Vitamiinitäydennys ja vähän pesuainetta

Sain lokakuussa kasan lahjakortteja, joiden käyttösuunnitelmat minulla oli suunnilleen valmiina. Kaapissamme on valmiina sekä D-vitamiinia että monivitamiineja, mutta hiustenlähtööni halusin vaikuttaa tankkaamalla kroppaani biotiinia. Lisäksi minulle vinkattiin, että niveleni voisivat pitää glukosamiinista (liika paino kuluttaa nivelrustoa, joten sitä olisi syytä vahvistaa).

Niinpä päätin hankkia sekä biotiinia että glukosamiinia Verkkoapteekista. Kerrankin minulla oli todellakin tuuri kohdallaan monessakin suhteessa. Ensinnäkin siinä suhteessa, että Verkkoapteekissa oli ilmainen toimitus, toisekseen siksi, että sain uutiskirjeentilaajana ylimääräisen vitosen alennuksen 50 euroa ylittävästä tilauksesta. Näiden ekstra-alennuksien jälkeen oltiinkin siinä tilanteessa, että minun ei tarvinnut maksaa lahjakorttien lisäksi mitään, vaan sain kaksi purkkia biotiinia ja ison purkin arthrobalansia.

Jotta kermakakussa olisi myös kirsikka, niin saamani biotiinipakkaukset olivat sellaisia, joissa on 50% normaalia enemmän siis kolme pakkausta kahden hinnalla.

Huomaan alkavani varautua ensi vuonna alkavaan "älä osta mitään"- kauteen. Tilasin Dermosililtä "muutaman pullon" shampoota varastoon.

Ehkä olisi järkevintä tehdä taas ostoslista siitä, mitä pitäisi tai saisi ostaa ja pysytellä tiukasti siinä. Kunhan saan kylppärin kaapit siivottua, pitää keskittyä tuohon listaan, jos se helpottaisi ostosmaniaa.

Kaverini täydensi vielä varastojani kahdeksalla minituubilla Apobasea, jotta meikinpoistoonkin riittäisi materiaalia tulevanakin vuonna - eikä niiden takia tarvitse mennä kauppaan.

Mun uudet tiskirätit

Kerroin aikaisemmin vaihtaneeni itselleni ison pussillisen lankoja ja keskeneräisiä töitä. Mietin kyllä pitkään, onko valkoinen liian arka väri tiskirätille, mutta koska tilkut olivat valmiina, eikä niille ollut muuta käyttöä päädyin kuitenkin pistämään ne tiskiräteiksi.

Koska suurin osa työstä oli tehty valmiiksi, sain rätit helposti viimeisteltyä yhden illan aikana. Muutaman ratkoin irti toisistaan. Valkoisesta beigeraidallisesta purin muutaman kerroksen. Kaikista päättelin langat. Epämääräisen muotoiseen violettiin isoäidin neliöön virkkasin pari kerrosta kiinteitä silmukoita valkoisella purkulangalla ja lisäsin kokoa virkkaamalla pari kerrosta pitkiä pylväitä  beigellä langalla.

Yhden illan työllä siis melkoinen kasa rättejä valmiina käyttöön.
 

Samassa kaupassa sain muuten tämän sinisen korinkin, jonka kulma pilkistää tuolta rättien alta. Korinkin suhteen olen suhteellisen epävarma, en tiedä pitäisinkö vai pistäisinkö kiertoon.

Pussissa on vielä yksi vihreä tilkku, joka kaipaa täydennystä ennen kuin on valmis rätiksi. Nyt pohdin vain jatkanko kyseistä oliivinvihreää ruskealla vai beigellä ja mitä teen vihreän ruskealla virkatulla tuubilla (sellaisenaan sillä ei ole käyttöä) ja beigellä akryylipuuvilla luomuksella, jolle sillekään ei taida olla käyttöä.

Pari sekunnin mietinnän jälkeen lykkäsin tuon beigen sävyisen akryylipuuvillaliinan keittiön pöydälle, ja otin siinä olevan liinan pesuun. Olkoon siinä sen aikaa, että osaan tehdä lopullisen päätöksen sen suhteen.

Koulutuspäiväsaalis

Niinhän se menee, että kunnon koulutuspäiviltä pitää aina hamstrata mukaan ilmaista mainostavaraa, tarvitsisi sitä tai ei. Yritin sentään olla kohtuullisen järkevä, kun tuolta viime viikkoisilta koulutuspäiviltä noukin aarteita kassiini.

8 avainnauhaa eli mielestäni ole paljon, koska minun on tarkoitus taas ommella muutama uusi pussukka. Mielelläni olisin ottanut vaikka tuplamäärän, mutta niitä ei ollut saatavilla. Pari heijastinta, joita ei oikeastaan koskaan voi olla liikaa. Käsilaukkukokoinen suihkepullo käsidesiä.  Muutama kynä, jotka voi edelleen lahjoittaa niitä keräilevälle kaverille (ei kuvassa) ja sokerina pohjalla ihana limenvihreä muistikirja.

Tuo muistikirja on kyllä aivan ihastuttava ja sopii kovasti hyvin täydentämään lompakon, puhelimen kotelon ja avainkotelon muodostamaa kokonaisuutta. Ehkä voisin sitten pistää kiertoon sen muistikirjan, joka on reilun vuosikymmenen kulkenut laukussani ja onkohan siihen tullut kolme sivua kirjoitusta... Uusi muistikirja, uudet tuulet ja paljon tekstiä.

Konkretisoitu ongelma

Ehkä nämä kuvat näyttävät sen, miksi minun on niin kovin vaikea luopua ostamisesta tai ehkä paremminkin halvan tavaran haalimisesta. Samalla se selittää sen, miksi "älä osta mitään" - vuosi tuntuu niin kovasti haasteelliselta.

Meikit ovat ilmaisia, saatu lahjoituksena (yllätys, yllätys) naamakirjan kautta kahdelta eri lahjoittajalta. Kyllä näillä värjää melkoisen määrän sytykeruusuja.

Langat ja puolivalmiit työt on vaihdettu elintarvikkeilla, joiden kokonaisarvo oli noin kuusi euroa (siis vähemmän kuin kalleimmat noista kokonaisista keristä yksinään maksaisivat). Kasassa on Novitan harmaasävyistä Keloa yksi kokonainen kerä, parin kerän loput, joista tulee yhteensä yksi kokonainen ja valmiit pipo ja tuubihuivi, jotka menevät purkuun. Kaikkiaan varmaan 500g lankaa, joka huutelee haluavansa muotoutua appiukon uusiksi tossuiksi. Kaksi kerää viininpunaista Tenneseetä ja pari vajaata viininpunaista kerää kimalteella.

Pinkkiä puuvillalankaa on vajaa kerä ja kaksi virkattua reilunkokoista lappua. Pistän nuo laput suoraan tiskiräteiksi langat pääteltyäni, vaikka ovatkin vähän isoja siihen käyttöön, mutta voihan niihin kuivata vaikka astioita taikka hedelmiä. Vaaleanpunaista puuvillalankaa on kerän verran sekä merseroitua että merseroimatonta. Novintan musta-turkoosia Noki-lankaa on kokonainen kerä ja toinen kudottuna tuubihuiviksi - jotenkin minusta tuntuu, että nämä muotoutuvat isän yösukiksi, noita lankoja täydennetään sitten vielä tummanruskealla Seiska veikalla, jota sitäkin löytyi paketista  nimellisesti vajaa kerä.

Vaaleanpunaista mohairia oli vajaa kerä ja siinä kiinni oleva joutinneuleinen palanen, jonka armottomasti pistin purkuun. Olin jo onnekkaasti ehtinyt unohtaa, miten inhottavaa mohair-lanka on purkaa, muutamakin kirosana oli karata ilmoille ennen kuin selvitin tilkun loppuun.

Valkoista puuvillalankaa oli paitsi pari kokonaista kerää, myös useampi erilainen tilkku. Valkoinen ruskeilla raidoilla meni päättelyyn, samoin valkoinen violetein raidoin ja kolme koko valkoista myös - ne päätyvät tiskiräteiksi, vaikka valkoinen väri ei paras mahdollinen siihen käyttöön olekaan. Tilkkujen mallikin on vähän niin ja näin, raidalliset kun ovat suorakaiteita, mutta en silti halua purkaa niitä, koska työn jälki on siistiä. Sama tilanne on noiden kahden muun valkoisen tilkun kanssa, pieni isoäidinneliömallilla tehty tasku on pikkuisen liian pieni ja pitsineule taas on melkoisen pehmeää ja kasaan vetäytyvää neuletta.

Beigen  puuvilla-akryylisen liinan pistän todennäköisesti jossain vaiheessa purkuun, beigeä puuvillalankaa paketista löytyi myös vajaan kerän verran. Purku uhkaa myös oliivinvihreä- ja ruskearaitaista tuubia, mutta annan sille mahdollisuuden marinoitua laatikossa hetken, jos se vaikka haluaa muotoutua joksikin muuksi. Violetin puuvillaisen isoäidin neliön ja pienen oliivinvihreän tilkun aion myös täydentää tiskirätiksi. Ei sitten hetkeen tarvitse tehdä niitä, vaikka vähän aikaa sitten ostinkin kolme kerää puuvillalankaa niitä varten. Lisäksi mukaan kuului pussillinen huopalangan pätkiä, jotka pistän kiertoon eteenpäin.

Mielestäni tein hyvät ja edulliset kaupat ja sain paljon valmista, joka säästää minulta monta hetkeä aikaa ja kuitenkin pääsen tekemään kaikkea kivaa.

Heitetty haaste

Työkaverini kertoi aikomuksestaan aloittaa ostokseton vuosi marraskuun alussa. Hän aikoo olla ostamatta mitään muuta kuin välttämätöntä  seuraavan vuoden ajan. Käytännössä siis hän aikoo ostaa ruokaa, tarpeellista kosmetiikkaa ja hajonneen tilalle uusia tavaroita, jos on tarpeen - ei mitään muuta.

Nyt hän sitten puolihuolimattomasti heitti minulle haastetta, että mitäpä jos minäkin tulisin mukaan. Mietin ja harkitsen, yhä edelleen, vaikka osa minusta on jo ilmesesti päättänyt osallistua tuohon. Olenhan minä toki leikitellyt ajatuksella useammin kuin kerran, mutta jotenkin koen sitoutumisen niin kovin vaikeaksi.

Marraskuun alusta en kyennyt haasteeseen tarttumaan, mutta vuoden vaihteessa ajattelin pistää kulutuksen lukkoon. Suurimmaksi ongelmaksi minulle kyllä tulee tuo naamakirjan ilmaistarjonta. Kun kirjaimellisesti tuon haasteen kanssa mennään, niin saaminenhan ei ole ostamista. Täytyy vielä keskustella tuon kaverini kanssa, miten hän aikoo toimia. Onko kaikki huusholliin saapuva tavara ehdoton no-no, vai saako ilmaista tavaraa ottaa vastaan, kunhan sen saa vastikkeetta.

Jospa tällä kertaa ihan tosissani yrittäisin tarttua tähän, koska aika pitkän aikaa olen selvinnyt vähillä vaate- ja kosmetiikkaostoksillakin, niin miksi niitä muitakin ei saisi suitsittua. Tosin huvitti, että heti kun kaverini oli alkanut houkutella minua mukaan haasteeseen, oli aivan pakko ostaa muutama pullo shampoota varastoon, ettei sitten vain tarvitse ensi vuonna ostaa, kun on se ostokieltokin (vaikka nimenomaan piti olla, että saa ostaa sitä, mikä on tarpeellista ja loppu).

Ostoksetonta vuotta 2016, tiedossa hampaiden kiristelyä, harmistusta ja toivottavasti vuoden lopuksi seesteisempi mieli ja pari tavaraa vähemmän jemmassa.

Suklaata ja lakritsia

Olen taas keitellyt noidankattilassani (vakiokokoinen, koko 2, kuparia) mitä mielenkiintoisempia liemiä ja päätynyt tulokseen, joka muistuttaa suklaata ja lakritsia.

Kyseessä on tietenkin sytykeruusujen värjäys. Ihan oikeasti suklaisen näköisiin ruusuihin sekoittelin kaikki ruskeansävyiset luomivärit, mitä tuolta varastoistani löytyi. Pohjana oli tavallinen valkoinen steariini ja siihen sitten sekoittelin nuo värit.

Mustaa varten kokosin varastojeni kaikki tummat siis harmaat, mustat, tummanvihreät ja mustansiniset kynttilät, jotka maustoin mustalla ja parilla tummanharmaalla luomivärinapilla. Ei nyt ihan pikimustaa, mutta riittävän lakritsaista kuitenkin.

Keltaiset sävyt ovat peräisin kennoista ja ne on kastettu värjäämättömään steariiniin. Violetit ovat viime kertaisesta värjäyserästä jääneitä. Valkoiset "sytykejuustot", kuten Herra Kirjoitus niitä kutsui, on tehty tuliaisleivän alla olleesta kakkupahvista kastamalla ne värittömään steariiniin. Äiti testasi nämä ja totesi ei niin kovin hyviksi, yhdellä ruusulla saa takuuvarmasti sytytettyä pesän kuin pesän, sytykejuustoja tarvittiin pari kolme ennen kuin päästiin edes sinnepäin tulokseen. Juustot jäivät äidille, josko tämä koittaisi käyttää ne pois, uusia en aio tehdä.

Värjättyjen ruusujen lisäksi "paistoin" melkoisen kasan värittömiä siis valkoiseen steariiniin kastettuja ruusuja, joista tuli kauniin harmaita.

Lahjoittelin näistä suurimman osan työkavereille, jotka vähän pyörittelivät silmiään, kun sanoin tehneeni noita vain omaksi ilokseni. Pyyteetön antaminen on siis ilmeisesti epämuodikasta, kun useampi kysyi, etteikö nämä tosiaan maksa mitään ja saako tuosta vaan ottaa... Sen seitsemännen kerran vakuutin, että viekää pois vaan, ja jollain haluatte tekijää ilahduttaa, niin kynttilänjämät kelpaavat. (Eli se siitä pyyteettömästä antamisesta) - korostin kyllä, että kiinnostuksen kohteeni ovat nimenomaan roskiin menossa olevat jämät ja vanhat kynttilät, joita ei koskaan tule poltettua. Pari työkavereista kehotti minua siirtymään näiden kauppaamiseen, mutta minä en osaa ajatella näitä myyntituotteina - arpavoittoina ja lahjatavaroina kylläkin. Ruusut pakkasin kierrätysmateriaaliin eli osan kolmionmallisiin tomaattirasioihin ja muut sitten isoon laatikkoon, josta jokainen sai poimia haluamansa määrän ruusuja.

Itsekuripäiväkirjan nousu ja tuho

Kyllä se nyt pahasti näyttää siltä, että itsekuripäiväkirja teki paluun vain tullakseen kuopatuksi uudelleen. Ei toki kokonaan, vaan perinteistäkin perinteisemmällä tavalla aion aloittaa uudelleen alusta heti vuoden alussa, mutta loppuvuodeksi se on lähes pakko kuopata. Näin siitä syystä, että oma kopiomasiinamme suoltaa rumaa jälkeä, kun yritän kopioida itselleni päiväkirjasta sivuja. Muualla (siis töissä) on tällä hetkellä sen verran rumbaa, ettei oikein sielläkään tuo kopsiminen onnistu.

Ensi vuodeksi lähdenkin liikkeelle uusin tavoittein. Olen fiksumpi ja kopioin itselleni sivut valmiiksi ja myös velvoitan itseni täyttämään ne ajallaan ja asianmukaisesti. Lisäksi kiskon vastaanhangoittelevan itseni tapaamaan vaakaa kerran viikossa, jolloin sitten saadaan todenmukaista raporttia siitäkin.

Koska mitä todennäköisimmin olen uudenvuoden yön töissä, voin aloittaa uudenvuoden rattoisasti kopioimalla noita itsekuripäiväkirjan sivuja vaikka 25 ensimmäiselle viikolle silloin ja sitten juhannuksena loput.  Eikös se niin menisi ihan hyvin.