Voi pimeys

Monen monta vuotta olen hokenut sitä, miten inhoan pimeää, kylmää ja märkää. Tuo tunne vain tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Miten toivoisinkaan, että voisin vain kiskoa peittoa korville ja jäädä sinne peiton alle vaikka kolmeksi kuukaudeksi näin syys-talven aikaan. Tässä kohtaa voi todeta, että kyllä karhut ovat viisaita, näillä leveysasteilla kaikkien pitäisi voida nukkua talviunta.

Ihan kauhuissani mietin jo, että miten oikein koomailen läpi marraskuun ja joulukuun, kun nyt jo on talviunifiilis. Pari päivää sitten satanut loskaksi muuttunut ensilumi ei juuri lisännyt hereilläpysymisen halua. Tuntuu, ettei mikään huvita ja siihen, ettei pimeässä kukaan erota nurkissa pyöriviä villakoiria voi aina vedota.

Tässä kohtaa mieleeni juolahti kirkasvalolamppu, jonka Herra Kirjoitus minulle osti muutamia vuosia sitten. Koska keittiömme on jo muutenkin täynnä kaikea ei niin tarpeellista, raahaan senkin sinne, jos se vähän edes piristäisi ja toisi sitä kaivattua valoa tähän pimeyteen. Sen vierelle nostan D-vitamiinipurkin, jos vaikka sieltäkin löytyisi  vahvistusta siihen uskoon, että kevät tulee jälleen.

Taidan olla itselleni armollinen ja päättää, että jos marraskuussa ei huvita suursiivota, vain imuroin ja pyyhin pölyt, jos ei huvita kokata, otan käyttöön valmisruokajemmat (pussikeitto ja näkkäri ovat ihan hyvä vaihtoehto, uskokaa pois, kyllä niillä ja kaurapuurolla kuukauden elää). Onneksi koomailuun liittyy myös se, ettei jaksa laittaa itseään sen vertaa, että kävisi ulkona syömässä kovin usein. Piristykseksi voidaan käyttää vihdoin ja viimein ne lahjakortit, jotia on säästetty hätätilanteita varten. Marraskuussa on onneksi vain 30 päivää, ja kun jokaiselle päivälle lupaa itselleen vaikka puoli tuntia piristävää peliaikaa, niin ehkä sillä selviää. Tuo kouluttava peli kun hyvä henkireikä, joten pitänee käyttää sitä jaksaa-jaksaa-vipuna: kun hoidat nämä asiat, saat vartin peliaikaa. Tuon kirjoitettuani tunnen itseni kyllä enemmän viisivuotiaaksi kuin aikuiseksi, mutta ihan se ja sama - kunhan sillä selvitään marraskuusta ilman että elämä ja koti ajautuvat jättikaaokseen, niin sillä mennään.

Loistava lokakuu

Syyskuussa tuli mentyä riman alta monessa kohdassa, enemmän roskaruokaa ja herkkuja kuin aikoihin, ei kuluseurantaa, ei paljoa liikuntaa. Toisaalta paljon iloisia hetkiä yhdessä Herra Kirjoituksen, perheen ja ystävien kanssa. Olo on jokseenkin rentoutunut ja motivoitunut, haluan aloittaa jälleen uudella innolla ruokahävikin vähentämisen, roskaruoan välttämisen ja kuluseurannan. Koko maailmaa en pysty kerralla muuttamaan, mutta jos vähän kerrallaan omaa elämääni taas parempaan suuntaan.

Pelkään jo etukäteen sitä, että en jaksa ja viitsi, koska syksy ja pimeys painavat päälle. Toisaalta, jos minulla on tuuria, päivät ovat kuulaan kirpakoita ja kuivia ja silloin saa aikaan vaikka mitä.

1. viikko
Normaali viikko, muutama lisätunti töitä, vähän kaupassa käyntiä. Siivosin jääkaapin ja sain häpeäkohtauksen poistaessani puoliksi nesteytynyttä kurkkua. Tämän seurauksena päätin keskittyä - taas vaihteeksi - ruokahävikin minimoimiseen. Ostin ensimmäiset joululahjat kummipoikaa ajatellen, mikä on sallittua shoppailua. Paikkausta ja parsintaa, taas on ehjiä vaatteita, eikä tarvitse ostaa uusia.  Hieroja tarjosi rentoutusta ja perjantaina rentoutusilta Herra Kirjoituksen kanssa Potterin merkeissä. Olen ylittänyt Wizards Unite tavoitteeni, olen tasolla 35. Ajatukseni pelin edetessä oli, että se taso täyttyisi ensi keväänä ja tämän vuoden loppuun mennessä saisin koluttua läpi tason 34. Viikonloppua vietimme maalla.

2. viikko
Aloitin ruokahävikin vähentämisen tekemällä kaali-porkkanapaistosta chilillä maustettuna, ruokakaupasta ostettiin suurimmalta osaltaan terveellistä (esim. salaattia evääksi), mutta valitettavasti myös lohtukarkkia. Työrintamalla yksi extratyöpäivä ja muutama lisätunti. Verotuspäätöskin tuli vihdosta viimein, palautukset maksetaan joulukuussa. Perjantaina jälleen Potter-ilta. Lauantaina kahvitreffit ystävän kanssa ennen työviikonloppua. Tavaroita tuli lisää yhden kenkäparin verran.


3.viikko
Laatuaikaa Herra Kirjoituksen kanssa ilman suuria suunnitelmia kun kerrankin saimme yhteistä vapaata järjestettyä. Toki viikkoon mahtui myös yksi lisätyöpäivä. Oli myös palkkapäivä ja sen aiheuttama "entä sitten-fiilis", suuri innostus on vaihtunut olkien kohautukseen, sillä olen onnistunut tekemään pihistelemisestä tavan, joten jos hirveän suuria yllättäviä menoja ei tule, niin säästöjä jää säännöllisesti. Sähkölaskumme on myös pienentynyt yllättävästi, nykyään se tulee maksuun vain joka toinen kuukausi. Toki säästö on vain muutamia euroja kuukaudessa, mutta kaikki säästö on plussaa.

4. viikko
Liiankin tavallista elämää viikolla ja sitten menoa ja meininkiä koko viikonloppu. Wizards unitea Fightin forces- eventin merkeissä tuli pelattua taas vähän liikaakin. Viikonloppuna ensiksi oli kauden ensimmäiset ja ainoat pikkujoulut, sitten tupaantuliaiset ja sunnuntaina hieroja. Uusia tavaroita yhdet kengät, jotka sain työkaverin äidiltä, no ne tulevat korvaamaan nuo glitterillä pilaamani popot, joita käytin pikkujouluissa.

5.viikko
Jälleen hyvin hyvin tavallinen viikko, töitä ja WU:ta halloween haasteen merkeissä. Äidin kaihileikkaus osa kaksi, onneksi kaikki näyttää menneen hyvin. Palkkapäivä, joka ei ollut palkkapäivä, työnantajalle kävi lipsahdus ja aika monen hengen palkat jäivät laittamatta maksuun ohjelmistovirheen takia. Tässä kohtaa voin vain kiittää onneani sen suhteen, että en ollut budjetoinut tuota rahaa mihinkään ja että elämä ei ole ihan kädestä suuhun, joten palkan siirtyminen parilla viikolla eteenpäin ei ole katastrofi. Uskoakseni valitettavasti niitäkin perheitä on, joissa tuo aiheutti ongelmia. Jälleen kerran voidaan todeta, että säästäminen on hyve ja puskurirahasto pitäisi olla kaikilla.

Noin yleisesti en ehkä sanoisi lokakuuta niin loistavaksi, ei ehkä niin paljon roskaruokaa kuin aikaisemmin, ruokahävikki nollassa, siis tuon jääkaapin siivousta seuranneen häpeäkohtauksen jälkeen. Kokonaisuutena ei sitten ihan nollille päästy. Ei ihan mahdottoman suurta kauppalaskua, mutta kuitenkin liikaa roskaruokaa ja liikaa herkkuja edelleen.  Kuitit tosin kuun viimeisenä päivänä edelleen laskematta, mutta noin mutulla tällainen tuntuma. Vaaka makaa unohdettuna kaapin alla ja se näkyy vyötäröllä, koska en sitten tyhmänä unohdin sijoittaa parikymppiä kuntosalitarjoukseen enkä nyt malta maksaa siitä kolmea kymppiä kuussa (ilmainen sali aukeaa taas helmikuussa).  Shoppailuna yksi peli ja pari pelin varaosaa, ilmaiseksi kahdet kengät, joista toiset lähtevät glitteröityinä roskiin. Melkoinen kasa käyttökelvottomaksi kulunutta vaatetta, osa minun, osa äidin ja isän, tuli silputtua naamanpuhdistuslapuiksi. Olen yllättynyt siitä, missä tahdissa tuo purkki tyhjenee ja toisaalta olen aika ylpeä tästä kankaiden hautausmaasta - vielä yksi käyttö ennen roskiinlaittoa.

Glitteriä kehiin

Naamakirjan lahjoitetaan-osaston postilaatikkonoutona hain yhdet kengät, liki käyttämättömät konjakinväriset nilkkurit. Parin käyttökerran jälkeen kyllä selvisi syy, miksi ne ovat jääneet käyttämättä. Kengät ovat muovia eli siis keinonahkaa ja myös tuntuvat tasan siltä kuin muovipussit kiskoisi jalkaan. Hikoavat litimäriksi alta minuutin ja ovat sitten vastaavasti jäätävän kylmät. Sinänsä muuta vikaa noissa ei ollut, paitsi tietenkin epämuodikas kullanvärinen metallikärki. No minä ja muoti emme mahdu samaan lauseeseen kuin täällä blogissa tässä yhteydessä eli sillä ei sinänsä ollut väliä.

Kun pikkujoulujen teemana oli bling, bling eli kiilto ja kimallus, niin päätin uhrata nuo kengät täydentämään muutenkin kirppishenkinstä pukeutumistani. Mustat housut ja paita olivat kirppislöytöjä vuosien takaa, kullanvärinen kimaltava huivi  ja musta kiiltävä kaulakoru sekä leveä kullanvärinen rusettipanta samoin. Kullanväriset korvikset olen ostanut uutena, mutta niitäkin olen marinoinut laatikossa vuosia. Kullanvärinen laukku, samansävyinen rannerengas ja musta kimaltava ruususormus olivat kaikki lahjoja Ievuskaiselta.  Onneksi kaikki nuo eri aikoina ostetut kullanväriset elementit olivat samaa kullan sävyä, joten eivät riidelleen keskenään. Pitkään arvoin kullanväristen sandalettien ja balleriinojen välillä, joista ensin mainitut totesin liian kylmiksi ja toiset liian vanhoiksi ja kuluneiksi juhlakengiksi, joten jotain vielä enemmän kimaltavaa piti saada.

Siihen kohtaan nämä ilmaispopot sopivat kuin tilauksesta. Koska muutenkin mentiin "vanhassa vara parempi"- periaatteella, olivat myös tuunausmateriaalit löytöjä kaappien kätköistä. Kenkiin nimittäin sivelin ihan surutta  edesmenneen Tiimarin konkurssimyynnistä ostamaani hileliimaa (yllätyin kun se vielä oli käyttökuntoista) ja sen päälle ripottelin paikallisen askarteluliikkeen loppuunmyynnistä ostamaani kullanväristä glitteriä. Muistan miten Ievuskaisen kanssa olin kaupassa ja minulla ei ollut mitään hajua, mitä teen isolla purkilla kullanväristä glitteriä (olisin halunnut hopeista, mutta sitä ei enää ollut), mutta ostin sen, koska se oli 80% alessa. No nyt löytyi käyttöä - eihän se ole ollut laatikossa kuin ehkä kolme vuotta.

Kuva on pikaräpsy heti kun sain 10 min kestäneen tuunaukseni valmiiksi. Glitteriliiman kuivuttua kenkien väri tasoittui paremman näköiseksi ja kiilto tuli vielä enemmän esiin. Herra Kirjoituksen silmät pyörivät kuin flipperipallot hänen nähdessään nämä - puhumattakaan tietysti glitterin synnyttämästä sotkusta, jota hän joutui imuroimaan. Kengät ajoivat kuitenkin aivan hyvin asiansa ja täydensivät klassisen musta-kultaisen asun.

Jotain harakkuuteni asteesta kertoo varmaan se, että Herra Kirjoitus joutui toimimaan makutuomarina ja valitsemaan useammasta kiiltävästä ja kimaltavasta asusta tilanteessa, jossa ykköskimalle vaihtoehtoni ei löytynyt kaapista (jaa että miten niin ihan liikaa jemmattuja vaatteita).

Sujuva syyskuu

Jos kerran ennakko-otsikoinnilla saadaan aikaan hyviä tuloksia, niin tehdään syyskuusta sitten jo ennakolta sutjakkaasti sujuva kuukausi.


Viikko 1 ja 2
Syyskuun ensimmäinen viikko oli ihan kokonainen yksi päivä, mutta sitäkin ihanampi. Nautittiin maalla auringosta, koottiin viimeisiä marjoja ja jopa käytiin isän kanssa ulkona. Toinen viikko olikin sitten normaali työviikko parilla ekstratyötunnilla. No ei mennyt ihan tavoitteiden mukaan, ehdin parissa päivässä rikkoa sekä en osta karkkia että roskaruoka ja kaupassa käynti kieltoja. Muutoin meni sitten paremmin, flunssa alkaa väistyä, aurinko paistaa sateen lomasta. Lenkille en kuitenkaan uskaltanut lähteä, sen verran tuli takapakkia lentsusta toipumiseen pelkästä työssä käynnistä. Viikonlopulla peli-ilta ystäväpariskunnan kanssa, ihanaa laatuaikaa.

Viikko 3
Ei mitään mainittavaa, töissä käyntiä ja velho jahtia. Jos olen rehellinen, niin voi todeta, että perseelleen meni tämä viikko sen suhteen, etten edelleenkään päässyt kunnon lenkille, koska köhä. Lisäksi roskaruokaa on syöty ja ruokahävikkiä aiheutettu eli hävetää todellakin.

Viikko 4
Kuten aikaisemmallakin viikolla töitä, velhojahtia  ja herkkuperseilyä. Viikon kohokotina viikonloppu maalla ja peli-ilta kavereiden kanssa.


Viikko 5 ja 6
Töitä, töitä ja vähän enemmän töitä; viikolla 5 työtuntien määrä 62 ja kuun viimeiseen päiväänkin n. 9 tuntia töitä. Vähäisellä vapaa-ajalla edelleen juoksemista Wizards Unite-pelin pisteiden perässä. Viikonlopun yllärinä sukulaisten järjestämät yllätysjuhlat Herra Kirjoituksen kesällä täyttyneiden täysien vuosikymmenten kunniaksi.

Ei kuluseurantaa, ei kunnolla liikuntaa, liian paljon roskaruokaa, herkkuja, ruutuaikaa ja pelaamista. Positiivisena sentään se, että tili ei ole tyhjä, vaatteet sopivat vielä päälle ja pää on rentoutuneempi kuin aikoihin. Tavaroitakaan ei ole kertynyt, kuukauden aikana olen siivonnut pari kassillista tavaraa kirppikselle ja kierrättänyt erinnäisiä tavaroita muuten meiltä eteenpäin.

Olen myös onnistunut kasaamaan innostusta niihin asioihin, joita en ole tehnyt parin viimeisen kuukauden aikana eli blogiin ja käsitöihin sekä kotiin. Jos lokakuun työt pysyvät nyt sovituissa, niin minulla on ruhtinaallisesti vapaa-aikaa muuhunkin kuin pelaamiseen.

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuonna 19

Melkein jo aloin turhautua, kun yhtään pulloa eikä purtiloa alkanut tyhjentyä, vaikka niitä tasaiseen tahtiin onkin käytetty. Tässä toki näkyy selvästi muutama asia, ensinnäkin meillä on nyt käytössä isot pullot (koko vähintään 500ml) niin shampoosta, suihkugeelistä kuin saippuastakin ja nehän tyhjenvät huomattavasti hitaammin kuin pienemmät pullot, toisekseen Herra Kirjoitus on viime aikoina käyttänyt mineraalikividödöä, joka kuluu kovasti hitaammin kuin perusdödö.

Sentään kuitenkin jotain on tyhjentynyt ja tämä yksi "loppuunkäytetty" on sellainen, että ansaitsee oman kuvansa. Nimittäin Vevayn meikkipaletti nro 2. Kuvasta näkyy, että siitä on käytetty molemmat poskipunat ja pari luomiväriä. Loput jäivät - ja jäävät -  käyttämättä, koska minusta luomivärin paikka on luomella, ei poskella ja nämä karisevat luomelta pois alta nanosekunnin. Sen verran minusta on tullut kermaperse, etten todellakaan kiusaa itseäni moisella. Lopput siis ruusutehtaalle.

Muutakin tyhjentynyttä on sentään vähän tullut:  Dermosilin omenadödö, Pepsodentin perushammastahna, Syoss-hiusväri (joka on odottannut varmaan kuukauden käyttöä kaapissa),  Tivoli-vartalovoide mallia otettu hotellista mukaan, Yves Rocherin Orchidee-minihuulipuna, Dermosilin Vitamin E kasvopuhdistusvaahto ja  Dermosilin meikkivoide sävyssä Deep

Lisäksi on yksi käsisaippua pullo, joka tyhjeni, ja josta ei ole kuvaa, kun täytin sen samantien uudelleen käyttöön.

Pitkällisen odotuksen jälkeen sentään jotain tyhjentyneitä pulloja lisää. Voidesaippua, jonka kaadoin täyttöpussista pulloon halusi karata myös pumpun välistä, Herra Kirjoituksen dödö on vanhaa tuttua Dermosilin Challengeria, Oriflamen itseruskettava kasvovoide vanhentui sellaiseksi, että pistin sen roskiin, vaikka pullossa oli kolmannes jäljellä, Dermosilin kaurakäsivoide kului aivan loppuun, Northern lights suihkugeeli on sekin Dermosilin, ripsiväri Lumenen, Huulikiilto Yves Rocherin samoin kuin Hibiskus-minihuulipuna.


yhteensä 17, kaikkiaan vuoden alusta 96 purtiloa ja 21 näytettä.

Parsimapäivä

Appiukkoni ja kälyni ovat odottaneet sukkiaan takaisin jo hyvän tovin, kun en vain ole saanut aikaiseksi parsia niitä. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa asian kuntoon. Parin päivän vapaahetket sain viettää näiden parissa ennen kuin olivat kaikki jälleen ehjät ja käyttökuntoiset.

Samaan syssyyn korjasin sitten Herra Kirjoituksen housut, jotka ovat odottaneet käänteiden kiinnitystä vielä pidemmän tovin kuin sukat parsimistaan. Myös parit muut sukat ja saumat tuli korjattua. Vielä yhdet taskut pitäisi saada aikaan Herra Kirjoituksen housuihin, samoin huomasin pyykkiä pestessäni, että ainakin yhdet omat housuni kaipaavat paikkaamista. Tämä on tätä loputonta, juuri kun kuvittelet saavasi parsittavien ja paikattavien kasan tyhjäksi, jostain löytyy purkaantunut sauma tai rispaantunut kohta, joka täytyy korjata.

Level 32

Tunnustan, olen jokseenkin täydellisesti hurahtanut Wizard uniteen ja viime aikoina käyttänyt suuren osan vapaa-ajastani siihen. Turhaa, niin turhaa, toisaalta äärimmäisen rentouttavaa ja toisaalta myös turhauttavaa, kun niitä himottuja juttuja ei vaan löydy.

Positiivista pelissä on toki se, että siinä tulee pakostakin käveltyä ainakin jonkin verrran. Myönnetään, että sen jälkeen, kun myös Herra Kirjoitus koukuttui tuohon, olemme "saalistaneet" myös autolla eli etsineet uusia hyviä paikkoja, joista löytyy enemmän koottavia tavaroita kuin kotoa. Herra Kirjoitus on tasolla 16, mutta hän onkin aloittanut vasta viikko sitten eli hän pelaa huomattavasti enemmän tosissaan kuin minä silloin alussa. No toisaalta hän on myös onnistunut vältttämään kaikki ne sudenkuopat, mitä minä tyhmyyksissäni ja osaamattomuuksissani kahlasin läpi eli eteneminen on ollut senkin vuoksi nopeampaa. Varsin räjähtävän alun pisteiden keräämiseen hän sai siinä vaiheessa, että teki rekisteröitymisensä Day of the Dragonsin aikaan ja minä kokosin hänelle 10 000 pisteen arvosta lohikäärmeitä samalla kun kokosin niitä itsellenikin.

Myönnetään, että pelaamisesta on tullut jonkinlainen kilpajuoksu, minä yritän pysyä edellä ja Herra Kirjoitus tulee perässä, minkä ehtii. Tällä hetkellä siis olen tasolla 32 ja saavuttanut sen, mitä alun perin ajattelin. Ensi haaveeni kun oli ylipäänsä päästä tasolle 20 ja sitten tasolle 30 ennen lumen tuloa. Vielä en uskalla toivoa, että olisin tasolla 35 ennen vuoden vaihdetta, koska tarkoitukseni on pikemminkin vähentää kuin lisätä pelaamista. Muuta ruutuaikaa tuo on kyllä vähentänyt, ei juuri tule oltua naamakirjassa eikä edes blogissa, kun pitää jahdata itse soittavaa harppua tai Fenix-lintu Fawkesia.