Binollinen bootsia

Pinterestin ihmeellinen maailma tarjosi joskus silmiini kasan loistavia ideoita kenkien tuunaamiseen. Sopivan materialin puuttuessa ideat jäivät hautumaan. Nyt silmiini osui Roskalava-ryhmässä jonkun tarjous saappikkaista, jotka saisi hakea.

Kaiken tavarahamstrauksen rajoittamisesta huolimatta hain meille kotiin kassillisen poposia.

Kasassa on siis kaikkiaan viidet erilaiset saappaat. Osan suhteen kyllä vähän mietityttää maltanko rikkoa ne, mutta toisaalta jos kerran haluan kokeilla, niin tässä nyt on täydelinen mahdollisuus. Nuo yallaolevan kuvan viininpunaiset ovat ne, joiden säästäminen kutkuttaisi eniten. Seuraavat matalakantaiset ruskeat ovat myös tosi hyvässä kunnossa, mutta siitä huolimatta olen päättänyt katkaista ne nilkkureiksi.

Yläpuolella olevasta kuvasta eniten kutkuttavat nuo pronssinväriset pitkänokkaiset saappaat ja niiden kärjen katkaisu niin, että popot olisivat vähän vähemmän spittarit. Perusbootseille ei vielä ole ideaa, joten saattaa olla, että ne päätyvät eteenpäin.

Pyöreitä vuosia

Juhlimme yhdessä työporukan kanssa työyhteisömme pyöreitä täyttäviä. Kuuluin onnekseni ja valitettavasti tuohon porukkaan - valitettavasti siksi, etten millään  halua täyttää enempää kuin 25 ja onnekseni siksi, että kyseisellä porukalla oli kiva järjestää juhlat ja juhlia.

Tarkoitus oli viettää mukavaa aikaa yhdessä ilman mitään muistamisia, mutta työkaverimme olivat keksineet aivan ihanan idean. Meistä jokainen sai ruusun, sitä tummempi, mitä enemmän vuosia, ja lisäksi ajanmukaisia karkkeja. Minä en tiennyt, että pätkiskin on 40-vuotta vanha tai että salmiakin suosio on kestänyt jo 50 vuotta. Kristallinen kenkämaljakko on vuosien takainen lahja kummitädiltä.

Kovasti arvostin sitä, että lahja oli pakattu ekologisesti kestohedelmäpussiin.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, seura oli parasta ja hauskaa oli - mikä sen mukavampaa.

Anti-pikamuotia

Edellisessä kirjoituksessani viittasin YLE:n artikkelliin, jossa todettiin pikamuodin olevan pahasta. No, kerrankin olen hyveellinen ihminen. Olen todellinen anti-pikamuoti-ihminen, mutta onnekseni (tai ehkä ympäristön onneksi) en ole ihan ainoa. Se tuli taas todistettua, kun kaivelin vanhoja kuvia yhtä työpaikan juttua varten. Löysin kuva-CD:t eräältä hullulta kesältä 16 vuoden takaa ja ihastelin kuvia - oon sitä minäkin joskus ollut nuori ja hyvä kuvaaja tekee ihmeitä.


Kun sitten suuntasin huomioni vaatteisiin, tajusin, että kuvan toppi ja kengät löytyivät edelleen kaapistani - molemmat siistejä ja käyttökuntoisia. Eikä itse asiassa ole kauan, kun olen toppia käyttänyt. Huivi oli silloin lainassa, mutta myöhemmin olen ostanut vastaavan itselleni - erittäin onnekas kirpparilöytö, johon olen edelleen sangen tyytyväinen. Samoin kuvien upea hame oli lainassa ystävältäni Ievuskaiselta. Kuvien tuijottelun jälkeen oli pakko laittaa hänelle viestiä ja kysyä, vieläkö hame olisi tallessa. Uskomatonta kyllä, hame on edelleen olemassa hänen vaatekaapissaan. Meitä on siis ainakin kaksi anti-pikamuoti-ihmistä, jolla on kaapeissaan edelleen käyttökelpoisia vaatteita parinkymmenen vuoden takaa. Muistan näet, että tuo hame ei ollut edes tuolloin aivan uusi, vaan sitä oli "aarremarinoitu" kaapissa jo muutama vuosi ennen kuvauksia.


Jos siis meistä olisi kiinni, maailma pelastuisi varmasti.

Paha, paha pikamuoti

Löysin YLE:n sivuilta artikkelin, jossa kirjoitettiin pikamuodin olevan pahempi saastuttaja kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä, ja niitähän on sentään pidetty kaiken ympäristötuhon suurimpana lähteenä. Kaltaiseni itsekäs p**** huokaisi osin helpotuksesta, tässähän voi siis ihan hyvin lentää ne vuosittaiset lomalentonsa sen paremmin miettimättä - ei se olekaan niin paha juttu. Se ei kyllä todellakaan ollut tämän artikkelin tarkoitus, mutta myönnän tämänkin ajatuksen vilahtaneen mielessäni.


Sen sijaan päälimmäiset kaksi ajatusta olivat se, että ihanaa, että joku valtamedia alkaa vihdoin ja viimein nostaa asiaa kunnolla esiin - jospa vaatteet olisivat seuraava muovi. Samalla mietin myös sitä, että mitä todennäköisimmin pääsen lukemaan aiheesta myös Jenni Sarraksen kirjoittamasta Arkijärki-blogista, koska aihe istuu paremmin kuin hyvin hänen aihepiiriinsä. Ja olin oikeassa Jenni ottaa asiaan kantaa aivan loistavasti ja tarjoaa muutaman superhyvän kikan pikamuodin selättämiseksi: shoppailulakko, käytä vaatteet loppuun asti ja löydä oma tyylisi (täsmällisesti tämä oli ilmaistu blogissa sanoilla: "älä anna muiden päättää, mikä näyttää hyvältä").


Omassa elämässäni olen noudattanut noita ohjeita jo tovin. Koska olen hankkinut menneinä vuosina vaatekaapin täyteen erilaisia rättejä, on nyt aika käyttää niitä loppuun ihan sama ovat ne sitten muodikkaita tai eivät. Kerrankin olen siis ollut edellä kävijä, koska minulla on sellainen kutina, että yhä useammat siirtyvät niin sanottuun tiedostavaan kuluttavaan luokkaan ja vaatteille aletaan vaatia parempaa laatua ja kestoa. Tässä kohtaa todellakin toivon olevani oikeassa. Samoin myös vilpittömästi toivon sitä, että elastaanin käyttöä vaatteisiin vähennetään merkittävästi, koska se tarkoittaa kunnon kaavoituksen ja istuvuuden paluuta vaatteisiin.


Olen ollut edelläkävijä ihan tietämättäni, sillä jo silloin kuin himoshoppailin vaatteita, ostin suurimman osan käytettyinä ja sitten kun lopetin shoppaamisen siis lopetin himoshoppaamisen, olen pysynyt melko kohtuullisissa hankinnoissa. Viimeisen isomman vaatesatsini hankin tammikuussa 2015, niistä vaatteista osa on lähtenyt eteenpäin, osa on pidetty loppuun, osa on edelleen kaapissa odottamassa käyttöä ja osa pitäisi vaan kylmästi siivota sieltä kaapista jonnekin.


Tämän vuoden vaatehankinnat ovat 3€:n hintaiset kevyttoppahousut talven työmatkoille. Onnistun varmaan kehittelemään itselleni kasoittain tarpeita tässä syksyn kuluessa, mutta yritän pysyä lujana ja jättää ostamatta. Nyt siihen on entistä perustellumpi syy, kun kerran vaatteet tai siis otsikonmukainen "pidä kerran ja heitä roskiin"-muoti onkin ympäristökatastrofimme suurin syy.

Tölkin suojus

Ystäväni Ievuskainen näki kuvan minulla työnalla olevasta sukkaparista, joka muuten on edelleen kesken, ja totesi, että hän haluaa nuo pelastamaan sormensa kylmiltä tölkeitä ja pulloilta. Lupasin tehdä hänelle ihan oman tai siis omat - pitäähän mökillä olla omansa ja kaupungissa omansa.


Kysyin ja sain luvan tehdä minkäväriset vain, joten jämälankoja hävitettiin näihinkin. Molemmat värit ovat sellaisia, mistä kuvittelen saajan pitävän. Langat ovat paksuja ja 100% villaa eli lämmittävät, vaikka korvasta ei voisikaan lämmitintä nostaa.

Nämä on siis tehty niin, että ensin on neulottu putki 2 oikein 2 nurin joustinta 48 silmukalla. Pohja on virkattu erikseen ilman mitään erityistä mallia ja ommeltu kiinni tuohon joustinputkeen. Korvaan olen kutonut putken kahdeksalla oikealla silmukalla ja täyttänyt toisella jämälangalla. Korva on myös ommeltu kiinni varsinaiseen suojukseen.

Niin että kippistä vaan, kylmiä juomia ja lämpimiä käsiä.

Säästölaskelmia

Vuosia sitten, en edes tarkkaan osaa sanoa, onko siitä kaksi, kolme vai kenties jo kohta viisi vuotta, kun ajan miettiminen taaksepäin ilman tarkkaa kiinnekohtaa on hankalaa, oli säästö- ja nuukuusblogeissa tapana tehdä laskemia siitä, miten paljon missäkin asiassa säästää. Hyvinä esimerkkeinä tässä toimivat vaikkapa päivittäisen ostokahvin vaihtaminen kotona keitettyyn tai usein syödyn jogurtin vaihtaminen halvempaan merkkiin. Useimmissa tapauksissa saavutetut säästöt eivät olleet mittavia, mutta koska pienistä puroista kertyy iso virta, nämä vuositasollakin kympin tai kahden säästöt nipsittynä useammista kohteista saattoivat kääntää muutoin negatiivisen budjetin plussalle. Merkittävimmät säästöt näistä esimerkeistä varmasti kertyvät tuosta kahvista, koska jokapäiväinen parin euron kahvikupponen tekee vuositasolla jo 730€.


Ihan huvikseni tein siis laskelmia siitä, miten paljon vuodessa säästän siirryttyäni käyttämään noita poistotekstiilimeikinpoistolappuja. Jos ajatellaan, että putsaan naamani niillä keskimääräisesti viisi kertaa viikossa, se tarkoittaa vuodessa 260 lappua. Mikäli käyttäisin niitä kalliita merkkilappuja, minulta menisi niitä 6 purkkia á 8€ eli pyöristettynä n. 50€. Kaupan vanulappuja on pussissa 100 kpl ja niitä käyttäisin kaksi päivässä siis 520 lappua. Kun yksi pakkaus maksaa reilun euron verran ja öljypullo noin 5€, noilla naaman putsaamiseen menisi n. 12€. DIY jämätekstiililapuilla ainoa maksava asia olisi öljy eli niillä puhdistamiseen hintaa tulisi vitosen verran. Laskelma on siis tehty ajatuksella, että nuukana ihmisenä kalliita lappuja menisi vain yksi, joskus harvoin kaksi, halvempia vähintään kaksi per päivä ja noita kankaisia yksi isompi - tai näissähän se on sama, vaikka käyttäisi viisi, koska laput sinällään eivät maksa.


Kalleimman ja halvimman vaihtoehdon ero olisi siis noin 45€ vuosi. Mikä ei sinällään ole paljoa, mutta kun sen kertoo jäljellä olevien meikkausvuosien lukumäärällä, mikä minulla on ehkä noin 30, niin summa onkin jo 1350€.


Samansuuntaisen tuloksen saa kestotalouspaperista. Seuraavat luvut ovat nyt sitten kohtuullisesti hihasta ravistettuja, rullan hinta katsottu googlesta ja käyttöarvio ravistettu hihasta.  Perustalouspaperihan maksaa noin 50 senttiä rulla ja villillä veikkauksella väittäisin, että noin 10 rullaa voisi meillä mennä vuodessa jos emme käyttäisi rättejä. Vuodessa siis vaatimaton 5€, mutta pitkässä juoksussa sekin kerryttää tuota nuukuuspuroa ja viherryttää omaa tuntoa, kun vanhat tekstiilit tulevat kierrätettyä tätä kautta. Kun vielä huomioidaan, että tilanne kahden aikuisen perheessä on aivan eri kuin lapsiperheessä, jossa rullamäärä voisi olla vaikkapa 50 rullaa vuodessa, silloin vuosisäästökin kertautuu jo 25 euroksi.

Pienistä puroista kertyy jälleen iso virta, taidanpa lisätä vanulaput ja talouspaperin lopullisesti "en osta"-listalleni.

Sateenkaari ja poutapilvi

Edellisestä sateenkaarisukkakokeilusta innostuneena päätin kokeilla vielä yhtä mallia eli Hipsulaisen karusellia yhdellä sateenkaarella.

Lankoina lähes sanat kuin ennenkin eli seiskaveikan sateenkaari, taivaanisininen mysteerilanka ja täydennyksenä vaaleansininen jämäakryyli, jonka toivon kestävän tuossa varressa, sekä valkoinen mysteerisekoite (yritän edelleen epätoivoisesti purkaa jämälankavarastoja, enkä myöskään jaksanut lähteä kaivelemaan laatikoita, nämä olivat valmiina käden ulottuvilla).

Pakko tunnustaa, että idea sateenkaaresta ja poutapilvistä kuulosti paremmalta kuin mitä toteutuksella sitten sain aikaan. Näiden saajana neiti 6-vee, puikoilla 22 silmukkaa (eli normaalisti olisin käyttänyt 11 silmukkaa puikolla). Yläosan poutapilviviritelmä on tehty käänteisellä Frilla-sukan mallilla eli aloitettu 2 o, 2n ja lisätty joka toisella kerroksella 2 oikeaa silmukkaa jokaiseen oikeiden silmukoiden kohtaan. Lisäykset tein edelliseltä kerrokselta kiertäen nostamalla, niin ei jäänyt pahempia reikiä ja sijoitin noston sektorin toiseksi ja toiseksi viimeiseksi silmukaksi. Välikerros kudottiin tavallisesti eli 2+x oikeaa ja 2 nurjaa. Lisäyksiä tein siihen asti että, minulla oli 10 oikeaa silmukkaa ja viimeisen lisäyskerroksen jälkeen kudoin vielä pari tavallista kerrosta ennen päättelyä.

Onnittelen itseäni, edes yksi pari pöydällä puolitekoisina lojuneista sukista saatu valmiiksi, tosin tämä pari oli se, joka oli keskeneräisistä pisimmälle tehty.