Kirppiskierroksella

Täytyy todeta, etten edes muista, koska viimeksi olisin kierrellyt kirppareilla - pari pikaista yritystä olen tehnyt, mutta tavaraähky iski päälle sen verran pahasti, että oli pakko lähteä karkuun.

Nyt sitten lähdin Herra Kirjoituksen kanssa kierrokselle "tosi tarkoituksella" eli olin etsimässä ruukkua yhdelle ylikasvaneelle kaktukselle ja muutenkin kaktuksiin liittyviä juttuja. Tällä kertaa oli onni myötä, mitä ei aina kirpiksillä kierrellessä ole. Tein hankintoja reilun viiden euron ja yhden kahvipaketin verran.

Kahvipaketilla vaihdoin viisi keittokirjaa, jotka löysin naamakirjasta. Yritän epätoivoisesti löytää uusia nopeita ja helppoja reseptejä, joilla helpottaa paluuta arkeen.

Ensimmäiseltä kirppikseltä ostin ikealaisen lasipurkin, jota olin ajatellut käyttää kaktusruukkuna. Toiselta kirppikseltä löytyi sitten parempi ruukku, joten vähän harmittaa tuon parin euron tuhlaaminen turhaan Ikea-kamaan. Muut löydöt olivat tuo toinen ruukku, hinnaltaan 1,50€, kaktuksenmallinen koruteline 1€ ja kolmen pallon pakkaus huovutusvillaa 1,20€.

Tuhlasin siis yhteensä 5,70€ ja kahvipaketin ja meille muutti 11 uutta tavaraa.

Kimallusta kesään

Jotkut asiat vain ovat sellaisia, että ne odottavat oikeaa hetkeä ja siihen voi mennä kauankin. Nämäkin kengät ovat odottaneet tuossa varmaan vuoden, että "ehtisin" tuunata ne. Ehtisin on lainausmerkeissä, koska todellisuudessa tähän meni aikaa alta tunti, sen verran olisi ollut käytettävissä melkein koska vaan, mutta inspiraatio puuttui.

Nyt kun oikea hetki tuli, myös kengät saivat uuden kimaltavan muodon.

Pohjana tekomokkapintaiset mustat kengät, joiden pintaan sivelin liimaa ja ripottelin glitteriä.
Kuvissa ei tule esiin todellinen kimallus. Karkeammalla glitterillä olisi tullut paremmat Parikka-kopiot, mutta kun sitä ei ollut kuin yksi purkki, niin jouduin täydentämään hienommalla glitterillä.

Liiman kuivuessa kengät tummuivat vielä enemmän ja paremmin kimaltaviksi.

Nämä ovat todennäköisesti menossa yhden illan kengiksi kaverille, pidempiaikaseen käyttöön tarvitsisivat uudet korkolaput.

Lomalle lompsis

Tyhmältä kuulostavan otsikon taakse kätkeytyy kuitenkin suuri asia. Kesälomani alkoi tästä päivästä. Kaksi ja puoli viikkoa ihan erilaista elämää.

Illalla korkataan skumppapullo sen kunniaksi ja lauantaina nautitaan rennosti auringonpaisteesta.

Toukokuun tulokset

Ilmeisesti suunitelmattomuus sopii minulle oikein hyvin, sillä tavoitteettomasta toukokuusta tuli tehokas toukokuu. Toukokuussa tuli tehtyä paljon töitä, siivottua koko kämppä ja nautittua mikrolomista - aurinkokin hemmotteli oikein urakalla, joten mikä sen mukavampaa. Kävimme siis Herra Kirjoituksen kanssa esimerkiksi syömässä joululahjaksi saamamme sunnuntailounaan ja sen jälkeen kiirettömällä kävelyllä katsellen sireeninkukkia ja heräävää kesää. Välillä rentoutumiseen ja pään tyhjentämiseen riitti ihan tunnin parin makoilu auringossa D-vitamiinitankkauksella - kun ei ollut suunnitelmia, ei myöskään pää jäystänyt, että on pakko tehdä, pakko hoitaa, pakko kiirehtiä.

Hemmottelin itseäni tai oikeastaan me hemmottelimme itseämme, koska Herra Kirjoitus osallistui yhtä lailla, kahdella hieronnalla ja lisäksi kävin Ayurvedisessä käsi- ja jalkahieronnassa. Jokainen noista tuntui kuin pieneltä lomalta, varsinkin viimeksi mainittu oli superrentouttava.

Totta kai kultaisessa pilvessä on myös se synkkä nurkkansa ja se löytyy sieltä, mistä aina ennenkin eli herkuista ja ruoasta. Ruokaan meillä (ja tämä on siis kokonaissumma, ei puolikas) meni n. 210€ kuukaudessa ja sen pitäisi kuta kuinkin olla koko kuukauden ruokamenot. Toki kaappeja syötiin parhaan mukaan tyhjiksi, mutta paljon ostettiin myös ResQ-ruokaa ja syötiin ulkona, tästä viimeksi mainitusta suurin osa on laskettu herkkuihin. No se tietty vääristää herkkusummaa aika paljon ylöspäin, samoin toki se, että meillä kävi vieraita, joita varten varattiin kaikkea hyvää. Herkkuihin ja pikaruokaan meni 88€. Mitähän tuohon sanoisi. Ei varmaan taida olla mitään järkevää sanottavaa, paitsi se, että minä ja vaaka ei edelleenkään olla kavereita.

Ruokahävikkikin on buuauksen arvoinen asia sillä roskiin menivät 2 päärynää, 2 omenaa, 1 porkkana, 1 makkara (eli toinen pötkö lenkkimakkarapakkauksesta) ja puolikas salaatti. Jos olisin herännyt asiaan edes päivää aikaisemmin, nuo päärynät ja omenat olisi vielä voinut hukuttaa smoothieen. Salaatti on kuitenkin noista se kaikkein häpeällisin asia, näin sen kuihtuvan ikkunalaudalla, mutta en vain saanut aikaiseksi tehdä salaattia. Tosi isot moitteet tästä ihmiselle, joka aina hehkuttaa, että ruokaa ei saa mennä hukkaan. Lupaan, lupaan petrata tapani. Todellakin.

Tavaroita olen ostanut kaksi; ostin magneettitaulun matkamuisto jääkaappi magneetteja varten. Kyllästyin siihen, että ne ovat laatikossa piilossa tai jääkaapin ovessa ja halusin ne jonnekin muualle. Taulu maksoi euron, joten ei mitenkään hirveä sijoitus.

 

Sitten lahjoin itseäni Kaloriinan päivänä ja ostin itselleni uudet hifistely sukkapuikot Knitpro Cubicsit, jotka kustansivat postikuluineen 8€.
 

Muitakin tavaroita meille tuli. Herra Kirjoitus löysi kirppikseltä paketissa olevan äänikirjan kolmella eurolla ja hankki sen meille "hätätilanteita" (jolloin ei ole lainattu kirjastosta sopivaa kuunneltavaa tai Storyteliin ei pääse kiinni) varten. Lisäksi sain ilmaiseksi shortsit, 3 kpl tyynyliinoja ja muutaman pyyheliinan. Näistä erityisesti tyynyliinat tulivat tarpeeseen, sillä vanhat uskolliset alkavat olla loppuunkuluneita ja päätyvät kohta tekstiilinkierrätykseen. Tässä kohtaa huomion arvoista on se, että lankaa ei tullut yhtään kerää lisää, kiusauksia oli, mutta en langennut.

Poistuneita tavaroitakin on muutama; naruamppeli, valkoinen muoviamppeli, lasipurkki, 11 kpl hiuspantoja, keltaiset mokkasiinit, muovipurkit geokätköilyyn, muoviletkut askarteluun, kahvipussit ja pari kassillista sekalaisia askartelutarvikkeita. Nämä kaikki siis lähtivät kiertoon. Yhdet Herra Kirjoituksen kengät päätyivät loppuun kuluneina roskiin. Lisäksi pari paria sukkia päätyivät uusille omistajilleen eli lankavarastot pienenivät aavistuksen. Tietenkin on myös kasa tyhjentyneitä kosmetiikkapurtiloita, jotka käsittelen omassa tekstissään.

Ostoksettomia päiviä kaikkiaan 17, mikä on varsin hyvin suhteessa siihen, missä tahdissa noita herkkuja ja muita on tullut ostettua.

Aika tavaran kaupitsee

Tuntuu, että jotkut tavarat ovat vain tarkoitettu kohtaloksemme ja kaikista muista ohjeita huolimatta joskus kannattaa hillota tavaroita. Tuossa helmikuussa varastoista kaivautui esiin 25 vuottta vanhoja pieniä paperipusseja, joita silloin tarjosin netin askartelupalstalle jollekin tarvitsevalle. Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. Onneksi ei ollut, sillä kuivatettuani kasvovettä varten koivunlehtiä, tajusin, ettei minulla ollut niille sopivaa säilytysastiaa. Sitten muistin nuo vanhat paperipussit ja kaivoin ne takaisin biojätepussiastiasta. Nehän toimivat tuossa säilytystarkoituksessa paremmin kuin hyvin, olivat juuri sopivan kokoisia kuivatettujen ruusunlehtien ja koivunlehtien kuivatukseen.

Joukossa oli myös yksi isompi pussi, jonka sisään voi sitten koota kaikki nuo pienet pussit. Tässä kohtaa taputan itseäni tyytyväisenä selkään ja totean, että tuo pussien määrä on juuri sopiva määrä kasvovesiaineita talveksi. Kun syksyllä on kaikki paperipussit täynnä, niin sen pitäisi riittää seuraavaan kevääseen ja uusiin lehtiin asti.

Nyt on luomua

Koska helteet paukauttivat kesän täyteen käyntiin, päätin olla kerrankin kärppänä paikalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kokosin ensi talven varalle kasvovesiaineksi eli vasta puhjenneita koivunlehtiä.

Keittoon on siis tulossa ruusu-koivu-kasvovettä. Todelliseksi luomuksi tuon tekee se, että tajusin saavani myös keitokseen tarvittavat ruusunterälehdet omasta pihasta maalta myöhemmin kesällä. Nyt vaan pitää kuivata noi koivut odottamaan loppukesää. Koska säilöntäaineeton kasvovesi ei säily kauaa, pitää sitä keitellä talven mittaan useampaan otteeseen. Niin ja kun tuon säilöö lasipulloon, niin eipä tarvitse pelätä mikromuovejakaan.

Anopin äitienpäiväkimppukin on ehtaa luomua. Koottu oksista, jotka tuli leikattua pois marjapensaista. Kyllä tuo kimppu kukkiikin, jos vaan muistaa lisätä riittävästi vettä ja odottaa tovin, nuppuja näet löytyy.

Lasipurkki on vanha, jo pariin kertaan hillossa käytetty ja rusettikin kukka-asetelmasta talteen otettu. Kyllä vaan, kierrätys kunniaan.

Pelastetaan ruoka

Jossain vaiheessa kyttäsin todella aktiivisesti, milloin resQ saapuu kotikaupunkiini, mutta sitten unohdin sen. Nyt sitten sain vinkin, että tämä jo melkein unohtamani palvelu on rantautunut kotikaupunkiini. Tämä on siis mobiilisovellus, johon ravintolat saavat listata myyntiin hävikkiin menossa olevia ruokia: esimerkiksi lounaalle on tehty keittoa reilusti ja sen sijaan, että loppu laitettaisiin lounasajan loputtua roskiin, se tarjotaan myyntiin ResQ:n kautta. Kuluttaja saa soppansa edullisemmin ja ravintola jonkun korvauksen tehdystä ruoasta ja mikä parasta, ruoka ei mene roskiin. Ostaja maksaa varaamansa ruoan mobiilisovelluksen kautta ja noutaa sovittuna aikana ravintolasta kotiin syötäväksi.

Joten eikun heti lataamaan sovellus, liittämään luottokortti siihen ja katsomaan, mitä on tarjolla.
Ensimmäinen testausvaraus kohdistui kevätkääryleisiin:  9 kpl kevätkääryleitä 2,80€.

Yllättävän monta ravintolavaihtoehtoa tuolta listalta löytyi ja aika nopsasti nuo tarjolla olevat annokset myös varattiin. Sinä aikana, kun tallensin luottokortin tietoja, katosi ainakin viisi vaihtoehtoa jonkun nopeamman ruokapöytään.

Näen tässä ruokahävikin vähentämisessä todella paljon hyvää potentiaalia - paljon mieluummin ruoka jonkun vatsaan kuin roskiin. Itseni kohdalla en ole tämän positiivisista vaikutuksista lainkaan varma. Ensinnäkin tämä leikkaa ravintolassa syömisen minimiin; miksi ostaa ruokaa täydellä hinnalla, kun sen voi saada edullisemmin ResQ:n kautta ja miksi syödä ravintolassa, kun voi hyggeillä kotona ravintolasta noudetun ruoan kanssa. Toki se varmaan lisää ravintolaruoan syömisen määrää eli veikkaan, että superurbanisoidumme tuossa kovin helposti; sen sijaan, että tulisi itse kokattua jotain fiksua, tarkistetaan, mitä ResQ:sta voi tilata. Kun mietin Pizza OnLinen käyttöämme, niin sen jälkeen emme ole kyllä juuri pizzeriassa poikenneet, vaan aina on ollut helpompaa tehdä tilaus netissä, maksaa verkkopankissa ja odottaa pizzan saapumista. Kuten todettu, mulla on samanlainen kutina tämän suhteen; poiminta sovelluksesta, kortin vingutus ja ruoan haku - toimii niin helposti, ettei enää muuten tule syötyä ulkona.