Kännykän ja lompakon kaveri

Nopeasti ajatellen tuo olisi totta kai meikkipussi, sillä sehän on yleensä tuon naisten tavanomaisen kolmikon kolmas jäsen, avainten lisäksi tietenkin.  Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse meikkipussista, vaikka olenkin pohtinut tiettyä uusintaa kesän ratoksi. Silloin kuusi vuotta sitten, kun blogia aloitin, kirjoitin myös laukkuni ja meikkipussini sisällöstä ja tuollaisen inventaarion voisi tehdä jälleen uudelleen.

Tämän kertainen otsikko voisi olla myös korttisulkeiset, sillä tänään kotiutui ebaysta hankkimani korttikotelo. Jälleen kerran vihreä ja totta kai kolmatta limeen viittaavaa sävyä. Onks se niin kamalan vaikeaa vakioida värit ja käyttää samaa sävyä useammissa tuotteissa - ilmeisesti on.  Taikka ehkä on paremminkin hatunnoston arvoista, että ne saavat kaikki erilaiset vaaleat vihreät näyttämään kuvissa samansävyisiltä vaikka ovatkin ihan eri värisiä.

Olkoonkin väärää sävyä, niin tuskin minulla on varaa valittaa, sillä kotelo maksoi alle 1,50€ postikuluineen.

Tuossa yksinkertaisessa kotelossa on paikat noin kymmenelle kortille ja lisäksi mukaan mahtuu vielä toinen mokoma kortteja ilman erityisiä paikkoja.

Olen jokseenkin äärimmäisen turhautunut siihen, että joka ainoa firma tarjoaa omaa kanta-asiakaskorttiaan. Tuon seurauksena niitä kertyy lompakkoon monen monta ja yleensä ainakin minulla on se ongelma, että juuri se kortti, mitä tarvittaisiin, ei sitten ole mukana, kun korttia pitäisi vilauttaa. Josko tuo korttikotelo nyt olisi sen verran reilun kokoinen, että muistaisin napata sen mukaan aina liikkeelle lähtiessäni tai paremminkin  laukkua vaihtaessani.

Jos systeemi toimii, uhraan vielä toiset puolitoista euroa ja hankin myös punaiselle lompakolle samanvärisen kaverin.

Pari tuotekehitysideaa minulla tietenkin heti olisi. Olisikohan liian vaikeaa pistää nepparin puolikasta sekä lompakkoon että korttikoteloon, jolloin ne voisi tarvittaessa yhdistää kulkemaan yhdessä ja tarvittaessa käyttää erikseen.

Hetken erillisiä pussukoita tuijoteltuani tajusin, ettei siinä mitään lisäneppareita tarvita. Lopakossa on kaksi nepparia eli reilusti säätövaraa.

Otetaan lompakko ja korttikotelo.

Sujautetaan korttikotelolompakon sisään.

Pistetään neppari kiinni.

Kompakti "kaikki mukana" paketti on valmis.

Karma ja sen kaveri Murphy

Kyllä siinä vanhassa sananlaskussa, joka kehottaa piilottamaan onnen, jos sellaisen sattuu omistamaan, on vinha perä. Meninkin sitten aamusta kirjoittamaan, miten ihana päivä tänään on. Olisi pitänyt jo silloin aavistaa, että jokin epämääräinen karma vaanii jossain nurkan takana pirullinen virne naamallaan.

Jos oli aamu täynnä iloista ilmettä ja hymyä, on iltapäivä sitten ollut vähän toista sorttia ja olen rehellisesti sanottuna tuntenut itseni oikein riemuidiootiksi tässä näin. Pitäisikö asiaa jotenkin perustella, no toimikoot nämä pari pikkuseikkaa valaisevina esimerkkeinä. Minun pitäisi tällä viikolla tehdä kaksi kakkua, joiden molempien valmistamiseen tarvitsen rengasvuokaa, mutta - olen lainanut kaikki omat ja muidenkin läheisten vuokat työkaverilleni, joka laittaa lakkiaisia. Keksin kuitenkin kiertotien ja aloitin innolla kakkun tekemisen vain huomatakseni, että olin unohtanut ostaa kaupasta liivatetta, jota ilman kakku ei onnistu. Supermahtavatilanne, puolet aineista vatkattu vaahdoksi ja siinä tilanteesa pitäisi rynnätä kauppaan ostamaan liivatetta. Onneksi herra Kirjoitus auttoi.

Lisäksi olisi kannattanut ostaa jotain salmiakkia, jotta kakusta olisi saanut mustan tai harmaan, nyt siitä tulee likaisen ruskea. Niin, että hyvää ruokahalua vaan...

Sain lisäksi Kiinan paketin, jonka sisältö oli rikki.Tiedän reklamoinnin olevan melkein toivoton tie noiden suhteen, joten ketutuksen määrä on kohtuullisen iso, varsinkin kun olin ajatellut käyttäväni ko. koristeita viikon päästä.

Omassa suussani laittamani ruoka maistuu vähemmän hyvältä, mutta pakko sitä on syödä, kun kerran tein ja vielä finaaliksi huomasin, että pesukoneen pesuainekotelo on kerännyt jotain töhnää, joka on aivan pakko puhdistaa heti kun saa pyykit koneesta ja toivoa, että se ei olisi vaikuttanut noihin koneessa oleviin pyykkeihin.

Mitähän muuta tähän iltaan vielä ehtii tapahtua? Kauhulla jatkoa odottaen...

Illalla pistin viestiä tuolle kiinanpaketin lähettäjälle, joka lupasi lähettää tilalle korvaavat tuotteet. Vanhoja, rikkinäisiä ei tarvitse palauttaa, joten kunhan uudet saapuvat puran noista itselleni mallit uusia varten eli ei niin pahaa, jotta ei jotain hyvääkin.

Ihana maanantai

Yleensähän maanantait ovat niitä viikon pahimpia päiviä, mutta tämä maanantai on ilmeisesti se harvinainen poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Vaikka rakastan helteitä, tuntui tuo viikonlopun liki kolmekymmentä astetta tottumattomalle hiukan liialta - osana tietenkin se, että kun siitä helleajasta suurin osa meni töiden merkeissä, ei se niin kivaa ollutkaan. Sen vuoksi tervehdin ilolla tämän aamun viileämpää raikkautta, erityisen ihanaa oli se, että sateet olivat mukavasti puhdistaneet ilman viime aikoina sitä kuormittaneista siitepölyistä ja oli paljon kevyempi hengittää.

Aamun ehdottomasti positiivisin asia oli pohjan näkyminen poskipunapurkista. Ihanaa, se loppuu sittenkin joskus. Missään tapauksessa en enää ostaisi vadelmanpunaista poskipunaa, mutta kun olen joskus sellaisen hankintaan sortunut, olen päättänyt kärsiä rangaistuksen pahoista teoistani ja kuluttaa sen loppuun - muistan varmasti lopun elämäni vältellä tuota väriä. Toivottavasti se kuluu pian kokonaan loppuun.

Lisäksi voitin eilen illalla huutokaupan kengistä, joita olen pitkään himoinnut. Kyse on siis tavallisista mustista perusavokkaista, ovat uudet eivätkä maksaneet kuin 13 euroa.

Tänään illalla aion keskittyä kokkailuun ja pestä pyykkiä. Sekä päivittää blogin eetteriin ennen aikojaan karanneet raakilepostaukset ajantasalle. Olen yhä äärimmäisen onnellinen tuosta tekemästäni ekstralyhennyksestä ja ihmettelen, miksi en tehnyt sitä jo aiemmin - olo on jotenkin paljon kevyempi ja seesteisempi.

Kun vielä tietää, että viikolle on tulossa sekä kaksi kivaa iltaa ystävien kanssa että palkkapäivä, ei ole ihme, että olen tyytyväinen. Maanantai aloittaa siis todella mukavan viikon.

Hopotus: Del Monte Smoothiet

Näille helteille ei oikeastaan mikään muu Hopottajien kampanja olisi paremmin sopinutkaan kuin Del Monten uutuustuotteiden eli vadelma ja mangosmoothieiden testaaminen.

Kyseessä on siis tosiaan Suomessa tämän kevään uutuustuote (muualla ollut myynnissä jo jonkun aikaa eli joku on mahdollisesti päässyt testamaan matkalla ollessaan), jotka myydään kolmen kappaleen pakkauksissa jäätelöaltaassa. Näissä uutuuksissa kun yhdistyvät jäätelön ja smoothien parhaat ominaisuudet. Nämä ovat maidottomia ja rasvattomia, mutta suutuntuma on kuitenkin pehmeän jäätelömäinen. Del monta smoothiet sisältävät jopa 25-30 aitoa marjaa tai heldelmää eivätkö ne sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineettomia. Maidottomuus tarkoittaa tietenin myös laktoosittomuutta.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, ei kalorimääräkään ole huima eli tässä kohtuullisen terveellinen kesäherkku.

Tuotteita löytyy ainakin isommista päivittäistavarakaupoista kirjaimesta/kirjaimista riippumatta, olen juuri lähdössä hakemaan omiani, joten kokemuksia tulee maistiaisten jälkeen.


Lisää tietoa tuotteista löytyy täältä, KLIK

Buzzaus: ThermaCare

Pääsin Buzzadorin kautta testaamaan ja buzzaamaan myös toista tuotetta pienen ajan sisällä. Kyseessä olivat ThermaCare lämpötyynyt, joita on valittavana muotoilultaan kahta erilaista: siipienmallinen on tarkoitettu hartioille ja vyömäinen selkään.

Ei tarvinnut paljon miettiä, kumpaa haluaisin testata. Ikuisena niskajumisena iskin tietenkin ruksin kohtaan, jossa pääsi kokeimaan hartia-alueen lämpötyynyjä.

Mikä tässä ThermaCaressa sitten on niin erikoista? Ensinnäkin se, että kyseessä on luonnollinen kivunlievitys ilman lääkeaineita, koska kivun poisto tapahtuu lämmön avulla. Lämpötyyny aktivoituu päätyään kosketuksiin ilman kanssa ja lämpenee asteittain noin 30 minuutin ajan tasaiseen hoitolämpötilaan, joka on noin 40 C. Yhdestä tyynystä lämpö irtoaa noin 8 tunnin ajan eli tyyny tarjoaa pitkäkestoisen syvän lihasrentoutuksen ja kivunlievityksen. Kyseinen tyyny on ohut, mielyttävä, huomamaton ja tuoksuton eli tyynyä voi käyttää myös töissä.

ThermaCarea suositellaan käytettäväksi lihasjännityksiin, ylirasitukseen, venähdyksiin, revähdyksiin ja nivelrikkoon. Rajoituksia tuotteen käyttöön asettaa ikä, yli 55-vuotiaille tuotetta suositellaan käytettäväksi vaatteiden päällä, muutoin tyynyt kiinnitetään paljaalle iholle. Lisäksi tuotetta ei tule käyttää samalla alueella yli kahdeksaa tuntia 24 tunnin aikana. Tuotetta ei myöskään pitäisi käyttää nukkuessa. Tuotetta ei myöskään saa käyttää yhdessä lihaskipuvoiteiden tai muunlaisten lämpöhoitojen kanssa, herkällä, sairaalla tai rikkinäisellä iholla, ihoalueella, joissa on mustelmia tai turvotusta.

ThermaCare-tuotteita myydään apteekeissa. Tuotteiden hinnat ovat noin 11,50€, jolla saa 3 kappaleen pakkauksen niska/hartia-alueen hoitoon tarkoitettuja tyynyjä tai 2 kappaletta suurempia selän hoitoon tarkoitettuja tyynyjä (Hinnat vaihtelevat jonkin verran eri apteekkien ja apteekkiverkkokauppojen välillä).

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ko. tuote toimii uskomattoman hyvin. Yhdellä tyynyllä ainakin minun hartiani aukesivat viikoksi ja tuntuivat kuin ne olisivat olleet jonkun muun hartiat.

Vihreän sävyissä

Näkeekö sen jostain, että minulla on vihreä kausi menossa - jälleen kerran. Jossain kohtaa tuli lipsahdettua pahasti punaisen puolelle, mutta nyt ollaan sitten taas uskollisesti takaisin vihreän sävyissä. Tyypillisesti olen suosinut tummempaa vihreää, mutta nyt viimeaikoina ovat alkaneet limensävyt taas viehättää, lienee kevään viherryksellä oma osansa asiaan.

Uusi kesälompakkoni saapui. Äiti pyöritteli silmiään ja kysyi, montako lompakkoa oikein tarvitsen kun vaihdoin sisältöä punaisesta vihreään. Selitin hänelle tarvitsevani sekä kesä- että talvilompakon (sen punaisen esittelinkin jo aiemmin). Pitääköhän seuraavaksi hankkia myös kännykkään talvikuoret, tai ehkä voisin käyttää niitä jo aiemmin hankkimiani mustia, sillä eiväthän muo lompakko ja kännykkäkotelokaan ihan samaa sävyä ole.

Täydentääkseni vihreän sävyjen kokoelmaani äitini antoi minulle lasien puhdistamiseen tarkoitetun mikrokuituliinan, jonka oli voittanut arpajaisissa, ja totesi, että sen lisäksi minulta puuttuu vihreä silmälasikotelo. Se kuitenkin taitaisi mennä jo liioittelun puolelle ja jos laukussa olisi pelkkiä vihreitä asioita, voisi sen oikean löytäminen olla hankalaa. Tuo liina on kyllä hauska, se kun toistaa sekä lompakon että kännykkäkotelon värejä.

Kuvissa vilahtavat myös liki pari kuukautta sitten ebaysta tekemäni hankinnat eli keltaiset luurankopinnit, jotka kyllä näyttävät kuvissa enemmän vihreiltä kuin keltaisilta. Mikähän innostus sekin oikein oli? Toivottavasti kelpaavat jollekin, sillä nyt tuntuu siltä, että itseltäni jäävät kyllä käyttämättä, nämä kun sopivat kaikkine fluorosent ominaisuuksineen paremmin bilehileelle discokäyttöön kuin minulle töihin.

Sen sijaan tuo toinen hankinta ei varmasti jää käyttämättä, sen verran olen niitä kaipaillut ja odottanut. Kyseessä ovat helmikoristeiset hengettömät ja vielä ivory-sävyiset sellaiset. Olen aina jotenkin vierastunut sitä jäänvalkoista, kylmää sävyä, joka on tyypillinen muovihelmille, joten tietenkin olin aivan pähkinöinä tajutessani, että näitä hengettömiä saa myös itselleni paremmin sopivassa luonnonvalkoisen sävyssä. Ebaysta tuli sitten hankittua 30 kappaleen pussi eli kyllä niistä riittää pari hukattavaksikin.

Alan muistuttaa aloittelevaa muotibloggaaja näinen kuvineni, edestä, takaa, istuu, makaa, katsoo alas, kylki edellä, jalat kierossa jne. Minä vain toteutan saman asian pussissa, ilman pussia, läheltä ja lähempää. Kyllä se varmaan tuli ja tulee aika selväksi, että olen hirveän, hirveän ihastunut sekä helmihengettömiin että lompakkooni. Jos ei tullut, niin tässä vielä pari lisäkuvaa noin niin kuin varmemmaksi vakuudeksi toinen salamalla ja toinen ilman.

 

Keskiviikko, joka olisi voinut olla maanantai

Piti oikein kahteen kertaan tarkistaa, että eilen kalenterissa luki tosiaan keskiviikko eikä maanantai. Mr Murphy kun onnistui taas näyttämään kyntensä oikein toden teolla, miten ihmeessä ne kaikki pikkujutut tulevatkin sitten kerralla.

Aamu alkoi pienellä otteen lipeämisellä, josta tuloksena oli sirpaleita - onneksi kyseessä ei sentään ollut lempparimukini, vaan ihan tavallinen lautanen. Seuraavaksi erehdyin käymään vaa'alla ja sehän näytti sellaisia lukemia, että itku meinasi päästä (no, toden sanoakseni asia ei ollut yllätys, sen verran on tullut herkkuperseiltyä viimeaikoina).

Homma jatkui siten, että meikatessani sutaisin ensiksi ripsivärit pitkin poskia, josta ne eivät meinanneet lähteä millään irti, ja sitten huulipunat hampaisiin. Kun vielä meinasin myöhästyä töistä ja poljin miljoonaa töihin saaden samalla vedenkestävän rajausvärin leviämään pitkin ja poikin, koin onnistuneeni täydellisesti. Myöhästyä taas olin sen vuoksi, että naapurilla oli jälleen jotain kommentoitavaa putkiremontista (En jaksa enää vääntää asiata. Miksi se on niin vaikea käsittää, että ko. remontissa saa etua vain, jos on omalla kustannuksellaan tehnyt jotain sellaista, mistä oikeasti on remontissa hyötyä vrt. astianpesukoneliitännät keittiössä) ja vaikka miten monta kertaa sanoin, että nyt on kiire, se vain jankkasi ja jankkasi.

Tässä kohtaa työpuvun rinnuksille levinnyt ketsuppi ei sitten enää paljon tuntunut, mutta sen sijaan työpäivän piteneminen yllätysvierailun takia kirpaisi. Vierailu ei tietenkään ollut yllätys, kukaan ei vain ollut muistanut kertoa minulle, että sellainen on tulossa ja että paikalla olisi syytä olla.

Kaikkia illan pikkuasioita en sitten enää edes jaksa listata - onneksi tuli yö ja seuraava aamu. Mikä vielä tärkeämpää, onneksi näitä tällaisia päiviä ei satu kohdalle kovin usein.