Kateus

Meitä suomalaisiahan pidetään peruskateellisina, ja me kuulemma saamme aikaan kateutta mistä vain, sillä se on meissä kuin sisäänrakennettuna. Minäkin olen kateellinen, sen olen heti valmis myöntämään. Kateuden aiheita voi olla monia, joku kadehtii toisen upeaa uutta autoa tai isoa taloa, toinen jonkun upeaa kroppaa ja mahtavia hiuksia. Olen ilmeisesti pahasti keski-ikäistymässä, sillä olen huomannut materiaalisen kateuteni vähenevän, mitä vanhemmaksi olen tullut. Sen tilalle on sitten tullut jotain muuta. Tälläkin hetkellä on kaksi asiaa, joista myönnän olevani äärettömän kateellinen ja joista toinen selkeästi osoittaa minun tulleen vanhaksi.

Ensimmäiseksi olen toisille ihmisille kateellinen vapaa-ajasta. Kun itsellä on kolme työnantajaa (yksi täyspäiväinen ja pari osa-aikaista) ja niiden lisäksi vielä pikkuisen "muuta bisettiä", jää vapaa-aika kovin vähiin. Eikä tarvitse osoittaa sormella, itse olen itseni tuohon tilanteeseen järjestänyt, joten ketään muuta asiasta ei voi syyttää. Ei se silti kuitenkaan estä minua haaveilemasta enemmästä vapaa-ajasta ja olemasta pikkuisen kateellinen muille, jotka ovat asiansa fiksummin osanneet järjestää. Tiettyjen asioiden suhteen minulla ei tosin ole ollut vaihtoehtoa, se "muuta bisnettiä" osasto maalaistaloineen ja metsätiloineen kun on päätynyt osakseni syntymässä, joten siihen en ole itse voinut vaikuttaa, vaikka olisin halunnutkin. Useammin kuin kerran olen lyönyt päätäni halkopinon päätyyn tai traktorinrattiin ja manannut osaani, miten paljon helpommalla olisin päässyt toisissa oloissa ja miten paljon enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia joku muu syntymäympäristö olisi tarjonnut. Ja sitten taas vastaavasti kauniina kevät päivinä, ihanina kesäaamuina linnunlaulua kuunnellessani ja vehreyttä ihastellessani tai syksyn kuulautta hengitellessäni ja puimurien laulua kuunnellessani, en mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois.

Toinen kateuden aihe, josta selkeästi huomaa, että olen keski-ikäistynyt, on nuoruus. Kyllä vain, olisin niin kovin mielelläni jälleen parikymppinen, vaikka en koskaan täytäkään enempää kuin kaksikymmentäviisi. Ehkä tämä liittyy myös siihen, että olen viime aikoina käynyt läpi ja miettinyt silloin joskus tekemiäni ratkaisuja - enkä valitettavasti allekirjoita sitä, etten päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä minä vaihtaisin, jos mahdollista olisi.

Esimerkiksi opiskeluaikaiset asumikuvioni järjestäisin varmasti toisin, jos valita saisin. Vaikka minulla oli ilmainen asunto ja ruoka, olisin tällä järjellä siltikin sitä mieltä, että olisi kannattanut pistää viimeisetkin lanttinsa likoon ja muuttaa omilleen sen verran tuskastuttavaa ja stressaavaa tuo toisten nurkissa asuminen oli. Ilmaisuuden vastineena olivat sitten sellaiset rajoitteet, etten halua niitä enää koskaan muistella. Ja tokihan stressillä on seurauksensa: lohtushoppailua ja lohtusyömistä. Ilman tuota aikaa tuskin omistaisin useampaa kymmentä kynsilakkaa, viittäkymmentä rajauskynää ja määrätöntä määrää ylipainoa, shoppailu ja syöminen kun olivat silloiset keinoni purkaa pahaa oloani.  En vain tajunnut sitä silloin, enkä ihan heti jälkeenkään. Tähän tarvittiin aika monta vuotta ja ajatusta väliin, ennen kuin tosiaan kykenin sisäistämään tuon ja vasta nyt olen karistamassa kyseistä taakkaa hartioiltani.

Tiedostan toki sen, että erilaiset valinnat tuolloin olisivat varmaankin muuttaneet vastaavasti jotain muuta, enkä ehkä olisi saanut niitä asioita, jotka minulle ovat tänä päivänä todella tärkeitä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosi asiaa, että olen kateellinen nykynuorille, joilla on edessään aivan toisenlaiset mahdollisuudet kuin minulla silloin.

Jotenkin minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että viidenkympin kriisissäni sitten joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa, ryhdyn kapinalliseksi ja repäisen itseni irti kaikesta tästä. Otan vuoden sapattivapaan ja tarraan kaikkiin niihin nuoruuteni "kadotettuihin" mahdollisuuksiin ja arvattavasti herätän hämmennystä, kauhua ja kulmakarvojen kohottelua käyttäytymällä kuin pahin teini-ikäinen.

Terassihoroskooppi

Tämä kuuluu niihin sähköpostien yleistymisen aikoihin kiertäneisiin legendaarisiin kiertoviesteihin, joista oli olemassa aika monta versiota.

Poimin noista oldies but goodies jutuista muutaman valitettavan osuvan otannan kuvaamaan meikäläisen terassikäyttäytymistä - ihan kaikki ei sentään osu ja uppoa, en esimerkiksi koskaan juo kossukolaa.

"Kauris saattaa viipyä niin myöhään töissä, että parhaat terassihetket ovat jo ohi. Muutenkaan merkki harvoin sortuu terassilla yltiöpäiseen nautiskeluun. Säästäväisellä ja tunnollisella kauriilla kyllä olisi aikaa ja rahaa viipyä terassilla pitempäänkin, mutta usein luonto ei anna myöten. Siinä siis ystäville haastetta. JUOMASUOSITUS: oikein iso"

"KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan, lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä. Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania."

"Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä."

"Kauris tulee yksin. Hänellä on taas masennuskausi menossa ja töistäkään ei olisi huvittanut lähteä. Hän ottaa kossukolan ja menee yksin pöytään. Samallahan kun humaltuu voi suunnitella uusia työasioita."

Niin että mentäiskös terassille?

Rikottu lupaus ja uudet farkut

Olen joutunut rikkomaan jälleen yhden tälle vuodelle antamani lupauksen. Tällä kertaa rikki napasahti "en osta vaatteita" -lupaus, mutta ihmeekseni vasta kesäkuussa. Minulla oli kyllä tässä kohtaa mielestäni kohtuullisen hyvät perusteet hankinnalleni, mutta tottahan se on, että eivät nekään oikeuta lupausten rikkomiseen. Perusteet kun olivat seuraavat: minulla on arkikäytössäni yhdet farkut, jotka sopivat päälle, sillä olen viime aikoina paisunut kuin pullataikina (eikä ole mitään syytä onnitella, iloista perhetapahtumaa ei ole näissä merkeissä odotettavissa. Läski vain on ikuista ja muut farkut eivät sovi päälle tässä vaiheessa.). Nuo ainokaiseni ovat jo viisi vuotta vanhat ja alkaneet osoittaa haaroista pahenevia puhkikulumisen oireita, joten saadakseni edes jotain korvaavaa siksi aikaa, että saan ne paikattua uudelleen käyttökuntoiseksi oli pakko ostaa uudet farkut, sillä eihän sitä ihan kalsonkisillaankaan kehtaa enää tämänikäisenä ja -kokoisena liikkua.

Mustaa stetchiä ja vähän kimalletta harakalle. Kustansivat seitsemän euroa, mutta olivat osittaista kivien tippumista lukuunottamatta muuten kuin uudet.

Kaipaavat vähän lyhentämistä, joten samalla siistiytyvät nuo rumasti käännetyt lahkeetkin.


Samalta reissulta mukaan päätyivät myös askartelutorin nahkapalat ja kahdet klipsikorvikset, joista ajattelin ensin tuunata kynsilakalla (ah niin perinteisen naisellisesti) valkoiset helmiäisversiot, mutta nyt en enää olekaan varma maltanko maalata noita lainkaan, vai pistäkö päälle oikein kunnon kasarivaatteet ja yhdistän nuo niihin. Nahat ja korvikset yhteensä euron.

Viimeiseksi päätin ruksia vuoden hankintalistaltani myös kohdan kimaltava kullanvärinen hiuspanta ja tuhlasin kolme euroa paikallisen halpamarketin kolmen hiuspannan paketiin. Ikään kuin niitäkään ei olisi jo tarpeeksi ennestään, mutta kun tuo oli viimeinen kappale ja olen harkinnut sen ostamista kohta puoli vuotta. Seli ja seli, toivottavasti ehdin käyttää kaikkia edes kerran ennen kuin rikkuvat.

Olisikohan mahdollista, että voisin olla seuraavat kolme tai viisi päivää ostamatta mitään? Aloitan laskemisen viime maanantaista, sillä nämä tuli hankittua edellisenä viikonloppuna (siis toukokuussa) ja totean selvinneeni toistaiseksi hyvin, jo seitsemän shoppauksetonta päivää, siitä on hyvä jatkaa. Vielä kolme ostoksetonta päivää tälle viikolle, niin täytyisi tuokin tavoite.

Harakka iski

Niinhän siinä taas jälleen kerran kävi, sisäinen harakkani pääsi valloilleen. Jos minun pitäisi liittyä jonnekin AA-kerhon tyyliseen palveluun, niin ne kaksi joihin minun pitäisi anoa pääsyä ovat Kiiltävä koukuttaa ja Määrättömät mussuttajat - osastot. Varsinaiseen AA- kerhoiluun ei sentään ole tarvetta, vaan sen osaston voisi pikemminkin kuitata anonyymit absolutistit vaihtoehdolla, vaikka en absolutisti olekaan (kuunneltuani taas hetken aikaa muiden kertomuksia terasseilta, palaa mieleeni vanha terassihoroskooppi (jos löydän sen jostain pistän julkaisuun) ja tunnen itseni lähinnä absolutistiksi).

Mutta tuo harakka osasto, se toimii aina ja ikuisesti. Nytkin menin kauppaan ostamaan tavallista harmaata vetoketjua ja löysin itseni penkomasta Eurokankaan "tuunauslaaria" sillä seurauksella, että mukaani lähti muutama metri ruskeaa paljettityllinauhaa, vähän pienempi pätkä valkoista vastaavaa ja lisäksi vielä kolme erilaista kauluskoristetta.

Näiden kaulusjuttujen suhteen minulla on selkeä visio siitä, että joku niistä tarvitaan melkoisen pian, kun täytyy tuunata kaapista löytyvistä vaatteista näyttävän näköinen cocktail-puku. Todennäköisesti toimivimmat vaihtoehdot ovat tuo ensimmäinen musta taikka viimeinen siemenhelmistä koottu. Ruskean jemmaan siihen hetkeen, että saan jossain vaiheessa teetettyä itselleni kunnollisen ruskean kotelomekon (viimeisin haaveeni).

 

Paljon vai vähän on sitten se mielenkiintoisempi kysymys. Koko lysti kustansi alle 10 euroa, mikä on tietenkin paljon turhuudesta, mutta jos sillä säätetään 300 euroa puvun hankkimisesta, niin sitten se on todella vähän.

Kotisuutari

Pistäessäni yhdet työkengistäni polttoon tein samalla inventaariota muiden työkenkien suhteen. Jotenkin noita vain on kertynyt vuosien saatossa jemmaan ehkä muutama pari liikaakin. Pari paria nykyisistä alkaa olla tiensä päässä, joten niistä luopumisen aika varmaan tulee suhteellisen pian.

Yksi pari muistuttaa epäilyttävästi puoli miljoonaa kilometriä ajettua Corollaa, näyttää ihan suhteellisen ok:lta, mutta kiihtyvyydessä on "vähän" toivomisen varaa. No, nämä ovat kyllä olleet suosikkini ja näillä on tallattu, jos ei nyt ihan puolta miljoonaa kilometriä, niin puoli miljoonaa askelta ainakin.

Jostain mielen sopukoista kaivautui taas esiin kuningasajatus (olisi kiva tietää, mistä näitä outoja ideoita oikein mieleen pulahtelee), jota oli pakko kokeilla käytännössä.

Kuten kuva kertoo, oli kenkien sisäpohja kulahtanut ja jalalle varsin epämielyttävän tuntuinen. Kengät kuitenkin ovat nahkaa ja muuten ok kunnossa ja jalkaan kunnossa ollessan tosi hyvät. Päätin kokeilla pehmustettujen pohjallisten tekemistä itse ja tietenkin nollabudjetilla.

Tarvitaan pahvia, jota olen saanut töistä ilmaiseksi, kun se muuten menisi roskiin, sekä kahta eri paksuutta ja jäykkyyttä olevaa solumuovia, jotka molemmat ovat tulleet pakkausmateriaaleina jonkun tuotteen mukana. Vaaleampi on peräisen vihreästä lompakostani, tumman alkuperästä ei mitään tietoa. Valkea vahvuudeltaan kolmen millin luokkaa, tumman harmaa sentin. Vaalea on pehmeämpää ja joustaa enemmän, tumma melko jäykkää eikä juuri anna periksi. Noiden lisäksi liimana toimi perinteinen Erikeeper, jota sattui olemaan valmiina.

Käytin mittana toisia pahvista leikkaamiani pohjallisia, joiden mukaan kengän muotoa mukaillen hahmottelin pahville yhden pohjallisaihion ja sovitin kenkään, kun se sopi, tein samalla mallilla kolme lisää. Ohuemmasta solumuovista leikkelin pyöristetyt päkiän alle tulevat kappaleet. Paksummasta solumuovista leikkasin kantakappalet käyttäen mallina silikonista kantatyynyä. Sitten vain leikkaa-liimaa prosessin liimausvaihe käyntiin eli molemmat pehmusteet on liimattu paikalleen kahden pahvipohjallisen väliin.

Valmiina pohjallinen näyttää suunnillen tältä, kuva tosin otettu ennen liimausta, joten siksi pahvi irvistää pahasti.

Jos pahvi olisi väriltään jotain muuta kuin puhtaan valkoista, tuskin kukaan tajuaisi, että olen ihan itse askarrellut kenkiini uudet pohjalliset. Toki totuus on, että tuo pahvi tuskin ihan mahdottoman kauaa säilyy noin valkoisena, joten ehkä viikon käytön jälkeen se naamioituu kenkään huomattavasti paremmin.

Maltoin odottaa pari tuntia liimojen kuivumista ja sitten oli pakko päästä testaamaan uusia popoja ja hyvältä tuntuivat, nyt ei ole olo enää puoli miljoonaa kilometriä ajettu Corolla vaan ihan uusi Dacia.

Samalla kun hankin lisää käyttöikää näille kengille, huomasin pohtivani kahta asiaa. Ensiksi harmitti jonkun verran se, että olen hävittänyt melkoisen määrän superhyvää pohjallismateriaalia, näitä voisi tehdä useammakin parin. Toisekseen päätin koettaa selvitä nykyisillä työkengillä puolen vuosisadan merkkipaaluun asti - siihen on kyllä aikaa vajaa 15 vuotta, mutta jos kuitenkin yrittäisi olla ostamatta uusia työkenkiä ja tyytyisi vaan korjailemaan vanhoja.

Fresko

Lautapelikokoelmamme kasvoi jälleen, sillä saimme lahjaksi Fresco-lautapelin.

Piispa odottaa erittäin korkea-arvoisia vieraita, mutta valitettavasti suuri fresko - maalaus katedraalin katossa - kaipaa kipeästi restaurointia. Renessanssin maineikkaimmat freskomaalarit palkataan töihin ja nyt heidän on todistettava taitonsa. Kuka maalareista onnistuu palauttamaan freskon alkuperäiseen loistoonsa?
 

kuva: Queen Games

Freskossa pelaajat asettuvat freskon maalaajan saappaisiin ja yrittävät apulaisineen valmistaa mahdollisimman monta osaa maalattavana olevasta freskosta. Peli jakaantuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä pelaajat valitsevat järjestyksessä kellonajan, jolloin he aloittavat työskentelyn. Viimeisenä pistetilanteessa oleva pelaaja pääsee ensimmäisenä valitsemaan heräämisajan ja heräämisaika vaikuttaa yhtäältä myöhemmin hankittavien maalien hintaan ja työläisten motivaatioon ja toisaalta siihen, missä järjestyksessä kierroksella toimintoja tehdään. Ensimmäisenä herännyt pelaaja pääsee luonnollisesti toimimaan ensin, mutta hänelle maalit maksavat enemmän kuin muille pelaajille ja työläisten motivaatiokin putoaa, kun töihin pitää lähteä aikaisin.

Kun pelaajat ovat valinneet heräämisaikansa, he asettavat viisi apupoikaansa erilaisia toimintoja suorittamaan kullakin pelaajalla olevalle toimintolaudalle. Tämä tehdään samanaikaisesti suojan takana, jotta muut pelaajat eivät näe millaisia toimintoja kukin pelaaja aikoo vuorollaan tehdä. Kun kaikki ovat saaneet apupojat järjestykseen, paljastetaan pelaajien toimintolaudat ja pelaajat aloittavat toimintojen läpikäynnin toiminto kerrallaan aikaisimmin heränneestä pelaajasta alkaen.

Toimintoja ovat maalien ostaminen torilta, freskon restauroiminen, oppipoikien lähettäminen maalaamaan muotokuvia, maalien sekoittaminen ja teatterissa virkistäytyminen. Kun kaikki toiminnot on käyty yksitellen pelaajajärjestyksessä lävitse, kierros päättyy ja pelaajat saavat yhden rahan jokaisesta maalaamastaan freskonpalasta itselleen tuloa. Uusi kierros alkaa jälleen sillä, että pistetilanteessa viimeisenä oleva pelaaja valitsee heräämisaikansa ja kun pelaajat ovat järjestyksessä heräämisaikansa valinneet asetetaan jälleen työläiset toiminnoille päivän askareita toimittamaan.

Peli päättyy sillä kierroksella, kun erikoiskortit loppuvat pelistä (yhdeksännellä kierroksella) tai seuraavalla kierroksella siitä, kun pelilaudalla on kuusi tai vähemmän freskonpalaa jäljellä maalattavaksi. Eniten pisteitä saavuttanut pelaaja voittaa pelin ja hänestä tulee maalaajamestari.



Fresco on hienostunut perhepeli, joka vie sinut renessanssin loiston aikaan. Erityisen erikoista pelissä on se, että samassa paketissa peruspelin kanssa tulee kolme laajennusosaa (kerrankin fiksusti ajateltu, ei tarvitse ostaa muutamaa korttia tai laattaa erikseen) jotka tarjoavat peliin uusia kehittyneitä pelitapoja. Voit yhdistellä laajennuksia peruspeliin haluamallasi tavalla. Laajennukset tuovat peliin lisähaasteita vähitellen, vaikuttaen myös pelin kestoon.

Erilaisia nippeleitä ja nappeleita pelissä on paljon ja sääntökirjakin on melkoisen paksu, mutta kun pelin perusideaan pääsee kiinni, on se mukavan haastellinen, taidon lisäksi tarvitaan hiven tuuriakin mukaan, jotta maalarimestarin titteli on sinun.


Freskossa on kaikki ulkoiset ominaisuudet kunnossa hyvälle pelille — paketti on hyvännäköinen, teema on kohdallaan ja komponentitkin ovat kautta linjan laadukkaita. Itse pelissäkin näkyy, että pelin mekaniikkoja ja tasapainoa on hiottu viimeiseen asti ja peli on tältäkin osin laadukas ja viihdyttävä kokonaisuus.

Kiinankukkia

Jossain kohtaa viime kuuta tilaussormeni sai jonkinlaisen krampin ebayn "osta"-nappulan kohdalla ja sen klikkailun tulokset ovat nyt sitten rantautuneet meille.

Tulin hankkineeksi "muutaman" kappaleen kukkia.

Pari tällaista isompaa valkoista, jotka valitettavasti olivat rikki perille saapuessaan. Pitänee klikata uudet ostoskoriin, sillä sain näistä palautuksena rahat takaisin.

Pienet valkoiset olisivat kuin unelmia jonkun pikkuisen morsiusneidon pukuun tai hiuksiin, sellaisille ei kuitenkaan juuri nyt ole tarvetta, joten jätän ne hetkeksi odottamaan inspiraatiota.Kukkia on siis käytössä kaikkiaan 19, koska yhdestä puuttuivat nuo helmet. En jaksanut kuitenkaan valittaa, koska muissa pusseissa oli ylimääräisiä kukkia. Halkaisijaltaan nuo ovat sellaisia noin kolmesenttisiä.

Kullankimalteisella reunalla varustettuja kukkasia on 24 ja 1 erilainen kimalteinen, 20 näitä piti kaikkiaan olla eli muutama ylimäinenkin oli pussiin sujahtanut. Vasemmalla alhaalla on se kimaltava kukkanen, jollaisia aloin kyllä himoitsemaan lisää. Kolmisen senttiä on näidenkin kukkien halkaisija ja aikomus olisi käyttää näitä kengänkoristeiden teossa.

Loput ovatkin sitten periaatteessa samanlaisia, mutta ihan ei ole tainnut sama valmistaja kaikkia tehdä, kuten alla oleva esimerkki näyttää, salamalla ja ilman, toinen näyttää neilikalta ja toinen joltain muulta. Nämä ovat halkaisijaltaan noin tuuman verran ja niitä on monta siis yli 60 kappaletta ja monessa värissä. Kyllä vain kenkiä minä näilläkin ajattelin tuunailla.

 

Kaiken kaikkiaan tämä satsi kukkia (huomioiden tuo palautus) maksoi postikuluineen n. 4 euroa, ei siis mitenkään hintava kukkapuska. Osan olin ajatellut jakaa parille ystävälle malliksi, jos he haluaisivat vastaavien tekemistä kokeilla.