Päivän puuhat

Tällä kertaa päivän puuhat liittyvät tähän:

Yksi kevään ja kesän tavoitetyöksi listattu homma on nyt sitten valmis. Ne laatikot on nyt sitten päälystetty.

Jossain vaiheessa ajattelin sen Herra Kirjoituksen kesälomatyöksi, mutta kun selvisi, ettei hän ole koskaan tapetoinut mitään, päädyin hoitamaan homman itse. Ei minunkaan tapetointikokemukseni mikään massiivinen ole, mutta olen minä sentään aiemminkin jokusen laatikon päällystänyt.

Yksi tapettirulla riitti kuuteen laatikkoon ja sitä jäikin sellainen 7x33cm kokoinen palanen ja lisäksi tuo 4x20cm, joka liisteröitynä tuohon rullan tunnistetietopaperiin esiintyy tämän tekstin kuvituksena  - kaikki muu tuli käytettyä.

Lisää kuvia valmiista tuotoksista, kunhan kuivuvat. Minusta lopputulokset olivat suhteellisen onnistuneet, osansa tietenkin tekee tuo tapetti, joka mielestäni on upea. Sain sen lahjaksi tutun tutulta, joten en voi edes onnitella itseäni hienosta hankinnasta.

Enkelistä ankaksi

Olemme saaneet Herra Kirjoituksen äidiltä jo vuosia sitten Naantalin tuliaisina aivan ihanan Stenvallin Ankat- sarjaan kuuluvan taulun. Tai siis tarkemmin sanoen maksikokoisen kortin, jossa on itsessään passepartout valmiina. Kuvan nimenä on "Ei pisaraakaan" ja olen haaveillut sen sijoittamisesta kylpyhuoneeseen niin kauan kuin se on meillä ollut.

Hain siihen ensin useiden vuosien ajan valmiita kehyksiä ja olin aivan innoissani, kun luin suomalaisesta keksinnöstä eli pahvisista vaihtokehyksistä, jotka olisivat olleet keveytensä vuoksi täydelliset tuohon kuvaan. Täydellisyys vain katosi siihen, että noiden kehysten väri ei sopinut kylpyhuoneemme väreihin. Sopivaa sävyä ei löytynyt myöskään valmiiden kartonkien joukosta, vaikka kävin läpi kaikki oman kaupunkimme askarteluliikkeet Tiimaria myöten ja naapurikaupunkien Sinellit ja Sinooperit lisäksi. Olin näet ajatellut tehdä pahvikehykset itse valmiiden kehysten sopimattominen värien takia, mutta ei sekään onnistunut, kun oikeaa sävyä ei löytynyt kartongeistakaan.

Tuo ankkakuva pyöri kauan laatikossani saamatta kunnollisia kehyksiä ja ilman kehyksiä en halunnut sitä esille laittaa. Ongelma ratkesi, kun löysin kotikotoa äitini arpavotoksi saaman varsin hirvittävän enkelitalun. Taulua ei koskaan ollut ripustettu seinälle, koska se oli sanalla sanoen karmea... Kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen taulusta, paitsi ettei sen näytä enkeliosan värien todellista kirkkautta ja metallinhohtoa. Kuvassa myös tarpeettomaksi käynyt spraymaali, jonka senkin sain kotikotoa käyttööni, tarpeeton siksi, ettei sitä tarvittukaan tässä projektissa, vaikka olin varautunut maalaamaan kehykset uudelleen.

Minä "teurastin" sydämettömästi tuon taulun eli irroitin kehykset liimauksistaan ja poistin lasin ja hetken herkinnan jälkeen myös likaisen kultaisen värisen passepartout', joka sai kuvan näyttämään tunkkaiselta. Yksinään nuo ohuet kultakehykset näyttivät varsin tyylikkäiltä ja totesin, ettei niitä tarvitsekaan maalata.

Koska enkeli oli pystykuva ja ankka vaakasuuntainen, täytyi myös ripustuslenkin paikka vaihtaa. Uskomatonta kyllä noissa halpiskehyksissä oli pahvissa valmiina viilto myös ripustuslenkin vaakasuuntaista kiinnittämistä varten. Lenkki oli kiinni niinkin vahvasti kuin teipin kappaleella eli teippi irti, koukku uuteen paikkaan ja uudella teipillä kiinni.

Passepartout'na toimi työpaikan luonnonvalkoinen jätekartonki eli sitäkään ei tarvinnut ostaa kaupasta, vaikka se kokonsa puolesta olikin pikkuisen kapea kehyksiin. Kun kymmenenen kerran siirtelin noita lisäpalojen teippauksia saadakseni tausta pahvista oikean kokoisen, muistin taas, miten kannattaisi käyttää mittanauhaa eikä toimia vain silmämääräisesti. No, minähän pidän itseni haastamisesta.

Kun tausta oli valmis, kiinnitin kuvan siihen kaksipuolisella teipillä. Tällä kertaa tajusin tarkistaa kohdan tarkasti ennen kiinnitystä, koska korttiin olisi jäänyt irroittamisesta rumat jäljet.

Kehys sai irrotusvaiheessa aika pahasti siipeensä, sillä taustapahvi oli liimattu kehykseen kiinni ja irroitin sen ruokaveitsellä vähemmän helläkätisesti. Kokoamisvaiheessa kehys oli kolmena kappaleena, mutta kuumaliimalla onnistui sekä kehyksen kokoaminen että taustapahvin kiinnittäminen. Oman haasteensa tuohon lisäsi se, että kehyksen keventämiseksi jätin lasin pois taulusta ja niinpä kehyksen sisältö jäi ohuemmaksi kuin lasin kanssa, mutta sain kuitenkin liimaa sopiviin väleihin pursottamalla kehyksen ja taustan ottaamaan toisiinsa kiinni.

Valmis lopputulos, vaikkakaan ei vielä paikalleen ripustettuna.

Minusta se vaan on ankkana paljon parempi kuin enkelinä ja minä parasta - ihan ilmainen hieno taulu! Toivottavasti oveen laittaminen ei vie sitä samaa viittä vuotta kuin kehystäminen.

Budjettiräjähdys

En osaa sanoa, mitä oikein odotin, kun ryhdyin tuohon visakuu-kokeiluun. Odotinko, että menot pysyvät samoina kuin ennenkin vai että nousevat ihan hillittömiksi. Tyypilliseen tapaani valitisin tietenkin testikuuksi mahdollisimman hankalan ja tavallisuudesta poikkeavan ajanjakson, sillä tähän kuukauden seurantajaksoon tuli paitsi poikkeuksellisen paljon tuloja lomarahojen yms. muodossa, mutta tuli niitä menojakin sitten eri tavoin kuin normaalin kuukauden aikaan. Ostin esimerkiksi kahdet kalliihkot kegät (ylittävät siis hinnoittelultaan normaalin max. 20€ budjettini) ja silmälasit, maksoin autoverot vuodeksi - autovakuutukset menivät maksuun päivää ennen edellistä tilipäivää eli eivät mahtuneet seurantaan tässä kohtaa.

Noiden edellä mainittujen lisäksi kuukauden jaksoon mahtuu kaksi viikkoa, jolloin olimme molemmat kesälomalla. Olemme lomailleet myös ruoanlaitosta eli kaupungissa ollessamme syöneet todella paljon ulkona ja muualla ollessamme verottaneet muiden jääkaappia eli ruokamenot eivät ole lähellekään realistiset - liikaa ulkona syömiseen käytettyä rahaa ja liian vähän tavallisia ruokamenoja.

Positiivista oli se, että sain kuin sainkin kirjattua kaikki minun tilieni kautta kiertäneet menot tilikirjaan. Suoritus, josta en ole selvinnyt viimeksi kuin ehkä kymmenen vuotta sitten. Onnistuminen houkuttelee tietenkin ahneeksi eli jospa vielä toisen kuukauden jaksaisi... Toinen onnistumisen kokemus oli se, että en siirtänyt pankkikorttitilille yhtään rahaa, vaan heittäydyin visan vietäväksi. Se on asia, jota en ole tehnyt koskaan ennen. Vaikka kieltämättä kyllä hävetti, kun maksoin työporukan illanistujaisissa ainoana visalla - kaikki muutkin maksoivat kortilla, mutta pankilta. Enkä edes kehdannut sanoa, että teen empiiristä visankäyttötutkimusta, koska sitten se vasta olisi selittelyltä kuulostanut. Nyt jäi vain sellainen tunne, että kaikki luulivat minun tilini olleen tyhjä sen takia, että palkkapäivään oli vielä siinä vaiheessa kolme päivää aikaa. Eivätkä he itse asiassa aivan väärässä olleet, pankkikorttitili oli lähes tyhjä, pankin puolella kate olisi riittänyt juuri ja juuri tuon ravintolaskun maksamiseen ja sitten olisikin ollut tili nollilla. Selittelynä todettakoon, että pankkikorttitili ei kuitenkaan ole se tili, jolle palkkani maksetaan eli vaikka se tili oli tyhjä, ei palkkapussin pohja ihan vielä paistanut.

Mutta lillukanvarret sikseen, miten minun siis ihan oikeasti kävi menojen suhteen. Ne eivät kokonaisuutena olleet juurikaan normaalikuuta suuremmat, vaikka tässä kuussa tulikin ostettua nuo jo mainitut silmälasit ja kengätkin. Ulkona syöminen ja toisten jääkaapin ryöstäminen kompensoivat sen verran hyvin toisensa, että ruokaan käytetty 135,86 € voisi olla realistisesti puolet kuukauden ruokabudjetistamme - herra Kirjoitus maksaa sen toisen puolen. Tuossa summassa on sitten kaksi kalliimpaa ulkoruokailua mukana. Se, mikä tässä seurantakuussa hävettää on karkit, herkut yms. sakare, jonka summa on 73,90 € ja tuo siis ruokamenojen lisäksi - tässä ovat laskettuna myös "halpapaikkojen" syömiset eli roskaruoka. Miten ihmeessä se voi olla noin paljon? Kuitit todistavat, että lähes joka kauppareissulla on ostettu myös jotain turhaa hyvää kuten karkkia, jäätelöä ja sipsejä. Minulle saa varmaan sanoa kohta: "Rakas, sinusta ei ole enää tullut pullukka, sinä räjähdät kohta". Terveyden nimissä, tuohon on saatava toppi.

Kuukauden visa-lasku osoittaa laskelmieni mukaan hiukan yli 260 €, mikä on pari kymppiä enemmän kuin normaalin kuukauden menoni, mutta toisaalta siinä on sitten mukana ne 119 € silmälasit. Tililtä maksettujen laskujen summa on noin 800 €, jossa on siis lähes 300 €:n kuukausittainen yhtiövastike ja lisäksi edellisen kuun visa-lasku, jossa oli herra Kirjoituksen syntymäpäivälahja eli silmälasit.

Minun kohdallani ilmeisesti on jokin sisäänrakennettu rajoitin, ja kuukausimenot pysyvät suunnilleen samoina, oli maksuväline mikä tahansa.

Vihreässä suojassa

Kun on kyse tekniikan ihmeistä, kannattaa valittaa ongelmakohdista Herra Kirjoituksen kuullen. En mielestäni edes kovin isoon ääneen valitellut, että Lumia puhelimeni on liukas pidellä, kun se on niin iso pieniin kätösiini.

Herra Kirjoitus oli nyt hankkinut siihen kuoren, joka oli yllätys, yllätys vihreä. Kuori muuten helpottaa ihan uskomattomasti puhelimen käsittelyä, sillä siinä on mukavan karkea pinta.

Kuori on todella tumman vihreä, näyttää huonossa valossa melkein mustalta, ja siinä on kultaisia pilkkuja, jotka eivät erotu valokuvassa edukseen. Sopinee rouva Jälkikirjoituksen tyyliin, vain mitä? :-)

Vielä yhdet kengät

Joku voisi jo perustellusti kysyä. montako paria kenkiä omistan ja vastaus olisi todella monta tai liian monta. Onnistuin näet löytämään vieläkin yhden parin kenkiä poistettaviksi.

Eivätkä nämäkään näytä siltä, että niitä ei olisi käytetty. Nekin on todellakin pidetty aivan loppuun ja näyttävät juuri siltä miltä ovatkin. Lisäksi nuo alkoivat olla hengenvaaralliset, sillä sisäpohjan osittainen irtoaminen mahdollisti sen, että kengänpohja saattoi jäädä kynnykseen kiinni muun jalan jatkaessa menoaan eteenpäin ja mukkuhan siitä olisi ollut seurauksena.

Siispä roskiin vaan.

Sain siis vuoden aikaisen perustellusti poistettujen kenkien määrän nostettua jo seitsemään pariin ja silti kaapissa on ahdasta...uusia ei saa tulla enempää kuin nämä mitä jo on ostettu.

Vain kerran kesässä

Onneksi tällaisia päiviä ei ole kuin kerran kesässä, sillä tässä kohtaa tekisi tasan mieli piilottaa tilikirja jonnekin ja väittää, etten löydä sitä mistään, jotta ei tarvitsisi kirjata tämän päivän menoja tilikirjaan.

Pistin sitten visan vinkumaan oikein kunnolla. Ensiksikin kävin tilaamassa uudet silmälasit, jotka olivat enemmänkin halu kuin välttämättömyys. Minulla on periaatteessa ihan käypäisiä silmälaseja jo ennestään kuusi paria, mutta niin vaan piti ne seitsemännetkin käydä hankkimassa. Onneksi sentään sieltä vähän edukkaammasta kategoriasta eli Specsaversilta hintaan 119€ - mitään ylimääräisiä ohennnuksia tms. en niihin huolinut, sillä olin alunperin ajatellut maksimissaan 79 euron hintaisia laseja, jotta voin taas pian ostaa uudet...

Ulkona kävimme syömässä kiinalaisessa, Herra Kirjoitus hoiteli sen laskun, minä tarjosin jälkiruokajäätelöt ja sain niihin kulumaan 7,40e. 

Vaatekaupoilla sorruin ostamaan tarjousshortsit, koska edelliset khakin, hiekan tai beigen, miksi sitä epämääräistä ruskeaan taittavaa väriä nyt sitten haluaakaan kutsua, alkoivat nyppääntyä haaroista ja mitä todennäköisimmin eivät kestä kuin tämän kesän, sitä superlaadukasta Ellos-tavaraa kuin ovat. Ja ovat ne sentään palvelleet minulla jo vuodesta 2010 lähtien, vaikkei niitä viime kesänä paljon tarvinnut käyttääkään. Siispä uudet, lähes vastaavat Zizzin tarjouksesta mukaan, hintaa kertyi 5€. Noissa oli huima alennusprosentti, yli 90, sillä ne olivat alkujaan maksaneet liki 50€ eli voisi sanoa, että säästin tosi, tosi paljon

Tokmannin alesta nappasin mukaan jotain sellaista, joka on tarkoitettu päälysvaatteeksi, mutta joka allekirjoittaneella päätyy alusvaatekäyttöön, nimittäin pyöräilyshortsit. Tarkoitus on käyttää niitä hameiden ja mekkojen alla estämässä reisihiertymiä, jokainen vähänkään reitevämpi ihminen varmasti tietää, mitä tarkoitan. Hintaa noille en-varmasti-lähde-niiden-kanssa-ulos-ilman-hametta-mekkoa-tai-toisia-housuja-vaatteelle jäi 3,50€.

Ai niin ostinhan mä sen liimankin (5€), joka piti oikein erikseen kirjata blogin kauppalistalle ennen kuin muistin sen ostaa. Ja sitä Marseillen saippuaakin pyörittelin käsissäni, mutta päätin vielä toistaiseksi olla hankkimatta - tingitään edes kosmetiikkahankinnoista kun kerran kenkiin ja vaatteisiin on langettu.

Yksi päivä ja sain kulumaan tuosta vain 140€. Kaikki hankinnat sellaisia, että aivan hyvin olisin voinut elää ilmankin, mutta lomalla joutuvat aivot välillä narikkaan ja sitten käypi näin...

Edessä on vielä se inhottavin vaihe eli kuittien kaivaminen lompakosta ja kirjaaminen tilikirjaan. Se on niin vastenmielistä hommaa, että taidan jatkaa vielä toisenkin kuun, jos se auttaisi vähän hillitsemään shoppausta.

Kahdet sisään, yhdet ulos

Ihan näin tämän tavaroiden vähentämisen ei pitäisi mennä, että yksi korvataan kahdella, mutta niin nyt vain sattui käymään.

Jouduin edellispäiväisellä kauppareissullani toteamaan, että matalat mustat perusavokkaani ovat tulleet tiensä päähän. Oli itse asiassa aika noloa joutua kävelemään noilla kengillä kaupassa, kun toinen pohja lepsutti puoliksi irti. Eikä noissa kantapäissä ja korkolapuissakaan kehumista ole, hyvin on kengät käytetty loppuun. Joten eikun kovaa kyytiä roskiksen suuntaan.

No, nyt on sitten tänä vuonna poistettu kuusi paria kenkiä.

Spartoon nettikenkäkauppa on muistanut minua uskollisesti lähettämällä Pointshopin kautta tarjouksia ja mainoksia. Aika pitkään olen onnistunut olemaan immuuni, mutta nyt sitten reilujen alennusten myötä kiusaukset kävivät liian suureksi ja lankesin. Tällä kertaa olin sen verran fiksu, ettei hankintana ollut korkokenkiä, vaan järkevät matalat herrainkegät.

Nämä beiget unelmat, jotka nappasin mukaan vain "paketin täydennykseksi", jotta sain ilmaiset toimituskulut, osoittautuivat kuin minulle tehdyiksi. Materiaali pehmeää nahkaa ja istuvuus täydellinen ja se hintalappu - sekin oli kuin minulle tehty: alennusta 70% ja hintaa jäi noin 20 euroa.
Merkkinä on Koah ja mallina Angelina, jos ne jollekin jotain merkitsevät.

Ensimmäisessä kuvassa väri on oikeampi, mutta jälkimmisessä tulevat kenkien leikkaukset paremmin esiin. Näistä käytetään vielä pohjat puhki, mikä ei toivottavasti tapahdu ihan pian.

Punaiset unelmat, olivat se syy, jonka vuoksi tilauksen alunperin pistin menemään, minulla kun ei ole yhtään paria siistejä punaisia kenkiä. Välikausisaappaiden korot tuhosi mukulakivikatu Helsingissä ja peep toe korkkareita ei oikein voi käyttää syksyllä. Nämä herrainkengät ovat merkkiä Cubanas,  ja ne olivat lievä pettymys ja harkitsen vielä tämän illan palautanko ne vai pidänkö sittenkin. Materiaali on näissäkin unelman pehmeää nahkaa, leikkaus mitä ihanin, suorastaan rakastan noita reikäkoristeluita ja tikkauksia, mutta kenkien sisäpohjassa on olevinaan jonkinlainen päkiäpehmuste ja se aiheuttaa ongelmia. Se nyt ei vaan jotenkin satu asettumaan minun päkiässäni sille kohdalle, jossa sen pitäisi olla tai sitten vaan on kyse siitä, että en ole tottunut moisiin, mutta pohja ei tunnu jalkaan kovin hyvältä. Kenkien kantapäiden tuki vaikuttaa myös melko heppoiselta eli siitäkin voi tulla ongelmia, sen kun pitäisi kestää monen monta pukemis- ja riisumiskertaa. Alennusta näissä oli 50% ja silti hintaa jäi liki 50€, mikä on minulle paljon. Nyt käyn sitten sisäistä taistelua siitä ovatko nämä tuon viidenkympin arvoiset kegät ja tuleeko niitä käytettyä sen edestä, jos tuo pohjaongelma ei ota poistuakseen eli päkiätyyny litisty tai jalat totu siihen.