Katoava kosmetiikka

Tämä elämä on joskus niin kovin hassua. Ensiksi valittelen sitä etteivät kosmetiikkapurtilot tahdo tyhjentyä kunnolla ja sitten seuraavaksi alankin ihmetellä, että miten helskutissa niitä nyt aina on tyhjänä ja kauhistella, että pitääkö sittenkin kohta lähteä kaupoille. Tarkoitus oli, että vasta ensi vuonna ostaisin jotain uutta.

Siitä ei tosiaan ole kovin kauaa, kun tein ennen matkaa tyhjentyneet postauksen, sitten matkalla tyhjentyneet jutun ja nyt olen jo naputtelemassa taas uutta, mutta minkäs teet, kun näitä tyhjiä purtiloita vaan tahtoo kertyä.

Ensimmäisenä on Burbon hotellista mukaan nappaamani minikokoinen kosteusvoidepullo. Korkkasin pullon hotellissa ja tiesin sen päätyvän roskiin, koska oli avattu, joten otin sen mukaan. Kosteusvoide oli aivan huippuihanaa, toisaalta ylellisen täyteläistä, mutta kuitenkin kevyttä ja helposti imeytyvää. Siinä oli hauska, raikas, jotenkin kurkkumainen tuoksu. Pullossa oli aivan uskomattoman kaunis pallonmuotoinen korkki, mutta se oli valitettavasti hajonnut matkalla kotiin, joten senkin vuoksi voide piti käyttää pikimmiten pois. En huomannut tutkia valmistajaa pullon kyljestä, mutta veikkaisin, että tämä on taas niitä "ei-saa-Suomesta"- tuotteita.Toinen tuotekin on koskeusvoide Lumenen Body Aktiva virkistävä vartaloemulsio, jossa mukana mustaherulla GLA:ta. Tuotteen kulutus tuplaantui, sillä matkalla itsensä kärventänyttä herra Kirjoitusta piti myös voidella. Valitsimme tämän voiteen, koska purkin kyljessä lukee, jotta se kosteuttaa ja virkistää. Voiteen tuoksu on hedelmäinen tai marjainen, mutta ei mielestäni mitenkään mustaherukkamainen, kuitenkin ihan raikas. Kyseessä on ihan oikeasti huipputuote, sillä tämä on tuoksunsa puolesta mielyttävä, levittyy hyvin ja imeytyy vielä paremmin, ei tahmaa, on riittoisa ja soveltuu käytettäväksi erilaisilla ihoilla. Koska olen sitä mieltä, että ostaisin tätä toistekin, olen aivan varma, että tätä ei saa enää. Sillä yleensähän on niin, että kaikki huipputuotteiksi luokittelemani tuotteet ovat niitä, joiden valmistus on lopetettu.


Dermosilin deorodantti on sitä tuttua peruskamaa siis ihan perusvalikoiman dödö miedolla tuoksulla. Ok tuote, mutta kaipaan vaihtelua. Niinpä seuraavaksi testaan pari jo hankkimaani erilaista Dermosil dödöä ja sitten seuraavaksi voisi kokeilla Lidlin vastaavia tuotteita. Tässä dödössä ei siis ole mitään vikaa, minä vain kaipaan vaihtelua kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Oriflamen Handgel- pullo on toiminut täyttöpullona näppärän käsilaukkukokonsa takia. Tälläkin kertaa aine pullossa oli samaa, tosin eri firman, mitä etiketti väitää eli siis käsidesiä. Kuten olen jo aiemminkin mainostanut, on tämä maailman paras jalkavoide. Ensiksi pullo kulki kesän reissuilla mukana ja toimi käsikäytössä ja loput käytettiin sitten jalkoihin. Tämän jälkeen pullo pestään ja täytetään taas uudelleen käsikäyttöä varten.
Grafitinharmaa rajausväri tuli tiensä päähän. Tämä kului yllättävän nopeasti, mutta se johtui siitä, että jostain syystä värimassa katkeili vähän väliä. En muista, että olisin pudottanut väriä tai kynää erityisen rajusti, mutta ilmeisesti se on sitten jossain vaiheessa saanut siipeensä. Tämä on sitä vanhempaa Oriflamen sarjaa, jossa sai ostaa täytettäviä kyniä ja niihin erisävyisiä täytteitä. Koska täytin kynän uudelleen, jouduin kaivelemaan kaikki värin jämät sieltä pois, jotta sain uuden väripuikon istumaan kunnolla. Mustanharmaan tilalle tuli nyt hivenen helmiäissävyinen hopeanharmaa, väri, jota en ole koskaan aikaisemmin käyttänyt. Katsotaan, miten meidän käy, syttyykö välillemme kiihkeä rakkaus- tai vihasuhde vai jäävätkö välimme kylmiksi.

Nämä 100ml shampoopullot ovat käteviä paitsi matkalla myös uusiokäytössä. Nämä voi aina pestä ja tarjota kaverille testattavaksi uutuuksia, jos on hankkinut isomman pullon jotain (niin kuin minä yleensä teen). Niihin mahtuvat myös viimeiset tipat isoista kanistereista. Tämä pullo sisälsi tällä kertaa juuri sitä, mitä etiketissä sanotaan eli vitamiinishampoota. Ihan perushyvä www infinité -tuote.Seuraavaksi loppui käsilaukkukokoinen käsirasvani. Sain Apobase lotionin joskus näytteenä jostain, muistaakseni apteekista, ja olen käyttäyt sitä käsivoiteena. Läysin sen tässä viikko sittenerään harvemmin käyttämäni laukun taskusta ja pakkasen tehdessä tuohoaan iholla, yritin pitää edes kädet kunnossa.
Työdödökin otti ja loppui - miksi ne aina samaan aikaan? Samaa tuttua ja turvallista Dermosil- tavaraa ja on listalla vain siksi, että voin laskea, montako purtiloa vuoden aikana kulutan noin keskimäärin.Ripsivärikin on aina silloin tällöin syytä vaihtaa, en muista milloin niin olen viimeksi tehnyt, varmaan kesällä eli 3 kk aikaraja on aikaa sitten mennyt umpeen. Hyvä aika vaihtamiselle on silloin, kun maskaraa levitettäessa isompi osa karisee kuivuneena poskille kuin tarraa ripsiin kiinni. Curl activating mascara by oriflame palveli ihan kiitettävästi jokapäiväisessä käytössä arkiripsivärinä, mutta en minä siinä mitää erityistä kihartavaa ominaisuutta havainnut. Toista ei tarvitse ostaa, ellei sitten kohdalle satu taas samanlainen langettava tarjous. Tämänkin olen ostanut, koska muita tuotteita ostaessa sen sai eurolla tai kahdella - olisi siis ollut kaiken nuukailun vastaista jättää lähes ilmainen ripsiväri hankkimatta ja varmasti on hintansa tienannut, kun on koko kesän ja syksyn lähes jokapäiväisessä käytössä kestänyt.
Berry therapyn kosteusvoide oli sekin "hotellimuisto". Puolukkaista tämän piti olla ja kosteuttavaa sekä ikääntymisen merkkejä vähentävää, jälkimmäisistä en osaa sanoa mitään, mutta tuoksu oli jonkin verran marjainen ja koostumus mielyttävä. Jokin tuotteessa, tuoksussa ja pullossa toi mieleen Dermosilin - ja kas - pikkuinen googletus kertoi, että tuotetta markkinoivat firma "guestcomfort" on dermosilin tytäryhtiö - ilmankos minäkin pidin tästä, kun yleensä tykkään kaikista Dermosil tuotteista.Blistexin huulirasvanäyte kesti käytössä yhden kokonaisen päivän, huuleni tahtovat kuivua nöäin talviaikaan aivan mahdottomasti ja tuntuu, että aina saa olla lisäämässä joko huulirasvaa tai huulipunaa tai huulikiiltoa. Hivenen kateellisena katselin kaverini vintagetyyliseen tuubiin pakattua vanilja-colan tuoksuista huulirasvaa - se näytti joltain! Blistex on TTT- huulirasva, tavallinen, tylsä ja tehokas, mutta minä ainakin arvostan kuitenkin loppupeleissä eniten tuota tehokkuutta, se on huulirasvan tärkein ominaisuus, joka tältä tuotteelta ei koskaan ole kadonnut.
Dermosilin karmiininpunainen huulikiilto, jota ei tietenkään enää saa, koska sävy oli mitä loistavin, tyhjeni myös. Se on välillä ollut hukassakin ja olen tainnut jossain vaiheessa ilmoittaa sen poistetuksi, koska se oli silloin muka kadonnut. Löysin sen kuitenkin taas harvemmin käyttämäni laukun taskusta ja otin uudelleen käyttöön. Nyt se on sitten loppuun tiristetty ja voin vain syvästi pahoitella, että juuri tämä sävy päätettiin poistaa valikoimista.

Lempikasvorasvanikin loppui ja nyt olen todellisessa pulassa, sillä tämä on aivan varmasti viimeinen kappale ko. rasvaa. Sain sen kaveriltani siinä vaiheessa, kun ko. tuotteen valmistus oli lopetettu ja itkeskelin sitä, etten ollut tajunnut ostaa tuota varastoon. Kaverini iholle tuo ei sopinut, ja hän oli heittämässä tätä aarretta roskiin, minun iholleni se oli täydellinen ja kiikutin onnellisena pelastamani pullon kotiin. Tämä on jo toinen L'orealin huippurasva, joka lopetetaan - edellinen oli se pumppupullossa oleva öljytön E-vitamiinivoide. Uusia korvaavia en ole tuolta merkiltä edes katsellut, ensi vuonna intensiivinen rasvan etsintä on varmaan jossain vaiheessa edessä - eikä ole mitenkään kiva tiedostaa asiaa. Pelkään jo nyt, miten monta hutia tulee ennen löytöä.

L'orelin öljytön, superkosteuttava ja kiiltoa vähentävä rasva oli kevyt, pehmeä ja helposti imeytyvä. Ei saanut aikaan tukkeutumista ihohuokosissa tai talimaista oloa iholla eli se oli kaikin tavoin loistotuote. Miksi kaikki tällaiset pitää lopettaa?
Herra Kirjoituskin halusi kantaa oman kortensa kekoon ja hävittäessään dödö-pulloa nappasi siitä kuvan. Olen toivottoman huono pitämään tilikirjaa, ehkä se johtuu siitä, kun ei ole ihan pakko, vaan talous pysyy jotakuinkin balanssissa muutenkin. Blogi kuitenkin toimii oivallisena tilikirjana sikäli, että kun tänne tallettaa tiedot siitä, mitä on vuoden aikana hankkinut tai paljonko kasvorasvaa on kulunut, voi ne täältä sitten vuoden lopussa tai vuoden parin kuluttuakin käydä tarkistamassa.Anoppi ehti hävittää meidän tyhjentyneen suihkugeelipullomme ennen kuin sain siitä kuvan, joten imuroin netistä kuvan vastaavasta suihkugeelistä. Tämä Yves Rocherin kuusamantuoksuinen suihkugeeli on kivan tuoksuinen, mutta koostumukseltaan sellainen, että iho jää tahmaiseksi (niin kuin nykyään kaikkien Y. R.:n suihkugeelien jäljiltä) eli en enää osta näitä uusia - ellei koostumuksessa tapahdu merkittäviä muutoksia.Dermosilin keittiösaippua on myös niitä tuotteita, joita ilman en tule toimeen. Pullo on oikeasti todella riittoisa ja saippua tehokasta - tämä on kestänyt minulla käytössä varmaan pari vuotta. Tiedän, että seuraavaan, jo varastossa odottavaan, pulloon on saippuan koostumusta muutettu ja pidän sormet ja varpaat ristissä, että muutos ei olisi huonompaan suuntaan.

Mukaan vielä pari kuvaa poistoon joutuneista = tyhjentyneistä tuotteista ilman sen kummempia selostuksia.


Tähän mennessä poistoja on siis kertynyt 18 kpl.
Eikä koskaan enää poistopostausta tässä muodossa, joku järkevämpi tapa täytyy keksiä tähänkin.

Kirjoittamisen kipinä

Lueskelin tässä aikani ratoksi ensimmäisiä blogi-kirjoituksiani ja tunsin häpeän punan nousevan poskilleni. En siksi, että häpeäisin niitä, vaan siksi, että häpesin nykyisten kirjoitusteni tasoa. Nämä viimeaikaiset, ettei vain olisi peräti kaikki tämänvuotiset, ovat pelkää soopaa - tyhjää sanahelinää ilman pienintäkään sanailuakrobatiaa, vebaalikomiikkaa tai kielellisen ilmaisun kukkasia. Olen täydellisen tylsistynyt ja aivan kaavoihini kangistunut, sorminiveleni ovat jäykistyneet samoin typeän tylsiin ilmaisuihin.

Minun on aivan pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää kirjoittamistani remontiin. Aiheiden puuteta ei ole, on vain ajan puutetta ja ilmaisutaidon puutetta. Kohta varmaan taannun kirjoittamisessani niin pahoin, että alan käyttää pelkästään ärh ja örh-äänteitä kirjoituksessani ja siinähän sitten saatte yrittää selvitellä onko se myönteinen "ärf" vai kielteinen "ärf".

Tuosta tulee väistämättä mieleen vanha kaverini, jolla oli isä ja kolme veljeä, joilla oli aivan samanlainen ääni. Oli toki äitikin, mutta äidin äänen jotenkin erotti noiden miesten äänistä. Kun tuon kaverin kotiin joskus soitti (ja sattuneesta syystä en soittanut usein, enkä tehnyt sitä mielelläni...) ja joku miehistä sattui vastaamaan puhelimeen olivat mahdollisuudet fifti-fifti, isä ja yksi veljistä puhuivat puhelimeen, toiset kaksi veljestä murahtelivat...kun sitten kysyit jotain, oli vain yritettävä arvata, oliko puhelimesta kuuluva "ärf" myönteinen vai kielteinen.

Jospa kuitenkin ottaisin ensi vuoden tavoitteekseni blogi-ilmaisuni parantamisen, jotta ei seuraavassa vuoden vaihteessa tarvitsisi häpeän punan lisäksi kaivautua vielä maton allekin. En voi syyttä blogini tason huononemisesta edes vaateliaita lukijoita tai ärhäköitä anonyymejä, sillä ensinmainittuja minulla ei taida juuri olla (tähän blogiin ei ole edelleenkään kytettynä mitään tahi minkäänlaista laskinta siitä, kuka täällä käy ja koska) ja jälkimmäisestäkään ei voi ketään syyttää, sillä saamani kommentit ovat poikkeuksetta olleet positiivisia. Ongelmana olen siis vain minä itse ja sanansäiläni tylstyminen. Täytynee varmaan ottaa perinteiseksi jouluyön lukemistoksi tänä vuonna äidinkielenkirja tai miten kirjoitan kunnolla-opus.

Vanhoja juttuja lukiessani huomasin sieltä monta puoli käsittelylle jäänyttä aihetta ja valitettavan monta vastaamatonta kommenttia. Erityisesti Ievuskainen on kunnostautunut tarjoamalla, mitä loistavimpia vinkkejä erilaisista käsittelyyn soveltuvista aiheista -pyrin palaamaan niihin ensi vuonna. Josko se sitten olisi uuden vuoden lupaukseni (tai yksi niistä), että panostaisin blogissa määrän sijasta laatuun.

P.S. Huomasin Alppihovissa vieraillessani, että tämä taitaa olla tarttuva tauti. Siis se, että kokee bloggaamisen tasonsa vaihtelevan. Vai onko vain niin, että kun on riittävän monta vuotta pyörittänyt samansorttisia juttuja samoista kuvioista, tulee välillä täydellinen tylstyminen. Niin lienee ainakin minulle käynyt, sillä tämä blogi täyttää seuraavaksi kolme vuotta! Olenko tosiaan jo niin kauan rasittanut blogosfrääriä tylsillä jutuillani - olen, eikä loppua näy. Käyn vain ravistelemassa roskat hiuksistani ja ryömin taas maton alta esiin...

Vielä ostoksia

Sunnuntaina olin mainoksen uhri ja sorruin lehden luettuani lähtemään kauppaan. Lehdessä nimittäin mainostettiin InnoFlamen ystävämyyntiä, jota täällä pidettiin puoli tyhjässä teollisuushallissa muutaman päivän ajan. Itse asiassa sunnuntaina oli viimeinen myyntipäivä ja siksi kaikissa jäljellä olevissa tuotteissa oli lisäalennuksia.

Minäkin sorruin ostamaan kaksi t-paitaa ja sain vielä kaupan päälisiksi kassin. T-paidat ovat Jazzin 2010- mallistoa ja siksi ne olivat myynnissä halvalla (vuoden vaihteesta tulee myyntiin uusi mallisto). Valitsin ruskean ja valkoisen, enkä ihan vielä ole varma, pidänkö ne molemmat itse vai annanko toisen (valkoisen) eteenpäin.

Nämä kolme tuotetta maksoivat yhteensä 2€ eli paidat euron kappale ja kassin sai ilmaiseksi. Minulle taisi taas käydä Sulo Vilénit eli yksikin paita olisi riittänyt (ja yhtään en olisi oikeasti tarvinnut), mutta kun halvalla sai...

Mitään muuta järkevää ostettavaa tuolta en sitten löytänyt, vaikka muut tuntuivat kantavan kassalle kasakaupalla tavaraa.

8. testaus

Kun eilen hemmoteltiin käsiä, tänään hemmottelin jalkoja.

Käytössä olivat Dermosilin jalkojen kuorintavoide ja jalkarasva.Kuorintavoide tuntui karkealta, sen siis oli tarkoituskin olla tehokkaampaa ja karkeakiteisempää kuin kasvojen tai vartalonkuorintaan tarkoitetut tuotteet. Mainosteksti kuvasi tuotetta seuraavasti: "Poistaa iholta kuolleen solukon ja tekee ihon pehmeäksi. Kuorivina aineina toimivat sokerikiteet ja mantelinkuori. Kuorintavoide hierotaan jalkojen iholle ja huuhdotaan vedellä." Tuoksu oli juuri sellainen kuin voi kuorivista ainesosista päätelläkin eli sokerisen karamellinen. Väri oli ruskehtava ja koostumus ihan mielyttävä. Näytteen miinuspuolina oli se, että tuote ei tahtonut millään riittää kahdelle suht pienelle jalalle eli todellisen purnukankin riittoisuuden voi asettaa kyseenalaiseksi.

Jalkavoiteena oli sitten tuo kuorintavoiteen kaveri "Jalkavoide Shea", jota kuvataan seuraavasti: " Hoitava voide, jonka sisältämä voipuun voi pehmentää ja kosteuttaa jalkojen ihoa. Sitrusöljyt virkistävät ja puhdistavat ihoa. Voide jättää raikkaan tunteen jaloille." Tuoksusta on vaikea sanoa mitään, paitsi se, että se ei ollut epämielyttävä, mutta ei myöskään tunnistettavissa - ehkä aavistuksen omainen sitruunainen häivähdys siitä on aistittavissa. Tämän tuotteen kohdalla mainoslauseet kyllä pitivät paikkansa eli tuote sekä virkisti että kosteutti ja jalat tuntuivat mukavilta pitkään.

Suosittelen siis molempia.

testitauko

Olisihan se pitänyt arvata, että näin tässä sitten taasen käy...

Liika on aina liikaa ja silleen. Naamani nimittäin päätti lopettaa testi yhteistyön viikon jälkeen. En ole ihan varma oliko kysessä yliannostus relaxing nightia, ne sipsit vai mikä, mutta nenä kukkii jo sen näköistä finniä, että on pakko palata vanhoihin hyviksi todettuihin tuotteisiin ainakin hetkeksi.

Ihan joka päivälle en siis saa testipostausta aikaan, sillä muutakin ihoa on tuon naamareaktion jälkeen pakko pikkuisen varoa, vaikka tähän mennessä ei mitään reaktiota olekaan ollut havaittavissa.

Testikuusta tuli siis testiviikko, mutta yritän jatkaa hivenen rauhallisemmalla tahdilla noita testauksia.

Meikkimasennus

Tämän ikäisen ihmisen ei pitäisi leikkiä asioilla, joiden kanssa jo melkein tietää epäonnistuvansa. Niin kävi minulle tänään. Lempimeikkipaletissani on violetti luomiväri, jota en ole juuri käyttänyt, koska se ei mielestäni sovi minulle. Silloin tällöin olen tehnyt epätoivoisen yrityksen yhdistää sitä milloin minkäkin kanssa, jotta löytäisin toimivan yhdistelmän ja voisin käyttää sitä. Tämän jälkeen en enää edes yritä.

Tapahtui nimittäin seuraavaa: Aamun aikaisina tunteina työmeikkiä tehdessäni sain taas inspiraation kokeilla tuota violettia luomiväriä. Tein meikin mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, käytin tehosteena luonnonvalkoista violetin lisäksi ja rajasin hopeanharmaalla jne. Tulos ei ollut näöllisesti sen kummempi kuin tuolla värillä yleensäkään, mutta kuitenkin siedettävä.

Töissä ensimmäinen tapaamani ihminen kysyi, olinko terve, koska näytin kovin väsyneeltä. Yhden tällaisen olisi vielä voinut pistää huonon valaistuksen tai yleisesti liikkuvan flunssa-aallon piikkiin, mutta kun pari muutakin keksi kysyä, että onko kaikki ok, kun näytin niin erilaiselta, totesin, ettei enää koskaan violettia luomiväriä. Tietenkään minulla ei ollut töissä mukana meikinpoistoainetta ja varameikkejä, jotta olisin voinut parannella lopputulosta. Nyt tyydyin vain hinkkaamaan mahdollisimman paljon violettia luomiväriä (jota ei edes mielestäni ollut paljon) pois, jotta näyttäisin edes vähän ihmiseltä.

Masentuneena töistä tallustaessani päätin pakkopiristää itseäni ja keksiä ulkonäöstäni 5 asiaa, jotka ovat positiivisia, kauniita tai edes siedettäviä. Yleensähän me naiset olemme kovin tyytymättömiä itseemme, joten viiden asian löytäminen ei välttämättä ole (ei siis ollut) kovin helppoa.

Tässä ne nyt kuitenkin ovat (ja näiden pohtimiseen meni koko kotimatka, enkä ehtinyt nmiettiä sitä, miten kaamealta oikein näytin):
1) silmäni - ne ovat suomalaisittain epätavallisen väriset; metsänvihreät, joissa on pikku hiven kultaa mukana.
2) ihoni - se ruskettuu kauniin väriseksi, ei liian punaiseksi eikä ruman ruskeaksi, vaan sellaiseksi hehkuvan kupariseksi - mieheni naureskelee, että se on "Brasilia paahtoa"
3) hiukseni - ne ovat paksut ja kasvavat nopeasti. Oma luonollinen väri on valitettavasti se perusmaantien ei minkään värinen, mutta väripurkista saa sitten kyllä tehostetta, kun vaan on jotain mihin sitä laittaa.
4) kynteni - ne ovat malliltaan suhteellisen kauniit ja yleensä melko vahvat ja kestävät (mitä nyt työ tahtoo välillä haurastuttaa niitä)
5) huulet - ne ovat siedettävän malliset, tasaiset eikä ylähuuli vielä ole kadonnut mihinkään eikä siihen myöskään ole ilmestynyt tusinoittain pystyryppyjä.

Kolme ensimmäistä tulivat suhteellisen helposti, mutta kahden muun kanssa joutui jo pinnistelemään.

Nyt heitänkin tällä pallolla seuraavaksi Alppihovin Marinaa, sinä kun löydät ympäristöstäsi niin paljon kaunista kuvattavaa, sitä löytyy aivan varmasti sinusta itsestäsikin. Mikä lause hirviö - siis ei tarvitse kuvata, jos et halua, kuvaileminen riittää ;-). Kerro siis blogissassi viisi positiivista (kaunista) asiaa ulkonäöstäsi kuvien kanssa tai ilman!

testi nro 7

Hemmottelin itseäni tekemällä käsihoidon pitkästä, pitkästä aikaa.

Ensiksi poistin vanhat kynsilakat ja pesin käteni.

Seuraavaksi käytin Dermosilin hand peeling käsien kuorintageeliä. Tuoksu oli mentolinen ja mielyttävä, kuorintarakeet tuntuivat pienehköiltä eli geeli ei ollut liian karkeaa.

Kädet rasvasin Dermosilin primo-sarjan saksanpähkinä käsivoiteella ja viimeistelin vielä kynsinauhavoiteella, sillä käteni kuivuvat näillä pakkasilla valtavasti. Saksanpähkinävoiteen tuoksu oli pikemminkin karamellimäisen hedelmäinen kuin pähkinäinen, se imeytyi tehokkaasti ja tuntui hyvältä kuivissa käsissä.

Kynsinauhavoidetta kuvataan seuraavasti: "hoitava, vahvistava ja runsas kynsinauha voide, sisältää mandariiniöljyä." Tuoksu oli aavistuksenomaisen mandariinimainen, mutta ei kovin voimakas. Tuote imeytyi hyvin ja tuntui iholla mielyttävältä - yhdestä näytteestä riitti useampaan kynsinauhojen rasvaukseen, mikä oli ihan hyvä sillä minusta tuntui, että käteni olisivat voineet niellä litran rasvaa.


Tuotteissa ei ole mitään moitittavaa, vaan olivat ihan mukavantuntuiset käytössä. Tokihan minun on myönnettävä, että kokeiltuani Mary Kay:n silkkikäsisettiä, mikään "tavallinen" käsihoito ei ole tuntunut ihan yhtä hyvältä.