Maaliskuun mietteitä

Maaliskuun ensimmäisenä työpäivänä sivelin luomiin pinkkiä ja harmaata sekä pistin reilusti mustaa ripsiväriä ja jätin rajaukset tekemättä. Poskipunaa, totta kai - mitä useammin sitä käyttää, sen nopeammin se kuluu loppuun eli saattaa olla ettei maaliskuussa kovin montaa no-blush päivää tule. Huulipunista ensimmäiseksi otin käyttöön beige australin ja sen kanssa nuden rajauksen. Nenälle uusimmat ruskeat silmälasit ja jalkaan beiget työkengät.

En sitten jaksanut kikkailla yövuoroissa sen suuremmin eli samat lasit ja kengät, ainoa ero seuraavana yönä oli sinisen ja vihreän yhdistelmä luomilla. Ai, miten tunsin olevani 70-lvulta karannut.  Eikä taida auttaa se hatarahko perustelu, että pastellivärit ovat taas keväällä muotia.

Tässä kuluneen kuukauden aikana tuli kokeiltua varmaan lähes kaikki yhdistelmät, mitä noista väreistä sai irti alkaen synkästä mustan ja harmaan yhdistelmästä päätyen superkarkkiseen valkoista- vaaleanpunaista-pastellisinistä komboon. Itselläni oli aamuisin lähinnä alaston olo, kun oli tottunut siihen, että silmiä koristavat kunnon tummat rajaukset ja aika monena aamuna lähdin liikkeelle vallan ilman niitä.

Jos olisin toteuttanut projektiani jonkun muun kuin itseni takia, hukkaan olisi mennyt. Kukaan ei sanonut mitään mistään tähän liittyvästä. Ihan sama, vaikka yhtenä päivänä menin töihin mustassa silmämeikissä ja kirsikanvärisessä huulipunassa ja seuraavaksi päiväksi sudin silmiin söpöilysävyjä kera nuden huulipunan. Olisihan se mukavaa ollut, jos joku olisi edes jotain asiaan kommentoinut, edes sen verran, että huomattu on.

Kuun loppuun varasin sitten vielä kampaajankin ja annoin hänelle suhteellisen vapaat kädet. Ainoa rajoitus oli siinä, että en halunnut vielä luopua pitkistä hiuksistani, mutta etuhiuksen muotoilun ja värin suhteen hän sai vapaat kädet. Olisin ollut valmis vaikka turkoosin tai pinkkiin päähän, mutta lopputulos oli luottokampaajalleni tyypilliseen tapaan varsin neutraali: tumma ruskea taitettuna punaiseen, vaaleampaa ruskeaa taitettuna kupariin ja vielä tehosteeksi vaaleita raitoja, kaikkiaan siis kolmea väriä. Ensimmäistä kertaa olen pikkuisen pettynyt hänen aikaansaannoksiinsa - ehkä hän ei vain ole parhaimmillaan pienissä muutoksissa, vaan hallitsee paremmin suuret linjat. Pyysin etuhiuksiin uutta muotoa, koska takaosa jätettiin edelleen pitkäksi, mutta hän ei tehnyt mitään etuhiuksille oikein mitään, tasoitti tuskin huomattavasti. Yritin vielä erikseen sanoa, että voisitko tarkistaa, että etuhiusten linjat menevät suoraan eivät mutkittele kovasti, mutta vastaus oli vaan "joo, joo, kyllä ne hyvät on". Omasta mielestäni ne eivät olleet hyvät, mutta en sitten ruvennut ammattilaisen kanssa kinaamaan.

Muutos oli niin olematon, ettei sitä huomannut kukaan  - siinä ehkä osasyy pettymykseeni, jos käyn kampaajalla kerran vuoteen, niin kyllä sen nyt sentään pitäisi näkyä sen verran, että huomatuksi tulee. No, ensi kerralla sitten jotain niin radikaalia, etteivät voi olla läheiset ja työkaverit huomaamatta.

Päivittäin vaihtuvat työkengät ja silmälasit jäivät odottamaan vuoroaan ensi kuulle tai ehkä sitä seuraavalle, jotta työkaverit eivät liikaa ehtisi tottua noihin muutoksiini. 

Cassismousse kakku

Suklainen cassismoussekakku n. 20 annosta Ainekset Pohja: 2 kananmunaa 3/4 dl sokeria 3/4 dl vehnäjauhoja 2 rkl kaakaojauhetta ½ tl leivinjauhetta 1 tl kanelia Kostutus: 3/4 dl mustaherukkamehua, laimentamatonta Mustaherukkamousse: 3 liivatelehte 200g (3-4 dl) mustaherukoita pakkasesta 1 dl sokeria 2 dl vispikermaa 3 rkl mustaherukkamehua, laimentamatonta Suklaamousse: 2 liivatelehteä 150g tummaa suklaata 2dl vispikermaa 2 rkl sokeria 1 tl vaniliinisokeria 3 rkl konjakkia tai appelsiinitäysmehua Koristeeksi: Pirkka suklaamanteleita ja -hasselpähkinöitä  Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele vuoan reunat ja leivinpaperi margariinilla. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassaan. Kostuta pohja mustaherukkamehulla.  Pane molempia mousseja varten liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata tumma suklaa. Soseuta sulaneet tai kohmeiset mustaherukat ja sokeri. Vatkaa molempien moussien kermat vaahdoksi ja jaa tasan suklaan ja mustaherukoiden joukkoon. Sekoita mousset tasaiseksi. Mausta suklaaseos sokerilla ja vanilliinisokerilla. Kuumenna herukkamehu ja liuota liivatteet (3 kpl) siihen. Kaada seos ohuena nauhana sekoittaen mustaherukka-kermaseokseen. Kuumenna konjakkia sen verran, että liivatteet (2 kpl) liukenevat siihen. Kaada konjakki-liivateseos suklaa-kermaseokseen. Lusikoi mousseseoksia vuorotellen pieniä määriä kakkupohjan päälle. Älä sekoita tarpeettomasti, jotta värit säilyvät kauniina. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi, mielellään yön yli. Irrota kakku vuoan reunoista varovasti veitsen avulla ja siirrä se tarjoiluvadille. Koristele kokonaisilla ja halkaistuilla suklaamanteleilla ja -hasselpähkinöillä.

Lankesin Sambaan

Kaiken sorttisesta järkevyydestäni huolimatta olen tietyissä asioissa kovinkin vietävissä, siis mainosmiehen vietävissä. Vilaus jostain "uudesta" ja "mielenkiintoisesta" houkuttelee minut varsin äkkiä kauppaan, valitettavan usein nämä houkutukset löytyvät karkki- tai sipsihyllyltä.

Tuskin olin lukenut maininnan siitä, että Lidlissä on myynnissä Taffelin uutuus sipsejä, kun jo päätin suunnistaa sinne tutkimaan tilannetta. Koska kerran niitä uutuuksia oli myynnissä, niin tietenkin sitten kassan kautta kotiin - eihän niitä sinne vain katsomaan menty.

Taidan olla aika idiootti sen suhteen, että samballa myydään minulle melkein mitä vaan. Tällä kertaa siis tosiaan sipsejä, Taffelin uutuus kun on nimeltään "Samba, carnival of flavors". Makuina tässä uutuudessa ovat  sipuli, tomaatti, musta- ja cayennepippuri, valkosipuli, korianteri, purjosipuli, omena, mango ja paprika.

Samban kerrotaan tarjoavan trooppista tunnelmaa, hedelmän raikkautta ja pientä pippurisuutta. Maku on kieltämättä jonkin verran pippurinen ja ehkä jokin hedelmäisyyskin tuolta takaa on aistittavissa, mutta mangoa tai omenaa en kyllä kykenisi tunnistamaan.

Turha sitä kuitenkaan on kieltää - hyviä ovat.

Palkkio

Olen tehnyt helmi- ja maaliskuun töitä kuin pieni eläin, en ole juuri pitänyt vapaapäiviä enkä laiskotellut. Koska huhtikuussa on edessä pyhä töitä pääsiäisen ja vapun muodossa, ja mahdollisesti myös jonkin verran muuta lisätyötä, päätin palkita itseni jotenkin.

Täsmällisesti sanottuna päätin siis hankkia itselleni jotain kunhan maaliskuun viimeinen päivä koittaa ja lisä-, ekstra-, yli- ja urakkatyöt, päivärahat ja kilometrikorvaukset kolahtavat tilille. Hankintaan meni jotain muuta kuin ainaisia kenkiä - en myöskään ajatellut ostaa mitään kiellettyjen listalta, vaan jotain sellaista, joka on ollut hankinnassa jo jonkin aikaa...

Jotain tähän liittyvää:

Lungarno

Jälleen kerran haksahdin hankkimaan jo aivan liian täyteen lautapelikaappiimme täydennystä. Perustelut olivat osin Sulo Viléniä, osin jotain muuta: "se on ihan uusi tuttavuus", "se vaikuttaa mielenkiintoiselta", " se on halpa".

Niinpä sitten Lungarno, toscanalaisen Arno-joen mukaan nimensä saanut lautapeli muutti meille. Siinä on osana Carcassonne tyyppistä laattojen asettelua ja lisäksi vähän kaupankäyntiä ja muuta siinä sivussa.

Peli esitellään seuraavasti: "Kulta on valtaa! 1400-luvun Pisassa hyvä suku on avain menestykseen, valtaan ja terveyteen. Kauppiaat yrittävät tehdä kauppaa arvovaltaisimpien sukujen edustajien kanssa samaan aikaan kun mestarirakentajat pystyttävät loisteliaita palatseja, torneja, aukoita ja muita rakennelmia tehdäkseen vaikutuksen merkittäviin sukuihin. Kaiken tämän vaurauden ja vallan etsinnän keskipiste on Lungarnon alue, joka sijaitsee Arno-joen rannalla.  Selviätkö kilpalijoistasi ja pääsetkö hallitsemaan Lungarnoa?  Määränpäänäsi ei ole ainostaan järkevä laattojen pelaaminen vaan myös rajoitettujen voimaverojen viisas käyttö. Sinun kauppiaidesi pitää käydä kauppaa vaikutusvaltaisimpien sukujen edustajien kanssa. Kun alue on valmis, kauppiaasi ansaitsevat voittoa. Lopuksi tuottoisin pelaaja on Lungarno valtias ja voittaa pelin."

Peliä ei ole tosiaan vielä pelikäytössä testattu, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Tämä on muuten sitten meillä ihka ensimmäinen suomentamaton peli, joka meille on hankittu. Edellinen omistaja toki laati ystävällisesti suomenkielisen sääntötiivistelmän pelin mukaan, mutta viralliset ohjeet ovat vain englanniksi.

Väriä päähän ja kutrit kuntoon

Näinhän se tietysti loogisesti menee, ensin hankintaan pään peitto ja sitten pistetään se pää uuteen uskoon. Vaikka ei noilla asioilla varsinaisesti kyllä mitään yhteyttä keskenään ollut, olen varannut tämän päiväisen kampaajan vasta pari kuukautta sitten ja tuo kypärätarjous tupsahti eteeni vähän yllättäen ja varkain, vaikka onhan Lidlillä noita sentään joka kevät ollut. En vain jotenkaan osannut ajatella, että jo tässä vaiheessa.

Tämän päivän teemana on sitten kampaajalla käynti. Edellisestä käynnistä on aikaa melkoisesti, vuosi, puolitoista tai jotain sinne päin. Nuukana ihmisenä leikkaan etuhiukseni itse ja Ievuskainen on avustanut takalatvojen nyrhimisessä tarvittaessa. Hiukseni kuuluvat lajiin "paskaruoho" eli kasvavat ainakin silloin kun ei tarvitsisi, mikä puolestaan tarkoittaisi etuhiusten leikkauttamista kolmen viikon välein. En vaan malta pistää paria kymppiä etuhiusten leikkaamiseen noin usein, kun sen kerran osaan tehdä itsekin. Silloin kun päätin, että hiukset saavat vielä tämän kerran kasvaa pitkiksi tai ainakin puolipitkiksi, päätin myös, että värjään ne itse silloin kun tarvetta on. Perusvärjäyksen ja tasausleikkauksen kun saan itsekin aikaan.

Sain jouluksi herra Kirjoitukselta lahjakortin leikkaukseen ja värjäykseen, joten nyt voin sitten hyvällä omalla tunnolla teettää korjaustyöt ja värjäyttää hiuksen kevätkuntoon. Lahjakorttiin tosin liittyi yksi toivomus: älä leikkauta hiuksiasi lyhyiksi. Sitä siis lienee syytä kunnioittaa.

Innolla odotan luottokampaajani tämän kertaisia aikaansaannoksia. Aion jälleen kerran antaa hänelle vapaat kädet, ainoana toiveena se, että hiuksista ei saa leikata pituutta kuin pakollisen verran. Uskon, että hän kykenee taas ihmeisiin. Hiusteni nykyinen väri kun on tyvestä tummahko ruskea ja latvoista jotain punertavaan ruskeaan tai kupariin viittaavaa. Jostain syystä tuo värien punainen osa iskee hiuksiini kiinni kuin tauti ja muun värin haalistuessa se jää jäljelle.

Valitettavasti tarjolla ei ole ennen eikä jälkeen kuvia.

Kuorutettu Chili con carne ja lakupiirakka

Rapsahtava chili con carne

800g jauhelihaa (nautaa tai sika-nautaa)
2-3 punaista chiliä
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl ruohittua musta pippuria
1 tl chilimausteseosta
2 tl oreganoa
2 prk (á 420g) valkoisia papuja tomaatissa
1 prk (á 390g) tomaattimurskaa
4 palaa tummaa suklaata

Kuorrutus:
8 dl kypsää riisiä
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
3/4 tl suolaa
1 rkl ruokokidesokeria tai siirappia

Pinnalle:
2 dl juustorastetta

Silppua chilit, sipuli ja valkosipulin kynnet. Ruskista jauheliha muruksi yhdessä chili-, sipuli- ja valkosipulisilpun kanssa. Lisää mausteet, pavut, tomaattimurska ja suklaapalat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 5-10 minuuttia. Kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan tai - pannuun, tasoita pinta ja jäähdytä kylmäksi.

Sekoita riisikuorrutuksen aineet keskenään ja levitä seos jäähtyneen chili-jauhelihaseoksen päälle. Ripottele juustoraaste pinnalle. Kuumenna ja ruskista ruoka uunissa 220 asteessa 20-25 minuuttia.

Tästä annoksesta pitäisi riittää kahdeksalle. Positiivista ruoassa on se, että papu-jauhelihaseoksen voi tehdä vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin ja kuortuttaa vasta juuri ennen syöntiä.


Sitruuna-lakritsilevykakku

(tarvitset kaksi sitruunaa - toisen taikinaa, toisen koristelua varten)

200g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste

Lakritsikastike:
160g pehmeitä lakupaloja (esim. 2 paksu pepe xxl-patukkaa)
1 dl sokeria
3 dl vettä

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
1 prk (200g) sitruunarahkaa

Koristeluun:
1 sitruunan kuori raastettuna

Vaahdota huonenelämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää seos vaahtoon. Pyöräytä sitruunamehu ja kuoriraaste taikinaan.  Levitä taikina leivinpaperoidulle pikkupellille (n. 23x32 cm), tasoita pinta. Paista uunissa 180 asteessa noin 25 minuuttia. Jäähdytä.

Valmista lakritsikastike. Laita lakupalat, sokeri ja vesi kattilaan ja keitä hiljaa poreillen 10-15 minuuttia. Kaada kuuma seos kapeaan ja korkeaan sekoituskulhoon ja pyöräytä seos sileäksi sauvasekoittimella. Jäähdytä kylmäksi, ohenna tarvittaessa vedellä.

Vaahdota kuorrutuksen kerma ja vaniljasokeri, lisää sitruunarahka ja levitä seos jäähtyneen kakkulevyn pinnalle. Tee koristeradat lakritsikastikkeella juuri ennen tarjoamista. Laita desi kastiketta pursotinpussiin ja pursota sitruunakuorrutuksen päälle raidat. Marmoroi terävällä veitsellä edestakaisin vedellen. Ripottele sitruunankuoriraase pinnalle.

Tarjoa loppu lakritsikastike kakkupalojen kanssa.