Omasta mielestäni ansaitsisin ihan sulan hattuuni, jos siis sellaista käyttäisin, sillä olin eilen niin tehokas. Raahauduin kotiin melkein yhdeksän tuntiseksi venähtäneen työpäivän ja kahvakuulatunnin jälkeen. Se on sinänsä jo saavutus, kun on kyse maanantai päivästä siis se, että jaksan tunnille lähteä.
Suihkun jälkeen silitin neljä koneellista pyykkiä ja korjasin samantien ratkenneet saumat ja ompelin irronneet napit, että vaatteet ovat sitten taas priimakunnossa ottaa kaapista käyttöön. Keittelin iltapalaksi vispipuuroa, jota maisteltiinkin jo vähän. Annos oli sen verran iso, että siitä riittää vielä tällekin illalle.
Netissä puuhastelin kolmostyöni kimpussa jonkin aikaa ja melkein sain viimeiseltyä yhden sukkaprojektin telkkaria katsellessa. Sillä kohtaa uni kuitenkin voitti ja osa työstä jäi tälle illalle. Se on edelleen vähän kesken, mutta hoitelen sen sitten loppuun, kun palaan salilta ja esittelen ehkä huomenna.
Sulkaa en saanut, mutta ruusun kylläkin. Rakas mieheni oli ostanut minulle ystävänpäivä ruusun ja herutti tällä herttaisella eleellä melkein kyyneleet silmiini. On ihanaa kun on noin huomaavainen rakas!
tiistai 15. helmikuuta 2011
maanantai 14. helmikuuta 2011
Kenkälaatikko
Lainasin taannoin kaverilleni nypläystyynyäni, koska en itse sitä tarvinnut. Rehellisesti, en ollut käyttänyt sitä vuosiin, joten olin vain tyytyväinen, kun se päätyi käyttöön.
Hän palautti tyynyn ja sen keralla sain kenkälaatikon. Minua sekä itketti että nauratti, kun avasin paketin - hyvin hän minut näköjään tuntee. Kaverini oli näet paketoinut kenkälaation läpinäkymättömään paperiin ja sen sisältö paljastui vasta paperia avatessa.
Ensiksi paketista paljastui musta kenkälaatikko, jonka pinkki kansi oli koristeltu mustalla sametilla.
Sen sisältönä oli korkokengistä kertova kirjanen ja paketillinen kenkäkortteja. Lisänä oli vielä kengistä kertova artikkeli, jonka ystäväni oli ottanut talteen minua varten.
Hän palautti tyynyn ja sen keralla sain kenkälaatikon. Minua sekä itketti että nauratti, kun avasin paketin - hyvin hän minut näköjään tuntee. Kaverini oli näet paketoinut kenkälaation läpinäkymättömään paperiin ja sen sisältö paljastui vasta paperia avatessa.
Ensiksi paketista paljastui musta kenkälaatikko, jonka pinkki kansi oli koristeltu mustalla sametilla.
Sen sisältönä oli korkokengistä kertova kirjanen ja paketillinen kenkäkortteja. Lisänä oli vielä kengistä kertova artikkeli, jonka ystäväni oli ottanut talteen minua varten.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Kesä tulee
Kyllä se kesä siltä tulee jossain vaiheessa, niin ainakin vakaasti uskon. Samalla kun valmistin kierrätystyynyliinoja tein itselleni kesävaatteeksi kukalliset shortsit.
Siivosin maalla käydessäni vaatekaappiani ja löysin sen perukoilta vuosikymmen sitten ostamani "leikkipuvun", muistaakseni tuolla nimellä silloin joskus kutsuttiin noita haalarimuotoisia topin ja shortsien tai topin ja housujen yhdistelmiä. Puskuriosastoni on lakannut mahtumasta tuohon muotolaskoksettomaan yläosaan jo vuosia sitten, mutta shortsiosa mahtui päälle ihan hyvin.
Siispä sakset käteen ja haalari kahdeksi kappaleeksi. Yläosan jätin paikka- ja projektitilkuiksi, mitä nyt nappilistan reunasta nappasin palasen korjaamaan shortsiosan revennyttä napinalustaa. Kuvasta varmaan näkyy sekin, että olen jossain vaiheessa ihan oikeasti yrittänyt tunkeua tuohon yläosaankin, sillä se on takaa kauluksesta revennyt.
Shortsien viimestely oli helppoa. Katkaisin haalarin sen verran vyötärönauhan yläpuolelta, että siitä sai tehtyä käänteen. Nauhakuja oli puvussa valmiina. Sen verran tuon yläsauman lisäksi jouduin tekemään lisätyötä, että korjasin revenneen reunalistan pienellä yläosasta leikatulla kappaleella siis irroitin napin, korjasin repeämän, laitoin paikkaa päälle ja ompelin napin takaisin.
Tässä siis tulevan kesän ykkösvaate - maalle tietenkin, en mä kaupungissa kehtaa näin kukikkaana esiintyä.
Siivosin maalla käydessäni vaatekaappiani ja löysin sen perukoilta vuosikymmen sitten ostamani "leikkipuvun", muistaakseni tuolla nimellä silloin joskus kutsuttiin noita haalarimuotoisia topin ja shortsien tai topin ja housujen yhdistelmiä. Puskuriosastoni on lakannut mahtumasta tuohon muotolaskoksettomaan yläosaan jo vuosia sitten, mutta shortsiosa mahtui päälle ihan hyvin.
Siispä sakset käteen ja haalari kahdeksi kappaleeksi. Yläosan jätin paikka- ja projektitilkuiksi, mitä nyt nappilistan reunasta nappasin palasen korjaamaan shortsiosan revennyttä napinalustaa. Kuvasta varmaan näkyy sekin, että olen jossain vaiheessa ihan oikeasti yrittänyt tunkeua tuohon yläosaankin, sillä se on takaa kauluksesta revennyt.
Shortsien viimestely oli helppoa. Katkaisin haalarin sen verran vyötärönauhan yläpuolelta, että siitä sai tehtyä käänteen. Nauhakuja oli puvussa valmiina. Sen verran tuon yläsauman lisäksi jouduin tekemään lisätyötä, että korjasin revenneen reunalistan pienellä yläosasta leikatulla kappaleella siis irroitin napin, korjasin repeämän, laitoin paikkaa päälle ja ompelin napin takaisin.
Tässä siis tulevan kesän ykkösvaate - maalle tietenkin, en mä kaupungissa kehtaa näin kukikkaana esiintyä.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Kierrätystyynyliina
Tämä postaus roikkui puolinaisena julkaistuissa, sillä en kertakaikkiaan ehtinyt viimeistellä projektejani. Poistin nyt tuon vanhan ja julkaisin uuden, tällä kertaa kokonaisen.
Koska kerran olen luvannut tänä vuonna pyrkiä siihen, että kierrätän kaiken mahdollisen, päätin tehdä kierrätystyynyliinan. Tarve tälle tyynyliinalle tuli Herra Kirjoituksen uuden tyynyn myötä. Tämä muotoutuvaa vaahtoa oleva tyyny on niin iso, etteivät vanhat tyynyliinat enää sovi siihen.
Joten sakset käteen ja ratkomaan puuvillapuseroa kankaiksi. Tätä puseroa ei ole juuri pidetty, sillä se oli päälläni kerran siivouspäivänä ja sen taskusta rakas puhelimeni hyppäsi uimasilleen vessanpyttyyn, jonka olin juuri pessyt. Tuon tapahtuman jälkeen pusero joutui pannaan ja hylättyjen vaatteiden laatikkoon.
Tästä siis lähdettiin.
Jouduin toteamaan, etten muistanutkaan, miten paljon helpompaa on ottaa kunnon kangas ja pistää se kappaleiksi kuin koota jotain palasista. Vietin useamman kuin yhden ja kaksi tuntia sovitellen puserosta purettuja kappaleita yhteen, jotta sain raidat sopimaan ja kankaan riittämään. Onnistumisen tunne kuitenkin tuli palkkioksi, vaikka aikaa menikin rutosti. Nauhat laitoin tummansinisestä satiininauhasta, kun nuuta sävyyn sopivaa ei löytynyt.
Ja tähän päädyttiin:
Löysin varastostani tyynyliinan, joka oli periaatteessa liian pitkä tavalliseen tyynyyn, mutta liian kapea tuohon uuteen, joten muokkasin sitäkin vähän. Ja tämänkin kanssa jouduin tahimaan hetken, jotta sain tuosta toisesta tyynyliinasta ylijääneet palaset riittämään tähänkin. Nauhoina pinkkiä satiininauhaa, kun minulla ei vastoin oletuksia ollutkaan täällä tavallista kanttinauhaa. Melkoisesta silpusta tuo lisäosa on koottu, vaikka ei se onneksi ulospäin näy, kuvassa tyynyliina kaksinkerroin.
Tuossa raidallisten kuvassa on kaksi valmista tyynyliinaa. Kolmannen kierrätystyynyliinan tein vanhasta täyspuuvillaisesta yöpaidasta. Hartiat olivat kuluneet puhki, joten niistä ja hihoista tein rättejä ja helmasta tyynyliinan. Vanhan yöpaidan lisäksi tarvittiin noin 12 sentin kaistale venymätöntä puuvillaa ja pätkä tarranauhaa korvaamaan nauhoja. Tuo puuvillakangas tarvittiin tyynyliinan suuhun siksi, että venyvä neulos olisi heti rikkunut tarranauhojen kohdalta ellei sitä olisi tukenut jollain.
Tästä siis aloitin kolmannen projektin, valmis tyynyliina näkyy samassa kuvassa tuon toisen raitaisen kanssa.
Koska kerran olen luvannut tänä vuonna pyrkiä siihen, että kierrätän kaiken mahdollisen, päätin tehdä kierrätystyynyliinan. Tarve tälle tyynyliinalle tuli Herra Kirjoituksen uuden tyynyn myötä. Tämä muotoutuvaa vaahtoa oleva tyyny on niin iso, etteivät vanhat tyynyliinat enää sovi siihen.
Joten sakset käteen ja ratkomaan puuvillapuseroa kankaiksi. Tätä puseroa ei ole juuri pidetty, sillä se oli päälläni kerran siivouspäivänä ja sen taskusta rakas puhelimeni hyppäsi uimasilleen vessanpyttyyn, jonka olin juuri pessyt. Tuon tapahtuman jälkeen pusero joutui pannaan ja hylättyjen vaatteiden laatikkoon.
Tästä siis lähdettiin.
Jouduin toteamaan, etten muistanutkaan, miten paljon helpompaa on ottaa kunnon kangas ja pistää se kappaleiksi kuin koota jotain palasista. Vietin useamman kuin yhden ja kaksi tuntia sovitellen puserosta purettuja kappaleita yhteen, jotta sain raidat sopimaan ja kankaan riittämään. Onnistumisen tunne kuitenkin tuli palkkioksi, vaikka aikaa menikin rutosti. Nauhat laitoin tummansinisestä satiininauhasta, kun nuuta sävyyn sopivaa ei löytynyt.Ja tähän päädyttiin:
Löysin varastostani tyynyliinan, joka oli periaatteessa liian pitkä tavalliseen tyynyyn, mutta liian kapea tuohon uuteen, joten muokkasin sitäkin vähän. Ja tämänkin kanssa jouduin tahimaan hetken, jotta sain tuosta toisesta tyynyliinasta ylijääneet palaset riittämään tähänkin. Nauhoina pinkkiä satiininauhaa, kun minulla ei vastoin oletuksia ollutkaan täällä tavallista kanttinauhaa. Melkoisesta silpusta tuo lisäosa on koottu, vaikka ei se onneksi ulospäin näy, kuvassa tyynyliina kaksinkerroin.
Tuossa raidallisten kuvassa on kaksi valmista tyynyliinaa. Kolmannen kierrätystyynyliinan tein vanhasta täyspuuvillaisesta yöpaidasta. Hartiat olivat kuluneet puhki, joten niistä ja hihoista tein rättejä ja helmasta tyynyliinan. Vanhan yöpaidan lisäksi tarvittiin noin 12 sentin kaistale venymätöntä puuvillaa ja pätkä tarranauhaa korvaamaan nauhoja. Tuo puuvillakangas tarvittiin tyynyliinan suuhun siksi, että venyvä neulos olisi heti rikkunut tarranauhojen kohdalta ellei sitä olisi tukenut jollain.
Tästä siis aloitin kolmannen projektin, valmis tyynyliina näkyy samassa kuvassa tuon toisen raitaisen kanssa.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Kuukausiraportti tammikuu
Tunnustan heti alkuun, että kaunistelen tilastoja ja jätän ilmoittamatta, paljonko rahaa tammikuussa kului kaikkeen ylimääräiseen mussutettavaan - lyhyesti: paljon.
Sen sijaan teen kuukausiraporttia onnistuneista osioita eli vaatteista ja kosmetiikasta.
Kosmetiikan suhteen saan puhtaat paperit, sillä hankintoja on 0. Lahjoituksena sain 4 kynsilakkaa, mutta ei kai niitä lasketa hankinnoiksi, kun en kerran niitä itse itselleni ostanut.
Poistoja 16 kappaletta.
Laukkuja vain yksi ja kenkiä 0 paria eli loistojuttu, alan edistyä. Vaikkakin löysin tiseni hipelöimästä turkoosia laukkua ainakin viisi kertaa eri kaupoissa eli edistys saattaa jäädä lyhytaikaiseksi.
Vaatteitakin vain kaksi eli nuo Kaunasin hankinnat, neulepusero ja sukkikset. Elloksen paketista palautin sekä tilaamani takin että leggingsit. Takin vuoksi itken edelleen verisiä kyyneleitä, mutta minkä sille voi, että minä olen iso ja takki pieni.
Sen sijaan teen kuukausiraporttia onnistuneista osioita eli vaatteista ja kosmetiikasta.
Kosmetiikan suhteen saan puhtaat paperit, sillä hankintoja on 0. Lahjoituksena sain 4 kynsilakkaa, mutta ei kai niitä lasketa hankinnoiksi, kun en kerran niitä itse itselleni ostanut.
Poistoja 16 kappaletta.
Laukkuja vain yksi ja kenkiä 0 paria eli loistojuttu, alan edistyä. Vaikkakin löysin tiseni hipelöimästä turkoosia laukkua ainakin viisi kertaa eri kaupoissa eli edistys saattaa jäädä lyhytaikaiseksi.
Vaatteitakin vain kaksi eli nuo Kaunasin hankinnat, neulepusero ja sukkikset. Elloksen paketista palautin sekä tilaamani takin että leggingsit. Takin vuoksi itken edelleen verisiä kyyneleitä, mutta minkä sille voi, että minä olen iso ja takki pieni.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Kuukauden kosmetiikkapoistot
Tammikuun aikana poistoihin voidaan merkitä seuraavat tuotteet:
Kaksi purkkia kosteusvoidetta, isompi Oriflamen lime&inkivääriä, pienempi Latherin bergamontin tuoksuista ylellisyystuotetta. Yves Rocherin kullanvärinen mascara, joka löytyi kuivuneena kylppärin siivouksen yhteydessä, samaa kuivunutta kastia on Oriflamen vaalean vihreä rajausväri. Oriflamen korallinvärinen huulipuna muistutti enemmän liimaa kuin huulipunaa eli roskiin vain. Entinen minua kuitenkin harmitti Yves Rocherin kynsilakka, joka oli kuivunut, tämä kimaltava viininpunainen sävy, nimeltään Aubergine Divine, oli hääkynsilakkani. Tai siis en käyttänyt sitä häissäni, mutta sen sävy oli sovitettu häähuulipunaani ja -huiviini, joiden kanssa sitä käytin häiden jälkeen. Huulipunat sentään olivat kunnossa, samoin häähajuvesi.
Lisää tyhjentyneitä purkkeja. Alan huolestua siitä, että näissä ei ole yhtään meikkejä, vain muuta kosmetiikkaa ja kuitenkin käytän meikkejäkin lähes päivittäin. Kuvassa vasemmalla oleva sininen latvahoitoaine purtilo on kuvissa jo toisen kerran, sillä se osoittautui yllättävän riittoisaksi jo loppui vasta nyt. Uskollisesti se on pari kuukautta köllöttänyt lavuaarin laidalla ja aina sitä on käytetty, että riittoisaa tavaraa, kun tyhjältä tuntuva pullokin kestää kaksi kuukautta. Lisäksi kuvassa on Tivoli-hotellin pikku pullo, jossa oli sitruunan tuoksuista vartalovoidetta, pikku pullo keratiinishampoota (vaikka etiketissä lukeekin muuta), Dermosilin pinkin kasvovaahdon pikkupullo, jota täyttelen matkoille mukaan (pullo siis tallessa edelleen). Etualalla poistoon päässyt pesukinnas ja laitimmaisena oikealla suurin addiktioni: käsivoide. Olen opettanut itseni valitettavasti siihen, että rasvaan käsiä jatkuvasti - paha tapa.
Olen keskittynyt tyhjentämään kaikki puolinaiset pullot kaapeista, joten näitä tuntuu riittävän.
Yves Rocherin shampoopullo, jossa oli jotain elvyttävää shampoota. Saman firman persikantuoksuinen hajuvesi, jossa kuvaushetkellä vielä tippa pohjalla - ihanan kesäinen tuoksu. Matala valkoinen rasia oli huulirasvaa, ale-löytö sokokselta; harvinainen kombinaatio edullinen ja tehokas (toista vastaavaa en sitten tietenkään ole löytänyt), viimeisenä pikkuinen hoitoaine pullo, hotellikamaa, joka nyysitty Brasiliasta.
Rakas murheenkryyni eli Sunsilkin hiusvaha saa ihan oman kuvan, sen verran monta harmaata hiusta se on minulle aiheuttanut. Ostin sen alesta, kun kerran tosi halvalla sai - se maksoi vain euron. Käytössä sitten on kyllä selvinnyt halvan hinnan syy. Tämä ei ole lainkaan vahamaista, vaan enemmänkin geeliä. Levitettäessä se tahmaa hiukset likaisen oloisiksi - ei siis wetlook, kuten purkissa lukee vaan fatlook tai dirtylook. Lisäksi purkki on viimeaikoina saanut uuden mieltä ylentävän ominaisuuden - se tyhjää itse itseään (sikäli hyvä, että siitä pääsee nopeammin eroon). Kun kuvassa katsoo purkin kulkiä, ne ovat aivan vaalean talman peitossa - purkkia ei ole kallisteltu, tuo vain pursuaa sieltä itsekseen ulos. Sen verran minussakin on itsesäilytysvaistoa tallella, että tiedän, jotta on aika kiikuttaa purkki roskiin kun se alkaa moisellatavalla elää omaa elämäänsä. Opinkin tästä jotain - en enää koskaan osta hiusvahaa tarjouksesta, se on vissi.
Lisäksi vielä yksi täyttöshampoopullo, jota en jaksanut kuvata, mutta kirjaan sen tähän, jotta muistan laskea kokonaispoistumamäärään. Siis 16 purkkia ja purtiloa yhteensä.
Kaksi purkkia kosteusvoidetta, isompi Oriflamen lime&inkivääriä, pienempi Latherin bergamontin tuoksuista ylellisyystuotetta. Yves Rocherin kullanvärinen mascara, joka löytyi kuivuneena kylppärin siivouksen yhteydessä, samaa kuivunutta kastia on Oriflamen vaalean vihreä rajausväri. Oriflamen korallinvärinen huulipuna muistutti enemmän liimaa kuin huulipunaa eli roskiin vain. Entinen minua kuitenkin harmitti Yves Rocherin kynsilakka, joka oli kuivunut, tämä kimaltava viininpunainen sävy, nimeltään Aubergine Divine, oli hääkynsilakkani. Tai siis en käyttänyt sitä häissäni, mutta sen sävy oli sovitettu häähuulipunaani ja -huiviini, joiden kanssa sitä käytin häiden jälkeen. Huulipunat sentään olivat kunnossa, samoin häähajuvesi.
Lisää tyhjentyneitä purkkeja. Alan huolestua siitä, että näissä ei ole yhtään meikkejä, vain muuta kosmetiikkaa ja kuitenkin käytän meikkejäkin lähes päivittäin. Kuvassa vasemmalla oleva sininen latvahoitoaine purtilo on kuvissa jo toisen kerran, sillä se osoittautui yllättävän riittoisaksi jo loppui vasta nyt. Uskollisesti se on pari kuukautta köllöttänyt lavuaarin laidalla ja aina sitä on käytetty, että riittoisaa tavaraa, kun tyhjältä tuntuva pullokin kestää kaksi kuukautta. Lisäksi kuvassa on Tivoli-hotellin pikku pullo, jossa oli sitruunan tuoksuista vartalovoidetta, pikku pullo keratiinishampoota (vaikka etiketissä lukeekin muuta), Dermosilin pinkin kasvovaahdon pikkupullo, jota täyttelen matkoille mukaan (pullo siis tallessa edelleen). Etualalla poistoon päässyt pesukinnas ja laitimmaisena oikealla suurin addiktioni: käsivoide. Olen opettanut itseni valitettavasti siihen, että rasvaan käsiä jatkuvasti - paha tapa.Olen keskittynyt tyhjentämään kaikki puolinaiset pullot kaapeista, joten näitä tuntuu riittävän.
Yves Rocherin shampoopullo, jossa oli jotain elvyttävää shampoota. Saman firman persikantuoksuinen hajuvesi, jossa kuvaushetkellä vielä tippa pohjalla - ihanan kesäinen tuoksu. Matala valkoinen rasia oli huulirasvaa, ale-löytö sokokselta; harvinainen kombinaatio edullinen ja tehokas (toista vastaavaa en sitten tietenkään ole löytänyt), viimeisenä pikkuinen hoitoaine pullo, hotellikamaa, joka nyysitty Brasiliasta.
Rakas murheenkryyni eli Sunsilkin hiusvaha saa ihan oman kuvan, sen verran monta harmaata hiusta se on minulle aiheuttanut. Ostin sen alesta, kun kerran tosi halvalla sai - se maksoi vain euron. Käytössä sitten on kyllä selvinnyt halvan hinnan syy. Tämä ei ole lainkaan vahamaista, vaan enemmänkin geeliä. Levitettäessä se tahmaa hiukset likaisen oloisiksi - ei siis wetlook, kuten purkissa lukee vaan fatlook tai dirtylook. Lisäksi purkki on viimeaikoina saanut uuden mieltä ylentävän ominaisuuden - se tyhjää itse itseään (sikäli hyvä, että siitä pääsee nopeammin eroon). Kun kuvassa katsoo purkin kulkiä, ne ovat aivan vaalean talman peitossa - purkkia ei ole kallisteltu, tuo vain pursuaa sieltä itsekseen ulos. Sen verran minussakin on itsesäilytysvaistoa tallella, että tiedän, jotta on aika kiikuttaa purkki roskiin kun se alkaa moisellatavalla elää omaa elämäänsä. Opinkin tästä jotain - en enää koskaan osta hiusvahaa tarjouksesta, se on vissi.
Lisäksi vielä yksi täyttöshampoopullo, jota en jaksanut kuvata, mutta kirjaan sen tähän, jotta muistan laskea kokonaispoistumamäärään. Siis 16 purkkia ja purtiloa yhteensä.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Kuin Strömsössä
Suku kävi juhlimassa vuosipäivääni pikkuisen myöhässä, samalla syötiin kakkua (tästä siis eilinen kakkupostaus) ja katseltiin reissukuvia.
Olivatten sitten kukin tahollaan katselleet Strömsötä ja löytäneet sieltä jotain, jota minulla ei ole tai siis ei ollut ennen eilistä iltaa. Ilmeisesti kyseinen juttu oli vedonnut heihin kaikkiin, koska tuo lahja oli ideoitu porukalla. Itse en olisi sitä osannut kaivata, mutta nyt sen saatuani olen vallan ihastunut.
Sain nimittäin keksilaatikollisen kukkia. Strömsössä idea oli ilmeisesti toteutettu niin, että laatikon kannen sai kiinni eli saaja tosiaan luuli saavansa keksejä. Minun on sen verran korkea, että kansi ei mene ihan kunnolla kiinni.
Tässä vielä kuvalliset lisätodisteet lahjasta:
Olivatten sitten kukin tahollaan katselleet Strömsötä ja löytäneet sieltä jotain, jota minulla ei ole tai siis ei ollut ennen eilistä iltaa. Ilmeisesti kyseinen juttu oli vedonnut heihin kaikkiin, koska tuo lahja oli ideoitu porukalla. Itse en olisi sitä osannut kaivata, mutta nyt sen saatuani olen vallan ihastunut.
Sain nimittäin keksilaatikollisen kukkia. Strömsössä idea oli ilmeisesti toteutettu niin, että laatikon kannen sai kiinni eli saaja tosiaan luuli saavansa keksejä. Minun on sen verran korkea, että kansi ei mene ihan kunnolla kiinni.
Tässä vielä kuvalliset lisätodisteet lahjasta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
