Merkillinen marraskuu

 Lokakuu sujahti ohi tuosta vaan,vaikka siinä oli tapahtumia ihan kuudelle viikolle. Marraskuu on perinteisesti vuoden kuukausista se, jota inhoan eniten. Tänä vuonna pistin toivoni siihen, että marraskuu on vain 30 päivää, joista osa vielä lomaa  eli nopsastihan se tuosta sujahtaa - jos kelit ovat aivan hirveät, voi aina neuloa joululahjasukkaa. 

1. viikko

Tämä viikko piti sisällään paljon vapaita ja vähän töitä, olin näköjään suunnittelut työvuorolistani niin, että listan alussa oli tiukempaa eli vähemmän vapaata ja sitten viimeiselle viikolle oli kasattu ne jäljelle jääneet vapaat niin, ettei töitä ollut kuin kolme päivää. Alkuviikon vapailla vain nautiskelin, siivoilin vähän, kävin lounastreffeillä Ievuskaisen kanssa, korjailin vaatteita ja muuta sellaista ihan pientä ja leppoisaa. 

Perjantai-ilta oli äiti-ilta eli tein hänelle jalkahoidon ja muutenkin vietimme siellä pidemmän aikaa. Lauantaina vietimme peli-iltaa ystävien kanssa ruoan, herkkujen ja pelien merkeissä. Tarjolle tein salaattia ja kolmea erilaista piirakkaa (kinkku-juusto, paprika-pekoni sekä kasvis) sekä banofeeta kahvin kanssa. Mukavan rentouttava ilta. Sunnuntaina kävimme päiväseltään maalla tyhjäämässä kaappeja, jotta hiirille jäisi mahdollisimman vähän mutustettavaa - niiden käyntejä kun ei oikein voi estää, mutta taloksi asettumista voi rajoittaa. Kannoin siis äidin varastoista kassikaupalla jauhoja, ryynejä ja muuta kuivatavaraa meille todeten, ettei ihan heti tarvitse käydä kaupassa. Toisaalta tuntui pahalta tyhjätä kaikki hänen varastonsa, mutta toisaalta vielä pahemmalta olisi tuntunut siivota niitä pilalle menneinä pois. Äiti kun niitä enää tuskin koskaan tarvitsee. Naapurin Leena tarjosi kahvit, koska me kuulemma olisimme muuten paleltuneet tuolla kylmässä kämpässä. Haudalla emme käyneet, en vain kyennyt, jostain syystä oli aivan liian ikävä isää. Äitiä kävimme sunnuntaina illalla katsomassa kun kerran ajelimme ohi, samalla tuli ripustettua hänen lahjaksi saamansa joulukalenteri seinälle ja hoidettua muitakin asioita. 

2. viikko

Viikko alkoi vapaapäivällä eli käytännössä istuin vähän pidempään aamukahvin kanssa ja tein päivän työlistaa, sillä hoidettavia asioita oli jälleen runsaasti: useampi puhelu, kasa kirjoitettavia sähköposteja ja tietenkin pyykkiä, sukankudin ja muuta askartelua. Sitten pari päivää töissä ja jälleen yksi vapaapäivä - siinä vaiheessa iski tajuntaan se, että muuttuneiden työjärkestelyjen takia tuo vapaa olisi ensimmäinen ja ainoa ennen seitsemän päivää kestävää työputkea. Se tarkoitti sitä, että asioita tuli hoidettua tehokkaasti ja vauhdilla. Kävimme katsomassa äitiä illalla ja veimme hänelle lipaston, jotta hän saa vähän lisää tilaa tavaroiden säilytykseen. 

Sunnuntaina, työputken kolmantena päivänä, nautin työmatkasta täysin siemauksin ja ihmettelin, miten marraskuussa voi olla niin hienoa: oli lämmintä, ei satanut, aurinko oli nousemassa ja kaupunki ihmeellisen hiljainen. Vaikka olin nukkunut huonosti, tuntui tuo hetki silti niin voimaannuttavalta, että kyllä sen voimalla jaksaa. 

3. viikko

Pieniä onnistumisen elämyksiä, sillä tajusin pitkästä aikaa meillä selvityn kaksi viikkoa täysin nollahävikillä ja että vaihtelevaa ruokaa olisi vielä jäljellä koko viikoksi, itse asiassa pakastinta hyödyntämällä seuraavaksikin. Maanantaina tuulettelin neljättä "putkipäivää", työputkeni on päässyt jo yli puolen välin. Odotin maanantaina kutsua töihin, mutta koska sitä ei tullut päätin käyttää aamun kotihommiin - tiskaamista, ompelua, pölyjä eli ihan sitä tavallista ja illaksi töihin. Korjasin sen korjaamista odottaneen heijastinliivin ja tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia. 

Viikon suunnitelmissa on keskiviikkona käydä katsomassa äitiä ja sitä ennen tiistaina hoitaa pyykin mankelointi. Perjantaista alkaa sitten odotettu loma, joka harvinaista kyllä on sellainen, ettei siihen ole sovittuna yhtään keikkatöitä. Kylppäri pitää siivota isommin, muun huushollin kanssa ajattelin mennä vain kevyellä pintasiivouksella. Perjaintaina tapaamme lisäksi ystäviä pitkästä, pitkästä aikaa.

Torstaina sain sitten lisää ikäviä uutisia, tauti listaani lisättiin DMII eli minulla on elintasosokeritauti. Lääkäri määräsi suoraan lääkkeet, vaikka yritin pyytää apua laihduttamiseen ja sen kanssa jaksamiseen. Ilmeisesti hänen suunnitelmansa on vaihtaa nuo lääkkeet mahdollisimman pian toisiin, niihin paljon julkisuudessakin olleisiin, jotka tukevat painonhallintaa paremmin. Vaikka tiedän, että vika on ihan itsessä suurimmalta osalta, niin olisin silti toivonut edes yhtä mahdollisuutta ilman lääkkeitä, pelkällä tuetulla painonhallinnalla, mutta lääkäri tuntui olevan lääkkeiden suhteen aivan ehdoton. No, katsotaan, miten tämä tästä etenee. 

Kuukauden kohokohta eli "palkkapäivä" tuli ja meni, itse asiassa meni hyvin pitkälle tuota edellä mainittua uutista pureskellessa - en halua olla sairas, enkä halua lisää lääkkeitä. Tässä kohtaa lienee ymmärrettävää, ettei talousasiat paljon kiinnosta, vaikka näyttäisikin siltä, että vuoden säästötavoite täyttyy ja muutenkin on menty kurinalaisesti ostellen (herkkuosasto edelleen toki yliedustettuna) tämä kuukausi. Lauantaina kaupasta mukaan tarttui myös kaksi Iberon pantaa. Tiedän, että minulla on pantoja pilvin pimein, mutta kun nuo maksoivat vain euron kipale ja olivat niin söpöjä (eivätkä purista aivoja kasaan), lankesin ostamaan sillä tekosyyllä, että tarvitsen piristystä.

Ensimmäinen lomapäivä meni kotihommia touhutessa, siivousta, tiskausta, asioiden hoitoa ja illalla aivan ihana ilta ystävien kanssa pitkästä aikaa. Lauantaina vietimme päivän maalla, pakkasesta huolimatta tein kassillisen sytykeruusuja sillä välin kun Herra Kirjoitus huolehti muista asioista. Myöhäinen lounas meni retkimeiningillä, pizzaa kylmässä talossa toppavaatteet päällä, mutta hauskaa oli. Hämmästyimme, kun huomasimme, että saamme ilmeisesti katuvalot ihan nurkalle - tähän asti ne ovat jääneet sadan metrin päähän (asia, mitä kirosin koko kouluaikani)- sillä siihen oli tehty jo pohjatyöt. Olivat onneksi kaataneet myös keskellä ruusuaitaa kasvaneen koivun, jonka olen jo hetken pelännyt kaatuvan maantielle ja suunnitellut sen kaatamista.

Sunnuntai oli myös tehokas päivä. Maalta tuotu kristallikruunu päätyi kattoon, pakastearkku tuli sulatettua ja pestyä, äitiä käytiin katsomassa, Ievuskainen pikatreffattua ja muutamat korvikset valmistettua. Sekä pyykkiä pestyä taas kerran, eikä sukankudintakaan saa unohtaa. Tein myös listaa hoidettevista asioista ja sekin on yllättävän pitkä. Koska kävimme äitiä katsomassa, päädyimme pikaruokaan - olihan tämä jonkinlainen korvike sille, että olin loman alkajaisiksi ajatellut ottaa lasillisen Bailey'sia, mutta koska DMII ja turha energia, jäi pullo alkoon. Myönnettäköön, etteivä maistuneet sen paremmin makkaraperunat kuin karkitkaan hyviltä. Onkohan mun suussani tapahtunut jotain outoa muutosta. 

4. viikko

Lomaviikko, joka yllättäen alkoikin työpäivällä ja jatkui työpäivällä, jota seurasi työpäivä. Olisin itse asiassa saanut koko viikoksi töitä, mutta kun oli vara valita, päätin lomailla osan viikkoa. Siis vain neljä työpäivää ja loput lomaa. Ihmeellisesti asioilla on taipumus järjestyä, sillä tosiaan ennen lomaa harmittelin sitä, ettei keikkatöitä ollut tarjolla ja nyt niitä oli enemmän kuin olin valmis ottamaan - todistetusti siis elämä kantaa, kun vaan malttaa odottaa. 

Viimeinen fyssarikäynti ja paljon kaikkea pientä kotihommaa oli viikon ohjelmassa, mikä tarkoitti siis sitä, että tein pikiä listoja hoidettavista asioista joka päivälle joko töiden jälkeen tai muuten. Nautimme lomaroskaruokailuista, vaikka tiesimme kovin hyvin, ettei olisi pitänyt. Viikonloppuna päätimme ottaa rennosti - ei käyntiä maalla, ei äidillä, vain pakollinen määrä kotihommia ja muutoin lorvailua ja vähän kokkailua, ihan vaan siksi että loma.

5. viikko

Käsitti kolme päivää. Ensimmäisen aikana kudoin sukkaa ja rentouduin, väänsin paperitöitä, tein kassillisen ruusuja odottamaan stearinointia ja kävimme äitiä katsomassa. Toisena päivänä lisää ruusuja, pitkä lenkki ja terkkarikäynti sekä lisää sukan kudinta. Laukun pakkaamista tulevaa työmatkaa varten, missä merkeissä siis menee kuukauden vaihde.

 

Kulut:

Ruoka: 206,21€

Herkut: 170,49€ (sisältäen kolmet burgerateriat minulle ja Herra Kirjoitukselle sekä yhden lounasburgerin minulle  ja kaverille (n. 50€) ja yhden vierailun herkut)

Tavarat: 65,27 (D-vitamiineja, varoituskyltti ja 3 pantaa, lääkkeitä, tuliaisia, sellofaania sekä dödöjä)

Kuukaudesta tuli sikäli poikkeuksellinen, että työreissuilla joutui ostamaan ruoat itse ja ruokailujen epämääräisyyden ja epäsäännöllisyyden vuoksi vuoksi tuli elettyä ihan liikaa herkuilla, mutta kun ne olivat nopeimmin saatavilla. Ihan liikaa siis jälleen herkkuosastolle kuluja.

Kettu nurmikolla

Juniori on kovasti ihastunut kettuihin, sekä tavallisiin että aavikkokettuihin. Niinpä joulupukki tuo hänelle tänä vuonna kettusukat, erilaiset kuin ne aiemmat. Tällä kertaa pakettiin päätyvät kettu nurmikolla sukat. Jälkeen päin harmittaa, että valitsin nurmikon enkä lumihankea, mutta nurmikolla mennään nyt sitten tällä kertaa. 

 

Puikkoina 3mm Novitan koivuiset kulmikkaat. Loin alkuun 56 silmukkaa ja neuloin 2o 2n - resoria niin kauan kuin ensimmäistä sukkiin jämäkorista valitsemaani sinisen sävyä riitti. Langan loppuessa vaihdoin sileään neuleeseen ja neuloin loput neljä sinisen sävyä "taivaaksi". Sitten siirryin "nurmikkoon" ja valitsin nilkkaan tarkoituksella hiukan ohuemman tummanvihreän langan, koska en tehnyt nilkkaan resoria. Kolmella viimeisellä nilkkakerroksella kavensin  4. puikon lopussa ja 1. puikon alussa kaksi silmukkaa, kudoin kerroksen väliin ja kavensin vielä toiset kaksi silmukkaa. Silmukoita jäi siis 52. 

 

Kettukuvion silmukoin, kuvio on pinterestistä. Pitkään aprikoin teenkö taivaalle auringon tai pilven tai molemmat. Päädyin kuitenkin pelkkään kettuun. 

Kantalapussa 14+14 silmukkaa, 30 kerrosta, vahvistettu kantapää kahdella langalla (tummanvihreän kaverina ohut lehmuksenvihreä). Jalkapohjaan 5 kerrosta lyhennetyin kerroksin, 2 ensimmäistä kavennusta ottamalla kavennettava silmukka jalkapöydän puikolta joka kerroksella. Tämän jälkeen langan vaihto tumman oliivinvihreään ja normaaliin kudontaan sekä kavennuksiin joka toisella kerroksella. Kärkeen normaali sädekavennus. 

 

Painoa sukilla 115g. Vuoden alusta lankaa käytetty 2917g

Isot ruudut

Loin 68 silmukkaa 3mm kulmikkaille puikoille, kudoin perus 2o 2n- joustinta 22 kerrosta. Sen jälkeen lisäsin jokaiselle puikolle yhden silmukan, jolloin kokonaismääräksi tuli 72 silmukkaa eli käytännössä 9 ruutua.  Varteen kudoin 15 ruutua, joista kaksi puolikasta.

Kantalappuun 18+18  silmukkaa, kantapää tavallinen vahvistettu nurjalla nostettuna. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukkaa kummaltakin puolelta. Vahingosta viisastuneena tein kavennukset suoraan kantapohjaan, jolloin päälisen ruutukuvio säilyi ehjänä. Terään kudoin  14 ruutua (joista 2 puolikasta), mikä tarkoitti, että kavennukset täytyi tehdä turhan lyhyellä matkalla eli ensin 5 välikerrosta, sitten 3, 2 ja loput kavennukset yhdellä välikerroksella. Kun puikoilla oli yhteensä 8 silmukkaa, vedin langan läpi ja päättelin siihen. 

Tummien värien kuvaaminen marraskuussa illalla on melkoinen mahdottomuus, sukkien kärki on tummanharmaa, turkoosia ruutua seuraa vihreä, kantapää on samaa harmaata, varressa on siniharmaan jälkeen tummansinistä ja vihreää.

Langanpäät jouduin päättelemään perinteisesti, koska tiheät värinvaihdot eivät oikein mahdollistaneet päättelyä neuloessa. 

En osaa sanoa, johtuiko ajan vähyydestä vai kutomisen hitaudesta vai mistä, mutta tuntui, etteivät nämä valmistu ikinä- itse asiassa kirjanpidon mukaan olen kutonut näitä kolme viikkoa, mikä on todella pitkä aika. 

 

Sukilla on painoa yhteensä 172g. Vuoden alusta lankaa on käytetty  2802g. Kilon tavoitteen sijaan lähestymme kolmea kiloa-  hyvä niin, koska lankaakin on tullut paljon lisää.

Mahtava maanantai

Rakas päiväkirja, mikä mahtava marraskuinen maanantai... Näin varmaan aloittaisin, jos pitäisin päiväkirjaa. Blogi on melkein päiväkirja, mutta ei kuitenkaan, joten en ehkä aloita noin, vaikka olenkin sitä mieltä, että tänään on ollut todella mahtava maanantai ja vielä erityisen mahtava marraskuinen maanantai, koska marraskuu varsin harvoin tarjoaa mitään kivaa, eikä maanantaikaan ole niitä suosikkejani. 

Tänään kuitekin osuivat tähdet kohdilleen joka suhteessa. Eilen sain tietää, että täksi päiväksi on sittenkin keikkahommia tarjolla. Vaikka oli kiirettä, oli silti jotenkin mukava olla tuolla hommissa pitkästä aikaa ja mikä ihanan lyhyt työmatka. 

Työpäivän jälkeen kiiruhdin kotiin ja kasasin kaikista jämistä ruokaa ja ihme, siitä tuli ihan syötävää. Heitin kasaan pilkottuja, paistettuja kanafileitä, tomaattimurskaa, cuscusia ja mausteita. Jälleen erävoitto, ei roskaruokaa ja kaappeja saatiin tyhjäksi siis periaatteessa "ilmaista ruokaa". Sanat, joita sisäinen Roope Setäni rakastaa. Samalla tuli hoidettua myös huomiset eväät, samaa mössöä syödään huomennakin.

Hekumoitsin myös ajatuksella, että huomennakin on työpäivä - ei ollenkaan paha juttu se. Tulee tehtyä vähän muutakin kuin istuttua sukankutimen ääressä koko päivä. Lisäksi huomenna on tarjolla hyvin mielenkiintoinen luento heti aamusta.

Illalla ruoan jälkeen lähdin lenkille. Siis ihan oikeasti kävelylenkille. Vaikka oli pakkasta ja viimaa, tuntui se silti tosi hyvältä. Pari senttiä lunta valaisi koko maiseman ja tiukasti taskussa pysynyt puhelin auttoi keskittymään vain ympäristöön eikä kaikenmaailman pelien ötlömöppiäisten keräämiseen. Näin teen jatkossakin. Kauppa-asiatkin hoituivat siinä samalla ja päivän liikunta tuli hoidettua kuin ohi mennen. Jos nyt jotain negatiivista haluaa löytää, niin yritin soitella parille kaverille, mutta kukaan ei ehtinyt höpöttää mun kanssa. Toki olisin voinut kokeilla soittaa useammallekin, ja olisin varmasti löytänyt juttukaverin, mutta toisaalta tajusin, että voin tosiaan vain nauttia lumisesta kaupungista ja pakkasesta sekä kuunnella hiljenevän kaupungin ääniä. 

Illalla pääsimme vielä kummitädin ja serkun tarjomaan herkkupöytään, tuli samalla avattua joulusesongin puurokausikin, kun tarjolla oli riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. 

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että mikä mahtava maanantai. 

Maailma muuttuu Eskoseni

Niin kuin Aleksis Kivi Nummisuutareissa aikanaa totesi: "maailma muuttuu, Eskoseni". Todellakin muuttuu, sen olemme saaneet viime aikoina huomata monessakin suhteessa. Jotenkin vain nyt ensi sijaisesti mielessäni ovat vaatteet, johtuuko sitten siitä, että paikkasin vanhoja liki loppuun kuluneita tuulipuvun housujani taas kerran vai siitä, että kävin Ievuskaisen kanssa mielenkiintoista keskustelua aiheesta vaatteet vaiko siitä, että eräs tietty vuosia vanha mielikuva on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. 

Nuo tuulipuvun housut olivat laukaiseva tekijä useammassa suhteessa, ne kun ovat tummansiniset. En ylipäätään pidä tummansinisestä väristä, mutta niin vain sitä on pikkuhiljaa hiipinyt vaatekaappiini, koska sen värisiä riepuja on sattunut sopivasti osumaan kohdalle ja koska en vain jaksa välitää siitä, miltä työmatkalla näytän. Pukeutumisasenne on jo pitkään ollut se, että kun en kuitenkaan näytä nätiltä, on ihan sama, miltä näytän, koska kukaan ei kuitenkaan katso. Tai no nykyään ehkä katsoo, kun olen siirtynyt tasolle Kassi-Alma, mutta sama se. 

Toinen ja itse asiassa vielä enemmän tuota vaatteisiin liittyvän ajatusmaailmani muuttumista kuvaava ajatus on vuosia vanha, kuten tuolla jo aiemmin viittasin. Moninaisia vuosia sitten parikymppisenä pääsin tai jouduin seuraamaan, miten vanhat, silloin yli 80-vuotiaat ikäihmiset käyttivät edesmenneiden puolisoidensa vanhoja vaatteita ja vannoin, että en ikinä, ikinä, ikinä teksi niin. Nyt vuosia myöhemmin olen käyttänyt niin isoäidin, tädin, isän, äidin kuin Herra Kirjoituksen vanhoja vaatteita ja käytän edelleen silmään räpäyttämättä. Olen huomannut ajatusmaailmani muuttuneen sen suhteen huomattavasti, miksi ihmeessä haaskaisin hyvän vaatteen, kun sen voi käyttää sellaisenaan tai mahdollisesti muokata käyttöön. Miksi kuormittaisin planeettaa taas yhdellä satsilla roskia, kun voin jättää uudet ostamatta ja käyttää vanhaa loppuun. 

Olen siis mitä ilmeisemmin keski-ikäistynyt ja saavuttanut sen tason, mitä silloin nuorena kauhistelin. Koskaan ei todellakaan saisi sanoa ei koskaan, kun maailma muuttuu ja me sen mukana.

Pitsinen ovikranssi

Koska netin syövereistä löytyy vaikka mitä, sain minäkin päähäni, että haluan pitsisen boho-ovikranssin.Tällä kertaa päädyin tasaiseen kranssipohjaan, vaikka puolipyöreä olisi ollut näyttävämpi. 

Kranssipohjan tein kotoa löytyvistä pahveista, jotka kasasin kuumaliimalla yhteen.

Kranssipohjan päälystin valkoisella kangas- ja pitsisuikaleella, jotka kiinnitin kuumaliimalla. Kranssipohjan päälle liimailin nuo kirppis/materiaalipankkikierrokselta ostamani pitsit ja pitsiliinoista leikatut palat. 

Kranssi näyttää tuossa kovin tyhjältä, joten täytän sitä sitä mukaa, kun saan lisää sopivaa materiaalia. Osa tuota varten ostamistani liinoista oli niin jäykkiä, etteivät ne sopineetkaan käytettäväksi tuossa. 

 

Kovin on kaukana tuo esikuvistaan. Allaolevien kuvien kranssit kun toimivat tämän esikuvina. Seuraavaksi sitten jotain tuon kaltaista  - ehkä.

Vauhdikas vapaapäivä

Jotkut päivät ovat vaan tehokkaampia kuin toiset ja joskus sitä oikein yllättää itsensä siinä tehokkuudessa. Aloitin kyllä vapaapäivän sillä ajatuksella, että en mä oikeastaan taida tehdä yhtään mitään, en viitsi, en jaksa, ei huvita. Sitten yhtäkkiä illalla tajusin, että mähän olen tehnyt vaikka mitä ja taputin itseäni selkään tyytyväisenä. 

Ensinnäkin työstin koko korjattavien kasani kerrankin valmiiksi. Siinä ovat jo pidemmän aikaa roikkuneet tuulihousut, jotka ovat haaroista rikki. Edellisellä materiaalipankkikierroksella hain sieltä korjaukseen sopivan kankaan ja nyt sitten paikkasin persauksen. Onneksi tuo on oikeasti huomaamattomampi ja sitä paitsi kuka mun haaroväliini työmatkalla katselee, ei onneksi kukaan.

Samoin pitkään korjausta ovat odottaneet työreppu ja avainkotelo, nekin tulivat molemmat fiksatuiksi tänään. Korjasin myös yhdet lyhyet housut, jotka kaipasivat lahkeisiin levennystä. Niiden korjaukseen käytin pitkään laatikossa lojuneet 90/100 koon lasten sukkahousut. Hetken mielijohteesta kokeilin sukkahousujen sukkaosaa ja tajusin sen sopivan jalkaani. Ikään kuin minulla ei olisi muutenkin sukkia loppuelämäksi, tekaisin tuosta sukkaosasta ja jemmaan leikatuista sukansuukuminauhoista itselleni taas yhdet sukat. Uutta siis vain ompelulanka ja taas on kaapissa yhdet ilmaiset käyttösukat.

 

Siivosin pikkuisen ja pesin 4 koneellista pyykkiä. Kävin myös pikaisesti kirppiksellä ja materiaalipankissa - tarkoitus oli etsiä vähän lisää pitsejä ovikranssitarpeiksi. Samalla mukaan tarttui myös lankaa, mutta vain kolme nöttöstä. 

Noiden lisäksi askartelin ovikranssin, josta teen ihan oman jutun. Lisäksi hoidin Dermosil-tilauksen ja pari muutakin pankki- ja paperiasiaa. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin blogiakin urakkatahdilla ja kudoin sukkaakin muutaman kerroksen.

Tietenkin kun pääsin sanomasta, että sain kaikki korjausasiat hoidettua, huomasin iltalenkillä, että heijastinliivin tarranauhatkin olisi pitänyt vaihtaa. Toisaalta vasta tänään sain tarvittavan vaihtomateriaalin eli yhdet kengät rikkuivat ja niiden tarranauhat otin talteen tuota korjausta varten.