Lokerikko II

Koska maitopurkkeja oli koottuna jemmaan enemmänkin kuin nuo ensimmäiseen lokerikkoon käytetyt, päätimme askarrella vielä toisenkin lokerikon. Tällä kertaa materiaalinan kolme 1,5 litran maitopurkkia. Ensimmäisessä kuvassa vasta kaksi liimattuna yhteen.

Edellisen lokerikon paperista jäi ylimääräinen suikale, joten käytin sen tämän päällystämiseen. Koristeeksi tuli jotain turkoosia rakastavalle kahvikissalle tyypillistä. Tämä on heräteostos paikallisesta kaupasta, jossa oli myynnissä aito brasilialaista kahvia 250g pakkauksissa. Kuvassa väri ei erotu edukseen, mutta se on todella upea turkoosi ja tuo väri ensin houkutti minut pakkauksen luo ja sisältö sai nostamaan kahvipaketin ostoskärryyn. Kun paketti sitten tyhjeni, halusin säästää kuvan ja sille löytyi oiva paikka tuosta lokerikon kyljestä. Kuvassa siis upean turkoosilla taustalla musta varjokuva Rion kuuluisasta Christo Redendor-parsaasta ja silhuettikuva Pao Acugarista ja Guanabaran lahdesta.

Jäljelle jäi vielä yksi litran purkki. Olin ensin aikeissa heittää sen roskiin sellaisenaan, mutta en voinut vastustaa kiusausta, kun Anna-lehden mainoksen pinta oli niin herkullisen värinen, musta-puna-raidallinen. Tämä on sitten todellinen kierrätyslokero, kun päällystämiseenkin on käytetty "roskapaperia".

Minusta tämä on vinkeän näköinen.

Hopotus: keijuriini uutuudet

Pääsin Hopottajien kautta mukaan Keijuriini kampanjaan - sain siis testattavaksi Keijuriini 60% ja Keijuriini 75% levitteitä ja niistä sitten hopotin ystäville, tuttaville ja työkavereille ja tietenkin maistatin tuotteita kaikilla mahdollisilla henkilöillä.

Ennen kuin kerron omista kokemuksistani, tässä on vähän tuotetietoa Keijuriinistä.
Maistuvat Keijuriini-tuotteet sisältävät kotimaisen voin ja rypsiöljyn lisäksi runsaasti omega-3-rasvahappoja. Molemmat Keijuriinit levittyvät helposti leivälle suoraan jääkaapista. Voit käyttää niitä myös ruoanlaittoon ja leivontaan. Tarkempaa tuotetietoa löytyy täältä, KLIK ja KLIK.

Meillä tuota Keijuriiniä testattiin sekä leivän päälle, paistamiseen että leivontaan. Herra Kirjoituksen työkavereilleen tarjoamat synttärikakut leivottiin nekin Keijuriinista ja hyvin olivat maistuneet. Voin ja kasviöljyn yhdistelmä on todettu toimivaksi ja niin se toimii tässäkin, hyvää makua ja helppoa levittyvyyttä sekä monikäyttöisyyttä yhdessä rasiassa. Ainoa mikä hämmensi, oli rasian sisällön määrä; tavanomaisesta poiketen se on vain 300g vaikka rasia onkin samankokoinen kuin muutkin levite rasiat. Tämä on ongelma sikäli kun tuote on sen verran hyvän makuista, että rasia loppuu pikaisesti.

Uutta hyllyntäytettä

Käsityökirjojen kerhossa tarjottiin kuukauden kirjanan uusinta Tildaa, ei kai ketään yllätä se, että se päätyi hyllyyni. Lupasin sen itselleni ikään kuin Karoliinan päivälahjaksi. Mielenkiintoisia juttuja tuolla taas oli, vaikka pahasti pelkäänkin, että ne jäävät tekemättä. Monta Tilda-kirjaa minulla on tuolla hyllyssä ja yhtään projektia en ole vielä saanut niistä tehtyä valmiiksi. Ehkäpä tästä nyt sitten edes jotain. Uusin Tilda on siis nimeltään Tildan ateljeessa.

Samainen käsityökerho yllätti myös positiivisesti. Äitini lupasi minulle jotain pientä samaisen merkkipäivän kunniaksi ja suostui empimättä ehdotukseen, kun kerroin, että hän voisi käyttää samaisen kirjakerhon bonuksensa ja ostaa minulle Uuden askartelun pikkujättiläisen.

Kyllähän kerholehdessä mainittiin, että kaikkein muiden tuotteiden, paitsi kuukauden kirjan, tilaamisesta, saa bonuksena taito tehdä neulalla ja naulalla- kirjan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun totesin, että tuo extrakirja oli myös tässä bonustuotepaketissa. Sain siis Mammalta kaksi kirjaa yhdessä paketissa. Monta kivaa ideaa oli noissakin.

DIY: Lokerikkoprojekti

Jo hyvä tovi sitten MTV3:n Koto-ohjelmassa esiteltiin maitopurkeista tehty lokerikko. Se jäi jonnekin mielenpäälle muhimaan ja päätyi vasta nyt DIY-projektiksi.

Tähän projektiin valjastin sitten vielä herra Kirjoituksenkin mukaan työhön ja touhuun. Suurin ongelma oli ensiksi tarvittavien maitopurkkien kerääminen, ei niinkään se, etteikö niitä meidän kahden maitovasikan huushollissa olisi kohtuullisen runsaasti tullut, vaan niiden välivarastointi purkkien odottaessa työstämistä. Lopulta kuitenkin saatiin tarvittava määrä purkkeja kasaan ja näin niitä sitten ryhdyttiin lokerikoksi kokoamaan.

Lokerikkoon tarvitaan yhtä monta maitopurkkia kuin lokeroita siinä halutaan olevan, lisäksi liimaa, pyykkipoikia ja mahdollinen suoja liimaamista varten.

Meillä oli 9 purkkia, jotka sijoitettiin 3x3 muodostelmaan. Ensiksi purkit leikattiin saman korkuisiksi ja liimattiin kolmen riveiksi, joiden annettiin kuivua.

Sitten liimattiin kaikki rivit yhteen ja ne tuettiin vielä kuivumisen ajaksi kumilenkeillä.

Periaatteessa purkit olisi pitänyt päällystää myös sisältä, mutta koska tämä lokerikko tuli korulaatikkoon piiloon, päätin, että ulkoreunan päälystäminen riittää. Meillä oli käytössä tavallinen turkoosi lahjapaperi ja se oli hiukan liian ohutta eli kuviot näkyvät läpi. Seuraavalla kerralla päällystän purkit joko jämätapetilla tai jos haluan käyttää ohutta paperia, päällystän ne ensin valkoisella paperilla.

Ja tässä vielä lokerikko in action eli toimii ihan hyvin, vaikka onkin sisältä tylsän valkoinen.

Koukussa kosmetiikkaan

Viime aikoina olen lähinnä keskittynyt esittelemään tyhjiä purtiloita ja poistoon menneitä kosmetiikkatuotteita. Nyt kun melkein kaikki pullonpohjat on koluttu tyhjiksi, olen joutunut huomaamaan, ettei noita tyhjiä pulloja riitä esiteltäviksi kovinkaan usein tai paljon.

Kävimme työporukalla "suuressa maailmassa", josta ostin itselleni tuliaisiksi pitkään haaveilemani KC:n color maskin sävyssä pepper, en sentään ostanut sitä suurinta pulloa, vaan aloitin pienestä matkakoosta. Työkaverini varoittivat minua, että sävy on sitten todella kirkkaan punainen, joten en uskaltanut pitää sitä ensimmäisella kerralla päässä kuin viitisen minuuttia ja jos siinä ajassa värin muutoksen kyllä huomasi. Peitti ihan kivasti alkavan tyvikasvun ja toi kivan pirtsakkaa punaisuutta hiuksiin. Vaatii kyllä todellista huolellisuutta levittämiseen, jos ei halua tuloksesta laikullista. Tästä olin lukenut etukäteen ja niinpä suoritin hoitoaineen levittämisen ihan hiusvärisiveltimellä hiusten tyveen ja muutoin kampasin ja hieroin hiuksia, jotta aine levittyi tasaisesti. Kyseessä on siis värjäävä hiustenhoitoaine, jota saa useammassakin sävyssä - kutkuttamaan jäivät mm. Curry, Caramel ja Mandarin.

 

Useinkaan en ole ostanut kosmetiikkatuotteita, mutta nyt on sitten tullut täydennettyä varastoja, jotta riittäisi poistettavaa. Dermosilin tilauksesta meille kotiin jäivät ne perinteiset dödöt "minulle ja hänelle" sekä pinkki puhdistuvaahto.

Uusina tuotteina oli aivan pakko hankkia turkoosiin kylpyhuoneeseemme sopiva käsisaippua. Pullo on täytettävissä, mutta tuskin yhtä täydellistä sävyä enää tulee vastaan, kun tämä on käytetty.

Ensimmäisen tervapakkauksen ostin jouluna lahjaksi ja ihastuin niin kovasti sen tuoksuun, että hankin sellaisen meillekin nyt kun se oli puoleen hintaa tarjouksessa. Ihastuttava tervan tuoksuinen shampoo, vartalonkuorinta-aine ja kylpysuola. Plussaa tuli siitä, että pakkaus sopii kylpyhuoneemme värimaailmaan kuin nakutettu.

Lahjaksi saatuja tuotteita on kolme: kreikkalaisen oliivisaippuan jääkaappi magneetilla saimme tuliaisiksi. Turve-merilevä saippuan sai kylpylästä extrana, kun kävin siellä jalkahoidossa. Luomiväripakkaus oli Dermosilin tilaajalahja - sävyt valitettavasti minulle sopimattomat eli menee huuto.nettiin myyntiin. Natuvive voide on myös ilmaislahja, jonka sain netin kautta.

 

 

Huulihiilto on "luksusmallia" H&M. Kävin työkeikkalla henkka-maukalla ja siihen liittyi se, että jotain oli pakko ostaa. Valitsin sen tuotteen, mitä liikkeestä sai kaikkein halvimmalla eli 0,95€ hintaisen huulikiillon.

 

DIY: kengät korviin

Löysin huuto.netistä hauskat korvikset, jotka kovasti näyttivät minulta. Nuukana ihmisenä pidin kuitenkin viiden euron ja postikulujen hintaa liiallisena. Mitäs sitten tehdään?

Turvaudutaan tietenkin siihen kikkakuutoseen, jota niin kovin monta kertaa ennenkin on käytetty: tee se itse. Niinpä huusin huuto.netistä barbien poposet, jotka postikuluineen kustansivat euron. Väri ei ehkä ollut ominta minua, mutta kun muitakaan ei ollut tuolla hinnalla tarjolla.

Kengät korviin valmistuvat seuraavasti:
Ostetaan jostain halvat barbien kengät. Kaivellaan laatikoista aikaisemmin askartelua varten ostettu koru - esitelty täällä ja miehen työkalut.

Irrotellaan ketjusta kaksi rengasta. Kuvassa ensimmäinen yritelmä eli liitos suoraan korviksiin, mikä ei toiminut.

Kaivellaan laatikoista vanha kunnon rei'ittäjä ja tehdään sillä reiät kenkiin. Avataan rengasta sen verran, että saadaan ujutettua se reikään. Muotoillaan takaisin muotoonsa.

Ripustetaan koru renkaasta sopivaan korvikseen ja voila - valmista tuli.

P.S. Nämä ihanat killuttimet kestivät korvissani ihan vuorokauden, sitten toinen näistä kengistä katosi. Paikkasin vahingon tilaamalla ebaysta 26 paria uusia (postikuluineen alta 3€), kaipa niistä jostain saa uudet korvikset.

Antakaa aikaa...

Blogi on jälleen kerran viime aikoina ollut kovasti hiljainen, tämä ihan siitä syystä, etten ole löytänyt aikaa tälle blogilleni. On yksinkertaisesti ollut pakko tehdä valintoja, jos haluan nauttia auringonpaisteesta ulkona ja nuuskia kaduilla kävellessäni sireenin tuoksua ja ihailla lehmuksen kukintoja, on jo jostain ollut pakko luopua, jotta saisi aikaa tuohon. Aika vain ei millään riitä kaikkeen.

Pitkään harkitsin sitäkin, että tekisinkö samoin kuin Alppihovissa blogin Mari, joka päätti vetäytyä tauolle. Ikävä tulee hänen kauniita kuviaan ja mukavia kirjoituksiaan, joita on moneen kertaan luettu, vaikka ei läheskään aina kommentoitu. Toisaalta kuitenkin vaakakupissa painavat myös ne valmiiksi otetut valokuvat ja melkein loppuun työstetyt kirjoitusaiheet, sekä puolen tusinaa haastetta, jotka myös ovat odottaneet tekemistään. Minä kun inhoan saman työn tekemistä moneen kertaan ja niinhän siinä kävisi, jos nyt jättäisin leikin kesken.

Olen ahneen itsekäänä priorisoinut tekemiseni niin, että olen keskittynyt niihin, joista saan taloudellista etua. Koska tämän blogin suhteen ei ole olemassa mitään kumppanuutta tai yhteistyötä minkään suhteen, niin tämä "vain minun juttuni" on ensimmäinen, joka tippuu kelkasta. Yhtään ei kyllä lohduta se, että omaa aikaansa odottavat myös satakunta huuto.nettiin myyntiin laitettavaa kohdetta ja alikäytetty, mutta täydestä maksettu, kuntoklubin jäsenkortti. Kaikkeen vaan pitäsi olla aika--- mutta entä kun sitä ei ole.

Olen myös viime aikoina joutunut miettimään suhdettani työhön tai pikemminkin työnarkomaniaan ja siihen, paljonko on paljon. Keskimääräisesti viimeaikojen työpäiväni ovat olleet luokkaa toistakymmentä tuntia päivässä ja niitä on ollut kuusi viikossa. Työpaikallani ollaan jälleen kerran tilanteessa, että niin paljon ylitöitä kuin vain pystyy, jaksaa ja ehtii saa tehdä, väki kun on kesän ajan niin vähissä. Siinä sitä sitten saa kamppailla itsensä kanssa ja miettiä, että pitäisikö sitä sittenkin joskus käydä siellä salillakin tai tehdä jotain kotihommiakin vai tyydynkö vaan työhön, työhön ja työhön. 

Yritän kuitenkin hiljalleen koota edes jotain valmistelemiani juttuja tänne ja olla ihan luhistumatta ahneuteni työtaakan alle.