Itsekuripäiväkirjan paluu, viikko 34

Nyt on sitten aika palauttaa vanha kunnon itsekuripäiväkirja taas esille. Sen sijaitseminen pöydän kulmalla hillitsee kummasti kaikenlaisten turhakkeiden tarvetta ja muistuttaa siitä, että lenkillekin pitäisi lähteä.

Ensimmäinen viikko kertookin sitten kaiken oleellisen, jälki on tasan niin suttuista kuin elämäni on viimeaikoina ollut. Osan syystä voi tietenkin kipata puoli vuotta paketissa olleen ja kuivahtamaan pääseen printterin niskaan.

Mutta siis lankeemuksia on enemmän kuin niitä positiivia asioita. Karkkeja ostin viimeksi eilen ja niitä on mussutettu, sipsejä myös, muuta roskaruokaa sentään vähemmän - viidesti viikossa tahti on sentään vähentynyt yhteen kertaan viikossa eli jonkinlaista edistystä sekin. Hesburgerin bonuskortti pysyy kuitenkin huipputasossa ainakin ensi vuoden elokuun loppuun, sen verran siinä ketjussa on tullut viimeaikoina vierailtua.

Töitäkin on tullut tehtyä, kuluneella viikolla tosin vain saman verran kuin normaalit työssäkäyvät, mutta sitä ennen sitten senkin edestä. Tämä taas on edes auttanut pankkitilin saldon pysymistä plussalla, vaikka sekä remontista että muista hankinnoista on kaikenlaista kulua kertynyt. Tämä ehdottoman positiiviseksi asiaksi todettakoon. Velattomasta olotilasta olen saanut nauttia koko kesän, joten siitäkin voisin pisää plussan tälle viikolle.

Myös siitä ansaitsen plussan, että olen kiltisti kulkenut pyörällä töissä aiempien viikkojen "voit sä heittää mut töihin"- systeemin sijasta. Jonkinlaista liikuntaa on siis tullut harrastettua, ilmoittauduin myös mukaan työpaikan liikuntaryhmiin peräti kahdelle tunnille. Hyvä minä, kyllä se siitä pikku hiljaa. Ruksin tosin vetäisin lomakkeessa kohtaan löhöilyä, vaikka todellinen olisi kyllä ollut tuo "arkiliikuntaa".

Itseinho on kyllä huipussaan, kun läskiä on liikaa, tavaraa on liikaa ja viiniäkin on tullut kipattua nassuun. Itsekuriarvosanaksi täräytin nelosen, vaikka olen sentään kunnostautunutkin monessa asiassa eli tavaraa on kyllä poistunutkin, olen tosiaan liikkunut ja ennen kaikkea saanut auringosta ja helteistä roimasti energiaa ja elämäniloa, joiden uskon olevan tärkeämpää kuin turhan nipottamisen muutamasta karkista tai uudesta hiuspannasta. Tuolla energialatauksella jaksaa käydä uudella innolla odottavien projektien kimppuun vrt. viimeinenkin matkalaukku on vihdoin purettu.

Lisää liikuntaa, vähemmän karkkeja ja se maaginen uuden aloittamisen ensimmäinen askel eli vaa'alla käynti sitten ensi viikolla.

Ite maalasin

Olen jo pidemmän aikaa katsellut naamakirjan tuunauspalstoilta ja blogien tuunausvinkeistä, miten ihmiset tuosta vaan ja käden käänteessä loihtivat kotiinsa uutta milloin mistäkin. Minunkin olisi pitänyt, mutta jotenkin olen aina ennen tätä päivää arkaillut tarttua moiseen haasteeseen. Mitä nyt tässä remontin aikana maalasin sen kylppärin hyllyn ja tajusin juuri, ettei sitäkään ole esitelty täällä. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni senkin suhteen ja suunnata ebayssa käyttämäni ajan blogiin - ei ainakaan toivottavasti ilmesty yhtä paljon kamaa nurkkiin.

Samoista lähteistä kuin olen noita onnistuneita tuunauksia (tosin joskus ihmetyttää, että joidenkin mielestä mikä tahansa on hienoa kun sen maalaa valkoiseksi, minusta ihan jokaista antiikkilipastoa ei kannattaisi lähestyä valkoinen maalipurkki kädessä) olen myös lukenut kili-kali- eli suhu- eli spraymaalin helppo ja nopeakäyttöisyydestä.

Remontin aikana löysin naamakirjan lahjoitetaan ryhmästä kukkapöydän, joka oli perussiistikuntoinen, mutta väriltään koivunvärinen. Väri ei tietenkään sovi meille mihinkään, mutta jotenkin se silti houkutti ja oli pakko hakea talteen. Nyt autotallia remontin jälkeen raivatessa se tuli vastaan ja totesin, että ehkä on aika tehdä sille jotain. Allaolevassa kuvassa pöytä alkuperäisessä kuosissaan.

Ostin purkillisen spraymaalia Prismasta ja ryhdyin töihin. Ensiksi hioin kukkatelineen vanhan lakkapinnan rikki, pyyhin pölyt ja sitten maalasin sen kevyesti kertaalleen. Maalin kuivuttua tunnin verran otin vielä toisen kierroksen ja pyrin paikkaamaan ne osat, joihin maalia oli osunut vähemmän. Kuvat otettu ensimmäisen maalauskierroksen jälkeen.

Uuden kukkatelineen hinnaksi tuli siis maalin hinta eli 4,70, sillä itse teline oli ilmaiseksi saatu, muovimatto on ollut autotallissa odottamassa aikaa parempaa ja päätyi nyt roskiin toimittuaan maalausalustana. Huvittavinta on se, että noiden tukilautasten kiinnittämiseenkin käytettiin liki ilmaisia ruuveja - nuo kun olivat sellaisia, että seinään laitettaessa (vaikka niiden nimenomaan piti sopia kiviseiniin) ne katkesivat ja olivat jo saaneet roskistuomion, mutta toimivat tuossa oikein hyvin. Aikaa meni kaikkineen ehkä kolme varttia - en katsonut kelloa, sillä on pelkästään ilo puuhailla ulkona ihanan aurinkoisena päivänä (autoja imuroinut Herra Kirjoitus saattaa kyllä olla asiasta eri mieltä).

Remonttireality 1.0 aikataulutus

En yritä esiintyä remontoinnin asiantuntijana, mutta omat kokemukseni voin jakaa ja itselleni muistoksi kirjata sillä kohtaa, jos vielä joskus viiraa niin paljon päästä, että alan jälleen suunnitella remontointia.

Ensimmäinen tärkeä asia on remontin aikataulutus. On tietenkin itsestään selvää, että mitä isompi remontti, sitä enemmän siihen tarvitaan aikaa, mutta kannattaa muistaa myös se, että mitä useampi tekijä remonttiin sotkeutuu, sitä enemmän mahdollisten sotkujen selvittelyyn menee aikaa, kun yllättäen löytyy asioita, jotka eivät kuulu kenellekään. Niin ja tietenkin se, mitä isompi firma remonttia hoitaa, sen monimutkaisemmiksi asiat yleensä käyvät, kun niitä selvitellään yhden, kahden ja viiden ihmisen voimin ja lopulta mikään ei kuulu kenellekään tai yksi ihminen käy tekemässä yhden pienen asian ja toinen seuraavan jne ja aikaa kuluu.

Jos lasket, että remonttiin menee kuukausi, niin saadaksesi realistisen aikataulun, tuplaa se aika - vähintään. Koska on mitä todennäköisintä, että juuri strategisimmalla hetkellä joku rempantekijöistä katkaisee koipensa eikä pysty töihin tai tietty maali loppuu Suomen maasta tai mitä tahansa vastaavaa. Mitä tiukemman aikataulun teet, sitä todennäköisemmin Mr. Murphy iskee näppinsä peliin. Sitten kun olet tuplannut oletusaikataulusi, laske mukaan vielä pari viikkoa (kuukausi, jos on kyse isosta remontista) viivevaraa, sillä yllättäen edellinen työmaa saattaa viivästyä, eikä päästä aloittamaan ajoissa taikka on pakko aloittaa seuraava työmaa eikä odottamiasi korjauksia pystytä tekemään heti taikka tulee jotain muuta. Esimerkiksi meidän tapauksessamme remontin piti olla valmis kolmessa kuukaudessa, mutta todellinen valmistumisaika putkiremonttifirman puolelta oli 4,5kk. Muu remontti meni aikataulussa ja siihen meni oletetun kolmen kuukauden sijasta 9 viikkoa. Nopeamminkin olisi tullut valmista, jos eivät keittiön tapetit olisi yllättäneet niin, että ne jouduttiinkin poistamaan ja lisäksi jouduimme odottamaan reilun viikon verran putkiremonttifirman korjauksia ennen kuin pääsimme jatkamaan muuta remppaa.

Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että luottoremppamies on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin luottokampaaja. Jos onnistuu saamaan osaavan remppaajan, joka tekee työnsä hyvin, ilmestyy työpaikalle kun sovitaan ja neuvoo tarvittaessa sitä, miten voit auttaa remonttia eteenpäin, kannattaa sellaisesta pitää kynsin hampain kiinni. Lisäksi yhden ihmisen kanssa neuvotteleminen on huomattavasti helpompaa kuin firman, jossa kukaan ei ota vastuuta mistään.

Varsinaisen remontin jälkeen kannattaa myös muistaa se, että remontti ei suinkaan lopu siihen, kun viimeinen siveltimen veto maalia on vedetty seinään tai viimeinen tapettivuota isketty paikalleen. Sen jälkeen alkaa loppusiivous ja paluu arkeen eli tavaroiden laittaminen paikalleen. Jos ei satu olemaan minimalisti, niin se ei välttämättä ole ihan nopea juttu. Kannattaa jälleen arvoida, miten paljon aikaa menee ensiksi siivoukseen ja sitten tuohon tavaroiden laittamiseen takaisin - ja jälleen tuplata aika. Helposti yhden huoneen siivoamiseen voi mennä päivä, irroitellaan suojaukset, pestään ikkunat, puhdistetaan jalkalistat ja vahataan lattiat - pelkkä lattiavahan kuivuminen vie tunnin verran. Jos vähänkään täytyy miettiä, niin tavaroiden purkamiseen menee helposti toinen päivä per huone, varsinkin, jos tekee sitä vain iltaisin puhdetyönä. Jälleen kannattaa varata vielä tuplauksen jälkeen vähän yllätysvaraa mukaan...

Kun kuukauden remonttiin laskee meneväksi todellisuudessa kolme tai neljä kuukautta ei ole kaukana totuudesta - eikä tämä ole pelkästään minun ajatukseni, vaan useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä, jotka viime aikoina ovat remontin kanssa eläneet, vahvistettu käsitys.

Kesäprojekti SKYR-verho

Varmastikin useimmat ovat kuulleet sellaisesta kovasti muodikkaasta tuotteesta kuin Skyr eli islantilaisesta rahkatyyppisestä valmisteesta, jota saa kaupoista monessa maussa 170 gramman ja 500 gramman purkeissa. Noiden purkkien erikoisuus ovat sateenkaaren väreissä loistavat kannet, niitä on violettia, punaista, sinistä, oranssia, keltaista jne.

Katselin pitkään töissä, kun ihmiset söivät noita rahkoja ja miten kannet menivät roskiin. Minusta vain oli sääli heittää jotain niin kauniinväristä menemään ja aloin miettiä, voisiko niistä tehdä jotain. Sitten törmäsin sattumalta netissä äitiin, joka oli askarrellut lastensa kanssa noista kansista nauhan. Kliseeksi muodostunutta sanontaa lainaten, siitä se sitten lähti.

Teippasin työpaikan kahvihuoneen jääkaapin oveen lapun, että tahdon Skyr-purkkien kannet pistettäväksi talteen ja samaa "ilosanomaa" levittelin naamakirjassakin eli kerjäsin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla palstoilla purkkien kansia. Sitten niitä alkoi tulla ja minä hastrasin lisää...

Päätin, että ensimmäinen suunnilleen vapaa vapaapäivä olisi verhojenvalmistuspäivä. Ensimmäinen ajatukseni oli laittaa kannet kokonaisina ikkunaan ja siimalla kiinni. Jotenkin ajatus kuitenkin jatkojalostui pikkuhiljaa ja päädyin leikkaamaan purkkien kansista vain sen tasaisen keskiosan ja käyttämään siiman sijasta nitojaa.

Omasta mielestäni lopputulos on kohtuullisen onnistunut. Jälkiviisaana voisin todeta, että jos nyt tekisin, niin jättäisin nuo vaaleat värit vallan pois ja söisin ehkä pari purkkia maustamatonta lisää. Kirkkaan sinisiä kansia sai vain maustamattomasta purkista ja kukaan muu ei halunnut syödä sitä, joten itse oli uhrauduttava :-).

Parina päivänä leikkasin kansia liki main sormet verillä, mutta sitten kun kannet oli leikattu, niin varsinainen kokoaminen oli nopeaa. Nitojalla kannet kiinni ketjuiksi ja edelleen nitojalla kannet kiinni kuitukankaaseen, jonka olin harsinut verhotangon ympärille. Kokeilin ensin seitsemän pyörylän ketjua, mutta se näytti kovin lyhyeltä ja koska leikattuja pyörylöitä oli valmiina, lisäsin määrän ensin kahdeksaan ja sitten kymmeneen.

Kuvat ovat melkoista shaibaa, mutta idean niistä varmaankin saa selville.

Kaikkiaan minulla oli noita kansia 14 eri väriä ja kaikkia käytin tuossa verhossa. Verhossa on 221 kantta ja jokunen valmiiksi leikattu ympyrä jäi vielä odottamaankin. Hauskinta on se, että myös Herra Kirjoitus osallistui projektiin, hän koodasi minulle satunnaisgeneraattotiohjelman, joka auttoi värien sommittelussa ja otti tietenkin vähän paremmat kuvat tuosta verhosta. Nämä jälkimmäiset antavat siitä totuudenmukaisemman kuvan.

Ei koskaan valmista

Minulle on pikkuhiljaa tässä remonttikaaoksessa elellessä tullut sellainen tunne, että tästä ei tule milloinkaan valmista, vaan aina löytyy joku jonnekin päin etäsijoitettu tavaraerä, jonka on jo melkein onnistuneesti unohtanut ja sitten joutuukin toteamaan, että ei perkules, nekin on saatava mahtumaan tänne jonnekin. Entistä selvemmäksi on käynyt, että uusien tavaroiden hankkiminen on pistettävä pannaan hetkeksi - hyvin pitkäksi hetkeksi.

Viimeksi raahasin kotikotoa ison matkalaukun ja kassin täynnä sekalaista tavaraa ja vielä isomman kassillisen vaatteita. Turha sanoakaan, että niiden mahduttaminen jo ennestään täysiin kaappeihin nosti hien pintaan ja selkeän ajatuksen siitä, ettei lisää voi hamstrata.

Suurin osa kukkasistakin on jo tuotu kotiin, vielä pari kukkaa ja yksi iso taulu on maailmalla. Niiden jälkeen kuvittelen, että vihdoin ja viimein kaikki muiden nurkkiin tungetut tavarat olisivat kotona. Mikä siis mitä todennäköisemmin tarkoittaa sitä, että vielä jostain löytyy joku nyssäkkä, jonka olen autuaasti unohtanut.

Olohuoneen nurkassa on noin kuution kokoinen kirppislaatikko, johon olen kasannut niitä tavaroita, jotka aion viedä kirpparille taikka naputella naamakirjaan taikka huuto.nettiin myyntiin. Jotenkin vaan tuntuu, että ikuisuusprojektilleni ei näy loppua.

BUZZAUS: Compeed - rakotonta kesää

Pääsin mukaan Buzzadorin kampanjaan, jossa testattiin Compeed-rakkolaastareita. Niitä on useampaa eri tyyppiä, joita saa sekä yhtä kokoa paketissa että "sekapakkina". Tämä COMPEED^® Mix-pack -rakkolaastaripakkaus on täydellinen ratkaisu rakoille, sillä yhdessä paketissa on kolmea eri kokoa rakkolaastareita.Pakkauksessa on 2 Medium-kokoista kantapäälaastaria, 2 pientä rakkolaastaria ja 1 varpaiden ympärille hyvin sopiva laastari.

Tuotetta mainostetaan lauseella "Kätevä pakkaus pitää aina mukana!". Se kyllä pitää todellakin paikkansa, sillä tämän kesän aikana olen useampaan kertaan saanut toimia pelastavana enkelinä ja kaivaa laukustani Compeed-pakettia, esimerkiksi silloin kun uudet, mutta ah niin kauniit ja juuri tähän asuun ainoina parhaiten sopivat korkkarit hiersivät rakon kaverini kantapäähän (kerrankin minä olin viisas ja ymmärsin laittaa vanhat ja hyväksihavaitut kengät jalkaan) tai kun kolmentoista tunnin työpäivän turvottavat koipeni hankautuivat verille kotiin kävellessäni. Onneksi on Compeed! Laastari paikalle ja matka on taas päässyt jatkumaan, kipu häipyy kuin itsestään ja pian ei tosiaan edes muista mitään vaivaa olleenkaan.

Olen aikaisemminkin käyttänyt Compeed-laastareita, mutta jotenkin ne vain olivat päässeet unohtumaan. Tästä eteenpäin pidän kyllä taas huolen siitä, että yksi paketti laastareita kulkee aina matkassa mukana - elämä vaan on silloin paljon helpompaa.

Remontti-reality 0.1

Vielä kerran remontti, remontti ja remontti. Muutama tekstin pätkä aiheeseen liittyen on vielä tarjolla ja sen jälkeen lupaan haudata aiheen ainakin hetkeksi.

Lähtötilannehan meillä oli seuraava, n. 15 vuotta sitten täydellisesti remontoitu isohko kerrostalokolmio 50-luvulla rakennetussa talossa, johon tuli täydellinen putkiremontti. Meidän runsaasti muutoksia kokeneessa asunnossamme se tarkoitti keittiön, eteisen, työhuoneen ja kylpyhuone-wc:n täydellistä tyhjäämistä remonttia varten. Putkiremontti kesti meidän asuntomme osalta n. 4,5kk, josta kolme kuukautta sellaista aikaa, ettei asunnossa voinut asua. Tuona aikana siis uusittiin asunnon putkisto kokonaan, kylpyhuoneen pinnat kokonaan ja lisäksi sähkötöitä esim. liettä ja astianpesukonetta varten. Loput puolitoista kuukautta menikin sitten remppafirman tehdessä korjauksia, joita sai odottaa, joista sai vääntää ja lopuksikin jäi p:n maku suuhun, mutta ei siitä sen enempää.

Samaan kaaokseen sitten päätimme remontoida kodin pinnat uusiksi, koska aika ja kaupungin noki olivat tehneet tehtävänsä. Itse tapetit ja muut olivat suurimmalta osaltaan kuoseiltaan sellaiset, että ne olisivat kelvanneet edelleen ja keittiön sekä eteisen osalta pyrimmekin löytämään mahdollisimman samankaltaiset. Ihan samanlaisia ei löydetty, vaan jouduimme tyytymään vähän leveämpiin raitoihin. Olohuoneeseenkin yritimme etsiä mahdollisimman samankaltaista tapettia, mutta 86 euron rullahinta sai tyytymään halvempaan vaihtoehtoon.

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että remontin osalta on valmista. Keittiö ja olohuone ovat noin 90% kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että olohuoneesta puuttuvat taulut seiniltä ja verhot ikkunasta, keittiöön pitäisi purkaa vielä jokunen astia laatikko astioita. Kasvikset ovat edelleen osittain päivähoidossa serkkuni ja työkaverini luona, jioten nekin pitää sieltä jossain vaiheessa kotiuttaa.