Lahjaksi hermolepoa

Myönnän, että olen lukenut liikaa velkablogeja, joiden kirjoittajat kertovat, miten selviävät velkojensa maksusta ja millaisin toimin velkojaan lyhentävät. Jotenkin tuolta sitten iski mieleeni sellainenkin ajatus, että pitäisiköhän minunkin tehdä asialle, toisin sanoen veloilleni, jotain. Monikko saa ne kuulostamaan jo pahoilta ikään kuin niitä olisi toivottoman monta, vaikka todellisuudessa kyse on kahdesta lainasta: asuntolainasta ja tulonhankkimislainasta, jolla on ostettu metsäpalsta.

Mietin pitkään ja tein laskelmia siitä, mikä kannattaisi ja mikä ei, mikä olisi järkevää ja mikä ei. Lopulta tulin siihen tulokseen, että annan asuntolainan olla ja mennä maksuun ajallaan, sitä kun ei ole jäljellä enää juuri mitään ja se loppuu kuitenkin vuoden sisällä. En ole enää vuoteen osannut ajatella asuntolainaa olevan olemassakaan, kun ko. lainanmaksutilille ei ole tarvinnut palkkapäivänä siirtää rahaa, vaan olemassa oleva saldo on riittävä loppulainan kuittaamiseen. Se on maksaantunut kuin itsekseen ja saa olla niin tämän loppuajankin. Niin kauan kuin siitä saa ne pienetkin korkovähennykset, en aio maksaa lainaa ennakkoon pois.

Jäljelle jäi siis se toinen laina, jota on jäljellä enemmän, paljon enemmän. Jos siis halusin vähentää velkojeni määrää, toimenpiteet oli kohdistettava tuohon lainaan. Päätinpä repäistä ja pistin maksuun yhden ylimääräisen lyhennyksen, sellaisen, joka kuittaa kerralla lainan pääomasta pois kuudenneksen. Jotenkin on helpompi hengittää, kun tietää, että sen pienemmän lainamäärän kanssa selviää helpommin, jos jotain ikäviä yllätyksiä tulee eteen.

Koska tämä lisälyhennys osui juuri sopivasti K:n päivän aikaan, koen, että olen antanut itselleni lahjaksi hermolepoa. Ei tarvitse murehtia, miten lainasta selviää, kun siitä on jo reilu siivu maksettuna. Olo on siis kovin onnellinen ja seesteinen, joten ilmeisesti ratkaisu oli oikea.

Tosin samalla jäi mieleen tykyttämään sellainenkin ajatus, kuin olisikohan mahdollista olla kokonaan velaton seuraavana täysien kymmenten syntymäpäivänä. Siihen on aikaa kolme ja puoli vuotta, eli yhtälö taitaa olla mahdoton, kun lisämenoja on tulossa tuon putkiremontin myötä kuitenkin paljon.

Colaholistin juustokakku

Muutama päivä sitten totesin, että jääkaapissa on edelleen yksi maustamaton tuorejuusto, jolle pitäisi keksiä jotain käyttöä. Kysyinpä sitten Herra Kirjoitukselta, minkämakuista juustokakkua hän mahdollisesti haluaisi syödä - jotenkaan ei sitten loppuviimeksi yllättänyt, kun vastaus oli että coca colan makuista, kiitos. Mihinkäs sitä kolaholisti karvoistaan pääsisi.

 

Ensiksi ajattelin, että ei tosiaan, ei tule onnistumaan, eihän sellaista voi tehdä. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin kokeilla, meni syteen tai saveen. Tein kuitenkin "neuroosivarmistuksen" ja pistin vuoan ja täytteet puoliksi, jotta edes toinen puoli olisi ollut syötävää, jos colakokeilu oli mennyt pahasti penkin alle.  Toiseen puoliskoon sulatin tummaa suklaata mausteeksi.

 

Minulla on elintarvikepahveja, jotka on tarkoitettu kakkujen alle, mutta nyt pistin sellaisen keskelle irtopohjavuokaa, jotta sain sen jaettua kahtia. Näky ei ole kovin esteettinen, selventänee asiaa, vasemmalla cola, oikealla suklaa.

 

 

Miten sitten tein sen kakun? Pohja on perinteinen voita ja keksejä, 75g voita ja 200g keksejä on mielestäni hyvä suhde. Myös täyte on pohjimmiltaan perinteistäkin perinteisempi: 2dl vaahdotettua kermaa, 1 rasia maustamatonta tuorejuustoa ja 1 dl tomusokeria. Hyydyttämiseen 5 liivatelehteä.

 

Colapuoliskoon laitoin mausteeksi 1 desin sodastreamin colatiivistettä ja sekoitin sen puoleen täytemäärään. Jos tekisin koko kakun, laittaisin kuitenkin vain 1,5 dl colatiivistettä, sillä tuo oli aika "colaisaa". Tavallisestihan liivatteet sulatetaan kuumennetussa liemessä ja kaadetaan täytteen sekaan. Tällä kertaa kaadoin kuitenkin cola-tiivisteen kylmiltään kermavaahto-tuorejuusto seokseen ja kuumensin pari ruokalusikkaa vettä, johon sulatin liivatteet. Onnistui se ihan hyvin noinkin, sillä en uskaltanut lähteä kuumentamaan cola-tiivistettä, kun en ollut varma sen käyttäytymisestä kuumennettaessa.

 

 

Kun kaikki aineet on saatu sekoitettua täytteeksi, kaadetaan täyte pohjan päälle ja hyydytetään jääkaapissa se nelisen tuntia, vähintään. 

Överi bling

Nyt sisäinen harakkani on todellakin ylittänyt itsensä. Päätin, että on kevään kunniaksi aika askarrella jotain, johon materiaalit ovat olleet valmiina jo hetken. Nimittäin kirjakaupan alesta ostetut bling-tarrat ja huuto.netistä 4,5 euron hintaan ostetut kengät. Sain nämä nahkaiset aarteet tuolla hinnalla siksi, että niissä oli toisessa kengässä tahra koron ja kengän saumassa - ei näy kuvissa, kun se on ulkoreunalla kengässä. Viime kädessä tuon tahran takia päätin uhrata nämä kengät askartelumateriaaliksi.

Ensimmäinen ja hienostuneempi yritelmä oli laittaa vain yksi rivi strasseja kengän ja koron liitoskohtaan.

Tuo yksi rivi näytti hyvältä, mutta harakka tahtoi lisää. No, lopputulos oli sitten tämä. Kiiltoa, kimalletta ja vähän vielä lisää blingiä.

En tiedä tuleeko noita koskaan käytettyä, mutta halusin kuitenkin kokeilla näiden tekemistä. Periaatteessa strassien pitäisi jopa olla irrotettavissa ilman että kengät menevät pilalle.

Sesongin piirakka

Koska raparperikausi alkaa olla parhaimmillaan, päätin tallettaa muistiin reseptin, jolla meillä on tehty ja tehdään piirakkaa vuosi toisensa jälkeen. Tämän piirakan ideana on se, että pohja soveltuu vaihdettaville täytteille ja niinpä sitä voi käyttää kesän ensimmäisistä raparpereista syksyn viimeisiin omenoihin ja karpaloihin asti aina käytettäviä marjoja ja hedelmiä vaihdellen. 

Sesongin piirakka

5 kahvikupillista vehnäjauhoja

3 kahvikupillista sokeria

1 tl soodaa

2 kananmunaa

3 kahvikupillista piimää (kermaviilistä tulee vielä parempi; kananmunat voi korvata käyttämällä kokonaan kermaviiliä)

1 kahvikupillinen sulatettua voita

Päälle sesongin marjoja tai hedelmiä maun mukaan.

Kuivat aineet sekoitetaan hyvin keskenään, kananmunat vatkataan kevyesti ja niiden joukkoon lisätään piimä/kermaviili ja lopuksi sulatettu voi.  Kananmuna, piimä ja voiseos kaadetaan kuivien aineiden päälle ja sekoitetaan. Kaadetaan pellille voilla voidellun leivinpaperin päälle. Tasoitetaan.  Päälle raparperisiivuja + kanelisokeria  tai sesongin marjoja.

Paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 30 min.

Uusi lompakko

Ostin ebaysta itselleni uuden lompakon, koska vanha punaiseni oli jo melkoisen kulunut. Yritän uskotella itselleni, että tämä uusi lompakko olisi säästäväisempi kuin vanha, ja siksi kannattava sijoitus. No, joo, tuskin on, sillä ostin siis kaksi lompakkoa, joista tämä punainen "talvilompakko" saapui ensinnä perille ja pääsee käyttöön siksi aikaa, kunnes limenvihreä kesälompuuki saapuu.

Vanhan säästän kyllä sitä varten, että käytän sitä houkutus/varalompakkona matkoilla, mutta sitä edellisen mustan (joka muuten on lokeroinniltaan ollut paras lompakko, mitä mulla on ikinä ollut) päätin pistää poistoihin. Tähän asti tuo musta on palvellut matkalompakkona ja itse asiassa palautin sen hetkeksi käyttöönkin uutta lompakkoa odotellessani, kun se oli siistimmän näköinen kuin kulahtanut punainen.

Uusi lompakkoni  on sellainen kunnon kokoinen, johon seteleiden pitää mahtua suorina sisään - en vielä kyllä testannut, mutta on ainakin yhtä pitkä kuin vanha ja sinnekin ne mahtuvat hyvin. Jotkut pitävät pienistä lompakoista, minulle sellainen pienen käsilaukun kokoinen on hyvä.

Lompakkoon kuuluu erillinen nipsullisen kolikko-osan kahdella lokerolla.

 Toisella puolella on sitten magneettilukolla suljettava varsinainen lompakko-osa, jossa on kolme setelilokeroa, joista takimmaisen takana on vetoketjullinen tasku, ja lisäksi kuusi korttipaikkaa ja kaksi pienempää taskua.

Pitäkää peukkuja, että tämä lompakko osoittautuu edeltäjäänsä säästäväisemmäksi, minä puolestani toivon, että se korttikotelo ja toinen lompakko saapuvat pian. Tätä lompakko mallia ei ole suunniteltu siihen, että jokaisella kulmakuppilallakin on oma kanta-asiakaskorttinsa ja kaikki ne pitäisi kuljettaa kerralla mukana. 

BUZZAUS: Cillit Bang puhdistustuotteet

Pääsin Buzzadorin kautta testailemaan Cillit Bangin puhdistustuotteita, jotka on tarkoitettu erityisesti kylpyhuoneen puhdistamiseen.

Paketissa oli kaksi erilaista tuotetta Cillit Bang tehopuhdistaja kylpyhuoneeseen kalkki ja lika sekä Cillit Bang active foam saippuajäämät ja suihku.

Testailin ensiksi tuota tehopuhdistajaa niinkin tavanomaiseen paikkaan kuin kylppärin lavuaariin. En tietenkään tajunnut ottaa ennen kuvaa, mutta voin vannoa, ettei ole hetkeen meillä kylppärin hanat tällälailla kiiltäneet kuin Cillit Bang käsittelyn jälkeen.

Kun suoritan vastaavan pesun suihkun puolella  yritän muistaa ottaa myös ennen kuvat.

Tuotteen käyttö tapahtuu siis siten, että pullosta suihkutetaan vaahtoa puhdistettavaan kohtaan ja odotetaan viitisen minuuttia. Sen jälkeen huuhdotaan runsaalla vedellä ja kuivataan rätillä ja valmista tuli. Tuotetta kehotetaan testaamaan ensin johonkin näkymättömään kohtaan materiaalia ennen kuin käyttää koko pinnalle eli ilmeisen voimakkaista kemikaateista siis on kyse.

Tuotetta mainostetaan testivoittajana valmistajan sivuilla seuraavasti: "Cillit BANG Tehopuhdistaja kylpyhuoneeseen voitti TestFaktan kylpyhuoneen puhdistukseen tarkoitettujen aineiden testin nyt neljättä kertaa peräkkäin. Voiton varmisti erityisesti kilpailijoita selvästi parempi kalkkikerrostumien puhdistusteho. Testi osoitti Cillit BANGin irrottavan kalkin yli kaksi kertaa paremmin kuin sen kovin kilpailija Ajax Professional. Lisäksi Cillit BANG oli testin paras saippuajäämien ja vastaavien tahrojen puhdistaja."

#buzzador, # cillitbangtesti

Toukokuun nuukailuvinkki: Köyhän ei kannata ostaa halpaa

Vanha sanonta siitä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, on kaksiteräinen miekka. Siinä on näet vain puoli totuutta. Tietenkin kannattaa ostaa halpaa, jos tietää saavansa laadukasta ja kestävää edullisesti, mutta jos siitä ei ole varma, voi halpa tuote pidemmällä aikavälillä tulla huomattavasti kalliimmaksi kuin hintavampi, joka kestää kauemman.

Tästä minulla olisi tarjota useampia omakohtaisia esimerkkejä, jotka kaikki todistavat siitä, miten käy, kun tinkii periaatteistaan.

Aloitetaan pienistä asioista. Mainitsin ostaneeni kirppikseltä hienoja turkooseja ponnareita, jotka olivat halvempia kuin tunnetun valmistajan merkkiversiot, jotka esittelin täällä. Lopputulema oli sitten se, että nuo halvemmat turkoosit kestivät käytössä noin pyhättömän viikon, KLIK, kun merkkiversiot ovat edelleen uudenveroisessa kunnossa. Olisi siis alun alkaen kannattanut maksaa hiukan enemmän ja ostaa vallan noita merkkijuttuja.

Seuraavana hyvänä esimerkkinä ballerinat, jotka maksoivat uusina vähän ja menivät ensimmäisen käytön jälkeen tähän kuntoon:

Vastakkaisessa vaakakupissa on sitten se toinen ääripää. Maksoin aikanani itseni kipeäksi sekä tummansinisestä että mustasta klassikkobleiseristäni, toinen maksoi siihen aikaan 250 ja toinen 450 markkaa - se oli paljon rahaa silloin ja vielä enemmän rahaa se oli opiskelijabudjetilla elävälle, mutta molemmat ovat käytössä edelleen reilut 15 vuotta hankkimisensa jälkeen. Malli on niin klassinen perus, ettei siihen ajan hammas juuri pysty ja kankaat olivat niin laadukkaat, että ovat edelleen lukuisten pesujen jälkeen kuin uudet. Kestävät käytössä varmaan vielä toiset 15 vuotta, mikäli vaan kokonsa puolesta sopivat.

En toki suosittele ostamaan kaikkea kalleimman jälkeen, vaan miettimään sitä, mihin kannattaa panostaa, mikä on sellainen perustavara, jota tarvitsee kerta toisensa jälkeen. Väittäisin, että mustat perusavokkaat olisivat naisella yksi sellainen, samoin musta housupuku- tämä on makuasia ja tästä voidaan kiistellä tai olla kiistelemättä loputtomiin.

Kodinkoneet voisivat mennä myös tälle listalle, laadukkaan, kalliimman pesukoneen, hellan, imurin, vatkaimen jne, hankkiminen kirpaisee kerralla enemmän, mutta jos se kestää kaksi tai kolme kertaa sen, mitä halvempi versio, on se jo maksanut hintansa reilusti takaisin. Vanhempieni pesukone on merkkiä Miele ja se on palvellut raa'alla käytöllä kohta 20 vuotta. Koneen hirvittävän kallista ostohintaa aikanaan siunailleella naapurin rouvalla on menossa jo neljäs pesukone tuossa ajassa, joten kyllä se yksi kallis kone on kokonaisuutena halvemmaksi tullut kuin neljä vähän halvempaa.

Hankinnoissa kannattaa siis valita "kokonaistaloudellisesti edullisin", eikä aina elää sen hintalapun mukaan, sillä on tuotteita, joissa hyvää voi saada halvallakin, mutta myös niitä, joissa kannattaa maksaa vähän enemmän, jotta saa laatua. Valitettavasti tänä päivänä ei enää oikein mihinkään voi liittää määrettä "kestävää laatua", kaikki kun suunnitellaan hajoamaan niin kovin nopeasti - onneksi sentään joitakin poikkeuksiakin löytyy.