Itsekuripäiväkirja viikko 35

Taas on viikko kadonnut humpsista vaan, tuntuu että siitä ei ole kuin pari päivää kun se alkoi ja nyt se on jo elettynä.

Tämänkään viikon itsekuripäiväkirja ei tarjoile mitään uutta ja ihmeellistä. En pääse leuhkimaan valtavan suurilla työtuntimäärillä, kun en ole ollut kuin yhdessä työssä. Liikuntaa olen sentään sen verran harrastanut, että olen kulkenut työmatkat pyörällä tai kävellen sekä lopettanut hissin käytön ja tallustellut portaita. Tiedän, että nuo ovat pieniä askeleita, mutta niistähän se kaikki alkaa.

Tuhlailua en ole harrastanut, vaan päin vastoin tavaraa on poistunut tasaiseen tahtiin.

Roskaruokaa on syöty vain kerran, mutta karkkeja ja muita herkkuja sitten vähän liiankin kanssa. Peli-ilta peruuntui ja jotenkin vain ne namit siellä kaapissa huutelivat ihan liikaa. Emme voineet vastustaa kiusausta, vaan lankesimme kuten kunnon avioparin kuuluukin - yhdessä - mussuttamaan samalla kun katsoimme Num3roiden uusintaa ties miten monetta kertaa.

Varsin tavallista ja tylsää siis tämän viikon itsekuripäiväkirjassa. Onneksi sentään suunta on oikea eli vähemmän tuhlailua ja roskaruokaa, lisää säästöjä ja liikuntaa.

Taas meni ohi...

Mä olen kyllä niin legendaarinen tässä, joka kerta vannon ja vakuutan itselleni, että tällä kertaa otan tosissaan selvää siitä, milloin se on ja missä on tapahtumia ja sitten taas kuulen jossain kaupassa sivukorvalla radiojutusta tai huomaan facebookista tai lehdestä että se oli taas eilen.

Kyllä, tänään on taas siivouspäivä, jonka olen totaasesti unohtanut, vaikka mun jälleen kerran piti olla valmiina kassieni ja pussieni kanssa tarjoilemassa tavaraa ihmisille. No, en sitten ole, tälläkään kertaa.

Ravintolapäivien kanssa on ihan sama juttu, tiedostan kyllä että ne ovat olemassa ja mahdollisesti tulossa, mutta siitä huolimatta jotenkin aina onnistun olemaan maalla, töissä tai jossain muussa kiinni niin, ettei osallistuminen syöjänä onnistukaan.

Pitäisikö jo tässä kohtaa vuotta kirjoittaa vuoden 2016 uudenvuoden lupauksiin, että osallistun vuoden aikana sekä siivouspäivään että ravintolapäivään edes kerran. Pitänee värvätä Herra Kirjoitus muistuttamaan asiasta, jos sitten onnistuisi paremmin, kun puolison kännykkä aloittaa piippaamisen viikkoa ennen.

Remonttireality 1.1 Tavarat hukassa

Olen aina ollut tarkka tavaroista ja koska omaan kohtuullisen muisitin, on minun ollut suhteellisen helppo muistaa, missä tavarani milloinkin ovat (olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin). Legendaarisin lienee se, miten naapurin rouvan hautajaiskuvaa varten neuvoin äitiäni puhelimessa, mistä kaivaa tuhansien valokuvien negatiivivarastosta juuri sitä oikeaa pussukkaa, missä kyseisen kuvan negatiivi sijaitsi. Aikaa meni vajaa viisi minuuttia sen löytymiseen, mikä minusta ei ollut kovin pitkä aika, jos itse olisin ollut paikalla, aikaa olisi mennyt ehkä puolet tuosta.

Joten tässä tilanteessa lienee ymmärrettävää, että alan hyppiä seinille ja vähän muuallekin, kun tiettyjä tavaroita ei löydy mistään. Tiedän, että ne ovat olleet olemassa vielä ennen remonttia. Ihan varmasti ovat olleet sillä omalla määrätyllä paikallaan ja nyt niitä ei löydy mistään. Ei kerta kaikkiaan mistään. Jokseenkin raivostuttava ja turhauttava tunne.

Tällä kertaa päälimmäisenä ja tärkeimpänä etsittävänä esineenä on Herra Kirjoituksen vanhan pyörän avain. Olisimme saaneet pyörän kaupaksi ja vielä kohtuullisen hyvällä hinnalla, mikäli pyörän saisi pois pyörävarastosta. Vaan ei saa, koska avain on hukassa tai siis tallessa jossain muualla kuin sen kuuluisi olla. En voi käsittää, mihin se on joutunut, sillä olen kääntänyt jo puolen huushollia ympäri sitä etsiessäni ja lopputulos on edelleen nollan luokkaa. Seuraavaksi täytyy kohdistaa etsintä maalle kotikotiin, mutta olen sen suhteen jo kovasti skeptinen, miksi ihmeessä avain olisi sinne päätynyt.

Pyörä on kiinni sen verran järeällä lukolla, että sen sahaaminen poikki vaatisi niin paljon työtä, ettei taida kannattaa moiseen ryhtyä.  Niin kauan kunnes avain löytyy, on pyörä tasan tarkaan kiinni pyörävaraston telineessä. Joten nyt ei sovi kuin toivoa, että avain löytyisi ja mielellään mahdollisimman pian.

Tuunatut säilytyskorit ja maalattu hylly

Jossain vaiheessa mainitsinkin, että ostin halvalla kolme DVD-hyllyä, koska kukaan ei siinä vaiheessä myynyt käytettynä kylppärin kaappeja/kapeita hyllyjä. Turha kai sanoakaan, että nyt niitä on sitten vilissyt sekä torissa että facessa, kun tarvetta ei allekirjoittaneella enää ole.

Tämä ensimmäinen hylly oli sellainen "koevedos", josta ei varsinaisesti edes ollut tarkoitus tulla käyttöön jäävää ratkaisua. Sain naamakirjan kautta lahjoituksena muutaman litran valkoista seinämaalia, jolla tuon maalasin. Tiesin kyllä, ettei se ole tarkoitukseensa parasta mahdollista, mutta kun tarkoitus olikin vain testata.

Lähtötilanteessa hylly oli kirsikanvärinen, jos olisi ollut vaikka sitä epätrendikästä pyökkiä, josta satun kovasti pitämään, olisi se saanut jäädä sellaisekseen. Kirsikkaa en kuitenkaan värinä osannut pureskella, joten maalaushommiin.

Kaikkiaan maalasin rungon ja hyllyt kolmeen kertaan. Yritin tarkoituksella saada karkeannäköistä pintaa aikaiseksi, mutta ilmeisesti epäonnistuin, koska remonttimiehemme ystävällisesti ehdotti, että sen voisi hioa ja maalata vielä kerran remontista ylijäävällä kalustemaalilla. Pitänee tehdä se vielä jossain vaiheessa, mutta kuten kuvasta näkyy, tällä hetkellä se kelpaa käyttöön sellaisenaan.

Hyllyyn tarvitsin jotain aiheeseen sopivaa korisysteemiä. Nuukana ihmisenä en tietenkään lähtenyt ostamaan kaupasta, vaan mietin, miten ja mistä ne voisi tuunata. Näin ihan jo sen takia, että kovin pitkäikäisiä noista ei ollut tulossa, vaan vaihtuvat sitten kun tarroitus vaihtuu.

Jälleen kerran minulla oli roppakaupalla hyvää tuuria mukana, sillä sain tyhjiä kahvipusseja eräältä työkaveriltani pussissa, joka oli varmaan ollut viinipullolle tarkoitettu lahjapussi. Sen tummasävyinen värimaailma sopi mielestäni oikein hyvin yhteen kylppärin muun tämän hetkisen värityksen kanssa. Herra Kirjoitus puristeli päätään ja sanoi, ettei käy, ei millään sovi...minä vain intin, että haluan kokeilla. Niinpä sitten erään yövuoron hiljaisina pimeinä tunteina irroittelin koristenarut, joista pussia oli kannettu ja leikkasin pussin keskeltä poikki.

Toisessa puolikkaassa olikin jo pohja valmiina, tarvittiin vain seinät ja niihin löytyi materiaali työpaikan roskista - taas kerran. Valkoisesta pahvista sopivan kokoiset palat seiniksi ja pohjan vahvikkeeksi, pussin käänsin yläreunasta pahvien päälle ja teippasin taitokset. Ensimmäinen "kori" oli valmis ja aikaa meni alta viisi minuuttia.

Toisessa olikin sitten valmiina kaksin kerroin käännetty yläosa eli leikkelin kulmiin sopivat viillot ja taittelin reunoista pohjan ja pistelin sen teipillä kiinni. Samasta pahvista pohja ja seinät, tällä kertaa leikkasin seinäosat niin mataliksi, että sain ne pujoteltua tuon valmiin reunan alle. Toinen viisi minuuttia ja toinenkin kori valmistui.

Näitä sijoittaessa täytyy vaan katsoa, etteivät tunnistettavat osat eli haarukka ja veitsi jää näkyviin, muilta osin kuviot ovat niin abstraktit, etteivät vieraammat vessassa kävijät välttämättä osaa yhdistää, mistä tää on tehty.

Krokotiilin kyyneleet

Olen luvannut vuodattaa krokotiilin kyyneleitä sillä kohtaa, kun lemppari rajausvärini eli Look by Bipan vihreä väri nimeltään Crocodile loppuu. Se oli kerta kaikkiaan loistava tuote ja rakastin sitä ihan hirveästi. Koska se oli Wienistä aikanaan ostettu, ei uutta ihan heti ole saatavilla.

Saan varmasti jonkun kosmetiikkahygienia intoilijan pyörtymään kauhusta ilmoittaessani, että blogimerkintöjen mukaan otin kyseisen värin käyttöön vuonna 2013 elokuussa. (Vähintään yhtä paljon kauhua varmaan herättää se, kun ilmoitan, että minulla on käytössä myös yhä edelleen lähes ensimmäisissä blogipostauksissa mainittu Stargazerin lunar scape -luomiväri.) Tuosta  elokuus 2013 eteenpäin kyseinen väri olikin liki päivittäisessä käytössä loppumiseensa eli tämän vuoden kevääseen asti, varsin riittoisasta väristä voi siis puhua.

Korvasin tuon loppuneen värin wet'n'wildin grey black rajausvärillä ja jos noita kahta verrataan, niin suurin osa plussista kyllä menee tuolle Look by Bipan rajausvärille. Väri nyt tietenkin, koska rakastan vihreää ja tuo oli sellainen täydellinen rajaussävy, selkeästi vihreä, mutta kuitenkin riittävän tumma ollakseen tumma rajaus. Sivellin oli loppuun asti jämäkkä eikä levinnyt ja sillä pystyi tekemään sekä ohutta että leveämpää jälkeä. Aineen koostumus oli tasaista ja levittyvyys hyvä, ei tarvinnut ravistella, sen kuin veti siveltimen pullosta ja antoi palaa.  Ainoan miinuksen tarjoilisin siitä, että tämä ei ollut vedenkestävää ja siksi äärimmäisen herkkää leviämään - ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun siivoilin levinneitä rajauksia naamaltani töihin poljettuani. Hintaa tuolla muistaakseni oli vitosen verran, eikä ollut tarjouksessa, pullolla kokoa 3,8ml.

Wet'n'wild on puolestaan "tylsän värinen", mutta tuo sävy on selkeästi parempi kun raaka ja puhdas musta. Ehdoton plussa sille tulee tuosta veden kestävyydestä, sen käyttöönoton jälkeen ei ole kertaakaan tarvinnut siivoilla rajauksia edes sateen jälkeen. Toisaalta poistaminen meikinpoistoaineella/kosteusvoiteella on helppoa. Koostumus ei ole yhtä tasainen kuin Bipassa ja purkkia pitää ravistella jokaisen rajauksen välissä, jos haluaa aineen tasaantuvan rajauskelpoiseksi eli myös väriä olevan siveltimessä. Sivellin on toistaiseksi pysynyt muodossaan, mutta eihän tämä ole ollut käytössäkään kuin muutaman kuukauden. W'n'w:n purkissa ei myöskään kerrota, paljonko ainetta siinä on, mutta pullojen kokoja vertaamalla sanoisin, ettei ainakaan enempää kuin Bipan pullossa. Jännityksellä siis odotan tuotteen riittoisuutta. Hintaa värillä oli muistaakseni kolmisen euroa, mutta kyseessä oli joku poistuvan sävyn supertarjous, joten normaalihinnasta ei ole tietoa.

Kaipaan krokotiiliäni kovasti, mutta ainakin toistaiseksi olen onnistunut saamaan itseni ymmärtämään, että uuden saaminen on mahdotonta ja että ilman vedenkestävyyttä se ei ole hyvä tuote kaltaiselleni vuotosilmälle.

Puolen tunnin pikahuolto

Viime viikkoina olen taas katsellut peiliin lähinnä irvistys naamallani, sillä sen suuntainen peikko sieltä on katsellut takasin. Niinpä eilen päätin satsata puolen tunnin pikahuoltoon. Saunassa liottelin jalkojani, mutta sitä ei lasketa tuohon puoleen tuntiin.

Sen sijaan ehdin puolen tunnin aikana raspata jalkani, lakata varpaiden kynnet kivan turkooseiksi, foonata hiukset kerrankin edes sinne päin mallille, lakata sormen kynnet, poistella karvoja kainaloista, sääristä ja vähän muualtakin sekä vielä rasvata kropan ja jalat + lisäksi nyppiä kulmakarvat mallilleen. Oli tehokas puolituntinen, mutta niin oli sitten jälkikin. Olo vaikutti ihan uudesti syntyneeltä.

Pitänee varmaan jatkossa varata itseltään kalenteriin tuollainen puolen tunnin superhuolto kerran viikossa tai kahdessa viikossa. Sen ajan voisi vaikka nipistää nettisurffaamiselta taikka telkkarin töllöttämiseltä. Kyllä se vaan on parasta uskoa, että elämän pienet ilot ovat parhaita.

Taisi vähän lapsettaa

Lankesin pahemman kerran, kun työkaveri lauantaina vihjaisi, että Halpahalleissa on irtokarkit tarjouksessa. Samaan hengenvetoon kuulin myös, että siellä myytiin Piltti-Muumi-salkkuja alta kahdella eurolla. Ei sillä, että olisin tarvinnut yhtään lisää roinaa meille, mutta nuo salkut nyt vain olivat niin söpön näköiset ja juuri sopivan kokoiset kaikenlaisen pienen krääsän  - ei kun anteeksi materiaalin ja tarvikkeiden säilyttämiseen.

Turha kai sanoakaan, että ostin kaksi salkkua, koska niissä oli erilaiset kuvat ja vähän myöhemmin annoin googlen kertoa itselleni, että kuvia on ainakin kolmea erilaista. Ei liene ylläri, että haluaisin sen kolmannenkin, mutta järki esti ainakin vielä toistaiseksi tekemästä kovin suurta numeroa sen puuttumisesta, mutta turha sanoakaan, että jos sattuu kävelemään vastaan jollain kauppareissulla (ja ihan vahingossa saatan poiketa tuonne lastenosastollekin muuten vain), niin korjaan sen kyllä talteen. Koska ne tosiaan ovat juuri sopivan kokoisia nippeleille, nappeleille ja nuppeille  sen lisäksi että ne ovat nättejä ja koska kaikesta muumeihin liittyvästä tulee ajanoloon keräilytavaraa. Voin sitten poseerata satavuotis kuvassani täydellisen muumisalkkukokoelman kanssa.

Noissa salkuissa oli kummassakin sisällä 6 purkki pilttiä eli ei tarvitse hetkeen pohtia aamukahvievästä töissä - se saataa olla Pilttiä ja marjoja tai marjoja ja pilttiä.


Ai niin ne irtokarkit - en muuten osannut kiertää sitäkään hyllyä ja valitettavan iso pussillinen niitäkin lähti mukaan. Jokohan ens viikolla olisin sen verran tullut järkiini, että ymmärtäisin olla ostamatta sitä makeaa, ei siitä tule kuin paha olo.