lipstikkaa. Jälkimmäinen on työkaverin loistava vinkki, se kun tuo umamin makua ruokaan ja korvaa suolaa varsin hyvin. Täytyy nyt viikonloppuna käydä raastamassa kaikki lipstikat, mitä maalla vielä kasvaa, talteen.
Sitten se varsinainen huh... liikuntaa kuusi kertaa viikossa ja vielä kolme varttia kerrallaan. Kaikkine lähtemisineen, vaatteiden vaihtoineen ja jälkisuihkuineen tuo vie ainakin puolitoista tuntia kerrallaan. Toinen puoli minusta ymmärtää ihan hyvin, että tätä teen itselleni, minä olen se, joka tästä saa hyödyn. Liikunnanvihaajapuoli minusta kuitenkin huutaa juuri nyt aika isoon ääneen, että siihen meneekin sitten sun kaikki vapaa-aika. Ensin iso osa siihen, että kokkaat terveellistä ja sitten loput siihen, että hikistelet. Ihan oikeasti paljon mieluummin tekisin jotain muuta, lukisin, pelaisin Potteria, olisin vaan, vaikka siivoasin sitä inhoamaani vaatekaappia. Kiltisti kuitenkin raahasin salikamppeet tänäänkin mukana töihin. Tarjoilin lisäksi työterveyshoitajalle vaihtoehtoa, että voisin pitää liikuntapäiväkirjaa, jonka laitan hänelle sähköpostilla. Olisin ikään kuin tilivelvollinen siitä, että liikunta tulisi suoritettua. Suorittaminen on kyllä tässä kohtaa ikävä sana ja antaa juuri oikean kuvan asian pakonomaisuudesta. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät kestää useamman kuukauden ennen kuin löydän liikkumisen ilon ja saan flown päälle. Silloin liikkuminenkin sujuu itsestään, mutta ennen sitä ja varsinkin syksyn pimeyden ja kylmyyden hiipiessä päälle tarvitsen jonkinlaisen pakotteen, joka vaatii minua hoitamaan asian. Pakko ei kyllä ole kiva asia, mutta muuten en varmasti lähde liikkeelle, läheteisilläni on siis kova urakka edessä kun piiskaavat minut kuntoilemaan. En uskalla antaa itselleni yhtään löysiä, vaikka alunperin niin ajattelinkin. Olin näet ajatellut, että liikun vain kolme kertaa viikossa, mutta itseni tuntien kolmesta tulee helposti nolla, ja se on pahempi kuin jos kuudesta tulee neljä. Pitänee lisätä blogiinikin jonkinlainen liikuntaseuranta, jotta suoritteita voi seurata jälkikäteenkin.
Ei siinä mitään, että täysin suolattoman ruokavalion noudattaminen on liki mahdotonta, koska suunnilleen kaikessa on suolaa. Yritän nyt jättää lisätyn suolan nolliin ja ostaa vain vähän suolaisia elintarvikkeita aluksi - on muuten kaupassakäynti mennyt haastavaksi: kyttäät rasvoja, sokereita, lisäaineita ja nyt vielä suolojakin. Jos vielä pitäisi kytätä hintojakin, kaupassa käynti olisi aivan mahdotonta, on siis pakko luopua hintatietoisesta syömisestä ja tuplata tai kenties triplata ruokabudjettimme.
Lähes kaikissa maustesekoituksissa on suolaa, ketsupissa on suolaa, levitteessä on suolaa, leivässä, leikkeleissä, juustoissa (no ne ovat rasvaisia, niitä nyt ei muutenkaan saisi syödä - ei tietenkään, koska voisin elää juustoilla). Toistaiseksi olen löytänyt vain maustamattoman lihan ja kasvikset, joissa ei ole suolaa. Niinpä meillä syötiin iltaruoaksi jauheliha-kesäkurpitsa-paprika wokkia, johon en laittanut lainkaan suolaa. Sen sijaan heitin runsaasti chiliä ja lipstikkaa. Jälkimmäinen on työkaverin loistava vinkki, se kun tuo umamin makua ruokaan ja korvaa suolaa varsin hyvin. Täytyy nyt viikonloppuna käydä raastamassa kaikki lipstikat, mitä maalla vielä kasvaa, talteen.
Sitten se varsinainen huh... liikuntaa kuusi kertaa viikossa ja vielä kolme varttia kerrallaan. Kaikkine lähtemisineen, vaatteiden vaihtoineen ja jälkisuihkuineen tuo vie ainakin puolitoista tuntia kerrallaan. Toinen puoli minusta ymmärtää ihan hyvin, että tätä teen itselleni, minä olen se, joka tästä saa hyödyn. Liikunnanvihaajapuoli minusta kuitenkin huutaa juuri nyt aika isoon ääneen, että siihen meneekin sitten sun kaikki vapaa-aika. Ensin iso osa siihen, että kokkaat terveellistä ja sitten loput siihen, että hikistelet. Ihan oikeasti paljon mieluummin tekisin jotain muuta, lukisin, pelaisin Potteria, olisin vaan, vaikka siivoasin sitä inhoamaani vaatekaappia. Kiltisti kuitenkin raahasin salikamppeet tänäänkin mukana töihin. Tarjoilin lisäksi työterveyshoitajalle vaihtoehtoa, että voisin pitää liikuntapäiväkirjaa, jonka laitan hänelle sähköpostilla. Olisin ikään kuin tilivelvollinen siitä, että liikunta tulisi suoritettua. Suorittaminen on kyllä tässä kohtaa ikävä sana ja antaa juuri oikean kuvan asian pakonomaisuudesta. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät kestää useamman kuukauden ennen kuin löydän liikkumisen ilon ja saan flown päälle. Silloin liikkuminenkin sujuu itsestään, mutta ennen sitä ja varsinkin syksyn pimeyden ja kylmyyden hiipiessä päälle tarvitsen jonkinlaisen pakotteen, joka vaatii minua hoitamaan asian. Pakko ei kyllä ole kiva asia, mutta muuten en varmasti lähde liikkeelle, läheteisilläni on siis kova urakka edessä kun piiskaavat minut kuntoilemaan. En uskalla antaa itselleni yhtään löysiä, vaikka alunperin niin ajattelinkin. Olin näet ajatellut, että liikun vain kolme kertaa viikossa, mutta itseni tuntien kolmesta tulee helposti nolla, ja se on pahempi kuin jos kuudesta tulee neljä. Pitänee lisätä blogiinikin jonkinlainen liikuntaseuranta, jotta suoritteita voi seurata jälkikäteenkin.
maanantai 24. elokuuta 2020
Ajatuksia arjen alkuun
Minusta elokuu on kuin toinen vuoden vaihde. Tiedän, että monet jakavat kanssani tämän ajatuksen syksyn uudesta alusta ja arkeen palaamisesta lomakauden jälkeen. Se tarkoittaa samalla myös paluuta tavallisen arjen rutiineihin, joista on niin helppo luistaa lomakaudella, kun on loma, kun on kesä, no kun vaan on niin vapaus.
Olen jo pitkään miettinyt tuota ainaista kauppakuittiasiaa. Miksi minun pitäisi kerätä niitä ja seurata pilkuntarkasti, montako senttiä meiltä menee mihinkin? Tekeekö se minusta jotenkin paremman ihmisen? Olen päättänyt antaa asian kerta kaikkiaan olla. Mitä väliä sillä oikeastaan on, paljonko me käytämme rahaa ruokaan? Olennaisempaa on se, että pistän ylös mahdolliset "lankeemukset" eli herkuttelut ja niistäkin lähinnä sen, milloin käytiin ja missä syötiin, jotta kuukausittainen määrä pysyy järkevänä. Ruokakulumme ovat varmasti ihan kohtuulliset, hävikki hyvin pientä ja budjetissa pysytään ilman suuria ongelmia. Miksi siis pistäisin paukkuja turhaan ja hankkisin itselleni huonoa omaatuntoa, kun en kuitenkaan jaksa seurata asiaa. Panostan oleellisempaan eli budjetissa pysymiseen ja tavaroiden hankinnan seuraamiseen. Tämä korona-aika on tosin kyllä karsinut ostohaluja aika reippaasti ja mieliteot ovat jääneet vähemmälle, kun ei käy muualla kuin ruokakaupassa (kyllä vaan, isoissa markeiteissa pyrin ohittamaan muut paitsi ruokatavaraosastot läpijuoksemisella). Ainaisesta kassakuittirumbasta vapautuneen ajan yritän kanavoida terveellisemmän ruoan valmistamiseen.
Arjen rutiiniksi olen ajatellut myös ottaa jälleen päivittäisen työlistan. Joka päivälle 5-10 kotiarkiasiaa, jotka tulee hoitaa, laiskotti miten paljon tahansa. Tällä tavoin ei pitäisi päästä kertymään mitään mahdottomia hoitamattomien asioiden vuoria ja samalla saa motivoitua itsensä tekemään sellaistakin, jota ehkä muuten tulisi välteltyä - sinne voi siis myös salakavalasti sujauttaa lenkin tai kuntosalikäynnin, joka muuten jäisi välistä. Tätä olen käyttänyt paljon ennenkin ja toimivaksi todennut, mutta yleensä aina hautaan listan kesän ajaksi vedoten siihen, että Suomen kesä on niin lyhyt ja siitä kuuluu nauttia.
Herra Kirjoituksella on nyt takana kaksi arkiviikkoa ja minulla yksi, koti on siivottu kuntoon ja pyykivuoresta huolehdittu - melkein. Haen vielä viimeiset pyykit kuivumasta ja tarkistan, tarvitsevatko ne huoltoa. Arjen työlistalle täytyy myös lisätä syysvaatteiden esiin kaivelu, sillä vaikka vielä on päivisin suhteellisen lämmintä ja ihanaa, syksyn aamut alkavat olla jo viileitä. Samalla voisi myös miettiä, josko kasaisin vielä toisen kassillisen poistettavaa tavaraa kirppistä varten, yhden Herra Kirjoitus vei jo sinne jokunen päivä sitten.
Vaikka ajatus ikuisesta kesästä ja laiskasta vapaudesta houkuttaa, on arjessa silti puolensa.
Olen jo pitkään miettinyt tuota ainaista kauppakuittiasiaa. Miksi minun pitäisi kerätä niitä ja seurata pilkuntarkasti, montako senttiä meiltä menee mihinkin? Tekeekö se minusta jotenkin paremman ihmisen? Olen päättänyt antaa asian kerta kaikkiaan olla. Mitä väliä sillä oikeastaan on, paljonko me käytämme rahaa ruokaan? Olennaisempaa on se, että pistän ylös mahdolliset "lankeemukset" eli herkuttelut ja niistäkin lähinnä sen, milloin käytiin ja missä syötiin, jotta kuukausittainen määrä pysyy järkevänä. Ruokakulumme ovat varmasti ihan kohtuulliset, hävikki hyvin pientä ja budjetissa pysytään ilman suuria ongelmia. Miksi siis pistäisin paukkuja turhaan ja hankkisin itselleni huonoa omaatuntoa, kun en kuitenkaan jaksa seurata asiaa. Panostan oleellisempaan eli budjetissa pysymiseen ja tavaroiden hankinnan seuraamiseen. Tämä korona-aika on tosin kyllä karsinut ostohaluja aika reippaasti ja mieliteot ovat jääneet vähemmälle, kun ei käy muualla kuin ruokakaupassa (kyllä vaan, isoissa markeiteissa pyrin ohittamaan muut paitsi ruokatavaraosastot läpijuoksemisella). Ainaisesta kassakuittirumbasta vapautuneen ajan yritän kanavoida terveellisemmän ruoan valmistamiseen.
Arjen rutiiniksi olen ajatellut myös ottaa jälleen päivittäisen työlistan. Joka päivälle 5-10 kotiarkiasiaa, jotka tulee hoitaa, laiskotti miten paljon tahansa. Tällä tavoin ei pitäisi päästä kertymään mitään mahdottomia hoitamattomien asioiden vuoria ja samalla saa motivoitua itsensä tekemään sellaistakin, jota ehkä muuten tulisi välteltyä - sinne voi siis myös salakavalasti sujauttaa lenkin tai kuntosalikäynnin, joka muuten jäisi välistä. Tätä olen käyttänyt paljon ennenkin ja toimivaksi todennut, mutta yleensä aina hautaan listan kesän ajaksi vedoten siihen, että Suomen kesä on niin lyhyt ja siitä kuuluu nauttia.
Herra Kirjoituksella on nyt takana kaksi arkiviikkoa ja minulla yksi, koti on siivottu kuntoon ja pyykivuoresta huolehdittu - melkein. Haen vielä viimeiset pyykit kuivumasta ja tarkistan, tarvitsevatko ne huoltoa. Arjen työlistalle täytyy myös lisätä syysvaatteiden esiin kaivelu, sillä vaikka vielä on päivisin suhteellisen lämmintä ja ihanaa, syksyn aamut alkavat olla jo viileitä. Samalla voisi myös miettiä, josko kasaisin vielä toisen kassillisen poistettavaa tavaraa kirppistä varten, yhden Herra Kirjoitus vei jo sinne jokunen päivä sitten.
Vaikka ajatus ikuisesta kesästä ja laiskasta vapaudesta houkuttaa, on arjessa silti puolensa.
perjantai 31. heinäkuuta 2020
Hurja heinäkuu
Kesäkuussa aloiteltiin herkkulakkoa, jota jatketaan nyt sitten heinäkuussa. Omalta osaltani yritän jopa tehostaa sitä. Ruokahävikki on tarkoitus edelleen pitää nollassa, huolimatta kaikista mahdollisista tekosyistä, joita voisi näin kesällä käyttää.
1. viikko
Heinäkuu alkoi sairastelulla, kesälentsu iski oikein kunnolla. Tuli käytyä omakohtaisesti kokemassa koronatestikin, ei niin hirveä kuin huhut kertoivat. Epämielyttävä toki, mutta silti olen sitä mieltä, että on monta pahempaa juttua. Nyt sitten ei voi muuta kuin odotella tuloksia ja toivoa, että tämä ei ole "sitä". Herra Kirjoitus jäi kesälomalle tällä viikolla, joten voin siis keskittyä työlistojen kirjoittamiseen ja petistä huuteluun. Puhelin pyörittää edelleen HPWU:ta ja äänikirjoja, jotka ovat tällä hetkellä parasta viihdettä. Kaikesta huolimatta vietimme viikonloppua maalla.
2. viikko
Vapaapäivät vaihtuivat yötyöksi, mistä en ollut ollenkaan pahoillani, vaikka viikolle sitten tulikin seitsemän työpäivää. Loppuajat menivät tutuissa harrastuksissa eli HPWU:n parissa, jossa saavutin tason 55. Koska ei muka ollut aikaa ja innostusta kokata, mussutettiin roskaruokaa. Käytettyinä tekosyinä väsymys, aika ja jaksaminen.
3. viikko
Kesän todennäköisesti ainoat työpäivät harrastetyöpaikassa tänä kesänä. Loppuaika sitten normitöitä, vaikka oli pakko myöntää, että 12 työpäivää putkeen tuntui. Palkkapäivä, jonka ohitin jopa tilin saldoa vilkaisematta - yleensähän tapani on ollut käydä aamusta katsomassa, miltä tililä näyttää. Nyt olen päässyt siitä yli. Viikonloppua vietettiin maalla jokakesäisissä halkohommissa. Huomaa, kun ei ole pitkään aikaan tehnyt jotain tuollaista, niin kropasta löytyy lihaksia, joiden olemassa olosta ei ole tiennytkään. Muutoin tuo on ihanan rentouttavaa hommaa, siinä kun näkee nopeasti työn tuloksen.
4. viikko
Viimeinen työviikko ennen lomaa. Työpäiviä kaksi ja öitä kaksi ja sitten kolme viikkoa lomaa. Vapaapäivästä nautittiin pelaamalla HPWU:ta isommalla porukalla ja roskaruokailemalla. Siivosin maustekaapin ja löysin "ylläreitä" kuten esimerkiksi vuonna 2016 vanhentunut tumma suklaalevy ja pari murentunutta yksittäistä keksiä. Päätin keittää lopuista "hävikkilaatikoista" kasvissosekeittoa, vaikka se ei kuulukaan Herra Kirjoituksen suosikkeihin - onneksi on chili, jolla voi tehostaa tulisuutta.
5.viikko
Se on sitten niin kuin loma, mikä tarkoittaa töitä maalla ja HPWU:ta kaupungissa. Valitettavasti herkkulakko kuuluu unohdettujen ja haudattujen asioiden listalle, on vaan liian helppoa syödä muiden laittamaa pikaruokaa...
Häpeällinen hävikki iski sitten tässä kuussa. Olen useamman kuukauden onnistunut pyörittämään taloutta nollahävikillä, mutta nyt sitten heinäkuussa tuli kunnon pudotus, jouduin heittämään pois neljänneksen paprikaa ja melkein kokonaisen salaatin ja näiden lisäksi maustekaapista löytämäni kokonaisen suklaalevyn ja pari musertunutta keksiä. Olin turhautunut ja ärtynyt, varsinkin kun on ihan omaa tyhmyyttä tuo, olisi voinut kokata ja syödä kotona sen sijaan, että käytiin syömässä ulkona.
Minä ja vaaka olemme jälleen vihaväleissä minun syystäni.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2020
Kaunis kesäkuu
Suurina kuvitelmina oli se, että alkaisin jälleen tarkastella kauppakuitteja ja tehdä sitä tai tätä. En kuitenkaan usko ryhtyväni tuohon, vaikka miten haaveilisin, sillä perinteisesti kesän lämpö tuulettaa moiset ajatukset mielestäni. Jos on hiukankaan aurinkoista, niin ei tasan kiinnosta se, maksoiko maitopurkki 5 senttiä enemmän vai vähemmän.
1. viikko
Töissä opeteltiin uutta ja ihmeellistä ja se tietenkin kulutti voimia, sillä yksikään työpäivä ei loppunut suunnitellusti, vaan päivät venyivät enemmän ja vähemmän. Myös kesätyöläisten ilmestyminen on laji sinänsä, sillä toisaalta he antavat paljon, mutta myös varsinkin alkuvaiheessa myös vaativat paljon, koska pitää olla joka hetki varmistamassa, auttamassa ja neuvomassa. Illat pelattiin Potteria ja nautittiin auringosta. Viikonloppuna käytiin maalla ja juhlittiin hyvän ystävän täysiä kymmeniä.
2. viikko
Työrintamalla sama rumba jatkuu ja kävin vielä allekirjoittamassa harrastetyöpaikan uuden sopimuksen, jotta varmasti pysyn kiireisenä. Uhrasin yhden kesän parhaista Potter päivistä (ihana aurinkoinen hellepäivä) kodille eli käytin yövuoroa edeltävän päivän pesemällä pyykkiä, tiskaamalla, siivoamalla ja tekemällä vaatekorjauksia. On kuitenkin paljon mukavampi lähteä sinne töihin, kun tietää, että koti on siisti, kun sinne palaa. Ruokahävikkiä vähensin kokkaamalla jääkaapin jämistä ruokaa. Seuraavaksi lienee jälleen aika sukeltaa pakastimeen ja katsoa, mitä sieltä löytyy, sillä pari viikkoa sitten ostimme sen jälleen täyteen. Loppuviikon voikin sitten viettää Potterin parissa, sillä lauantaiksi osuu community day, joka kestää koko päivän.
3. viikko
Juhannusviikko ja palkkapäivä. Lomarahat ropsahtavat tilille, mutta eipä se enää nykyään paljon hetkauta. Olen ajatellut tehdä hurjat "lomarahahankinnat" eli käytännössä ostaa uuden WC-harjan ja pölyhuiskan, jotka voisin ostaa koska vaan muutenkin, mutta tykkään leikkiä ajatuksella. Juhannus menee tyypillisesti töissä eli sieltäkin tulee tuplasäästö; rahaa ei kulu ja palkka tulee tuplana. Juhannuksesta huolimatta roikuimme herkkulakossa melko hyvin, säännöt kun kuuluvat niin, että kunnollisessa ravintolassa ranskalaiset ovat ruokaa (sallittuja), mutta grillillä "roskaa" eli kiellettyjä eli käytiin syömässä kunnon ravintolassa. Pääsin myös nauttimaan lymfahieronnasta, koska ystäväni tarvitsi harjoitusmateriaalia opintojaan varten, ensimmäiset pari tuntia meni palellessa ja vessassa juostessa, mutta sen jälkeen olo oli taivaallinen.
4. viikko
Pari päivää töitä ja sitten pitkä ihana vapaa. Aurinkoa ja kevyesti kotitöitä. HPWU:ssa saavutettu taso 54. Tavoitteena päästä vuoden loppuun mennessä tasolle 55. Edelleen jääkaapin kaivelua, jotta ruokahävikiltä vältyttäisiin. Lakkasin itselleni myös ihanan kimaltavat lomakynnet, vaikka tiedän joutuvani leikkaamaan ne muutaman päivän kuluttua lyhyiksi ja poistamaan lakat, mutta elämän pienistä iloista kannattaa nauttia. Tapaaminen ystävien kanssa pelailun ja seurustelun merkeissä.
5. viikko
Ihanat helteet vaihtuivat sateiksi ja vapaat töiksi ainakin hetkeksi. Tosin työt vaihtuivat hyvin nopeasti sairastamiseen kesälentsun iskiessä kunnolla päälle. Todennäköisesti tämä on nyt minun stressireaktioni alkuvuoden kaikkiin tapahtumiin, siinä missä Herra Kirjoitus sairasti toukokuussa vyöruusua samasta syystä, minä sain äänen poistuman ja lentsun. Pelaan siis HPWUta sängystä ja kuuntelen äänikirjaa. Voi puhelinparkaa, kun joutuu olemaan tuplatöissä.
Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen myös kauppakuitit pysyivät tallella. Kahden viikon kokonaisostokset olivat 265,18€, joista 47,14€ herkkuihin, 145,47€ ruokaan, 58,60€ juhannuksen ravintolaruokaan ja tavaroihin 13,97€. Herkkuostokset sisältävät vierasvaraa (limpsat, sipsit ja karkit) ja yhden Burger King käynnin jälkiruokineen. Juhannuksen ruokailu on ihan rehellisesti ylimääräinen (samoin kuin tuo 12,60€ BK käyntikin), mutta teki silti henkisesti hyvää. Tavarat puolestaan pitävät sisällään uuden pölyhuiskan, wc-harjan, wc:n pesuainetta, wc-raikastimen täyttöjä ja hiusvärin. Kohtuuliseen suuntaan ollaan selvästi menossa, mutta petrattavaakin vielä on.
Kesäkuu oli hyvin vaihteleva kuukausi, ihanasti aurinkoa ja helteitä, mutta loppukuusta sitten kaikkien muiden kipeästi kaipaamaa sadetta.Töissä uutta ja vanhaa, välillä vähän löysempää ja sitten taas tosi kiireistä. Ruokahävikki edelleen nollassa ja herkkuostolakko tähän asti kohtuullisesti selvitetty. Luvallisen vieras-mässy - viikonlopun jälkeen tuli todistettua, että sokeri ei vaan sovi minulle, olo oli paitsi krapulainen myös lentsuinen. Ilmeisesti kroppa tulkitsee ylenmääräisen sokerin luvaksi päästää tulehdustila kropassa valloilleen, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta taudin iskiessä sen jälkeen kun on mässätty liikaa.
1. viikko
Töissä opeteltiin uutta ja ihmeellistä ja se tietenkin kulutti voimia, sillä yksikään työpäivä ei loppunut suunnitellusti, vaan päivät venyivät enemmän ja vähemmän. Myös kesätyöläisten ilmestyminen on laji sinänsä, sillä toisaalta he antavat paljon, mutta myös varsinkin alkuvaiheessa myös vaativat paljon, koska pitää olla joka hetki varmistamassa, auttamassa ja neuvomassa. Illat pelattiin Potteria ja nautittiin auringosta. Viikonloppuna käytiin maalla ja juhlittiin hyvän ystävän täysiä kymmeniä.
2. viikko
Työrintamalla sama rumba jatkuu ja kävin vielä allekirjoittamassa harrastetyöpaikan uuden sopimuksen, jotta varmasti pysyn kiireisenä. Uhrasin yhden kesän parhaista Potter päivistä (ihana aurinkoinen hellepäivä) kodille eli käytin yövuoroa edeltävän päivän pesemällä pyykkiä, tiskaamalla, siivoamalla ja tekemällä vaatekorjauksia. On kuitenkin paljon mukavampi lähteä sinne töihin, kun tietää, että koti on siisti, kun sinne palaa. Ruokahävikkiä vähensin kokkaamalla jääkaapin jämistä ruokaa. Seuraavaksi lienee jälleen aika sukeltaa pakastimeen ja katsoa, mitä sieltä löytyy, sillä pari viikkoa sitten ostimme sen jälleen täyteen. Loppuviikon voikin sitten viettää Potterin parissa, sillä lauantaiksi osuu community day, joka kestää koko päivän.
3. viikko
Juhannusviikko ja palkkapäivä. Lomarahat ropsahtavat tilille, mutta eipä se enää nykyään paljon hetkauta. Olen ajatellut tehdä hurjat "lomarahahankinnat" eli käytännössä ostaa uuden WC-harjan ja pölyhuiskan, jotka voisin ostaa koska vaan muutenkin, mutta tykkään leikkiä ajatuksella. Juhannus menee tyypillisesti töissä eli sieltäkin tulee tuplasäästö; rahaa ei kulu ja palkka tulee tuplana. Juhannuksesta huolimatta roikuimme herkkulakossa melko hyvin, säännöt kun kuuluvat niin, että kunnollisessa ravintolassa ranskalaiset ovat ruokaa (sallittuja), mutta grillillä "roskaa" eli kiellettyjä eli käytiin syömässä kunnon ravintolassa. Pääsin myös nauttimaan lymfahieronnasta, koska ystäväni tarvitsi harjoitusmateriaalia opintojaan varten, ensimmäiset pari tuntia meni palellessa ja vessassa juostessa, mutta sen jälkeen olo oli taivaallinen.
4. viikko
Pari päivää töitä ja sitten pitkä ihana vapaa. Aurinkoa ja kevyesti kotitöitä. HPWU:ssa saavutettu taso 54. Tavoitteena päästä vuoden loppuun mennessä tasolle 55. Edelleen jääkaapin kaivelua, jotta ruokahävikiltä vältyttäisiin. Lakkasin itselleni myös ihanan kimaltavat lomakynnet, vaikka tiedän joutuvani leikkaamaan ne muutaman päivän kuluttua lyhyiksi ja poistamaan lakat, mutta elämän pienistä iloista kannattaa nauttia. Tapaaminen ystävien kanssa pelailun ja seurustelun merkeissä.
5. viikko
Ihanat helteet vaihtuivat sateiksi ja vapaat töiksi ainakin hetkeksi. Tosin työt vaihtuivat hyvin nopeasti sairastamiseen kesälentsun iskiessä kunnolla päälle. Todennäköisesti tämä on nyt minun stressireaktioni alkuvuoden kaikkiin tapahtumiin, siinä missä Herra Kirjoitus sairasti toukokuussa vyöruusua samasta syystä, minä sain äänen poistuman ja lentsun. Pelaan siis HPWUta sängystä ja kuuntelen äänikirjaa. Voi puhelinparkaa, kun joutuu olemaan tuplatöissä.
Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen myös kauppakuitit pysyivät tallella. Kahden viikon kokonaisostokset olivat 265,18€, joista 47,14€ herkkuihin, 145,47€ ruokaan, 58,60€ juhannuksen ravintolaruokaan ja tavaroihin 13,97€. Herkkuostokset sisältävät vierasvaraa (limpsat, sipsit ja karkit) ja yhden Burger King käynnin jälkiruokineen. Juhannuksen ruokailu on ihan rehellisesti ylimääräinen (samoin kuin tuo 12,60€ BK käyntikin), mutta teki silti henkisesti hyvää. Tavarat puolestaan pitävät sisällään uuden pölyhuiskan, wc-harjan, wc:n pesuainetta, wc-raikastimen täyttöjä ja hiusvärin. Kohtuuliseen suuntaan ollaan selvästi menossa, mutta petrattavaakin vielä on.
Kesäkuu oli hyvin vaihteleva kuukausi, ihanasti aurinkoa ja helteitä, mutta loppukuusta sitten kaikkien muiden kipeästi kaipaamaa sadetta.Töissä uutta ja vanhaa, välillä vähän löysempää ja sitten taas tosi kiireistä. Ruokahävikki edelleen nollassa ja herkkuostolakko tähän asti kohtuullisesti selvitetty. Luvallisen vieras-mässy - viikonlopun jälkeen tuli todistettua, että sokeri ei vaan sovi minulle, olo oli paitsi krapulainen myös lentsuinen. Ilmeisesti kroppa tulkitsee ylenmääräisen sokerin luvaksi päästää tulehdustila kropassa valloilleen, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta taudin iskiessä sen jälkeen kun on mässätty liikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
