Hopotus: Rasilaisen hapankaali

Nyt on kyllä pakko myöntää, että ensimmäiset mielikuvani hapankaalista liittyvät siihen perinteiseen "sauberkraut im Lederhosen"-maailmaan. Ensimmäiset varovaiset hapankaalikokeilut tein Saksassa vaihtarina ollessani ja silloin jäi sellainen "ei tämä hirveän pahaa ole, korkeintaan vähän erikoisen makuista"-fiilis.

Hopottajat tarjosi mahdollisuutta osallistua Rasilaisen hapankaali-kamppikseen ja päätin tarttua haasteeseen. Ensinnäkin ihan siitä syystä, että halusin virkistää vanhoja muistoja ja testata, miltä hapankaali nyttemmin maistuu suussani. Toisekseen halusin kokeilla, mitä hapankaalista saisi aikaan. Kampanjaan kun liittyi myös hapankaalireseptin kehittäminen tai tuunaus. Myönnän heti, että ennakkoluulot olivat korkealla.

Hapankaalia kun yleensä pidetään sellaisena "vähän epämääräisenä" ruokana vai onko tuo vain minun oma mielikuvani. Olin siis liikkeellä melko ennakkoluuloisin odotuksin alkaessani tehdä tarkempia tutkimuksia hapankaalista. Hopottajien ja Rasilaisen kamppanja sivulla tuotteesta kerrotaan seuraavaa: "Rasilaisen hapankaali on kevyttä, vain 30 kcal/100g, runsaskuituista ja sisältää monipuolisesti eri hivenaineita ja vitamiineja. Esim. C-vitamiinia 33 mg/100g, mikä vastaa 41 % suositellusta päivittäisestä C-vitamiinitarpeesta. Rasilaisen Hapankaali on tuoretuote, eli tuotetta ei ole pastöroitu. Näin ollen kaikki kaalin ja maitohappokasvisten terveelliset ominaisuudet, mm. vitamiinit ja maitohappobakteerit ovat tallella. Ainesosat: Valkokaali (95 %), Porkkana, Merisuola (1,2 %). Tuote ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita. Rasilaisen Hapankaali valmistetaan perinteisellä maitohappokäymisellä ja liki 40 vuoden kokemuksella Keravalla perheyrityksessä." Tuossa on kaksi plussaa, kotimaisuus ja terveellisyys, mitä arvostan korkealle.

Vähän laajemmalla googlailulla löytyiskin sitten lisää mielenkiintoista infoa. Hapankaali on nyt nimittäin Euroopan keittiöiden trendiruokaa, jota löytyy monen itseäänkunnioittavan ravintolan ruokalistalta juuri nyt. Hapankaali on herkullista käytettäväksi sellaisenaan, mutta se sopii loistavasti myös ruoanlaittoon, mm. salaatit, piiraat, keitot, pataruoat, munakkaat, röstit – eli vaihtoehtoja riittää niin kotikokille kuin huippuravintolaankin.

Nyt vain pitäisi sitten alkaa työstää sitä, mikä olisi se oma juttu, jonka haluaisi hapankaalista tehdä - ehkä ihan ensimmäiseksi vain avaan purkin ja maistelen ensimmäisen harukallisen sellaisenaan ja sen jälkeen voinkin sitten makustella, Konmarin neuvoja mukaillen, mitä hapankaali alkaa kertoa minulle ja miksi ruoaksi se haluaa muotoutua. Palaan siis asiaan, kun minulla on kokeilevasta keittiöstäni tupsauttaa ilmoille mielenkiintoinen hapankaaliresepti.

Lisää informaatiota tuotteesta löydät osoitteesta: www.rasialaisenhapankaali.fi
#rasilaisen #hapankaali #hopottajat

Pienet arjen piristäjät

Olen yleensä vakaasti sitä mieltä, että suurin osa elämästä on sitä harmaata arkea ja ihan hyvä niin - elän sitä mielelläni. En odota mitään suuria extreme-juttuja, pääasia, että kaikki sujuu ja rullaa omalla painollaan nätisti ja näppärästi. Niin kuin yleensä tapahtuukin.

Nyt tämä pitkä evakkoaika on vain saanut aikaan sen, että se eletty arki alkaa kyllästyttää pahasti ja kaipuu siihen omaan tavanomaiseen arkeen iskee normaalia suurempana päälle. Ehkä se on vain sitä normaalia kärsimättömyyttä, kun ei millään jaksais enää yhtään odottaa...

Onneksi elämään mahtuu niitä uskomattomia tähtihetkiäkin. Yksi sellainen näyteltiin eilen, kun tapasimme Ievuskaisen kanssa pitkästä aikaa. Hän oli ollut reissussa ja valinnut sieltä itselleen lehteä ostettavaksi. Lopulta valinnan kahden lehden välillä oli ratkaissut kylkiäisenä tullut luomiväri. Tämä kyseinen luomiväri sattui olemaan Make up storen Curacao - sävy, joka Ievuskaisen mukaan voi käyttää vain yksi ihminen maailmassa tai ehkä paremminkin yksi ihminen hänen tuttavapiirissään...

Arvasitte aivan oikein, minä olin se onnellinen, joka sai tuon luomivärin. Väri on todella mielenkiintoinen. Se kun on jotain turkoosin, sinisen ja petroolin välimaastosta. Ja paljon minusta kertoo se, että minun tiedetään olevan ihminen, joka tuon sävyistä luomiväriä käyttää. Minusta se nyt vaan on ihana.

Salama muuttaa väriä hjurjasti eli kimallettakin tuossa on mukana ilmeisesti jonniin verran. Ilman salamaa otetut tummemmat kuvat näyttävät enemmän aidolta sävyltä.

Vähän aikaisemmin tai siis täsmälleen silloin kun olimme tuonne Teneriffalle lähdössä koin toisen vastaavan yllärin. Kun menimme koneeseen, oli herra Kirjoituksen paikalla ostoksia muovipusseissa, joten minä tietysti toteamaan, että älä siihen istu, ei se voi olla sun paikka, kun siinä on jonkun ostokset. Mies vain tunki paikalle, istui ja ojensi yhden kassin mulle tarkistettavaksi - onko tuo sitä, mitä pitää... Olihan se, todellakin oli. Herra Kirjoitus oli herkällä korvalla kuunnellut hajuvesihaaveitani ja hankkinut minulle Cleanin Fresh Loundryn.

Ihan yhtä lailla olin molemmilla kerroilla tippa linssissä ja joka kerta hajuvettä suihkauttaessani tai luomiväriä levittäessäni ajattelen sitä, miten ihania ihmisiä olen saanut ympärilleni.

Hämmentäviä huomioita osa 2

Lisää mieltäylentäviä yksityiskohtia bongattu... Minulla on tällä hetkellä käytössä kahdet farkut, joista toiset ostettu Brasiliasta seitsemän vuotta sitten, toinen viime vuotinen seitsemän euron kirppislankeemukseni. Kyllä, omistan useammatkin housut kuin nuo kahdet, mutta kun osa niistä muista ei mahdu päälle ja toisekseen juuri tällä hetkellä muu vaatevarastoni on kohtuullisen saavuttamattomissa.

Nuo ensin mainitut on jo kertaalleen paikattu, lyhensin äidin farkut ja perin palkan farkun lahkeina eli käytin hänen housujensa ylijäämäpalat omieni paikkaamiseen. Nuukaa vai vain trendikkään superekologista uudelleen käyttöä?

Nyt sitten ilmestyi repeämä noihin toisiin housuihin, voi *****le sentään. Uusia en aio ihan periaatteen vuoksi ostaa, vaan vanhoilla on pärjättävä. Asiasta tekee haasteellisen se, että unohdin työhousuni maalle siellä viimeksi pyykätessäni ja nuo rikkinäiset, mustat farkut ovat käytännössä ainoat, joita voin käyttää töissä. Ehkä koetan vaan kitkutella niillä vielä loppuviikon ja paikaan sitten maalle mennessäni. Toivottavasti eivät repeä yhtään tuon enempää tai sitten alkaa olla liikaa reittä näkyvissä.

Sen verran on sitten puolestaan valoa tunnelin päässä, että reissussa rikkuneet bikinini ovat saamassa uuden elämän. Pistin tyylikkäästi naamakirjan kierrätysmateriaali- ja ilmaispalstoille kyselyä, että josko joltain löytyisi ylimääräisenä vanha bikinien lukko, jotta saisin oman rikkimenneeni vaihdettua siihen. Minun onnekseni löytyi ja pääsen kohta ompeluhommiin. Pitäisiköhän seuraavaksi alkaa kysellä mustaa joustavaa farkkukangasta seuraavaksi?

Hämmentäviä huomioita

Paluu arkeen on toden teolla alkanut. Jokunen päivä sitten tein  parikin melkoisen hämmentävää huomiota. Ensiksikin olen tilanteessa, jossa olen viimeksi ollut yli kymmenen vuotta sitten. Tilipäivään on aikaa pari viikkoa ja tuleva tili on etukäteen kolikolleen budjetoitu johonkin käyttöön. On totta, että tämä kuukausi on varsin poikkeuksellinen monestakin syystä, sillä tähän kuukauteen ajautuvat maksettaviksi auton molemmat vakuutukset (tietenkin koko vuoden maksut kerralla, koska siitä saa vielä vähän lisäalennusta, jos maksaa niin), huolto ja katsastus, alustavista remonttihankinnoista aiheutunut normaalia isompi visa-lasku, hyvän ystävän synttärit, sillä haluan muistaa häntä kunnon lahjalla sekä lainanlyhennyksen loppuerä normaalien kulujen lisäksi. Olisin halutessani voinut valita toisin ja jättää tuon lainan odottamaan loppuun maksua normaalisuunnitelmalla, mutta halusin edes hetkiseksi päästä nauttimaan velattomana olemisesta ja päätin maksaa sen pois siitäkin huolimatta, että budjetti menisi miinukselle.

Tässä kohtaa on pakko myöntää, että tajusin melko selkeästi, miksi ja miten on niin kovin helppo päätyä siihen kierteeseen, että visaa tulee vingutettua enemmän kuin oikeastaan olisi varaa. Jos on pakko etäisyyden vuoksi käydä autolla töissä, on pakko myös pitää huolta siitä, että auto on sellaisessa kunnossa, että sillä pääsee etenemään muutoinkin kuin työntämällä ja tankissakin on pakko pitää menovettä ihan tuosta samasta syystä. Kun tekee remonttia, on pakollisia hankintoja, jotka on pakko tehdä, muuten homma ei etene. Niin ja syödäkin pitää...  Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että aikaisempien kuukausien ja vuosien aikana olen säästänyt pahanpäivän varaa, jota nyt voin käyttää, mutta ellei sitä olisi, pitäisi miettiä kaksi tai kolmekin kertaa, mistä oikein nipistäisi rahat syömiseen tai bensaan.

Tiedostan kyllä senkin, ettei ole kovin kaukana se henkilö, joka vielä jokin aika sitten pohti, että voisihan sitä koittaa, miten tulla toimeen toimeentulotuen suuruisella rahalla kuukaudessa. No, nyt sitten ihan melkein oikeasti pääsee kokeilemaan, miten se onnistuu.

Koska olen nuuka ja nulju, ensimmäiset nipistykset suoritin kuitenkin tuolta auto-osastolta. Huollatin auton "luottokorjaajallani", jonka taksat ovat eri luokkaa kuin merkkikorjaamoiden, mutta tulokset yhtä hyviä. Samoin tutkailin netistä katsastusten ja päästömittausten hintoja ja huomasin, että melko isolla hintahaitarilla niissä mennään. Päätin sitten tehdä todellisen säästöratkaisun eli käytin auton päästömittauksella halvimmassa paikassa ja varasin katsastuksen toisesta paikasta, sieltä, missä sen sai etukäteen netistä varaamalla ja ennakkoon maksamalla huomattavasti halvemmalla. Kokonaissummaksi tuli siis 44€, mikä on vähemmän kuin pelkän katsastuksen hinta joillakin asemilla. Kun autohuolto vei 60€, on 200€ autobudjetissani vielä 96€ varaa bensaan tai mahdolliseen lisähuoltoon ja uusintakatsastukseen. Myös autovakuutuksen olin budjetoinut pyöristetylle summalle, joten sieltä jäi reilut 30€ ruokarahaa... Onpahan ainakin selviö, ettei tarvitse paljon herkkuja shoppailla eikä ravintolassa syödä tuolla budjetilla.

Ehkä se on vaan hyväkin, ettei sitä ruokarahaa jää liikaa, sillä toinen vähintäänkin yhtä epämielyttävä huomio tuli vilkaisemalla peiliin. Lomalta paluusta on pari viikkoa ja peilistä tuijottaa kuluneen näköinen, hoitamaton ja entisestään lihonut akka. Olisikohan aika tehdä asialle jotain? Esimerkiksi käyttää viisi minuuttia kulmakarvojen nyppimiseen, toinen viisi minuuttia siihen, että varaa parturin ja kolmas kynsilakkojen korjaamiseen, niilläkin saisi jo jotain aikaan.  Lisäksi voisi heittää roskiin sen korallinpunaisen huulipunan, joka kyllä sopi Teneriffan aurinkoon ihan hyvin, mutta ei välttämättä Suomen sateisiin. Vähän treeniä ja lenkkiäkin saattaisi tehdä ihmeitä...

Elämän pieniä iloja

Tuli sitten vähän vahingossa otettua ommoo lommoo blogistakin, vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Olen lomaillut päätoimestani reilut viisi viikkoa, muutaman keikkatyöpäivän olen tehnyt kakkostyöpaikassa ja kuukauden vietin herra Kirjoituksen kanssa Teneriffan lämmössä. Maanantaina alkaa sitten arki, vaikka ei edelleenkään mikään normaali arki, sillä olemme vieläkin evakkoretkellä putkiremontin takia. Kotiin pääsemme toivoaksemme kesäkuun alkupuolella.

Yksi elämän suurista pienistä iloista oli se, että remppafirman miehet näyttivät vihreää valoa sille, että olisi kenties mahdollista päästä aloittamaan maalausta ja tapetointia jo aikaisemmin kuin varsinaisen asunnon luovutuksen jälkeen. Jos niin onnellisesti kävisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että saisimme tuon ajan säästettyä sieltä toisesta päästä eli pääsisimme aikaisemmin kotiin. Luottoremppamiehemme on tosin saanut töitä kauempaa kuudeksi viikoksi, joten nyt jännitetään sitä, miten aikataulut saadaan sopimaan.

Toinen suuri pieni minua kovasti viimeaikoina ilahduttanut asia on ollut lomakynnet. No jokseenkin uskomaton fiilis, kun pääsee nauttimaan oikeasti pitkistä ja hyväkuntoisista kynsistä pidempään kuin kaksi päivää.

No, kyllä niistä sitten on nautittukin...

Ensiksi turkooseista kynsistä uudella lakalla lakattuna. Sävy on Rimmelin 60 sekunnissa kuivuva Marina Dreamer ja on kyllä tasan samaa sävyä kuin aikaisempi suosikkini Nearly Naturalin Splash, jota ei enää saa mistään. Olen siis enemmän kuin onnellinen, kun löysin tuolle korvaajan. Tuon Rimmelin eduksi on sanottava vielä halpa hinta (2€) ja todella uskomaton kestävyys.

Seuraavaksi tuli sellainen kimailteisen keveä olo, joten hankintaan meni violetti-turkoosi-sini-kultainen glitterilakka. Ostin näitä itse asiassa kaksi, toinen on tylsästi valko-musta-punainen, joten tämä kimaltavampi päätyi tietenkin käyttöön heti. Pikkurillin kynsi jäi turkoosiksi, koska halusin tehdä tuolle Rimmellin lakalle kestotestin, jonka tulos oli kyllä vaikuttava: kaksi viikkoa, eikä juuri minkäänlaista kulumista, lohkeamista tms. Normaalisti se on minulla kaksi tuntia...

Kolmantena ja viimeisenä lakkana, jolla aion mennä töihinkin, on Dermosilin Disco. Se on todella hulvaton lakka ja haikeasti katselen, miten pullo on vajennut, sitä kun ei enää saa - tietenkään. Se oli valikoimissa vain lyhyen aikaa,enkä ymmärtänyt silloin ostaa kuin yhden pullon. Lakka on pohjaltaan vaaleanpunainen, mutta kimmeltää kaikissa sateenkaaren väreissä niin voimakkaasti, ettei siitä loppujen lopuksi voi sanoa, onko se enemmän hopeinen, vaaleanpunainen vai pelkästään kiiltävä.

Paluu jonkinlaiseen arkeen on siis edessä, toivottavasti myös blogin suhteen.

Kosmetiikkapoistot 1/4 vuodelta 2015

Vuoden ensimmäisen neljänneksen kulutettu kosmetiikka sisältää melkoisen määrän näytteitä siitä syystä, että tarkoituksellisesti päätin käyttää niitä pois.


Ensimmäisen viikon saaliina oli se surullisen kuuluisa liian aikaisin loppunut meikinpoistoaine. Aine siis oli merkkiä Dermosil ja nestemäistä kätevässä pumppupullossa, on suorastaan synti ja häpeä, että tähän ei saa täyttöpulloa. Vaaleansininen kiinteyttävä, tiivistävä ja supertehokas Yves Rocherin vartalovoide oli tiivistänyt koostumuksensa sellaiseksi, että pistin sen suoraan roskiin, tämä on jäänyt makaamaan kaappiin, koska en vain osaa rasvata itseäni säännöllisesti niin kuin pitäisi. Palmoliven dödöjä jälleen yksi tyhjä, hajuvesistä tyhjeni käsilaukkukokoinen Pivoine. Kirkkaassa pikkupullossa oli shampoota. The Spa Collectionin sitruunaruohon tuoksuinen, todella ihana saippua oli hollantilaista perua ja käytin sitä kasvosaippuana ihanan tuoksun ja mahtavan pehmeän koostumuksen takia. Näytteitä tyhjeni kolme, yksi pussi Ceralan perusvoidetta ja kaksi Dermosilin kesävartalovoidetta, sellaista apilan tuoksuista.

Seuraavassa kuvassa onkin sitten tyhjentynyt hiusvärin mukana tuleva hiusten hoitoaine, joka on hyvä merkki siitä, että on aika ostaa hiusväri. Muita tyhjentyneitä on puhdistusainepullo, hammastahna ja kaksi minihuulipunaa, joista toinen lempisävyäni Petalea (jota onneksi löytyy vielä ainakin yksi normikokoinen ja yksi miniversio) ja toinen Orange sacre'a, joka myös oli aivan ihana sävy, sekä viisi kappaletta perusvoidenäytteitä, jotka siis ovat toimineet meikinpoistoaineena. Meikinpoistoaine on hiipinyt kuvaan toiseen kertaan, sillä säästin pullon, koska siinä on hyvä mekanismi, joten siihen on helppo tankata kasvovettä.

Seuraavat tyhjentyneet olivat jalkavoidetuubi, puuteri, kaksi näytettä (perusvoiteet edelleen meikinpoistokäytössä) ja huulipuna, joka ei oikeastaan tyhjentynyt, vaan joutui poistoon vanhennuttuaan käyttökelvottomaksi. Vanhahan se jo oli, ei siinä mitään, mutta pidän edelleen ihmeenä, miten toiset tuotteet vanhenevat nopeammin kuin toiset. Minulla ei minkään muun firman huulipunat ole muuttuneet liimamaisiksi ja liisteriksi, mutta näitä Oriflamen huulipunia on siitä syystä roskikseen mennyt jo useampi. Tämän kertainen poisto oli sävyssä Cocnac, hyvä sävy, mutta ei se sävystä paljon auta, jos puna liimaa huulet toisiinsa kiinni.

Varsin samalla linjalla jatketaan. Meikin poistamiseen käytettyjä näytteitä neljä kappaletta lisää, pari Herra Kirjoituksen Palmolive dödöä, tavallinen Pepsodent hammastahna ja  Milk and honey suihkugeeli tyhjentyivät myös. Yves Rocherin pikku suihkugeelipullo oli Pivoine eli pionien tuoksuinen, valkoisessa pallokorkkisessa pullossa oli vartalovoidetta, jonka koostumus ja tuoksu olivat mitä mielyttävimmät - sääli, ettei tätä saa Suomsesta. Bedbathit päätyivät meille kaverini kautta ja olivat oivallisia pikapuhdistautumiseen tilanteessa, jossa suihkua ei ole saatavilla. Vaaleanpunainen dödö oli vanhaa Yves Rocher varastoa, Laosin lootuskukkaa tuoksunaan, ihan ok tuote.

Kaverilta saatu CCS:n hoitava käsivoide palveli loppuun jalkarasvana. Yves Rocherilta joskus saatu tuoksunäytetripletti (gardenia, sireeni, mimosa) kului myös loppuun.

Viimeisimmässä poistosatsissa oli kaksi loppuun käytettyä Giletten partavaahtoa, yksi Dermosilin Devoted meikkivoide, joka oli väriltään niin tumma, että vaalensin sitä tuolla Tivolin sirtuunaruohon tuoksuisella vartalovoiteella (mieletön koostumus ja aivan ihana tuoksu, nyysitty brasilialaisesta hotellista). Myös dödössäoli tuoksuna Pivoine ja sekin jotain vanhaa hankintaa Yves Rocherilta. Pakko tunnustaa, että tässä pullossa käyttömukavuus ei enää oikein ollut kohdillaan, se kun pissi kiitettävästi alleen. Oysterin hiuksiin jätettävä hoitoaine oli superriittoisa, olin jossain vaiheessa jo varsin vakuuttunut, ettei se lopu koskaan. Minihuulipuna on sekin Yves Rocherin, tällä kertaa sävynä Brun Sahara. Purkki vasemmassa reunassa sisälsi kaverilta testiin saatua neitsytkookosöljyä, jolla myös putsasin meikkejä. Tuosta on pakko sanoa, että oli todella hyvä meikinpuhdistusaine ja menee varmasti hankintaan, kunhan saan aiemmat kemikaalit käytettyä loppuun. Tuon plussana vielä se, että on luomua.

Yhteensä 32 purkkia + 14 näytettä.

Kynttilätalkoot osa 1

Jotenkin se sisäinen näpertämisen pakko iski vielä lauantaina, vaikka ehkä olisi ollut järkevämpääkin tekemistä. Sen pakon ajamana päädyimme pitämään taas sytykeruusutalkoita.

Ensimmäinen osa oli materiaalin lajittelu. Olen talven ja kevään aikana saanut lahjoituksia useammalta taholta, joten kynttilöitä ja jämiä on kertynyt parisenkymmentä kiloa. Kennojakin oli vanhoja varastoja ja myös uusia. Tästä siis lähdettiin. Monen monta sekalaista pussia, joissa oli kennoja, pakkanuslaatikoita, kynttilöitä ja vaikka mitä tuossa puuhassa tarpeellista.

Ensimmäisenä vaiheena oli sekalaisten kynttilöiden lajittelu suunnilleen värien mukaiseen järjestykseen. Valkoiset yhteen kasaan, punaiset toiseen, siniset ja lilat kolmanteen ja vihreät ja keltaiset omiinsa. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa. Valkoista materiaalia oli tietenkin eniten, mutta seuraavaksi eniten oli punaista ja sitä sitten lähdimme työstämään.

Vanhoja ruusuja oli kyllä valmiina, mutta tuota punaista steariinia oli niin paljon, etteivät ne mihinkään riittäneet. Lauantaina tehtiin niin paljon kuin vanhoja ruusuja oli valmiina ja iltapuhteina värkättiin vähän lisää, joilla sitten jatkettiin sunnuntaina. Välillä tuntui, että minulla oli varsinainen Sarpatin lesken vakka käsissäni, sillä kävin tekemässä lisää ruusuja ja kastoin ja taas ne loppuivat kesken...jonka jälkeen tein vähän lisää ruusuja ja... Loppuihan se steariinikin sitten lopulta, mutta lopputulokseksi oli kertynyt liki pari sataa ruusua.

Ruusuista muutama meni lahjoituksina eteenpäin, mutta suurin osa on menossa hyväntekeväisyyteen arpavoitoiksi. Tämän verran niitä sitten lopulta oli.

Yllättävän punaisia noista tuli, vaikka osa kynttilöistä ei ollutkaan läpivärjättyjä punaisia. En myöskään lisännyt joukkoon väriä, nyt on tarkoitus tehdä arpavoittoja nollabudjetilla, joten värin ostaminen ei sopinut teemaan.