Maaliskuun "hyras in"

Maaliskuun hankinnat ovat tällä kertaa niin vähäiset, että pohdin tosissaan, kannattaako niistä edes tehdä omaa juttua. Mutta kun kerrankin ollaan tilanteessa, ettei tarvitse potea asiasta syyllisyyttä, niin tehdään nyt sitten kokonainen kirjoitus aiheesta.

Aikaisemmin olen jo esitellyt ostamani hanskat, kustansivat 9,45 euroa. Ja siinä ne sitten olivatkin, tuon verran meni vaatteisiin ja kosmetiikkaan yhteensä.

Vaatekaappini kyllä täydentyi yhdellä mustalla melkein lepakkohihaisella collegepaidalla, jonka äitini oli löytänyt varastoistaan ja kysyi haluaisinko pitää sen, kun se ei hänelle sopinut. Paita oli lyhyt, hihoistaan juuri oikeanmittainen ja -mallinen ja kaula-aukkokin oli passelia mallia eli meillehän se muutti. Sopiva pitkähihainen heitettäväksi päälle salilta tullessa.
Kuvassa paidan kaverina "kuun kosmetiikka" eli ilmaisnäyte Clinidem-kosteusvoidetta.

Seuraavassa kuvassa on sitten äidin minulle lahjoittama arpajaisvoittohuivi ja lisää ilmaisnäytteitä; Apobasen rasvaisempaa kosteusvoidetta kahden tuubin verran.

Viimeisessä kuvassa on äidin ullakolta löytämät shortsit, jotka päätyivät yöhousuiksi.

Käytännössä ostettua siis hanskat, kaikki muu vanhaa tai lahjoitettua.

Olen ihan vakavasti pohtinut, pitäisikö tehdä yksi uusi lupaus rikottavaksi. Nimittäin luvata olla ostamatta värikosmetiikkaa siihen asti kunnes asuntolaina on maksettu - se siis tarkoittaisi paria, kolmea vuotta ilman uusia meikkejä. Kestänkö sen? Olenko valmis siihen? Kannattaako edes yrittää? Toisaalta, miksi ei? Olen jo reilun vuoden ajan selvinnyt minimaalisilla meikkiostoksilla, joten miksi en voisi karsia sitäkin vähää ja tyytyä kaivelemaan kaappeja aina uutta tuotetta tarvittaessani. Ehkä kannattaisi ainakin yrittää.

Lisää lappuja ja yhdet "hipulit"

Aikaisemmin kutomistani harmaista pitsisukista jäi vähän lankaa. Päätin käyttää sen omiin sukkiini, tasasin langan ja totesin, ettei se riitä koko sukkiin. Ostin siis lisäkkeeksi luonnonvalkoista seitsemää veljestä. Tuolla valkoisella lisättynä sain kuin sainkin kudottua "hipulit" eli matalavartiset kenkäsukat tulevan kevään käyttöön.
Loppulangasta tein sitten lappuja siihen jo aikaisemmin täällä esittelemääni lappuprojektiin. Päättelin myös muiden tekemiä lappuja ja niistä jämistä on tekeillä tuo violetti "kaivo", joka on edelleen vaiheessa, koska jämälangat loppuivat kesken. Kuvasta erottu huonosti, mutta violetit ja kaksi valkoista (ylin oikealla ja alin oikealla) ovat vinoon neulottuja. Lisäksi tilkuissa on kahta erilaista helmineuletta ja kahta erilaista korinpohjaneuletta ja yksi aina oikein neule (keskirivin keskimmäinen). Alla vielä lisäkuvaa noista.

Tässä vielä tarkempi kuva tuosta viistoneuleesta.
Lisäksi vielä tarkennuskuvaa noista muista malleista.Viimeinen korinpohja on vaiheessa, katsotaan riittääkö lanka vielä senkin jälkeen yhteen lappuun.

Naisena olemisen onni ja autuus

Tai pikemminkin surkeus ja kurjuus.

Nyt on taas se aika kuukaudesta, jolloin tuntuu kuin kaksi tappelevaa kollikissaa olisi muuttanut alavatsalleni ja pitäisi siellä yllä jatkuvaa tappelua raadellen sisuskalujani kynsillään. Tällä kohtaa olen vakaasti sitä mieltä, että antaisin naiseuteni pois, jos vain pääsisin eroon noista kivuista ja siihen liittyvästä avoinaiseen suihkuun verrattavasta vuodosta. Aloitin rautalääkityksen juuri sopivasti vajaa kuukausi sitten eli nyt on sitten, mistä valua. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin kipeä - tavallinen särkylääke ei pure kipuun, eikä minulla ole reseptiä mihinkään tujumpaan. Ihana olotila - saa vapaasti kadehtia.

Miestenhän väitetään poikkeuksetta kärsivän peniskateudesta ja kuvittelevan, että kaikilla muilla on isompi. Nyt minä olen sairastunut naisten vastaavaan tautiin, nimittäin tissikateuteen. Aina kun katselen ympärilleni, näen rintoja - isoja, pehmeitä, pulleita rintoja, jotka kaikki ovat poikkeuksetta suurempia kuin omani. Olen aina halunnut isot rinnat, nyt voisi jo sanoa, että isommat rinnat. Tuntuu kuin kaikki laihtumani kilot olisivat peräisin rinnoistani ja entisestä d-kupista on pahaa vauhtia muotoutumassa c ja minä kun haluaisin e:n! Olen päätynyt pohdinnoissani niin pitkälle, että olisin valmis vaikka silikoneihin, mikäli olisi sen verran ylimääräistä rahaa, että voisin kävellä jonnekin Tiina Jylhän klinikalle.

Tähän asti olen aina naureskellut runsaasti topatuille d- ja e-kupin liiveille, mutta olen juuri oppinut ymmärtämään, mihin niitä käytetään. Taidanpa käydä hankkimassa itsellenikin sellaiset, jos se saisi minut luulemaan, että rintani olisivat edes vähän isommat. Sääli, ettei sporttiliivejä saa topattuna, niillekin olisi käyttöä.

Tavara taivas ja elämän suuria valintoja

Mulle on tässä pikkuhiljaa selvinnyt, miksi tavaroiden määrä huushollissamme ei vähene, vaan lisääntyy huolimatta siitä, että koetan kovasti olla hankkimatta mitään uutta. Joku muu hankkii ne puolestani tai löytää minulle...

Nytkin viikonloppuna maalla äitini oli kaivellut taas vintin säilytyslaatikoita ja löytänyt vanhat shortsini, jotka sopivat yöhousuiksi kuin nenä päähän. Mikä sitten taas tarkoitti sitä, että raahasin ne tänne ja otin käyttöön, kun mamma oli ne jo valmiiksi pessyt. Viikonlopun saldona oli myös itse vintistä löytämäni kassi, jonka sisältönä mm. kaksi kierrätykseen menevää toppia ja kaksi hameen teelmää, joista toinen päätyy roskiin ja toisesta teen huivin sekä yhdet sukat, joista varret otan hyötykäyttöön ja terät hävitän.

Lisäksi äitini antoi minulle arpavoitoksi saamansa huivin, hän kun ei ole huivi-ihmisiä ja minä taas olen. Joten yhden viikonlopun aikana tavaramäärä kasvoi taas yksillä yöhousuilla ja kahdella huivilla. Sukat korjaan eli kudon niihin uudet terät ja kiikutan äidille takaisin. Paitsi että äiti oli lisäksi ostanut minulle pari paria uusia sukkia, mutta ne jätin maalle odottamaan käyttöä siellä.

Kun olin tajunnut, miksi tavarat meillä vaan lisääntyvät, jouduin miettimään yhtä isoa päätöstä, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Kun en kerran osaa hävittää mitään vanhaa, on syytä jättää sitten uudet tavarat kauppaan eli ei uusia vaatteita minulle tänä vuonna. Kaappeihin ei kerta kaikkiaan mahdu enää lisää tavaraa eli jotain on saatava pois ennen kuin mitään uutta mahtuu tilalle. Voisihan tuota ainakin yrittää, sillä poikkeuksella tietenkin, että välttämättömät asiat voi hankkia, mutta nekin mieluiten niin, että vanha vastaava on puhkikulunut ja poistettavissa.

Piti ja piti...

Talven selän yli olen sinnitellyt niillä jo surullisen kuuluisiksi käyneillä eri parisilla mustilla nahkahanskoillani. Uudet olen kyllä vannonut ostavani ensi tilassa, kukaan vain ei ole tullut niitä kotiovellemme myymään. Nuo hanskat on ihan oikeasti lisätty tarvittavien tavaroiden hankintalistallakin eli pidän niitä ihan oikeasti tarpeellisina.

Reilu viikko sitten hanskat saivat maalla niin kovaa kyytiä, että näyttivät tosissaan tulleen tiensä päähän, toinen repsotti täydellisen repaleisena, eikä toinenkaan paljon paremmassa kunnossa ollut.

Kun sitten jouduin muun asian takia käymään Glitterissä, löysin itseni hipelöimästä tarjouksessa olleita hanskoja. Niinhän siinä tietenkin kävi, että ostin ne tarjoushanskat, jotka eivät todellakaan olleet ne mustat perusnahkahanskat, jotka minun piti ostaa.

Tästä syystä oli sitten pakko yrittää kursia kokoon nuo vanhat ja pitää edelleen hankintalistalla kunnolliset mustat nahkahanskat. Eivät nuo nyt kovin kummoisilta näytä, mutta ehkä näillä lopputalvi selvitään. Kuvasta ei onneksi selviä, että nuo on ommeltu kokoon violetilla langalla, kun musta oli loppu.

No, mitä minä sitten kotiutin Glitteristä. Mokkajäljiltemähanskat, joissa on "ihan pikkuinen" tehoste, sellainen söpö "pieni" niittirusetti. Nämä ovat tosi lämpöiset, sillä niissä on suloisen pehmeä fleecevuori. Ranteen puolella on kaunis halkio ja kiinnitysneppari.

Näin minulle kaupassa yleensä käy, menen ostamaan jotain perustavaraa esimerkiksi matalia kävelykenkiä ja palaan kaupasta korkeakantaisten avokkaiden kanssa eli överiksi meni tälläkin kertaa. Eiväthän nämä oikein istu perustuulipukuun, mutta jos aloittaisin pukeutumiseen panostamisen vaikka hanskoista.

Yllytyshullu

Näin pari päivää sitten Iltalehden tai Iltasanomien laitabannerissa ruokaohjeosiossa kuvan, jossa lihamureke oli tehty kakkuvuokaan. Mureke näytti hauskalta ja resepti oli helppo, kun vielä paikallisessa marketissa oli jauheliha tarjouksessa, lopun varmaan arvaatte.

Ensimmäinen Kaloriinan keittiön kultaisista säännöistä on se, että älä koskaan, milloinkaan, ikinä noudata reseptiä,vaan sovella sitä jotenkin. Niin siis toimittiin tälläkin kertaa.

Toinen kultainen sääntö on se, että kaikki kokeilut kannattaa ajoittaa mahdollisimman myöhään iltaan.

Näitä sääntöjä noudattaen päätin siis kokeilla tuota mureketta. Astiana toimi uusi silikoninen ruusunmallinen vuokani, jota en ole koskaan aiemmin käyttänyt. Ja murekkeen tekemisen aloitin siinä yhdeksän aikaan illalla...

Lihamureketaikinan tekaisin seuraavasti:

800g naudan paistijauhelihaa
1 pss maggin lihapulla aineksia
2 dl korppujauhoja
2 dl vettä
1 prk chilillä maustettua ruokakermaa
2 munaa
1 pkt palafetaa

Ensiksi sekoittelin Maggi pussin, korppujauhot, veden ja ruokakerman. Lisäsin kananmunat ja jauhelihan. Lisämausteita ei tarvittu, sillä Maggi-pussi pitää sisällään suunnilleen kaiken tarvittavan ja chili-kerma lisää vähän potkua. Lopuksi sekoittelin joukkoon palasiksi leikatun fetan. Tämän massan tungin sitten vuokaan ja paistoin 225 asteisessa uunissa noin kolme varttia.

Maku oli ihan kohdallaan ja ulkonäkökin melkein, lopputulos näytti tältä:
Tätä varmaan tehdään toistekin.

Kenkäni mun

Särkevin sydämin minun on taas tullut aika siivota kenkäkaappiani tai siis tarkemmin ottaen eteistä, jossa käyttökenkiä meillä säilytetään.

Mä haluaisin jonkun antavan vastauksen siihen, miksi onnistun aina tuhoamaan kengistäni pohjat tai vetoketjut päälisen jäädessä melkein uuden veroiseksi. Niin kävi nytkin - ruskeiden kiilakorkoisten mokkajäljitelmä töppösteni viimeiseksi matkaksi osoittautui luistelu sunnuntain iltavuorosta kotiin. Pohjat olivat sen verran sileät, että luistelu sujui melkoisen reippaasti siihen hetkeen asti kunnes raiholla ollut pohja halkesi kokonaan ja haukkasi sisäänsä kunnon klimpin jäistä lunta. Loppumatkan kotiin kävely olikin sitten taidelaji.


Päälisestään kengät näyttävät edelleen lähes uusilta, mutta pohjat ovat menneen talven lumia, samoin toisen kengän vetoketju. No, kyllähän nämä ovat palvelleet ihan kiitettävästi, olen nimittäin ostanut ne seitsemän vuotta sitten yhdestä alennuskenkiä myyvästä kaupasta tuolta maakunnan toiselta laidalta ja maksoin ihan 5 euroa.