Valmiita

Sain valmiiksi harmaat nukkumaijan unisukat, jotka ovat jo varmasti perillä uudella omistajallaan yhdessä noiden toisten alpakka sukkien kanssa.

Viime aikoina olen keskittynyt vain lappuilu projektiin, jossa olen yhtenä osallisena. En valitettavasti voi kertoa jutusta enempää- vielä, mutta laitan kuvat tekosistani esille. Kaikkiaan saldona yhdeksän lappua, joista yksi ei ole kuvassa. Oli oikeasti ihanaa revitellä erilaisten pintojen ja mallien kanssa - tätä vosi jopa tehdä enenmmänkin.


Saatan kuvata sen puutuvan lapun myöhemmin ja mahdolliset lisälaput myös.
Minusta tuo Marimekon kaivokuosin neuleversio on hauska siis tuo tuossa yläpuolella.

Lisääntynyt auringonvalo houkuttelee mieluummin ulos kuin käpertymään sisään kutimen kanssa eli noudatan auringon kutsua ja kipaisen salille polttamaan pari kaloria.

Komplisoitunut kosmetiikka

Olen tässä viimeaikoina jounut miettimään omaa suhdettani kosmetikkaan, sen ostamiseen ja käyttämiseen. Pohdinnoissani olen joutunut toteamaan suhteeni kosmetiikkaan vähintäänkin kiemuraiseksi.

Ennen kuin julistin itselleni kosmetiikkasäännöstelyn, joka on ollut voimassa kohta puolitoista vuotta, ostelin kosmetiikkaa varsin surutta. Itse asiassa kosmetiikan hankkiminen toimi "lohtuostamisena" eli aina kun asiat eivät menneet niin kuin olisin halunnut tai tuli jotain harmia tai kaipasin jostain muusta syystä lohdutusta ostin itselleni jotain pientä. Tuo "jotain pientä" oli yleensä uusi kynsilakka tai huulipuna, jotka eivät muutaman euron hinnalla vieneet työssäkäyvää konkurssiin. Palatessani ajatuksissani vielä aikaisempaan aikaan, tajusin tuon tavan alkaneen jo opiskeluaikana, mihinkään suurempaan ei ollut varaa, mutta sen kymmenen tai viisitoista markaa saattoi surutta pistää menemään ja ostaa uuden luomivärin, rajauskynän tai jotain. Jo silloin koetin suunnata lohtuostamistani karkeista johonkin muuhun ja se joku muu sattui olemaan kosmetiikka.

Viime vuonna, kun asetin itselleni määrärahat kosmetiikan hankkimiseen, ohjasin itseni taas karkkihyllyn suuntaan. Onhan toki selvää, että kaikkia paheita ei saa karsittua kerralla. Yritän nyt kuitenkin ihan tosissani päästä sekä kosmetiikka- että herkkupaheesta, saa sitten nähdä, minkä uuden löydän tilalle korvaavaksi.

Niin koukussa olen ollut kosmetiikan ostamiseen, että ensimmäisinä säästöbudjetin ja ostoslakon kuukausina olen oikeasti joutunut istumaan käsieni päällä, etten esimerkiksi ostaisi netistä hetken mielijohteesta lisää kaapin täytettä. Ostoslakkoni ei toki ole totaalinen, vaan tarpeellista saa ja täytyy ostaa - on sulaa hulluutta yrittää poistaa vedenkestävää ripsiväriä ilman kunnollista meikinpoistoainetta, kyllä sellainen täytyy olla käytössä ja ostaa uusi kun vanha loppuu. Sen sijaan uudet huulipunat, kynsilakat, suihkugeelit ja shampoot ovat totaalikiellossa. Vanhoja on vaikka miten monta, menevät toisesta päästä käyttökelvottomiksi, kun kannan toisesta päästä uutta sisään ja sitten kehtaan vielä väittää ajattelevani ekologisesti - tuo nyt ainakin on pahemman sortin haaskausta, kun käyttämättömät, vanhentuneet tuotteet kipataan roskiin.

Itseni takia olen pitänyt jo reilun vuoden seurantaa täällä blogissa siitä, mitä kosmetiikkatuotteita ostan tai saan ja vastaavasti, miten paljon tulee käytettyä loppuun. Tiedän, ettei se kiinnosta ketään muuta kuin itseäni, mutta itsellenihän minä tätä kirjoitankin. Jossain vaiheessa, kun varastot ovat tyhjentyneet riittävästi sallin itselleni vähän ostamista. Tokihan se on melkein sama, kuin antaisi alkoholistille viinryypyn ja sanoisi, että katsotaan, miten sun käy. Toivon ja uskon kuitenkin, että pystyn toimimaan järkevästi eli ostamaan tarpeellista ja vain hyvin varvoin jotain ekstraa.

Pahan päivän vara on käsite, jonka käytössä olen suorastaan ylittänyt itseni, mitä kosmetiikkaan tulee. Ei ajatustakaan siihen suuntaan, että jos oikein huonosti menee, voisi olla vaikka ilman jotain tuotetta, vaan kootaan kaappiin kaikkea mahdollista varmuuden vuoksi. Noita varastoja olen purkanut nyt vuoden, eikä loppua näy. Onneksi avaamattomat kosmetiikkatuotteet säilyvät melko pitkään ja ne, jotka ovat vanhentuneen, päätyvät roskiin itseeni kohdistuvan manailun säestämänä.

Jonkinlaisen analyysin olen siis saanut tehtyä suhteestani kosmetiikkaan ja siihen liittyviin kiemuroihin, se varmasti helpottaa tiedostamaan tilannetta ja toimimaan jatkossa oikein. Välillä on ihan oikeasti hyvä, että vieras ihminen tulee, nostaa sinut seisomaan peilin eteen, pistää katsomaan itseäsi silmiin ja pohtimaan asioita. Tämä liittyy elämässäni tällä hetkellä muuhunkin kuin kosmetiikaan, mikä varmasti oli rivien välistä luettavissa, mutta toimii myös kosmetiikan saralla.

Helmikuun hävitys

Jälleen kerran on tyhjennystä tapahtunut - valitettavasti kaikkialla muualla paitsi vaa'alla.

Taisin jossain vaiheessa valitella, että muuta kosmetiikkaa poistuu, mutta meikkejä ei. Nyt on sitten ollut meikkipussin vuoro tyhjentyä ainakin vähän. Loppuun kuluivat:
1) Oriflamen meikkivoidepuuteri 8ssi puuterin loppu), joka kyllä kuivatti ihoa paljon, mutta toimi Kaunasin matkalla muutoin ok
2) Aurinkopuuteri, sillä brasilialainen rusketus oli sen verran tumma, että mikään tavallinen puuteri ei ollut riittävän tumma vaan oli pakko vedellä aurinkopuuteria nassuun mattapinnan saavuttamiseksi
3) Huulikiilto; Yves Rocherin kullankimalteinen huulikiilto oli ihan huippu, mutta mikään ei kestä ikuisesti
4) Hairstoresta ostettu www infinité sarjan syväpuhdistava shampoo, tuoksultaan vanilja ja teholtaan loistava
5) Yves Rocherin hamamelis suihkugeeli, joka ei tule saamaan seuraajaa. Minusta noiden Y.R.:n suihkugeelien laatu on laskenut kuin lehmän häntä ja hinta noussut samassa tasossa ylöspäin. Täytyy koettaa etsiä jotain hinta-laatu-suhteeltaan parempaa, kunhan nuo vanhat hankinnat on käytetty loppuun.

Suihkugeeliä meidän huushollissa kuluu todella paljon, melkein pullo viikossa. Tällä kertaa tyhjentyi Yves Rocherin mantelisuihkugeeli. Shampoo on toinen kestokulutuskohde, tosin näitä taitaa jatkossa tulla harvemmin, sillä vanhat pullon pohjat taitavat olla melkein kaikki loppuun käytetty. Nyt tyhjeni Linna shampoo pullo. Flunssakauden jälkimainingeissa tyhjeni myös käsihuuhdepullo, jota käytämme sekä käsiin että jalkoihin. Hammastahnatuubi on kuvasa mukana muistuttamassa, että uusi pitäisi ostaa. Meillä on aina varastossa yksi tuubi ja toinen käytössä, kun käyttötuubi tyhjenee täytyy varastoon ostaa uusi.

Lisäksi täytyy mainita kuvaamattomat tuotteet
1) dödö-pullo mallia Dermosil

Helmikuun tyhjentyneet purnukat siis yhteensä 10 kpl. Vuoden alusta tyhjiä purkkeja 26 kpl, eikä loppua näy, sillä vähän sisältäviä purkkeja on vielä jäljellä eli maaliskuullakin kuullaan tästä aiheesta.

Lama the 2nd

Sain eilen valmiiksi toisen parin alpakkasukkia. Kyllä se vaan kummasti käsiala siistiytyy aina toisessa parissa, minusta tämä toinen on selkesti siistimpi kuin ensimmäinen, vaikka valokuvissa ei suurta eroa näykään.

Lisätään tähän vielä todisteeksi kuva siitä, että alpakoita on tosiaan kaksi samanlaista paria.

Askel kohti kevättä

Näin telkkarin sääennusteesta, että viikonlopuksi olisi luvassa vihdoin ja viimein hiukan lämpöisempää keliä, miinusasteista toki edelleen, mutta kuitenkin melkein parikymmentä astetta lämpöisempää kuin tässä viikolla.

Niinpä sitten keskiviikkoiltana iski paniikki, mitä jos nyt onkin talven viimeiset pakkaset, vaikka ennusteet kuinka kertovat talven jatkuvan maaliskuulle asti. Niinpä sitten päätin suorittaa yhden lähestyvästä keväästä kertovan kotityön tulloin keskiviikkona - sulatin pakastimet. Siinähän se ilta sitten mukavasti meni.

Pari ihan kivaa löytöäkin tuli tehtyä. Parikymmentä pientä pussia punaherkoita eli vielä riittää herkkua nautittavaksi. Lisäksi löysin saman verran mansikkarasioita, joiden olemassaolosta minulla ei ollut mitään tietoa, mutta parempi aina näin päin, että löytyy enemmän tavaraa kuin luulee.

Viikonloppuna on sitten vuorossa vielä toinen kevääseen valmistava työ eli autojen imurointi. Jotenkin niihin on taas syksyn ja talvenaikana kertynyt kaikenlaista röhnää. Ne piti itse asiassa siivota jo syksyllä, mutta pääsivät pakkaset yllättämään eikä kukaan tee tuota hommaa parinkymmenen asteen pakkasessa. Pitäkää siis peukkuja, että viikonloppuna on sen verran hyvät kelit, jotta saadaan autot siistiksi.

Ensimmäiset alpakkani

Mietin eräälle henkilölle soveltuvaa lahjaideaa, sellaiselle ihmiselle, jolla on jo kaikkea mahdollista. Se sulkee siis tavallaan rahalahjan pois, koska hänellä on sitä omiksi tarpeiksi.

Päädyin loppujen lopuksi kokoamaan lahjakorin paikallisista tuotteista ja kutomaan korin täydennykseksi sukat. Langaksi halusin jotain muuta kuin perinteistä seitsemää veljestä tai nallea, joten paikallisen lankaliikkeen suosituksesta päädyin alpakkalankaan. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun alpakkalankaa käytän, ostin langat kahteen pariin, jotta voin tehdä harjoitusversiot. Jos lankaa jää yli, kudon kolmannen parin itselleni. Lankaa varasin siis neljä kerää, lankana alpaca teetee.

Alpaca teetee on siis villalanka, puhdasta alpakanvillaa, mikä tekee sukista kyllä erittäin pehmeät ja lämpimät, mutta kulutuksen kestävyyden kanssa voi olla niin ja näin, kun langassa ei ole yhtään kestoa lisäävää tekokuitua. Kyläilysukkia tai unisukkia minä näistä ajattelin, jatkuvassa kävelykäytössä tuskin kovin pitkään kestävät parsimatta.

Nyt voidaan siis todeta, että harjoitusversiot ovat valmiit, malli toimii, lanka on helposti kudottavaa. Sukkien malli on garnstudion sivuilta, nimeltään "aaltosukat". Lankaa yhteen pariin reilunkokoisia sukkia meni puolitoista kerää eli neljästä kerästä varmaan riittää kolmanteenkin sukkapariin, kun kolmannet sukat ovat kuitenkin suht´pienet.

Tässä kuva ensimmäisistä alpakkasukistani:
Nämä harjoitusversiotkin menevät lahjaksi, niiden kaveriksi on tulossa toinen pari käyttösukkia seitsemästä veljeksestä. Ensin kudon toiset tämmöiset ja sitten alan katsella mallia noille seiskaveikoille, niiden dead line on maaliskuun puoliväli.

Kyökissä

Sain kuin sainkin sukkaprojektin valmiiksi tänään, mutta kuvat puuttuvat sillä hovikuvaajani pelaa sählyä tänä iltana eikä niin ollen ole kuvaamassa valmiita töitäni.

Työpäivän jälkeen kävimme kaupassa ja loppuillan olenkin sitten viettänyt keittiöpuuhissa. En jaksa käyttää jokaista iltaani ruoan valmistamiseen, joten teen yleensä kerralla enemmän ja useampaa sorttia, jotta voin pakastaa osan ja lopuista riittää sitten syötävää enemmän kuin yhdelle aterialle.

Tänään tarjolla olisi kananuggetteja, kevätkääryleitä, kasvisgratiinia, kebabkiusausta, lihapullia ja jauhelihapihvejä. Ihan hyvä, että on ruokaa valmiina, sillä pääsen taas sunnuntaina ekstratöihin. Kebabkiusaus on uusi tuttavuus, alkuperäinen resepti oli Yhteishyvän ruokalehdessä, mutta toteutus oli sitten jotain muuta kuin reseptissä kerrotaan. Jos on hyvää, laitan reseptin jakoon.

Nyt menen pelastamaan lihapullat uunista ja sitten tuutimaan.