Hirvelle metsä

Sain jokin aika sitten valmiiksi hirvisukat, joita innokkasti esittelin täällä. Olin kuitenkin sitä mieltä, että pelkät hirvet olivat tylsät, kyllä ne iltahämäräänsä tarvitsevat myös jonkinlaisen maiseman. Ikävä vain, että loppuvuoden pimeyden, mustan langan ja työaikojen sekä muiden menojen yhdistelmä vaati jonkin verran järjestyjä, että löytyi edes sen verran valoisaa aikaa, että sain maiseman kursittua kasaan molempiin sukkiin. 

Nyt on sitten hirvillä seuranaan yksi männyntaimi ja muutama kuusennäre. Noiden kanssa sukat näyttävät huomattavasti enemmän kokonaisuudelta. Kokeilin silmukointia myös puolitetulla seiska veikalla ja toimi yllättävän hyvin, peitti, mutta ei tullut paksua kohta - taidan jatkossa siirtyä vallan siihen.

Nämähän olivat menossa lahjaksi eräälle metsästävälle tuttavalle. Nyt ne ehkä kehtaa antaa, vaikka toinen hirvi näyttää enemmän joltain muulta kuin kotimaiselta hirveltä, siinä on vähän amerikkalaisen serkkunsa piirteitä tai sitten sillä vaan on hammassärky.

Monimutkainen marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka mieluiten poistaisin kalenterista. Tiedän, että valitan tästä joka vuosi, mutta niin se vain on - joka vuosi entistä enemmän toivon sitä, että voisin vain  käpertyä talviunille. Tämä pimeys, kylmyys ja kaiken elämän katoaminen vaan vie kaikki voimavarat.

 

1. viikko

Marraskuu alkoi juui niin kuin marraskuu yleensä; ensin paljon lunta ja pakkasta, sitten valtavasti vettä, loskaa ja liukkautta.  Turhaa sanoakaan, ettei noissa ole yhtään hyvää vaihtoehtoa. Tai no ehkä sittenkin se muutama aste pakkasta, vähän lunta ja sateetonta. 

 

Aamuvuoroa jälleen, pakko todeta, että seuraavalla kerralla olen kyllä hiukan hanakampi ottamaan listalta jotain muuta kuin pelkästään tätä. Ei vaan toimi, ei ainakaan marraskuussa. 

 

Perjantaina vietimme pikkujouluja Halloween-teemalla. Oli aivan ihana huomata, miten ihmiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja laittautuneet muutenkin juhlan teeman mukaiseksi. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, juomiakin olisi ollut, mutta seuraavan päivän työpäivä oli hyvä tekosyy jättää niistä suurin osa väliin. Viikonloppu tosiaan kului töiden merkeissä, sunnuntaina vielä 5 tuntia ylimääräistäkin. Verottaja kiittää jälleen. 

 

2. viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta keveitä keikkahommia. Paljon hoidettavia kotitöitä, itse asiassa niin paljon, että maanantaina istuin alas ja tein oikein listan viikon aikana hoidettavista hommista. Listalla on paljon sellaista, mitä olen lykännyt ja siirtänyt, kun se ei ole kivaa, mutta nyt vaan on pakko tarttua asiaan.

 

Viikon edetessä olen lykännyt montaa asiaa, mutta lopulta ottanut asiasta kiinni ja hoitanut ne, sillähän siitä päästään. Samalla olen onnistunut kehittämään stressiä parista isosta asiasta, jotka on pakko hoitaa marraskuussa; yksi tentti ja yksi pidettävä luento. Samaan kasaan menevät myös hammaslääkäri, gynekologi ja pankkiasiat sekä omat että äidin. Kun sitten vaan ottaa itseään niskasta kiinni, niin hoituuhan se - pankkiasioista on osa hoidettu ja osalle tehty ajanvaraus eli hommat etenevät. 

Herra Kirjoitus onnistui nappaamaan syysflunssan, joten viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä kaupungissa. Toinen meistä nukkui suurimman osan ajasta ja toinen kutoi sukkaa. Sen verran käytiin "maailmalla" että haettiin äidin pyykit ja vietiin puhtaat hänelle.

 

3.viikko

Tehokas maanantain vapaapäivä, hoidin listalta pois sekä tentin että hammaslääkärin. "Kummituksista" on jäljellä enää luento ja lääkäri. Varasin tähän päivään myös hierojan, pitkästä aikaa. Lisäksi pesin pyykkiä  - ja sain taas kiroiltavaa muista pyykinpesijöistä. Jos pesutupavaraus kestää 2 tuntia ja loppuu klo 09:30 ja pyykit ovat edelleen koneessa klo 10:45, niin miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Montako tuntia varaus kesti?  

 

Tiistai illan annoin "löhöaikaa" itselleni eli kuuntelin äänikirjaa ja kudoin sukkaa toipuen koulutuspäivästä. Keskiviikkona kuittasin jälleen muutaman ylityötunnin korvaamaan tiistaina laiskottelua. Torstaina ahkeroin kokoon ruusukorit, jotka esittelin jo tuolla aikaisemmin. Perjantaina aloin valmistautua viikonloppuun ja työrupeamaan maalla. Se on varmaan nyt sitten viimeinen viikonloppu ennen kevättä, jonka olemme siellä yötä.

Tilipäivä tuli ja meni ilman suurempia intohimoja. Laskut maksuun ja siinä se. Tosin kuulimme ilouutisia siitä., että palkkatoimistomme on jälleen kerran mokannut. Meillä on maksettu korotettuja palkkoja väärille ihmisille, toisille taas on jätetty maksamatta heille kuuluneita korotuksia. Nämä kaikki takautuvasti kesäkuusta alkaen. Tietenkin ylimääräiset maksut peritään takaisin joulukuun palkassa, eihän silloin kukaan rahaa tarvitse - eihän. Vaikka olenkin vakaasti sitä mieltä, että omat palkkani on oikein maksettu, niin silti saa jännittää kuukauden, että keksivätkö ne mahdollisesti periä minultakin jotain pois. 

Viikonloppu sujui -sanoisinko- hyytävissä tunnelmissa. Maalla talon lämpötila huiteli nollalukemissa, kun tulimme paikalle, joten sekä uunit että patterit saivat paahtaa täysillä ja siltikin oli holotna. Vaikka kroppa paleli, niin henki oli kuitenkin riemukas, sillä viikonlopun aikana hoituivat loppuun viimeiset kaksi vuoden "isojen töiden"- listalta. "Ojakonna" kävi kaivamassa sen keväältä roikkumaan jääneen ojan pätkän ja oli tehnyt todella hienoa työtä. Lisäksi saimme varastoon tehtyä ne kattotuennat, mitä suunnittelimme, jotta lumi ei paina rakennusta - tai siis kattoa - kasaan. Muutenkin laitoimme talon nyt talviteloille, seuraavaksi käydään vaan katsomassa päiväseltään, että paikat ovat kunnossa. Äitiä kävimme moikkaamassa lähinnä ohijuosten, puhtaat pyykit hänelle ja likaiset pyykkiin sekä muutama sananen ja valokuvien näyttöä, siitä mitä olimme saaneet aikaan. 

 

4.viikko

Kurkku kipeänä ja kuumetta, johtuuko sitten viikonlopun palelemisesta (vai oliko se kenties jo enne tästä) vai stressin laukeamisesta vai iskikö pöpö muuten vaan. Töihin en pystynyt menemään, mutta lääkärin vastaanotto oli pakko hoitaa, kun kerran peruutusajan sain. Sieltäkin tuli positiivisia uutisia, periaatteessa kaikki on ok. Nyt odotellaan vielä yhdet labrat ja katsotaan hemoglobiinin tilanne, muutoin seuraillaan vuoden vaihteeseen asti.

 

Kaksi päivää meni nukkuessa, sen verran jaksoin keittiöön raahautua, että keittelin teetä ja poikkesin vessassa ja sitten taas nukkumaan. Onneksi oli viikonlopulta jäänyt ruokaa, että ei tarvinnut pizzataksiin turvautua, vaan sain pidettyä Herra Kirjoituksen ruoissa niillä. Kolmantena päivänä sitten alkoi pikkuhiljaa elämä voittaa; jaksoin jopa tehdä ruokaa. Tokikaan se ei mennyt niin kuin olin suunnitellut, olin ottanut maalta hirvenlihaa mukaaan kuvitellen tekeväni lihapullia. Kun sitten otin lihan jääkaapista, tajusin sen olevan paistia eikä jauhelihaa. Niinpä aloin vääntää palapaistikastiketta - en muuten ihan hetkeen ole tehnyt ruskeaa kastiketta, enkä ainakaan sellaista, johon jopa kuulotettiin sipulia. Herra Kirjoitus söi hyvällä halulla ja vielä kehui makua, minkä jälkeen oli pakko tunnustaa, että sipulista se maku oli peräisin. 

 

Torstaina kävin illalla kokouksessa, ja huomasin, että ääni ei edelleenkään kestänyt puhumista. Perjantaina tuli ruksittua jälleen yksi "kummitus" pois listalta - kävimme äidin kanssa hoitamassa hänen pankkiasiansa siihen vaiheeseen, että minun on helpompi hoitaa niitä jatkossa. Itseäni hemmottelin hieronnalla, olen onnistunut löytämään hierojan, joka on paitsi osaava ja tehokas, osaa myös tarvittaessa olla hiljaa. Launtaina juostiin läpi pikainen kauppareissu, tehtiin lisätöitä muutama tunti ja vietiin ja tuotiin tavaroita. Sunnuntaina tein vihdoin ja viimein ne hirvipullat, joita tuolla viikolla jo yritin tehdä. Niiden seuraksi kokkasin Hasselbackan perunoita. Sunnuntaina kävimme myös äidin luona ja taas rapsuteltiin hänen kyntensä ja jalkansa uuteen uskoon.

5. viikko

Marraskuun "kummituksista" viimeinen tulee vastaan tällä viikolla (ja pakkohan sen on, kun kuu loppuu tuossa tuokiossa), joten maanantaina pistin alulle sen moneen kertaan puhumani esityksen. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä todeta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Loppujen lopuksi pari iltaa ja yhden aamupäivän se esitys vaati, ja onnistui ihan ok. Tosin minulle tyypilliseen tapaan aikaa oli varattu 20 minuuttia ja sain puhuttua 40 minuuttia, mikä kuulemma oli vain hyvä, koska edellinen ja seuraava puhuja alittivat aikansa.

Alkuviikko on mennyt  minulle aivan liian talvisissa tunnelmissa, sillä lunta on tullut runsaasti lisää ja pakkanen on ollut jopa 15 asteen luokkaa. Kun siihen lisää viiman ja rannikon kosteuden, on tuntuma kuin -25 astetta tai enemmän. Jopa vannoutunut vaihtovaatteiden vastustaja Herra Kirjoitus kysyi maanantai aamuna, missä hänen toppahousunsa olivatkaan - on ilmeisesti herrasta tullut vanhemmiten sen verran mukavuudenhaluinen, että vaihtovaatteet ovat pienempi paha kuin paleleminen. Jos minulta kysytään, niin talven lumikiintiö on nyt kyllä sitten täysi, yhtään enempää ei tarvita, kiitos!

Kuun viimeisen päivän lisätili todisti taas töissä asumisesta,  mutta koska joululahjashoppailut ovat edessä (vaikka miten koetankin niitä välttää), niin tarvetta noille rahoille kyllä on. Ja tokikin ehdottoman itsekkäästi mietin myös kevättä ja mahdollista matkaa etelään.

Kovasti nopeasti on tämä kuukausi taas kulunut, juuri se alkoi ja nyt se on taas loppu. Aivan tuota pikaa niin käy myös tälle vuodelle.

Vuoden vaihdetta ennakkoon

Uudenvuoden lupausten aika on taas lähestymässä. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä vain yhden uuden vuoden lupauksen: lakkaan hötkyilemästä, enkä ala koohottamaan minkään suhteen, ei mitään uusia superhehkutuksia. Tarkoittaa myös sitä, että ei mitään turhia toistuvia lupauksia, mitä en kuitenkaan aio pitää tai onnistu pitämään.

Toinen lupaus voisi olla se, että nostan polvet kuvainnollisesi leukaan ja käperryn siihen. Ja teen niin juuri niin usein kuin siltä tuntuu. Jos ei huvita, niin ei huvita. Hoida pakollinen ja selviä siitä, se saa luvan olla ensi vuoden mottoni. 

Jotenkin muutaman päivän harkinnan jälkeen tekee mieleni listätä listalle jälleen ostamattomuutta, ainakin kenkien, kosmetiikan ja lankojen osalta (eli taas kerran olen kuitenkin hötkytemässä johonkin suuntaan). Vaikuttaneeko sitten mielipiteeseeni se, että seurattuani naamakirjassa erään kaverini loputtomia hankintoja (juu, tiedän, olen maininnut asiasta monta kertaa, mutta kun niitä esittelyitä tulee useampi uusi vastaan aina kun avaan naamakirjan. Ja aina ärsyttää yhtä paljon, tekisi niillä sitten kans jotain, eikä vaan hamstraisi turhaan - hän ei koskaan esittele mitään uutta tekemäänsä vaan jos jotain on "tehty", on kyseessä vuosia vanhan muiston nosto eli uskon, että jos hän jotain tekisi, hän myös sen esittelisi eikä vaan aina niitä samoja vanhoja vuosi toisensa jälkeen), olen entistä enemmän minimalististen hankintojen ja nuukailun kannalla. Pyrinpä sitten taas jälleen kerran vuonna 2024 siihen, että ostetaan mahdollisimman vähän tavaraa. Niin, mikäli se siis onnistuu hötkyilemättä.

Tiedostan kyllä, miten vaikeaa tuo minimalistinen ostaminen on, koska niitä tarpeita ja "tarpeita" varmasti matkan varrella syntyy. Mutta oikeasti aika kauas on päästy siitä ajasta kun posti kantoi kasakaupalla paketteja meille. Alla oleva kuva on vuodelta 2016, ja sinä vuonna postiluukku todellakin kolisi. Tämä kuvassa oleva kasa on ehkä yksi kahdeskymmenes osa - tai jopa vähemmän-  sinä vuonna saapuneista posteista, mutta koska kyseessä on yhden ainoan päivän postisaalis, on se mainitsemisen arvoinen. 

 

"Ota omista kaapeista ja käytä sieltä" on ihan käypäinen neuvo myös ensi vuodelle. Samalla voi myös tosissaan miettiä sitä, miten paljon esimerkiksi maalta vielä paljastuu yllätyksiä eli siis tavaroita, tavaroiden perään, kun alan käydä läpi laatikoita ja kaappeja. Tuntuu, että entistä enemmän on niitä loppuelämän varastoja, kun sitä tavaramäärää miettii. Nuukailijahan on siitä vaan tyytyväinen, kun kaikkea on valmiiksi, eikä mitään tarvitse ostaa.

Jospa siis 2024 teemat olisivat "ole hötkyilemättä", "hoida vain pakollinen", "ole armollinen itsellesi" ja "nauti elämästä". Eikös tuossa ole yhdelle vuodelle ihan riittämiin. 

Viininpunaista pitsiä

Näitä suunnittelin joulupukin konttiin. Varsi viininpunaista vanhaa Novitan Kaikua ja teräosa kahta erilaista pinkkiä sukkalankaa.

Alotin sukat 56 silmukalla, joilla kudoin 10 kerrosta 2o 2n - resoria. 

Sen jälkeen aloitin superhelpon kahden kerroksen pitsineuleen, jonka ohjeen olen jostain netin syövereistä itselleni tallettanut.

 

Pitsineule:

1. krs:  langankierto, neulo 3 silmukkaa oikein, vedä ensimmäinen neulottu silmukka kahden seuraavan yli, jatka kerros loppuun

2 krs: neulo kaikki silmukat oikein, mutta siirrä kerroksen viimeinen silmukka ensimmäiseksi ensimmäiselle puikolle (eli kerroksen vaihtumiskohta muuttuu)

Toista kerroksia 1 ja 2, muista tarkistaa, että kolmesta neulotusta silmukasta keskimmäinen on aina langankierron eli reiän yläpuolella. 

Varren mitaksi määräytyi se, miten pitkälle viininpunainen lanka riitti. Sen jälkeen kaivelin loputtomista varastoistani pari pinkkiä kerää. Ensin nilkkaan 2o, 2n - resoria 12 kerrosta paksummalla langalla. Samalla paksummalla kudoin kantapään 16+16 silmukkaa, 28 kerrosta. Kantapohjaan 9+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes 13 silmukkaa puikolla. 

Kantalapun reunasta nostettujen silmukoiden jälkeen otin työhön myös ohuemman langan ja aloin kutoa spiraalia kerroksen kerrallaan. Langat ovat niin lähellä toistensa väriä, että raidoitusta ei juuri huomaa. Varren viininpunainen on todella upea sävy, erottuu oikean värisenä oikeastaan ainoastaan tuossa ihan ensimmäisessä kuvassa.

Painoa sukilla 202g ja langan kulutus vuoden alusta 3684g.

Navettasukat jämälangoista

Kaivelin lankaloodasta, joka siis tarkemmin on rahi, johon mahtuu kasa lankoja, esiin muutaman jämäkerän ja kudoin niistä navettasukat joululahjaksi. Puolitin kerät, jotta sukista tulisi edes suunnilleen samanlaiset.

Aloitus turkoosilla 60 silmukalla ja perinteisellä 2o 2n -resorilla. Jatkoin niin kauan kuin turkoosia lankaa riitti, sen jälkeen vaihdoin tummansiniseen, jonka myös kudoin varteen kokonaan. 

Kantapäähän otin 16+16 silmukkaa ja vaihdoin langaksi hirvisukista jääneen ruskean. Kantapään korkeus 2x 16 kerrosta  siis vahvistettuna kudoin. Nostin kantalapun reunasta 18 silmukkaa, mutta kudoin jo nostokerrokselle kaksi kavennusta, toinen normaaliin paikkaan ja toinen puikon vaihtumiskohtaan reiän välttämiseksi. Muutoin kavennukset normaalisti joka toinen kerros kunnes puikolla 15 silmukkaa - koska ruskea lanka on ohuempaa kuin varsi, jätin normaalista poiketen silmukkamäärän samaksi kuin varressa. 

 

 

 

Painoa sukilla 152g, lankaa käytetty vuoden alusta  3482g

Ruusukorit

Pitkin syksyä olen ahkeroinut "ruusutehtaalla" sekä pyöritellen erilaisia ruusuja että kastellen niitä steariiniin. Osa on tarkoitus antaa joululahjoiksi, sillä annan mielelläni jotain sellaista, joka tulee käytettyä ja katoaa pois sen sijaan, että antaisin mitään, mikä jää nurkkiin. 

Osa oli tarkoitus antaa arpajaisvoitoiksi ammattiryhmämme paikalliselle yhdistykselle. Jo kesällä löysin sopivat korit ja nyt ne sitten täyttelin eri värisillä ja mallisilla ruusuilla. Tai no yhteen tuli kyllä "hylsykukkia" ruusujen sijaan, sillä sillä tavoin pieneen koriin sai mahtumaan enemmän materiaalia. 

Pakkasin korit kaikessa yksinkertaisuudessaan vain sellofaaniin, enkä laittanut kaikkiin edes rusetteja. Näen, että näissä pääasiassa ovat ruusut, eivätkä suinkaan koristehärpäkkeet. Tiedän, että moni on asiasta eri mieltä, mutta tällä kertaa minulla on tekijänoikeudet näihin ja sen (eli minimalistisimman mahdollisen) mukaan mennään. 

 

Omasta mielestäni olen noihin kovin tyytyväinen, muut olkoot mitä mieltä tahansa.

Näytteitä

Eipä taaskaan tarvitse ihmetellä, miksi tuntuu, että kosmetiikkanäytteiden määrä varastoissani ei pienene, vaikka miten niitä käyttäisin. Huomasin sen jälleen, kun purin Dermosil-tilauksia paketeista. Ihan vaan parit niitä oli taas pakettiin kasautunut.

 

Tokikaan kaikki eivät näistä jää minulle itselleni, mutta enemmän kuin yhden tai kaksi olen kyllä ajatellut  jättää ihan omaan käyttöön, nuo kun ovat kaikki sellaisia tarpeellisia luottotuotteita. 

No, eipä tarvitse sitten ensi vuonna ostaa kosmetiikkaa, vaan keskittyä näytteiden käyttämiseen.