Kosmetiikkapoistot 2/20

Koko elämä pyörii nyt pitkälle koronan ympärillä, joten ei ole ihme, ettei myöskään kosmetiikkarintamalla tapahdu paljon muuta kuin saippuaa tai siltä ainakin tuntuu.

Kuva kauden ensimmäisistä poistoista kyllä kertoo vähän muuta. Siinä on loppuun käytetty huulipuna Yves Rocherin Brun Prefond, meikinpoistossa käytettyä ApoBasea, kasvojenpuhdistusvaahtoa, vedenkestävä eye-liner - tussi, joka on odottanut kaapissa jo kauan, mutta toimi moitteetta niinä raskaina hetkinä, kun vedenkestoa todella tarvittiin eli esimerkiksi isän hautajaispäivänä, meikinpoistossa käytetty oliviiöljy, kaksi minihammastahnaa, Dermosilin huultenrajauskynä ja violetti silmänrajauskynä sekä tietenkin se saippua, jota tuntuu kuluvan hurjasti.

Lisäksi lomailu vaikutti siihen, että käytössä ovat lähinnä perustuotteet eli saippua, shampoo ja suihkugeeli, annoin myös naaman levätä lomalla ja tarjosin vain aurinkohoitoa ja vähän huulipunaa. Töihin mennessä piristin ilmettäni värjäämällä hiukset, samalla tuli tankattua keittiösaippuaa köökiin. Loman aikana käytin kolme minihuulipunaa: Yves Rocherin Rose innocent ja Avonin Mauve Frosties sekä frosty copper.

Jatkokin on juuri tätä samaa eli suihkugeeliä (Dermosilin relaxing shower gel, jonka ostin pullon takia, mutta joka oli oikeasti todella hyväntuntuinen ja -tuoksuinen tuote), Biozellin color mask shampoota (juu ei, ei tätä koskaan enää) ja käsisaippuaa, jälleen yksi tyhjä pullo. Minihuulipunat ovat todennäköisesti Avonin,nimiltään Lollipop Dazzle ja Cotton candy.

Kolmen litran saippuakannusta olemme tässä korona-aikana tyhjäneet reilut puolet. Tässä kohtaa voin jälleen todeta, että tätä ei enää. Kannullinen taisi maksaa kaksi euroa silloin kun se ostettiin, ja halvan hinnan valitettavasti huomasi. Euron lisäsijoituksella saa tässä kohtaa huomattavasti laatua, joten jatkossa pysyn vanhassa kannumerkissäni (kyllä vaan, ostin uuden kannullisen nestesaippuaa ennen kuin tämä edes loppui - kiitos koronan).

Ja sitten jälleen sitä tuttua tavaraa: dödöt dermosilin Challenger (Herra Kirjoituksen) ja Lime (minun), Yves Rocherin Ultra mat- voide tuli käytettyä jalkarasvana, minihuulipunat Oriflamen 74 ja 77.

Näytteiden käytössäkin päästiin vihdoin ja viimein alkuun. Kaikki näytteet käytettiin jalkojen rasvaamiseen, vaikka olivatkin Dermosilin vartalovoiteita: kaksi koivuntuoksuista Relaxing after sauna lotionia, kaksi Skin comfort body creamia, kaksi Tyyni after sauna lotionia, Original body lotion, Sweet& cool sparkling body gel ja Vitamin E body lotion.

Yhteensä kolmen kuukauden aikana 26 tuotetta ja 9 näytettä.
Vuoden alusta Yhteensä 49 tuotettaja 9 näytettä.

Muistojen mopo

Edesmenneellä isälläni oli mopo, oikea pappatunturi vuosimallia 1967. Tämä kyseinen mopo oli aikanaan paljon käytössä, mutta jäi sitten auton tultua varaston perukoille. Muutamaan kertaan joku kylän pojanklopeista sitä kävi kyselemässä ja kokeilemassa, mutta sitten se jäi sinne varaston perukoille pölyyntymään.

Nyt päätimme, että mopolle on aika löytää uusi koti, mieluiten sellainen loppuelämän koti, niin hullulta kuin se tavaran kyseessä ollessa kuulostaa. Kyselin sukulaisilta vähän apuja mopon iän määrittämisessä ja mallin tunnistamisessa ja sainkin yllättäen kaksi ostotarjousta moposta. Loppujen lopuksi mopo muutti serkkupoikani hoteisiin ja sydämessäni tiedän, että juuri se oli oikea ratkaisu. Tiedän, että ulkopuoliselle myymällä moposta olisi saanut vielä enemmän rahaa, mutta se ei ollut tässä se merkityksellisin asia. Suurin merkitys liittyy sanoihin, joilla serkkupoikani kuvaili mopon laittoaan: "Ja kuten sanoin en aio tuotakaan entisöidä sellaiseksi kiiltäväksi karamelliksi vaan paremminkin konservoida. Kyllä ajan patina saa mun mielestä näkyä ja luulen että Mattikin olisi samaa mieltä, ei se mistään kiiltokuvista perustanut. Käytännön mies. Tämä nyt on vähän sellainen ns kunnia-asia mulle." Niin totta, juuri näin isä olisi ajatellut. Voin kuvitella, miten tyytyväisenä hän siellä pilven reunalla katselee serkkupoikaa, joka puunaa mopoa ja sai sen jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen käymään ja ajokuntoon.

Lisäksi tässä kuvassa oleva tankkimerkki kertoo sen, että mopo oli todellakin hänelle tarkoitettu. Serkkuni oli löytänyt tuon merkin jo 25 vuotta sitten käydessään kaatopaikalla ja tuon ajan se on odottanut laatikon pohjalla oikeaa paikkaa - no tuossahan se paikka on. 

Samalla serkkupojalla on myös yhteisen isoisämme mopo, jonka hän on kunnostanut. Täytyy sanoa, että hyvin ne sopivat yhteen nämä kahden vanhan miehen Tunturit.

Isän mopo päätyi siis hyvään kotiin ja osaaviin käsiin juuri niin kuin toivoimmekin. Meille jäävät kuvat ja serkkupojalta moposta tulevat kuulumiset sekä varaston nurkkaan tyhjentynyttä tilaa. Hän puolestaan sai projektin, jonka tekemisestä tuntui tekemisen nopeudesta päätellen nauttivan kovasti.

Juhannusmuistoja

Tämä kalenteripyyhe on edesmenneen isänäitini varastoista, hän on aikanaan saanut sen lahjaksi. Pyyhe palveli kyseisenä vuonna kalenterina ja sen jälkeen pyyhkeenä, missä käytössä se on meillä edelleen. En kommentoi mitään kankaiden laadusta nyt ja silloin, vaikka mieli tekisi.

Vajoan juhannusmuistoihin näiden kuvien myötä.

Pitsiä paitaan

Olen toivoton napakymppeilijä tahrojen suhteen, varsinkin, jos haluaisin säästää jotain vaatetta, niin aivan varmasti osun siihen jollain hyvin hankalasti poistettavalla. Vuosien saatossa minusta on tästä johtuen kehkeytynyt melkoinen tahranpoistoguru, joten monta vaatetta olen pelastanut oikeaoppisella nopealla tahranpoistolla. Nyt vain kävi niin onnettomasti, että onnistuin saamaan hiusväriä yhdelle lempipaidoistani ja hiusväri nyt vain on mahdoton irrottaa puuvillasta. Muutaman pesuvälin pidin tahraista paitaa ja mietin, miten siihen suhtautua, kelpaako se sellaisenaan vai pitääkö sille tehdä jotain.

Lopulta päädyin ratkaisuun täytyy tehdä jotain. Päätöksestäkin kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mitä se "jotain" todella on ja siitä vielä hetki ennen kuin korjaus pääsi toteutukseen. Jälleen kerran hamsterin varastoista oli hyötyä, sillä olin hankkinut korjausmateriaalin ehkä vuosi, pari sitten materiaalipankista odottamaan sopivaa käyttöä, koska se nyt vain sattui olemaan niin nätti.

Alkuperäisesti korjausmateriaali oli pitsimekon kauluksesta leikattu niin että kauluspitsiä ei ollut erikseen irrotettu pohjasta, vaan mukana oli kauluksen lisäksi parin sentin kappale itse mekkoa. Ratkoin sen irti, jolloin minulle jäi pelkkä vihreä kauluspitsi. Tästä pitsistä otin noin puolet ja ompelin sen kiinni paitaan peittämään noita tahroja. Lopputulos on hullusti niin aidonnäköinen, että kaikki eivät välttämättä tajua tämän olevan korjaus, vaan luulevat sen kuuluvan paitaan. 

Touhukas toukokuu

Toukokuu tuskin tarjoaa mitään uutta ja ihmeellistä, olen päättänyt olla miettimättä tulevaisuutta sen kummemmin. Ruokahävikin yritän edelleen pitää nollassa ja siinä on tavoitetta riittämiin.

1. viikko
Ensimmäinen viikko, vappu ja kaikki eli käytännössä ei mitään eroa normaaliin arkeen nähden.
Koronalomailu jatkuu ja into kaikeen on lopahtanut, lomasta huolimatta lähinnä ärsyttää, kun ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Tai siis tekemistä on, mutta ei sellaista tekemistä, jota haluaisi puuhastella. Olen lopettanut loman ajaksi pitäisi, pitäisi, pitäisi asiat eli vaikka pitäisi siivota kaappeja, en päästä sitä edes mieleeni, koska olen lomalla. Lomailu jatkui samoissa merkeissä kuin aikaisemminkin: valvomista liian pitkään, kävelykierroksia, pelailua, noutoruokaa, kokkailua, tiskaamista. Pitkästä aikaa viikonloppu maalla.

2. viikko
Loma loppuu ja arki alkaa, Herra Kirjoituksella aikaisemmin kuin minulla. Mulle jää vielä loppuviikosta aikaa huolehtia koti kuntoon, kääntää vuorokausirytmi normaaliksi ja palauttaa ruokarytmi ennalleen ennen kuin työt todenteolla alkavat. Lisäksi pitää siivota loman aikana täyttynyt sähköposti. Rakas vanha autoni tuli huolehdittua kuntoon eli huollettua ja katsastettua, minkä jälkeen sen voikin ajaa pesun kautta talliin ja laittaa jälleen seisontaan. Autoon upposi taas kolikko jos toinenkin, mutta onhan se nyt taas sitten viimeisen päälle kunnossa: huollot 250€, bensat 90€, katsastus 50€, pesu 18€ ja verot+ liikennekäytöstä poisto 17€ eli yhteensä 425€. Vakuutusmaksuja vielä odotellaan. Huoltoihin meni enemmän, koska autoon vaihdettiin öljyt ja kuluvia osia (näitä ei nyt sitten tarvitse tehdä muutamaan vuoteen uudestaan). Bensa ei  ihan tarkalleen ottaen ole pelkästään autokulu ja tämän hetken kulu, koska tankki jäi melkein täyteen ja koska ensimmäinen tankillinen käytettiin lomailuun, mutta kirjataan nyt auton kuluiksi sekin. Koska koronapakotteita on löysennetty, saimme kyläilykutsun ystävien luo ja ilolla menimme, jotta tulee vähän vaihtelua tähän elämään. Viikonloppuna menimme maalle, koska seuraavasta käynnistä ei tiedä.

3. viikko
Laskeutuminen todelliseen arkeen ja töihin. Samalla tein päätöksen, että kuukauden kulutusrilluttelun jälkeen palataan myös sen suhteen arkeen. Kolutaan kaapit ja koitetaan käyttää sieltä kaikki mahdollinen syötävä, laaditaan budjetti ja pysytään siinä sekä yritetään korjata kuukauden rilluttelun aiheuttamat vahingot. Kieltämättä oli ihana nähdä työkavereita jälleen ja toisaalta hyvä tai huono todeta, ettei mikään ole muuttunut. Palkkapäivänä maksettiin laskut ja todettiin, että loma todellakin on vaikuttanut menoihin, samalla tuli kyllä kiitollisuus siitä, että on työpaikka ja sieltä ainakin toistaiseksi säännöllinen palkka. Vuorokausirytmin kääntäminen lomalta työmoodiin olikin odotettua hankalampaa ja fiilis on melkoisen zombie aina välillä.

4. viikko
Koska ei huvita käydä kaupassa, on meillä edelleen jatkettu kaappien kaivelua. Se kyllä tarkoittaa sitä, että viimeisetkin pitkäkestoiset maidot on otettu käyttöön ja melkein kaikki syötävä on kaiveltu kaapeista käyttöön. Lisäksi olen leiponut sämpylöitä (mitä muuten olen tehnyt tässä korona-aikana varsin useasti, en muista että olisin näin säännöllisesti ja usein tehnyt niitä varmaan koskaan). Järki sanoo, että jossain vaiheessa kauppaan on pakko mennä - ihan jo kahvimaidon takia- mutta silti yritän pihistää sitä loppuviikkon tai jopa viikonlopun yli.

5. viikko
 Samaa perushuttua; töitä, Potteria, töitä ja lisäksi yllättävä puhelinsoitto harrastetyöpaikasta. Maaliskuussa umpeutunutta ja koronan takia nollattua sopimustani jatketaan sittenkin, sain jopa palkankorotuksen ja vielä pyytämättä - kyl mää niin pali hämmästysi.

Kauppakuitit eivät suuresta lupailusta huolimatta edelleenkään kiinnosta, joten antaa olla. Muuten yritän pysyä kuosissa ilman niitäkin.

Farkkujen fiksaus

Lempifarkkuni alkavat olla todella lähellä tiensä päähän tulemista, ne on paikattu ja tikattu jo niin moneen kertaan, etten enää oikeastaan jaksa laskea, montako kertaa niitä on korjattu. En siis aio raportoida niiden paikkaamisesta yhtä kuvaa enempää. Sama koskee vuonna 2014 ostettuja toisia farkkujani, jotka nekin alkavat paljosta käytöstä olla entiset - paikkaa paikan päällä. Noilla kaksilla hyvin korjattuna pääsee kuitenkin tämän kesän läpi.

Sen sijaan totesin, että varakappaleet on hyvä olla. Viime keväänä sain paritkin farkut, joita olen kyllä käyttänyt jonkin verran. Rakastan niitä, koska niiden kirjailut ja timanttikoristeet vain vetoavat sisäiseen harakkaani. Niiden ongelmana on kuitenkin niiden malli, lahkeet on tarkoitettu käännettäviksi. Minun kävelytyylilläni nuo taitteet vain toimivat ärsyttävinä kivikokoomoina.

Päätin lyhentää farkut sellaisiksi, että niitä voi käyttää tarvitsematta raahata tonnia kiviä mukanaan. Ensin lyhensin farkut sopivaan mittaan. Katseltuani hetken tylsiä ja tavallisia lahkeita päätin ottaa käyttöön nuo lahkeiden koristeen ja ompelin ne uusien lahkeiden suihin. Vähän ne näyttävät töksöiltä, koska pohja on todella tumma ja koristeet taas vaaleat, mutta parissa pesussa väriero uskoakseni tasoittuu.

 Lopuksi liimailin vielä irronneet strassit paikalleen, jotta kiiltoa ja kimallusta on varmasti riittävästi.

Nyt minulla sitten on varafarkut kesää varten. Toiset odottavat vielä lyhentämistä ja muokkausta, joten jälleen kerran tuli vaatetusongelmat ratkaistua omasta kaapista.

Vappuklassikko

Vappupallo on kuulunut perinteisiin jo lapsuudesta asti. Muistan yhä sen surkean itkun, mikä tuli, kun yksi punainen hiiripallo karkasi taivaalle. Sitä kuljetettiin ulkona auton ikkunasta ja jokin ikkunan reuna tai auton rungon reunus hinkkasi narun poikki. Autoon palloa ei tätien mukaan kuulemma voinut ottaa, ettei se vain räjähdä. Niinpä ilo vappupallosta jäi vajaan tunnin ja viidentoista kilometrin mittaiseksi.

Koska niitä aitoja oikeita vappupalloja kuuluu olla vain yksi vappua kohti, on meillä jo muutaman vuoden ollut sama pallo. Olen saanut sen Herra Kirjoitukselta ensimmäisenä yhteisenä vappunamme vuonna 2003. Tämä kestopallo on edelleen kuosissaan ja joka vappu kaivan sen kaapista esiin - uutta ei siis tarvita.

Huvittavaa oli vain se, että tänä vuonna esimerkkinä vappupallosta paikallisessa lehdessä julkaistiin kuva oman palloni iso siskosta (ja samanlaisen näin marketissa asioidessani) esimerkkinä vappupallosta. Klassikko on siis klassikko vappupalloissakin.

Siinä ne ovat vappupallot vuodelta 2020 ja 2003. Suorastaan jännittää, montako vappua tuolla pallolla vielä mennään.