Tänä vuonna tarjolla vuosipäivän kunniaksi oli perinteistäkin perinteisempää ambrosian kakkua.
Kakkupohja:
3 munaa
2 dl sokeria
2 dl (=100g) vehnäjauhoja
150g sulatettua ja jäähtynyttä voita tai margariinia
Vaniljakiisseli:
2dl maitoa
2 munankeltuaista
1½ rkl sirotesokeria
2 tl perunajauhoja
2-3 tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
2 dl siivilöityä pölysokeria
1½ rkl vettä
Koristelu:
2 rkl hillottua applesiininkuorta pikkukuutiona
1o rouhittua mantelia
Teko-ohje:
Vatkaa munat kuohkeiksi, lisää sokeri ja jatka vatkaamista muutaman minuutin ajan. Sekoita taikinaan jauhot ja viimeksi voi. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn pyöreään keskikokoiseen vuokaan tai paistinpannuun. Paista kakkua noin 35-40 minuuttia miedossa uunin lämmössä (175 astetta). Kumoa se vadille jäähtymään.
Keitä vaniljakiisseli seuraavasti: Vatkaa sekaisin maito, munankeltuaiset, sokeri ja perunajauhot kattilassa. Keitä seos aivan hiljaa sakeaksi samalla koko ajan vatkaten. Nosta se jäähtymään ja sekoita silloin tällöin. Lisää vaniljasokeri jäähtyneeseen kiisseliin.
Jäähtynyt kakku halkaistaan ja täytetään vaniljakiisselillä. Sekoita pöysokeri ja vesi ja levitä kuorrutus kakun pinnalle. Sirota sille silputut appelsiininkuoret ja mantelit.
perjantai 28. tammikuuta 2011
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Melkein täydellinen punainen
Näin tässä taannoin erään kaverini kynsissä maailman täydellisimmän punaisen kynsilakkasävyn -juuri sellainen mansikanpunainen, ei yhtään kylmä punainen, ei liian kirkas, ei vadelmainen vaan kuten sanottu, mansikkainen. Tämä ystävällinen, ihana ihminen kaivoi vielä omista lakoistaan tiedot siitä, mistä lakasta oli kyse. Kyseinen sävy oli Trindin CC118, johon liittyy vielä samansävyinen kiilto sävynumeroltaan CC133.
Minun piti ostaa nuo lakat, mutta sitten kävikin niin, että löysin Tokmannilta Evelinen Happy Color lakkoja euron kappalehintaan. Herra Kirjoitus osti minulle kolme lakkaa - olisi ostanut enemmänkin, mutta eikähän noista riitä edellisten jatkona ihan riittävästi. Yksi niistä lähes täydellinen mansikanpunainen glitterillä, ei yhtä ihana kuin se Trindin sävy, mutta melkein. Alla olevassa kuvassa keskellä.
Ne muut lakat ovat sitten tuossa kuvassa vasemmalla ja oikealla. Vasemmalla on kirkkaan punainen, tarkemmin ottaen pariisinpunainen mattalakka - joka on ihan jees sekin. Oikean puoleinen on sitten glitterillinen lakka, jonka sävy on jostain viininpunaisen ja violetin välistä. Näyttää pullossa kauniimmalta kun kynnellä, mutta kai tämäkin käytettyä tulee.
Huomasin muuten huijanneeni, kun väitin ostaneeni Kaunasista itselleni vain kaksi asiaa, todellisuudessa ostin kolme. Melkein jo ehdin unohtaa nuo sukkahousut- jokin epämääräinen koristekuvio, sävy Iceberg, hinta alta 3 euroa. Haudataan vanhan tavan mukaan sukkislaatikon perälle, koska välttelen sukkahousujen käyttöä kuin ruttoa.
Minun piti ostaa nuo lakat, mutta sitten kävikin niin, että löysin Tokmannilta Evelinen Happy Color lakkoja euron kappalehintaan. Herra Kirjoitus osti minulle kolme lakkaa - olisi ostanut enemmänkin, mutta eikähän noista riitä edellisten jatkona ihan riittävästi. Yksi niistä lähes täydellinen mansikanpunainen glitterillä, ei yhtä ihana kuin se Trindin sävy, mutta melkein. Alla olevassa kuvassa keskellä.
Ne muut lakat ovat sitten tuossa kuvassa vasemmalla ja oikealla. Vasemmalla on kirkkaan punainen, tarkemmin ottaen pariisinpunainen mattalakka - joka on ihan jees sekin. Oikean puoleinen on sitten glitterillinen lakka, jonka sävy on jostain viininpunaisen ja violetin välistä. Näyttää pullossa kauniimmalta kun kynnellä, mutta kai tämäkin käytettyä tulee.Huomasin muuten huijanneeni, kun väitin ostaneeni Kaunasista itselleni vain kaksi asiaa, todellisuudessa ostin kolme. Melkein jo ehdin unohtaa nuo sukkahousut- jokin epämääräinen koristekuvio, sävy Iceberg, hinta alta 3 euroa. Haudataan vanhan tavan mukaan sukkislaatikon perälle, koska välttelen sukkahousujen käyttöä kuin ruttoa.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Kaunasin tuliaiset
Vietimme viikonloppua Kaunasin kaupungissa, Liettuassa. Oli todella kaunis kaupunki talvellakin, kesällä varmasti tosi, tosi upea. Tämän voi sitten lukea niin, että tahtoo sinne kesällä uudelleen.
Nyt kiersimme lähinnä kauppoja, söimme hyvin ja kävimme eläintarhassa katsastamassa erilaisia karvakasoja. No, oli siellä yksi talollinen höyhenellisiä, karvattomia ja vedessä viihtyviä kasojakin.
Huolimatta runsaasta shoppailuun kulutetusta ajasta, omat ostokseni jäivät melko pieniksi. Hankintoina oli yksi laukku ja yksi paita. Jälkimmäisestä matkakummpanini totesivat, että se näyttää olevan suoraan sun vaatekaapista. Tai paremminkin niin, että kun tungimme ulos sovituskopeista esittelemään toisillemme sovitukseen valittuja vaatteita, he kysyivät, miksi sulla on omat vaatteet päällä. Jos kerran joku vaate näyttää niin minulle kuuluvalta, ettei sitä erota normaalivaatteistani, niin totta kai se sitten on pakko ostaa. 11€ hintalappu oli tietenkin plussaa. Väri, mikäpä muu kuin turkoosi. Materiaali 100% puuvillaa ja oli käteen sen tuntuista, etten usko sen ihan heti nyppyyntyvän.
Toinen hankinta oli nahkainen olkalaukku, josta mies puolestaan totesi, että tuo on väriltään ja malliltaan niin sua, että otitko jonkun vanhan laukun mukaan ja esittelet sitten uutena. En ottanut vanhaa veskaa, ostin tämän Bags & Moresta 45 litan (12 euroa) hintaan. Mutta onhan se ihan omistajansa oloinen, pakko myöntää...
Toiselta puolen laukku on tummempaa ja vaaleampaa ruskeaa, toiselta puolelta pelkästään tumman ruskea. Laukussa on sekä pitkä olkahihna että olkapäälle sopivat käsikahvat, sisällä kännykkätasku, avainlenkki pikalukolla ja vetoketjutasku, ulkopuolella oleva koristeltu tasku on magneettilukollinen (ja vieläpä niin, että magneetit on upotettu tuonne nahan ja kankaiden sisään, ei mitään rumia, rikkuvia ulokkeita missään!), lisäksi koristelaatta, jonka saa irti ja jota voi käyttää avaimenperänä. Ulkoreunalla on myös vetoketjullinen tasku. Laukku on tilava, pysyy olkapäällä ja näyttää mielestäni hyvältä. Mitä muuta voisi laukulta vaatia --- turkoosin värin kenties? ;-P
Onnittelen itseäni siitä, ettei tullut shoppailtua tuon enempää, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Onneksi laukkutila oli rajallinen, niin se esti suuremmat lankeemukset - muut kyllä sitten shoppasivat senkin edestä ja tekivät mielestäni ihan hyviä löytöjä.
Nyt kiersimme lähinnä kauppoja, söimme hyvin ja kävimme eläintarhassa katsastamassa erilaisia karvakasoja. No, oli siellä yksi talollinen höyhenellisiä, karvattomia ja vedessä viihtyviä kasojakin.
Huolimatta runsaasta shoppailuun kulutetusta ajasta, omat ostokseni jäivät melko pieniksi. Hankintoina oli yksi laukku ja yksi paita. Jälkimmäisestä matkakummpanini totesivat, että se näyttää olevan suoraan sun vaatekaapista. Tai paremminkin niin, että kun tungimme ulos sovituskopeista esittelemään toisillemme sovitukseen valittuja vaatteita, he kysyivät, miksi sulla on omat vaatteet päällä. Jos kerran joku vaate näyttää niin minulle kuuluvalta, ettei sitä erota normaalivaatteistani, niin totta kai se sitten on pakko ostaa. 11€ hintalappu oli tietenkin plussaa. Väri, mikäpä muu kuin turkoosi. Materiaali 100% puuvillaa ja oli käteen sen tuntuista, etten usko sen ihan heti nyppyyntyvän.
Toinen hankinta oli nahkainen olkalaukku, josta mies puolestaan totesi, että tuo on väriltään ja malliltaan niin sua, että otitko jonkun vanhan laukun mukaan ja esittelet sitten uutena. En ottanut vanhaa veskaa, ostin tämän Bags & Moresta 45 litan (12 euroa) hintaan. Mutta onhan se ihan omistajansa oloinen, pakko myöntää...
Toiselta puolen laukku on tummempaa ja vaaleampaa ruskeaa, toiselta puolelta pelkästään tumman ruskea. Laukussa on sekä pitkä olkahihna että olkapäälle sopivat käsikahvat, sisällä kännykkätasku, avainlenkki pikalukolla ja vetoketjutasku, ulkopuolella oleva koristeltu tasku on magneettilukollinen (ja vieläpä niin, että magneetit on upotettu tuonne nahan ja kankaiden sisään, ei mitään rumia, rikkuvia ulokkeita missään!), lisäksi koristelaatta, jonka saa irti ja jota voi käyttää avaimenperänä. Ulkoreunalla on myös vetoketjullinen tasku. Laukku on tilava, pysyy olkapäällä ja näyttää mielestäni hyvältä. Mitä muuta voisi laukulta vaatia --- turkoosin värin kenties? ;-P
Onnittelen itseäni siitä, ettei tullut shoppailtua tuon enempää, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Onneksi laukkutila oli rajallinen, niin se esti suuremmat lankeemukset - muut kyllä sitten shoppasivat senkin edestä ja tekivät mielestäni ihan hyviä löytöjä.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Maailman ärsyttävin kynsilakka
Minulla monen merkkisiä kynsilakkoja monessa värissä ja monenmuotoisissa pulloissa. Yleensä kaikissa kynsilakoissa on sama epäkiitollinen ominaisuus eli pullon pohjalle jää aina jonkinverran lakkaa. Jos tuon lakan haluaa käyttöön, on suoritettava mitä moninaisimpia kallistus, tiristys ja kaapimisyritelmiä. Pääsääntöisesti tämän lakkapullon pohjalle jäävän lakan määrä ei ole kovin suuri, sillä lakkaa kynnet ehkä pariin kolmeen kertaan eli sen verran jaksaa ehkä urheillakin lakkapullon kanssa.
Nyt käyttööni päätyi lakka, jolle olen heti valmis myöntämään maailman ärsyttävimmän kynsilakkapullon tittelin. Tämä lakka on Oriflamen Visions-sarjan Quick dry nail polish sävyssä Tahitian dream. Sävyllä ei sinänsä ole merkitystä, koska kaikki sävyt ovat tai olivat samanlaisessa pullossa. Lakkapullo ei ole uusi, vaan se on ollut minulla pari, kolme vuotta, en ihan tarkkaan muista. Toivon todellakin, että tämän lakkapullon valmistus on lopetettu. Pullokoko on 8ml ja pullon muoto laakean pyöreä, jotta lakka levittyy mahdollisimman laajalle. Sivellin puolestaan on erittäin lyhyt, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolet lakkapullon sisällöstä on siveltimen ulottumattomissa. Kuvassa näkyy hyvin lakkapullossa olevan lakan määrä ja jo muutaman kerran olen lakannut kynnet pulloa kallistelemalla.
Puolikkaan lakkapullon hukka-aste on minusta jo sellainen määrä, että lähentelee luvattomasti suunnitteluvirhettä tai suoranaista ostajan huijausta. "Osta kynsilakka, pullokoko on 8 ml, mutta hyvä jos saat käytettyä siitä 4ml..." Koskaan aikaisemmin en ole ajatellut, miten paljon kynsilakkapullon muodolla on merkitystä, mutta tulipa taas opittua jotain uutta - sitten joskus, kun ostan seuravan kerran kynsilakkaa, ymmärrän katsoa pullon muotoakin.
Nyt käyttööni päätyi lakka, jolle olen heti valmis myöntämään maailman ärsyttävimmän kynsilakkapullon tittelin. Tämä lakka on Oriflamen Visions-sarjan Quick dry nail polish sävyssä Tahitian dream. Sävyllä ei sinänsä ole merkitystä, koska kaikki sävyt ovat tai olivat samanlaisessa pullossa. Lakkapullo ei ole uusi, vaan se on ollut minulla pari, kolme vuotta, en ihan tarkkaan muista. Toivon todellakin, että tämän lakkapullon valmistus on lopetettu. Pullokoko on 8ml ja pullon muoto laakean pyöreä, jotta lakka levittyy mahdollisimman laajalle. Sivellin puolestaan on erittäin lyhyt, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolet lakkapullon sisällöstä on siveltimen ulottumattomissa. Kuvassa näkyy hyvin lakkapullossa olevan lakan määrä ja jo muutaman kerran olen lakannut kynnet pulloa kallistelemalla.
Puolikkaan lakkapullon hukka-aste on minusta jo sellainen määrä, että lähentelee luvattomasti suunnitteluvirhettä tai suoranaista ostajan huijausta. "Osta kynsilakka, pullokoko on 8 ml, mutta hyvä jos saat käytettyä siitä 4ml..." Koskaan aikaisemmin en ole ajatellut, miten paljon kynsilakkapullon muodolla on merkitystä, mutta tulipa taas opittua jotain uutta - sitten joskus, kun ostan seuravan kerran kynsilakkaa, ymmärrän katsoa pullon muotoakin.
perjantai 21. tammikuuta 2011
Viikon tuunaukset ja ompelut
Olen viettänyt lomaviikkoa taas kerran sillä perinteisellä naisten tyylillä eli siivonnut kaappeja (enää jäljellä kaksi makuuhuoneessa!), pessyt pyykkiä ja ommellut. Toki olen ehtinyt käydä kotona maalla ja tapaamassa kavereita ja vähän muutakin, mutta silti tuntuu, että kotihommat varastivat taas leijonanosan ajastani.
Lupasin vaihtaa äidin ulkoilutakkiin vetoketjun. Edellisestä kerrasta kun tein vetoketjun vaihtohommia oli jo jonkin aikaa, olin siis jo ehtinyt unohtaa, miten työlästä puuhaa se on. Sain kulutettua tuon yhden takin kanssa aikaa puolen päivää, purkamiseen meni pari tuntia, vetoketjun paikalleen sovittelemiseen toinen mokoma (siinä oli lippaa ja listaa ja tarranauhaa ja vaikka mitä härpäkettä), itse ompelemiseen vartti. Samalla vaihdoin sitten saman takin toiseen taskuun ketjun, johon siihenkin meni aikaa ihan uskomattomasti.
Terapiaosioksi eli "paljon valmista ja äkkiä", tekaisin pari fleecemyssyä. Äiti oli toivonut toiseen talvitakkiinsa sopivaa ruskeaa myssyä ja käytin siihen mallina kummitätini minulle tekemää myssyä. Kaavojen kopioimiseen valmiista myssystä, kappaleiden leikkaamiseen ja myssyn valmistamiseen meni kokonainen vartti. Toisen myssyn sai siis äiti, toinen jäi minulle itselleni. Myssyihin käytetty fleece kustansi 3,5e ja siitä saa kolme myssyä. Kaksi aikuisille ja yhden vähän pienemmän eli eipä tule niille paljon hintaa.
Tarkoitukseni on kokeilla vielä toista myssymallia ennen kuin palautan ompelukoneen maalle, siitä sitten lisäraporttia myöhemmin.
Muut ompelukset ovat lähinnä rajoittuneet korjausompeluihin eli pikku reikien paikkaamiseen ja purkautuneiden saumojen korjaamiseen. Yhden tyynyn päälystin lupausteni mukaan kierrättäen. Tyynyn päälisenä on vanhojen sammareitteni lahkeet. Yläosa jäi vielä tuunauslaatikkooni odottamaan muuta hyötykäyttöä.
Viimeiseen kuvaan kokosin sitten taas yhden vuoden kulumisesta kertovat lahjomat, olen siis jälleen valitettavasti vuoden vanhempi. Näyttää pahasti siltä, että kotonamme jotain muutakin kuin kylppäri muuttuu turkoosiksi. Turkoosit lahjomat Ievuskaiselta, punainen kuori Herra Kirjoitukselta ja sisältää hierontalahjakortin. Vanhempieni lahjoma oli - yllättäen - kirjekuori sisältöineen, mutta se puuttuu tuosta kuvasta.
Lupasin vaihtaa äidin ulkoilutakkiin vetoketjun. Edellisestä kerrasta kun tein vetoketjun vaihtohommia oli jo jonkin aikaa, olin siis jo ehtinyt unohtaa, miten työlästä puuhaa se on. Sain kulutettua tuon yhden takin kanssa aikaa puolen päivää, purkamiseen meni pari tuntia, vetoketjun paikalleen sovittelemiseen toinen mokoma (siinä oli lippaa ja listaa ja tarranauhaa ja vaikka mitä härpäkettä), itse ompelemiseen vartti. Samalla vaihdoin sitten saman takin toiseen taskuun ketjun, johon siihenkin meni aikaa ihan uskomattomasti.
Terapiaosioksi eli "paljon valmista ja äkkiä", tekaisin pari fleecemyssyä. Äiti oli toivonut toiseen talvitakkiinsa sopivaa ruskeaa myssyä ja käytin siihen mallina kummitätini minulle tekemää myssyä. Kaavojen kopioimiseen valmiista myssystä, kappaleiden leikkaamiseen ja myssyn valmistamiseen meni kokonainen vartti. Toisen myssyn sai siis äiti, toinen jäi minulle itselleni. Myssyihin käytetty fleece kustansi 3,5e ja siitä saa kolme myssyä. Kaksi aikuisille ja yhden vähän pienemmän eli eipä tule niille paljon hintaa.
Tarkoitukseni on kokeilla vielä toista myssymallia ennen kuin palautan ompelukoneen maalle, siitä sitten lisäraporttia myöhemmin.
Muut ompelukset ovat lähinnä rajoittuneet korjausompeluihin eli pikku reikien paikkaamiseen ja purkautuneiden saumojen korjaamiseen. Yhden tyynyn päälystin lupausteni mukaan kierrättäen. Tyynyn päälisenä on vanhojen sammareitteni lahkeet. Yläosa jäi vielä tuunauslaatikkooni odottamaan muuta hyötykäyttöä.
Viimeiseen kuvaan kokosin sitten taas yhden vuoden kulumisesta kertovat lahjomat, olen siis jälleen valitettavasti vuoden vanhempi. Näyttää pahasti siltä, että kotonamme jotain muutakin kuin kylppäri muuttuu turkoosiksi. Turkoosit lahjomat Ievuskaiselta, punainen kuori Herra Kirjoitukselta ja sisältää hierontalahjakortin. Vanhempieni lahjoma oli - yllättäen - kirjekuori sisältöineen, mutta se puuttuu tuosta kuvasta.
torstai 20. tammikuuta 2011
Kunnasta ja Tildaa
Lupasin itselleni palkkioksi suursiivouksesta selviämisesta "jotain kivaa". Lupaukseni lunastin ostamalla itselleni kaksi uutta Tilda-kirjaa ja yhden Mauri Kunnaksen.
Tilda- kirjoista minulta puuttuivat Tildas juleideer ja Tildas sommarideer. Joulukirjan parasta antia olivat lumiukot ja karkkitötteröt, muut ohjeet eivät oikein sytyttäneet. Kesäkirjasta irtosi valitettavasti vielä vähemmän. Yksikään siinä olleista harvoista malleista ei aiheuttanut kutinna sormenpäihin, johtuuko sitten siitä, että pidän enemmän noista kissoista, etanoista ja pupuista kuin Tildan nukkehahmoista. Tildoista minulta puuttuu enää kaksi kaikkein vanhinta kirjaa (joulu ja pääsiänen), joita ei ole suomennettu - olisikohan siis jo aika siirtyä kirjojen hamstraamisen sijasta käytännön toteutukseen.
Mauri Kunnas-kokoelmaamme täydensin Vampyyri vaarin tarinoilla, jun sellainen sattui alennus myynneissä kohdalle. Samaan kuvaan sattuivat sitten äidiltä jouluksi saamani kirjat, jotka vihdoin ja viimein muistin ottaa maalta mukaani. Piparikirjassa oli todella paljon kaikkia hauskoja ideoita, joulukirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua, ajattelin säästää sen tämän vuoden jouluksi.
Tilda- kirjoista minulta puuttuivat Tildas juleideer ja Tildas sommarideer. Joulukirjan parasta antia olivat lumiukot ja karkkitötteröt, muut ohjeet eivät oikein sytyttäneet. Kesäkirjasta irtosi valitettavasti vielä vähemmän. Yksikään siinä olleista harvoista malleista ei aiheuttanut kutinna sormenpäihin, johtuuko sitten siitä, että pidän enemmän noista kissoista, etanoista ja pupuista kuin Tildan nukkehahmoista. Tildoista minulta puuttuu enää kaksi kaikkein vanhinta kirjaa (joulu ja pääsiänen), joita ei ole suomennettu - olisikohan siis jo aika siirtyä kirjojen hamstraamisen sijasta käytännön toteutukseen.
Mauri Kunnas-kokoelmaamme täydensin Vampyyri vaarin tarinoilla, jun sellainen sattui alennus myynneissä kohdalle. Samaan kuvaan sattuivat sitten äidiltä jouluksi saamani kirjat, jotka vihdoin ja viimein muistin ottaa maalta mukaani. Piparikirjassa oli todella paljon kaikkia hauskoja ideoita, joulukirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua, ajattelin säästää sen tämän vuoden jouluksi.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Kylppäriremontti alle satasella
Vuoden vaihtumisen ja kevään saapumisen huomaa meillä yleensä siitä, että kotonamme alkaa tapahtua jotain muutosta. Tämä siis tarkoittaa yleensä uusia verhoja, uusia mattoja ja muuta pientä pintaremonttia tai jotain muuta pienehköä muutosta asuinympäristössämme.
Eteisen uusi kenkäteline on se pieni muutos. Tällä kertaa isomman muutoksen kohteeksi joutui kylpyhuone. Olemme puhuneet kylppäriremontista melkein koko sen ajan kuin olemme asuneet tässä, sillä kylpyhuoneemme varustukseen kuuluu kylpyamme, josta meille ei juuri iloa ole. Kylppäriremontti on kuitenkin työläs ja vaativa prosessi ja koska inhoan epäjärjestystä, jota remontti väistämättä tuo tullessaan, en ole vielä ollut valmis sitä kestämään. Joten tällä kertaa suoritettiin kylppärin stailausta.
Kylpärimme on nyt sitten uudelta sävyltään turkoosi. Muutos hoidettiin uudella matolla, uusilla pyyhkeillä ja uudella suihkuverholla. Sävyyn sopiva koristesaippua tarttui vahingossa mukaan Brasiliasta. Matto, pyyhkeet ja suihkuverho ovat halpiskamaa Ellokselta, koska oletin niiden olevan käytössä vain yhden sesongin. Matto maksoi alennuksineen noin kympin, suihkuverho 15 ja pyyhkket 8 euroa. Suihkuverhon stailaamiseen tarvittava kullansävyinen satiinivinokantti kustansi vajaa 6 euroa. Oikean sävyisiin verhoripustimiin upposi 10e. Kokonaissummaksi tulee siis 49 euroa -tähän mennessä.
Tuo Elloksen katalogista valitsemani turkoosi on ihan kaunis sävy, mutta tuhottoman hankalaksi se osoittautui siinä vaiheessa, kun aloin etsiä suihkuverhon personoimiseen tarvittavia kankaita tai nauhoja. Saman sävyistä turkoosia ei löytynyt mistään ja tuo muuhun kylpyhuoneeseen sopiva kultabeigekin tuntui olevan kiven alla. Tässä kohtaa voi kysyä, että onko pakko lähteä tekemään mitään muutoksia jo valmiiseen verhoon tai onko pakko olla niin tarkka sävyistä. Vastaus molempiin kysymyksiin on lyhyesti ja ytimekkäästi: " kyllä, on pakko."
Koska edellinenkin suihkuverho oli stailattu, halusin tähän uuteenkin jotain persoonallista. Tällä kertaa sen virkaa toimittavat reunojen kultabeigenväriset kanttaukset ja kaksinkerroin käännetty yläosa. Ammeen vuoksi täyspitkä suihkuverho on liian pitkä, joten käänsin sen kaksinkerroin niin, että ylimääräinen osa muodostaa etupuolelle koristelipan. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että verho piti myös kääntää ylös alaisin ja piilottaa valmiit suihkuverhorenkaiden paikat alasaumaan ja laittaa koristenauhaa päälle, jotta eivät näy sieltä.
Tänään käyn vielä hakemassa verhorenkaat ja illalla ripustelen uuden verhon paikalleen. Sitten on taas kylppäri ihan eri näköinen ja voin unohtaa sen isomman remontin hetkeksi.
Eteisen uusi kenkäteline on se pieni muutos. Tällä kertaa isomman muutoksen kohteeksi joutui kylpyhuone. Olemme puhuneet kylppäriremontista melkein koko sen ajan kuin olemme asuneet tässä, sillä kylpyhuoneemme varustukseen kuuluu kylpyamme, josta meille ei juuri iloa ole. Kylppäriremontti on kuitenkin työläs ja vaativa prosessi ja koska inhoan epäjärjestystä, jota remontti väistämättä tuo tullessaan, en ole vielä ollut valmis sitä kestämään. Joten tällä kertaa suoritettiin kylppärin stailausta.
Kylpärimme on nyt sitten uudelta sävyltään turkoosi. Muutos hoidettiin uudella matolla, uusilla pyyhkeillä ja uudella suihkuverholla. Sävyyn sopiva koristesaippua tarttui vahingossa mukaan Brasiliasta. Matto, pyyhkeet ja suihkuverho ovat halpiskamaa Ellokselta, koska oletin niiden olevan käytössä vain yhden sesongin. Matto maksoi alennuksineen noin kympin, suihkuverho 15 ja pyyhkket 8 euroa. Suihkuverhon stailaamiseen tarvittava kullansävyinen satiinivinokantti kustansi vajaa 6 euroa. Oikean sävyisiin verhoripustimiin upposi 10e. Kokonaissummaksi tulee siis 49 euroa -tähän mennessä.
Tuo Elloksen katalogista valitsemani turkoosi on ihan kaunis sävy, mutta tuhottoman hankalaksi se osoittautui siinä vaiheessa, kun aloin etsiä suihkuverhon personoimiseen tarvittavia kankaita tai nauhoja. Saman sävyistä turkoosia ei löytynyt mistään ja tuo muuhun kylpyhuoneeseen sopiva kultabeigekin tuntui olevan kiven alla. Tässä kohtaa voi kysyä, että onko pakko lähteä tekemään mitään muutoksia jo valmiiseen verhoon tai onko pakko olla niin tarkka sävyistä. Vastaus molempiin kysymyksiin on lyhyesti ja ytimekkäästi: " kyllä, on pakko."
Koska edellinenkin suihkuverho oli stailattu, halusin tähän uuteenkin jotain persoonallista. Tällä kertaa sen virkaa toimittavat reunojen kultabeigenväriset kanttaukset ja kaksinkerroin käännetty yläosa. Ammeen vuoksi täyspitkä suihkuverho on liian pitkä, joten käänsin sen kaksinkerroin niin, että ylimääräinen osa muodostaa etupuolelle koristelipan. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että verho piti myös kääntää ylös alaisin ja piilottaa valmiit suihkuverhorenkaiden paikat alasaumaan ja laittaa koristenauhaa päälle, jotta eivät näy sieltä.
Tänään käyn vielä hakemassa verhorenkaat ja illalla ripustelen uuden verhon paikalleen. Sitten on taas kylppäri ihan eri näköinen ja voin unohtaa sen isomman remontin hetkeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
