Kalevala korun Hirvi

Kalevala korun joulukoristeen aihe vuonna 2018 on hirvi. Myös tämä on marraskuun hankintoja täydentämään sitä yhtä kokoelmaani - ei siis mikään ihme, että tavaraa hiipii talouteemme, kun ostan sitä, tätä ja tota.

Tämä on kuitenkin minun jouluperinteeni ja joululahja itselleni.

Ostettu Otrio

Myönnän, että halusin marraskuun viimeisen päivän kolhujen jälkeen itselleni vähän (tai vähän enemmän) lohdutusta ja kun tarjoutui tilaisuus ostaa Otrio, ostin. Tuota peliä olen jo pidemmän aikaa jahdannut kirppiksiltä, sillä se jäi silloin palkintovuonnaan ostamatta. Olin silloin myöhässä hankinnassa ja uutta painosta pelistä ei tullut kauppoihin. Myöhästyin myös muutaman kerran naamakirjan kirppiksellä ja joku muu vei pelin nenäni edestä.

Jotenkin en vain osannut olla täydentämättä pelikokoelmaamme ja seli seli, mutta tuo siis on tosiaan ainoa vuoden perhepelinä palkittu peli, joka meiltä puuttui. Tässä sitten vielä se huomio, että vuoden 2018 strategiapeli (aiemmin aikuisten peli) puuttuu myös, mutta sitä ei tässä kohtaa lasketa.

Otrio on nopea pelata, mielenkiintoinen muunnos risti-nollasta, joka tuntuu olevan tuona vuonna aika hallitseva teema, sillä toinenkin palkittu peli Kivi käyttää osin sama mekaniikkaa.

Nyt meillä on sitten Otrio ja sillä on jopa pari peliä pelattu.

Taputan itseäni selkään siitä, että tämä hankinta meni vielä marraskuun puolelle, jolloin en menoja seurannut.

Masentava marraskuu

Marraskuu on vuoden kuukausista se, jonka ensinnä vetäisin kalenterista yli, jos voisin. Pimeää, kylmää ja märkää, sanalla sanoen toivotonta. Tästä johtuen marraskuun tavoitteet eivät myöskään ole mitenkään pilviä hipovat: kauppakuitit talteen, kaupassa ei juosta joka päivä, ruokaa tehdään siitä, mitä kotona on ja ruokahävikki nollaksi.

Työnantaja repäisi ja tarjosi ilmaisen kuntosalikuukauden, mikä tietysti on ihan hienoa, että se osuu juuri "pikkujouluiksi kuntoon"- ja "vuoden pimein aika"-kausiin. Jospa saisin itsestäni irti, että kerran viikossa kävisin tekemässä jotain tuolla salilla ja sitten tietty se jokaviikkoinen venyttelytunti.

Marraskuulle osuu toki myös isän päivä, yhdet varhaiset pikkujoulut ja ainakin yksi peli-ilta eli viihdettäkin on tiedossa. Ja myös jokunen ylimääräinen työpäivä, alkukuusta tiedän jo kolmesta ylimääräisestä työpäivästä ja niitä saattaa tulla lisääkin. Tosin myös parista omasta mielestäni kannattamattomasta keikasta kieltäydyin, jos työ tuntuu vastenmieliseltä jo ennen aloittamista ja korvaus on luokkaa 0, niin miksi vaivautua. Onkohan minusta tullut kermaperse? Ennen kun juoksin jokaisen keikan ja kolikon perässä.

Vasta jälkikäteen tajusin myös sellaisen epäloogisuuden viime kuun menoissa, että olen maksanut esimerkiksi sen 70€ laskun visalla (tarkoituksella) ja laskenut sen menoihin, olen myös maksanut Visa-laskun ennen eräpäivää lokakuun aikana ja laskenut sen menoihin eli samat menot näkyvät listalla tuplana. Jospa tässä kuussa olisin hiukan huolellisempi.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa myös ne ei niin kivat työt, sillä heti ensimmäinen päivä yllätti - eikä niin positiivisesti. Otin autoni pitkästä aikaa käyttöön ja bensamittari oli punaisella, vaikka mielikuvani ja ajokilometrien mukaan siellä olisi pitänyt olla vielä puolen takkia jäljellä. Tankkiin hurahti menovettä  60€:n edestä eli melkein puolen kuun budjetti (ei siis eletä FemmaDonna budjetilla tässäkään kuussa). Lisäksi biilistä koituvat maksuun vielä niin verot, vakuutukset kuin renkaidenvaihtokin eli käytännössä auto nielaisee varmaan koko Femmis budjetin tässä kuussa.

Renkaiden vaihdon sain sitten lopulta lahjaksi tai oikeastaan kyytipalkoista, joten se ei rasittanut muuten kuralle menevää budjettia. Vastaavan summan käytin sitten lankoihin - juu, lankesin taas. Muutenkin tuntuu ihan järjettömälle, että viidenteen päivään mennessä meille on kertynyt 0 ostoksetonta päivää ja 13 kuittia (1 bensasta, 1 teatterin narikasta, 1 apteekista ja 1 laturipiuhasta, joka oli pakko ostaa, kun "sugru" korjaus ei onnistunut ja loput ruoasta, herkuista ja ulkonasyömisestä). Pitänee yrittää tsempata loppukuusta.

Näin jälkikäteen voin todeta, ettei sitten tsempattu loppukuusta. Syötiin entistä enemmän ulkona, ostettiin kaikkea mahdollista sekä tarpeellista että tarpeetonta. Loppujen lopuksi turhauduin niin paljon, että heitin kauppakuitit roskiin edes laskematta summia. Mitä väliä - kulut olivat kuitenkin reippaasti pienemmät kuin palkka, joten nyt vaan en jaksa välittää.

Tein myös reippaasti enemmän töitä kuin alunperin olin suunnitellut, kolmesta ylimääräisestä  työpäivästä tuli kuusi ja samantien myös joulukuun kalenteriin kertyi ylimääräisiä tunteja.

Tavaroista saapuneita ovat nuo langat, ripsentaivuttimet ja suihkugeeli, jouluvalot, päiväpeitto, liukuesteet, puuvillakankaat, käsityölehdet, lentolaukku, shampoot ja hiusväri. Suurin osa edellämainituista oli ilmaistarjonnasta, osa (langat, valot, päiväpeitto ja liukuesteet) edullisesti ostettuja.

Projekteja oli kuun alussa kesken toista kymmentä, eikä määrä valitettavasti kuun loppuun vähentynyt, kun yhden valmistuessa keksin jotain uutta.

Poistuneissa vastaavasti sentään myös jotain: (myydyt 1 peli, pari kerää lankaa,  lahjoitettu kasa lehtiä ja kasa parittomia korviksia sekä  kassillinen vanhoja vaatteita askartelumateriaaliksi).

No pahinkin loppuu aikanaan ja marraskuustakin on nyt sitten onneksi taas tällä kertaa selvitty.
 

Kierrätetty kylpyhuoneen matto

Mietimme lähinnä turvallisuus näkökohtia ja väriä valitessamme putkiremontin yhteydessä kylpyhuoneen lattialaattoja. Halusimme karkeat laatat, jotta nillä ei liukastuisi, emme ajatelleet, että karkeat laatat myös kokoavat kaiken mahdollisen pölyn ja muun roskan ja ovat varsin hankalat puhdistaa. Tästä syystä kylpyhuoneemme kaipaa mattoa lavuaarin eteen. Valmis ei valitettavasti tule kyseeseen, koska kohta johon matto tulee, ei ole vakiokokoinen.Tarvittiin siis omatekoinen, sopivankokoinen matto.

Koska kerran kyse on minusta, niin matto piti tietenkin tehdä kierrätysmateriaalista. Lisäksi halusin maton, jonka voi pestä koneessa 60 asteessa. Olimme vähän aikaa sitten siivonneet Herra Kirjoituksen alusvaatekaapista pois kasan vaatteita, jotka todellakin olivat tulleet tiensä päähän siinä roolissa, joten päätin hyödyntää ne tuohon mattoon.

Vaatteiden leikkaaminen kuteiksi vaan on todella raskasta, joten lupasin itselleni, että leikkaan yhden paidan tai housut päivässä ja aloitan maton tekemisen vasta sitten, kun kaikki on leikattu. Turha sanoakaan, että vaikka tiedän asian, että vaatteista leikattuja kuteita pitää olla todella paljon, niin silti niiden menekki yllättää aina.

Kolmesta vaatteesta sain aikaiseksi sopivan maton, joka oli kudottu 50 silmukalla. Kerroksia sen verran kuin  noista vaatteista tuli.

Vuoden loppuun listatuista 10:stä projektista 4 valmiina, kun tämä tuli kuntoon.

Kun aika pysähtyy

Yhden lyhyen ilmalennon aikana ehtii miettiä monenlaista. Ensin tulee tajunta, että se osuu, sitten että nyt käy pahasti, nyt käy tosi pahasti. Seuraava miete on, että tältäkö se tuntuu kun sattuu paljon ja henki salpautuu. Ei tullut koko elämän filminauhaa, mutta senkin ehdin vielä miettiä, että tältä se on tuntunut muistakin ja sitten tulikin jo tömähdys kun ruho ja maankamara ottivat yhteen.

Ja sen tömähdyksen jälkeen vapauttava tajunta, että hei ei satukaan ihan niin paljoa, ei tainnut hajota mitään, ei ainakaan pahasti.Seuraava hengenveto oli taas sellainen, että ei meinannut henki kulkea, mutta kipu ei myöskään pahentunut ja tajunta säilyi, jalat kantoivat, vaikka sattuikin.

Olen juuri päässyt tai paremminkin joutunut kokemaan elämäni ensimmäisen kolarin uhrin asemassa. En tokikaan ole ollut myöskään siinä toisessa asemassa, enkä halua joutuakaan. Eikä tämä allejääminenkään niin kivalta tuntunut, että toista kertaa kovin mielelläni ottaisin uusiksi.

Onnellinen olen siitä, että ei käynyt pahemmin ja pahoillani siitä, että minuun suojatiellä osui varovaisesti ajanut ikäihminen. Toisen kautta olen kyllä todella hyvilläni siitä, että ajaja oli sellainen kuin oli, paljon pahempaa jälkeä olisi tullut 20+ ikäisen nuoren miehen viritetyn bemarin alle jäämisestä. Nopeuskin olisi mitä todennäköisemmin ollut vähän eri luokkaa. Se minua kuitenkin harmittaa, että pimeän marraskuisen sateen sumentaman näkymän takia törmäsimme toisiimme ja minusta tuli tämän kuljettajan vuosikymmeniä kestäneen ajoputken ensimmäinen kolarihitti. Olisin suonut hänen saavan ajaa nollatilastolla loppuun asti.

Olin siis suojatiellä eli syy oli hänen, ainakin suurimmalta osaltaan, sillä minä olisin voinut laittaa vielä pari heijastinta lisää ja katsoa vielä kolmannenkin kerran. Mutta näin kävi ja hän huolehti minusta esimerkillisesti, olisi vienyt lääkäriinkin, jos olisi ollut tarvis. Hän pelästyi tilannetta ainakin yhtä paljon kuin minä.

Positiiviseksi tässä on sanottava, että vakuutusyhtiön suhteen homma hoitui todella nopeasti, minun työnantajani täytti yhden lomakkeen ja ilmeisesti päälleajaja toisen, koska pari tuntia kolarin jälkeen vakuutusvirkailija soitti ja suoritti haastattelun rikkimenneiden silmälasin merkeistä ja vaatteiden kuoseista. Vaatteet luvattiin korvata mukisematta, mutta silmälasien kanssa täytyy vähän jumpata eli hakea ensin optikkoliikkeestä tarjous vastaavista laseista ja sitten sen mukaan edetään.

Pääasia kuitenkin, että mä olen suunnilleen kunnossa, fyysinen paraneminen vie aikansa ja henkinen varmaan vielä enemmän, mutta toivon, että olen osani kolaritilastosta nyt sitten kuitannut.

Vielä on kerää jäljellä...

Erään rakkaan ystäväni lempilanka on jo aikaa sitten tuotannosta poistunut Nallen kukkaketo sarjan Krassi. Löysin tässä taannoin kirppikseltä ison huivin, joka oli tehty tuosta langasta. Tietenkin purin sen ja päätin kutoa sukiksi. Yhdet sain jo valmiiksi elokuussa. Nyt otin sitten toiset samanlaiset puikoille.

En uskonut jäljellä olevan langan riittävän kahteen sukkaan, joten tein ensin toista sukkaa puoleen terään asti ja aloitin sitten toista ja tein sen loppuun. Sitten jatkoin toisen sukan loppuun - ihan uskomattomasti meni vielä raidoitus niin, että saatoin jatkaa samalla värillä, mihin olin edellisellä kierroksella lopettanut. Ihan tasan raidat eivät silti menneet, mutta ei se niin tarkkaa ole.

Se mikä on uskomattominta, niin kerästä on vielä pieni nöttönen jäljellä. Tällä kertaa on aivan varmaa, että tuo ei riitä edes puolikkaaseen sukan varteen, mutta silti aion käyttää sen kaiken yhdistettynä johonkin muuhun lankaan ja tuottaa siitä vielä viimeiset krassisukat tälle ystävälle.

Sukissa on siis resorissa 56 silmukkaa eli 14 puikolla ja terässä 13 puikolla, puikkoina 3mm cubicsit (enhän mä just muita käytäkään enää).

HOPOTUS: Marli Shot

Pitkästä aikaa tapahtuu jotain tälläkin rintamalla, pääsin nimittäin mukaan Hopottajat-kampanjaan, jossa testataan Marlin Shotteja. Hopottajathan toimivat yksinkertaisuudessaan niin, että pääsemme testaamaan tuotteen tai palvelun ja kerromme kokemuksiamme siitä eteenpäin.

Mutta itse asiaan eli Marlin Shot-tuotteisiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä siis ovat mehuja, mutta ei mitä tahansa mehuja, vaan suomessa valmistettuja tuotteita, joissa on  runsaasti C-vitamiinia ja ne vahvistavat vastustuskykä. Näissä ei  ole lisä- ja säilöntäaineita eikä myöskään lisättyä sokeria.

Tuotteiden luontaisesti korkea C-vitamiinipitoisuus on peräisin acerola-marjoista. Jo yksi shottilasillinen riittää täyttämään päivittäisen C-vitamiinitarpeen. Myös muut huolella valitut raaka-aineet, kuten inkivääri, kurkuma, granaattiomena, karpalo ja puolukka, ovat luonnon omia hyvinvoinnin edistäjiä.

Purkit ovat varsin hauskoja, sillä Shotit on pakattu 2dl purkkiin, josta riittää 4cl:n annos viidelle - joko viidelle henkilölle tai viidelle päivälle. Shotit suositellaan säilytettäväksi kylmässä, sillä kylmäsäilytys parantaa mm. luontaisen C-vitamiinin säilymistä. Shotit säilyvät avattuina jääkaapissa noin viikon ajan. Lisätietoa löytyy Marlin tuotesivulta: SHOT.

Shoteissa on kolme erilaista: makua granaattiomena-acerola, karpalo-puolukka-acerola ja inkivääri-kurkuma-acerola. Pohjoisten marjojen suosijana jouduin pitkään miettimään, kumpi on suosikkini karpalo-puolukka vaiko inkivääri-kurkuma. Jotenkin kuitenkin tässä ajassa vuotta inkiväärin voimakas maku ja täyteläisyys tarjoaa myös sitä kaivattua sisäistä lämpöä, joten minun suosikkini näistä on tuo inkivääri-kurkuma-acerola. Sen voin tässä myös todeta, etta maku on voimakas ja koska tuotteisiin ei ole lisätty sokeria, ne eivät valitettavasti välttämättä ole kaikkien makuun - esimerkiksi rakas puolisoni kieltäytyi ottamasta toista lasia mitään makua selvittyään ensimmäisestä. No, minusta nämä taas ovat herkkua, mutta makuasioista ei sovi kiistellä.

Kiireisen ratkaisuksi nämä ovat erinomaisia, mutta sopivat varmasti myös koko perheen käyttöön. Jotenkin minun ajatukseni näiden kohdalla pyörivät sanoissa lasillinen aurinkoa ja toisaalta piristävää punaista arkeesi, mutta minä olenkin väririippuvainen näin valottomaan aikaan.

#Marlishot #hopottajat