Ruusujen sunnuntai

Pitkästä, pitkästä aikaa pääsin "ruusutehtaalleni", ja aloin hifistelemään artesaaniruusujen kanssa eli tein useampaa väriä pieniä eriä sen mukaan, mitä kynttilöitä ja väriaineita sattui olemaan saatavilla. Erityisen herkullisena pidän tuota pinkkiä, jonka pohjana on yksi iso läpivärjätty kynttilä ja kasa sopivan sävyisiä huulipunia.

Herra Kirjoitus käytti kevään viimeiset lumet kuvataustana ja olin taas kerran kovasti otettu siitä, miten hän jaksaa nähdä vaivaa saadakseen blogiini kauniit kuvat.

Loppuvuoden odotusaika

Kun ensimmäinen neljännes vuodesta oon elettynä, jää jäljelle sellainen ihmistaimen mittainen 9kk odotus. Tämä ei koske itseäni muuten kun sikäli, että aion yrittää kehittää tänä aikana sitä peilistä katsovaa ihmistainta taas kerran enemmän vastuulliseksi ja järkeväksi.

Viime vuonna listasin asioita vuodelle 2018. Niitä olisi pitänyt olla 18, mutta sain puristettua listalleni vain 6.
1. Vähintään yksi oikea vapaapäivä/ kk
2. Kosmetiikkakaapin perusteellinen siivoaminen
3. Tunnelukot
4. Lankavaraston läpikäyminen
5. Kenkäkaappien läpikäyminen
6. Peli-ilta/2kk

Näistä olen onnistunut kolmessa kuukaudessa hoitamaan vain yhden eli lankavaraston läpikäymisen. Peli-iltoihin tulee korjaus huhtikuun aikana, sillä huhtikuussa niitä tulee olemaan kaksi.  Vapaapäivätkin ovat kyllä toteutuneet, ehkä liiankin hyvin.

Loppuvuodeksi ajattelin lisätä listalle seuraavatkin kohdat:

7. Pussidieetti, koska niitä kerran on ostettuna ja kroppa kaipaa kunnon potkaisua. Olen siirtänyt tämän aloittamista ties millä tekosyillä: "sitten loman jälkeen", "sitten kun oon parantunut flunssasta", viimeisin versio oli, että "sitten kun Herra Kirjoitus palaa töihin ja syö siellä". Kun tekosyyt jätetään sikseen, niin aprillipäivä on oikein hyvä päivä aloittaa. Eihän silloin kukaan usko, että olen tosissani aloittamassa.

8. Karkkien ostamisen sijaan herkuttelen jollain muulla ja pidän tiukasti kiinni siitä, etten päästä karkkiholismiani valloilleen.

9. Tekstiilipoistumien seuranta

10. Kasvisten lisääminen ruokavalioon

Tiedän, että kohdat 8-10 kuulostavat Arkijärjestä lainatuilta, mutta kun niissä on järkeä, niin miksi keksiä pyörää uudestaan. Karkkien kanssa pärjäsin varsin hyvin maaliskuun alkupuolelle asti, mutta sitten repsahti, kun sairashan saa syödä sitä, mikä maistuu ja olin tuonut Wienin tuliaisina mm. suklaata. Kuten kunnon holistilla, putki jäi päälle ja nyt on sitten darran ja katkaisun vuoro. 

11. Pesen ikkunat, ne ovat talven jäljiltä kamalassa kunnossa

Kosmetiikkapoistot 1/4 vuosi 18

Aion jatkaa kosmetiikkapoistojen sarjaa niin kauan kunnes kosmetiikan määrä on saatu jokseenkin kohtuulliseen määrään. Samoja tavaroita on tulossa poistoihin tänäkin vuonna, niitä suosikkeja kun on tullut jemmattua varastoon enemmän ja vähemmän. 

Hiusväri tuli ja meni eli käytettiin ostoa seuraavana päivänä, hammastahnasta ei varmaan tarvitse sanoa mitään ja ApoBase ja Decubal käytettiin meikin poistossa. Kullanvärisessä hylsyssä oleva huulipuna naamioituu taustaansa todella hyvin, mutta kyseessä on loppuunkäytetty Oriflame Raspberry blush.

Poistoihin lisää samaa tavaraa eli toinen infiniten hajustamaton hoitoaine - käyttämättömänä sekin.
Minä siis en osaa käyttää sellaisia määriä hoitoaineita, mitä valmistajat kuvittelevat käytettävän. Näiden shampoot loppuivat aikaa sitten, mutta hoitoaineet pyörivät avaamattomina kaapissa, kun olen tietysti käyttänyt niitä edellisiä avoinna olleita hoitoainepulloja. Minulle sopiva suhde olisi 500ml shampoota ja 75ml hoitoainetta, mutta tuollaisia yhdistelmiä ei tietenkään myydä missään.

Reissun jälkeen poistoissa on tietenkin jonkin verran normaalista poikkeavia tuotteita. 6 purtiloa aurinkorasvaa (3 moussea kertoimella 50, 2 ruskeaa tuubia kertoimella 20 ja yksi vaalea purkki kertoimella 15), 1 after sun, Pivoine suihkugeeli, Fuze suihkugeeli/shampoo yhdistelmä ja 3 pientä shampootuubia sekä 1 hoitoainetuubi ja kolme palasaippuaa.

Seuraavaksi tyhjentyneet pullot ovatkin sitten sitä tyypillistä peruskauraa; parranajogeeliä Herra Kirjoituksen tyhjentämänä, Garnierin misellivesi, joka ei ollut ihan sellainen supertuote kuin odotin, Bio+ shampoo oli yhteiskäytössä meillä molemmilla, XZ men shampoon ja suihkugeelin yhdistelmä Herra Kirjoituksen käytöstä. Sagan body lotion käytettiin kropan kostuttamiseen auringon jälkeen, ApoBaset (kaikki 3 tuubia) käytettiin meikin poistoon, Dermosilin dödö on vanha tuttu ja sekin Herra Kirjoituksen tyhjentämä. Keskellä oleva vihreäkorkkinen hajuvesipullo on yksi lemppareistani Yves Rocherin vanha Folies de Saisons Caprices de Printemps. On äärimmäisen harmillista, ettei tuota saa enää, se vaan on niin ihana tuoksu.

yht.32

Ensimmäinen neljännes elettynä

Tuntuu hurjalta ajatella, että tätä kirjoitettaessa on vuodesta paria päivää vaille neljännes takana. Mihin se aika taas karkasi? Tällä kertaa hyviä vastauksia ovat esimerkiksi lomailuun, lentokoneessa ja -kentällä istumiseen ja sairastamiseen. Turha sanoakaan, että nautin täysin siemauksin laiskasta aurinkolomasta, johon liittyivät runsain mitoin rakastamani turkoosi meri, valkoinen hiekka, kuumana paistava aurinko ja hyvä ruoka. Mitä muuta ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen - no ehkä sen rakkaan jättämään ne toiset jalanjäljet siihen hiekalle. Minä todellakin olen niin onnekas, että minulla on se rakas, RAKAS isoilla kirjaimilla, joka paitsi jaksoi tallustella kanssani hiekalla ja koota simpukoita myös jakaa sen tavallisen arjen ja tarjota halausta silloinkin, kun rouva sen vähiten ansaitsisi.

Aika normaalista poikkeava tämä meidän alkuvuotemme on ollut, sillä siinä missä minä pidin vanhoja kesälomia tuon reissun aikaan, on Herra Kirjoitus vuorotteluvapaalla, josta maaliskuun loppuessa on puolet kulunut. Leppoisasti tämä aika on mennyt, minä olen saanut erikoishemmotteluna työmatkakyytejä huonoilla keleillä ja vähän muutenkin. Arjen luksusta ovat tarjonneet myös ne aamut, kun ei ole tarvinnut käyttää herätyskelloa, vaan on ihan vaan voinut heräillä rakkaan kainalosta, kun on siltä tuntunut. Vaikka olen tehnyt ylitöitä jossain kohtaa, niin toisaalta harrastustyöt ovat jääneet niin vähiin, että vapaa-aikaa on ollut silti enemmän kuin ennen.

Aika hupaisaa on se, että ajattelin ennakkoon tämän olevan iso taloudellinen ponnistus ja mietin, miten tästä oikein selvitään. Toki tulot ovat meillä molemmilla pienemmät kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Herra Kirjoituksella on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan se tilanne, että kaikki menee, mitä tuleekin ja onhan minunkin säästöosuuteni pienempi kuin aikaisemmin, mutta silti ihan mukavasti on pärjätty - säästöihin ei ole kumpikaan koskenut, mikä sekin on jonkinlainen saavutus. Tässä kohtaa pitää varmaan lisätä vielä se, että tammikuun käyttörahat hoidettiin valuutanvaihdon kautta jo viime vuoden puolella, ja kun niistä ei kaikki kulunutkaan, niin se lisäsi puskuria entisestään. Hätävarana laatikossa odottaneet lahjakortit ovat myös käyttämättä- ne olin ajatellut sitä tilannetta varten, että palkka on käytetty ja ruokaa tarvittaisiin (periaatteella säästöihin ei kosketa, vaikka mikä olisi, vaikka juuri tällaisia tilanteita vartenhan ne ovat). Melkoinen harppaus varmaan on sitten heinäkuussa, kun tulot kasvavatkin taas normaalitasolle, miten sitä sitten oikein osaakaan elää. Tai no meidät tuntien, juuri niin kuin tähänkin mennessä, mikään ei muutu.

Tavaroiden poistuma on ollut pientä, taidetaan puhua ehkä kymmenestä tai maksimissaan parista kymmenestä asiasta/esineestä ensimmäisen neljänneksen aikana mikäli mukaan ei lasketa tyhjentynyttä tai muuten poistettua kosmetiikkaa - sitä kun tuntuu riittävän. Toisaalta eipä niitä tavaroitakaan ole sitten vastavuoroisesti paljon uusia tullut. Olin ajatellut, että loman aikana en tee tavaraseurantaa, mutta se osoittautuikin yllättävän helpoksi noista olemattomista määristä johtuen. Lomalta ostin itselleni uudet kropsut hajonneiden tilalle eli tilanne tasapainossa yhdet pois ja uudet tilalle. Lisäksi ostin kahdella eurolla hiuslenkkejä, joita tietenkin on määrällisesti paljon (varmaan kaikkineen pari tuhatta), mutta jotka myös poistuvat nopsaan tahtiin, ne kun eivät tunnu kestävän pakkasta, vaan katkeavat (myös kuivalla ilmastolla saattaa olla haurastumiseen syynsä). Kolmantena lomahankintana olivat bikinit, joille ei kyllä olisi ollut tarvetta, mutta kun ne näyttivät nii-in kivoilta, ja kaksi niihin sopivaa pareota, joita sitten molempia käytin jo lomalla. Eivät meinanneet kaverit uskoa, ettei yhtään uutta laukkua tai enempää kenkiä tullut mukanani kotiin.

Herra Kirjoituksen t-paita varasto on täydentynyt kolmella uudella t-paidalla; kaksi Thaimaasta ja kolmannen toin Wienin tuliaisina. Noiden lisäksi olen ostanut kahdet sukkapuikot (ne jo täällä aiemmin esitellyt) ja kerän lankaa. Viimeksi mainittu on pitkään himoitsemaani 7 veljestä papukaijaa, jota ei ollut myynnissä kaupoissa vuosiin. Tosin nyt huomasin himotuksen siirtyneen saman sarjan Polkka-version karkkisävyyn eli aina se, mitä ei vielä ole, himottaa.

Jos en olisi nähnyt rasiaa tätä kirjoittaessani koneen vieressä, olisin tyystin unohtanut Wienistä tekemäni "pakkokosmetiikkahankinnan": herkälle iholle tarkoitetun vauvavoidepurkin. Sairastuin matkalla influenssaan ja nenäni hajosi niistämisestä täysin, vanhasta kokemuksesta tiesin, että tuo euron maksanut superriittoista superrasvainen purkki on pelastus siihen. Mieluummin ostin sen, kuin yritin leikkiä enempää Petteri Punakuonoa kuin jo olin ja pitää kosmetiikan ostolakosta kiinni. Tämä rasva kyllä hoitaa rohtumat ja ärtyneen ihon eli voin todellakin suositella ja itse asiassa minua harmittaa etten ostanut Bipasta enempää kuin tuon yhden purkin. Sentään Bipan meikit, joista olen haaveillut edellisestä Wienin käynnistäni saakka, jätin ostamatta, koska tajusin, ettei niille ole todellista tarvetta.

Nopeasti laskien tuo määrä on siis 11 (hiuslenkit, bikinit, 2 pareota, 3 t-paitaa, 2 sukkapuikot, lankakerä ja rasvapurkki; kenkien laskin kompensoineen toisensa) uutta tavaraa 3 kk aikana. Jos tarkalle haluaisi ajatella, niin mitään noista ei välttämättä olisi tarvittu ja ilman noita ostojakin olisi ihan hyvin pärjätty, mutta ottaen huomioon lomailun ja viime aikaisen matkustamisen määrän, niitä olisi voinut olla enemmänkin.

Ruokahävikki on nollilla, en ainakaan muista heittäneeni pois mitään pilaantunutta kotiinpaluumme jälkeen. Tekstiilipoistoja on tullut n. 200g, josta puolet ompelu- ja leikkuujätettä ja toinen puoli loppuunkuluneita rättejä, joilla on vielä kerran siivottu jotain ja sitten laitettu roskiin.

Lankoja on sukkien muodossa poistunut meiltä 409g, lisää tullut 100g, oikeaan suuntaan siis menossa.

Ikuisuusprojekti etenee sittenkin

Nämä sukat ovat hautuneet lankalaukussani jo 9k ajan. Malli ei ollut mitenkään erityksen hankala, mutta jotenkin niiden tekeminen vain tökki. Se ken väittää, että välineillä ei ole väliä valehtelee. Takkusin tota ekaa sukkaa 25cm bambupuikoilla, koska mulla ei ollut oikeaa kokoa 20cm mittaisia sukkapuikkoja - olisin siis tarvinnut 2,5 kokoiset. Noita 20 cm:n mittaisia olisi löytynyt 2,25 ja 2,75 koossa, mutta ei just 2,5:ia. Jos tänään olisin aloittamassa ko. sukkia olisin ihan varmaan ottanut lyhyemmät vähät koosta välittäen.

Jouduin ihan oikeasti inventoimaan koko puikkovarastoni, ennen kuin uskoin, että juuri 2,5:t todellakin puuttuvat (metalliset olis ollu, mutta niitä en halunnut). Onneksi mulla oli 13cm pitkät sormikaspuikot oikeaa kokoa - jatkoin sitten niillä. Noi lyhyemmät ovat ehkä inasen liian lyhyet, mutta nuo pitkät ovat todellakin pitkät - en tajua, mitä olen ajatellut ne hankkiessani sukkiin ne eivät ainakaan käy.

Kun edellisen kerran tein näitä kesällä 2017, olin kutonut toisen kantalappua myöten valmiiksi ja teräosa puuttui. Nyt sitten käytin osan yövuoron jälkeisestä  päivästä, jolloin en kykene tekemään mitään kovin monimutkaista, ja tein tuon teräosan valmiiksi. Kyseessä oli siis jälleen kerran enemmän aloittaminen kuin varsinainen työnmäärä - ja tietenkin ne välineet.

Toisen sukan aloitin sitten heti noilla lyhyemmillä puikoilla.

Vielä violetit

Tiesin, että minulla on yhdet ikuisuusprojektiksi venähtäneet sukat käsityökassissani, mutta järkytyin kuin löysin sieltä myös violetinkirjavat varret, joista toiseen olin tehnyt jo kantapäänkin, olin unohtanut ne tyystin. Varren materiaalina on todennäköisesti Novitan Polku. Liukuvärjäryn varren jälkeen kantapään väreinä olivat kanervan violetti ja sähkönsininen, molemmat sopivat kyllä hyvin sekä varteen että keskenään, mutta sininen lanka oli sen verran paksua, että vaikutelma oli tönkkö - lisäksi sininen väri loppui pahasti kesken raidoituksen. Purin siis kyseisen teelmän ja verotin seuraavaa jämäpussiani, mistä löytyi lisää violetin ja sinisen sävyjä, osan tuosta kantapäästä puretusta kanervanvärisestä langasta käytin jämien jämä - sukkiin ja loput sitten täydentämään näitä violetteja sukkia.

 Sukat ovat kokoa 38, käytin  mittana edellisiä jämien jämä sukkia, jotka ovat samaa kokoa. Tyrkkään nämä erään lapinmatkalaisen riesaksi, jahka seuraavan kerran tapaamme.


Painoa näillä 106g eli kaapistani löytyy sen verran vähemmän jämiä.

Nuukuus, kierrätys, maailmanparannus

Yritin jo vuoden 2017 aikana ostaa mahdollisimman vähän ja epäonnistuin surkeasti ainakin lankojen suhteen - ja no vähän kaiken muunkin. Nyt olen entistä innokkaammin lueskellut Arkijärki-blogin kirjoittajan Jennin ajatuksia ja löytänyt myös pari uutta blogi suosikkia (Kokonainen Elämä Edessä ja Vuosi ostamatta mitään), joissa kirjoittaja on vuoden ostamatta mitään itselleen siis mitään muuta kuin ruokaa. Toisen kirjoittajan vuosi on jo päättynyt ja toisen on vasta puolivälissä. Ensin mainittuun en ole vielä kovin syvällisesti tutustunut, jälkimmäisen olen jo lukenut kokonaan enkä voi kuin ihalla sen kirjoittajan päättäväisyyttä ja sissiasennetta - kun kerran jotain on luvattu tehdä, niin se tehdään, oli miten vaikeaa tahansa.

Asennehan toki kaikessa ratkaisee ja se syy, miksi on johonkin lähtenyt. Ehkä se, että syynä on halu parantaa maailmaa ja vankka kokemus siitä, että itsellä on jo kaikkea, antaa enemmän voimia kuin se, että ostoslakon syynä on täydet kaapit (mutta ei sitä kaiken omistamisen tunnetta) ja nuukuus eli rahan säästäminen. Ehkä siinä on se perimmäinen syy, miksi niin helposti lipsahdan hankkimaan "jotain kivaa" piristämään, lohduttamaan, muuten vaan. Yllättävästi olen huomannut, että monesta muusta shoppailuhimosta olen päässyt eroon, mutta jostain syystä langat ovat jääneet sinne "tahtoo, haluaa"-osastolle vai kuvitelenko Finlaysonin vanhaa mainoslausetta lainaten, että ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää.

Minimalismin suhteen olen jo nostanut kädet pystyyn. Minusta ei vaan ole siihen, se ei sovi minulle. Luin Vuosi ostamatta mitään-blogin Heidin kirjoitusta siitä, miten hän luopui meikeistä ja kosmetiikasta sitä mukaa kuin ne loppuivat tai miten hänellä oli haasteeseen lähdettäessä 15 paria kenkiä. Minun, hamsterin, kohdallahan asia menee juuri niin, että vaikka en vuoteen osta meikkejä tai kosmetiikka, niitä riittää koko vuodeksi varmasti, sen verran hyvät varmuusvarastot olen koonnut. Kengistä on ehkä turha edes mainita, kun tuonne saisi pistää nollan perään, että ollaan niissä lukemissa, mitä minun kenkäkaappini sisältää.

Kaipa sitä tarvaravirtojen sisääntulon torppaamista voisi pitää jonkinlaisena minimalismin tai käytännöllisyyden esiasteena. Jälleen kerran vakuuttelen, että jossain kohtaa tavaroiden on pakko loppua, kun en hanki niitä lisää. Minulla siihen tosin saattaa mennä viisi vuotta muiden ihmisten viiden kuukauden sijaan. Lisäksi pahennan omaa asemaani korjaamalla aktiivisesti käytössä olevia vaatteitani; paikkaan, parsin, kursin, vaidan osia ja poistan nukkia. Kaikki tuo lisää vaatteiden ja tekstiilien käyttöikää melkoisesti, varsinkin kun paikkauksen ja parsimisen sietoasteikkoni on huomattavasti korkeammalla kuin monella muulla. Jotkut muut heittävät vaatteen pois ensimmäisen pienen reiän ilmestyessä tai kuminauhan lörpähtäessä, mutta reiän voi paikata ja kuminauhan vaihtaa ja vaatteelle tuli taas lisää käyttöikää vaikka miten.

Olisiko niin, että ongelmani on se, ettei kaltaiseni itsekkään dinkun tarvitse miettiä, miten jättäsin maapallon edes kohtuullisessa kunnossa kupeideni hedelmille, niin maailmantuska ei iske niin valtavana eikä aiheuta välitöntä suurta toimintareaktiota. Kierrätän kyllä kaiken mitä pystyy, ostan mieluummin kirppiksiltä kuin kaupoista sen mitä ostan tai sitten pyrin ostamaan laadukasta ja kestävää, mutta toisaalta lennän, syön maitotuotteita sekä lihaa ja kuljen autolla.

Tällä kertaa yritän tosissani pitää huolta siitä, että tämän loppuvuoden aikana en shoppaile itselleni mitään, vaan käytän varastoja loppuun. Mielessäni kehittelen jo nyt ensi vuodeksi teemaa siitä, miten paljon rahaa jää säästöön, jos jatkan samalla linjalla. Ensi vuosi on kuitenkin luullakseni monessa suhteessa enemmän normaalivuosi kuin tämä, mitä nyt elämme.