Kertakäyttöhousut

Luin Norsiksen blogista hänen kirjoitustaan siitä, mitä tapahtui hänen Monkista ostamilleen vaatteille ja missä ajassa. Saman voisin allekirjoittaa minäkin mutaman muunkin merkin kohdalla, mutta pistän kuitenkin kynäni sauhuamaan saman asian toisesta puolesta.

Jouduin nimittäin käymään sairaalassa (syy jääköön tässä hämärän peittoon) ja siellä sattuneen vahingon vuoksi sain jalkaani kertakäyttöiset kuitukankaiset tai –paperiset housut, jotka lienevät tarkoitetut henkilökunnan käyttöön. Sellaiset kuitenkin sieltä sain jalkaani. Alkuperäinen ajatukseni oli heti kotiin päästyäni heittää ne menemään ja vaihtautua takaisin perinteisiin kangasvaatteisiin. Pöksyt osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen lämpimiksi ja miellyttäviksi materiaaliltaan, että ekominäni iski ja esti housujen heittämisen suoraan roskiin.

Niinpä päätin testata, miten kauan kertakäyttöhousuja voi käyttää. Pidin niitä välihousuina työmatkoilla viikon ja totesin, ettei merkkiäkään kulumasta. Tuuletin hyvin, koska peseminen olisi tarkoittanut samaan kuin bye bye pökät. Käytin toisen viikon, pientä aavistuksen omaista ohenemaan haarasaumassa, ei muita merkkejä kulutuksesta. Jälleen tuuletus – onneksi oli kovat pakkaset, niin pöpöt saivat varmasti siipeensä.

Kolmannella käyttöviikolla aloin havaita reisien sisäsivuilla ihan selkeästi ohentumaa, joka viikon aikana eteni pieneksi reiäksi asti. samoin vyötärön sidontanauhassa oli havaittavissa kulumaa. Muutoin pinta ehjä, ei nukkaa, ei nyppyä. Päätin kuitenkin lopettaa testaukseni tähän ja todeta, että on se kumma, miten kertakäyttöiset vaatteet kestävät hyvinä viikkokaupalla ja sellaiset, joiden pitäisi kestää viikkoja nyppyyntyvät ja reikiintyvät päivässä.

Tori

Saimme lahjaksi lautapelikokoelmaamme täydennystä, nimittäin suomalaisen Kimmo Sorsamon toisen pelin, nimeltään Tori. Sorsamo on ilmiselvästi mieltynyt Helsinkiin ja sen historiaan, sillä hänen ensimmäinen pelinsä Epäillyt kertoo 1930-luvun Helsingistä ja tämä toinen, Tori, puolestaan vie pelaajat Helsingin kauppatorille vuonna 1952. Pelin ideana on kerätä pisteitä rakentamalla torille erilaisia myyntikojuja.

Pelilauta on ihan nätin näköinen, mutta ei mitenkään erityisen silmiinpistävän kaunis. Sen sijaan Sorsamolle tyypilliseen tapaan pelissä on kaksi ongelmakohtaa. Peli sisältää valitettavan ison määrän lippua, lappua ja härpäkkeitä ja toisekseen sääntökirja on tavattoman pitkä ja monimutkainen. Aikuisten seurapelinä tämä menee, mutta perhepeliksi on mielestäni kovin vaikea ja raskas.

Säännöt ovat, kuten mainittu, sen verran pitkät ja mutkikkaat, etten niitä ala tässä käymään läpi. Totean kuitenkin, että peli on aikuisseurassa pelatessa varsin hauska ja viihdyttävä, erityisesti sillä toisella tai kolmannella pelikerralla, kun säännöt alkavat olla hallussa.

Pari paria kenkiä

En ole koskaan tässä ajassa vuotta ole ollut näin hyvällä mallilla uudenvuoden lupausteni suhteen. Olen saanut koko huushollin suursiivottua ja käytyä kaikki muut kaapit läpi, paitsi vaatekaapit ja siivouskomeron makuuhuoneessa. Mutta onpahan tätä vuotta vielä 355 päivää jäljellä eli oletettavasti ehdin ne käydä läpi.

Kenkäkaapit olen siivonnut paitsi täällä kotona myös töissä, maalla kaapit odottavat vielä läpikäymistä. Saldoksi tuli, että töissä minulla on kymmenen (10) paria työkenkiä ja kotona 70 paria kenkiä ja maaltakin taitaa löytyä yksi tusina.

Sovittelin kaikki kenkäparit ja pyyhin niistä hellästi pölyt. Yllätyksekseni löysin kenkäkaapistani kaksi paria vaelluskenkiä, joista toiset iskemättömät. Mistähän ne ovat kaappiini ryömineet, kun en edes harrasta vaellusta? Samoin kaapissani oli viisi (5) paria saappaita, miten ihmeessä, kun tiesin omistavani vain kaksi paria? Vain pari kolme paria kaikista kengistä olivat sellaisia, että harkitsin niiden siirtämistä "kaupataan eteenpäin"-listalle, yksi niistä olivat nuo toiset "hikerit". Niiden lisäksi yhdet korkeakorkoiset mustat nilkkurit, viininpunaiset korkkarit, yhdet beiget slingbackit ja nuo kovanonnen wieniläiset kiilakorkokengät ovat sellaisia, jotka voisin kaupata eteenpäin. Muista olen valmis luopumaan, sillä en eivät tunnu jalkaan omilta, mutta nuo mustat nilkkurit mietityttävät edelleen, toisaalta sitten voi kysyä, miten monet mustat nilkkurit ihminen tarvitsee. Jos niitä on viisi paria tai enemmän, voiko niistä yhdet myydä pois?

Sikäli olin onnellinen, että noiden ylimääräisten hikereiden lisäksi kaapissa olivat vain yhdet tunnistamattomat mustat nilkkurit siis sellaiset, joiden ostopaikasta ja -ajasta minulla ei ole mitään hajua. Tämä ehkä selittynee sillä, että nuo mustat nahkaiset nilkkurit olivat matalakorkoista, tylsää perusmallia siis arkikäyttöön tarkoitettu ja nuo tuollaiset kengät eivät yleensä aiheuta minussa kovin isoja säväreitä. Paitsi tietysti siinä suhteessa, ettei oikein muita voi käyttää arkena, kun kahlaa lumessa ja loskassa kilometrien mittaista työmatkaa.

Ihania epäkäytännöllisiä korkokenkiä oli varmaan tusina tai kaksi, en uskaltanut laskea, sillä huomasin heti suuren puutteen kengissäni. Ne ihanat punaiset korkkarit puuttuvat sieltä edelleen ja vihreät myös, viininpunaiset oli, beigejä ja kermanvärisiä useampi pari, mustista ja ruskeista nyt puhumattakaan. Löytyipä sieltä kaksi paria täysin identtisiä kermanvaaleita, helmenhohtoisia kenkiä, ne ovat sikäli merkitykselliset, että ne ovat olleet mukanani elämäni suurimmissa käänteissä - ylioppilasjuhlapäivänä ja vihkipäivänäni. Toiset ostin uusina silloin ylppärikeväänäni (ja muistan saaneeni kauhistuneita katseita niistä kymmenen sentin koroista) ja toiset kirpparilta varakengiksi vihkikesänä. Jos pitäisi veikata, niin sanoisin kuitenkin, että samat kengät olivat jalassa sekä ylppäreissä että vihkitilaisuudessa.

Tämän vuoden tavoitteeksi voisi siis pistää ne punaiset kengät, näin Klingelin kuvastossa yhdet tosi ihanat Arat. Nyt täytyy vaan keksiä hyvä selitys, millä perusteella voin käyttää melkein sata euroa yhteen kenkäpariin.

Hiljaiset hautajaiset

Olemme tänään viettäneet herra Kirjoituksen kanssa tyngäksi jääneen kakkosblogini hautajaisia. Ievuskainenkin olisi kutsuttu mukaan, mutta kun hänen olin paikastaan juuri nyt ei ole tietoa.

Blogosfääri on nykyään täynnä toinen toistaan upeampia kynsi- ja kynsienkoristeluaiheisia blogeja, joten koin, että minun vajaan vuoden mittaiseksi jäänyt urani sillä suunnalla ei anna kenellekään mitään uutta. Varsinkin kun edellisen kerran kirjoittelin jotain aiheesta kakkosblogiini vuonna 2009. Kirjoitan siis jatkossa kaikki kynsijuttuni, ne vähät, mitä tarjolla on, tänne samaan blogiin.

Ilman toista blogia en kuitenkaan osaa olla, joten olen myynyt sieluni paholaiselle siis tuota ahneuteni kenkäkaupalle. Kirjoitan nykyään pointshopissa kaupallista blogia tarkoituksenani kerätä mahdollisimman paljon pisteitä kenkäkaupan lahjakorttia varten. Siellä aion tunnistamattoman nimen ja anonymiteetin varjossa kirjoitella verhoamattomia mielipiteitäni aiheesta kuin aiheesta. Pointblogi siis toimii sillä periaatteella, että sinne voi kirjoittaa kymmenen juttua per päivä - palkintopisteet määräytyvät kirjoituksessa käytettyjen merkkien määrän mukaan. Eri määrän pisteitä saa omasta aiheesta kirjoittamisesta, avustetusta aiheesta kirjoittamisesta ja tietystä teemasta kirjoittamisesta. Yhteen juttuun ei hirvittävää määrää merkkejä tarvita, joten kymmenen jutun kasaaminen ei niin hirveä homma ole - kunhan aiheet vain riittävät.

Hyvästi kynnet, eläköön kaupallisuus! Lupaan sitten täällä esitellä, mitä kivaa lahjakorteillani saan hankittua.

Siivousvinkkejä

Koska viime aikainen hiljainen elämäni on pyörinyt enemmän tai vähemmän asunnon suursiivouksen parissa, laitoin tänne blogiinkin muutaman vinkin, sillä siivouksen ohessa olen lukenut anopilta jouluksi saamaani sooda-kirjaa. Kirja siis sisältää tusinoittain vinkkejä soodan käyttöön, joista edellisessä postauksessa muutama.

Lisäksi täytyy mainostaa Viledan kylpyhuonepesintä. Tähän asti olen vannonut Sini-tuotteen tuotteiden nimeen ja todennut, ettei voi olla parempia. Nyt kun oli sitten pakko ostaa uusi kaakelipesin, iski Sulo Vilén, sillä nuo Viledan olivat tarjouksessa. Kokonaan uusi moppi ja lisäsieni maksoivat paljon vähemmän kuin pelkkä uusi Sini-sieni.

Testasin tuota käytössä ensimmäistä kertaa ja yllätyin todella positiivisesti. Varsi toimi teleskoopilla eli siitä sai mittaa sopivasti pois, kun oltiin ahtaissa paikoissa, joissa pitkä varsi on vain tiellä ja toisaalta varteen sai mittaa lisää niissä tilanteissa, kun tarvittiin pituutta ulottuvuuteen. Vinoneliön tyylinen muotoilu ällistytti ensin, mutta käytännössä se toimi loistavasti ja sillä pääsi kaikkiin kulmiin käsiksi. Sienessä oli kaksi pintaa karhea ja pehmeä ja molemmat kiinnittyivät helposti moppipohjaan. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen olen myyty. Plussaa siitä, että sienen saattoi pestä pesukoneessa, eikä se ainakaan ensimmäisen käyttö/pesukerran jälkeen mennyt miksikään.

Toinen uskollinen apulaiseni on hammasharja, sillä kun saa niin helposti pestyä kaakelisaumat ja muut sellaiset pienet paikat, joissa tarvitaan pientä harjaa. Niinpä säästän kaikki käytöstä poistetut harjat, pesen ne kuuman veden alla ja käytän siivouksessa. Meillä on kylppärissä pätkä urallista viemäriputkea, johon pöly tuntuu tarttuvan ihan mahdottomasti, vaikka putki ei ole edes näkyvillä. Sen puhdistamiseen hammasharja on ihan ykkönen. Toinen kohde, missä hammasharjaa käytän, on hanat ja niiden hankalasti saavutettavat pinnat, pienet urat, yms. Kun harjaa on kerran käyttänyt siivoushomissa sen voi sitten hyvällä omalla tunnolla ja loppuun käytettynä heittää pois.

Ruokasoodalla murhatöihin

Sain joululahjaksi kirjan, johon oli koottuna tusinoittain vinkkejä ruokasoodan erilaisista käyttötavoista. Ensi alkuun melkein hihitytti, kun kirjaa lueskelin. Tuli väistämättä ajatus, että tuohan kasvattaa uuden jalan menetetyn tilalle, sillä vinkkejä oli niin valtavasti. Uutta jalkaa eivät sentään luvanneet, mutta paljon muuta.

Olen nyt testannut soodan käyttöä useammankin vinkin suhteen ja olen edelleen hämmästynyt - tässäkö tosiaan on esiäitiemme salainen ase ajalta ennen jokaisen pinnan omaa puhdistusainetta. Nyt kun kaupassa kävelee puhdistusaine hyllylle, niin huomaa, että keittiö tarvitesee oman aineensa, jossa on vielä antibakteerinen ominaisuus, kylpyhuonen omansa, makuuhuone omansa, johon on vielä lisätty joku sulotuoksu unta tuomaan, pyykinpesuaineita pitää olla vähintään viittä sorttia jne. Ruokasoodan luvataan toimivan näissä kaikissa. (Jatkossa tekstissä vilisevät termit ruokasooda ja sooda suloisessa sekamelskassa, vaikka tiedänkin, että kyse on eri aineesta - tässä molemmilla tarkoitettaan kuitenkin ruokasoodaa.)

Ensimmäinen kokeilemani niksi oli liottaa pinttyneitä kahvikuppeja ruokasoodalla terästetyssä vedessä. Siis mukiin puolen mukin verran vettä ja pari t-lusikkaa ruokasoodaa, annetaan olla jonkin aikaa. Pestään normaalisti ja kas, puhdasta tuli. Oikein pinttyneet kupit, kuten minun kaffemukini vain vaalenevat käsittelystä.

Seuraavaksi hinkkasin ruokasoodalla ruostetahroja kaatoaltaasta. Eli ruokasoodaa pinttymäkohtaan ja märkää rättiä päälle - ja jälleen toimii! Tahrat katosivat kuin tuhka tuuleen ja ylimääräiset rasvat samoin...

Mikronpuhdistus niksikin on loistava. Keitetään mikrossa veden ja ruokasoodan seosta niin että se höyrystyy osittain, annetaan vaikuttaa mikron seiniin ja pyyhkäisy vain ja lika on tiessään.

Kirja kehottaa myös kaataamaan ruokasoodaa viemäreihin noin puolen desiä per viemäri - puhdistaa ja tuo raikkaan tuoksun. Tämäkin toimii, sillä pakkohan tätä oli siivouspäivien jälkimainingeissa testata.

Otsikon mukaisiin murhatöihin ryhdyin kylpyhuoneessa. Uudet naapurit toivat mukanaan sokeritoukat pari vuotta sitten. Siihen asti niitä ei ollut ja kun ne ilmaantuivat jonkin aikaa heidän muuttonsa jälkeen, osoitan syyttävällä sormella siihen suuntaan. Minua ne häiritsevät suunnattomasti ja harrastan pahemman luokan toukkajahtia aina kun siihen on mahdollisuus. Putsaan ja puleeraan kylpyhuonetta, sillä vaikka olen lukenut, etteivät ne tule lian perässä, en silti suostu uskomaan sitä. Kokeilin perunaniksiä, jossa kehotettiin panemaan raakaperuna niiden reitille, jäävät muka syömään tärkkelystä ja kilin kellit, niitä mitkään perunat kiinnostaneet. Naapurit tarjoavat varmaan parempaa evästä.

Nyt sitten luin tuolta kirjasta, että muurahaiset saa tapettua ruokasoodalla ripottelemalla sitä niiden kulkureitille. Minä päätin testata samaa sokeritoukkiin ja ripottelin kylppärin täyteen soodaa. Kaksi kuollutta olen jo siivonnut pois, ja seuraan tilannetta edelleen. Mikäli näyttää tehoavan, asuinalueemme kaupoista loppuvat soodapurkit alta aikayksikön, sillä olen päättänyt hävittää talomme sokeritoukkakannan sukupuuttoon.

Seuraavaksi lupaan testata ruokasoodaa pyykinpesupuuhissa, niihinkin oli monta vinkkiä.

Chiliperunoita ja peruslohta

Vaihteeksi ruokajuttuja, sillä syöminenhän se on elämän tärkein asia, eikös niin?

Meillä oli uuden vuoden ruokana chiliperunoita ja lohta, näistä ensin mainittu saavuttin suuren suosion, joten laitetaan resepti jakoon, jos vaikka jotain kiinostaisi.

UUNILOHI, perusversio
1 lohifile
tilliä
suolaa
(sitruunapippuria)

Ripottele lohen pinnalle suolaa, tilliä ja halutettasi sitruunapippuria.
Laita leivinpaperin päälle pellille tai uunipannulle nahkapuoli ylöspäin ja mausteet alapuolelle.
Paistetaan n. 30min 200 asteessa. Kun on kypsä, nostetaan nahka sivuun ja laitetaan toisellekin puolelle mausteita ja nahka hetkeksi takaisin päälle. Maustuu tasaisesti eikä kuivu.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tuota mamman lohenpaisto kikkaa ja totesin sen toimivaksi. Kala maustuu tasaisemmin ja eikä kuivu.

CHILIPERUNAT
alkuperäinen resepti Sara LaFountainin, julkaistu jossain lehdessä; sovellus minun

20 pientä perunaa
( 200g pekonia)
1 tl chiliä
1 tl suolaa
½ tl cayennepippuria
ripaus mustapippuria
öljyä

Kuoritut perunat kulhoon ja mausteet perään, sekoitetaan ja varmistetaan, että kaikki perunat saavat osansa mausteista. Jos haluaa tehdä pekoni-chiliperunoita (ovat tosi herkkua), kääritään peruna pekoniviipaleeseen niin, että saumakohta jää perunoita pellille laitettaessa alle. Jos ei käytä pekonia, on syytä sipaista mausteisten perunoiden päälle vähän öljyä. Paistetaan 200 asteessa n. 35-40min eli kunnes ovat kypsiä. Samalla pellillä voi olla sekä pekonisia että ilman pekonia olevia perunoita.

Helppoa ja hyvää eli eikun syömään!