Pilkkukuumetta

Viimeisten parin vuoden ajan olen koettanut olla kohtuullisen maltillinen kotiin tekemissäni hankinnoissa ihan siitä syystä, että meillä on jo aika paljon kaikkea. Kuten esimerkiksi päiväpeittoja useissa eri väreissä. Nyt vain olen villiintynyt, käytän puolustelunani sitä, että aikaisemmin tapettien väri rajoitti makuuhuoneen värivalintoja, nyt kun sitä rajoitusta ei enää ole, voin hankkia sellaistakin, mikä ei aikaisemmin ollut mahdollista. Ei varmaan ole mitenkään yllättävää, että hankintani oli turkoosi siis sellainen petrooliin vivahtava sängynpeitto - ja tekosyynä käytettiin sitä, että siihen oli jo verhotkin olemassa. Ostin ne joskus kirpputorilta Tampereelta vitosella ja olen siitä asti etsinyt niihin sopivaa harmaata päiväpeittoa (se olisi silloin ollut myynnissä yhdessä verhojen kanssa, mutta pidin sitä muka liian kalliina ja jätin ostamatta, olisi ilmeisesti kannattanut ostaa, kun se vaivaa edelleen. Todella harvoin käy niin, että jotain tuollaista muistaa pitkänkin ajan päästä, mutta tuo nyt vain on jäänyt mieleen.).

Se todellinen villiintyminen onkin sitten tapahtunut parilla muulla rintamalla, joista ensimmäisenä nostettakoon esiin "pilkkukuume". Olen aina pitänyt puna-valkoisesta polka dot-kuosista, tiedättehän punaisella pohjalla valkoisia palloja siis tämä

Nyt vain kävi niin, että muistin minulla olevan keittiössä säilytyslaatikoita tuossa kuosissa, mikä tarkoittaa sitä, että tahdon myös samaa kuosia olevan vahakankaan ja verhot... tai edes tabletit ja verhot tai...

Edistystä remontissa

Kerrankin on positiivisen suuntaisia uutisia remonttirintamalta. Hommat ovat edenneet melkoisen reippaaseen tahtiin. Makuuhuone valmistui viime viikolla - puuttuu siis enää kolme asiaa, joista kahta ei voi hoitaa ennen kuin eteinen on valmis. Nämä kolme ovat lattiasuojauksen purku, lattian vahaus ja komeroiden oviin tulevien vetimien kiinnittäminen, tarkoitus on siis palauttaa vanhat vetimet takaisin paikalleen. Nuo vetimet ovat "pikkuisen" ongelmalliset sikäli, että ovista on irroitettu muoviset 50-luvun vetimet ja niiden jäljiltä ovissa on 4x2cm kokoiset reiät. Asunnon aikaisempaa omistajaa, serkkuani, ei ole haitannut se, että oven nupit pääsevät elämään melkoisesti ja korkeuseroa viereisillä nupeilla saattaa olla liki pari senttiä. Minua ja herra Kirjoitusta tuo kuitenkin haittaa, vaikka uusien vetimien peitelevy peittää kyllä nuo ovessa olevat reiät, mutta silti tuo löysyys ja vetimien eri tasolla oleminen häiritsee, joten tarkoitus on kehitellä reikiin puupalaset, joihin nuo vetimet sitten tukevasti ankkuroidaan. Tuo onkin ainoa asia, mitä makuuhuoneessa vielä pääsisi tekemään. Lattiasuojausten purku ja lattian vahaus ei onnistu, koska keskellä lattiaa töröttävät niin lappeelleen nostettu sänky kuin eteisen iso lipastokin. Näitä taas ei saa mihinkään ennen kuin eteinen on kunnossa, joten siis se ensin.

Herra Kirjoitus onkin viime päivät ahkeroinut sen tapetinpoiston ja pohjamaalauksen kanssa - viivettä tuli jälleen kerran siitä, että jouduimme odottamaan viimeisiä korjauksia remontin tehneen firman tasolta useamman päivän - loppujen lopuksi työmaapäällikkö itse kävi ne tekemässä, mutta sittenpä ne tulivat kerrankin hyvin tehtyä. Nyt pohdin vielä sitä viimeistä tekemätöntä asiaa, jätänkö sikseen vai valitanko vielä senkin loppuun asti. Tässä välissä kun olen jo ehtinyt vaatia lisätöiden laskulle kuukauden ylimääräistä maksuaikaakin, perusteena mm. se, että korjaustyöt asunnossa ovat kesken ja tuohon vielä lisäksi halusin tarkan erottelun siitä, mistä lasku oikein koostui. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin tuokin sieppasi - jotenkin se kuvaa firman tapaa hoitaa asioita niin hyvin. Tuollainen erittely kuuluisi toimittaa asiakkaalle kuin manulle illallinen, ihan pyytämättä ja sen kuuluisi vielä olla huomattavan paljon tarkempi kuin se, mitä me saatiin, mutta olkoon se tällä kertaa. Turha sanoakaan, että kyseistä firmaa, olkoon vaan suomalainen ja paikallinen, en suosittele kenellekään, vaan kehotan välttämään viimeiseen asti.

Onneksi oma remonttimiehemme on toista sorttia, äärimmäisen tunnollinen ja tarkka eli hänen työnsä jäljestä ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa ja suositella voisin kenelle tahansa ja mihin hommiin tahansa.

Tänään sain sitten ilokseni jo aamupäivällä töihin viestin, että herra Kirjoitus ja remonttimiehemme aloittavat tapettien laittoa eteiseen. Jos kaikki on mennyt todella hyvin - tapetti on raitaista, eikä siis vaadi kuviokohdistuksia tms. kikkailuita - niin minua saattaa kotona odottaa tapetoitu eteinen. Mikä puolestaan tarkoittaisi sitä, että voisin aloittaa lattialistojen pesemisen ja maalaamisen. Harmillisesti huominen työpäivä on sitten taas sellainen reilun kellonympäryksen mittainen, joten sen jälkeen ei paljon jaksa remonttihommiin panostaa, sen sijaan olen ajatellut ponkaista maailmanpyörän kyytiin ja katsella lennokkaita maisemia huomenna illalla.

Pora soi ja laattaa hajoo...

... ja samalla alkaa hajota allekirjoittaneen pää. Putkiremontin lisäselvittelyt jatkuvat - tällä kertaa osiolla tehdään kylpyhuonetta uusiksi. Kyllä vain, kolmisen kuukautta seinässä olleista laatoista osa menee irroitukseen, koska ne on laitettu seinään huonosti ja pois linjasta. Arvaapa vaan harmittaako tässä kohtaa silleen ihan pikkuisen - miksi tehdä työtä sitten ollenkaan, jos ei voi tehdä sitä kunnolla.

Meillä kun sattui niin huono tuuri, että tuo kyseisen firman laatottaja, joka meidän kylppärimme teki, on ilmeisesti ollut joko laiska ja välinpitämätön tai ammattitaidoton tohelo tai pahimmassa tapauksessa molempia, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin osa kylppärin seinälaatoista on vinoon leikattuja, osa vinossa ja osa ulkona seinästä. Lisäksi lattia on pilattu saumausaineella. Laatta toki oli karkea ja sen vuoksi haasteellinen saumata, mutta ammattitaitoinen ihminen olisi käyttänyt öljyä, fairyvettä tai jotain vastaavaa estääkseen saumausaineiden tarttumisen ja ainakin putsannut jälkensä kunnolla - tai mikäli putsaaminen ei kuulu kyseisen ammattimiehen toimenkuvaan, ilmoittanut siivoojalle, että nyt olis syytä käydä tekemässä siivousta... Turha toivo, noita sotkuja on nyt sitten pesty meikäläisen hartiavoimin ja ammattilaisten ainein ja siellä on jo pysyvät... ilmeisesti tasan niin kauan kuin lattia vaihdetaan eli saan joka päivä kylppärissä käydessäni muistella lämmöllä (toivottavasti lieskat tuntuvat kyseisen "ammattilaisen" perskarvoissa asti) tuota laatottajaa. Harmittaa, harmittaa ja no, suoraan sanoen v****taa.

Lisäksi perjantaina paikalla käynyt kirvesmies jätti puolet hommistaan hoitamatta - ja uusi tulee tämän viikon aikana! Ihan niin kuin tämä remontti ei olisi jo muutenkin myöhässä. Sauhu nousee korvista...

Ainoa positiivinen tässä on se, että työmaamestari sentään myönsi sen, etten minä turhista kitise - kaikki valitukset on tehty aiheesta ja heidän kuuluu ne korjata.

Ei onnistu

Tällä päivämäärällä piti tulla julkaisuun vuoden toinen kolmen kuukauden tyhjien kosmetiikkapurkkien katsaus, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Bloggaus välineistöni on edelleen vailinainen, joten siirretään katsaus väli puoleen vuoteen ja pistetään isompi kasa tyhjiä purkkeja julkaisuun sitten vasta syksyllä.

Sen verran tiukasti olen edelleen kiinni tuossa purkkien listauksessa, että kaikki tyhjentyneet purkit on tallella taikka kuvattuina eli pystyn kyllä tekemään kattavan raportin jahka niin pitkälle päästään.

Mustaa kontaktimuovia

Koska Herra Kirjoitus on suuri Tähtien sota -fani, päädyimme siihen, että remontin myötä kylppärimme saa hetken kantaa tuota teemaa. Ebaysta löytyi mukavasti sopivia sisustustarroja, joten hankimme sieltä sekä kuolontähden että iskujoukkojen sotilaan - sen piti olla 183cm korkea eli herra kirjoituksen kokoinen, mutta jostain syystä myyjä toimitti jalkaa pienemmän siis vain 153 senttisen. Valitettuamme asiasta hän lupasi toimittaa uuden, oikeassa koossa. Katsotaan miten meidän käy. Nuukaa ihmistä kiinnostavat tietysti hinnat eli kuolon tähti maksoi postikuluineen vajaat 6€ ja iskujoukkojen sotilas yli 25€.

Kyseiset tarrat ovat toistaiseksi vielä paketissaan hakemassa lopullista sijoituspaikkaansa.

Yritin jo aikaisemmin tarjota Herra Kirjoitukselle vaihtoehtoa, että tekisin osan koristeista itse d-c-fixistä, mutta se ei mitenkään sopinut hänelle ja totta onkin, että en noista kaikista kiemuroista olisi selvinnyt - ainakaan tuon iskujoukkojen sotilaan osalta. Sillä kohtaa iski kuitenkin nuukuus ja ennen kaikkea tarve tehdä käsillään jotain, kun peruslogo maksoi postikuluineen yli kymmenen euroa. Kävin hakemassa Etolasta parin metrin rullan d-c-fixiä, joka maksoi 8,60€. Herra Kirjoitus tulosti minulle logo-sabluunan tietämättä, mihin aion sitä käyttää ja kas, ensimmäinen harjoitusversio oli valmis noin puolessa tunnissa. Sijoitin logon ensin oveen, mutta siirsin sen sitten suihkun puolelle, josta se ei niinhyvin näy.

Myönnetään, ettei se ollut kovin onnistunut leikkausjäljen osalta, mutta sen olikin tarkoitus olla vain testaus toimiiko homma sittenkään (mikäli ei olisi toiminut, olisin haudannut koko projektin hiljaisuudessa). Koska homma toimi yllättävän hyvin, alkoikin mopo karkailla käsistä. Ensin syntyi pienempi ja siistimmin leikattu logo, sitten Darth vader, pari tie-fighteria (joita on työlistalla vielä muutama lisää, samoin kuin tuo isompi logo uutena versiona) ja lopuksi vielä Yoda.

D-c- fixiä on jäljellä vielä noin 1,40 metriä eli seuraavaksi aion tehdä R2D2:n, tuon uuden logon, nuo tie-fighterit ja sitten ehkä vielä jotain muuta pientä...

Osta, osta, osta, osta...

Kadehdin niitä ihmisiä, joiden stressi purkautuu syömättömyytenä ja muuna vastaavana toimintana. Minä kun puran stressini syömällä ja shoppaamalla, ja tuota stressiä on toisaan ollut viime aikoina ilmassa. En yksinkertaisesti ole jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä syön tai syömme, ja sen vuoksi Hesen (niitä kun sattuu olemaan useampikin hiukan liian lähellä) ovi on käynyt kovin tiuhaan tahtiin. Samoin ebayn suunnasta on kuulunut kovin tiheään klik-klik-klik.

Osa hankinnoista on ollut toki ihan tarpeellisiakin, mutta paljon on joukossa niitä, että ne näyttävät hetken huumassa tosi kivoilta ja kun ne eivät sillä hetkellä tunnu kalliilta, niin sitten ne on tullut klikattua ostoskoriin ja vasta jälkeen päin mietittyä, että olikohan tuo nyt niin viisasta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä kylpyhuonetarrat. Toki ne valkoiset kaakelit tarvitsevat koristeensa, ja ehkä vielä vähän vaihteluakin, mutta ehkä viidet tai kuudet erilaiset on vähän liioittelua - varsinkin kun noista osasta on tullut hankittua tuplakappaleetkin varmuuden vuoksi. Ja niiden perhosten kohdalla pitäisi puhua ehkä mieluummin sadannes kappaleista kuin tuplista (minulla on edelleen visio siitä, että joku kerta kylppärimme muistuttaa keidasta, jonka nurkasta ilmoille leijaillee sadan perhosen pilvi).

Ebayssa olisi vielä muutama mielenkiintoinen kohde odottamassa, mutta ehkä tässä kohtaa pitäisi pistää jäitä hattuun ja todeta, että nyt ihan tosissaan riittää. Näen nimittäin jo sieluni silmillä sen, mitä tapahtuu, kun koti sitten vihdoin on kunnossa: se minimalisempi puoleni herää eloon ja istun iltakaudet koneella naputtelemassa myyntiin tavaroita, joita olen nyt hetken huumassa hankkinut visa vinkuen.

Jälleen kerran olen tekemässä ostoslakkoa sitten ihan heti kun vaan... jospa tällä kertaa olisin järkevämpi ja aloittaisin sen ostoslakon heti eikä vasta muutaman päivän tai viikon kuluttua tai kenties sitten kun remontti valmistuu. No, viimeistään kuitenkin sitten kuun vaihtuessa eli noin viikon päästä.

Juhannus onnea

Siitä huolimatta, että sateet iskevät juhannuksen aikaan kuulemma kovimmin juuri tähän länsirannikon kaupunkiin hyrisen tyytyväisyyttä sen suhteen, että eilen kolmannes keittiön seinistä sai uuden tapetttipinnan - kyllä se remontti sittenkin siitä alkaa edetä, vaikka tällä viikolla ei juuri näkyvää tuon enempä tulekaan. Nyt uskallan alkaa täytellä keittiön kaappeja ihan tosissaan ja ottaa astioita esiin piiloistaan, vaikka muu remontti onkin edelleen vaiheessa.

Juhannuspyhinä on tarkoitus heiluttaa pensseliä parin oven ja ovenkarmien verran tavaroiden purkamisen lisäksi. Jos aikaa jää ja oikein ahkeraksi heittäytyy, niin sitten voisi vielä räpsiä tusinan verran kuvia ja laatia vastaavaan määrän myynti-ilmoituksia peileistä, lavuaarista ja parista hyllystä, jotka ovat vailla uutta kotia. Muu aika meneekin sitten perinteiseen tapaan töiden parissa.

Joka tapauksessa valoisaa ja iloista juhannusta kaikille.