Hassut sukat

Naamakirjan ihmeellisestä maailmasta löysin sukat, jotka näyttivät hassuilta, mutta ovat kuulemma istuvimmat mahdolliset. No pakkohan niitä on kokeilla.

Tästä se siis alkaa Hipsulaisen Karusellisukat.

Alkoitus on kantapäästä, tähän tapaan

Jatko näyttää tältä:

 

Tässä tämä näyttää jo ehkä vähän enemmän sukalta. Ei kuitenkaan ihan perinteiseltä sukalta. Mallin mukaan nuo olisi vielä pitänyt kaventaa viistoon, mutta silloin sukista olisi tullut mielestäni aivan liian kapeat normaaliin jalkaan, siksi perinteinen kavennus.

Valmis sukka on näin hassunnäköinen, mutta istuu uskomattoman hyvin jalkaan.

Oi armasta aurinkoa

Kesä on muutamassa päivässä ryöpsähtänyt täysille ja lämpötila hätyyttelee hellelukemia. Aurinko paistaa täysillä, niin kuin vain kesällä kerran voi. Olen nauttinut tästä harvinaisesta ilmiöstä täysillä, peläten, että Suomen lyhyt ja vähäluminen kesä loppuu tämän jakson päättyessä. Ei tällaisia hetkiä voi tuhlata esimerkiksi ikkunoiden pesuun, nämä kuuluu viettää D-vitamiinia tankaten ja auringosta nauttien.

Sen verran järkevää olen saanut aikaiseksi, että tein kassillisen ruusuja valmiiksi. Se kun on sellaista juuri sopivaa pihapuuhaa. Rintamasuunta aurinkoon päin tietysti.

Tavoitteeton toukokuu

Koska huhtikuun tavoitteet menivät niin metikköön kuin vain olla ja voi, päätin, että toukokuussa ei ressata - ei mitään suunnitelmia tai tavoitteita. Jos jää ikkunat pesemättä, niin sitten jää.

Kun toukokuuta on muutama päivä elettynä, niin ehkä tämä oli ihan hyvä suunnitelma, sillä työtunteja on nyt kertynyt enemmän kuin osasin odottaa. Eli jos jotain suuria suunnitelmia näiksi päiviksi olisi ollut, olisivat ne jo kaatuneet.

Toivon tässä kohtaa tämän toimivan niin kuin lihavuustutkija toteaa painonnousun hillitsemisestä: ainoa keino estää painon nouseminen on lopettaa laihduttaminen. Siispä ei suunnitelmia, niin ehkä tietyt hommat hoituvat kuin luonnostaan. 

Perhossukat

Vaikka ikuisuusprojektini oli näitä aloittaessa edelleen kesken, päädyin kokeilemaan uutta mallia, kun netissä törmäsin siihen. Kyseessä on perhosneulos, joka toimii paitsi tasoneuleena myös sukissa.

Kyseinen neulos on viidellä jaollinen, toimii varmaan muillakin lukemilla, mutta itse käytin suoraan mallivideon 5+5 mallia. Ensimmäisellä kerroksella neulotaan viisi silmukkaa, siirretään lanka työn eteen ja nostetaan viisi silmukkaa neulomatta. Sitten siirretään lanka taas työn taakse ja neulotaan viisi silmukkaa. Tätä jatketaan koko kerros vuorotellen neuloen ja nostaen.

Toinen kerros, kuten myös kerrokset 4 ja 6, neulotaan kaikki silmukat oikein. Kolmas, viides ja seitsemäs kerros neulotaan kuten ensimmäinenkin. Kahdeksannella kerroksella neulotaan 7 silmukkaa oikein ja kahdeksas silmukka neulotaan niin, että koukataan silmukka "irtolankojen" alta, jolloin ne kiristyvät perhoskuvioksi. 9. kerros neulotaan taa kaikki oikein.

Seuraavalla kerroksella siirretään kuvion paikkaa niin, että neulottujen silmukoiden kohdalla nostetaan silmukoita ja perhosen kohdalla neulotaan, mikä saa kuvion muuttumaan kauniin röpelöiseksi. Kahteen perhoskerrokseen menee siis 18 kerrosta.

Jämälankoja käytin tähänkin. Varsissa on kahta erilaista 7 veljeksen raitalankaa, joista ensimmäisessä on luonnonvalkoista, pinkkiä, oranssia ja keltaista ja toisessa oranssia, burgundia ja punaista, sekä erilaisia valkoisen sekä luonnonvalkoisen jämiä. Aloitin ilman tuota lisävalkoista ja kudottuani suurimman osan kantalapustakin totesin vaikutelman olevan liian tunkkainen, purin langanvaihtumiskohtaan saakka ja lisäsin valkoisen kulkemaan oranssi-burgundi-punaisen rinnalla kantapäätä lukuunottamatta.

Teräosan raidoitin senkin jämillä, jotka kokosin keltaisista, oransseista, fuksioista ja valkoisista nöttösistä. Näin jälkikäteen voin todeta, että kapeampi raidoitus tuossa teräosassa olisi ollut nätimpi, mutta tehty mikä tehty. Purkamaan en ala. Nämä on tarkoitus paketoida toukokuun puolenvälin synttärisankarin pakettiin.

Painoa näillä 138g.

Elämä on...

Miten se aina meneekin niin, että aina kun teen hienoja päätöksiä, elämä tekee kaikkensa kampittaakseen ne. Voisin väittää, että jossain siellä pilven reunalla on joku, jolla on umpikiero huumorintaju.

Kun päätin aloittaa huhtikuussa tarkan budjetin elämän, laihiksen ja kaappien tyhjennyksen, kutsuin taas kerran vaikeuksia elämääni. Ensimmäiset kampitukset järjesti äitini, joka halusi tarjota lapselleen herkkuja - ja minähän en sano koskaan letuille ei. Seuraavaksi tulivatkin sitten sekä meillä käyvät vieraat että vierailukutsut ystävien luona, jotka tarkoittivat paitsi tarjottavien (myös epäterveellisten sellaisten) myös tuliaisten hankintaa. Kun sitten kävin hakemassa tuliaisiksi lautapelin, en voinut välttyä kiusaukselta ostaa samanlaista myös itselle - aplodeja vaan taas kerran nappiin menneestä suorituksesta, mutta peli on kyllä loistava ja sille tulee käyttöä.

Seuraavaksi minulle tarjottiin mahdollisuutta ruokailla "firman piikkiin" lomaviikolla useammassa kuin yhdessä paikassa. Ilmainen ruoka on tämän köyhän kuolema - aina - eli se siitä laihiksesta ja kaappien tyhjennyksestä. Lisäksi ruokamenot kasvoivat reilusti, kun kävimme syömässä yhdessä ja Herra Kirjoituksen safkat menivät minun piikkiini.

Ikkunoiden pesuakaan ei päässyt harrastamaan, sillä hiekoitushiekkoja ei oltu vielä puhdistettu kaduilta ja jalkakäytäviltä ja ennen tuota on ikkunoita turha pestä.

Taidan unohtaa koko asian ja antaa elämän viedä omalla painollaan.

Jatko-osa eli huhtikuun kaksi jälkimmäistä viikkoa: Koska en päässyt pesemään ikkunoita, siivosin laatikoita ja kaappeja. Otin tavoitteekseni, että siivoaisin yhden hyllyn tai laatikon päivässä. Tämä takautuvasti huhtikuun alusta alkaen ja toukokuun loppuun jatkuen. Eli meillä tulisi siis vähintään 60 laatikkoa tai hyllyä käydyksi läpi tuona aikana. Aloitin kylpyhuoneesta ja makuuhuoneen pienistä kaapeista ja laatkoista (niitä isoja välttelen viimeiseen asti) ja siivosin useamman päivässä. Kannoin roskikseen ison muovikassillisen tavaraa, mikä mielestäni oli hämmästyttävän vähän.

Säästöjä päätin haalia ostamalla hiusvärin ja värjäämällä hiukset itse sen sijaan, että olisin mennyt suunnitelmieni mukaan parturiin. Koska paikallisessa halpaliikkeessä olivat hiusvärit tarjouksessa, säästö oli merkittävä, kun kaksi pakettia hiusvärejä maksoi 5€ eli 40€:n sijaan hiustenvärjäys maksaa 2,5€ kerta.

No juu, nuo säästöt kaatuivat sitten siihen, että shoppailin taas vähän lisää lankaa. Kun sitä ei muka koskaan voi olla liikaa. Täysin järjetöntä, koska ranteita särkee ja olkapää huutaa hoosiannaa - järki kertoo, että mä oon taas kohta leikkauspöydällä ja silloin ei todellakaan tarvita lisää lankaa. Nyt piilotin lankakauppa-kuvakkeen naamakirjasta ja jos se ei auta, eroan koko ryhmästä: poissa silmistä, poissa mielestä periaatteella. Noista saa kyllä melkoisen kasan sukkia - noin 25 kerää nallea.

Hukkasin aktiivisuusrannekkeestani lukon (jo toisen) ja jouduin tilaamaan uuden rannekkeen tai no tilasin samantien kaksi, maksoivat yhteensä 2€, joten hinta ei ollut paljon. Periaatteessa vaan ärsyttää, kun edellisenä päivänä hukkasin kultaisen korvarenkaan, sitten hukkui tuo lukko - onneksi kolmatta kadonutta ei tullut.

Ostin myös asuntomessuliput valmiiksi kesää varten ja kun halvalla sain, ostin myös "ylimääräisiä". Toivottavasti niille tulee käyttöä lahjoina tai saan niistä omani muuten pois.

Sen lisäksi osallistuin kosmetiikkakutsuille, mikä tarkoitti lisää shoppailua. Olin tosin varmasti illan niukkashoppailuisin asiakas ja ostin vain sitä, mikä oli tarpeellisinta eli meikinpoistolappuja. Yhden purkin pitäisi kestää noin pari kuukautta. Kynsilakan sai kaupan päälle - ilmainen on köyhän kuolema, en olisi todellakaan tarvinnut, mutta otin, koska sävy oli juuri sama kuin lempikesäpaidassani.
 

Metikköön siis mentiin ja rankasti. Tästä on sitten vaan se yksi suunta eli ylös päin ja toisaalta pahemminkin olisi voinut pielen mennä esimerkiksi sen suhteen, että meille olisi matkalla tonnin verran halpaa kiinakamaa tai kaapissa olisi uusia sopimattomia vaatteita.

Kukkaresorisukat

Jälleen uusi yirtelmä, kukkaresorisukat. Tällä kertaa olen trendin huipulla, tää on nyt kevään "the neulejuttu", mökkisukkien ja lehtikuvioiden lisäksi.

Lankana kaksinkertainen Novitan Tico Tico jostain vuosien takaa.
Loin 65 silmukkaa  EDIT: purkuun meni, tuo silmukkamäärä oli aivan liikaa, sopivampi ison miehen kuin naisen sukkiin, aloitin uudelleen 55 silmukalla. (silmukkamäärän pitää olla viidellä jaollinen), kolme ensimmäistä kerrosta kudotaan kaksi nurin, kolme oikein.

Sitten tulee ensimmäinen kuviokerros: neulotaan 2 nurin, sitten neulotaan lenkki (kukan lehti) keskimmäisestä oikeasta silmukasta kolme kerrosta alempaa, sitten kolme oikeaa normaalisti ja taas lenkki samasta kohtaa kuin ensimmäinenkin lenkki. Tätä toistetaan koko kerros.

Toisella kuvio kerroksella neulotaan 2 nurin, nostetaan lenkki neulomatta, neulotaan kolme oikein ja nostetaan lenkki neulomatta. Jälleen toistetaan tätä koko kerros.

Kolmannella kerroksella neulotaan 2 nurin, lenkki ja ensimmäinen silmukka takareunasta yhteen, 1 oikein ja lenkki ja oikea silmukka etureunasta yhteen. Tämän tein siis toisin kuin ohjeissa sanotaan, koska vasenkätiselle neulojalle se luontui paremmin näin. Pääasia on, että kukat jäävät päälle ja näkyville.

Neljännellä kerroksella jatketaan joustinneuletta 2 nurin ja 3 oikein.

Kuvio alkaa taas viidennellä kerroksella. 

Ja jotta kunnia tulisi sille, kenelle kunnia kuuluu, käytin mallina Hääräämö-blogin ohje videota, joka löytyy täältä: KLIK

Varren jälkeen jatkoin kaksin kertaisella langalla sileää neuletta. Kantatilkun kudoin 25 silmukalla, kantapohjaan jätin 11 silmukkaa, puoli eron kompensoin nostamalla toiselta puolen 14 ja toiselta puolen 13 silmukkaa. Lopulta tasasin määrän 14 silmukkaan per puikko.

Nämä ainakin olivat onnistuneet, sillä anoppi ilahtui kovasti nimipäivälahjastaan. Päätyivät heti jalkaan ja kiitoksia tuli kolmeen kertaan.

Vaatteiden huollosta

Meidän perheessämme on aina paitsi ommeltu vaatteita myös paikattu ja korjattu niitä. Olen imenyt tuon niin äidinmaidossa, että se on mielestäni täysin luontainen toimintatapa ja kuuluu perusvaatehuoltoon eli irronneet napit ommellaan, ratkenneet saumat korjataan ja reiät paikataan.

Minulla on kuitenkin myös rajani sen suhteen, mitä kannattaa paikata ja mitä ei. Jos vaate on ihan ehdoton lempivaate ja sen korjaamiseen on materiaalit olemassa, niin sitten voin fiksata huonompikuntoistakin. Sen sijaan nostan kädet pystyyn loppuun kulahtaneen perusvaatteen kohdalla, jos sen korjaamiseen menisi enemmän kuin vartti. Tuo vartti per vaate on kipurajani, sillä siinä ajassa ompelee puolet perusvaatteen saumoista uudelleen tai kiinnittää pari paikkaa. Jos vaate vaatii enemmän kuin tuon kertahuoltoa, on syytä miettiä, onko sen korjaaminen enää fiksua. Toinen raja on ostaminen, jos edelleen ei ole kyse super-lempivaatteesta, niin en ole valmis ostamaan korjaamiseen tarvittavia materiaaleja. Paikkaamiseen ja korjaamiseen tarvittavat materiaalit eli langat ja kankaat pitää löytyä omista tai äidin varastoista, jotta korjaaminen on järkevää. Kun ottaa huomioon kahden hamsterin varastojen laajuuden, on aika epätodennäköistä, että sopivaa lankaa tai riittävästi sinne päin olevaa paikka kangasta ei löytyisi. Ainoa, mikä toisinaan tuottaa ongelmia on kuminauha, jota tietenkin kärkyn naamakirjan jakopalstoilla aina kun sellaista vain on tarjolla.

Viimeisin "kokeillaan nyt tätäkin" korjaukseni kohdistui kainaloista rikkinäiseen yöpaita käytössä olevaan puuvillaiseen t-paitaan. Koska paita oli reilua kokoa, vetäisin sujuvasti saumurilla kummastakin sivusaumasta 5+5 senttiä pois, samalla leikkautuivat pois myös rikkinäiset kainalot. Aikaa meni viitisen minuuttia, paita istuu nyt paremmin ja on ehjä ja siistimmän näköinen. Lisäksi poistetuista saumakohdista sai vielä pari kestomeikinpoistolappua eli suurin osa leikkuujätteistäkin tuli hyötykäyttöön. Kun tiedän ostaneeni paidan käytettynä 4 euron hintaan liki 10 vuotta sitten ja lisänneeni paidan käyttöikää tällä pikakorjauksella ehkä vuoden, ainakin puoli vuotta, on nuukailija kovin tyytyväinen.