Korjausopas

Pitäisi varmaan pistää tänne blogiin pystyyn uusi kategoria, korjaukset, jottei kaikki sellainen, mikä on enemmän korjausta kuin tuunausta päätyisi tuon tuunaus-kategorian alle.

Korjauksia tässä on viime aikoina tosiaan tehty, ei niinkään tuunauksia. Lisäksi on tullut todistettua se, että allekirjoittanut on niin hätäinen tapaus, että homma on jo puoliksi tehty ennen kuin tajuan, että tästä olisi pitänyt ottaa myös ne "ennen"-kuvat.

Muutamia korjausvinkkejä haluan kuitenkin pistää jakoon. Ovat varmasti moneen kertaan nähtyjä ja kokeiltuja, mutta kuitenkin käyttökelpoisia edelleen. Kuvia päivitetään mahdollisesti myöhemmin.

Farkuista kuluvat yleensä ainakin miesväeltä ensinnä polvet puhki. Ne saa näppärästi korjattua farkkujen taskuilla. Joko niin, että ottaa samoista farkuista taskut ja siirtää ne polvien kohdalle tai sitten voi käyttää jo edesmenneistä farkuista jääneitä taskuja. Jos käyttöön nappaa samojen farkkujen taskut, ne voi korvata toisesta kankaasta tehdyillä taskuilla tai jättää vallan pois. Taskujen käyttämiseen paikkoina on hyvä peruste, sillä niissä on usein koristetikkaus, jolloin ne näyttävät polvissa viimeistellymmiltä kuin tavallinen peruspaikka.

Toisesta kankaasta tehdyistä taskuista tulee sitten taas vastaavasti jännittävä yksityiskohta tai jos taskut jättää pois, jää jäljelle todennäköisesti erisävyinen paikka, joka sekin toimii erikoisena yksityiskohtana. Aika harva osaa huomata sen, että ko. tasku onkin siirtynyt polven kohdalle.

Omistan myös muutaman perintöpussilakanan, joilla alkaa olla ikää ja käyttökertoja jo sen verran, että ne ovat kulahtaneet. En kuitenkaan halunnut luopua niistä, koska niiden materiaali on äärimmäisen mielyttävää puuvillaa - kesällä viileää ja talvella lämmintä, toisin kuin esimerkiksi polyesterisatiinisten pussilakanoiden, jotka ovat sähköisyyden lisäksi kesällä kuumia ja talvella kylmiä. Koska lakanat ovat ylätaitteista hapertuneet, päätin hankkia niille lisää käyttöaikaa korjaamalla ne. Helpoin tapa korjata tuollaiset on se sama, jolla voi korjata hiutuneet housun haarukset eli silitetään korjattavalle alueelle liimakangas, joka kiinitetään tikkaamalla. Toimii todella monessa paikassa, kunhan muistaa pitää huolen siitä, että käyttää mustaa liimakangasta tummiin vaatteisiin ja valkoista vaaleisiin.

Tässä esimerkki siitä, miten korjasin yhden perintöpussilakanoistani:

Miehen lompakko

Jälleen kerran tuli todistettua kaksi asiaa. Pienten asioiden aikaansaaminen on se kaikkein hankalin ja jotain on tosiaan tapahtunut allekirjoittaneen päässä. Ensimmäisestä on todisteena se, että mies esitteli saumoista repsottavaa lompakkoaan varmasti jo kuukausi sitten ensimmäisen kerran. "Mä korjaan sen kohta" - lupailin, mutta korjaamatta se jäi. Kunnes saumapako oli ehtinyt niin pitkälle, että siihen oli tosiaan pakko puuttua.

Normaalitilanteessa olisimme kävelleet seuraavalla kauppareisulla sellaiseen paikkaan, josta olisimme voineet ostaa uuden lompakon. Edellinen roskiin ja uusi käyttöön ja kaikki olisi taas hyvin. Nyt sen sijaan minun oli aivan pakko päästä kokeilemaan sitä, josko saisin sen sittenkin korjattua uuteen uskoon ja sitten vasta harkitaan uuden hankkimista.

Tältä miehen lompakko näytti ennen korjauksen aloittamista. Oikein kunnon höröttävä saumahan se siinä.

Korjaamiseen tarvittiin neulan ja langan lisäksi pihditkin, koska sormivoimilla neulaa ei saanut painettua nahasta läpi ja se hidasti korjauksen etenemistä. Parikymmentä minuuttia myöhemmin lompakko näytti tältä, ikään kuin ei mitään aukinaista saumaa koskaan olisi ollutkaan.

Emme siis ostaneet uutta lompakkoa, vaan vanha pääsi entistä ehompana käyttöön.

Loma eloa

Rouva Jälkikirjoituksen kahden viikon kesälomasta on takana melkein viikko, josta suurin osa on vietetty kotikotona pistämässä pölliä kappaleiksi ja pinoon. Nyt on sitten viimeisetkin vuoden 2011 Tapani-myrskyn aikaansaannokset ainakin jollakin tavoin siivottu - ainakin tällä tietoa tilanteen pitäisi olla hanskassa, sillä saimme perjantaina viimeiset puut haloiksi kuivumaan ja odottamaan pätkimistä, joka tapahtuu sitten ensi kesänä.

Sen verran on ollut rankkaa tuo puiden kanssa puuhastelu, että ovat jääneet vähemmistöön niin blogi kuin sähköpostikin. En itse asiassa saanut edes kirjattua tilikirjaan puuttuvia viittä merkintää koko viisi päiväisen siellä olomme aikana. Sikäli elo siellä oli helppoa, kun uusia kuitteja ei kertynyt jonoon, vaan "talkoolaiset" pääsivät valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Ensimmäisenä aamuna kotiin kaupunkiin päästyämme kaivoin komerosta esiin pölyrätin ja mopin. Siinä vaiheessa Herra Kirjoitus lähes kiljaisi: Oletko hullu, mehän imuroitiin juuri ennen kuin lähdettiin täältä! Onko sulla joku siivoussyndrooma?" Asia oli sikäli totta, että lattiat imuroitiin ja koti jätettiin muutenkin siistiin kuntoon ennen maalle lähtöä. Miehen vakuuttamiseen tarvittiin siis hyviä perusteluita, joista ensimmäiseksi riitti kirjahyllyn tasopinnalle suoritettu pyyhkäisy ja likaisten sormien kiikuttaminen herran nenän alle. Näin kesäaikaan kun on lähes pakko pitää parvekkeen ovea auki, jotta ilma vaihtuisi huoneistossa ja sehän sitten vastaavasti tarkoittaa kaikenlaisen epämääräisen aineksen kuten siitepölyn ja hiekkahitusten kertymistä asuntoon. Moppia taas perustelin sillä, etten halua laittaa vastapestyjä mattoja pölyiselle lattialle, sehän on melkein sama kuin ei olisi pessyt niitä lainkaan. Puolessa tunnissa oli pölyt pyyhitty, lattiat mopattu ja mies kantoi autossa yönsä viettäneet ihanasti mäntysuovalle tuoksuvat matot sisälle. Tuntuu kuin asunnossa olisi tehty suurempikin siivous.

Tämän viikonlopun vietämme kaupunkilaisissa tunnelmissa ilman sen suurempia suorituspaineita, onhan nyt loma. Selaillaan lehtiä, jotka ovat viikon aikana meille kertyneet, syödään roskaruokaa, ollaan ja nautitaan. Ensi viikolla on taas edessä paluu maalle puuhastelemaan yhtä ja toista.

Puolen vuoden ostoslista

Jostain ihmeellisestä syystä tiettyjen asioiden ostaminen tai siis lähinnä sen muistaminen kaupassa, että ne pitäsi ostaa, on minulle kovin vaikeaa. Tästä syystä olen päätynyt laatiman itselleni puolen vuoden ostoslistan eli listan tavaroista, joita ei ole välttämätöntä hankkia tänään, mutta jotka kuitenkin pitäisi saada kotiutettua ennen vuoden vaihdetta.

1) Marseilles-saippua
     Olen lukenut aivan liikaa tämän monipuolisesta käytöstä niin peseytymisessä, siivouksessa
     kuin pyykinpesussakin eli haluan kokeilla asiaa

2) Kaktukselle sovelias korkea lasiastia
     Meillä on tällä hetkellä 13 kaktusta, joista kaksi on kasvanut niin korkeiksi, että pitää keksiä joku
     järjestely, millä ne saadaan jatkossa pysymään pystyssä. Ne eivät ole toistaiseksi kaatuneet, mutta
     haluan ennkoida asian

3) Koristekiviä kaktusastiaan
     Katso kohta kaksi, kiviä, joilla kaktus ruukkuineen tuetaan paikalleen uuteen kotiinsa ja peitetään
     samalla näkyvyys tuohon muoviruukkuun

4) Nukanpoistaja
     Tällaisesta olen haaveillut jo hetken. Tarkoitus oli ostaa tämä kesäretkeltä Ideaparkista, mutta
     kun tuo retki ei toteutunut ainakaan kesäkuun loppuun mennessä, niin täytyy siirtää hankintaa.
     Jos vaikka sitten ennen joulua - Clas Ohlsonista tuollaisen saisi alta kympillä.

5) Kaktus
     Minun sisäinen Feng Shuini sanoo, että kaktuksia pitää olla 14 ja nyt puuttuu yksi eli sellainen
     pitänee hankkia kun jossain vaiheessa löytyy sopiva.

6) Lautapelien vuoden voittaja
     Elokuussa julkaistaan taas vuoden peli - voittajat. Tarkoitus olisi täydentää kokoelmaa
     perhepelien ja aikuisten sarjan voittajilla. Itsekkäästi pidän peukkuja, että aikuisten sarjan voittaisi
     iKnow, jolloin ei tarvitsisi ostaa kuin yksi peli.

7) Liimaa, sitä kaikkien perinteisintä Erikeeperiä pullollinen
    Jouduin heittämään edellisen lopun kuivuneena pois joku viikko sitten ja tuolle on aina tarvetta. 
     Hankittu!



Listaa täydennetään sitä mukaa, kun puutteita huomataan ja osa tavaroista tulee ostetuiksi

Tavallisen erikoinen vihreä paita

Tätä tekstiä olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään, mutta jotenkin se on aina jäänyt kirjoittamatta siitäkin huolimatta, että sen inspiraation antaja on ollut usein käytössä. Tämä ensimmäinen valkenemisen hetki iski, kun jälleen kerran laitoin pyykistä tulleita vaatteita kaapiin ja aloin katsella vähän tarkemmalla silmällä erästä tiettyä paitaa.

Kyseinen paita on tosiaan otsikonmukaisesti sekä tavallinen että erikoinen vihreä paita. Tavallisen siitä tekee se, että on tosiaan aivan tavallisen halpaketjun merkitön trikoopaita. Tavallinen t-paita siis noin karkeasti määritellen. Erikoisen paidasta tekee puolestaan sen kauluksen ja decolteen leikkaus, se kun ei ole tavallisen t-paidan tapaan v-aukkoinen tai pyöreä, vaan se on paitsi avaran v-aukkoinen myös rypytetty ja koristeltu pienillä napeilla, jotka saa vielä ihan oikeasti aukikin. Väri on tavanomainen sinivihreä, mutta se on yksi ehdottomista lempiväreistäni, joten kai se myös tekee vaatteesta vähän erikoisen, eihän se ole sitä suomalaiskansallisesti tyypillistä mustaa, valkoista, harmaata, beigeä tai sinistä.

Kyseinen paita on vaatekaappini kulmakivi, sillä pidän mielelläni t-paitoja ja niitä löytyy kaapistani lukemattoman monessa eri värissä ja mallissakin. Haluan, että vaatteissani on jokin juju, joten siksikin tämä paita vinkeine nappeineen ja leikkauksineen on vaatekaappini ideologian mukainen.

Tätä paitaa katsellessani tajusin kuitenkin, että sen valintaan olivat vaikuttaneet väärät syyt. Tiedän ostaneeni paidan ensisijaisesti värin perusteella, sillä haluan vaatteideni sopivan yhteen toistensa kanssa ja juuri tämä sävy sopii sekä useimpiin vaatekaapissani valmiina oleviin vaatteisiin että myös silmälaseihini täydellisesti. Toinen valintaan vaikuttanut asia on materiaali. Olen pikkuhiljaa alkanut tunnistaa ketjuliikkeiden valikoimista ne materiaalit, joita kannattaa ostaa. Näitä ovat ne, jotka tuntuvat käteen hyviltä ja napakoilta, ne kun eivät yleensä nukkaannu, veny tai lörpsähdä veltoiksi ensimmäisissä pesuissa, niistä tehdyt vaattet eivät kierrä, eivätkä saumatkaan aukea ensimmäisen pesun jälkeen (ns. halpavaateketjuista löytyy myös sellaisia vaatteita, jotka toteuttavat kaiken edellä mainitun jo ensimmäisen pesuohjeiden mukaan tehdyn pesun jälkeen). Eikä tämä siis tarkoita, että materiaalin tulee olla paksua, tämänkin paidan trikoo on jopa keskimääräistä ohuempaa ja silti se on lukuisista pesuista huolimatta yhä kuosissaan. Ei auenneita saumoja, ei saumankiertoja, ei venymistä eikä oikeastaan edes pesunukkaa mainitsemisen arvoisesti.

Kolmas paidan valintaan vaikuttanut seikka oli tietenkin tuo "juju" eli paidassa ja oli jotain perus t-paidasta poikkeavaa. Vasta neljäntenä ja vähiten tärkeänä valintakriteerinä oli paidan istuvuus ja tässä mentiin metsään että rytisi - jälleen kerran. Istuvuuden pitäisi olla tasan tarkkaan ensimmäinen kriteeri, jonka mukaan vaate valitaan tai hytätään.

Minä kyllä satun olemaan sellainen keskivertoa tissevämpi naisihminen, mutta kun vyötärön seutukin on keskimääräistä laajempi, niin tämän mallinen vaate ei ole lainkaan minulle tehty. Se saa massavan mahan näyttämään entistäkin isommalta, sillä tuon malliseen vaatteeseen pitäisi olla vähintäänkin melonihinkit, jotta se näyttäisi hyvältä. Kyllä, tuo on testattu, ei tosin meloonilla vaan ilmapallolla, kuppikoossa K se näytti todella hyvältä ja mahakin katosin olemattomiin, allekirjoittaneen D tai DD saavat vain paidan pönköttämään rumasti mahan kohdalta. Pitäisi koko kasvattaa maksitissit, laihduttaa (aivan epätoivoista, eikä se silti muuttaisi paidan väärää mallia mihinkään, mahaläskien kadotessa katoavat myös tissiläskit) tai kiskoa paidan kaula-aukkoa niin alas, että rintaliivit näkyvät edestä melkein kokonaan, jotta se näyttäisi paremmalta.

Mikään noista edellä mainituista vaihtoehdoista ei oikeasti ole realistinen kuten ei myöskään se, että viitsisin tuunata paidan paremmin istuvaksi. Sitä on sentään oikeasti paljon käytetty, joten siihen ei kannata panostaa tuntien työtä eli vaihtoehdot ovat joko pidä sellaisenaan, vaikka se ei erityisen hyvältä näytäkään, tai pistä kiertoon.

Ainakin toistaiseksi pidän, ihan vaan muistuttamassa siitä, miten ei kannata vaatekaupassa toimia.

Vaatekaapin armonlaukaus osa 1 kengät

Vaatekaappini on ollut jo pidempään siinä tilassa, että se on odottanut lähinnä armonlaukausta ja lopullista niittiä. Olenhan minä ollut tilanteesta tietoinen jo hetken aikaa, kuten täällä mainitsin. Nyt se aika vaan sitten tuli täyteen. Eikä pelkästään vain vaatekaapille vaan myös liinavaatekaapissa on vallinnut sama tilanne. Asialle siis täytyi tehdä jotain.

Siivouskomeron uudelleen muotoutuminen oli yksi syy siihen, että päätin tehdä "pieniä" tarkistuksia noissa molemmissa sekä myös kenkäkomeroissa.

Jossain asiassa sentään olen ollut edellä aikaani ja se on ollut kulutuspäivähintojen laskeminen erinnäisille vaatteille. Sitä tein jo varmaan kymmenen vuotta sitten ja se on nyt vasta rantautumassa ekologisesti ajattelevien blogeihin ja kirjoituksiin. Se kuitenkin antaa totuudenmukaisemman kuvan jonkin tuotteen tai vaatteen käyttökerran hinnasta kuin pelkkä hintalappu.

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää näitä poistoon päätyneitä kenkiäni.
Ensimmäisen parin Vagabondin mustia kävelykenkiä ostin aikanaan Tamperelta huimaan 59 markan hintaan (jo tästä voidaan päätellä, miten vanhat ne ovat). Pikkisen huvitti kun löysin uudelta kotipaikkakunnaltani paria vuotta myöhemmin täsmälleen samat kengät myynnissä 59 euron hintalapulla - aika oli nostanut kenkien arvon kuusinkertaiseksi.

Näitä poposia on kuitenkin pidetty tosi paljon, joten en paljon valehtele, vaikka laskenkin käyttöhinnat jokapäiväisen käytön mukaan alkaen hankintavuodesta 2000. Kenkien käyttökerran hinnaksi tulisi huimaavat 0,2 senttiä päivä.

Kuten kuvsta näkyy (tai ehkä ei näy) niin ovat kengät tosiaan käytössä kuluneet: kantapäät puhki, läpät irti, korkolaput lähes olemattomiin hinkkautuneet, samoin nahkainen sisävuori ja pohjistakin näkee, että näitä on tosiaan käytetty.

Yritinpä tarjota noita mustia vagabondeja pitkäkyntisillekin ottamalla ne eräisiin kesäbileisiin mukaan ja jättämällä vaihtokengiksi pyöränkoriin, kun en malttanut pyöräillä noilla punaisilla unelmilla, joiden korkoa tuossa ylemmässä kuvassa vilahtaa. Kenellekään eivät kelvanneet, joten ehkä roskakori tosiaan on näille oikea paikka. 

Lähes samoihin lukuihin päästään näiden muiden poistoon menneiden kenkien suhteen.
Ensimmäiset crocs-kopioni ostin Citymarketista alta vitosen hinnalla, jos hintaan vielä lisätään korjaukseen käytetyt kirpputorilta ostetut farkkunapit, kokonaishinnaksi tulee tuo vitonen. Nämäkin ovat palvelleet ainakin 7 vuotta ennen kuin kuluivat pohjista puhki. Käyttökertahinta näille tulee 0,19 senttiä. Siis huom. senttiä, ei euroa! Kuten kuvasta näkyy, olisivat vielä pinnaltaan ihan ehjät, mutta minulle tyypilliseen tapaan pohjasta rikki.

Myös sisätohvelini ovat niin kuluneet, että niiden on aika matkata lämmittämään meitä energiajätteen hyötykäytön muodossa, kangasosa on venynyt niin, etteivät tahdo pysyä jalassa ja molempien kenkien molemmat sivut ovat "tuulettavasti" auki. Käyttöikää näilläkin lähes kymmenen vuotta ja hankintahinta hurjat 3€ tarjouskorista.

Samoin nämä silikonisiksi patakintaiksi jossain vaiheessa haukkumani vitosella kirpparilla uutena hankitut lenkkarit ovat nyt niin pehmeiksi askelletut, että niidenkin on aika muuttaa meiltä roskikseen, nämäkin ovat palvelleet ainakin viisi vuotta.

Näiden lenkkareiden viimeiseksi jääneellä tunnin ja vartin mittaiseksi venyneellä lenkillä tuli todistettua se, että lenkkeily saa olla epämukavaa silloin, kun vauhti on liian kova ja keuhkot ja sydän eivät saa pumpattua riittävästi happea elimistöön, tai se saa olla epämielyttävää silloin, kun lenkki on liian pitkä ja lihakset väsyvät, mutta lenkkeily ei todellakaan saa olla epämukavaa sen takia, että kengät ovat huonot. Nämäkin näyttävät päältä suhteellisen siisteiltä, sisäverhoilusta on kantapää rikki, mutta se mikä ei näy ja on todella paha asia, on se, että sisäpohjan alainen tukiristikko on pettänyt ja lenkkarit hiertävät pidemmillä matkoilla jalkapohjaan kantapään kohdalle rakon eli tuon murtuneen ristikon reunat hankaavat jalkaan. Löysin tuon tukirakenteen pettämisen, kun aloin tutkia, miksi oikeaan jalkaan sattuu niin vietävästi ja nostin pohjallista - samalla tuli havaittua sekin, että jostain pohjan kuvioiden välistä pääsevät pikkukivet tuonne ristikkoiden väliin ja nousevat sieltä pohjallisen välistä kenkään (olen jo hetken ihmetellyt, että miten onnistun aina saamaan kenkiini kivensiruja, vaikka kävelen asfaltilla - no sieltähän ne pohjan varastojemmasta, josta tyhensin varmaan 50 kivenkappaletta pois sinne kurkistellessani). Vaikka en ole mikään välineurheilija, mutta jos kunnon lenkkareita saa muutamalla kympillä, niin minä en jalkojani näillä rikkinäisillä pilaa yhtään tämän enempää.

Näitä keinonahkaisia työkenkiä ei ollut alunperin ajateltu poistettavaksi - itse asiassa ne "löytyivät" kaapista uudenveroisina ja ihmettelin, miksi ne oli sinne haudattu. Ensimmäisenä päivänä työkäytössä kyllä selvisi se syy, miksi kengät olivat tuonne kaappiin päätyneet. Liimaukset pettivät päivän aikana ja kengistä tuli irtopainos. No, en minä niin helposti anna periksi, joten liimasin rikkuneen kengän kokoon ja otin taas käyttöön - seuraavana päivänä rikkui toinen. Jälleen lisää liimaa ja kenkä tuli korjattua. Parin päivän käytön jälkeen saumat aukesivat taas ja vielä kerran liimasin ne, tällä kertaa no more nailsia käyttäen. Turha oli liimaa vaihtaa, lopputulos oli silti se sama, pohjat irti heti ensimmäisenä työpäivänä. Sen jälkeen päätin, että olkoot miten hienot kengät tahansa, ei niitä käyttää voi, jos pohjat vaativat joka päiväisen liimaamisen. Ihan hirveää tappiota noista ei kuitenkaan tule, sillä taisin maksaa noista uutena ostaessani ihan 2€ ja on noita kuitenkin sentään jokunen päivä käytettykin.

Lisäksi tietenkin vaatteita, joista lisää omassa jutussaan.

Kosmetiikan toisen neljänneksen poistot

Huhtikuusta kesäkuun loppuun purkkeja kertyi seuraavasti.

Provisorin käsi- ja vartalovoide tuubi on sitä tuttua ja turvallista, samoin Dermosilin fresh balance deo, Oriflamen Milk & Honey suihkugeeli on yksi suurista suosikeistani. Sen koostunusta on jonkin verran muutettu siitä ihan parhaasta alkuperäisestä, jolloin sitä myytiin sellaisissa kellertävissä tuubeissa ja itse tuotekin oli hunajankeltaista. Tämä nykyinen on vaaleampaa, eikä tuoksu ihan niin voimakkaasti hunajalta, mutta on muutoin tosi hyvä tuote. Oral-B:n hammastahna on Herra Kirjoitukselle antamani buzzausnäyte. Yksi kynsilakkakin poistui loputtomista kokoelmistani. Tällä kertaa annoin sen eteenpäin, sillä kyseessä oli  käyttämätön ja kokeilematon pullo Dermosilin  kirkkaanpunaista Amaranth kynsilakkaa - saaja oli siihen kovasti tyytyväinen.

Naamaakin on pesty, siitä todisteena jälleen yksi tyhjä pullo Dermosilin vaahtoavaa pinkkiä kasvojen puhdistusainetta, myös hampaiden harjausbileiden tuubin jämät tulivat käytettyä ja yksi täyttöpullo shampootakin on taas tyhjentynyt. Siivotessani ravistelin kanisteria ja totesin sen olevan noin puolillaan eli 4R-shampoota käytetään meillä vielä pitkään samoissa täyttöpulloissa.

Hiusväri on näitä tuotteita, jotka tulevat hankituiksi ja poistuvat melkein samantien varastoista, niin kävi tällekin värille. Pohjaväri hiuksissani taisi vaan olla liian tumma, sillä odotin lopputuloksesta punaisempaa kuin se olikaan.

Ensimmäiseksi varmaan huomio kiinnittyy tuohon meikkilaukkuun ja xylident-hammaslankaimeen. Myönnetään, hammaslanka ei ole kosmetiikkaa, se on kuvassa siksi, että muistaisin seuraavalla kauppareisulla ostaa uutta. Meikkipussi on päältä siisti, mutta sisältä aivan rikki ja sotkuinen, olen saanut tämän joskus pikkutyttönä, joten ehkä se on aika vaihtaa uuteen ja ehjään.

Loput kuvassa olevista meikkituotteista ovatkin sellaisia, että olisin valmis pitämään ilobileet sen vuoksi, että ne ovat vihdoinkin loppu. Maybelinen puuteri on viimeinen kolmen sarjasta, jotka joskus itselleni huuto.netistä ostin - ilmeisesti minulla ei ole paluuta valkonaamaksi, sillä tuo oli jopa talvi-iholleni liian vaalea. Oriflamen Giordani stay -on lipstylo huulipunan olen ostanut jo kauan sitten, väri tuollainen vaalea beige eli ei lainkaan nykyistä minua - onneksi se loppui. Edessä oleva hajuvesi on viimeinen joskus hankkimistani Avonin hajuvesistä, nimeltään today, TOMORROW, always, mutta päätyi kyllä minun NEVER-listalleni liian makeana ja tunkkaisena. Vihretävän turkoosi kimalteikas Oriflamen Visions rajauskynä on yksi niistä tuotteista, joiden hankkimista olen syvästi ja perusteellisesti katunut.

Tokihan tuo kynä ei ollut kallis, maksoikohan peräti 4,95 € tai jotain sinne päin. Kun ensiksi sain sen käsiini, olin myyty, juuri tuon sävyistä ja kimaltavaa rajauskynää olin etsinyt kauan. Jos olisin tyytynyt katselemaan, olisi tuote varmaan ollut unelmien tuote, mutta kun minä yritin käyttääkin sitä. Jotenkin massa oli alusta alkaen niin kuivaa, ettei siitä saanut väriä leviämään luomille millään, näin siitäkin huolimatta, että käyttöaikaa tuotteelle oli jäljellä vaikka miten paljon. Kun sitten vähän enemmän koetit painaa esim. tuottetta käden selälle testattessa, niin naps, terä katkesi, usein myös luomelle levitettäessä, vaikka eihän silloin voi kovasti edes painaa. Tähän tosin saattaa olla osasyynä se, että onnistuin pudottamaan kynän pari kertaa sitä käsitellessäni, mutta siltikin epäilen osan ongelmasta olevan peräisin kynän väriosasta. Lisäksi kimalteet olivat niin isoina kiteinä, että ne raapivat ihoa. Vasta kynän viimeisistä senteistä on väri irronnut kunnolla, mutta siinä osassa kynää ei sitten olekaan enää kimalletta eli se on vain tavallinen vihreä rajausväri, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Mikäli nyt olisin ostopäätöstä tekemässä, niin jättäisin ostamatta, sen verran ongelmia tämän käytössä on ollut. Koen ansainneeni peräti sitkeyspalkinnon, kun olen saanut kynän käytettyä loppuun.

Palmoliven Happyful on ehdottomasti deodoranttien huipputuote, sitä ostan jatkossakin. Sen sijaan Yves Rocherin Maroccan rose dödö on sellainen tuote, jonka loppumisesta olen pelkästään onnellinen, kyseinen tuote ei soveltunut minulle eikä suihkepullokaan oikein toiminut, vaan tuote valui loppuvaiheessa enemmän käsille kuin suihkusi kainaloon. Edessä oleva kultakorkkinen pullo on matkamuisto, peräisin Orla-hotellista Copacabanalta, tuotteessa oli hauska salmiakkinen tuoksu, mutta riittoisaksi sitä ei voinut kehua, sillä 33 ml pullo tyhjeni kahdella pesukerralla, koska hiukset vaativat kaksi vaahdotusta ennen kuin puhdistuivat. WWW Infinite Keratiinihoitoainetta olen käyttänyt uskollisesti, sillä 500ml pullo on ollut riittoisa, koska tuote on tehokas pienelläkin määrällä. Pumppupullo on todella hyvä, joten se päätyy varmaan kierrätykseen eli täytetään seuraavaksi suihkugeelillä tai shampoolla.

Harmaa pullo on käsisaippuan kierrätyspullo, joka täytetään taas kerran (hankin saippuan 3 litran kannuissa, joten niistä riittää useampaakin täyttökertaan). Edessä oleva Yves Rocherin Soin Clarifiant normalising gel on ikivanha ja sen huomasi tuotteestakin, kun korkin avasi eli roskiin vain. Medisoft huulirasvakin loppui, taisin jossain vaiheessa ihmetelläkin kun yksikään huulirasvoistani ei ollut loppunut, nyt ne sitten alkavat olla kaikki loppuvaiheessa. Pepsodent white now hammastahna on ystävältä saatu testinäyte - ei lainkaan huono hammastahna. Viimeisimpänä kuvassa on Vevay Facecare cleanser, joka kuuluu sille listalle, että missään tapauksessa en ostaisi toista vastaavaa tuotetta. Minusta tämä ei juuri puhdistanut kasvoja, raikastamisesta tai muusta luvatusta puhumattakaan.

Vielä viimeiset pari poistoa mukaan saldoon eli shampoota jälleen kerran yksi pullo, ruskea kulmakynä ja vielä yksi hammastahna. Eli ei mitään uutta auringon alla.

Ensimmäisen neljänneksen saldo 33 purkkia, toisen neljänneksen saldo 25 purkkia.Viime kerralla mainitsin peitevoiteesta, joka riittäisi vähän aikaa huhtikuussakin - tuote on osoittautunut superriittoisaksi, sitä on jäljellä vieläkin, vaikka sitä on käytetty säännöllisesti lähes päivittäin.