Vihreässä suojassa

Kun on kyse tekniikan ihmeistä, kannattaa valittaa ongelmakohdista Herra Kirjoituksen kuullen. En mielestäni edes kovin isoon ääneen valitellut, että Lumia puhelimeni on liukas pidellä, kun se on niin iso pieniin kätösiini.

Herra Kirjoitus oli nyt hankkinut siihen kuoren, joka oli yllätys, yllätys vihreä. Kuori muuten helpottaa ihan uskomattomasti puhelimen käsittelyä, sillä siinä on mukavan karkea pinta.

Kuori on todella tumman vihreä, näyttää huonossa valossa melkein mustalta, ja siinä on kultaisia pilkkuja, jotka eivät erotu valokuvassa edukseen. Sopinee rouva Jälkikirjoituksen tyyliin, vain mitä? :-)

Vielä yhdet kengät

Joku voisi jo perustellusti kysyä. montako paria kenkiä omistan ja vastaus olisi todella monta tai liian monta. Onnistuin näet löytämään vieläkin yhden parin kenkiä poistettaviksi.

Eivätkä nämäkään näytä siltä, että niitä ei olisi käytetty. Nekin on todellakin pidetty aivan loppuun ja näyttävät juuri siltä miltä ovatkin. Lisäksi nuo alkoivat olla hengenvaaralliset, sillä sisäpohjan osittainen irtoaminen mahdollisti sen, että kengänpohja saattoi jäädä kynnykseen kiinni muun jalan jatkaessa menoaan eteenpäin ja mukkuhan siitä olisi ollut seurauksena.

Siispä roskiin vaan.

Sain siis vuoden aikaisen perustellusti poistettujen kenkien määrän nostettua jo seitsemään pariin ja silti kaapissa on ahdasta...uusia ei saa tulla enempää kuin nämä mitä jo on ostettu.

Vain kerran kesässä

Onneksi tällaisia päiviä ei ole kuin kerran kesässä, sillä tässä kohtaa tekisi tasan mieli piilottaa tilikirja jonnekin ja väittää, etten löydä sitä mistään, jotta ei tarvitsisi kirjata tämän päivän menoja tilikirjaan.

Pistin sitten visan vinkumaan oikein kunnolla. Ensiksikin kävin tilaamassa uudet silmälasit, jotka olivat enemmänkin halu kuin välttämättömyys. Minulla on periaatteessa ihan käypäisiä silmälaseja jo ennestään kuusi paria, mutta niin vaan piti ne seitsemännetkin käydä hankkimassa. Onneksi sentään sieltä vähän edukkaammasta kategoriasta eli Specsaversilta hintaan 119€ - mitään ylimääräisiä ohennnuksia tms. en niihin huolinut, sillä olin alunperin ajatellut maksimissaan 79 euron hintaisia laseja, jotta voin taas pian ostaa uudet...

Ulkona kävimme syömässä kiinalaisessa, Herra Kirjoitus hoiteli sen laskun, minä tarjosin jälkiruokajäätelöt ja sain niihin kulumaan 7,40e. 

Vaatekaupoilla sorruin ostamaan tarjousshortsit, koska edelliset khakin, hiekan tai beigen, miksi sitä epämääräistä ruskeaan taittavaa väriä nyt sitten haluaakaan kutsua, alkoivat nyppääntyä haaroista ja mitä todennäköisimmin eivät kestä kuin tämän kesän, sitä superlaadukasta Ellos-tavaraa kuin ovat. Ja ovat ne sentään palvelleet minulla jo vuodesta 2010 lähtien, vaikkei niitä viime kesänä paljon tarvinnut käyttääkään. Siispä uudet, lähes vastaavat Zizzin tarjouksesta mukaan, hintaa kertyi 5€. Noissa oli huima alennusprosentti, yli 90, sillä ne olivat alkujaan maksaneet liki 50€ eli voisi sanoa, että säästin tosi, tosi paljon

Tokmannin alesta nappasin mukaan jotain sellaista, joka on tarkoitettu päälysvaatteeksi, mutta joka allekirjoittaneella päätyy alusvaatekäyttöön, nimittäin pyöräilyshortsit. Tarkoitus on käyttää niitä hameiden ja mekkojen alla estämässä reisihiertymiä, jokainen vähänkään reitevämpi ihminen varmasti tietää, mitä tarkoitan. Hintaa noille en-varmasti-lähde-niiden-kanssa-ulos-ilman-hametta-mekkoa-tai-toisia-housuja-vaatteelle jäi 3,50€.

Ai niin ostinhan mä sen liimankin (5€), joka piti oikein erikseen kirjata blogin kauppalistalle ennen kuin muistin sen ostaa. Ja sitä Marseillen saippuaakin pyörittelin käsissäni, mutta päätin vielä toistaiseksi olla hankkimatta - tingitään edes kosmetiikkahankinnoista kun kerran kenkiin ja vaatteisiin on langettu.

Yksi päivä ja sain kulumaan tuosta vain 140€. Kaikki hankinnat sellaisia, että aivan hyvin olisin voinut elää ilmankin, mutta lomalla joutuvat aivot välillä narikkaan ja sitten käypi näin...

Edessä on vielä se inhottavin vaihe eli kuittien kaivaminen lompakosta ja kirjaaminen tilikirjaan. Se on niin vastenmielistä hommaa, että taidan jatkaa vielä toisenkin kuun, jos se auttaisi vähän hillitsemään shoppausta.

Kahdet sisään, yhdet ulos

Ihan näin tämän tavaroiden vähentämisen ei pitäisi mennä, että yksi korvataan kahdella, mutta niin nyt vain sattui käymään.

Jouduin edellispäiväisellä kauppareissullani toteamaan, että matalat mustat perusavokkaani ovat tulleet tiensä päähän. Oli itse asiassa aika noloa joutua kävelemään noilla kengillä kaupassa, kun toinen pohja lepsutti puoliksi irti. Eikä noissa kantapäissä ja korkolapuissakaan kehumista ole, hyvin on kengät käytetty loppuun. Joten eikun kovaa kyytiä roskiksen suuntaan.

No, nyt on sitten tänä vuonna poistettu kuusi paria kenkiä.

Spartoon nettikenkäkauppa on muistanut minua uskollisesti lähettämällä Pointshopin kautta tarjouksia ja mainoksia. Aika pitkään olen onnistunut olemaan immuuni, mutta nyt sitten reilujen alennusten myötä kiusaukset kävivät liian suureksi ja lankesin. Tällä kertaa olin sen verran fiksu, ettei hankintana ollut korkokenkiä, vaan järkevät matalat herrainkegät.

Nämä beiget unelmat, jotka nappasin mukaan vain "paketin täydennykseksi", jotta sain ilmaiset toimituskulut, osoittautuivat kuin minulle tehdyiksi. Materiaali pehmeää nahkaa ja istuvuus täydellinen ja se hintalappu - sekin oli kuin minulle tehty: alennusta 70% ja hintaa jäi noin 20 euroa.
Merkkinä on Koah ja mallina Angelina, jos ne jollekin jotain merkitsevät.

Ensimmäisessä kuvassa väri on oikeampi, mutta jälkimmisessä tulevat kenkien leikkaukset paremmin esiin. Näistä käytetään vielä pohjat puhki, mikä ei toivottavasti tapahdu ihan pian.

Punaiset unelmat, olivat se syy, jonka vuoksi tilauksen alunperin pistin menemään, minulla kun ei ole yhtään paria siistejä punaisia kenkiä. Välikausisaappaiden korot tuhosi mukulakivikatu Helsingissä ja peep toe korkkareita ei oikein voi käyttää syksyllä. Nämä herrainkengät ovat merkkiä Cubanas,  ja ne olivat lievä pettymys ja harkitsen vielä tämän illan palautanko ne vai pidänkö sittenkin. Materiaali on näissäkin unelman pehmeää nahkaa, leikkaus mitä ihanin, suorastaan rakastan noita reikäkoristeluita ja tikkauksia, mutta kenkien sisäpohjassa on olevinaan jonkinlainen päkiäpehmuste ja se aiheuttaa ongelmia. Se nyt ei vaan jotenkin satu asettumaan minun päkiässäni sille kohdalle, jossa sen pitäisi olla tai sitten vaan on kyse siitä, että en ole tottunut moisiin, mutta pohja ei tunnu jalkaan kovin hyvältä. Kenkien kantapäiden tuki vaikuttaa myös melko heppoiselta eli siitäkin voi tulla ongelmia, sen kun pitäisi kestää monen monta pukemis- ja riisumiskertaa. Alennusta näissä oli 50% ja silti hintaa jäi liki 50€, mikä on minulle paljon. Nyt käyn sitten sisäistä taistelua siitä ovatko nämä tuon viidenkympin arvoiset kegät ja tuleeko niitä käytettyä sen edestä, jos tuo pohjaongelma ei ota poistuakseen eli päkiätyyny litisty tai jalat totu siihen.

Korjausopas

Pitäisi varmaan pistää tänne blogiin pystyyn uusi kategoria, korjaukset, jottei kaikki sellainen, mikä on enemmän korjausta kuin tuunausta päätyisi tuon tuunaus-kategorian alle.

Korjauksia tässä on viime aikoina tosiaan tehty, ei niinkään tuunauksia. Lisäksi on tullut todistettua se, että allekirjoittanut on niin hätäinen tapaus, että homma on jo puoliksi tehty ennen kuin tajuan, että tästä olisi pitänyt ottaa myös ne "ennen"-kuvat.

Muutamia korjausvinkkejä haluan kuitenkin pistää jakoon. Ovat varmasti moneen kertaan nähtyjä ja kokeiltuja, mutta kuitenkin käyttökelpoisia edelleen. Kuvia päivitetään mahdollisesti myöhemmin.

Farkuista kuluvat yleensä ainakin miesväeltä ensinnä polvet puhki. Ne saa näppärästi korjattua farkkujen taskuilla. Joko niin, että ottaa samoista farkuista taskut ja siirtää ne polvien kohdalle tai sitten voi käyttää jo edesmenneistä farkuista jääneitä taskuja. Jos käyttöön nappaa samojen farkkujen taskut, ne voi korvata toisesta kankaasta tehdyillä taskuilla tai jättää vallan pois. Taskujen käyttämiseen paikkoina on hyvä peruste, sillä niissä on usein koristetikkaus, jolloin ne näyttävät polvissa viimeistellymmiltä kuin tavallinen peruspaikka.

Toisesta kankaasta tehdyistä taskuista tulee sitten taas vastaavasti jännittävä yksityiskohta tai jos taskut jättää pois, jää jäljelle todennäköisesti erisävyinen paikka, joka sekin toimii erikoisena yksityiskohtana. Aika harva osaa huomata sen, että ko. tasku onkin siirtynyt polven kohdalle.

Omistan myös muutaman perintöpussilakanan, joilla alkaa olla ikää ja käyttökertoja jo sen verran, että ne ovat kulahtaneet. En kuitenkaan halunnut luopua niistä, koska niiden materiaali on äärimmäisen mielyttävää puuvillaa - kesällä viileää ja talvella lämmintä, toisin kuin esimerkiksi polyesterisatiinisten pussilakanoiden, jotka ovat sähköisyyden lisäksi kesällä kuumia ja talvella kylmiä. Koska lakanat ovat ylätaitteista hapertuneet, päätin hankkia niille lisää käyttöaikaa korjaamalla ne. Helpoin tapa korjata tuollaiset on se sama, jolla voi korjata hiutuneet housun haarukset eli silitetään korjattavalle alueelle liimakangas, joka kiinitetään tikkaamalla. Toimii todella monessa paikassa, kunhan muistaa pitää huolen siitä, että käyttää mustaa liimakangasta tummiin vaatteisiin ja valkoista vaaleisiin.

Tässä esimerkki siitä, miten korjasin yhden perintöpussilakanoistani:

Miehen lompakko

Jälleen kerran tuli todistettua kaksi asiaa. Pienten asioiden aikaansaaminen on se kaikkein hankalin ja jotain on tosiaan tapahtunut allekirjoittaneen päässä. Ensimmäisestä on todisteena se, että mies esitteli saumoista repsottavaa lompakkoaan varmasti jo kuukausi sitten ensimmäisen kerran. "Mä korjaan sen kohta" - lupailin, mutta korjaamatta se jäi. Kunnes saumapako oli ehtinyt niin pitkälle, että siihen oli tosiaan pakko puuttua.

Normaalitilanteessa olisimme kävelleet seuraavalla kauppareisulla sellaiseen paikkaan, josta olisimme voineet ostaa uuden lompakon. Edellinen roskiin ja uusi käyttöön ja kaikki olisi taas hyvin. Nyt sen sijaan minun oli aivan pakko päästä kokeilemaan sitä, josko saisin sen sittenkin korjattua uuteen uskoon ja sitten vasta harkitaan uuden hankkimista.

Tältä miehen lompakko näytti ennen korjauksen aloittamista. Oikein kunnon höröttävä saumahan se siinä.

Korjaamiseen tarvittiin neulan ja langan lisäksi pihditkin, koska sormivoimilla neulaa ei saanut painettua nahasta läpi ja se hidasti korjauksen etenemistä. Parikymmentä minuuttia myöhemmin lompakko näytti tältä, ikään kuin ei mitään aukinaista saumaa koskaan olisi ollutkaan.

Emme siis ostaneet uutta lompakkoa, vaan vanha pääsi entistä ehompana käyttöön.

Loma eloa

Rouva Jälkikirjoituksen kahden viikon kesälomasta on takana melkein viikko, josta suurin osa on vietetty kotikotona pistämässä pölliä kappaleiksi ja pinoon. Nyt on sitten viimeisetkin vuoden 2011 Tapani-myrskyn aikaansaannokset ainakin jollakin tavoin siivottu - ainakin tällä tietoa tilanteen pitäisi olla hanskassa, sillä saimme perjantaina viimeiset puut haloiksi kuivumaan ja odottamaan pätkimistä, joka tapahtuu sitten ensi kesänä.

Sen verran on ollut rankkaa tuo puiden kanssa puuhastelu, että ovat jääneet vähemmistöön niin blogi kuin sähköpostikin. En itse asiassa saanut edes kirjattua tilikirjaan puuttuvia viittä merkintää koko viisi päiväisen siellä olomme aikana. Sikäli elo siellä oli helppoa, kun uusia kuitteja ei kertynyt jonoon, vaan "talkoolaiset" pääsivät valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Ensimmäisenä aamuna kotiin kaupunkiin päästyämme kaivoin komerosta esiin pölyrätin ja mopin. Siinä vaiheessa Herra Kirjoitus lähes kiljaisi: Oletko hullu, mehän imuroitiin juuri ennen kuin lähdettiin täältä! Onko sulla joku siivoussyndrooma?" Asia oli sikäli totta, että lattiat imuroitiin ja koti jätettiin muutenkin siistiin kuntoon ennen maalle lähtöä. Miehen vakuuttamiseen tarvittiin siis hyviä perusteluita, joista ensimmäiseksi riitti kirjahyllyn tasopinnalle suoritettu pyyhkäisy ja likaisten sormien kiikuttaminen herran nenän alle. Näin kesäaikaan kun on lähes pakko pitää parvekkeen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi huoneistossa ja sehän sitten vastaavasti tarkoittaa kaikenlaisen epämääräisen aineksen kuten siitepölyn ja hiekkahitusten kertymistä asuntoon. Moppia taas perustelin sillä, etten halua laittaa vastapestyjä mattoja pölyiselle lattialle, sehän on melkein sama kuin ei olisi pessyt niitä lainkaan. Puolessa tunnissa oli pölyt pyyhitty, lattiat mopattu ja mies kantoi autossa yönsä viettäneet ihanasti mäntysuovalle tuoksuvat matot sisälle. Tuntuu kuin asunnossa olisi tehty suurempikin siivous.

Tämän viikonlopun vietämme kaupunkilaisissa tunnelmissa ilman sen suurempia suorituspaineita, onhan nyt loma. Selaillaan lehtiä, jotka ovat viikon aikana meille kertyneet, syödään roskaruokaa, ollaan ja nautitaan. Ensi viikolla on taas edessä paluu maalle puuhastelemaan yhtä ja toista.