Kaikkea kokeiltu

Kuten kaikki tietävät, olen ahne kaikelle ilmaiselle. Niinpä en miettinyt kahta kertaa, kun löysin netistä jälleen yhden ilmaiskamppiksen. Tällä kertaa kyse oli sellaisesta aikuisten lehdestä kuin Et- ja siitä tykkäämisestä facebookissa.

Vaikka kyseinen lehti on jossain määrin keski-ikäisille tarkoitettu, on siinä varsin hyviä ja asiallisia juttuja. Mistäkö tiedän asian, kyseinen lehti on joskus tullut kotiini ja on sitä parin ilmaisen näytenumeron verran kannettu sisään meidänkin postilaatikostamme. Lehden ehdoton plussa on se, ettei sitä lukiessaan tarvitse pelätä törmäävänsä kaiken maailman Johanna Tukiaisiin, vaan jutut ovat "kunnon ihmisistä".

En siis miettinyt kovin montaa sekunnin kymmenystä, kun tarjolla oli kamppis, jossa tykkää nappia painamalla sai lisäksi ilmaisen keittiöpyyhkeen ja tiskirätin. Niitä kun ei koskaan voi olla liikaa. Olin varmaan viimeisiä onnekkaita, joille nuo luvattiin postittaa ja viime viikolla ne sitten saapuivat. Ja ovat nätit, kyllä kannatti tykätä:

Mieheni muuten naureskeli minun pitävän varsin ainutlaatuista kulutusblogia. Näin siksi, että ostan tai saan tuskin mitään sellaista (ruokaa lukuunottamatta - ja siitäkin on joskus raportoitu), jota en raportoisi blogissa. Toisaalta blogiin päätyvät myös kaikki huushollistamme poistuvat jutut, niin vaatteet, kengät, käsityöt kuin tyhjentyneet kosmetiikkapurnukatkin. Pitäisikähän vaihtaa nimi Kaloriinan kamarista Kaloriinan kulutukseksi?

Puikkobuumi

Niin kuin usein ennenkin on tullut huomattua, että kun minä hankin jotain tai innostun jostain ei aina yksi kappale riitä. Tuo on tullut huomattua monen monta kertaa.

Vähän (tai rehellisesti paljon) noin kävi noiden neulepuikkojenkin kanssa. Kuten jo aikaisemmin esittelin, olen tämän vuoden aikana hankkinut muutamat puikot. Sitten jossain vaiheessa erehdyin vilkaisemaan ebayn tarjotaa kyseiseltä saralta ja tajusin maksaneeni itseni kipeäksi noista Suomesta hankituista puikoista riippumatta siitä oliko hankintapaikkana kauppa vai huuto.net. Miksi maksaa yhdestä puikkoparista paljon, kun samalla hintaa voi saada koko setin.

Jo aikaisemmin hankin itselleni monta paria 50cm puikkoja huuto.netistä. Nyt hankintaan menivät 80cm ja 120cm puikot. Noita 80 senttisiä, antiikkipatinoituja sai 18 pyöröpuikkoa samalla hinnalla kuin kaksi vastaavaa kaupasta Suomesta, koko setin hinta oli 8,55€. 15 puikon setti 120 senttisiä kustansi n. 6€, jälkimmäinen kuva. Koska setissä ei ollut ihan kaikkia kokoja, ostin vielä toisen alle 5€ hintaan, koska siinä oli vähän erilaisia kokoja. Tämän setin voitin vasta pari päivää sitten, joten tarkempi esittely sitten myöhemmin. Ylimääräiset voin sitten aina myydä eteenpäin.

120 senttisten puikkojen mukana tuli kaupantekijäisinä 12 kappaletta silmukkamerkkejä. Toinen vastaava satsi on matkalla tänne päin ihan huudettuna.

Jos vielä jossain vaiheessa hankkisi 100cm puikkosetin, niin noilla luulisi pärjäävän aika pitkälle ja saavan aikaiseksi vaikka mitä. Ainoastaan 7 koon sukkapuikot puuttuvat ja ne olen ajatellut hakea paikalliselta kirppisjobbarilta, kun vaan ehtisin siellä poiketa.

Ensin oli vettä ja sitten oli vettä...

Ei kun ihan oikeasti ensin oli huivi, jonka olen saanut pari kymmentä vuotta sitten lahjaksi.
 

Huivi on kulkenut mukanani koko tuon ajan, vaikka en ole sitä kertaakaan käyttänyt johtuen sen minulle sopimattomasta mallista ja pituudesta. Viimeisen parin vuoden ajan se on pyörinyt projektilaatikossani odottaen, että malttaisin heittää sen pois tai keksiä jotain muuta asiallista. Nyt sen sitten tajusin, puran huivin ja teen siitä jotain käyttökelpoisempaa. Kuvassa näkyy huonosti, mutta huivissa on kaksi mustaa raitaa ja kahta eri sävyistä kirkasta punaista.

Vanhaa laulua siis mukaillen jatketaan:
ensin oli huivi ja sitten oli kerät:

Purin huivin, jokaisen isomman punaisen raidan omaksi keräkseen ja kapeammat mustat yhteen kerään. Kostutin kerät, jotta kippurat vähän oikenisivat, nyt ne ovat valumassa tuolla kylppärissä ja päätyvät todennäköisesti joulupalloiksi, koska sävyt sopivat keskenään ja punaiseen voi yhdistää esimerkiksi alemman kuvan kultaista lankaa, jonka jossain vaiheessa olen ostanut ja unohtanut esitellä.

Laulu siis päättyy seuraavasti:
Ensin oli huivi ja sitten oli kerät ja sitten tuli värillinen joulupallo (joka esitellään joskus myöhemmin).

Jos jota kukin kiinnostaa, niin tuo kyseinen laulu on: Kaksipa poikaa Kurikasta. Oikeat sanat menevät seuraavasti: "Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski ja kohisevan kosken rannalla oli tyttö punaposki."

Konjakinväriset avokkaat

Minua on jo pidempään poltellut se, että ostamani konjakin värisen laukun kanssa käytettäväksi ei ole kuin nilkkurit, jotka löytyvät täältä. Voihan nilkkureita toki käyttää kesälläkin, mutta kaipasin jotain muutakin.

Ratkaisun ongelmaan tarjosi jälleen kerran huuto.net. Sieltä omistukseeni päätyivät Eccon konjakinväriset avokkaat noin 4 sentin korolla. Olen tainnut tulla vanhaksi, kun valitisin kymmenen sentin ja neljän sentin koroista ne matalammat. Toki vaakakuppia näiden puoleen veti myös se, että nämä ovat nahkaa, niissä on aivan ihanat pohjapehmusteet ja muotoilut ja hintaa postikuluineen vain 14€.

Miinuksena sitten se, että ovat puoli numeroa liian isoa kokoa. Sen korjaamiseksi otettiin tietenkin käyttöön ne perinteiset konstit eli pohjallinen ja kantalaput, jotka estävät jalkaa nousemasta kengästä ulos. Tykötarpeet maksoivat yli puolet kenkien hinnasta, 7.80€, mutta nyt ne istuvat jalkaan kuin hansikas käteen.

Ja mikä tärkeintä värikin on ihan oikea, nyt minulla on kunnon kesäkengät. Yritän siivota toisesta päästä edes parin tai kaksi pois, jotta jonkinlainen kauhun tasapaino säilyisi.

Kirjava ruusu

Blogi on viime aikoina ollut sekä kovasti hiljainen että ruokapainotteinen, mikä johtuu siitä, että niihin elämäni on viimeksi keskittynyt. Lisäksi on aika kovasti kortilla, sillä taas tällä hetkellä tuntuu, että touhotan noin viidessä paikassa yhtä aikaa ja siltikin jää yksi paikka hoitamatta.

Käsityökassissani on jo pitkään pyörinyt jämät Novitan puron kevät/karkkiversiosta, jossa on luonnonvalkoista, vaaleansinistä, vaaleanpunaista ja hentoa oliivia. Alkuperäinen ajatus oli, että yhdistäisin sen luonnonvalkoiseen puuvillaan ja kutoisin sukat. Se idea ei kuitenkaan ole tähän mennessä päätynyt ajatusta pidemmälle, joten kun löytin blogien ihmeellisestä maailmasta riittävän yksinkertaiset ohjeet virkattuu ruusuun, päätin kokeilla osaisinko tehdä sen.

Ohjeet löytyvät täältä, KLIK.

Tässä ensin se, mitä ohjeiden mukaisesta virkkauksesta tulee.

Tässä sitten valmis kukkanen. Jos olisi hiukan sommitellut, olisi värit saanut menemään paremmin, mutta tajusin sen (niin kuin monta muutakin asiaa) vähän liian myöhään.

Ruusun pohjaan kiinnitin hakaneulan kiinnittämistä varten.


Alkuperäinen ajatus oli käyttää tätä ikuisuusprojektini eli harmaan silkki-villapuseron kanssa, mutta katsotaan nyt mihin tämä päätyy.

Mustaherukka-rahkajäätelö + marjatorttu

Mustaherukka-rahkajäätelö


4 annosta

1½ dl rasvatonta maitoa

2 munankeltuaista

5 rkl ruokosokeria

200 g mustaherukoita

½ prk (125 g) maitorahkaa

1. Pane vuorokautta ennen jäätelön

valmistamista jäätelökoneen jäädytyskulho pakastimeen.

2. Kuumenna maito kiehumispisteeseen. Sekoita keltuaiset ja sokeri kevyesti
keskenään teräskulhossa. Kaada kuuma maito keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan
sekoittaen, kunnes seos sakenee.

3. Nosta jäähtymään kelmulla peitettynä, jottei seoksen päälle muodostu kalvoa.
Anna viilentyä jääkaapissa.

4. Survo mustaherukat. Sekoita jäähtyneeseen maitoseokseen mustaherukkasose ja
maitorahka.

5. Ota jäätelökoneen kulho pakastimesta, käynnistä jäätelökone ja kaada
jäätelöseos kulhoon. Anna laitteen käydä, kunnes jäätelö on valmista.

700 kJ (170 kcal)/1 annos



 Perinteinen piimätorttu

3 kup sokeria
3 kup piimää
2 kpl kananmunia
1 kup voisulaa
5 kup vehnäjauhoja
1 tl soodaa

kaikki aineet sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan uuni pannulle.
Päälle marjoja tai hilloa.

Kanaruukut calzonetaikinakannella

Kanaruukut calzonetaikinakannella

n. 400 g
broilersuikaleita
4-6 kpl
banaaneja siivuina
1 pkt
amerikanpekonia
2 dl
kuohukermaa
1 dl
chiliketsuppia
2 tl
currya
Calzonetaikina:
n 1½ l
vehnäjauhoja (n. 1,25)
4 dl
vettä
1/3
pala hiivaa
1 dl
öljyä
1 tl
suolaa

Ruskista broileri, jaa neljään annosruukkuun (eli tästä tulee neljä annosta, mutta aineita voi lisätä
tai vähentää sen mukaan, minkä kokoisia ruukkuja on käytössä)
Viipaloi banaanit kanapalojen päälle
Ruskista pekoni pienehköinä paloina, jaa ruukkuihin
Halutessasi voit lisätä sekaan myös hieman sipulia: kuullota se ja laita ruukkuihin kanapalojen
kanssa. Myös valkosipuli sopii loistavasti.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se chiliketsupilla ja currylla, nostele se lusikalla ruukkuihin
päällimmäiseksi.

Tee kansitaikina:
(HUOM! Jätän taikinaohjeen tarkoituksella alkuperäisen ohjeen kokoiseksi, jotta voit käyttää sa-
maa ohjetta pizzaa tai calzonea kokatessasi. Yllä olevasta ohjeesta tulee pari pellillistä tavallista
pizzaa tai kaksi calzonea. Jos teet neljä kanaruukkua, puolita taikinamäärä.)
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen
Sekoita joukkoon öljy ja suola
Lisää jauhot
Nostata noin kaksinkertaiseksi
Jaa taikina neljään osaan ja kauli käyttämiesi ruukkujen kokoisiksi kansiksi. Asettele taikinakansi
jokaisen ruukun päälle ja nosta ruukut uunipellille (helpompi käsitellä).
Paista: +225 asteessa noin 25 minuuttia eli kunnes pinta on vaaleanruskea

Calzonetaikinan ohje on peräisin Sami Garamin kirjasta ”Puolialaston kokki”.