"Nyt sä olet kyllä lukenut pari blogia liikaa" totesi Herra Kirjoitus yrittäenssäni esittää hänelle uusinta minimalismilöytöäni eli tietokoneen seurassa vietetyn ajan vähentämistä. En ole oikeastaan koskaan sen tarkkemmin miettinyt sitä, miten paljon aikaa kulutan koneen vieressä. Nyt asian tiedostettuani, ymmärrän, että se on todella paljon aikaa: paljon päivässä, vielä enemmän viikossa ja valtavasti kuukaudessa.
Yritän houkutella Herra Kirjoituksen mukaan datailun vähentämiseen, koska se on oikeasti tosia hankalaa "olla katsomatta koneelta paria juttua", jos toinenkin istuu koko ajan netissä tai puuhastelee jotain muuta koneella. Jospa pääsisimme sopuun sellaisesta järkevästä n. 90min per ilta kiintiöstä ja sittenkin se on ihan hirveästi aikaa. Tuossa reippaassa tunnissa ehtisi tsekata lempiblogit, kerätä pisteet, täyttää mielipidetutkmukset, kirjoittaa sähköpostit ja vielä päivittää bloginkin. Ei toki ihan kaikkea tuota yhdessä illassa, mutta harvoinpa niitä ihan kaikkia juttuja on samana iltana tehtävä, vaan yhden asian voi hoitaa tänään, toisen huomenna jne. Sitä paitsi takaporttina toimisi tietenkin se, että kummallakin on pääsy koneelle ja nettiin töissä, jos vieroitusoireet ihan kamalan pahoiksi kasvavat, niin siellä voi sitten käyttää palasen kahvi- tai ruokatauosta netissä seikkailemiseen.
Ensimmäinen askel tätä kohti otettiin jo eilen illalla, kun sen sijaan että olisimme istuneet koko illan koneella lähdimmekin kaupunginosa kävelylle. Noita järjestää joku innokas nainen, joka kokoaa porukan noin kerran kuussa kiertämään milloin mitäkin osaa kaupunginosamme kortteleita ja mukana on aina "vanhoja partoja", jotka sitten muistelevat, mitä milläkin tontilla on joskus tapahtunut ja millaisia ihmisiä siinä on asunut. Hyvin mielenkiintoista kuultavaa ja hiukan erilailla tulee tutustuttua näihin asuinkulmiin tuota kautta. Hupaisaa tuossa on se, että tosi monet noista vanhemmista kävelijöistä ovat asuneet koko ikänsä tai lähes koko ikänsä samoilla kulmilla, ilmeisesti tuossa vanhassa puutalokaupunginosassa on jotain niin kiehtovaa, ettei sieltä vaan pysty muuttamaan pois.
Yritän kuitenkin tosissani houkutella Herra Kirjoituksen mukaan tuohon kokeiluun ja vaikka keksiä hänelle jotain pientä puuhaa illoiksi, jotta koko aika ei menisi koneen vieressä. Kaikkea pitää kokeilla, kokeillaan siis tätäkin.
torstai 20. kesäkuuta 2013
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Nukkumatti kynnet
Pläjäytetäänpä sitten kesän kunniaksi pitkästä aikaa eetteriin uudet kynnet.
Olin tässä taannoin Ievuskaisen kanssa shoppailemassa ja mutisin himostani siniseen kynsilakkaan - ilmeisen outo riivaus, sillä en edelleenkään ole mikään sinisen ystävä. Jotenkin vaan ne näyttivät kumman kutkuttavilta ne siniset pullot.
Olen edelleen ostolakossa kynsilakkojen suhteen, mutta ystävät ja sukulaiset ovat päättäneet pitää huolen siitä, että lakat eivät lopu kesken. Tällä kertaa asialla ei ollut Ievuskainen, vaan äitini, joka halusi ostaa minulle nimipäivälahjaksi lakan.
Pääsin sen sitten itse valitsemaan, koska paikallisen lähikaupan valikoimiin eivät kynsilakat kuulu, ja joku hassu mielleyhtymä sai nappaamaan Tokmannin ale-korista euron lakkapullon. Äiti meinasi tukehtua nauruun ja väitti minun ylittävän nuukailussa itseni jälleen kerran. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus hakea kalleinta Dioria toisen piikkiin, niin minä ostan yhden euron hintaisen lakkapullon.
Tuohon valintaan oli kyllä ihan perusteltu syy, joka ei ollut se väri, koska muistin itse asiassa omistavani Lumenen tummansininsen kynsilakan, jonka nimi on Avaruus tai jotain sinne päin. Kyseinen lakka kun sattui olemaan elämäni ensimmäinen magneettilakka.
Nuo magneettilakat ovat siitä erikoisia, että ne näyttävät lakatessa aivan tavallisilta metallinhohtoisilta kynsilakoilta, mutta kun märän lakan päällä, ei kuitenkaan niin, että se koskettaisi lakkaa, vaan hyvin lähellä, pitää lakkapakkauksessa ollutta magneettia lakka muuttuu kuviolliseksi. Tässä tapauksessa siis raidalliseksi.
Lakka ja magneetti myydään yleensä yhdessä ja paketissa oleva kuvio kertoo, miten lakka magneettikäsittelyn jälkeen asettuu. Muistan nähneen raitojen lisäksi ainakin ympyröitä ja kiemuroita kuviovaihtoehtoina silloin joskus, kun näitä jossain liikeessä katselin. Tässä siis pakkaus, itse lakka ja magneetti.
Otin kuvat ihan hirveessä kiireessä ennen töihin lähtöä ja sen kyllä valitettavasti näkee kuvanlaadusta.
Kynsissä on siis oikeasti kolmea sinistä sävyä raitoina: aivan vaaleaa sinistä, tummaa sinistä ja keskisinistä, mutta kaikista epätoivoisista yrityksistäni huolimatta en saanut värejä toistumaan järkevästi, vaikka miten yritin.
Hauskat nämä kaikesta mahdollisesta epämuodikkuudestaan huolimatta ovat. Tuskin mikään firma myy viimeisintä huutoa olevaa lakkaa tuohon hintaan, joten nämä varmaan ovat "so last season", mutta eipä tuo ole ennenkään minua haitannut.
Kynsien väri tuo mieleeni nukkumatin, joten lienee aika luonnollista kutsua niitä nukkumatti kynsiksi.
Olin tässä taannoin Ievuskaisen kanssa shoppailemassa ja mutisin himostani siniseen kynsilakkaan - ilmeisen outo riivaus, sillä en edelleenkään ole mikään sinisen ystävä. Jotenkin vaan ne näyttivät kumman kutkuttavilta ne siniset pullot.
Olen edelleen ostolakossa kynsilakkojen suhteen, mutta ystävät ja sukulaiset ovat päättäneet pitää huolen siitä, että lakat eivät lopu kesken. Tällä kertaa asialla ei ollut Ievuskainen, vaan äitini, joka halusi ostaa minulle nimipäivälahjaksi lakan.
Pääsin sen sitten itse valitsemaan, koska paikallisen lähikaupan valikoimiin eivät kynsilakat kuulu, ja joku hassu mielleyhtymä sai nappaamaan Tokmannin ale-korista euron lakkapullon. Äiti meinasi tukehtua nauruun ja väitti minun ylittävän nuukailussa itseni jälleen kerran. Nyt kun olisi ollut mahdollisuus hakea kalleinta Dioria toisen piikkiin, niin minä ostan yhden euron hintaisen lakkapullon.
Tuohon valintaan oli kyllä ihan perusteltu syy, joka ei ollut se väri, koska muistin itse asiassa omistavani Lumenen tummansininsen kynsilakan, jonka nimi on Avaruus tai jotain sinne päin. Kyseinen lakka kun sattui olemaan elämäni ensimmäinen magneettilakka.
Nuo magneettilakat ovat siitä erikoisia, että ne näyttävät lakatessa aivan tavallisilta metallinhohtoisilta kynsilakoilta, mutta kun märän lakan päällä, ei kuitenkaan niin, että se koskettaisi lakkaa, vaan hyvin lähellä, pitää lakkapakkauksessa ollutta magneettia lakka muuttuu kuviolliseksi. Tässä tapauksessa siis raidalliseksi.
Lakka ja magneetti myydään yleensä yhdessä ja paketissa oleva kuvio kertoo, miten lakka magneettikäsittelyn jälkeen asettuu. Muistan nähneen raitojen lisäksi ainakin ympyröitä ja kiemuroita kuviovaihtoehtoina silloin joskus, kun näitä jossain liikeessä katselin. Tässä siis pakkaus, itse lakka ja magneetti.
Otin kuvat ihan hirveessä kiireessä ennen töihin lähtöä ja sen kyllä valitettavasti näkee kuvanlaadusta.
Kynsissä on siis oikeasti kolmea sinistä sävyä raitoina: aivan vaaleaa sinistä, tummaa sinistä ja keskisinistä, mutta kaikista epätoivoisista yrityksistäni huolimatta en saanut värejä toistumaan järkevästi, vaikka miten yritin.
Hauskat nämä kaikesta mahdollisesta epämuodikkuudestaan huolimatta ovat. Tuskin mikään firma myy viimeisintä huutoa olevaa lakkaa tuohon hintaan, joten nämä varmaan ovat "so last season", mutta eipä tuo ole ennenkään minua haitannut.
torstai 13. kesäkuuta 2013
Lamput vihdoinkin valmiit
Jo aikaa sitten esittelin huuto.netistä hankkimani lamput, jotka oli tarkoitus tuunata uuteen uskoon. Tuunauksen aloituksesta löytyy juttu täältä, KLIK. Kyllästyin laskemaan maalauskertoja jossain neljännen ja viidennen maalauskerran välillä, sillä sininen väri ei ottanut peittyäkseen.
Kyllästyminen maalaamiseen näkyy valitettavasti maalausjäljessä, sillä se ei ole niin siistiä kuin toivoisin. Lampunvarjostimetkin ovat nuo väliaikaiset lastunauhasta tehdyt edelleen.
On äärimmäisen raivotuttavaa huomata muutenkin pieleen menneessä kaupassa vielä yksi vika tässä vaiheessa. Toinen lampunvarjostimen kehikoista on vääntynyt, eikä pysy suorassa vaikka miten asettelisi. Ehkä nuo johdotkin olisi pitänyt maalata, mutta kuten todettu, into ei riittänyt.
No ehkäpä nämä eivät tulleet meille jäädäkseen - olen päässyt kokeilemaan tätäkin ja se riittää. Olkoot nyt tuossa kesän ja katsotaan kutsuuko niitä sitten syksyllä uusi muokkaus, roskakori vai kierrätys.
Kyllästyminen maalaamiseen näkyy valitettavasti maalausjäljessä, sillä se ei ole niin siistiä kuin toivoisin. Lampunvarjostimetkin ovat nuo väliaikaiset lastunauhasta tehdyt edelleen.
On äärimmäisen raivotuttavaa huomata muutenkin pieleen menneessä kaupassa vielä yksi vika tässä vaiheessa. Toinen lampunvarjostimen kehikoista on vääntynyt, eikä pysy suorassa vaikka miten asettelisi. Ehkä nuo johdotkin olisi pitänyt maalata, mutta kuten todettu, into ei riittänyt.
No ehkäpä nämä eivät tulleet meille jäädäkseen - olen päässyt kokeilemaan tätäkin ja se riittää. Olkoot nyt tuossa kesän ja katsotaan kutsuuko niitä sitten syksyllä uusi muokkaus, roskakori vai kierrätys.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Säästövinkki: hiukset
Tämä säästövinkki ei ole annettu mitenkään minimalismin hengessä ja se tuli mieleeni tänä aamuna, kun laittelin hiuksiini kirpunkokoisia hainhampaita. Nuo taisivat olla muodissa joskus kymmenen vuotta sitten, mutta toimivat paikassaan edelleen ehjiä kun ovat.
Päivän säästövinkki liittyykin noihin lukemattomiin erilaisiin hiuskoristeisiin, joita useimmilta naisilta löytyy. Pitkähiuksisella noita on yleensä enemmän kuin sellaisella, jolla on lyhyet hiukset. Tällaisilla päättämättömillä kuin minä, jotka ovat useita kertoja soutaneet ja huovanneet suhteellisen lyhyiden ja täyspitkien hiusten välillä useampia kertoja, tuota krääsää on sitten sitäkin enemmän.
Jos et ole aivan varma, että lyhyiksi leikkaamasi hiukset pysyvät lopun elämääsi lyhyinä, kannattaa säästää ainakin joitakin perusjuttuja pitkien hiusten tarvikkeista esimerkiksi pantoja, hainhampaita, linnunnokkia ja donitseja. Tavalliset keskileveät peruspannat ovat aina muodissa, vaikka extraleveät tai topatut eivät olisikaan, samoin perus-linnunnokat käyvät monen mittaisiin hiuksiin kuin myös hainhampaat.
Moni hävittää ensimmäisessä lyhyiden hiusten innostuksessaan kaikki nuo pitkien hiusten tarvikkeet ja pitkiin hiuksiin palatessaan ostaa jälleen uudet samanlaiset. Yksi pieni (tai vähän isompi) laatikollinen hiuskoristeita jemmassa ei vie mahdottomasti tilaa ja sitten ne kaikki ovat valmiina, jos päätät kasvattaa hiukset pitkiksi. Tarkoitus ei toki ole säästää kaikkea mahdollista, mutta pari pantaa, pari rakkainta linnunnokkaa, muutama donitsi ja muutama erikokoinen hain hammas auttavat aika pitkälle. Vain jos on aivan varma siitä, että hiukset pysyvät ikuisesti lyhyinä, kannattaa luopua kaikista hiuskoristeista.
Hiusdonitsit taisivat olla suurin hitti joskus 90-luvulla, jolloin oli muotia, että hiusdonitsi oli tehty samasta kankaasta kuin pusero tai ainakin se oli vähintäänkin samaa väriä kuin vaatteet. Käytetäänhän noita edelleenkin, joten säästövinkin kakkososa liittyyköön sitten niihin. Jokainen ompelutaitoinen tekee itselleen hiusdonitsin parissa minuutissa, eivätkä tarvikkeetkaan ole kummoiset. Tarvitaan n. 15 x 75cm kokoinen kankaansuikale, 20 cm (tai omien hiusten paksuuden mukaan sopivan mittainen) pätkä napakkaa kuminauhaa. Kuminauha ommellaan tai solmitaan renkaaksi, samoin kangas ommellaan renkaaksi. Donitsin voi toki ommella putkiloksi ja yhdistää, mutta minusta tulee kauniimpi niin, että ensin ongellaan rengas ja sitten sen reunat yhdistetään, jolloin sauma kiertää koko ulkoreunaa. Eli kun donitsin tekele on ommeltu renkaaksi taitetaan reunoista noin sentin verran sisään, pujotetaan kuminauharengas paikalleen ja käännetään reunat vastakkain, ommellaan valmiiksi. Kankaat ja kuminauhat eivät maksa paljon, varsinkaan jos ne valitsee esimerkiksi palalaarista tai tarjouksesta, sen sijaan valmiista donitsista saa maksaa useita euroja. Koristeluksi sopivat esimerkiksi helmet tai nauhanpätkät, joita on jäänyt muista projekteista, jos haluaa tehdä koristeellisempaa kuin perusdonitsin.
Päivän säästövinkki liittyykin noihin lukemattomiin erilaisiin hiuskoristeisiin, joita useimmilta naisilta löytyy. Pitkähiuksisella noita on yleensä enemmän kuin sellaisella, jolla on lyhyet hiukset. Tällaisilla päättämättömillä kuin minä, jotka ovat useita kertoja soutaneet ja huovanneet suhteellisen lyhyiden ja täyspitkien hiusten välillä useampia kertoja, tuota krääsää on sitten sitäkin enemmän.
Jos et ole aivan varma, että lyhyiksi leikkaamasi hiukset pysyvät lopun elämääsi lyhyinä, kannattaa säästää ainakin joitakin perusjuttuja pitkien hiusten tarvikkeista esimerkiksi pantoja, hainhampaita, linnunnokkia ja donitseja. Tavalliset keskileveät peruspannat ovat aina muodissa, vaikka extraleveät tai topatut eivät olisikaan, samoin perus-linnunnokat käyvät monen mittaisiin hiuksiin kuin myös hainhampaat.
Moni hävittää ensimmäisessä lyhyiden hiusten innostuksessaan kaikki nuo pitkien hiusten tarvikkeet ja pitkiin hiuksiin palatessaan ostaa jälleen uudet samanlaiset. Yksi pieni (tai vähän isompi) laatikollinen hiuskoristeita jemmassa ei vie mahdottomasti tilaa ja sitten ne kaikki ovat valmiina, jos päätät kasvattaa hiukset pitkiksi. Tarkoitus ei toki ole säästää kaikkea mahdollista, mutta pari pantaa, pari rakkainta linnunnokkaa, muutama donitsi ja muutama erikokoinen hain hammas auttavat aika pitkälle. Vain jos on aivan varma siitä, että hiukset pysyvät ikuisesti lyhyinä, kannattaa luopua kaikista hiuskoristeista.
Hiusdonitsit taisivat olla suurin hitti joskus 90-luvulla, jolloin oli muotia, että hiusdonitsi oli tehty samasta kankaasta kuin pusero tai ainakin se oli vähintäänkin samaa väriä kuin vaatteet. Käytetäänhän noita edelleenkin, joten säästövinkin kakkososa liittyyköön sitten niihin. Jokainen ompelutaitoinen tekee itselleen hiusdonitsin parissa minuutissa, eivätkä tarvikkeetkaan ole kummoiset. Tarvitaan n. 15 x 75cm kokoinen kankaansuikale, 20 cm (tai omien hiusten paksuuden mukaan sopivan mittainen) pätkä napakkaa kuminauhaa. Kuminauha ommellaan tai solmitaan renkaaksi, samoin kangas ommellaan renkaaksi. Donitsin voi toki ommella putkiloksi ja yhdistää, mutta minusta tulee kauniimpi niin, että ensin ongellaan rengas ja sitten sen reunat yhdistetään, jolloin sauma kiertää koko ulkoreunaa. Eli kun donitsin tekele on ommeltu renkaaksi taitetaan reunoista noin sentin verran sisään, pujotetaan kuminauharengas paikalleen ja käännetään reunat vastakkain, ommellaan valmiiksi. Kankaat ja kuminauhat eivät maksa paljon, varsinkaan jos ne valitsee esimerkiksi palalaarista tai tarjouksesta, sen sijaan valmiista donitsista saa maksaa useita euroja. Koristeluksi sopivat esimerkiksi helmet tai nauhanpätkät, joita on jäänyt muista projekteista, jos haluaa tehdä koristeellisempaa kuin perusdonitsin.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Kebab-kasvispaistos
Jälleen kerran reseptejä tarjolla, koska minulle blogi on se luontevin paikka säilyttää suosikkireseptini, sillä täältä ne nopeasti löydän.
Kebab kasvispaistos
1 pkt valmiita kebablastuja pakkasesta
5 dl keitettyä riisiä
1 kesäkurpitsa
1 tomaatti
1 paprika
chiliä
yrttisuolaa
öljyä paistamiseen
Keitä riisit suolalla maustetussa vedessä. Paista kebabliha pakkauksen ohjeiden mukaan. Siirrä lihat sivuun ja paista pilkotut kasvikset pienessä määrässä öljyä. Kun kasvikset ovat kypsiä lisää mukaan liha ja riisi, sekoita. Mausta. Valmista syötäväksi.
Kebab kasvispaistos
1 pkt valmiita kebablastuja pakkasesta
5 dl keitettyä riisiä
1 kesäkurpitsa
1 tomaatti
1 paprika
chiliä
yrttisuolaa
öljyä paistamiseen
Keitä riisit suolalla maustetussa vedessä. Paista kebabliha pakkauksen ohjeiden mukaan. Siirrä lihat sivuun ja paista pilkotut kasvikset pienessä määrässä öljyä. Kun kasvikset ovat kypsiä lisää mukaan liha ja riisi, sekoita. Mausta. Valmista syötäväksi.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
"uusi" laukku
Edellisessä postauksessa esittelin 13 vuotta vanhan kullanvärisen laukkuni, joka tosin ei näytä kuvissa lainkaan niin pahalta kuin se oli todellisuudessa. Se siis oli todellakin samean likainen ja tahrainen olihan sitä käytetty säälimättä noiden vuosien ajan. Pesun jälkeinen uudistus oli niin merkittävä, että puolisoni kysyi pestyn laukun nähdessään: "onko sulla noita kaksi, kun tuo näyttää ihan uudelta?"
Kun kerran laukku oli saatettu noin hyvään uusiokuosiin, päätin myös uusia ne olkahihnat todellisella tuunausmenetelmällä. Tarvitaan siis kaksi vanhaa laukkua: yksi, josta olkahihnat ovat rispaantuneet pahasti, mutta joka muuten on kunnossa, ja toinen, jonka vetoketju on rikki, mutta jossa on hyvät, ehjät, olkapäällä pysyvät olkahihnat. Tuo olkapäällä pysyminen on yksi tärkeimmistä kriteereistä, sillä harvoin, todella harvoin löytyy sellainen laukku, jonka olkahihnat pysyvät pulloharteillani.
Leikataan rikkinäiset olkahihnat pois huomioiden tarvittava liimausvara.
Leikataan olkahihnat irti myös siitä toisesta laukusta. Tällä kertaa liimausta helpottaa se, että noissa toisissa olkahihnoissa on metalliset lenkit, joiden kautta ensimmäisen laukun olkahihnojen "töpöt" saa kulkemaan.
Alla olevissa kuvissa suunnittelua ajan kuluksi, sillä juuri sillä kohtaa kun olisi pitänyt saada kuumaliimapistooli kuumenemaan, iski päälle ukkoskuuro ja pamautti sähköt poikki. Odottavan aika on todella pitkä.
Tässä sitten valmis laukku. Olisin antanut aika paljon, jos nuo olkahihnat olisivat olleet tumman ruskeat mustan sijaan, mutta en omista yhtään ruskeaa laukkua, josta olisin voinut nuo hihnat varastaa (ruskeita laukkuja kyllä on, mutta ei yhtään sellaista, jonka olisin malttanut silputa). Värivirheestä huolimatta uskon laukun saaneen paljon uutta käyttöikää - ei nyt ehkä toista kolmeatoista vuotta, mutta paljon kuitenkin.
Nyt jäljellä on pohdinta siitä, mitä tehdä tuolla lopulla mustalla laukulla. Se olisi aika sopivankokoinen siis reilunkokoinen meikkilaukku, joille tietenkin olisi aina käyttöä. Pitäisikö siis vaihtaa siihen uusi vetoketju tai kehitellä joku toinen kiinnityssysteemi vai tyytyä käyttämään vain sellaisenaan. Vaiko tehdä se radikaalein ratkaisu ja heittää tuo roskiin.
Kun kerran laukku oli saatettu noin hyvään uusiokuosiin, päätin myös uusia ne olkahihnat todellisella tuunausmenetelmällä. Tarvitaan siis kaksi vanhaa laukkua: yksi, josta olkahihnat ovat rispaantuneet pahasti, mutta joka muuten on kunnossa, ja toinen, jonka vetoketju on rikki, mutta jossa on hyvät, ehjät, olkapäällä pysyvät olkahihnat. Tuo olkapäällä pysyminen on yksi tärkeimmistä kriteereistä, sillä harvoin, todella harvoin löytyy sellainen laukku, jonka olkahihnat pysyvät pulloharteillani.
Leikataan rikkinäiset olkahihnat pois huomioiden tarvittava liimausvara.
Leikataan olkahihnat irti myös siitä toisesta laukusta. Tällä kertaa liimausta helpottaa se, että noissa toisissa olkahihnoissa on metalliset lenkit, joiden kautta ensimmäisen laukun olkahihnojen "töpöt" saa kulkemaan.
Alla olevissa kuvissa suunnittelua ajan kuluksi, sillä juuri sillä kohtaa kun olisi pitänyt saada kuumaliimapistooli kuumenemaan, iski päälle ukkoskuuro ja pamautti sähköt poikki. Odottavan aika on todella pitkä.
Tässä sitten valmis laukku. Olisin antanut aika paljon, jos nuo olkahihnat olisivat olleet tumman ruskeat mustan sijaan, mutta en omista yhtään ruskeaa laukkua, josta olisin voinut nuo hihnat varastaa (ruskeita laukkuja kyllä on, mutta ei yhtään sellaista, jonka olisin malttanut silputa). Värivirheestä huolimatta uskon laukun saaneen paljon uutta käyttöikää - ei nyt ehkä toista kolmeatoista vuotta, mutta paljon kuitenkin.
Nyt jäljellä on pohdinta siitä, mitä tehdä tuolla lopulla mustalla laukulla. Se olisi aika sopivankokoinen siis reilunkokoinen meikkilaukku, joille tietenkin olisi aina käyttöä. Pitäisikö siis vaihtaa siihen uusi vetoketju tai kehitellä joku toinen kiinnityssysteemi vai tyytyä käyttämään vain sellaisenaan. Vaiko tehdä se radikaalein ratkaisu ja heittää tuo roskiin.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Pinkki ihme ja kultainen laukku
Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, kun ostin kullankimaltavan olkalaukkuni. Se oli myynnissä kiteeläisessä kenkäkaupassa, kävin katselemassa sitä pari kertaa ja lopulta päätin, että kyllä se on minun. Ostin sen huolimatta siitä, että sen 129 markan hinta louhaisi melkoisen loven ensimmäiseen kesätyötiliini, minä halusin sen. Ja tuolloin elettiin siis kesää 2000.
Ostotapahtuma tapahtui viime hetkellä, sillä ystäväni Ievuskainen, joka ei silloin vielä ollut ystäväni, oli katsellut tuota samaa laukkua ja päättänyt ostaa sen seuraavalla kerralla kaupassa käydessään. Minä vain ehdin ensin. Tuossa tilanteessa on hassua se, että myöhemmin tuona samana kesänä me Ievuskaisen kanssa tutustuimme toisiimme paremmin ja ystävyys on jatkunut siitä pitäen.
Laukku on palvellut nyt sitten sen 13 vuotta ja se alkaa valitettavasti näkyä. Olin jo itse asiassa tehnyt päätöksen laukusta luopumisesta, koska se oli melkoisen suttuinen ja olkahihnat alkavat olla aikansa eläneet. Ajattelin kuitnekin vielä kerran kokeilla sen puhdistamista, koska laukkuun liittyy todella paljon muistoja se on vain niin ihana.
Tältä laukku näytti ennen pesua:
Tässä lopputulos pesun jälkeen. Laukku näyttää kuin uudelta. Pesussa käytettiin tietenkin pinkkiä ihme ainetta, vanish oxi actionia.
Mutta edes tuo pinkki ihmeaine ei kykene korjaamaan repsottavia olkahihnoja, joten koska laukku puhdistui noin hyvin, täytyy niiden varalle suunnitella muuta.
Itse asiassa minulla on ajatuksena ottaa kahvat tästä vanhasta mustasta laukusta, josta on vetoketju rikki. Irroitan olkahihnat mustasta laukusta noine metallisine lenkkeineen, leikkaan kullanvärisen laukun hihnat poikki jättäen niihin sopivat liimauskäänteet ja liimaan nuo mustat tilalle. Kahdesta vailinaisesta laukusta tulee yksi toimiva.
Ostotapahtuma tapahtui viime hetkellä, sillä ystäväni Ievuskainen, joka ei silloin vielä ollut ystäväni, oli katsellut tuota samaa laukkua ja päättänyt ostaa sen seuraavalla kerralla kaupassa käydessään. Minä vain ehdin ensin. Tuossa tilanteessa on hassua se, että myöhemmin tuona samana kesänä me Ievuskaisen kanssa tutustuimme toisiimme paremmin ja ystävyys on jatkunut siitä pitäen.
Laukku on palvellut nyt sitten sen 13 vuotta ja se alkaa valitettavasti näkyä. Olin jo itse asiassa tehnyt päätöksen laukusta luopumisesta, koska se oli melkoisen suttuinen ja olkahihnat alkavat olla aikansa eläneet. Ajattelin kuitnekin vielä kerran kokeilla sen puhdistamista, koska laukkuun liittyy todella paljon muistoja se on vain niin ihana.
Tältä laukku näytti ennen pesua:
Tässä lopputulos pesun jälkeen. Laukku näyttää kuin uudelta. Pesussa käytettiin tietenkin pinkkiä ihme ainetta, vanish oxi actionia.
Mutta edes tuo pinkki ihmeaine ei kykene korjaamaan repsottavia olkahihnoja, joten koska laukku puhdistui noin hyvin, täytyy niiden varalle suunnitella muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
