Aamulla puoliunessa keksin tälle tekstille kaksikin loistavaa otsikkoa, mutta päivällä, kun vihdoin pääsin tekstiä työstämään, olivat molemmat haihtuneet mielestäni kuin tuhka tuuleen. Näin ollen saattaa olla, että tekstistäkin tulee kohtuullisesti erilainen kuin alunperin olin ajatellut.
Tunnelukkotestini osoittaa erittäin vahvaa tunnelukkoa vaativuudessa eli "Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä". Niinpä tässä kohtaa ei kovasti ihmetytä, että kun helteen sulattaessa aivot ja hemmotellessa auringonpalvojaa olen syöksynyt projektista toiseen jättäen edellisen aina vähän kesken, alkaa keskeneräisyys nyt riepomaan - tavarat eivät todellakaan ole järjestyksessä ja se häiritsee. Elokuun alkaessa pöydällä on kasa lankoja, jotka pitäisi kirjata ja lajitella, kaksi erilaista sukan alkua ja kolmas liki valmiiksi kudottu pari, kolme puoliksi luettua kirjaa, keittiössä istuttamaton kukka vararuukussaan (eihän se istutus ole ollut työn alla kuin kuukauden) ja muutama muukin asia riipin rääpin.
Olkoonkin, että tuon edellämainitun tunnelukon kuvauksessa todetaan: "Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista". Tuosta huolimatta aion taas vaatia itseltäni jotain, nimittäin sitä että kasvatan pitkäjänteisyyttäni. En yritä tehdä maailmaa valmiiksi, mutta lisään keskittymistäni, enkä impulsiivisesti aloita uutta projektia ennen kuin vanha on saatu alta pois (tämäkin ominaisuus löytyi tunnelukko-testistäni, vaikka en itse pidä itseäni impulsiivisena, niin sellaiseksi testi minua väitää). Vaikka maailma on täynnä ihania sukkamalleja, on vaan hyväksyttävä, että kaikkia niitä ei ehdi tehdä. Samoin se, että kaikkia ilmaisia tavaroita ei voi haalia kotiin, vaikka Roope Ankan mukaan suomenkielen ihanin sana onkin "ilmainen".
Tarkoitukseni on alkaa toden teolla työstää noita tunnelukkoja, kunhan vuorokauden keskilämpötila laskee alle 18 asteen. Niin tarpeellista kuin se olisikin, niin näin helteellä en vain kykene keskittymään asiaan riittävästi - olkoon se sitten sitä impulsiivisuutta.
Yritän opettaa itseäni pitkäjänteisempään sitoutumiseen, mutta sen olen jo tajunnut, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Olen liikaa yrittänyt "kaikki kerralla kuntoon"-metodia, niinpä yksi asia kerrallaan kuntoon. Nyt vaan pitäisi päättää, mistä aloittaa. Tunnelukot on selkeästi syksyn asia, kun voi muutenkin masistella ja käpertyä sisälle sateen ja pimeän pilatessa fiiliksen ja maiseman. Ne muut hoidettavat asiat olisivat 1) "älä osta mitään"- vuosi, 2) liikunnan lisääminen, 3) kodin tavaroiden läpikäyminen, 4) ruokahuolto ja ruokahävikki ja 5) painonhallinta. Oikeastaan nämä kaikki tukevat toisiaan ja liittyvät toinen toisiinsa; minimaalinen ruokahävikki ja kunnon ruokahuolto sekä liikunta toimivat painonhallinnan pohjana ja sitten taas toisaalta voi kaivella omia kaappeja ja tehdä niitä löytöjä sieltä ja saada sen uuden hankkimisen kokemuksen ostamatta mitään uutta. Toisaalta myös tunnelukko-asian selkiytyminen voi auttaa ymmärtämään, miksi ostan ja miksi syön, mitä korvaan, peitän ja kompensoin niillä, jolloin halu ja tarve syömiseen ja ostamiseen saattaa vähentyä.
Arjen aikaansaamattomuusongelmani (mikä lienee siis todellisuudessa sitä, että ideoin vimmatusti kaikkea uutta kivaa saamatta niitä valmiiksi - täytynee oikein alkaa seurata asiaa - ja on siis enemmän valmiiksisaamattomuusongelma kuin aikaansaamattomuusongelma) yritän ratkaista kahdella asialla BuJo:lla, johon kirjaan ostamiset, tavaroiden poistumiset ja ruokahävikin (sekä mahdollisesti painon,) ja päivän to do-listalla, johon kirjoitan tavalliselle päivälle maksimissaan 10 hoidettavaa asiaa (näistä yksi voisi olla jonkinlainen liikuntasuoritus). Suoritus- ja listaorientoituneena ihmisenä olen ennenkin todennut tuon toimivan hyvin, mutta suoritteiden määrä on pakko pitää rajallisena, koska muutoin ollaan tilanteessa, että listalla on suunnilleen koko maailma ja se on aivan mahdoton saada päivän aikana toteutettua, mikä taas sitten johtaa tilanteeseen, jossa en täytä vaatimuksiani ja kiristän tunnelukkoni entistä tiukemmalle.
Testaan tätä elokuun, vain elokuun, vain 31 päivää, kyllä siihen jaksaa pitkäjänteisyyttä vailla oleva ihminenkin sitoutua, kun on selkeä maali olemassa.
keskiviikko 1. elokuuta 2018
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Helle ja arki
Toisin kuin suurin osan muusta Suomesta, olen ollut heinäkuun ihan normaalisti töissä. Ihana aurinko ja mahtava lämpö on onneksi hellinyt työssä kävijääkin, kun paistetta on riittänyt iltoihin ja vapaapäiviin ihan mukavasti. Kaikenlaista kivaa tekemistäkin on löytynyt enemmän ja vähemmän: on tavattu kavereita, käyty asuntomessuilla, nautittu jazzista ja asiapitoisemmasta keskustelusta, kuunneltu aaltojen kuminaa ja vaan makoiltu nurmikolla päätä tyhjentäen.
Edellä oleva jo kertoo sen, että helle on siirtänyt aivot rentoilu ja "nauti tästä kun voit"-moodiin. Mikä tarkoittaa siis sitä, etten ole jaksanut nipottaa jokaisesta ostoksesta, jokaisesta herkutteluhetkestä tai tuhlatusta eurosta. Varsinkaan kun taloutemme on palautunut dinkku-kantaan Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaan päättyessä. On siis mässätty niin burgeria, pizzaa, metrilakua kuin fiinimpää ravintolaruokaakin, jäätelöä ja munkkeja unohtamatta.
Rakkaaseen sukkaharrastukseenikin tuhlasin taas, ostin lankoja - ihan turhaan, kun nykyisilläkin pidän kaikki tuttavat sukissa seuraavan 10 vuotta - ja puikkoja. Kyselin muilta neulojilta suosituksia korvaamaan noita ruusupuisia, joista yksi katkesi ja äänet menivät kutakuinkin tasan Knitpron Cubicsien ja Prymin Ergonomicsien välillä. Ostin ensin noi Cubicsit (eli neliönmalliset puikot) ja tykästyin kovasti. Koska helteellä kävi niin, että tuli aloitettua uutta ennen kuin mitään vanhaa sai valmiiksi, ostin vielä kahdet Ergonomicsitkin (nämä ovat siis ne, missä puikon pää on pisaranmallinen ja puikko itsessään kolmionmuotoinen), kun löysin edulliset. No korjasin minä ne ruusupuisetkin, mutta ei se puikko korjattuna vaan ole yhtä hyvä. Lisäksi yritin yllyttää Herra Kirjoitusta tekemään minulle koivupuistet puikot ihan itse, katsotaan onnistuuko tuo koskaan.
Muutenkin ihan oikea kunnon kesä monen vuoden tauon jälkeen sai vähentämään arkirutiinit minimiin. Tiskaan sen verran, kun on pakko, pesen pakolliset pyykit ja siivoan juuri sen verran kuin on pakko, ettei huusholli aivan räjähdä käsiin. Lopun edestä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Olen sen verran valo-ja lämpöriippuvainen ihminen, että en mielelläni käytä vuoden kaikkein mahtavinta aikaa neljän seinän sisällä oleiluun varsinkaan tekemällä sellaista, joka ei ole ehdottoman pakollista. Niitä kaappeja ehtii siivoilla sitten syyssateillakin, koska silloin ei todellakaan tule lähdettyä ulos kuin pakon edestä.
Tiedän joidenkin jo kaipaavan viileämpiä ilmoja ja syksyä, mutta koska itse inhoan niitä, minulle sopisi paremmin kuin hyvin, että kesä jatkuisi vielä kuukauden. Tämä lienee turha toivo, mutta edes pari viikkoa elokuun puolelle olisi jo kova sana. Tiedän jo, että tulen palaamaan arkeen ja rutiineihin vasta sitten kun lämpötila putoaa alle 18 plusasteen, joten helli helle ja paista päivä, minä lähden jädelle.
Edellä oleva jo kertoo sen, että helle on siirtänyt aivot rentoilu ja "nauti tästä kun voit"-moodiin. Mikä tarkoittaa siis sitä, etten ole jaksanut nipottaa jokaisesta ostoksesta, jokaisesta herkutteluhetkestä tai tuhlatusta eurosta. Varsinkaan kun taloutemme on palautunut dinkku-kantaan Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaan päättyessä. On siis mässätty niin burgeria, pizzaa, metrilakua kuin fiinimpää ravintolaruokaakin, jäätelöä ja munkkeja unohtamatta.
Rakkaaseen sukkaharrastukseenikin tuhlasin taas, ostin lankoja - ihan turhaan, kun nykyisilläkin pidän kaikki tuttavat sukissa seuraavan 10 vuotta - ja puikkoja. Kyselin muilta neulojilta suosituksia korvaamaan noita ruusupuisia, joista yksi katkesi ja äänet menivät kutakuinkin tasan Knitpron Cubicsien ja Prymin Ergonomicsien välillä. Ostin ensin noi Cubicsit (eli neliönmalliset puikot) ja tykästyin kovasti. Koska helteellä kävi niin, että tuli aloitettua uutta ennen kuin mitään vanhaa sai valmiiksi, ostin vielä kahdet Ergonomicsitkin (nämä ovat siis ne, missä puikon pää on pisaranmallinen ja puikko itsessään kolmionmuotoinen), kun löysin edulliset. No korjasin minä ne ruusupuisetkin, mutta ei se puikko korjattuna vaan ole yhtä hyvä. Lisäksi yritin yllyttää Herra Kirjoitusta tekemään minulle koivupuistet puikot ihan itse, katsotaan onnistuuko tuo koskaan.
Muutenkin ihan oikea kunnon kesä monen vuoden tauon jälkeen sai vähentämään arkirutiinit minimiin. Tiskaan sen verran, kun on pakko, pesen pakolliset pyykit ja siivoan juuri sen verran kuin on pakko, ettei huusholli aivan räjähdä käsiin. Lopun edestä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Olen sen verran valo-ja lämpöriippuvainen ihminen, että en mielelläni käytä vuoden kaikkein mahtavinta aikaa neljän seinän sisällä oleiluun varsinkaan tekemällä sellaista, joka ei ole ehdottoman pakollista. Niitä kaappeja ehtii siivoilla sitten syyssateillakin, koska silloin ei todellakaan tule lähdettyä ulos kuin pakon edestä.
Tiedän joidenkin jo kaipaavan viileämpiä ilmoja ja syksyä, mutta koska itse inhoan niitä, minulle sopisi paremmin kuin hyvin, että kesä jatkuisi vielä kuukauden. Tämä lienee turha toivo, mutta edes pari viikkoa elokuun puolelle olisi jo kova sana. Tiedän jo, että tulen palaamaan arkeen ja rutiineihin vasta sitten kun lämpötila putoaa alle 18 plusasteen, joten helli helle ja paista päivä, minä lähden jädelle.
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Karuselli sateenkaari
Koska sateenkaarilangasta jäi vielä aikaisempien raidallisten sukkien jälkeen vähän jäljelle, päätin tehdä sateenkaarisukkia toivoneelle nuorelle miehelle vielä tämän hetken trendikkäimmät sukat. Mallina siis Hipsulaisen karuselli, jonka ohjeet löytyvät facebookista, ja joka aloitetaan kantapäästä.
Koska sateenkaari on taivaalla, täydensin sukat loppuun taivaansinisellä jämälangalla, joka mitä todennäköisemmin on jotain vuosien takaista seiskaveikkaa.
Lahjansaajan mielipiteen saamiseen menee vielä kolmisen viikkoa.
Koska onnistuin katkaisemaan aikaisemmin hankkimistani ruusupuisista puikoista yhden, päätin "sijoittaa" ja ostin ruusupuiset cubiksit. Yli 12 euron hinta irvistytti, mutta ainakin näin alkuun ne tuntuvat tosi hyviltä ja sormet eivät väsy kutoessa.
Koska sateenkaari on taivaalla, täydensin sukat loppuun taivaansinisellä jämälangalla, joka mitä todennäköisemmin on jotain vuosien takaista seiskaveikkaa.
Lahjansaajan mielipiteen saamiseen menee vielä kolmisen viikkoa.
Koska onnistuin katkaisemaan aikaisemmin hankkimistani ruusupuisista puikoista yhden, päätin "sijoittaa" ja ostin ruusupuiset cubiksit. Yli 12 euron hinta irvistytti, mutta ainakin näin alkuun ne tuntuvat tosi hyviltä ja sormet eivät väsy kutoessa.
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Mittatilaussukat
Sain isältäni toiveen uusista yösukista, sillä lääkäri oli suositellut hänelle puhdasta villaa olevia sukkia. Kaivelin siis varastoistani merino- ja villalankani ja aloin työhön.
Työn teki haasteelliseksi se, että isän jalat ovat sairauden takia eri paria ja että toisen jalan nilkka on massiivisesti paisunut ja sukista piti saada sellaiset, että ne menevät tuosta nilkasta läpi, mutta pysyvät kuitenkin jalassa. Niinpä aloitin sukat varpaista käsin ja lisäsin silmukoita sen mukaan, mitä jalat vaativat. Näin toiseen sukkaan tuli 20 silmukkaa puikolle ja toiseen vain 15. Siitä sukassa, jossa oli enemmän silmukoita kavensin varren resoriin kaksi silmukkaa puikolta pois noin resorin puolivälistä.
Lankana oli kaksinkertainen ohut villa/merinolanka tasan siinä värissä, mitä kaapista sattui löytymään. Tämän takia sukkien vallitsevaksi väriksi tuli kanervan violetti ja muut sitten kerän loppuja. Koska sekä valkoinen, beige että kanervanvärinen loppuivat kesken, on isomman sukan suussa leveämpi sireeninlila raita. No erottaapa ainakin helpommin kumpaan jalkaan kumpikin sukka kuuluu.
Nämä tarvitsevat vielä viimeisen sovituksen ja tarvittaessa muokkauksen ja sitten eikun käyttöön.
Työn teki haasteelliseksi se, että isän jalat ovat sairauden takia eri paria ja että toisen jalan nilkka on massiivisesti paisunut ja sukista piti saada sellaiset, että ne menevät tuosta nilkasta läpi, mutta pysyvät kuitenkin jalassa. Niinpä aloitin sukat varpaista käsin ja lisäsin silmukoita sen mukaan, mitä jalat vaativat. Näin toiseen sukkaan tuli 20 silmukkaa puikolle ja toiseen vain 15. Siitä sukassa, jossa oli enemmän silmukoita kavensin varren resoriin kaksi silmukkaa puikolta pois noin resorin puolivälistä.
Lankana oli kaksinkertainen ohut villa/merinolanka tasan siinä värissä, mitä kaapista sattui löytymään. Tämän takia sukkien vallitsevaksi väriksi tuli kanervan violetti ja muut sitten kerän loppuja. Koska sekä valkoinen, beige että kanervanvärinen loppuivat kesken, on isomman sukan suussa leveämpi sireeninlila raita. No erottaapa ainakin helpommin kumpaan jalkaan kumpikin sukka kuuluu.
Nämä tarvitsevat vielä viimeisen sovituksen ja tarvittaessa muokkauksen ja sitten eikun käyttöön.
torstai 5. heinäkuuta 2018
Haluttu sateenkaari
Kun pieni poika ilmoittaa haluavansa sateenkaarisukat, ja vielä oikein täsmennettynä sateenkaaren raidalliset sukat, ei perheen hovineulojan auta kuin tarttua haasteeseen.
Haaste olisi saattanut olla hankalampi, mikäli mulla ei olisi ollut jemmassa vanhaa varastoa seiskaveikan jo myynnistä poistunutta sateenkaarta. Niinpä purin kerän ja pistin sen puoliksi, jotta sain raidat alkamaan samasta kohdasta. 10 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapäässä 12+12 ja kaksi välikerrosta. Siinä ne ovat perussateenkaarisukat. Painoa 61g.
Kuvakulmasta johtuen sukat näyttävät eri kokoisilta, mutta ovat kyllä todellisuudessa ihan samaa kokoa.
Joudun vielä hetkeksi piilottamaan ne, sillä näiden haluaja täyttää vuosia noin kuukauden kuluttua eli hän saa ne silloin. Ja onneksi hän on vielä sen verran pieni, että tuskin bongaa lahjaansa etukäteen täältä.
Haaste olisi saattanut olla hankalampi, mikäli mulla ei olisi ollut jemmassa vanhaa varastoa seiskaveikan jo myynnistä poistunutta sateenkaarta. Niinpä purin kerän ja pistin sen puoliksi, jotta sain raidat alkamaan samasta kohdasta. 10 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapäässä 12+12 ja kaksi välikerrosta. Siinä ne ovat perussateenkaarisukat. Painoa 61g.
Joudun vielä hetkeksi piilottamaan ne, sillä näiden haluaja täyttää vuosia noin kuukauden kuluttua eli hän saa ne silloin. Ja onneksi hän on vielä sen verran pieni, että tuskin bongaa lahjaansa etukäteen täältä.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Housut purkitettu
Eilisen meikinpoistolappuihin liittyvän oivallukseni ansiosta sain jonkun asteisen ideanpoikasen. Vanhat collarini päätyisivät kertakäyttöisiksi meikinpoistolapuiksi öljyn kanssa käytettäviksi. Niinpä sakset käteen ja housut palasiksi.
Mietin myös, että mihin nuo housuista leikatut kappaleet laittaisin. Siinä silmiini osui se kirpparilta ostettu Ikean lasipurkki, jonka ostamista harmittelin, kun se ei sopinutkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja joka edelleen pyöri keittiön sivutasolla. No nyt löytyi tuolla purkillekin hyvä käyttö. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tuon purkin oli tarkoitus päätyä meille.
Housut mahtuivat purkkiin juuri ja juuri. Siinä ne nyt sitten odottavat käyttöä vielä kerran. Purkki puolestaan sopi tyhjentymässä olevalle kylppärin hyllylle paremmin kuin hyvin. Oletettavasti pistän öljyn toiseen purkkiin ja dippaan lapun kerrallaan sinne. Toinen vaihtoehto olisi tunkea joku kasa lappuja öljyn kanssa purkkiin ja ottaa laput sieltä, mutta se vaikuttaa suttaisemmalta kuin kahden purkin taktiikka.
Mietin myös, että mihin nuo housuista leikatut kappaleet laittaisin. Siinä silmiini osui se kirpparilta ostettu Ikean lasipurkki, jonka ostamista harmittelin, kun se ei sopinutkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, ja joka edelleen pyöri keittiön sivutasolla. No nyt löytyi tuolla purkillekin hyvä käyttö. Uskomatonta, mutta ilmeisesti tuon purkin oli tarkoitus päätyä meille.
Housut mahtuivat purkkiin juuri ja juuri. Siinä ne nyt sitten odottavat käyttöä vielä kerran. Purkki puolestaan sopi tyhjentymässä olevalle kylppärin hyllylle paremmin kuin hyvin. Oletettavasti pistän öljyn toiseen purkkiin ja dippaan lapun kerrallaan sinne. Toinen vaihtoehto olisi tunkea joku kasa lappuja öljyn kanssa purkkiin ja ottaa laput sieltä, mutta se vaikuttaa suttaisemmalta kuin kahden purkin taktiikka.
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Vielä kerran käyttöön
Lempicollarini ovat ihan itse tehdyt ja yli 20 vuotta vanhat tai siis paremminkin entiset lempicollarini ovat, sillä tämän kevään aikana ahkera käyttö on syönyt ne sellaisiksi, etten edes minä enää kehtaa pitää niitä. Myönnän, että harkitsin pitkään korjaamista ja paikkaamista, mutta järki voitti, sillä housut olisi saanut käytännössä tehdä kokonaan uudelleen, jotta niistä olisi saanut edes kutakuinkin siedettävät.
Tiedostin siis, että niiden viimeinen matka tulee olemaan kohti roskista. 350g tekstiilijätettä menossa poltoon (punnituskuppi painaa 14 g), toki periaatteessa loppuunkäytettynä, mutta kuitenkin yhtä kaikki roskikseen menossa.
Mietin kuitenkin vielä epätoivoisesti, olisiko mitään, mihin noita voisi käyttää. Materiaalinsa puolesta ne eivät soveltuneet räteiksi, sillä sekoitemateriaalin imukyky ei ole puhtaan puuvillan luokkaa. Koska olen jo jonkin aikaa pohtinut meikinpoistoaineiden vaitamista öljyyn, joko neitsytkookosöljyyn tai oliiviöljyyn, päätin kokeilla, josko nämä toimisivat kertakäyttöisinä putsarilappuina. Ajatus tähän lähti siitä, että ostin kevään meikkikutsuilta "vain tarpeellista" eli pari purkkia silmämeikinpoistolappuja. Ne osoittautuivat öljyyn kastetuiksi vanulapuiksi, joten ei kestänyt kauaa, kun mietin, että voisiko näitä tehdä kotona ja jos voisi niin miten.
Päätin siis kokeilla ja leikkasin housuista kaksi noin 10x10cm kokoista palasta, joille lorautuin oliiviöljyä. Kyseessä on siis tasan se öljy, jota meiltä löytyi keittiöstä.
Minulla on myös puuvillaisia kestolappuja, joita pesen aina käytön jälkeen. Niitä käytän kasvoveteen tai vähemmän rasvaisiin putsareihin. Näitä collegelappuja minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pestä, sen verran tykkyä tavaraa puhdas öljy kuitenkin on. Eli käyttö ja roskiin.
Ensimmäisen testauksen jälkeen totean, että ehdottomasti jatkoon. Vedenkestävä meikki lähti hyvin, tuntuma naamalla ei juuri eronnut noista oikeista meikinpoistolapuista. Plussaa oli se, että näistä saa leikattua vähän reilumpia kuin nuo halkaisijaltaan 5cm kokoiset pyörylät eli koko naaman putsaaminen onnistuu hyvin lappua kääntelemällä.
Jatkokehittelen suunnitelmaa niin, että haeskelen jostain varastoistani näille hyvänkokoisen tiiviin lasipurkin ja leikkaan sinne sopivan kokoisia lappuja valmiiksi. Toisaalta vähän jopa harmittaa, että mulla on vielä kaapissa sekä noita valmiita lappuja (yksi vajaa ja yksi avaamaton purkki) että ApoBaseja eli en heti pääse tätä öljykeksintöäni käyttämään. Taidan kuitenkin tarkistaa tuosta avaamattomasta valmiista purkista viimeisen käyttöpäivän ja säästää sen avaamattomana "ihmistenilmoilla" käytettäväksi. Kylällä komiasti vaikka kotona kontattais -sanoo poholaanen.
Tiedostin siis, että niiden viimeinen matka tulee olemaan kohti roskista. 350g tekstiilijätettä menossa poltoon (punnituskuppi painaa 14 g), toki periaatteessa loppuunkäytettynä, mutta kuitenkin yhtä kaikki roskikseen menossa.
Mietin kuitenkin vielä epätoivoisesti, olisiko mitään, mihin noita voisi käyttää. Materiaalinsa puolesta ne eivät soveltuneet räteiksi, sillä sekoitemateriaalin imukyky ei ole puhtaan puuvillan luokkaa. Koska olen jo jonkin aikaa pohtinut meikinpoistoaineiden vaitamista öljyyn, joko neitsytkookosöljyyn tai oliiviöljyyn, päätin kokeilla, josko nämä toimisivat kertakäyttöisinä putsarilappuina. Ajatus tähän lähti siitä, että ostin kevään meikkikutsuilta "vain tarpeellista" eli pari purkkia silmämeikinpoistolappuja. Ne osoittautuivat öljyyn kastetuiksi vanulapuiksi, joten ei kestänyt kauaa, kun mietin, että voisiko näitä tehdä kotona ja jos voisi niin miten.
Päätin siis kokeilla ja leikkasin housuista kaksi noin 10x10cm kokoista palasta, joille lorautuin oliiviöljyä. Kyseessä on siis tasan se öljy, jota meiltä löytyi keittiöstä.
Minulla on myös puuvillaisia kestolappuja, joita pesen aina käytön jälkeen. Niitä käytän kasvoveteen tai vähemmän rasvaisiin putsareihin. Näitä collegelappuja minun ei missään tapauksessa ollut tarkoitus pestä, sen verran tykkyä tavaraa puhdas öljy kuitenkin on. Eli käyttö ja roskiin.
Ensimmäisen testauksen jälkeen totean, että ehdottomasti jatkoon. Vedenkestävä meikki lähti hyvin, tuntuma naamalla ei juuri eronnut noista oikeista meikinpoistolapuista. Plussaa oli se, että näistä saa leikattua vähän reilumpia kuin nuo halkaisijaltaan 5cm kokoiset pyörylät eli koko naaman putsaaminen onnistuu hyvin lappua kääntelemällä.
Jatkokehittelen suunnitelmaa niin, että haeskelen jostain varastoistani näille hyvänkokoisen tiiviin lasipurkin ja leikkaan sinne sopivan kokoisia lappuja valmiiksi. Toisaalta vähän jopa harmittaa, että mulla on vielä kaapissa sekä noita valmiita lappuja (yksi vajaa ja yksi avaamaton purkki) että ApoBaseja eli en heti pääse tätä öljykeksintöäni käyttämään. Taidan kuitenkin tarkistaa tuosta avaamattomasta valmiista purkista viimeisen käyttöpäivän ja säästää sen avaamattomana "ihmistenilmoilla" käytettäväksi. Kylällä komiasti vaikka kotona kontattais -sanoo poholaanen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
