Väriä masennuksen torjuntaan

 Eli jämäsukkaprojektin viimeisin tuotos.

Minulla on jämänyssäkkäpusseja varastossa pari tai siis kolme. Täsmälleen niitä kerän loppuja on kolme isoa muovikassillista eli riittää hetkeksi ja ihan muutamiin sukkiin. Tunnustettakoon vielä, että noissa on siis ne pienimmät nöttöset, isommat ovat sitten vielä erikseen ja täydet kerät myös, mutta sehän ei kuulu tähän.

Halusin siis nyt tehdä jotain hullunvärikästä, mitä kirkkaampaa ja värikkäämpää, niin sen parempi. Niinpä sitten poimin jämälangoista ne kaikkein pienimmät nöttöset kourallinen kerrallaan, puolitin ja kiersin kerälle.

Näytin kuvan tuotoksista kälylleni sillä kohtaa, kun varret olivat valmiit ja kysyin, että kelpaa ja pitäisitkö, vaikka nää onkin aikamoinen karuselli. Käly lupasi pitää, joten jatkoin sukat loppuun samalla taktiikalla.

Näiden sukkien erikoisuus on kokonaan vahvistettu pohja. Kudoin pohjan samoin kuin vahvistetun kantapäänkin joka toisella kerroksella joka toisen silmukan kutomatta nostaen, mutta noin joka neljäs tai kuudes kerros kudoinkin vain pohjan silmukat, koska vahvistettu neulehan tuottaa pituutta kerrosta kohti vähemmän kuin tavallinen. Käytännössä siis ensimmäisellä kerroksella pohjan kohdalla nostin joka toisen silmukan kutomatta ja päälisen kudoin normaalisti, seuraavalla kerroksella kudoin kaikki silmukat, kolmannella kerroksella taas pohjan silmukat joka toinen silmukka kutomatta, sitten käänsin työn ja kudoin nurjalla kaikki pohjan silmukat (4krs.) ja palasin pohjaa takaisin niin, että joka toinen silmukka nostettiin neulomatta, mistä jatkoin normaalisti pääliseen.

Toivon tuon vahvistetun pohjan tuovan vähän lämpöä ja kestävyyttä näihin sukkiin. Mikäli se osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi, sitä voi käyttää jatkossa enemmänkin.

Case ripsentaivuttimet osa X

Kuinkahan monetta kertaa tämä sama teema tässä pyörii, kun olen aikaisemmin kirjoittanut sekä kiinan hankinnoista (mitä en todellakaan tee enää koskaan, enkä suosittele muillekaan) sekä rikkoutuneista yksilöistä, joista sain yhdistämällä vielä yhdet.

Nyt on ongelma ripsientaivutin ratkaistu ainakin hetkeksi, sillä kirppishenget olivat kerrankin suosiollisia ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Naamakirjan ilmaisryhmässä joku tarjosi kaikenlaista tavaraa haettavaksi ja siinä joukossa oli myös metallirunkoiset ripsentaivuttimet, mutta erilaista mallia kuin ne tavan koukku- ja lenkkihärpäkkeet, joista en pidä. Kun ne vielä sattuivat olemaan melkein nurkan takana, oli yhtälö täydellinen.

Samasta osoitteesta tarttui mukaan myös pieni pullollinen mansikantuoksuista suihkugeeliä. Joka oli ei nyt ehkä niin tarpeellinen, koska muitakin suihkugeelipulloja on, mutta kuitenkin ehdottomasti käyttöön tuleva tuote.

Tässä kohtaa voidaan todeta, että case closed ja vetää ripsentaivuttimet yli hankintalistalta toistaiseksi, toivottavasti hyvin pitkäksi aikaa.

Masentavaan marraskuuhun lämpöä langoista

Kun selvisin lokakuusta ostamatta yhtään ainoaa lankakerää, palkitsin itseni marraskuussa ostamalla sitten heti useamman kerän. Marraskuu on niin masentava ja tylsä kuukausi, että jotain iloa siihen pitää saada ja jos heti kuun alussa hankittu lankapaketti pitää aisoissa loppukuun hankinnat, niin tehdään sitten niin.

Tyypilliseen tapaani kirpparilta hankin nuo langat ja isomman paketin kerralla ja sukkalankaa - tietty. En enää edes osta mitään pitsihuivilankoja, kun ne eivät ole mun juttu sen paremmin teko- kuin pitomielessäkään.

Koska näistä suurin osa on vajaita keriä, nämä voi käyttää, eikä silti tule aloittaneeksi uutta kerää (jonka olen päättänyt olevan sallitua vain äärimmäisessä hädässä). Uusiin keriin mennään vasta sitten, kun jämät tai edes suurin osa niistä on tuhottu.

Nämä ovat kuitenkin sen verran isoja jämiä, että näistä käy kutominen nopeammin kuin niistä aivan pienistä nöttösistä, joita olen viime aikoina pyöritellyt.Nyt on kuitenkin saavata keskeneräisistä edes yhden valmiiksi ennen kuin voi aloittaa näistä uusia, vaikka mieli miten tekisi - en ole antanut itselleni lupaa hankkia kolmansia samanlaisia puikkoja, koska sitten niitä keskeneräisiä sukkia olisi vielä enemmän.

Purkin pohja paistaa

Leikkelin heinäkuun alussa vanhat collegehousuni lapuiksi, joita olen käyttänyt meikin ja kynsilakan poistamiseen sekä kasvoveden levittämiseen. Elokuussa purkkiin oli tullut jo hyvä kolo, johon leikkelin yhden t-paidan ja parin muun pienemmän vaatekappaleen jämät. Olin jo silloin aika yllättynyt siitä, että lappuja oli mennyt noin paljon. Täydennyksellä purkki tuli kuitenkin aivan täyteen.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että purkin pohja paistaa jälleen, lappuja on jäljellä vain muutama. Täyttö ei ole ongelma, sillä sopivia poistotekstiilejä kyllä riittää. Sen sijaan edelleen jaksan hämmästellä sitä, että näinkö nopeasti ne laput loppuivatkin, olin jotenkin ajatellut, että niiden kanssa menisi jonnekin ensi vuoden alkuun.

Mutta nyt siis kaivellaan leikkuuta odottavien poistettavien koppaa ja saksitaan purkkiin uutta täytettä. Leikkasin purkkiin yhden kasari/ysäri lukujen vaihteen trikoisen mekon, jota olen käyttänyt ensin mekkona ja sitten yöpaitana, kunnes se meni liki riekaleiksi, yhdet trikoopöksyt ja hihat jenkkituonti t-paidasta vuodelta 1994. Tuota paitaa pyörittelin pitkään käsissäni, vaikka se oli jo pariin kertaan paikattu ja ihan oikeasti rikki, silti en meinannut millään malttaa pistää saksiani siihen - ihme kiintymystä rätteihin. Purkkiin ei tosiaan tällä kertaa mahtunut kuin t-paidan hihat, joten loppu päätynee sinne myöhemmin.

Kaikkiaan 250g tekstiiliä kappaleiksi ja purkkiin. Nämä kestävät ehkä ensi vuoden alkuun, sillä leikkaamani palat olivat aika reippaan kokoisia, ainakin noista ohuemmista vaatteista.

 Nyt taas pyyhkii hyvin ja tulee nassu siivottua ekologisemmin.

Korjaa "sugrulla"

Tämän tekstin otsikko olisi myös voinut olla, että olisihan se pitänyt uskoa... Nuukuuksissani  - kyllä, todellakin sisäinen Sulo Vilénini iski jälleen - tilasin sugrua Kiinasta, koska en 1) malttanut maksaa sitä, mitä Suomessa siitä pyydettiin ja 2) kokenut tarpeelliseksi ostaa kokonaista tuubia RK-korjausmassaa, josta sen olisi voinut tehdä itse, kun kerran Kiinasta sai halvemmalla ja ilman sekoittamisen vaivaa.

Originaali sugrun mainosvideossahan korjataan nimenomaan kännykän laturin johtoa ko. massalla ja se oli minunkin tarkoitukseni. Sillä kuivuessaan Sugrusta tulee kestävä, mutta joustava ja plaa plaa plaa.  Samaa mainostaa myös tämä kiinalaisversio.

Minulla oli kaksi kohdetta, joita varten sugrua tilasin, niistä ensimmäisenä kännykän laturin johto ja toisena pyörän lukko, josta joku vandaali oli rikkonut sen muovitulpan.

Kun paketti viimein saapui, ryntäsin innoissani toteuttamaan ensimmäistä korjausta. Tein myös jotain poikkeuksellista - luin ohjeet hyvin tarkkaan ja toimin niiden mukaan. Ensin vaivattiin massaa, joka oli lähtökohtaisesti jo varsin murusista, ja sitten parin minuutin jälkeen tein "hienon" korjauksen.

Massan pitäisi kuivua vuorokaudessa joustavaksi ja kestäväksi. Tässä lopputulos kahden vuorokauden kuivattamisen jälkeen. 

Tunnustan tappioni - menen kauppaan ostamaan sekä uuden laturijohdon että sitä RK korjausmassaa, jotta saan korjattua sen pyörän lukon. Yritin tehdä korjauksen tällä, mutta en jotenkaan usko, että se on kuivunut sen paremmin.

EDIT-täti kyläilee: oli koettaessani ensimmäistä kertaa pyörän lukkoon tekemään "sugru"viritelmää, se murtui käsiin eli ei toiminut sielläkään. Plääh. Harkitsen entistä vakavammin uuden pyörän ostamista...

Lohduton lokakuu

Tein hyvissä ajoin lokakuulle bujoon taulukot siitä, mitä seuraan lokakuun aikana.

Mielessäni olen valmis myöntämään, että olemme onnistuneet, jos selviän kuukauden ostamatta lainkaan lankaa, jos syömme ulkona vain kerran viikossa ja saan suursiivouksen tehtyä lokakuun aikana.

Olen yrittänyt keskittää ostamiseni järkeviin kohteisiin, sillä ostohimoista en todellakaan ole päässyt. Ensimmäisellä viikolla hankin puhtautta ja raikkautta; käytin 12 euroa ostamalla wc-raikastimen täyttöpatruunoita 4 kpl (juu, olihan niitä vanhoja vielä jäljellä, mutta tarjoukset näistä ovat viime aikoina olleet harvassa eivätkä nämä mene huonoksi), 3 WC duck stripe-pakkausta (koska pidän näistä enemmän kuin niistä muovisissa kehikoissa olevista WC kukista), 3 pakettia siteitä niihin päiviin kun ei vaan voi käyttää kestoja (pitäisi ihan oikeasti hankkia se kuukuppi...) ja 2 pulloa astianpesuainetta. Jos ollaan täysin rehellisiä, mikään ei ollut välttämätön, mutta jokainen noista hankinnoista helpottaa elämääni paljon. Turhin noista oli ehdottomasti oranssinvärinen astianpesuaine, sen kun ostin vain ja ainoastaan värin vuoksi - halusin  täyttää sillä kylpyhuoneeseen  elokuussa ilmaiseksi löytämäni pumppupullon. Pumppupullo on kurpitsannäköinen ja oranssinvärinen, joten sininen tai vihreä sisältö olisi näyttänyt tyhmältä. Astianpesuainetta puolestaan käytän uniapneamaskin  ja pinkin meikkisieneni pesemiseen ja siksi halusin kylppäriin oman pullon.

No nyt on varastot noilta osin täytetty. Seuraavan ostohuuman iskiessä hankin ripsentaivuttimet ja  palan sugrua (jota tilasin sitten ebaysta, kun en kahdesta paikallisesta kaupasta löytänyt oikeaa väriä). Näistä jälkimmäinen pyörän lukon korjaamiseen.

Joskus jemmaamisesta on arvaamatonta hyötyä, vaikka ei uskoisi. Jälleen kerran ongelmana ovat ripsentaivuttimet. En pidä niistä metallisista, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi hankkia sellaisia, vaikka ne olisivatkin kestävät. Muovisten kanssa taas alituisena ongelmana on muovin väsyminen ja rikkoutuminen. Nuukuuksissani ostin yhdet - ensimmäiset ja viimeiset - Kiinasta, lelun kaltaiset pikkuhärpäkkeet hajosivat viikossa. Sitten olinkin pulassa, mistä uudet, kun vanhat halkesivat? Onnekseni olin jemmannut kaappiin yhdet muutoin ehjät, mutta niiden silikoniosa oli rikki. Kun nämä kaksi (toisista silikoni rikki, mutta muutoin ehjä ja toisista muoviosa halki, mutta silikoni ehjä) yhdisti, niin lopputuloksena oli yksi toimiva ripsentaivutin. Tällä viritelmällä toivottavasti pärjään pitkään ja voin siirtää hankinnan ensi vuoteen.

Meikinpoistoaineet eivät ainakaan hetkeen lopu, lokakuun alussa sain kaksi ilmaista purkkia, joista toinen on ihan oikeaa Lumenen meikinpoistoainetta ja toinen oliiviöljyä. Noilla pärjätään varmasti ensi vuosikin. Pitää siis vetää yli shoppailuhimolistalta meikinpoistoaine.

Tässä kuussa kirjanpidon ongelmaksi ovat osoittautuneet "siirtorahat", miten kirjataan kuitit, joiden menoista itselle maksettavaksi jää vain osa, kun loppu korvataan myöhemmin. En ole oikein edelleenkään osannut ratkaista asiaa, mutta laitoin nyt menoihin koko summan, vaikka osa siitä palautuukin myöhemmin takaisin. Tietysti nämä summat myös nostavat menojen määrää aika tavalla, mutta se nyt on vain hyväksyttävä. Eikä toki ole mikään ongelma, jos kulut muuten pysyvät järkevissä rajoissa.

Puolen kuun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni, kun tajusin, että suursiivous ei tule toteutumaan itsekseen - se pitää ihan oikeasti tehdä. Kaksi aamua ja kaksi iltaa tehokasta puunaamista muutti sikolätin taas asumiskelpoiseksi ihmisasumukseksi. Samalla tuli hoidettua loppuun useampia roikkuneita projekteja; kiikutin patterit teipattuina keräykseen, hoidin yhden jo kesäkuusta odottaneen lahjan eteenpäin ja palautin pari lainattua tavaraa. Puhumattakaan niistä jo syyskuussa poistuneiksi listatuista tavaroista, joita en ollut saanut vintistä eteenpäin. Nyt nekin ovat oikeasti siellä, mihin kuuluvat.

Viimeisen siivousrupeaman tein Panadol Hot-muki toisessa kädessä, kun kurkku oli kipeä ja nenä vuoti. Sain sitten kunnon flunssan, mikä johti siihen, että vaikka siivous tuli valmiiksi ja koti siistiksi, sillä viikolla syötiin ulkona tai tilattua ruokaa kolme kertaa. 

Menot olivat mielestäni aika huimat. Ensimmäisellä viikolla 123,96€, toisella viikolla 126,61€, kolmannella viikolla 83,82€ ja neljännellä viikolla sekä viimeisillä päivillä 119,94. Yhteensä siis noin 450€. Ensimmäinen kuukausi, kun jaksoin koota koko kuukauden kauppakuitit talteen, plussaa siitä. En kyllä sitten jaksanut erotella herkkuja omaksi osakseen ja laskea niiden summia yhteen. Näppituntumalla sanoisin kuitenkin, että vähemmän kuin viime kuussa.

Sitten ne selitykset, ensimmäisen viikon laskuissa on se iso ravintolalasku (yli 70€), josta sain suurimman osan takaisin, toisen viikon laskuissa on tankillinen bensaa (55€), kolmannella viikolla ostin kotiparturisetin, koska isä ei sairaalassa päässyt parturiin ja hoidin parturoinnin itse (Setti maksoi 20€ ja sen hinta säästyi heti ensimmäisessä leikkauksessa - jatkossa säästöä kertyy paljon enemmän, koska voin siistiä myös Herra Kirjoituksen).  Noista menoista puuttuvat vallan maksettavat laskut eli vastikse, vesilasku, sähkölasku ja puhelinlaskut, kaikkiaan olin maksanut laskuja pankista (sisältäen oman osuuteni vastikkeesta yms.) n. 350€ edestä. Kuukauden menot siis luokkaa 800€.

EDIT: Tajusin juuri, että eihän nuo kulut noin mene. Maksoin esimerkiksi tuon ravintolalaskun tarkoituksellisesti Visalla ja kirjasin menoksi niin kuin kuuluukin. Maksoin myös Visa-laskun ennen kuun vaihdetta ennakkoon ja kirjasin senkin summan menoihin eli silloin tuo kulu on laskettu tuplana. Kun Visan käytön tuplaukset vähentää noista, niin todellinen kuukausi kulutus on hiukan yli 700€. Hullua, mutta tuntuu paljon paremmalta.

Ulkona syöminen kerran viikossa ei toteutunut ihan suunnitelmien mukaan, syynä sitkeä syysflunssa, joka vei kaiken halun ruoanlaitosta ja mehut kropasta, joten oli paljon helpompi syödä jonkun muun valmistamaa ruokaa. Eli neljännellä viikolla roskaruokaa/ulkoruokaa nautittiin  kolme kertaa ja lisäksi yksi ateria korvattiin sipseillä ja irtokarkeilla. Kuun viimeiselle viikolle kokkasin sitten taas kunnon kotiruokaa, josta riittää sekä eväisiin että kotisyöntiin.

Ruokahävikkiäkin tuli vähän; yksi omenahyveen loppu, josta molemmat luulimme, että toinen söisi sen ja yksi päärynä, joka jäi flunssan jalkoihin. Määrä on kuitenkin varsin maltillinen, mutta nollahan tuon pitäisi olla - otetaan tavoitteeksi ensi kuussa.

Saapuneissa tavaroissa on edellä lueteltujen kodin puhdistus ja raikastustavaroiden lisäksi kolme lautapeliä (Skull king, Carcassonne etelämeri ja Scotland yard), kotiparturisetti, ilmainen takki, eväspussi kylmäpinnalla ja kasa ilmaista kosmetiikkaa. Meikinpoistoaine löytyi facesta ja muut Dermosililtä vanhentuvilla bonuspisteillä.

Poistoja oli sitten vastaavasti myös; myin pari hyllykköä, 3 kpl rannekelloa, lankakerän ja yhden kaatimen. Maitoon vaihdoin 2kpl laatikoita ja jouluisen fleeceviltin. 8 kpl saumurilankaa ja mopin  lahjoitin uuteen kotiin.  Roskiin menivät kaksi ripsentaivutinta ja yhdet tennarit. Taas kerran onnistuin kävelemään kengistäni pohjat puhki.

Eli ei oikeastaan mitenkään lohduton lokakuu vaan ihan loistava lokakuu. Ostoksettomia/kulutuksettomia päiviä oli vain 13, mikä on tietenkin turhan vähän, mutta aika monena päivänä on ostettu vain ruokaa, pahimmillaan vain yksi maitopurkki. Sekä mikä uskomattominta, myös langaton lokakuu - kokonainen kuukausi ostamatta lankoja, en olisi uskonut selviäväni tuosta, mutta niin vain onnistuin.

Vihreän vastarannan kiiski

Vaikka olen jo pidemmän aikaa tietoisesti vähentänyt kuluttamista, jättänyt ne haaveilemani lankakerät ostamatta (ja sitä ennen ostanut vain kirppiskamaa), ostanut vaatteet kirpparilta, kuluttanut yhä enemmän tossun pohjia ja pyörän renkaita auton renkaiden sijaan, olen yhdessä asiassa periaattteellinen ympäristö-vastarannan kiiski.

Tämä periaatteeni koskee Suomessa tuotettuja elintarvikkeita erityisesti lihaa ja maitoa. Olen viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän lukenut siitä, miten ihmiset lopettavat lihan syönnin ja siirtyvät kauramaitoon. Ymmärrän asian ympäristötekona, mutta tajuaako kukaan noista vaihtajista, mitä siellä ketjun toisessa päässä on. Siellä on suomalainen maanviljelijä, joka jo nyt kituuttaa pienillä ansioilla, maanviljelijä, joka on tehnyt satojen tuhansien eurojen investoinnit tilaan, koneisiin ja navetoihin tai sikaloihin tuottaakseen suomalaisille maailman puhtainta maitoa tai lihaa, maanviljelijä, jolla ei ole työaikaa, vaan joka kelien tai poikimisten kohdalle sattuessa tekee ympäripyöreää työpäivää. Se, että me lopetamme maidon tai lihan käyttämisen vetää maton noiden viljelijöiden ja heidän perheidensä alta. Tänä päivänä maanviljely ei ole enää pienimuotoista kahden-kolmen lehmän hoitamista ja yhden possun kasvattamista jossain ladonnurkassa, se on isoja investointeja vaativaa suurten tilojen työtä.

Jokainen voi kuvitella itse, miltä se tuntuisi, jos ensin ryhtyisi yrittäjäksi ja hankkisi itselleen koneet ja tarvikkeet ja sitten ihmiset alkaisivat lällätellä, että ei me halutakaan sun tuotteita enää. Itku siinä tulisi itse kullekin - ihan varmaan.

Ihmettelen myös lehdistön kaksinaismoraalia; samassa lehdessä on juttu siitä, miten kaikkien pitäisi vähentää lihan ja maidon syöntiä ympäristön vuoksi ja toisaalta hehkutetaan jonkun reissubloggarin mahtavaa matkustamista, kun joka kuukausi lennetään johonkin ja miten perheen yksivuotiaskin on jo käynyt niin ja niin monessa maassa. Tästä viimeksi mainitusta jutusta oli muuten kommentointi estetty - ehkä siksi, että minä ja varmaan pari muutakin olisi käynyt jättämässä paheksuvan kommenttinsa sekä kyseisetä teosta että sen hehkuttamisesta.Tässä olisi se todellinen ympäristöteko - jättää kuukausittaiset, huvin vuoksi tehtävät, lentomatkat tekemättä.

Minun periaatteellinen ratkaisuni on siis se, että jätän kauppaan ne kaukomailta rahdatut avokadot ja ananakset, joita niin kovasti rakastan ja ostan sillä rahalla suomalaista maitoa ja lihaa - ja varmistan vielä kahteen kertaan, että kyseessä todellakin on suomalainen tuote. Enkä muuten periaatteesta osta yhtään sellaista tuotetta, jossa lukee liha tuotettu EU:ssa - sen kun tietää heti, että se ei ole suomalaista. Boikotoin myös näennäissuomalaisia firmoja, jotka väittävät käyttävänsä vain suomalaistalihaa, mutta joiden pihalla on takuuvarmasti bongattu Tanskasta lihaa tuova rekka. Mahdollisuuksien mukaan ostan lihani suoraan tuottajilta, silloin ainakin tiedän, mitä ostan ja mistä se on peräisin.

Olen taas kerran menossa eri suuntaan kuin muut, mutta pitäähän sitä joka porukassa se vastarannan kiiski olla.