Onnistuisikohan näin

Koska vaatekaappini tuntuu olevan kaikkien poistumien ulottumattomissa, niin onnistuisinkohan pienentämään sen sisältöä edes vähän, jos minun pitäisi poistaa sieltä vain yksi vaate kuukaudessa.

Kaikilla näillä yrityksilläni on ollut paha taipumus epäonnistua, mutta ainahan sitä voi yrittää. Heti alkuun päätin repäistä ihan kolmella vaatteella:

Violetti pusero on matkalla kirpputorikasaan - se on ollut kaapissani pari vuotta, ainakin, enkä ole pitänyt sitä kertaakaan. En ainakaan muista. Se kävi kyllä sovituksella äidilläni, mutta ei ole hänen kokoaan, joten pistetään kirpparille.

Ruudullinen flanellipaita ja sininen tvillipaita ovat hankintoja varmaankin reilun kymmenen vuoden takaa. Silloinen minäni rakasti Timber Jack- tyylisiä ruutupaitoja jättikoossa ja suoritti usein ostoksia miesten osastoilla. Mitä väljempi vaate, sen parempi, jos sen sisällä mahtui pyörimään, niin sitten se vasta ihan superia olikin. Tietenkin noita(kin) tuli hankittua pahan päivän varalle useampia erilaisia, ja tyylin muututtua nuokin jäivät kaappiin odottamaan sitä parempaa päivää ja oikeaa hetkeä. Se oikea hetki tuli nyt, sillä isäni adoptoi nuo enemmän kuin mielellään kun kerran olivat miesten mallia ja hänelle sopivaa kokoa.

Kierrätystä se on tämäkin - ainakin tavallaan.

Meni sitten överiksi

Yleensä Herra Kirjoitus suhtautuu sekalaisiin ja outoihin ideoihini lievästi huvittuneena ja päätään puristellen. Pienen selittelyn ja vakuuttelun jälkeen hänet on kohtuullisen helppo puhua mukaan kokeilemaan sitä, tätä ja tuota, mikäli kyseiset asiat eivät ole mahdottoman kaukana hänen mukavuusalueeltaan.

Nyt kun esittelin hänelle viimeisintä löytöäni, ensireaktio oli kiivas pään puristelu ja seuraavaksi siihen liitettynä äärimmäisen vakuuttavalla äänellä ilmaistu: "ei, ei, ei ja vielä kerran ei". Olin siis ilmeisesti ylittänyt jonkin rajan, vaikka en vielä varsinaisesti ehdottanutkaan mitään, minä vain näytin, mitä netistä löysin.

Tämä viimeisin löytöni oli näet Iltalehden juttusarja, jossa toimittaja pyrkii tulemaan kuukauden toimeen toimeentulotukea vastaavalla summalla.  Ensimmäiset kolme juttusarjassa julkastua tekstiä löydät täältä, täältä ja täältä.

Kaipa rakas puolisoni aavisti, että olisin ehdottanut jotain sen suuntaista, että voisiko tuota kokeilla ja puristeli sen vuoksi noin äärimmäisen innokkaasti päätään. Äärimmäisestä nuukuuskokeilusta on siis luovuttu, mikä on varmaan toisaalta hyvä asia. Enhän minä saa sitä pahuksen tilikirjaakaan täytettyä kuin viikon myöhässä ja pakottamalla, niin miten sitten onnistuisin tuollaisessa haasteessa. Tai ehkä se sitten vaan olisi pakko, kun jättäisi tilille sen määrän rahaa ja toteaisi, että tuolla on tultava toimeen halusit tai et.

Jätämme asian hautumaan ja palaamme siihen mahdollisesti myöhemmin.

Hopotus: Fazer Crisp Pita Bread

Pääsin hopottajien (www.hopottajat.fi) kautta testaamaan Fazerin uutuustuotteita Crisp Pita Breadia.

Tämä Fazer Crisp Pita Bread on uudenlainen naposteluherkku. Fazer Crisp Pita Bread -tuotteet ovat rapean herkullisia pitaleipälastuja. Ne sisältävät 40 % vähemmän rasvaa verrattuna tavallisiin perunalastuihin, koska Fazer Crisp Pita Bread -lastut on paistettu uppopaistamisen sijaan. Pitaleipälastujen rapeaksi paistamiseen käytetään auringonkukkaöljyä.

Fazer Crisp Pita Bread -lastuista löytyy kolme makua: sourcream maustettuna ruohosipulilla, mausteisen kipakka chili ja maukas merisuola & mustapippuri.

Herkulliset Fazer Crisp Pita Bread -lastut sopivat mainiosti naposteluun tai välipalaksi yhdelle pienen pakkauskokonsa ansiosta (40 g).

Sain paketin juuri käsiini, joten tuotteita en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta pussit ovat jotenkin hellyttävän hauskan näköisiä, kun ovat niin pikkuisia tavallisten sipsien jättisäkkien rinnalla. Pussien ulkonäössä on muutenkin jotain yksinkertaisen tyylikästä.

Tuotteita muuten löytyy tavallisista ruokakaupoista joko sipsi- tai näkkileipähyllystä eikä pussin hintakaan päätä huimaa, suositushinta haarukka on 0,99-1,29€ pussi.

Lisää tietoa täältä:
http://www.fazer.fi/Brandit/Fazer-Crisp-Pita-Bread/

Pekoni-kasviskastike

Meillä eletään tällä hetkellä kaapintyhjennyskuukautta, hyvänä aikeena siis syödä kaapeista kaikki kuivatavarajemmat ja pakkasesta lihat ja muut pois, jotta varastoja voi sitten taas täydentää uusilla, tuoreemmilla (marjoja en sentään yritä pakkasesta tyhjentää, sillä sitten talvesta tulisi ankea).  Tästä johtuen erilaisia ruokakokeiluja on nyt sitten viimeaikoina ollut pakko tehdä vähän tavallistakin enemmän sen mukaan mitä kaapeissa on tarjolla, ja sen vuoksi näitä ruokakokeilujen satoja on myös tullut lisäiltyä blogiin tavallista useammin.

Kasvis-pekonikastike

1 pieni kesäkurpitsa
1 iso tomaatti
1-2 dl herneitä (meillä oli tuoreita herneitä, joista nappasin osan tähän)
1 paketti pekonia
mausteiksi yleis/grilli/pihvimaustetta ja chiliä, suolaa

Viipaloidaan pekoni, pilkotaan kesäkurpitsa ja tomaatti pieniksi kappaleiksi, silvotaan herneet, jos käytössä tuoreita herneitä. Paistetaan pekoni pannulla rapeaksi, lisätään pilkotut kasvikset ja herneet, paistetaan kypsiksi. Maustetaan maun mukaan grilli/pihvimausteella, chilillä ja suolalla.

Maistuu sekä riisin että pastan kanssa.


Toinen kokeiluni koski kaapista löytyneitä kuivahtaneita marmeladeja, purkit oli siis avattu ja osa jäänyt käyttämättä. Tutkiskelin purkkien sisältöä ja totesin, että niistä on vesi haihtunut, mutta sokeri ja makuaineet olivat tallella - mitään ihan oikeasti pilaantuvaahan noissa ei ollut, koska sokeri ei pilaannu. Pilkoin marmeladit palasiksi, kippasin ne veteen ja keitin ne uudelleen pehmeiksi - käytin tuota seosta sitten sokerin sijasta maustamaan esim. marjarahkoja. Toimi ihan ok.

Epämääräistä pohdintaa

Tällä kertaa tarjolla olisi epämääräistä pohdintaa itsensä palkitsemisesta, sallituista herkuista ja kaappien tyhjentämisestä.

Enpä minä olisi minä, jos etenisin loogisessa järjestyksessä, niinpä aloitetaan viimeksi mainitusta ensinnä. Onnistuin torjumaan jo kolmannen kerran kasvojen puhdistusaineeseen liittyvän ostohimoni, joten alan pikkuhiljaa kehittyä kohtuullisen taitavaksi näissä muissa paitsi kenkiin liittyvissä ostohaasteissa. Samalla onnistuin puhumaan rakkaan puolisoni suostumaan siihen, että nyt sitten ihan oikeasti syödään kerrankin kaapit tyhjiksi ja kaivellaan kaikki mahdolliset keittiön jemmanurkat ennen kuin mennään kauppaan.  Pari aamua on jo syöty tuoreen leivän asemasta näkkäriä, seuraavaksi pitää varmaan pyöräyttää sämpylöitä tai teeleipää, jotta myös jauhot tulisivat käyttöön.

Onnistumisen kokemuksia on viime aikoina tullut sellaisesta "merkittävästä" asiasta kuin roskaruokailu. Elokuu on jo puolessa välissä, emmekä ole roskaruokailleet rakkaan puolisoni kanssa kuin kerran. Kun tuohon vielä lisää sen, että olemme olleet puolitoista viikonloppua kaupungissa, niin hämmästyttää vielä enemmän. Normaalistihan pikaruoka kuuluu niihin viikonloppuihin, joita vietämme kaupungissa, maalla sellaista iloa tai kiusausta ei edes ole tarjolla. Pahimmillaan yhden viikonlopun aikana on syöty sekä pizzaa, hampurilaista että kebabia. Yleensä noina viikonloppuina on sitten ollut joku isompi projekti menossa eli aikaa ei ole jäänyt ruoanlaittoon ja ruoka on ollut palkinto projektista selviämiseen.

Tuo onkin sitten oiva aasinsilta siirtyä itsensä palkitsemiseen. Tiedän aivan hyvin, että se on väärin, että palkitsee itseään tai lohduttaa itseään ruoalla. Silti se vain sattuu olemaan se helpoin tapa, varsinkin kun yhdistää projektiin ostoslakon, joka koskee kosmetiikaa, vaatteita, kenkiä, laukkuja yms. Jos ruokaa ei saisi käyttää, niin mitä jäisi jäljelle -ei kovin paljon sellaista, jonka kokisin palkkioksi. Minä kun uskon edelleen vakaasti siihen vanhaan mainoslauseeseen:" Hyvä ruoka, parempi mieli". Aivopesuni ei ole vielä myöskään edennyt sille asteelle, että lenkki olisi palkkio, se on suoritus ja suorituksen antama palkkio tulee endorfiineistä sen jälkeen.

Sen verran olen kuitenkin edistynyt, että jokapäivän karkinsyöminen on loppunut. En siis enää tarvitse karkkia palkkioksi selvittyäni päivästä.

Karkkien ja muun höttömätön sijaan olen pohtinut muita ruoka-aineita, joilla voisin palkita itseäni sellaisen tarpeen iskiessä. Listalle päätyivät mm. seuraavat:
- grillijuusto (joka tosin ei enää jostain syystä ole niin superhimottavaa kuin ennen)
- savustettu lohi
- katkaravut
- pinaattikeitto
- valkosipulihapankorput
- erikoisleivät (esim. Lidlin myslileipä)
- paistettu, maustettu jauheliha
- hot spicy chicken

Nyt voitte sitten kyllä jo työkaverieni tapaan ihmetellä, että mitä oikein on tapahtunut, kun tuollaiset enemmänkin jokapäiväiset ruoat himottavat ja tuntuvat palkkioilta, listalla ei ole karkkeja eikä sipsejä, mikä sekin ihmetyttää minua ehkä enemmän kuin muita. Kiellän silti ehdottomasti, että meille olisi tilattu Jälkikasvu Kirjoitus - sellaista ei ole tulossa, vaikka omituiset mielitekoni saivat työkaverini jotain siihen suuntaan hyrisemään.

Coleslaw

Koska nyt on syksy, sadonkorjuun aika ja vihannekset tuoreimmillaan, kannattaa suosia... ja kissinvillat, jätetään mainospuheet väliin, koska mikään noista edellä mainituista ei vaikuttanut siihen, että päätin kokeilla amerikkalaista kaalisalaattia eli coleslaw:ta.

Coleslaw Rouva Jälkikirjoituksen tapaan

4 osaa kaalia ohuina viipaleina
3 osaa porkkanaa karkeana raasteena
½ osaa Auran chilimajoneesia
ripaus pippuria

Raasta kuoritut porkkanat karkealla terällä.  Leikkaa kaali veitsellä ohuiksi suikaleiksi. Voit myös raastaa kaalin karkealla terällä. Nuiji kaalia  perunasurvimella tai pullolla tai kauli kaalia pyyhkeen sisällä jotta kaali notkeentuu ja sen rakenne pehmenee. Sekoita ainekset laakeassa kulhossa. Lisää majoneesi, sekoita. Syö.

Kaalin ja porkkanan suhdetta voi muuttaa oman maun mukaan myös niin, että porkkanaa on neljä osaa ja kaalia kolme. Mitat on tarkoituksella ilmoitettu suhdemittoina, ei määrinä, jotta jokainen voi soveltaa sen mukaan, miten ison annoksen tarvitsee. Myös Auran paprikamajoneesi käy tuohon, jos ei pidä chilin tarjoamasta potkusta.

Tällä reseptillä on Herra Kirjoituksen T-rex suosistus eli sopii myös lihansyöjille ;-)

Vuohenjuustosalaatti

Kahteen annokseen pikasalaattia tarvitset

jäävuorisalaattia silputtuna
1 tomaatti (voi olla enemmänkin, jos pitää tomaatista)
palanen kurkkua
½ punaista paprikaa
10 kivellistä oliivia
salattimix siemensekoitusta
vuohenjuustoa viipaleina
(viikunahilloa tai limecurdia)

Lisäksi sämpylä ryydittämään annosta.

Salaatti silputaan ja levitellään lautasen pohjalle, kuvan annoksissa on pienen kahmalollisen verran salaattia. Tomaatti silputaan pieneksi ja levitellään salaatin päälle, samoin silputaan kurkku ja paprika ja levitellään salaattipedille. Salaatti sekoituksen päälle levitellään vuohenjuustoviipaleet ja ripotellaan siemensekoitusta. (Jokaiselle vuohenjuustoviipalelle laitetaan nokare viikunahilloa tai limecurdia - kuvan annoksessa tätä ei ole, kun oli kaapista loppu). Sijoitellaan oliivit lautasen reunalle. Lisätään sämpylä. Syödään.

Ai niin, itse en pidä salaatinkastikkeista, siksi sitä ei ole reseptissä mainittu. Annoksen saa toki ryydittää kastikkeella maun mukaan, jos ei halua käyttää viikunahilloa tai limecurdia.

Maistuis varmaan sullekin.