Sunnuntain epäonni

Vaikka tämä näyttää pahaenteisesti muuttuvan pelkästään remonttiblogiksi, on aivan pakko vielä purkaa tuntoja putkiremonttiin liittyen. Kirjoitettavaa olisi kyllä enemmänkin sillä lautapelejä on ilmestynyt meille useampia tässä evakkovaiheen aikana ja pieniä tuunauksiakin on tullut tehtyä - ongelmaksi on kuitenkin muodostunut bloggaamiseen käytettävän koneen puute ja no, nettiyhteys. Yhteyshän siis olisi olemassa, mutta kun pitäisi virittää kone ja adsl-boxi, tabletilla kirjoittaminen on aivan liian hankalaa. Konetta ei kuitenkaan kannata laittaa toimintavalmiiksi ennen kuin edes puolet kodissamme nyt leijuvasta pölystä on siivottu pois eli ne tulevat käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun remontti valmistuu.

En jaksa enempää hakata päätä seinään sen suhteen, miten huonolaatuista työtä nykyään tehdään ja miten raivostunut siitä olen - oi niitä aikoja, kun kunnollinen työ oli tekijälleen kunnia-asia taikka urputtaa siitä, miten aikanaan tehtiin huonoista materiaaleista priimaa jälkeä ja miten nykyajan kaikkien härpäkkeiden ja vipstaakien avulla ei saada aikaan kuin keskinkertaista.

Olin niin äärimmäisen onnellinen, kun keittiön katto sai lauantaina pintaansa uuden maalin ja kattolistat kokivat valkaistumisen sitten sunnuntaina. Ikävämpi yllätys seurasikin sitten siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus alkaa laittaa tapetteja seiniin (siis ammattiremonttimiehen ei minun tai herra Kirjoituksen, vaikka sanavalintani saakin sen kuulostamaan siltä kuin olisimme itse tehneet). Aikaisemmat tapetit ovat ilmeisesti olleet vanhaa mallia, jossa liisteri vedettiin tapettivuotaan ja sitten vuota seinään. Nämä uudet puolestaan olivat sitä mallia, jossa liisteri vedetään seinään ja tapetti perään. Kun remonttimiehemme sai ensimmäisen vuodan seinälle, se alkoi kupruilla ja hän kuvitteli, että oli laittanut vuodan vain huolimattomasti paikalleen. Pian kuitenkin selvisi, että kupruilu ei johtunut huonosta työstä, vaan siitä, että vanhat tapetit irtosivat seinästä kostuttuaan. Olimme ajatelleet oikaista vähän eli uudet tapetit oli tarkoitus laittaa vanhojen päälle, mutta eipä sitten laitettukaan. Ilmeisesti edellisellä kerralla oli pohjatyöt tehty vähän niin ja näin eli tapetit

Tuo vanhojen tapettien irrottaminen kun tarkoitti sitä, että ne piti kaikkineen repiä pois seinästä ja seinät piti vielä malata pohjamaalilla ennen kuin uutta tapettia päästiin laittamaan seinään. Ensimmäiseksi siis hakemaan irrotusliisteriä ja pohjamaalia kaupasta ja sitten hommiin. Kun iltapäivällä aloitimme, niin kello tikutteli ilta yhtätoista kun olimme vihdoin valmiit. Jos pitäisi kuvata tuntemuksia yhdellä sanalla, niin se olisi kyllä ihan rehellinen v***tus.

Ensin suurilla luuloilla kuvitellaan, että nythän se remontti tästä etenee ja sitten ei tasan etenekään. Tuossa ajassa, mikä meni vanhojen tapettien poistamiseen ja maalaamiseen, olisi saanut jo puolet huoneesta tapetoitua. Jos asiasta jotain positiivista pitää löytää, niin se on se, että homma oli sellaista, jota pystyimme itse tekemään ja säästämään näin remppamiehemme aikaa muuhun. No, tästä eteenpäin tiedämme, että ennen kuin kutsumme häntä paikalle on vanhat tapetit poistettu ja pohjamaalaukset tehty.

Ensimmäinen valmis

Ihanaa, ihanaa, ihanaa... tänään valmistui ensimmäisen huoneen eli työhuoneen remontti. Tapetointi tuli valmiiksi eilen ja tänään sain ihan omin pikkukätösin maalattua jalkalistat valmiiksi. Intoa remontissa mukana hääräämiseen on enemmän kuin taitoa, mutta jotain hyötyä on sentään niistä lapsena pensselin varressa vietetyistä tunneista (silloin joskus maalasin hyvin innokkaasti kaiken, mitä meillä maalattiin oli kyse sitten ladon seinästä tai vähän pienemmästä kohteesta) eli uskaltaa yrittää sitäkin hommaa.

Herra Kirjoitus erehtyi kehumaan työnlaatua hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että olen entistä innokkaammin touhuamassa pensselieni kanssa aina kun se on mahdollista.

Tänään vedän vielä vahan parkettiin ja huomisen illan vietänkin sitten istuen keskellä lattiaa ja uutta huonetta ihaillen.

Ensimmäistä yötä kotona

Olen ilmeisesti tullut kovasti vanhaksi, sillä jälleen kerran pääsen toteamaan, että oma sänky on oma sänky, se maailman paras nukkumapaikka. Olemme nukkuneet ensimmäisen yön kotona omassa sängyssämme ja kaikesta kaaoksesta huolimatta olotila on edelleen autuas. Väitän nukkuneeni loistavasti ja nukahtaneeni heti vuoteeseen päästyä, ei tarvinnut kääntää ja vääntää, kun tuo oma pesä tuntui heti kotoisalta.

Oma sänky, elämän suuria pieniä iloja, joita ei osaa arvostaa niin kauan kuin se on aina saatavilla.

Hopotus:Rasilaisen hapankaali, pataresepti

Pääsin mukaan Hopottajien kamppanjaan, jossa tarkoituksena oli kehitellä uusi hapankaali resepti Rasilaisen hapankaalista. Koska en ole aiemmin ollut vannoutunut hapankaalin ystävä, olin sen verran epämukavuusalueellani, että päätin osallistua. Tunnelmia kampanjan alkumetreiltä voit lukea täältä, KLIK.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen reseptivaihtoehdot valikoituivat kahteen piirakkaan tai pataan, joista sitten lopulta päätin valita lopulliseen "tuotekehitykseen" Hätäisen emännän nopean hapankaali-jauhelihapadan.
Alla olevassa reseptissä on tarjolla kaksi versiota, toinen enemmän sipuliseen makuun, toinen sellaisille, jotka eivät niin kovasti pidä sipulista.

Sipulisempaan Hapankaali-jauhelihapataan tarvitset:
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pienempi rasiallinen Rasilaisen hapankaalia
400g jauhelihaa
1 tlk yrttistä tomaattimurskaa
2 rkl sokeria
½ tl suolaa
1 tl basilikaa kuivattuna
½ tl Provensen yrtit-sekoitusta
½ tl pippurisekoitusta
1 prk (2,5 dl) ruokakermaa
2 rkl öljyä tai voita
pinnalle tuoretta korianteria ja persiljaa maun mukaan

Jos haluat vähemmän sipulisen version, unohda sekä sipuli että valkosipuli ja osta suoraan Rasilaisen purjo-hapankaalia. Käytä tavallisen hapankaalin tilalla, antaa juuri sopivasti hivenen sipulista makua.

Kuullota pilkottu sipuli ja murskattu valkosipuli voissa tai öljyssä. Ruskista jauheliha sipulien seassa. Sekoita mukaan tomaattimurska, hapankaali, sokeri ja suola sekä kuivatut yrtit. Anna kypsyä reilun vartin verran. Lisää ruokakerma, anna kypsyä vielä viitisen minuuttia. Ripottele pinnalle tuoretta korianteria ja persiljaa. Tarjoa keitetyn riisin tai perunoiden kera.

Meillä ruoka saavutti ristiriitaisen  vastaanoton, osa maisteluporukasta santsasi useamapaan kertaan, osa maistoi vain kerran ja totesi, että se riitti. Paras kommentti oli se, että kaksi ensimmäistä haarukallista maistui pahalta, mutta sen jälkeen maku muuttui ihan ok:si. Vastaanotto oli siis suunnilleen sellainen kuin hapankaaliin yleensä liitetyt mielikuvat: ristiriitainen. Yhdelle suuri herkku ja toiselle kauhistus.

www.rasilaisenhapankaali.fi
 #rasilaisen #hapankaali #hopottajat

Pienin askelin takaisin kotiin

Putkiremontti osaltamme alkaa olla ohi. Urakan virallinen luovutuspäivä on tänään eli tällä päivämäärällä kello 15:30 jälkeen voimme palata takaisin kotiin asumaan. Käytännön syistä kuitenkin paluu menee seuraavalle viikolle, sillä olemme ajatelleet viettää viikonloppua maalla, minä vieläpä pidemmän kaavan mukaan eli palailen kotiin vasta tiistaina. Herra Kirjoitus puolestaan viettää alkuviikon vanhempiensa hellässä huomassa.

Remontti ei tietenkään lopu tähän, yleisten alueiden osalta se jatkuu vielä kesäkuun loppuun ja meidän osaltamme pintaremontin muodossa vielä useamman viikon ajan eli kokonaan uudistettuun omaan kotiin pääsemme ehkä heinäkuun lopulla. Siihen mennessä asumme kaaoksessa leiriolosuhteissa, mikä on tietenkin hauskaa ja nostalgista (kyllä, tässä vaiheessa ainakin vielä tuntuu siltä, että tunnelmat ovat innostuneen odottavat, eikä sitä pysty mikään muuksi muuttamaan). Ihan siitä syystä, että tässä samassa asunnossa on asuttu lähes samoissa olosuhteissa kymmenen vuotta sitten. No joo, plus pari viikkoa, jos oikein tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa aloitimme näihin aikoihin muuton tekemistä silloin 10 vuotta sitten ensimmäiseen omaan yhteiseen kotiimme, vaikka silloin siitä suurimman osan omistikin pankki.

Sen verran otimme varaslähtöä, että eilen illalla raaputtellimme työhuoneen seinistä osan tapeteista pois ja tänään jatkamme harjoitusta. Maalle lähdetään vasta sen jälkeen, kun viimeinenkin tapetinriekale on seinistä poissa. Silloin on remppamiehen hyvä aloittaa urakkansa, jos hän viikonlopun aikana aikoo tuonne mennä.

Hopotus: Rasilaisen hapankaali - reseptiä kehittelemässä

Kuten jo aiemmin täällä kirjoitin, pääsin mukaan Hopottajien ja Rasilaisen hapankaalin kampanjaan, jossa kehitellään uutta hapankaalireseptiä. Aikamoisen esityön tuo jonkinlaisen reseptin kehitteleminen vaati, sillä vaihtoehtoja oli runsaasti. Lopulta päädyin kuitenkin niinkin yksinkertaiseen arkiruokaan kuin hapankaali-jauhelihapataan, joka on helppoa, nopeaa ja useimpien raatiimme osallistuneiden mielestä hyvää. Yksi kieltäytyi maistamasta ennakkoluuloinen kun on ja toinen maistoi lusikallisen ja totesi sen riittävän. Onneksi pari, kolme henkeä sitten santsasi eli kaikkien makuun ei vain voi olla.

Tässä siis kehittelyni kuvallisessa muodossa.

Pääraaka-aineet valittuna:

Jauheliha paistettuna, seassa hapankaali, tomaattimurska ja salaiset mausteet

 Lisätään joukkoon ruokakerma

Annetaan kiehahtaa ja sekoitellaan hyvin.

Valmis annos perunoiden ja kasvisten kera näyttää tältä

Lisää infoa kampanjan tuotteesta löytyy Rasilaisen sivuilta:  www.rasilaisenhapankaali.fi
 #rasilaisen #hapankaali #hopottajat

Kiitos, häpeä ja anteeksi

Ensiksi tulee väistämättä eteen tuo anteeksipyyntö, sillä edessä on taas sen sortin vuodatus, ettei pahemmasta väliä. Olen edelleen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että blogi on olemassa sitä varten, että voi purkaa siellä tunteitani, joten olkoon ja menköön - taas kerran.

Jälleen kerran olen kantapään kautta oppinut sitä, miten iso asia sellainen pieni sana kuin kiitos voi olla. Jouduimme Herra Kirjoituksen kanssa pakonsanelemina ja puolikuntoisina osallistumaan veneen kunnostustalkoisiin. Kumpikaan ei ollut halukas menemään, koska olimme paitsi kipeitä myös siksi, että  kyseessä oli myös minulle viikon ainoa vapaapäivä. Olisin siis huomattavasti mieluummin käyttänyt sen oloni kohentamiseen ja lepäilyyn, mutta sellaista vaihtoehtoa ei vain ollut tarjolla.

Koska en ollut varautunut lähtemään mihinkään talkoisiin, minulla oli tasan yksi takki, jonka voin laittaa päälleni. Se oli siisti käyttötakkini, toki vanha, mutta kuitenkin perussiisti ja siinä kunnossa, että sitä olisi helposti voinut vielä käyttää yhden kevään ja syyskauden. Imperfektimuoto tuossa varmaan jo kertoo, miten kävi. Sain tietenkin maalaustyöt kontolleni ja vaikka tein osan töistä t-paidassa palellen, oli jossain kohtaa pakko pistää takki päälle, ja vaikka miten koetin olla varovainen, sain siihen tietenkin roiskeita. Sama kohtalo kävi myös silmälaseille, jotka onneksi olivat ne vihreät, jotka olen muutenkin meinannut uusia. Herra Kirjoitus tietenkin tarjoutui ostamaan minulle uuden takin, mutta se nyt on ihan sama ostaisinko sen itse, meidän huushollin kokonaisbudjetista se kuitenkin on poissa.

Tuo takin tuhoutuminen harmittaa kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että jos olisimme kuulleet asiasta edellisenä päivänä, olisin voinut hakea mukaan jonkun huonomman takin, joka olisi ollut joutavampi kuin tuo päivittäistakki. Kun olen rehellinen, niin myönnän, että kaikkein eniten se harmittaa siitä syystä, että teimme Herra Kirjoituksen kanssa melkoisen ison työn veneen laitossa ja se yksi merkittävä sana jäi kuulematta. Sanotaan, että kissa kiitoksella elää, mutta kyllä se yksi pieni sana vaan niin paljon ihan oikeasti merkitsee. Kun sitä ei sanottu, niin tuli sellainen olo, että voi *****, pidä tunkkis, ikinä enää en tule auttamaan, kun et sen vertaa voi huomata toisten tekemää työtä, että kiitos sanoisit.  Se kiitos kun ei tosiaan paljon paina, mitään maksa eikä sen sanomiseen mene sekuntia kauempaa eli ei se mielestäni olisi ollut liikaa vaadittu.

No, miten se häpeä tuohon kaikkeen liittyy. Ihan vaan siten, että koska kyseessä on tällä hetkellä ainoa takkini, olen joutunut kulkemaan maalitahraisessa takissa niin töissä, kaupungilla kuin kylässäkin. Yleensä en juuri ole välittänyt siitä, että vaatteni ovat vanhoja ja kulahtaneita, koska olen pitänyt huolen siitä, että ne ovat ehjiä ja puhtaita. Maaliläiskäisessä takissa olo on kaikkea muuta kuin puhdas ja siisti. Häpeän tunne omasta olemuksesta ja sen epäsiistiydestä on valtava ja tietenkin edelleen myös ketutus - sille ei vaan voi mitään.

Yritän itse taas muistaa jatkossa enemmän käyttää kiitos-sanaa, kun sen omasta kokemuksesta huomasi, miten tärkeä se on.