Vaikka sydämestäni inhoan blogeissa usein esiintyviä ennakkopostauksia, joissa kerrotaan suunnilleen, että mulla on tulossa niin mahtavan, loistavan, ihana uusi yhteistyökamppanja, mutta en voi puhua siitä vielä tämän kuukauden aikana, on minunkin pakko sortua tietynlaiseen teaseriin. Tulossa ei siis ole yhteistyökamppanjaa kenenkään kanssa, mutta kovasti ahkerana on postipoika viime aikoina ollut.
Herra Kirjoitus tuossa naureskelikin, että pidämme asuinalueemme postin hengissä, koska meiltä sekä lähtee paljon postia että meille tulee paljon postia. Viime viikollakin kävin kuittamassa maksikirjeen postista lähes joka päivä, paitsi yhden kiikutti postinkantaja ihan kotiin asti.
Yhtenä päivänä paketissa oli kakkos - ei kun anteeksi kolmostyönantajan, koska opetustyö jatkuu vielä muutaman viikon ajan ja se on virallinen kakkostyöni, lähettämät uuteen projektiin liittyvät paperit. Tuo työ on valitettavasti sellaista, josta en voi paljon kertoilla, mutta kovasti olen siitä pitänyt ja aion mukana olla niin kauan kuin poispotkaisevat.
Muiden päivien anteja aion sitten esitellä tulevien päivien postauksissa. Tällä viikolla lomailen, mitä nyt tänään illalla opetan eli aikaa blogillekin toivottavasti löytyy vähän enemmän kuin parin viime viikon aikana. Ne viikot kun ovat kuluneet ylitöiden ja suursiivouksen merkeissä, mutta uskomattomasti se vaan piristää, kun koti on kunnossa, ikkunat pesty, verhot vaihdettu ja tekstiileillä taiottu talvivärit piiloon. Tälläkään kertaa en ostanut mitään uutta kotiin, vaan kaivelin vanhoja varastoja ja silti löytyi uutta melkein joka huoneeseen.
Paljon on kertynyt esiteltävää ja kerrottavaa, toivottavasti ehdin purkaa edes osan tänne ennen kuin työt taas kutsuvat.
maanantai 14. toukokuuta 2012
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Sirkuskynnet
Näin lähestyvän vapun kunniaksi päätin sitten repäistä oikein kunnolla. En ole pitkään aikaan harrastanut mitään shokkilakkauksia kynsissä, mutta nyt tuli sellainen tunne, että haluan jotain oikein sähäkkää.
Olen saanut joskus Ievuskaiselta lahjaksi lakan, jota en juuri ole käyttänyt, vaikka se on sävyltään mitä kaunein. Se on aikanaan esitelty täällä. Lakka on pääasiassa tarkoitettu koristelakkauksiin, mutta nyt päätin sivellä sitä koko kynnelle, sävy on sinisen turkoosi, joka tuo mieleeni sirkuksen kaikessa kimaltavuudessaan ja värissään. Sitä en osaa tarkemmin selittää, miksi juuri sirkuksen, ehkä jollain sirkustaiteilijalla on joskus ollut tämänväriset vaatteet tai kynnet.
Tässä siis vappukynteni, valitettavasti näyttävät kuvissa sinisemmiltä kuin todellisuudessa ovat ja kimaltavatkin livenä vielä enemmän.
Olen saanut joskus Ievuskaiselta lahjaksi lakan, jota en juuri ole käyttänyt, vaikka se on sävyltään mitä kaunein. Se on aikanaan esitelty täällä. Lakka on pääasiassa tarkoitettu koristelakkauksiin, mutta nyt päätin sivellä sitä koko kynnelle, sävy on sinisen turkoosi, joka tuo mieleeni sirkuksen kaikessa kimaltavuudessaan ja värissään. Sitä en osaa tarkemmin selittää, miksi juuri sirkuksen, ehkä jollain sirkustaiteilijalla on joskus ollut tämänväriset vaatteet tai kynnet.
Tässä siis vappukynteni, valitettavasti näyttävät kuvissa sinisemmiltä kuin todellisuudessa ovat ja kimaltavatkin livenä vielä enemmän.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Voihan vaatekaappi
Nyt ollaan tilanteessa, jossa en oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta minua kyllä enemmän harmittaa ja itkettää kuin naurattaa: minulla ei ole vaatekaapissani yhtään ainoaa siistimpää vaatetta, joka sopisi päälleni. Jihaa, aploodeja! Ihanaa! Normaali nainen kiljuisi ilosta, koska siinä olisi hyvä syy ostaa uusia, mutta en minä, minä pidän noista vanhoista räteistäni.
Käytin palasen vapaapäivästäni sovittelemalla parempia vaatteitani siis niitä, jotka ovat tuolla normivaatekaapissani (osa on vintissä, joten täytynee käydä nekin jossain kohtaa läpi) ja lopputulos oli surkea. 80% vaatteista on liian suuria, 10% eli ne, jotka olen ostanut viime vuoden loppupuolella ovat liian pieniä, koska olin silloin hoikempi kuin nyt ja sitten se loppu 10% sopivia. Sopivia olivat muutamat housut ja pari jakkua. Joistakin vaatteista saisi muokkaamalla hyviä, mutta monen retun kohdalla se vaan yksinkertaisesti on liian iso työ eli huuto.netti laulaa taas kerran.
Kaikkein pahinta asiassa on se, että kyseisessä kaapissa on kaksi Modelian jakkua, joissa on laput kiinni ja hintalaput myös ja niissä on ovh hintana 199€ kummassakin - eikä siis kumpaakaan käytetty kertaakaan. Samaan kastiin menee myös Modelian kolmiosainen puku, musta, surupuvuksi tarkoitettu, jossa siinäkin on laput kiinni ja sen ovh hinta on luokkaa 250€. Jos Herra Kirjoitus olisi taipuvainen syyttämään minua tuhlauksesta, niin nyt olisi todellakin aika osoittaa syyttävällä sormella.
Kiukuttavinta olivat kaksiosaiset asut, joissa housut olivat sopivat, mutta jakut hiukan liian pieniä. Kun sitten seuraavan kerran sovitan niitä, ovat jakut toivottavasti sopivat ja housut isot. Niin paljon kuin nuo Modelian kalliit vaatteet harmittivatkin, niin vielä enemmän otti päähän se, että aikoinaan mittojen mukaan teetetty valmistujaispukuni on nykyään mallia teltta ja sitä ei kannata lähteä muokkaamaan.
Käytin palasen vapaapäivästäni sovittelemalla parempia vaatteitani siis niitä, jotka ovat tuolla normivaatekaapissani (osa on vintissä, joten täytynee käydä nekin jossain kohtaa läpi) ja lopputulos oli surkea. 80% vaatteista on liian suuria, 10% eli ne, jotka olen ostanut viime vuoden loppupuolella ovat liian pieniä, koska olin silloin hoikempi kuin nyt ja sitten se loppu 10% sopivia. Sopivia olivat muutamat housut ja pari jakkua. Joistakin vaatteista saisi muokkaamalla hyviä, mutta monen retun kohdalla se vaan yksinkertaisesti on liian iso työ eli huuto.netti laulaa taas kerran.
Kaikkein pahinta asiassa on se, että kyseisessä kaapissa on kaksi Modelian jakkua, joissa on laput kiinni ja hintalaput myös ja niissä on ovh hintana 199€ kummassakin - eikä siis kumpaakaan käytetty kertaakaan. Samaan kastiin menee myös Modelian kolmiosainen puku, musta, surupuvuksi tarkoitettu, jossa siinäkin on laput kiinni ja sen ovh hinta on luokkaa 250€. Jos Herra Kirjoitus olisi taipuvainen syyttämään minua tuhlauksesta, niin nyt olisi todellakin aika osoittaa syyttävällä sormella.
Kiukuttavinta olivat kaksiosaiset asut, joissa housut olivat sopivat, mutta jakut hiukan liian pieniä. Kun sitten seuraavan kerran sovitan niitä, ovat jakut toivottavasti sopivat ja housut isot. Niin paljon kuin nuo Modelian kalliit vaatteet harmittivatkin, niin vielä enemmän otti päähän se, että aikoinaan mittojen mukaan teetetty valmistujaispukuni on nykyään mallia teltta ja sitä ei kannata lähteä muokkaamaan.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Värioksennus
Olenpa taasen viettänyt muutaman päivän suuressa maailmassa ja siellä kaiken muun ohella tuli tarkkailtua ihmisten pukeutumista ja tyyliä. Kyllä, tässä suhteessa ei mikään ole muuttunut, jaksan edelleen lepuuttaa silmiäni lähimmäisteni vaatteissa ja kengissä.
Olen ensimmäisenä valmis myöntämään että olen kaavoihinsa kangistunut kukkahattutäti ja tyylijumittunut kalkkis, jonka mielestä parhaat pukeutumisvinkit tulevat 50-luvulta ja 90-luvulla osattiin seuraavan kerran pukeutua kunnolla. Sillä pakko minun on myöntää, että olen kauhulla katsellut tätä värioksennuspukeutumista ja tätä ei sitten pidä tulkita niin, että inhoaisin värejä, se ei pidä paikkaansa. Minusta keltaisen voi ihan hyvin yhdistää violettiin, punaisen vihreään ja käyttää vaikka koko oranssia pukua, kunhan sen tekee tyylillä. Tyyli nimenomaan on se, mikä minusta näistä värioksenuspukeutumisista puuttuu - näistä, joita niin monessa ihaillussa tyyli- ja muotiblogissa on viimeaikoina esitelty.
Minä en vaan pääse yli siitä, että jos ihmisellä on keltaiset vaatteet, siniset kengät, violetti huivi, ruskea laukku ja pinkki hattu, se näyttää enemmän Kassi-Almalta kuin tarkoituksella T-Y-Y-L-I-K-K-Ä-Ä-S-T-I puetulta. Toisaalta lohduttavaa on se, että minä satunnaisine työmatkavaatteineni olen tasan muodin trendikkäimmällä huipulla kuin kaikki vaatteet ovat eri väriä ja eri tyyliä. Ei kun siis ihan vakavasti, ei se, että tänään tuntuu siltä, että voisin kokeilla jotain ja heittelee päälleen sitä sun tätä, tee siitä mitenkään tyylikästä ja hienoa pukeutumista. Myönnän, että jotkut osaavat hoitaa nämä värioksennuksetkin kotiin ja saavat ne näyttämään hienoilta, mutta 99% näyttää tasan siltä, että tulipa heitettyä päälle ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet ja nyt vaan esitän, että se on muotia.
Minä olen ihailemieni aikakausien mukaisesti yhdistelmäihminen ja ihailen sitä, että kengät ja käsilaukku ovat samaa sävyä tai jos eivät ole, niin molempiin löytyy sitten jotain sitovaa yksityiskohtaa jostain muualta pukeutumisesta. Överiyhdistämistäkin voi toki olla, ei huulipunan, poskipunan, kynsilakan ja laukun sekä kenkien tarvitse kaikkien olla samaa sävyä, ei edes kaikkien meikkituotteiden, mutta jotain yhtymäkohtaa kokonaisuuteen tulee löytyä. Olisiko liikaa pyydetty, että tämä kaikkien kuosien ja värien sekaisin yhdistäminen menisi mahdollisimman pian trendistä tai että me osaamattomat jättäisimme sen sellaisille, jotka osaavat, jotta kanssakulkijamme saisivat lepuuttaa silmiään meissä tarvitsematta heti kyökätä.
Olen ensimmäisenä valmis myöntämään että olen kaavoihinsa kangistunut kukkahattutäti ja tyylijumittunut kalkkis, jonka mielestä parhaat pukeutumisvinkit tulevat 50-luvulta ja 90-luvulla osattiin seuraavan kerran pukeutua kunnolla. Sillä pakko minun on myöntää, että olen kauhulla katsellut tätä värioksennuspukeutumista ja tätä ei sitten pidä tulkita niin, että inhoaisin värejä, se ei pidä paikkaansa. Minusta keltaisen voi ihan hyvin yhdistää violettiin, punaisen vihreään ja käyttää vaikka koko oranssia pukua, kunhan sen tekee tyylillä. Tyyli nimenomaan on se, mikä minusta näistä värioksenuspukeutumisista puuttuu - näistä, joita niin monessa ihaillussa tyyli- ja muotiblogissa on viimeaikoina esitelty.
Minä en vaan pääse yli siitä, että jos ihmisellä on keltaiset vaatteet, siniset kengät, violetti huivi, ruskea laukku ja pinkki hattu, se näyttää enemmän Kassi-Almalta kuin tarkoituksella T-Y-Y-L-I-K-K-Ä-Ä-S-T-I puetulta. Toisaalta lohduttavaa on se, että minä satunnaisine työmatkavaatteineni olen tasan muodin trendikkäimmällä huipulla kuin kaikki vaatteet ovat eri väriä ja eri tyyliä. Ei kun siis ihan vakavasti, ei se, että tänään tuntuu siltä, että voisin kokeilla jotain ja heittelee päälleen sitä sun tätä, tee siitä mitenkään tyylikästä ja hienoa pukeutumista. Myönnän, että jotkut osaavat hoitaa nämä värioksennuksetkin kotiin ja saavat ne näyttämään hienoilta, mutta 99% näyttää tasan siltä, että tulipa heitettyä päälle ensimmäiset käteen sattuneet vaatteet ja nyt vaan esitän, että se on muotia.
Minä olen ihailemieni aikakausien mukaisesti yhdistelmäihminen ja ihailen sitä, että kengät ja käsilaukku ovat samaa sävyä tai jos eivät ole, niin molempiin löytyy sitten jotain sitovaa yksityiskohtaa jostain muualta pukeutumisesta. Överiyhdistämistäkin voi toki olla, ei huulipunan, poskipunan, kynsilakan ja laukun sekä kenkien tarvitse kaikkien olla samaa sävyä, ei edes kaikkien meikkituotteiden, mutta jotain yhtymäkohtaa kokonaisuuteen tulee löytyä. Olisiko liikaa pyydetty, että tämä kaikkien kuosien ja värien sekaisin yhdistäminen menisi mahdollisimman pian trendistä tai että me osaamattomat jättäisimme sen sellaisille, jotka osaavat, jotta kanssakulkijamme saisivat lepuuttaa silmiään meissä tarvitsematta heti kyökätä.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Kultainen ruusu
Pari postausta sitten esittelin hankkimani kullanvärisen langan. Olen jo jonkun aikaa haaveillut virkatusta kaulakorusta ja koonnut sitä varten erilaisia hyödynnettäviä osia. Koru on edelleen vaiheessa, mutta sen mahdollisesti tärkein osa eli kullanvärinen ruusu on valmiina.
En siis vielä ole osannut päättää, laitanko ruusun kaulakoruun vai teenkö siitä irrallisen rintakorun.
Ruusu on tehty Ninuskan ohjeilla, mutta pienennetty niin, ettei siinä ole kuin 48 silmukkaa aloituksessa ja siinäkin oli vielä osa liikaa, koska ruususta tulee kovin monikerroksinen.
Tässä siis lopputulosta, ruusua ei vielä ole ommeltu kasaan, se on vain koottu kuvausta varten.
En siis vielä ole osannut päättää, laitanko ruusun kaulakoruun vai teenkö siitä irrallisen rintakorun.
Ruusu on tehty Ninuskan ohjeilla, mutta pienennetty niin, ettei siinä ole kuin 48 silmukkaa aloituksessa ja siinäkin oli vielä osa liikaa, koska ruususta tulee kovin monikerroksinen.
Tässä siis lopputulosta, ruusua ei vielä ole ommeltu kasaan, se on vain koottu kuvausta varten.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Hiuspuuteri
Viime aikoina blogissa on ollut kosmetiikka esillä vain poistomuodossa, kun olen kantanut poistoon tyhjentyneitä pulloja. Eikä suunta toivottavasti ole edelleenkään muuttumassa, vaan yhä enemmän pulloja ja purtiloita päätyy ulos kuin sisään.
Koska en ollut saanut aikaiseksi varata itselleni parturia, jouduin turvautumaan järeämpiin aseisiin ja hankkimaan kosmetiikkavarastooni täydennystä, nimittäin Dermosilin hiuspuuterin. Pieni 10g purkki maksoi 4,90€ ja on ollut käytössä parin viikon ajan. Tuote on osoittautunut kuvauksensa mukaiseksi eli kyllä se tukee ja lisää volyymiä- juuri niin kuin pitääkin. Sen voi levittää hiukan likaisiinkin hiuksiin ja se toimii silti. Ainoa miinus on se, että poistoon tarvitaan syväpuhdistava shampoo tai vähintäänkin kaksi pesua tavallisella shampoolla. Tämä testaustulos on tosin peräisin siitä kohtaa, kun puuteria on riputeltu hiuksiin vähintäänkin kolmesti.
Puuterin kaveriksi ostin dödön, hintaan 2,20€. Sitä kun tarvitaan aina.
Ai niin, tässä kohtaa voin kertoa, että parturi on varattu, mutta siihen on vielä muutama viikko aikaa. Näin siksi, että pääsin mukaan Hopottajien Naturigin-hiusväri kamppanjaan. Eli värjään ensin hiukseni itse ja sitten parturi leikkaa niihin sopivan mallin. Tulossa oleva hiusväri on punainen ja siitä tulee lisää juttua, kunhan väri saapuu.
Koska en ollut saanut aikaiseksi varata itselleni parturia, jouduin turvautumaan järeämpiin aseisiin ja hankkimaan kosmetiikkavarastooni täydennystä, nimittäin Dermosilin hiuspuuterin. Pieni 10g purkki maksoi 4,90€ ja on ollut käytössä parin viikon ajan. Tuote on osoittautunut kuvauksensa mukaiseksi eli kyllä se tukee ja lisää volyymiä- juuri niin kuin pitääkin. Sen voi levittää hiukan likaisiinkin hiuksiin ja se toimii silti. Ainoa miinus on se, että poistoon tarvitaan syväpuhdistava shampoo tai vähintäänkin kaksi pesua tavallisella shampoolla. Tämä testaustulos on tosin peräisin siitä kohtaa, kun puuteria on riputeltu hiuksiin vähintäänkin kolmesti.
Puuterin kaveriksi ostin dödön, hintaan 2,20€. Sitä kun tarvitaan aina.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Kävinpä kirpputorilla
Minulla alkaa olla vaikeuksia keksiä otsikoita näille postauksille, joita tulee satunnaisista kirppiksellä käynneistä kirjoitettua. Nytkin olisi tehnyt mieli kirjoittaa otsikoksi: Kipputorikierros, Kirppikseltä hankittua tai jotain vastaavaa ja minusta tuntuu, että ne samoin kuin tuo valittu otsikkokin on moneen kertaan käytetty.
Sen verran moneen kertaan olen kirpputorien hintatason nousua siunaillut, etten taida enää kehdata tehdä sitä. Jotenkin olisi kuitenkin mukava tietää, että olenko ainoa ihminen, joka pitää kympin hintaa kirpputorivaatteesta kalliina, kun kyseessä ei ole minkään ihmeellisen merkin tuote, vaan tyyliin käytetty h&m-rettu. Mutta jos nyt jätetään tuo päivittely aiheesta ja kirjoitetaan sen sijaan itse kirpputoreista.
Kävimme eilen kahdella eri kirppiksellä, toinen tässä liki kaupungin keskustaa ja toinen naapurikaupungissa. Ja niin olivat kahdelta eri planeetalta ettei kauempaa voisi olla, tuli samalla todettua, että tässä kaupungin kirppiksessä tuli käytyä ensimmäisen ja viimeisen kerran - näkyi hiukan liian kauas se, että kyseessä on täydellinen "rahat pois kaikilta"- bisnes, vastinetta rahoilleen ei saa kukaan muu kuin omistaja. Mitenkö perustelen tätä? Aloitetaan vaikka siitä, että heti ovesta sisään tullessa on valtava kyltti, jossa on kissankokoisin kirjaimin, emme vastaa myyntiin jätetyistä tuotteista. Sitä en enää muista, lukiko alla, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan, mutta sen tekstin siihen olisi helposti voinut kuvitella jatkoksi. Myyntipaikkavuokrakin oli keskimääräistä korkeampi, mutta senhän saa jokainen valita, onko sitä valmis maksamaan - minä en olisi, koska loosit ovat vielä normaalia pienempiä. Sitten vielä ne kolme viimeistä naulaa arkkuun, jotka varmistavat sen, etten enää koskaan kanna vähiä ropojani tuonne. Yksi: pankkikorttiasiakkaalta peritään lisämaksu, vaikka ovella lukee, että heille käy myös pankkikortti. Tuossa kohtaa ei ole mitään lisämainintaa siitä, että kortilla maksaminen maksaa extraa, vaikka summa on vain 20 senttiä, on kyse periaatteesta. Seuraavaksi järkytyin siitä, että asiakas-wc olisi ollut maksullinen kaikilta. Ihan oikeasti, kaikilla muilla tuntemillani kirppareilla, missä on wc asiakkaita varten, se on ilmainen, sitä kun kutsutaan asiakaspalveluksi, jolla houkutellaan asiakkaita sisään. Kolmantena ja viimeisenä kohtana onkin sitten se, että heillä ei ole mahdollisuutta sovittaa vaatteita, koska "se olisi niin hankala järjestää". Siis anteeksi mitä? Ensin ovella lukee, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan ja sitten olisi hankala järjestää sovituskoppi, koska sitä pitäisi valvoa. Miten niin pitäisi, koska kerran kaikki on myynnissä myyjän vastuulla ja tappio on myyjän, jos jotain häviää. Uskoakseni aika monta vaatetta jää myymättä tuon takia. Jätän vielä mainitsematta sen, miten paljon tuolla oli jobbaritavaraa, mutta niin on saman omistajan toisellakin kirpputorilla kaupungin keskustassa - ja kyllä, kierrän sitäkin nykyään kaukaa.
Sitten se toinen lähikapunpungin kirpputori. Se oli melkein täydellisesti jobbarivapaata aluetta, mitä nyt keksejä ja karkkeja oli kaupan, muutoin myynnissä yksityisten tavaraa kohtullisin hinnoin eli pelkkää plussaa. Paikassa oli myös mahdollisuus myydä isoa tavaraa kuten pyöriä ja huonekaluja ja ne oli ryhmitelty hallin perälle omiksi kokonaisuuksikseen. Paikat olivat normikokoiset, pöytävuokra halvempi kuin alueella keskimäärin. Pankkikortti kelpasi ilman lisämaksua, muovikassin sai kaupanpäälle, sovituskoppi löytyi ja palvelu oli enemmän kuin ystävällistä eli tuonne palaan toistekin. Tunsin itseni tervetulleeksi asiakkaana, toisin kuin tuossa edellä mainitussa paikassa. Mainittakoon vielä tästä jälkimmäisestä paikasta se, että tarjosivat ilmaiset hälyttimet arvokkaille tavaroille, kun vuokrasi paikan. Ei siis liene ihme, että paikka oli totaalisen täynnä. Odotan innolla kesää ja mahdollisuutta ulkomyyntiin kesällä, sellainenkin kun heillä on kesäisin mahdollista.
Mitä sitten jäi käteen, paitsi huono fiilis ja hyvä tunnelma - onneksi kiersimme kirpparit nimenomaan tässä järjestyksessä, joten jäi parempi maku suuhun.
Kaksi rullaa Ratian lahjapaperia tulevia jouluprojekteja varten yhteishinnaltaan 2,40e, Herra Kirjoitukselle kirja taistelulaivoista ja lentotukialuksista (3,50e), äitienpäiväkortti (2e), kun osui teksti niin kohdalleen ja kuparinvärinen vyö (50c) sieltä ensimmäisestä paikasta. Toisesta valkoinen iso meikkipussi (1€), joka ei varmaan koskaan ole ollut käytössä, valkoista ohuen ohutta virkkauslankaa (1€),ja sokerina pohjalla Disneyn Dumbo DVD (5€). Sekä lisäksi valkoinen, ohut perusneulepaita 2€. Kaikkiaan tuli tuhlattua noin 18€ edestä.
Tässä vielä saaliimme kuvallisessa muodossa:
Sen verran moneen kertaan olen kirpputorien hintatason nousua siunaillut, etten taida enää kehdata tehdä sitä. Jotenkin olisi kuitenkin mukava tietää, että olenko ainoa ihminen, joka pitää kympin hintaa kirpputorivaatteesta kalliina, kun kyseessä ei ole minkään ihmeellisen merkin tuote, vaan tyyliin käytetty h&m-rettu. Mutta jos nyt jätetään tuo päivittely aiheesta ja kirjoitetaan sen sijaan itse kirpputoreista.
Kävimme eilen kahdella eri kirppiksellä, toinen tässä liki kaupungin keskustaa ja toinen naapurikaupungissa. Ja niin olivat kahdelta eri planeetalta ettei kauempaa voisi olla, tuli samalla todettua, että tässä kaupungin kirppiksessä tuli käytyä ensimmäisen ja viimeisen kerran - näkyi hiukan liian kauas se, että kyseessä on täydellinen "rahat pois kaikilta"- bisnes, vastinetta rahoilleen ei saa kukaan muu kuin omistaja. Mitenkö perustelen tätä? Aloitetaan vaikka siitä, että heti ovesta sisään tullessa on valtava kyltti, jossa on kissankokoisin kirjaimin, emme vastaa myyntiin jätetyistä tuotteista. Sitä en enää muista, lukiko alla, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan, mutta sen tekstin siihen olisi helposti voinut kuvitella jatkoksi. Myyntipaikkavuokrakin oli keskimääräistä korkeampi, mutta senhän saa jokainen valita, onko sitä valmis maksamaan - minä en olisi, koska loosit ovat vielä normaalia pienempiä. Sitten vielä ne kolme viimeistä naulaa arkkuun, jotka varmistavat sen, etten enää koskaan kanna vähiä ropojani tuonne. Yksi: pankkikorttiasiakkaalta peritään lisämaksu, vaikka ovella lukee, että heille käy myös pankkikortti. Tuossa kohtaa ei ole mitään lisämainintaa siitä, että kortilla maksaminen maksaa extraa, vaikka summa on vain 20 senttiä, on kyse periaatteesta. Seuraavaksi järkytyin siitä, että asiakas-wc olisi ollut maksullinen kaikilta. Ihan oikeasti, kaikilla muilla tuntemillani kirppareilla, missä on wc asiakkaita varten, se on ilmainen, sitä kun kutsutaan asiakaspalveluksi, jolla houkutellaan asiakkaita sisään. Kolmantena ja viimeisenä kohtana onkin sitten se, että heillä ei ole mahdollisuutta sovittaa vaatteita, koska "se olisi niin hankala järjestää". Siis anteeksi mitä? Ensin ovella lukee, että jokainen jättää tavaransa myyntiin omalla vastuullaan ja sitten olisi hankala järjestää sovituskoppi, koska sitä pitäisi valvoa. Miten niin pitäisi, koska kerran kaikki on myynnissä myyjän vastuulla ja tappio on myyjän, jos jotain häviää. Uskoakseni aika monta vaatetta jää myymättä tuon takia. Jätän vielä mainitsematta sen, miten paljon tuolla oli jobbaritavaraa, mutta niin on saman omistajan toisellakin kirpputorilla kaupungin keskustassa - ja kyllä, kierrän sitäkin nykyään kaukaa.
Sitten se toinen lähikapunpungin kirpputori. Se oli melkein täydellisesti jobbarivapaata aluetta, mitä nyt keksejä ja karkkeja oli kaupan, muutoin myynnissä yksityisten tavaraa kohtullisin hinnoin eli pelkkää plussaa. Paikassa oli myös mahdollisuus myydä isoa tavaraa kuten pyöriä ja huonekaluja ja ne oli ryhmitelty hallin perälle omiksi kokonaisuuksikseen. Paikat olivat normikokoiset, pöytävuokra halvempi kuin alueella keskimäärin. Pankkikortti kelpasi ilman lisämaksua, muovikassin sai kaupanpäälle, sovituskoppi löytyi ja palvelu oli enemmän kuin ystävällistä eli tuonne palaan toistekin. Tunsin itseni tervetulleeksi asiakkaana, toisin kuin tuossa edellä mainitussa paikassa. Mainittakoon vielä tästä jälkimmäisestä paikasta se, että tarjosivat ilmaiset hälyttimet arvokkaille tavaroille, kun vuokrasi paikan. Ei siis liene ihme, että paikka oli totaalisen täynnä. Odotan innolla kesää ja mahdollisuutta ulkomyyntiin kesällä, sellainenkin kun heillä on kesäisin mahdollista.
Mitä sitten jäi käteen, paitsi huono fiilis ja hyvä tunnelma - onneksi kiersimme kirpparit nimenomaan tässä järjestyksessä, joten jäi parempi maku suuhun.
Kaksi rullaa Ratian lahjapaperia tulevia jouluprojekteja varten yhteishinnaltaan 2,40e, Herra Kirjoitukselle kirja taistelulaivoista ja lentotukialuksista (3,50e), äitienpäiväkortti (2e), kun osui teksti niin kohdalleen ja kuparinvärinen vyö (50c) sieltä ensimmäisestä paikasta. Toisesta valkoinen iso meikkipussi (1€), joka ei varmaan koskaan ole ollut käytössä, valkoista ohuen ohutta virkkauslankaa (1€),ja sokerina pohjalla Disneyn Dumbo DVD (5€). Sekä lisäksi valkoinen, ohut perusneulepaita 2€. Kaikkiaan tuli tuhlattua noin 18€ edestä.
Tässä vielä saaliimme kuvallisessa muodossa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
