Olen julkaissut useampia kanareseptejä, mutta en muista onko tämä Ievuskaiselta saamani herkkuresepti koskaan päätynyt blogiin asti, joten julkaisen sen nyt.
Mustapekka kana
Tarvitset:
1 rkl öljyä paistamiseen
450g marinoimattomia broilersuikaleita
2 isohkoa päärynää
1 prk mustapekka ruokakermaa
1 rkl maitoa
1-2 tl suolaa
½ -1 tl chiliä
125g (½ pkt) perinteistä Koskenlaskija sulatejuustoa
Paista broilersuikaleet öljyssä. Kuori ja paloittele päärynät pieniksi lohkoiksi. Laita isohkoon uunivuokaan ensin kerros päärynälohkoja (1/3 päärynöistä) ja ripottele niiden päälle suolaa ja chiliä, kaada päälle ½ broilersuikaleista, lisää päärynälohkoja ja mausteista, loput broilereista ja loput päärynät. Sen jälkeen kaada ruokakerma vuokaan ja huuhtele purkillinen lusikallisella maitoa. Lopuksi laita päälle Koskenlaskijaviipaleita.
Paista 200 asteessa n. 35 min kunnes päärynät ovat pehmeitä. Tarjoile salaatin ja riisin kera.
torstai 27. kesäkuuta 2013
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Hyvä minä!
Päätin sitten seurata kuukauden ajan ostoksiani ja kirjata kaikki hankintani ylös.
Selvisin siitä kunnialla melkein kaksi viikkoa, sillä eilen tajusin hävittäneeni kaksi juhannuksen aikaista kassakuittia. Pistin ne ihan itse pienillä käsilläni roskiin ja ohjeistin vielä herra Kirjoitusta tyhjäämään paperiroskiksen.
Aplodeja minulle!
Toinen kuitti oli helposti muistettavissa, siinä oli kaksi tavaraa. Paprikoita ja ykis maitopurkki. Maito maksaa lähikaupassamme 1,09 purkki ja paprikapussi on vielä tallella, kun niitä kaikkia ei ole syöty. Tuon voi siis helposti korvata käsinkirjoitetulla kuitilla ja summan tarkistaa yhteenlaskusta ja tiliotteelta. Vaan entäs se toinen kuitti, silloin kun tuli ostettua sipsipussi, karkkia, jäätelöä ja jotain muutakin. Nyt olen sitten epätoivoisesti koettanut muistella, mitä kaikkea tuolloin tuli ostetuksi ja kirjoittaa niistä kuittia. Tänään poikkean kaupassa katsomassa jäätelöpaketin hinnan ja katson visalta loppusumman - katsotaan paljonko arvioni heittää todellisuudesta eli montako tavaraa olen unohtanut ostaneeni.
En voi uskoa, että olen taloudenpidossa todella näin luotettava ja tehokas, etten selviä kotikirjanpidosta edes kuukautta!
Toinen ongelma on muodostunut lahjakorteista, joilla on tullut maksettua mm. vaatteet ja kengät. Miten ne kirjataan menoihin, kai senkin jossain pitäisi näkyä, että vaatteita on tullut ostettua vaikka rahaa ei olekaan liikuteltu mihinkään suuntaan.
Selvisin siitä kunnialla melkein kaksi viikkoa, sillä eilen tajusin hävittäneeni kaksi juhannuksen aikaista kassakuittia. Pistin ne ihan itse pienillä käsilläni roskiin ja ohjeistin vielä herra Kirjoitusta tyhjäämään paperiroskiksen.
Aplodeja minulle!
Toinen kuitti oli helposti muistettavissa, siinä oli kaksi tavaraa. Paprikoita ja ykis maitopurkki. Maito maksaa lähikaupassamme 1,09 purkki ja paprikapussi on vielä tallella, kun niitä kaikkia ei ole syöty. Tuon voi siis helposti korvata käsinkirjoitetulla kuitilla ja summan tarkistaa yhteenlaskusta ja tiliotteelta. Vaan entäs se toinen kuitti, silloin kun tuli ostettua sipsipussi, karkkia, jäätelöä ja jotain muutakin. Nyt olen sitten epätoivoisesti koettanut muistella, mitä kaikkea tuolloin tuli ostetuksi ja kirjoittaa niistä kuittia. Tänään poikkean kaupassa katsomassa jäätelöpaketin hinnan ja katson visalta loppusumman - katsotaan paljonko arvioni heittää todellisuudesta eli montako tavaraa olen unohtanut ostaneeni.
En voi uskoa, että olen taloudenpidossa todella näin luotettava ja tehokas, etten selviä kotikirjanpidosta edes kuukautta!
Toinen ongelma on muodostunut lahjakorteista, joilla on tullut maksettua mm. vaatteet ja kengät. Miten ne kirjataan menoihin, kai senkin jossain pitäisi näkyä, että vaatteita on tullut ostettua vaikka rahaa ei olekaan liikuteltu mihinkään suuntaan.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Juhannusmietteitä
Kauas pilvet karkaavat
Juhannuspäivänä päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa takapihalle, hän keinuun ja minä nurmikolle. Tarkoitus oli nauttia rentouttavasta hetkestä luonnon helmassa. Alkuun tunnelma olikin idyllinen, mutta sitten jostain luoteen suunnalta valui auringon eteen pilvi, joka pimensi maiseman ja viilensi ilman heti hyytäväksi. Se sai meidän suuntaamaan katseemme taivaalle ja siellä ne sitten melkoisen hetken pysyivätkin, sillä jäimme tuijottelemaan pilviä. Maatuuli tai oikeampi termi taitaa olla alatuuli, sillä maatuulihan viittaa maalta merelle käyvään tuuleen, kuljetti pieniä pilvilauttoja vauhdikkaasti taivaan kannen poikki katselusuunnassani vasemmalta oikealle. Samaan aikaan ylätuuli puski valtavia isoja pilvimassoja horisontista ylöspäin. Sellaisissa aukkokohdissa, jossa näkyi taivasta, se muuttui pilvien kohdatessa ikään kuin kiehuvaksi valkoiseksi höyryksi, jossa pilvet pyörivät hurjasti muodostaen yhä uusia jännittäviä kuvioita. Siinä me sitten istuimme kumpikin tahollamme ja tuijotimme sanattomina, niska kenossa taivasta.
Lopulta ennen kuin niskat aivan jäykistyivät tuohon ylöspäin suunnattuun asentoon, totesimme pilvien muuttuneen valkoisista taivaan lampaista uhkaavan mustan harmaiksi jättiläisiksi ja päätimme, että on aika varjella itseämme ja omaisuuttamme kastumiselta ja siirtyä takaisin sisätiloihin.
Kamerakin olisi ollut mukana, vaan eipä tullut otettua yhtään kuvaa, suu auki vaan tuijotettiin tuota näkyä.
Paratiisi
Juhannussunnuntaina aivan hirveä työyön jälkeen raahauduin pihalle nauttimaan auringosta siinä iltapäivä kahden maissa. Levitettyäni mattoni ja asettauduttuani takapihalle, tajusin saapuneeni todelliseen vehreään paratiisiin. Vaikka lempikoivuni ja pihlajani uhrattiin julmasti autoilun hyväksi ja jyrättiin laajennettavan parkkipaikan tieltä, jäi minulle jäljelle sentään vielä yksi pihlaja ja lehmus sekä pensasaita reunustamaan ykstyisen paratiisini nurkkia ja tarjoamaan varjoa sitä haluaville - minä en sitä kyllä halunnut, näillä leveysasteilla aurinko paistaa muutenkin aivan liian vähän. Niinpä iloitsin suunnattomasti hohtavan siniseltä taivaalta täydeltä terältä paistavasta auringosta ja parista pienestä pilven hattarasta jossain sivulla. Todellinen Suomi-Filmi idylli.
Nautin paratiisini tarjoamasta täydellisestä rauhasta ja hiljaisuudesta lähes tunnin, lepuutin silmiäni ja vain olin. En olisi ikinä ajatellut olevani keskellä isoa kaupunkia, niin täydellisen rikkumaton tuo hiljaisuus oli. Oikeastaan ainoa ääni oli lehtien havina, mitään muuta ei kuulunut. Ensimmäinen merkki vierasolioiden invaasiosta hiljaisuuden saarekkeeseeni olivat linnut, jotka aivan yllättäen kolmen aikaan heräsivät laulelemaan ja lentelemään. Luonnonäänet ovat kyllä ihania, mutta olisin silti arvostanut enemmän hiljaisuutta tai satakielen laulua kuin lentelevää räkättiparvea, joka minut haavemaailmastani palautti todellisuuteen.
Seuraavaksi sitten saapuikin todellinen rauhanhäiritsijä, nimittäin kaiutin neljällä pyörällä pumputteli ohitse ja pian sen jälkeen alkoi kuulua muidenkin autonovien pauketta, kova äänistä jutustelua, korkokenkien napsetta ja vielä kovaäänisempää puhetta. Ennen kello viittä minun oli pakko hylätä autiosta ylikansoittuneeksi muuttunut paratiisini ja suunnistaa sisälle. Silti olo oli uskomattoman rentoutunut ikään kuin olisin ollut pidemmälläkin lomalla.
Rice and curry
Juhannuksen onnistuminen liittyy siihen, ettei sitten kertaakaan käyty ulkona syömässä. Vaikka ei se kotiruokakaan niitä kaikkein terveellisimpiä ollut ja karkkeja ynnä muuta herkkua tuli syötyä, oli tuo sentään edistystä. Normaalisti juhannuksena olisi käyty vähintään kahdesti roskaruokailemassa.
Juhannuspäivänä päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa takapihalle, hän keinuun ja minä nurmikolle. Tarkoitus oli nauttia rentouttavasta hetkestä luonnon helmassa. Alkuun tunnelma olikin idyllinen, mutta sitten jostain luoteen suunnalta valui auringon eteen pilvi, joka pimensi maiseman ja viilensi ilman heti hyytäväksi. Se sai meidän suuntaamaan katseemme taivaalle ja siellä ne sitten melkoisen hetken pysyivätkin, sillä jäimme tuijottelemaan pilviä. Maatuuli tai oikeampi termi taitaa olla alatuuli, sillä maatuulihan viittaa maalta merelle käyvään tuuleen, kuljetti pieniä pilvilauttoja vauhdikkaasti taivaan kannen poikki katselusuunnassani vasemmalta oikealle. Samaan aikaan ylätuuli puski valtavia isoja pilvimassoja horisontista ylöspäin. Sellaisissa aukkokohdissa, jossa näkyi taivasta, se muuttui pilvien kohdatessa ikään kuin kiehuvaksi valkoiseksi höyryksi, jossa pilvet pyörivät hurjasti muodostaen yhä uusia jännittäviä kuvioita. Siinä me sitten istuimme kumpikin tahollamme ja tuijotimme sanattomina, niska kenossa taivasta.
Lopulta ennen kuin niskat aivan jäykistyivät tuohon ylöspäin suunnattuun asentoon, totesimme pilvien muuttuneen valkoisista taivaan lampaista uhkaavan mustan harmaiksi jättiläisiksi ja päätimme, että on aika varjella itseämme ja omaisuuttamme kastumiselta ja siirtyä takaisin sisätiloihin.
Kamerakin olisi ollut mukana, vaan eipä tullut otettua yhtään kuvaa, suu auki vaan tuijotettiin tuota näkyä.
Paratiisi
Juhannussunnuntaina aivan hirveä työyön jälkeen raahauduin pihalle nauttimaan auringosta siinä iltapäivä kahden maissa. Levitettyäni mattoni ja asettauduttuani takapihalle, tajusin saapuneeni todelliseen vehreään paratiisiin. Vaikka lempikoivuni ja pihlajani uhrattiin julmasti autoilun hyväksi ja jyrättiin laajennettavan parkkipaikan tieltä, jäi minulle jäljelle sentään vielä yksi pihlaja ja lehmus sekä pensasaita reunustamaan ykstyisen paratiisini nurkkia ja tarjoamaan varjoa sitä haluaville - minä en sitä kyllä halunnut, näillä leveysasteilla aurinko paistaa muutenkin aivan liian vähän. Niinpä iloitsin suunnattomasti hohtavan siniseltä taivaalta täydeltä terältä paistavasta auringosta ja parista pienestä pilven hattarasta jossain sivulla. Todellinen Suomi-Filmi idylli.
Nautin paratiisini tarjoamasta täydellisestä rauhasta ja hiljaisuudesta lähes tunnin, lepuutin silmiäni ja vain olin. En olisi ikinä ajatellut olevani keskellä isoa kaupunkia, niin täydellisen rikkumaton tuo hiljaisuus oli. Oikeastaan ainoa ääni oli lehtien havina, mitään muuta ei kuulunut. Ensimmäinen merkki vierasolioiden invaasiosta hiljaisuuden saarekkeeseeni olivat linnut, jotka aivan yllättäen kolmen aikaan heräsivät laulelemaan ja lentelemään. Luonnonäänet ovat kyllä ihania, mutta olisin silti arvostanut enemmän hiljaisuutta tai satakielen laulua kuin lentelevää räkättiparvea, joka minut haavemaailmastani palautti todellisuuteen.
Seuraavaksi sitten saapuikin todellinen rauhanhäiritsijä, nimittäin kaiutin neljällä pyörällä pumputteli ohitse ja pian sen jälkeen alkoi kuulua muidenkin autonovien pauketta, kova äänistä jutustelua, korkokenkien napsetta ja vielä kovaäänisempää puhetta. Ennen kello viittä minun oli pakko hylätä autiosta ylikansoittuneeksi muuttunut paratiisini ja suunnistaa sisälle. Silti olo oli uskomattoman rentoutunut ikään kuin olisin ollut pidemmälläkin lomalla.
Rice and curry
Juhannuksen onnistuminen liittyy siihen, ettei sitten kertaakaan käyty ulkona syömässä. Vaikka ei se kotiruokakaan niitä kaikkein terveellisimpiä ollut ja karkkeja ynnä muuta herkkua tuli syötyä, oli tuo sentään edistystä. Normaalisti juhannuksena olisi käyty vähintään kahdesti roskaruokailemassa.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Vogelin kasvis-vuohenjuustogratiini
Sain kaksi Herbamare-yrttisuola näytettä ja niiden mukana mitä mielenkiintoisimma reseptin. En ole vielä ehtinyt kokeilla tätä, mutta vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että haluan sen tänne talteen.
Vogelin kasvis-vuohenjuustogratiini
4 hengelle
Raaka-aineet
1kg vihanneksia: porkkanoita, kesäkurpitsaa, parsakaalia
1 oksa rosmariinia
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
½ tl Herbamare yrttisuolaa
200g tomaatteja
300g vuohenjuustoa
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
Ohjeet
1. Leikkaa porkkanat ja kesäkurpitsa noin puolen sentin viipaleiksi. Lohko parsakaalin kukinnot, viipaloi myös varsi. Höyrytä vihannekset rapean kypsiksi (ei ylikypsiksi). Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta vesi pois.
2. Silppua rosmariini, lisää öljy ja Herbamare, sekoita. Lisää seos vihanneksiin, sekoita hyvin. Leikkaa tomaatit ja vuohenjuusto mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lado vihannekset, juusto ja tomaatit suureen uunivuokaan. Valuta päälle hunajaa ja öljyä.
3. Laita kypsymään uunin yläosaan 200 asteeseen noin 15 minuutiksi kunnes juusto on sulanut.
Vinkki: Gratiinin voi valmistaa hyvin eri satokauden vihanneksista esim. keitetyt perunaviipaleet sopivat hyvin reseptiin. Lämmin vuohenjuusto tai pieni kypsä pehmeä juusto (Tomme, Camembert) hunajalla, pähkinäöljyllä, pähkinöillä ja timjamilla maustettuna on tyylikäs ja maukas jälkiruoka.
Vogelin kasvis-vuohenjuustogratiini
4 hengelle
Raaka-aineet
1kg vihanneksia: porkkanoita, kesäkurpitsaa, parsakaalia
1 oksa rosmariinia
1 rkl sitruunaoliiviöljyä
½ tl Herbamare yrttisuolaa
200g tomaatteja
300g vuohenjuustoa
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
Ohjeet
1. Leikkaa porkkanat ja kesäkurpitsa noin puolen sentin viipaleiksi. Lohko parsakaalin kukinnot, viipaloi myös varsi. Höyrytä vihannekset rapean kypsiksi (ei ylikypsiksi). Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta vesi pois.
2. Silppua rosmariini, lisää öljy ja Herbamare, sekoita. Lisää seos vihanneksiin, sekoita hyvin. Leikkaa tomaatit ja vuohenjuusto mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Lado vihannekset, juusto ja tomaatit suureen uunivuokaan. Valuta päälle hunajaa ja öljyä.
3. Laita kypsymään uunin yläosaan 200 asteeseen noin 15 minuutiksi kunnes juusto on sulanut.
Vinkki: Gratiinin voi valmistaa hyvin eri satokauden vihanneksista esim. keitetyt perunaviipaleet sopivat hyvin reseptiin. Lämmin vuohenjuusto tai pieni kypsä pehmeä juusto (Tomme, Camembert) hunajalla, pähkinäöljyllä, pähkinöillä ja timjamilla maustettuna on tyylikäs ja maukas jälkiruoka.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Lahjakortti = ostolakon loppu
Alkuvuodesta asetin itselleni haasteen olla ostamatta vaatteita, kenkiä tai kosmetiikkaa. Melkein kuusi kuukautta selvisin ostamatta yhtään vaatetta tai yhtään paria kenkiä, mutta sitten tuli lankeemus. Selasin piironginlaatikossa säilyttämiäni lahjakortteja ja tajusin niistä muutaman menevän umpeen aivan tuota pikaa. Nuukana ihmisenä en tietenkään voinut jättää niitä käyttämättä, sehän olisi kuin olisin heittänyt rahaa roskiin, joten suunnistimme Herra Kirjoituksen kanssa kauppaan. Tarkoitukseni oli olla ovela ja ostaa lahjakorteilla jotain puolisolleni, jolloin ostolakkoni ei olisi rikkoutunut. Valitettavasti vain sopivia miesten vaatteita ei löytynyt, mutta sitäkin enemmän ihania naisten tavaroita.
Rakas puolisoni tosin kommentoi osaa hankinnoistani toteamalla, että sä olet taas käynyt omalla vaatekaapillasi - olen siis ilmeisen ennalta arvattava hankinnoissani.
Seppälän alesta mukaan päätyivät ihana vihreä pusero, beiget nilkkurit ja kaksi hattua. Nämä viimeksi mainitut lähinnä hullu päähänpisto, jota ei ehkä tule koskaan käytettyä, mutta hankintahetkellä ne tuntuivat loistoidealta. No tuskinpa se kolme euroa, jonka noista yhteensä maksoin vie minua konkursiiin, vaikka en noita koskaan käyttäisikään. Sen verran jo mallasin, että molempiin löytyy sopiva huivi - violettiin tuon nauhan värinen ja vaaleaan tuollainen samanlainen nude.
Pusero on tosiaan tutun oloinen, koska minulla on joskus ollut lähes samanvärinen silkkipusero. Tämän tajuaminen herätti ajatuksen, että missähän se oikein on. En ainakaan muista poistaneeni sitä vaatekaapistani tai lainanneeni kenellekään, tuunaamisesta nyt puhumattakaan. Puseron ehdoton juttu olivat 3/4 hihat ja kaula-aukon leikkaus, joka ei ole ihan tavallinen, vaikka kaulukset normaalit herrainkaulukset ovatkin. Pusero oli alennuksen alennuksessa ja kustansi 6€. Näyttää muuten kuvassa sinisemmältä kuin todellisuudessa on, oikea väri on sellainen lähes smaragdimainen.
Nilkkureiden materiaalina on mokkajäljitelmä, korot tukevat, koroissa korkeutta n. 7 cm kiitos piiloplaton. Kengät ovat sekä malliltaan että väriltään nekin tuttua minua - nämä on tarkoitus ottaa työmatkakäyttöön syksymmällä ja pakottaa vaurioitunut nilkkani pikkuhiljaa sietämään korkokenkiä. Nämäkin oli alennuksen jälkeen vielä alennettu ja maksoivat kympin. Koko 19 euron Seppälä shoppailuni kuittasin lahjakorteilla ja vielä jäi yksi kortti, johon jäi jokunen euro käyttämättä, mutta nyt on sitten taas kaksi vuotta aikaa miettiä, mihin sen käyttää.
Kun sitten oli saatu shoppailu hyvälle alulle, poikkesimme myös paikallisella kirpputorilla ja sieltäkin tuli tehtyä löytäjä ihan euron edestä. Hiuspanta, jonka koristeena on pieni rusetti ja pinta nahkaa, maksoi 50c ja käyttämättömät ripsentaivuttimet toisen 50c. Molemmat olivat kyllä ihan tarpeellisia hankintoja - erityisesti nuo ripsentaivuttimet, sillä vanhoista alkaa olla silikonit aikansa eläneet ja uudet vaihtokappaleet maksavat paljon enemmän kuin 50c.
Jospa nämä hankinnat nyt sitten riittäisivät hetkeksi.
Rakas puolisoni tosin kommentoi osaa hankinnoistani toteamalla, että sä olet taas käynyt omalla vaatekaapillasi - olen siis ilmeisen ennalta arvattava hankinnoissani.
Seppälän alesta mukaan päätyivät ihana vihreä pusero, beiget nilkkurit ja kaksi hattua. Nämä viimeksi mainitut lähinnä hullu päähänpisto, jota ei ehkä tule koskaan käytettyä, mutta hankintahetkellä ne tuntuivat loistoidealta. No tuskinpa se kolme euroa, jonka noista yhteensä maksoin vie minua konkursiiin, vaikka en noita koskaan käyttäisikään. Sen verran jo mallasin, että molempiin löytyy sopiva huivi - violettiin tuon nauhan värinen ja vaaleaan tuollainen samanlainen nude.
Pusero on tosiaan tutun oloinen, koska minulla on joskus ollut lähes samanvärinen silkkipusero. Tämän tajuaminen herätti ajatuksen, että missähän se oikein on. En ainakaan muista poistaneeni sitä vaatekaapistani tai lainanneeni kenellekään, tuunaamisesta nyt puhumattakaan. Puseron ehdoton juttu olivat 3/4 hihat ja kaula-aukon leikkaus, joka ei ole ihan tavallinen, vaikka kaulukset normaalit herrainkaulukset ovatkin. Pusero oli alennuksen alennuksessa ja kustansi 6€. Näyttää muuten kuvassa sinisemmältä kuin todellisuudessa on, oikea väri on sellainen lähes smaragdimainen.
Nilkkureiden materiaalina on mokkajäljitelmä, korot tukevat, koroissa korkeutta n. 7 cm kiitos piiloplaton. Kengät ovat sekä malliltaan että väriltään nekin tuttua minua - nämä on tarkoitus ottaa työmatkakäyttöön syksymmällä ja pakottaa vaurioitunut nilkkani pikkuhiljaa sietämään korkokenkiä. Nämäkin oli alennuksen jälkeen vielä alennettu ja maksoivat kympin. Koko 19 euron Seppälä shoppailuni kuittasin lahjakorteilla ja vielä jäi yksi kortti, johon jäi jokunen euro käyttämättä, mutta nyt on sitten taas kaksi vuotta aikaa miettiä, mihin sen käyttää.
Kun sitten oli saatu shoppailu hyvälle alulle, poikkesimme myös paikallisella kirpputorilla ja sieltäkin tuli tehtyä löytäjä ihan euron edestä. Hiuspanta, jonka koristeena on pieni rusetti ja pinta nahkaa, maksoi 50c ja käyttämättömät ripsentaivuttimet toisen 50c. Molemmat olivat kyllä ihan tarpeellisia hankintoja - erityisesti nuo ripsentaivuttimet, sillä vanhoista alkaa olla silikonit aikansa eläneet ja uudet vaihtokappaleet maksavat paljon enemmän kuin 50c.
Jospa nämä hankinnat nyt sitten riittäisivät hetkeksi.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Iloista juhannusta!
Se on sitten jälleen keskikesänjuhlan aika, jota tällä kertaa mitä ilmeisimmin vietetään sekä aurinkoisissa että perinteiseen tapaan työllisissä tunnelmissa.
Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista, aurinkoista ja ihanaa juhannusta.
Ensimmäisen kuvan tunnelmat ovat kuin kotinurkilta.
P.s. tajusinpa juuri, että tämä on sitten neljäs juhannuksen toivotukseni blogin kautta ja blogi on aivan karvaa vaille viisi vuotias - niin se aika kuluu.
Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista, aurinkoista ja ihanaa juhannusta.
P.s. tajusinpa juuri, että tämä on sitten neljäs juhannuksen toivotukseni blogin kautta ja blogi on aivan karvaa vaille viisi vuotias - niin se aika kuluu.
Budjettivisakuu
Olen useampaan kertaan maininnut, miten hankala minun on pitää kirjanpitoa ja seurata menoja ja tuloja muutoin kuin sillä karkealla "vähemmän pitää mennä, mitä tulee" asteikolla. Nyt kuitenkin päätin, että kyllä minä aikuinen, tavoitteellinen ihminen yhden kuukauden jaksan menoni kirjata ja katsoa, miten paljon ja mihin poltan rahaa.
Aloitin kesäkuun tilipäivästä, koska satuin saamaan kuningasajatukseni juuri tuolloin. Epärealistinen alku, koska lomarahat maksetaan kesäkuussa, hyvänä tasapainottajana kuitenkin autovero ja auton vakuutukset koko vuodeksi, ne kun menivät maksuun samaan aikaan. Samalla päätin kokeilla myös kerran elämässäni visan käyttöä, luottokorttien kirouksista kun kirjoitetaan paljon ja todella monet kertovat, miten leikkaavat korttinsa kahtia tai piilottavat sen piironginlaatikkoon. Niinpä minä periaatteellisena vastarannan kiiskenä päätin toimia toisin ja kaivoin sen oman käyttämättömän visani sieltä piironginlaatikosta. Tarkoitus olisi toimia inhimillisenä koekaniinina ja katsoa lisääkö tai muuttaako visalla maksaminen kulutustani mitenkään. Varmistaakseni sen, että käytän pääsääntöisesti visaa jätin "kuukausirahan" siirtämättä pankkikorttitililleni, sillä ajatuksella että saahan sinne sitten muutamalla klikkauksella siirrettyä rahaa, jos tarve vaatii.
Tarkasta budjetoinnista oppia ottaneena suunnittelin myös perheemme juhannusostokset huolella. Kävin läpi työmatkani varrella olevien kauppojen tarjoukset ja laadin kauppalistan, jota piti kaupassa noudattaa. Onnekseni matkan varrella on kolme isoa kauppaa, joissa on eri tarjoukset ja useampaan poikkeaminen ei kuluta lisää bensaa vain aikaa. Herra Kirjoitus sai oman kauppalistansa ja yhden kaupan, jossa poiketa.
Ei mennyt tuo kaupoissa käynti minun osaltani niin kuin Strömsössä, Herra Kirjoitus sen sijaan pysyi täsmälleen listassaan ja toi vain pyydetyt tavarat. Ensimmäisen kaupan ostoslistalla oli jauhelihaa, rypäleitä, hapankorppuja ja kermaviiliä. Noiden edellä mainittujen lisäksi koriin päätyivät myös jäävuorisalaatti, tomaatteja ja pullollinen juoksevaa Floraa, joista viimeksi mainittu tarjouksessa ja kotoa loppu. Ylitin arvioidun budjettini kolmella eurolla. Seuraavan kaupan listalla oli maitoa, pekonia, sipsipussi ja jäätelöä. Kaikki muutkin olivat tajunneet, että jäätelötarjous oli huumaavan hyvä, joten jäätelöt olivat loppu. Niiden tilalle koriin päätyivät sitten ruukkurucola (jonka olen ajatellut istuttaa maahan kun se on kertaalleen tyhjätty ja kasvattaa siitä toisenkin sadon) ja kurkku sekä Ciabatta leipä, joka oli samanhintainen kuin toisen kaupan tarjouspatonki (päätin siis jättää patongin ostamatta ja ostaa leivän sen sijaan). Tässä kaupassa budjetti alittui melkein kahdella eurolla. Sipsit olisi kyllä voinut jättää ostamatta, mutta kun sentään on juhannus...
Kolmas ja viimeinen kauppa, jonka listalla oli patonki (joka siis vaihdettiin tuohon vastapaistettuun ciabattaan), maissi, rooman salaatti, kesäkurpitsa, perunasalaatti-duo, kuivahiiva ja pöytämargariini. Lopputulos oli sitten seuraava: rooman salaatti, perunasalaatti, kuivahiiva, tarjous margariinit, kesäkurpitsa, maissit ja 1 kg juustoa. Mistäs se juusto yhtäkkiä tuohon tupsahti? Tokihan juusto oli tarjouksessa, mutta silti... Ylitin budjettini lähes kolmella eurolla, vaikka olinkin laskenut kuivahiivalle ja kesäkurpitsalle huomattavasti suuremmat hinnat kuin mitä ne todellisuudessa maksoivat. Tässä kaupassa tosin tili ei juuri vajennut, koska osa laskusta maksettiin pullopalautuksilla, osa lahjakortilla ja vasta loput rahalla. Kaikkiaan ostokset tekivät n. 40€ budjetoidun 36 euron sijaan, normaaleilla karkkiostoksillamme lisättynä tuo summa tosin olisi varmaan ollut 45€.
Herra Kirjoituksen tuomisina olivat grillimakkarat ja tuore ananas, kaikki tarjouksesta.
Noilla eväillä ja kaapeissa valmiina olevalla sisällöllä olisi nyt sitten tarkoitus päästä kuun vaihteeseen asti. Osan jo kokkasinkin ruoaksi, josta osan pakastin.
Aloitin kesäkuun tilipäivästä, koska satuin saamaan kuningasajatukseni juuri tuolloin. Epärealistinen alku, koska lomarahat maksetaan kesäkuussa, hyvänä tasapainottajana kuitenkin autovero ja auton vakuutukset koko vuodeksi, ne kun menivät maksuun samaan aikaan. Samalla päätin kokeilla myös kerran elämässäni visan käyttöä, luottokorttien kirouksista kun kirjoitetaan paljon ja todella monet kertovat, miten leikkaavat korttinsa kahtia tai piilottavat sen piironginlaatikkoon. Niinpä minä periaatteellisena vastarannan kiiskenä päätin toimia toisin ja kaivoin sen oman käyttämättömän visani sieltä piironginlaatikosta. Tarkoitus olisi toimia inhimillisenä koekaniinina ja katsoa lisääkö tai muuttaako visalla maksaminen kulutustani mitenkään. Varmistaakseni sen, että käytän pääsääntöisesti visaa jätin "kuukausirahan" siirtämättä pankkikorttitililleni, sillä ajatuksella että saahan sinne sitten muutamalla klikkauksella siirrettyä rahaa, jos tarve vaatii.
Tarkasta budjetoinnista oppia ottaneena suunnittelin myös perheemme juhannusostokset huolella. Kävin läpi työmatkani varrella olevien kauppojen tarjoukset ja laadin kauppalistan, jota piti kaupassa noudattaa. Onnekseni matkan varrella on kolme isoa kauppaa, joissa on eri tarjoukset ja useampaan poikkeaminen ei kuluta lisää bensaa vain aikaa. Herra Kirjoitus sai oman kauppalistansa ja yhden kaupan, jossa poiketa.
Ei mennyt tuo kaupoissa käynti minun osaltani niin kuin Strömsössä, Herra Kirjoitus sen sijaan pysyi täsmälleen listassaan ja toi vain pyydetyt tavarat. Ensimmäisen kaupan ostoslistalla oli jauhelihaa, rypäleitä, hapankorppuja ja kermaviiliä. Noiden edellä mainittujen lisäksi koriin päätyivät myös jäävuorisalaatti, tomaatteja ja pullollinen juoksevaa Floraa, joista viimeksi mainittu tarjouksessa ja kotoa loppu. Ylitin arvioidun budjettini kolmella eurolla. Seuraavan kaupan listalla oli maitoa, pekonia, sipsipussi ja jäätelöä. Kaikki muutkin olivat tajunneet, että jäätelötarjous oli huumaavan hyvä, joten jäätelöt olivat loppu. Niiden tilalle koriin päätyivät sitten ruukkurucola (jonka olen ajatellut istuttaa maahan kun se on kertaalleen tyhjätty ja kasvattaa siitä toisenkin sadon) ja kurkku sekä Ciabatta leipä, joka oli samanhintainen kuin toisen kaupan tarjouspatonki (päätin siis jättää patongin ostamatta ja ostaa leivän sen sijaan). Tässä kaupassa budjetti alittui melkein kahdella eurolla. Sipsit olisi kyllä voinut jättää ostamatta, mutta kun sentään on juhannus...
Kolmas ja viimeinen kauppa, jonka listalla oli patonki (joka siis vaihdettiin tuohon vastapaistettuun ciabattaan), maissi, rooman salaatti, kesäkurpitsa, perunasalaatti-duo, kuivahiiva ja pöytämargariini. Lopputulos oli sitten seuraava: rooman salaatti, perunasalaatti, kuivahiiva, tarjous margariinit, kesäkurpitsa, maissit ja 1 kg juustoa. Mistäs se juusto yhtäkkiä tuohon tupsahti? Tokihan juusto oli tarjouksessa, mutta silti... Ylitin budjettini lähes kolmella eurolla, vaikka olinkin laskenut kuivahiivalle ja kesäkurpitsalle huomattavasti suuremmat hinnat kuin mitä ne todellisuudessa maksoivat. Tässä kaupassa tosin tili ei juuri vajennut, koska osa laskusta maksettiin pullopalautuksilla, osa lahjakortilla ja vasta loput rahalla. Kaikkiaan ostokset tekivät n. 40€ budjetoidun 36 euron sijaan, normaaleilla karkkiostoksillamme lisättynä tuo summa tosin olisi varmaan ollut 45€.
Herra Kirjoituksen tuomisina olivat grillimakkarat ja tuore ananas, kaikki tarjouksesta.
Noilla eväillä ja kaapeissa valmiina olevalla sisällöllä olisi nyt sitten tarkoitus päästä kuun vaihteeseen asti. Osan jo kokkasinkin ruoaksi, josta osan pakastin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
