Laukkuraato

Ostin aikanaan ihanan konjakinvärisen ison olkalaukun, jossa oli kaksi hihnaa ja joka oli juuri sopivan kokoinen. Käytin sitä ostamisen jälkeen muutaman kerran ja sitten se, häpeällistä kyllä, jäi aika pitkäksi aikaa odottamaan. Nyt kun otin sen jälleen käyttöön, jouduin toteamaan, että aika oli ajanut siitä ohi - ei siis taaskaan puhuta muodista ja ulkonäöstä, vaan pinnasta. Keinonahkaisen laukun koko pinta kuoriutui murusina.

Turha sanoakaan, että harmitti niin vietävästi. Ei tullut tuolle täyteen 30 käyttökertaa. Ei yhtään auta omaatuntoa se, että laukku oli aikanaan halpa, mitä väliä sillä hinnalla on, jos laukku kauhtuu kaapissa käyttökelvottomaksi.

Ratkoin laukusta talteen vuorin, vetoketjun ja hihnojen metalli- sekä muut käyttökelpoiset osat. Yritän jossain vaiheessa löytää sopivan vanhan nahkatakin, jotta voisin tehdä itselleni kunnollisesta materiaalista uuden. Tiedän, että tämä ajatus saattaa olla utopiaa, mutta sitten kun tilanne joskus tulee päälle, niin on jo puolet laukusta valmiina.

Tämä todistaa jälleen sen, että koskaan enää en osta muuta kuin kankaisia tai nahkaisia laukkuja, vegaaninen laukkuelämä ei ole minua varten. Toisaalta yksi nahkainen peruslaukku kestää vuosikymmenen, joten ei niitä tarvita niin montaa kuin näitä halpoja keinonahkaisia, jotka menevät pilalle hetkessä.

Isän tytöstä isätön tyttö

Olen elänyt tähänastisen elämäni kamalimman vuoden vaihteen. Menin uudenvuoden aattona tavalliseen tapaan yöksi töihin ja raskaan yön jälkeen kiskoin peittoa korville. Heräsin tuskin silmät suljettuani soittoon, jota kukaan ei koskaan haluaisi saada: hoitokodista soitettiin, että isä on todella huonossa kunnossa. Siis niin huonossa kunnossa, että toivoa ei juuri ole.

Vielä edellisenä iltana hän oli ollut sellaisessa kunnossa kuin ennenkin, jutellut, syönyt ja liikkunut pyörätuolilla. Aamulla hän ei enää ollut heräteltävissä eikä reagoinut, jokin aivotapahtuma totesi lääkäri, kun olimme päässeet sairaalaan, ja jatkoi hengityksen olevan raskasta ja sydämen lyöntien sellaisia, että aikaa ei ole paljon. 

Niinpä jäimme äidin, Herra Kirjoituksen ja naapurin Leenan kanssa isän vierelle, hän ei avannut silmiään, mutta puristi kättä, kun juttelimme ja kysyimme kuuleeko hän. Istuimme siinä, juttelimme hänelle, olimme välillä hiljaa, aina joku piti häntä kädestä. Ainoa aktiivinen hoito, mitä voitiin antaa, oli kipulääke ja siinä ei onneksi säästelty, niinpä isällä ei vaikuttanut olevan kipuja. Kipulääkkeen vaikutuksen vähenemisen huomasi kulmien rypistymisenä ja hengityksen tuskastumisena, jolloin sitten pyydettiin lisää kipulääkettä ja olo helpotti.

Illan tullen sovimme, että äiti lähtee koti-kotiin nukkumaan, Herra Kirjoitus kotiin, koska seuraava päivä oli hänellä normaali työpäivä ja minä jään isän luokse yöksi. Äidin piti palata sitten aamulla ja minun mennä nukkumaan. Aamuyöllä torkuin tyyny sängyn laitaa vasten, kun havahduin siihen, että hengitystä ei enää kuuluunut ja ote kädestä herpaantui. Kello näytti aikaa 04:15 2.1.2020. Siihen katkesi yksi aika minun elämästäni, isän tytöstä tuli isätön tyttö.

Isän nukkuessa pois, äiti oli jo matkalla sairaalaan, mutta paikalla vasta puoli viiden jälkeen. Yhdessä hänen ja Leena ystävämme kanssa jäimme hyvästelemään isää. Päivällä soitin elämäni raskaimmat puhelut ja kerroin isän nukkuneen pois. Olen itkenyt valtamerellisen kyyneleitä, eikä niille tunnu olevan loppua. Välillä nauran, kun muistelen kaikkia niitä iloisia hetkiä, mitä olimme yhdessä jakaneet, mutta silti silmissä on kaipuun kyyneleet. Sitten iskee taas iso ikävä ja nenäliinapaketti hupenee. Ymmärrän, että isän on nyt hyvä olla, ei ole kipuja, ei tuskia eikä elämää hankaloittavia rajoitteita. Isä oli todennut, että hän haluaisi lähteä joko saappaat jalassa tai sitten hiljaa nukkuen. Hän sai siis lähteä haluamallaan tavalla ja nukkua pois rauhallisesti. Sain olla hänen lähellään viimeiseen asti, mistä olen ikuisesti kiitollinen.

Kyyneleet kuivuvat ehkä jokus ja ikävä helpottaa, kultaakin kalliimman muistot jäävät jäljelle. Niiden varassa elämä kantaa eteenpäin.

 Kuvissa ystävältäni Tuijalta saamamme surunvalittelu kimppu. Niin kaunis. 

Vuosi 2020

Vuodelle 2020 20 tavoitetta? Juu, kiitos ei. En aio laatia listaa kahdestakymmenestä asiasta vain todetakseni, että suurin osa jäi toteutumatta tai hoitamatta. Ajattelin ottaa vuoden tavoitteeksi vain pari kolme asiaa, jotka koen itselleni merkityksellisinä, joista riittää sopivasti haastetta, mutta jotka kuitenkin on mahdollista saavuttaa järkevin ponnisteluin.

Ensimmäisenä asiana voisin ottaa esiin kulutuksen vähentämisen. Pyrin edelleen siihen, että ostan mahdollisimman vähän itselleni ja kotiin. Ilmaista tavaraa ajatellen jätän takaportin, sitä saa  kyllä edelleen ottaa vastaan, mutta vain järkevissä rajoissa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vain tiedossa oleviin tuunauksiin sopiva materiaali, kuluvat käyttötavarat ja vastaavat ovat sallittujen listalla, mutta harkintaa pitää käyttää jokaisen tavaran kohdalla. Jatketaan siis samalla tavalla kuin tänäkin vuonna. Vaatteisiin ja kenkiin toivon pystyväni käyttämään pyöreät nolla euroa koko vuoden aikana. Kosmetiikkaa en voi vetää nolliin, koska tarvitsen edelleen hiusväriä, vaikka kaikkea muuta sitten riittäisikin vuoden tarpeiksi.

Toisena kohteena ikuisuusasia eli ruokahävikki. Unelmatilanne olisi, jos se pysyisi nollassa koko vuoden. En usko, että se on käytännössä mahdollista, mutta pyritään siihen.

Kolmantena asiana vaatteet. Otan tavoitteeksi, että vaatekaapistani poistuu vain kahdenlaisia vaatteita joko uusia tai todella uudenveroisia, jotka kelpaavat myös jolle kulle muulle käyttöön tai sitten aivan loppuunkulutettuja, jotka olen itse käyttänyt loppuun. Loppuunkulutettu vaate on sitten todellakin loppuunkulutettu, vähintään kertaalleen parsittu ja paikattu, riekaleiksi pidetty. Pahaa pelkään, että olen harrastanut ostamattomuutta vaatteiden suhteen jo sen verran pitkään, että kaapistani ei taida löytyä mitään sellaista, joka kelpaisi kenellekään muulle käyttöön (muoti kiertää niin nopeasti, että ovat vanhanaikaisia), vaikka vaatteet olisivatkin vain uudenveroisia. Eli poistuminen tulee keskittymään noihin loppuun käytettyihin vaatteisiin.

Tavoitteet 4 ja 5 ovat myös ikuisuusasia, mutta tällä kertaa todellakin tartun härkää sarvista: ensimmäiseksi vihdoin ja viimein kosmetiikkanäytteiden käyttö. Vuoden lopussa vähintäänkin puolet niistä pitää olla käytettynä. Tätä yritin jo vuonna 2019, mutta epäonnistuin surkeasti. Viitonen on sitten ne keittiön nurkassa majailevat jauhepussit, käyttöön vihdoin ja viimein nekin. Kuinkahan kauan olen hokenut tuota, mutta nyt ihan oikeasti otan sen työn alle (ja itse asiassa on pakkokin, jos meinaan saavuttaa säästötavoitteeni, kannatta hyödyntää kaikki jo olemassa oleva syötävä).

Yksi on kuitenkin vielä pakko lisätä: aion kuluttaa puhki vähintään yhden kenkäparin vuoden aikana. Hyviä ehdokkaita on jo useammat odottamassa, joten uskon tämänkin toteutuvan vuoden aikana.

Näissä tavoitteissa lienee enemmän kuin tarpeeksi. Teen vielä oikein listan, jotta ovat helpommin hahmotettavissa:
1) kulutuksen vähentäminen
2) säästötavoite
3) ruokahävikki
4) vaatteet
5) kosmetiikkanäytteet
6) pussiruoka
7) vähintään yhdet kengät puhki

Mietitään uusia sitten mikäli nämä toteutuvat kovin ajoissa. 

Jumahtanut joulukuu

Pyrkiessäni vähentämään ostamista, kuluttamista ja tavaroita, saa joulu kaikkine krääsämäärineen minussa vuosi vuodelta aikaan pahemman ärsytyksen ja ahdistuksen. Inhoan turhaa tingeltangelia, muovikrääsää, saan allergisen reaktion marraskuun vesisateessa helskyvistä kulkusista ja valkeasta joulusta. Viime vuonna ilmoitin jo, että en vielä lainkaan joulua sinä vuonna ja nyt ajattelin tehdä asiasta pysyvän käytännön. Tässä kohtaa "en vietä joulua" ei tarkoita sitä, ettenkö hiljentyisi joulun sanoman äärelle, nauttisi hyvästä ruoasta ja läheisten kanssa vietetystä ajasta - haluan vain irti tavarasta, ostamisesta ja turhuuksista, mitä jouluun on pikkuhiljaa tullut. En halua yhtään tavaraa lahjaksi, vaan mieluummin soisin, että joku veisi niitä meiltä pois. Tämän kirjoitettuani tajusin, että taidanpa paketoida ne vintissä olevat upouudet pehmolelut vihdoin pakettiin ja viedä Pelastusarmeijan joulupataan, josko ne sillä tavoin ilahduttaisivat jotain tarvitsevaa. Joulukorttirahat kiikutan samaiseen pataan ja käytän sähköistä mediaa toivottaakseni kaikille hyvää joulua.

1. viikko
Eli ihan yksi kokonainen päivä. Ihanan rento vapaapäivä, nukuimme pitkään, kävimme Potter-jahdissa ja sain kuin sainkin koottua pronssitason Legends of Hogwartsin Potion Class roomia valmiiksi ja hopeatasonkin aika pitkälle. Plussaa se, että kotikeittiön hävikkibolognesea (käytin hyvää jauhelihaa, rypistyneitä luumukirsikkatomaatteja, nahistuneen omenan, kurtistuneen paprikan ja yhden porkkanan) kehuttiin, eikä ravintolaruokailua edes harkittu. Tein kuukausiruudukon, jota aion nyt myös täyttää toisin kuin parin viime kuun aikana. Huolimatta joulun shoppailusesongista aion ostaa mahdollisimman vähän tässä kuussa.

2. viikko
Pari lisätyötuntia tähänkin viikkoon, mutta myös vapaita päiviä. Silppusin jälleen parit vanhat vaatteet naamalappupurkkiin, yllättävän usein tuon purkin pohja paistaa. Podin huonoa omaa tuntoa siitä, että silputut vaatteet olivat ihanan pehmeää vanhaa puuvillaa, jonka olisi voinut kierrättääkin. Tiistaina alkoi Wizards Uniten Christmas calamity, jonka tehtävät suoritin valmiiksi reilussa vuorokaudessa. Alkuviikko meni loistavasti, mitään ei ostettu ja ruokana käytettiin sitä, mitä kaapissa oli. Sitten tuli keskiviikko, veronpalautukset ja läskiksi meni. Yhtenä (teko)syynä oli yövuorojen jälkeinen väsymys ja nälkäkiukku, joka ajoi käymään Hesessä syömässä ennen kaupassa käyntiä. Loppuviikosta täytyy sitten taas tsempata.

Suoritin "joulusiivouksen", en suursiivousta, mutta perussiivouksen, jonka jälkeen ripustin esille ne vähät jouluvalot ja joulukoristeet, joita aion esille laittaa.Tunnustan, että aikeenani ei ollut laittaa valoja tai koristeita lainkaan, mutta eteen tuli pari asiaa, jotka pakottivat hoitamaan sen. Ensimmäisenä Herra Kirjoitus, joka alkoi kysellä jouluvalojen perään - ei kai kukaan anti-jouluihminenkään voi olla niin julma, että kieltäisi toiselta joulukoristeet, jos tämä sellaisia haluaa. En minä ainakaan. Kun vanhat valot olivat rikki, niin täytyi ostaa kaupasta uusia, joten se siitä ostamattomuudesta. Toinen vaikutanut seikka oli sitten sosiaalinen paine, kerrostalossa ei ole helppoa olla se ainoa, jonka ikkunoissa tai parvekkeella ei ole valoja. Kun kerran ostamaan ryhdyttiin, niin ostin myös parvekkeelle keinohavu-valoköynnöksen, josta olen haaveillut jo monta vuotta. Nyt saadaan sitten parvekkeellekin kunnolla valoa. Loppuviikolla vierailimme kavereiden luona pelailemassa ja katsomassa heidän koiravauvaansa. Itsenäisyyspäivä ja lauantai vietettiin maalla, koska sunnuntai olikin sitten työpäivä.

3. viikko
Jälleen tavanomainen viikko, lukuunottamatta jouluostoksia: parissa päivässä poltettiin kuukauden normaalikäytön verran rahaa erilaisiin lahjuksiin. Kieltämättä hiukan hirvitti. Kulutusta lisättiin vielä kolmella "ulkoruokailulla", kerran ravintolassa ja kahdesti ruoka tilattiin kotiin. Loppuviikolla juhlittiin isän syntymäpäivää.

4. viikko
Viikko alkoi palkkapäivällä. Tuntuu jotenkin hullulta, että se on vasta kuukauden neljännellä viikolla, mutta niin se nyt vaan menee.Vietin päivää äidin kanssa silmälääkärin merkeissä. Pari päivää lomaviikostani lomailin ja vastaavasti sitten toiset kaksi päivää olin töissä.  Wizards unitea tuli pelattua jälleen aivan turhan paljon, mutta kun se nyt vaan on niin kivaa. Viikonloppuna kävimme jälleen maalla.

5. viikko
Jouluviikko, töiden ja muun elämän suhteen rikkonaistakin rikkonaisempi viikko. Tuntui, että kadotin täysin ajantajuni, kun Herra Kirjoitus oli vapaalla silloin kun hän normaalisti olisi ollut töissä ja vastaavasti minä olin töissä. Joulun vietin pääsääntöisesti töissä, joulupäivän työvuoron jälkeen alkoivat vapaat ja  pöytään ladatiin "jouluateria" shampanjaglögiä, juustoja, keksejä, hedelmiä, kinkkua ja katkarapusalaatteja. Tapanin päivänä kävimme pikaisesti joulukahveilla Herra Kirjoituksen vanhempien luona ja tapasin myös pitkästä aikaa yhtä ystävää kahvien merkeissä. Perjantaina hoidettiin "arkiasioita" ja lauantaina juhlittiin kummitädin pyöreitä vuosia.

6. viikko
Vuoden vaihde - jälleen töissä. Nautimme vuoden vaihteesta roskaruokailemalla kahtena peräkkäisenä päivänä ja käytössä tähän mitä kulunein peruste - nautitaan nyt vielä kun voidaan, ensi vuonna sitten ei enää. Tapasimme myös pari uutta tuttua, jotka harrastavat Wizards Unitea ja kävimme heidän kanssaan pelaamassa.

Joulukuun tulos on monella mittarilla katsottuna negatiivinen; rahaa paloi liki kolmen normaali kuukauden budjetin verran, kilometrejä hyrisi auton mittariin ja kiloja kertyi joulumässäyksestä vaikka miten paljon. Silti en osaa ajatella tätä kuuta mitenkään huonolla fiiliksellä. Ihan kokonaan en sittenkään menettänyt harrastetyöpaikkaani, vaan siellä on vielä vähän keikkaa ensi vuonnakin. Olo on kaiken suhteen jotenkin yllättävän tyyli ja valoisin mielin jatketaan tulevaan vuoteen.

Saituri

Vanhassa sadussa Saituri laskee rahojaan jouluaattona, tämä nuukailija tekee sen uuden vuoden aattona. Miksi? Koska minusta vuodenvaihde on erinomainen rajapyykki, mahdollisuus katsoa menneesseen ja suunnitella tulevaa. Kulunut vuosi oli erinomainen sen suhteen, että onnistuin ylittämään vuoden säästötavoitteeni - ja huono toki siksi, että pitkän aikavälin tavoitteestani uupuu kaksi tonnia. Tämän tavoitteen oli kuitenkin tarkoitus kokonaisuudessaan valmistua aikaisintaan 2020 lopussa tai 2021 aikana eli olen kuitenkin reilusti etuajassa tuon suhteen. Uskon saavani nuo puuttuvat tonnit kasaan ensi vuoden alkupuolella. Tiedän toki sen, että kulunut vuosi on ollut ansiollisesti loistava ja yhtä hyvää ei ole tulevasta luvassa, mutta silti tuon ei pitäsi tuottaa ongelmia.

Kuten vuoden 2019 alussa totesin, minulla pitäisi olla kaikkea - minun ei tarvitse ostaa itselleni mitään siksi, että tarvitsisin jotain. Tilanne ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Ja jos nyt todellakin niin käy, että tarvitsen (enkä vain halua) jotain, uskon voivani ostaa sen talouteni järkkymättä. Jotta pysyisin kuitenkin nuukailevan saiturin lestissäni, asetan tietenkin säästötavoitteen ensi sijaiseksi eli pyrin saavuttamaan sen mahdollisimman pian.

Kosmetiikkapoistot 4/4 vuonna 19

Jos edellinen kolmannes jäi vähän vaisuksi, niin viimeiselle kolmannekselle todennäköisesti tyhjenee purkkeja sitten enemmän.

Ensimmäiseksi tuttua ja turvallista: Dermosilin dödöt minulle ja Herra Kirjoitukselle. Lisäksi Dermosilin meikinpoistogeeli (oliiviöljy oli kesäksi vähän turhan raskasta kamaa), Phytomer kasvovesi oli kaapinperukka löytö, mutta edelleen ihan toimiva, Lumenen sinisenssä kotelossa oleva peruspuuteri on vanhaa tuttua, vihreä kulmakynä Yves Rocherin vuosien takaa, en edes muista sävyä, mutta loppuun tuli käytettyä, kun loppupätkä on pelkkää puuta ilman väriä. Näiden lisäksi neljä minihuulipunaa, kaikki Yves Rocherin sävyt Beige Austral, Petale, Marron Glace ja Orange Terre. Ripsiväri on samaa sarjaa kuin edellinenkin ollen viimeinen hankkimastani viiden kappaleen erästä.

Lisää tavallistakin tavallisempaa tavaraa: pepsodentin hammastahnaa, Dermosilin keittiösaippuaa, kirkkaassa tyhjässä pullossa sain työkaverilta sävyttävää shampoota, joka jäi hänelle tarpeettomaksi värin vaihdon yhteydessä, Milk and honey suihkugeeliä, samalta työkaverilta saatu toinen sävyttävä shampoon loppu, täyttöpullossa ruususaippuaa, jota ostin kolmen litran kanisterin. Cotton candy minihuulipuna ja huggies kosteuspyyhkeitä meikinpoistoon.

Lisää samaa perustavaraa hammastahnaa (tosin reseptillä ostettavaa), kaksi meikkivoidetta, hotelli Helkan kosteusvoide, hiusväri, kaverilta saatu sävyttävän hoitoaineen loppu sekä Dermosilin suihkuvoide E:n ja perheshampoon täyttöpullot ja NYXin meikkivoidenäyte. Noista isoista meikkivoidepulloista De luxe Lidlistä kolmella eurolla ostettu. Sitä voi kehua hinta-laatu-suhteeltaan todella hyväksi, se oli riittoisa, hyvin levittyvä ja sopivan peittävä.

 
Vuoden viimeisissä poistoissa on edelleenkin sitä tavallist: kaksi tuttuakin tutumpaa dermosilin dödöä, käsisaippuan täyttöpullo, suihkugeeli, shampoo, yksi vartalovoide minikoossa ja kaksipäinen huulikiilto/huulipuna.

Nyxin wonder stickistä sekoittelin itselleni ensiapumeikkivoidetta, joka toimi oikein hyvin, joten se ansaitsee ihan oman kuvansa.

yhteensä 29 tuotetta; kaikkiaan vuoden alusta 121 purtiloa ja 21 näytettä.

Poistumia vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta melkoinen määrä kuitenkin.

Olen tänä vuonna yrittänyt olla tarkka ja olla ostamatta kosmetiikkaa. Minulla on edelleen vahva usko siihen, että kyllä ne joskus loppuvat, kun oikein ahkerasti käyttää, eikä hanki uusia. Tosin tunnustan myös tänä vuonna ostaneeni kosmetiikka aivan hirveästi, en edes muistanut, miten paljon ennen kuin selasin blogimuistiinpanoja asian tiimoilta. Löysin vuoden aikana ostetuista kolmen litran kannun saippuaa, 3 dödöä, 2 erilaista kasvopesua, Anti-Stress seerumin, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, Energy kasvovoiteen, heveyttävän puuterin,  Aurora-pakkauksen, jossa rentouttava ja virkistävä suihkugeeli, kolme extrapulloa tuota rentouttavaa suihkugeeliä, perheshampoon, neljä dödöä Herra Kirjoitukselle,  hajuveden nimeltä Aamu, savinaamion kasvoille ja luomivärin sävyssä Red Grape. Olen siis ostanut ainakin 23 kosmetiikkatuotetta - jos minulta olisi ilman muistiinpanoja kysytty, olisin väittänyt ostaneeni ehkä 10 tuotetta (ja näiden lisäksi vielä kasa ilmaisia tuotteita, joita en ole kaikkia kirjannut, pitää tsempata). Aika iso osa noista on ostettu bonuspisteillä Dermosilistä eli kovin paljon rahaa niihin en ole käyttänyt. Hankinnat on tehty kolmessa erässä, saippuakannu erikseen (en muuten ikinä enää osta vastaavaa, siis tämän merkin tuotetta, tuoksu on aivan hirveä) ja muut kahdessa isommassa erässä Dermosililtä.

Tuo 23purkkia on toisaalta hirveän paljon ja toisaalta hurjan vähän. Se on todella paljon, jos ajattelee, että minun olisi pitänyt olla ostamatta yhtään pulloa. Se on melkein kaksi pulloa kuukaudessa. Vähän, ihan uskomattoman vähän se on, jos vertaa siihen, että muutamia vuosia sitten saatoin ostaa vuodessa 35 eriväristä huulipunaa ja toisen mokoman kynsilakkoja vain koska halusin kokeilla erilaisia sävyjä. Tuosta on sentään päästy, vain yksi luomiväri (joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on hukkaostos, koska ei minusta ole muodikkaan punaisen luomivärin käyttäjäksi). Ensi vuonna yritetään vähentää vielä tuosta.

Jouluaskarteluja

Jostain ihme ulottuvuudesta kaivautui esiin sen verran joulumieltä, että antijouluihminenkin joutui tekemään jouluaskarteluja. Ehkä nämä nyt eivät ole sieltä jouluisemasta päästä, vaikka joulupakettiin päätyivätkin.

Serkkuni huomautti jokunen vuosi sitten tekemäni heijastimen menettäneen loistonsa ja vihjaisi uuden olevan tarpeeseen. Niinpä minä sitten tein muutaman eri mallisen heijastimen, että olisi varakappalekin olemassa.

Lisäksi tein monenvärisiä sytykesipsejä, joita paketoin glögipullojen keralle joulupakettiin. Oransseja kynttilöitä ei varastoissani ollut, joten tarjolla on nyt sitten vain violetteja, sinisiä, vihreitä, keltaisia ja punaisia.

Kyllä, edellinen lause vihjaa siihen, että tein myös kasan joulupaketteja. Onnistumisesta en tiedä, mutta kerrankin ihan oikeasti yritin saada aikaan nättejä paketteja ja tein niitä melkoisen ison kasan. Oikein itseänikin hämmästyttää.