Homma etenee

Pikkuhiljaa alkaa tulla valmista ainakin jossain suhteessa. Vielä vähän aikaa sitten pöydällä oli 5 paria sukkia, joista osaa ei oltu edes aloitettu.

Nyt ollaan tilanteessa, että valmiita sukkapareja on 3 siis yhteensä 6 sukkaa ja ne toiset keskeneräisetkin ovat aika hyvässä vaiheessa - molemmat sukat puolessa välissä tai yli.

Nämä kaksi pientä paria valmistuivat juuri ja ovat siis keskeneräisten valmistuneiden parit 2 ja 3. Materiaalina kirjavaa nallea sekä nallen paksuisia jämiä toisissa sukissa ja ticoticon loput toisissa sukissa.

Sukat ovat noin yksi vuotiaalle. Nallesukissa silmukoita puikolla 11 ja Ticotico sukissa 12. Muut mitat Novitan taulukosta. Toivottavasti ovat edes sinne päin sopivat.

Jämälankainnostuksen ongelma

Jämälankojen ongelmana on se, että kun keksii kivan idean, penkoo esiin juuri siihen sopivan langan ja puolittaa sen huolellistakin huolellisemmin, joutuu kutoessa toteamaan, että se lanka ei riitäkään. Siinä sitten kiristellään hampaita ja mietitään, miten korvataan puuttuva osa. Usein se menee enemmän ja vähemmän säätämiseksi - eikä lopputulos ole mitenkään täydellisen onnistunut.

Olen kuitenkin onnistunut olemaan aloittamatta uusia keriä, mistä voin onnitella itseäni. Onnittelun paikka ei kuitenkaan ole se, että minulla on tälläkin hetkellä vallalla varsinainen sukkakaaos. Keskeneräisiä sukkia on monta - no joo, kun oikein lasken, niin niitä on viisi paria. Kuulostaa paljon paremmalta kuin 10 sukkaa, mikä on se todellinen totuus. Tai oli pahimmillaan. Nyt olen jo hiukan paremmassa tilanteessa; tällä hetkellä valmiina on yksi kokonainen pari ja sen lisäksi kaksi kokonaista sukkaa eri pareista eli vain kuusi sukkaa on tällä laskuopilla kesken. Näistä keskeneräisistä sukista yhteen pariin olen kutonut varret kokonaan ja toiseen jopa aloittanut teriäkin ja vielä yksi sukka  (tälle on siis pari valmis) on siirtymässä kantapäähän. Kokonaan aloittamatta on vain yksi sukka. Tämä on juuri tuollainen jämäongelma - ehkä se siksi on aloittamatta, vaikka se olisi työnalla olevista ehkä se nopein loppuun kudottava.

Tämä on siis yksivuotiaan kokoa ja alku menee helposti, se on yhtä lankaa tuohon  ensimmäiseen valkoiseen raitaan asti, mutta sitten... loppu on varsinainen pätkien aarreaitta. Onpa mukana muutama kerros purkulankaakin, kun muualta ei tahtonut millään löytyä sopivaa sinistä ja nuo toisista sukista korjauksen tieltä puretut pätkät olivat jemmassa. Ne oli siis alunperin ajateltu siihen pariin, joka on terävaiheessa, mutta nyt täytyy sitten löytää siihen taas uudet. No, onneksi jämiä riittää...

Autuas häpeä

Tänä syksynä olen aloittanut liikuntaharrastuksen pieni muotoisesti uudelleen - ihan niinkin rajulla toiminnalla kuin käymällä venyttelytunneilla. Turha sanoakaan, että syvävenyttelyn jälkeen on autuas olo ja ehkä hiukan liikkuvammat paikat. Otsikon atuutta tuskin tarvitsee sen enempää selittää.

Sen sijaan häpeän aiheuttaja - no ehkä sekin on helppo arvata. Liikuntavaatteeni kun ovat peräisin jo useamman vuoden takaa, sieltä edelliseltä suurelta (tai oikeammin pitäisi ehkä sanoa pienemmän vaatekoon ja aktiivisemman) harrastuneisuuden ajalta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että vaikka vaatteet muuten ovatkin ihan ok käyttää, ovat niiden kuminauhat jo siirtyneet vähemmän joustaville jumppamaille.

Edellisen kerran jälkeen korjasin jo yhdet pökät jumpattuani niiden kanssa ponnarikiristys vyötäröllä. Tänään oli taas mukava kuunnella pukkarissa kuminauhan rätinää, kun en aamukiireessä ollut tajunnut tarkistaa asiaa ennakolta. Housut sentään pysyivät menossa mukana, mutta taas on ompelukoneelle ja kuminauhan pujottamiselle tarvetta.

Kuinkahan käy ens viikolla, joko taas on häpeän aihetta, kun kaapissa olis vielä muutamat testaamattomat pökät, joiden kuminauhan kestävyyden vois tarkistaa.

Kuminauhojen suhteen en ole kronkeli - ihan sama mitä mallia ja minkävärinen, joten sen vuoksi niitä saa aina silloin tällöin työsuhde etuna ilmaiseksi. Tämä on minun onneni, niin voin päivittää koko jumppahoususton uusiin kuminauhoihin ilman suuria kuluja.

Syyskuun saavutukset

Tässä kohtaa voisi kysyä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Syyskuun alkuun ei paljon ostoksettomia päiviä tullut, toki olin ekan viikon lomalla ja toisen sitten melkein asuin töissä. Lomallani ostin 15€:lla lankaa ja yhdet noista haaveilemistani sukkapuikoista. Nyt minulla on kaksi paria sekä Ergonomicseja että Cubicseja eli voin molemmilla kutoa kahta sukkaa yhtä aikaa. Langat toki ovat jämäkeriä, mutta niitä on kilo, joten pidin hintaa edullisena ja tarvetta on sekä punaiselle, valkoiselle, keltaiselle että mustalle.

Yhden lautapelin ostinkin, Skull kingistä on esittelyä tuolla jo aiemmin. Mutta siinäpä ne hankinnat sitten ovatkin; lankoja, lautapeli ja ilmaiseksi saatu laukku, jonka vetoketjua edellinen omistaja ei ollut osannut korjata. Tässä kohtaa totean, että vanhoilla Kuningaskuluttajan vinkeillä vetoketjun korjaaminen onnistui minuutissa - näitä samoja vinkkejä olen useasti mainostanut täälläkin. Ne löytyvät täältä, klik.

Vastaavasti sitten myös onnistuin poistamaan tavaroita melko runsaan määrän. Myin yhden lautapelin ja kasan lankoja, vaihdoin maitoon ja kahviin useamman parin kenkiä sekä lahjoitin erinnäisiä tavaroita mm. vaatteita uusille omistajille.

Kokosin ja laskin kauppakuitteja kolmen viikon ajan, mikä on aikamoista edistystä verrattuna aikaisempiin kuukausiin. Samoin herkkujen määrä on pienempi kuin aikaisempina kuukausina, sen sijaan ulkona olemme syöneet tavallistakin enemmän. Koska kuukauden viimeinen viikko meni miten meni, en ole laskenut koko kuukauden summia.

Kohtuullinen kuukausi kuitenkin, tällä linjalla kun jatkaa, että saapuvat tavarat pysyvät minimissä ja lähteviä on enemmän, niin eiköhän se lokakuustakin tule ihan ok kuukausi.

Carcassonne Etelämeri

Carcassonne perheemme täydentyi uudella jäsenellä, kun saimme ystäviltämme lahjaksi Carcassonne Etelämeren.

Kyseinen peli on osittain perinteistä Carcassonnea eli laatoilla rakennetaan siltoja, saaria, toreja ja meriä.

Pistemekaniikka on kuitenkin varsin erilainen kuin muissa Carcassonne-peleissä. Tässä kun ei ole pistelautaa, vaan pisteet hankitaan kaupankäynnillä. Kerta pelaamisen jälkeen voi todeta, että tässä ei kannata pyrkiä rakentamaan mitään mahdottoman suurta, vaan mahdollisimman nopeasti hankkia riittävä määrä resursseja ja käydä kauppaa laivoista, joista sitten pelin lopussa saa pisteitä.

Erona on myös se, että seuraajia on vain neljä väriä kohti. Ainakin meillä tuli pelatessa vastaan tilanne, jossa kaikki seuraajat olivat käytössä ja tarvetta vielä yhdelle olisi ollut.

Erot perinteiseen Carcassonneen tekevät sen, että tätä on hauska pelata silloinkin kun perinteistä Carcassonea on tahkottu kyllästymiseen asti.

Kosmetiikkapoistot 3/4 vuosi 18

Ihan mielenkiinnolla jatketaan tätä kaappien tyhjentämistä, ensimmäisen puolen vuoden aikana on poistunut  32+ 43 purtiloa ja  4 näytettä eli yhteensä 75 törppöä  ja 4 näytettä pois kosmetiikkakaapista. Ihan järkyttävä määrä, eikä loppua näy sen paremmin tyhjentyvälle kosmetiikalle kuin kaapin sisällöllekään. Olen toki ostanut vähän perustuotteita, mutta voittanut esimerkiksi kiusaukseni ostaa kynsilakkoja, vaikka Dermosilin kesäkamppiksessa olisi ollut todellisia herkkuvärejä tarjolla.

Seuraavat poistot ovat todellinen sekalainen seurakunta, sillä poistuneissa on niin erikoisshampoota, perusdödöä, kasvovettä, käsisaippuaa, itseruskettavaa, pitkään hillottu lempikasvojen pesuaine Estée Lauderilta (miksi, voi miksi, tätä ei saa enää), hiuksiin jätettävä hoitoaine, Dermosilin meikkivoide, ripsiväri, ne paljon puhutut meikinpoistolaput ja puuteri. Näistä erityisesti tuo kasvojen pesuaine on se, mitä minun tulee todella, todella ikävä. Muille on korvaavat vastaavat tai liki vastaavat kappaleet varastossa.

Sitten vuorossa kuivahtanut Avonin Rose Golden kynsilakka, kaksi minituubia ApoBasea, Orla Copacapana saippua, Yves Rocherin Orange Safran minihuulipuna ja Oriflamen täytettävä kynä, joka tällä kertaa toini kuparinvärisenä huultenrajauskynänä - saankohan milloinkaan käytettyä näitä viimeisiä refillejä,  jäljellä olevat sävyt alkavat olla outoja tai todella outoja

Apobase-näytetuubieni varastossa pohja alkaa paistaa, sillä taas olen tyhjännyt kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tyhjentymässä. Dermosilin Deoja sentään vielä riittää, vaikka Herra Kirjoitus tuhoaa niitä melkoista vauhtia. Kun kiitorata alkoi levetä liian isoksi, käytin toisen paketin kesällä hankkimistani hiusväreistä. Hammastahnakin on vanhaa tuttua. Siinä, missä Herra Kirjoitus kuluttaa dödöjä, minä kulutan minihuulipunia; tällä kertaa onnistuin katkaisemaan kolme parin ensimmäisen käyttökerran aikana. Ruusutehtaalle siis Yves Rocherin Rose du Caire, Beige Austral ja Brun Moka.

Lisää tyhjiä purtiloita: Yves Rocherin vanhoista vuodenaika hajuvesistä syksy eli Ivresse d'Ete, Dermosilin dödö tällä kertaa minun tyhjäämänäni, Sevenin kosteuttava shampoo ja Nizoralin lääkeshampoo sekä pieni kotelollinen paperinohuita saippuoita.

Jälleen 7 purkin verran perusjuttuja tyhjentynyt. ApoBasea meikinpoistoon, Dermosilin Challenger dödö on Herra Kirjoituksen, Erisanin kosteuttavan kuorintavoiteen olen vuosia sitten saanut testattavaksi, Yves Rocherin Brasilian Café-suihkugeeli on joululahja Ievuskaiselta, Fresh Balance body lotion vanhaa Dermosilia, samoin huulipuna kynä. Minihuulipuna on Yves Rocherin sävyä Orange Terre.

Kolmen kuukauden aikana on tyhjentynyt yhteensä 37 purtiloa eli alkuvuodesta kaikkiaan 112 törppöä. Uskomaton määrä...

Pikkuisen huonompi ihminen

Tunnustan heti kättelyssä olevani pikkuisen huonompi ihminen tai ainakin sellainen tunne tulee, kun olen lukenut monen ostolakkolaisen kommentteja. Aika moni hehkuttaa, ettei todellakaan tee mieli ostaa mitään ja että tavaravuorista tulee vaan ahdistus. Tämän jälkimmäisen allekirjoitan kyllä, varsinkin kirpputorit ovat nykyään minulle sellaisia paikkoja, joissa ei juuri muuta tule kuin ahdistus siitä tavaramäärästä, mistä ihmiset yrittävät päästä eroon. Valitettavan usein näen myös sen ketjun siellä takana: hetken huumassa tehty ostos, kyllästyminen, kirppismyynti. Mikäli tuote menee kirppiksellä kaupaksi, myyjä on tyytyväinen. Jos tuote ei mene kaupaksi, niin sitten se joko kärrätään hyväntekeäväisyyskirppikselle, jossa se menee mitä todennäköisemmin yhtä huonosti kaupaksi, tai roskikseen. Sen sijaan tuo ostohimon puuttuminen on minulle vieras tunne.


Kaikesta yrittämisestä huolimatta, minussa on usein vallalla ostohimo, jonkun tavaran halu. Järki kyllä varsin usein kertoo, että välttämätöntä tarvetta tuolle tavaralle ei ole, mutta siitä huolimatta halu vaan iskee. Narkki mikä narkki. Kun olen selaillut vuosia taaksepäin blogia, olen vuodesta toiseen löytänyt ne samat tavoitteet ja siitä huolimatta en vaan pääse eroon ostamisen halusta ja tavarahimosta.

Tiedostan kyllä, että onhan sekä shoppailu että halut tässä vuosien saatossa vähentynyt merkittävästi, mutta että se katoaisi lopullisesti - valitettavasti sitä ei taida olla näkyvissä. Tämä tietenkin saa tuntemaan itsensä pikkuisen huonommaksi ihmiseksi, kun kaikki muut onnistuvat ja itse saa vuodesta toiseen kipuilla saman asian kanssa. Sitä makeammalta tietenkin maistuvat ne pienet onnistumiset, joten on parempi alkaa jahtaamaan niitä sen sijaan, että jää märehtimään omissa epäonnistumisissa ja muiden onnistumisissa - on vaan pakko uskoa, että on riittävän hyvä.