2. testaus

Toinen testaus kohdistui rasvoihin.

Kasvoihini kokeilin 3d-radiance anti-wrinkle night restorer- voidetta Yves Rocherilta. Voiteen väri oli kermaan vivahtava, tuoksu vaikeasti määriteltä, ei paha, mutta erikoinen ja tehokkaan vaikutelman antava, ei tunnistettavissa oleva. Koostumus mielyttävä ja imeytyi suhteellisen helposti, yleensä nämä voimakkaasti rasvaiset rasvat jättävät ihon pinnalle kalvokerroksen, mutta ei tämä. Ihmeitä ei tietenkään yhdessä yössä tapahtunut, mutta ei myöskään katastrofia eli en saanut allergista reaktiota tai muuta vastaavaa. Tästä siis päätellään tuote kelpo tavaraksi - tarkempaan testaukseen pitäisi olla isompi purkki.

Vartalolle levittelin saman firman slimming intervention d-14 night rasvaa. Joka siis nimensä mukaisesti on kahden viikon laihduttavan tehokuurin yövoide vartalolle. Ensimmäinen hätkähdys pussia avatessa oli tuotteen väri, se oli kirkkaan vihreää. Tuoksu oli voimakas - väriin sopien pihkaisen mäntyinen, erikoinen, mutta miellyttävä. Voide oli enemmän löysää geeliä kuin varsinaista voidetta, imeytyi hyvin, ei jättänyt ihon pintaa tahmaiseksi, mutta ei myöskään tehnyt yhdessä yössä ihmettä eli sama pätee tähän kuin edelliseenkin - enemmän pitäisi olla, jotta vaikutuksista voisi tarkemmin sanoa.Tänä iltana jalat rasvattiin Avonin moisture 24 long lasting hydrating creamilla, joka on tarkoitettu kuivalle iholle - siksi ei ole päätynyt koskaan kasvoille käyttöön.
Kaksi päivää ja seitsemän käytettyä näytettä, ei huippuja, mutta ei pahoja hutejakaan siis kohtuullinen tulos.

vanhat sukat

Pakkasten yllättäessä olen kaivellut varastoista esiin villasukkia ja löysinkin yllättäen yhden varsinaisen nostalgiaparin. Tai no ei näissä mitään muuta ihmeellistä ole kuin se, että pidän itse näiden värisommittelusta.

Sukat on koottu jämälangoista ja niissä on pohjalankana on teräosassa yksi ohut harmaa ja lisänä vaihtelevan värisiä harmaita ja sinisiä. Varressa on neljää erilaista harmaata alkaen vaaleimmasta ja päättyen tummimpaan. Kantapää on tummanharmaata, sitten tulee musta, jota seuraa tummansininen, keskisininen ja kaksi vaalenevaa vaaleansinistä.


En osaa sanoa, mikä tässä väriyhdistelmässä minuun vetoaa, mutta jotenkin se vain viehättää silmääni paljon, ehkä se on tuo sopusointuinen liukuvuus vaaleasta tumman kautta taas vaaleaan. Koska nämä ovat käyttötavaraa, haluan ikuistaa ne tänne blogiin, koska ne kuitenkin jossain vaiheessa kuluvat ja poistuvat käytöstä.

Joulukuu on testikuu

Kun jokainen tahollaan aukoo joulukalenterin luukkuja tai väsää muutoin kuka minkäkin sorttista joulukalenteria, ajattelin minä tehdä testikalenterin. Tarkoituksena on siis käyttää 24 erilaista näytepussia nurkkiin kasautuneista kosmetiikkanäytteistä ja kommentoida niitä.

Ensimmäiseksi käyttöön pääsi Dermosilin suihkugeeli, jota pakkaus kuvaa näin: "Miedosti tuoksuva suihkugeeli, joka sisältää ihon kosteutta ylläpitävää vehnäuutetta. Ihon ja hiusten hellävaraiseen puhdistukseen." Tuotteella on myös Eco Cert- merkintä ja sen pitäisi olla miedosti hajustettu. Kun kerran tuoksusta oli erikseen mainittu, odotin sitä, mutta tuote ei tuoksunut miltään. Tai siis jos oikein tiukalle pistetään, niin ehkä se tuoksui hajustamattomalle kosmetiikalle, mutta mitään muuta erityistä tuoksua siinä ei ollut. Tästä miinusta. Yksi näytepakkaus ei riittänyt kuin vartalon pesuun, joten hiustenpesuominaisuuksia en osaa arvioida. Muutoin tuote oli mielyttävä käyttää ja kosteuttava eli siitä plussaa.


Toisena testasin Avonin salon hair care restorative maskia värjätyille tai raidoitetuille hiuksille. En yleensä ole hiusnaamipiden suuri ystävä, mutta tämä yllätti positiivisesti. Rakenteeltaan himmeästi helmenhohtavan valkoinen tuote ei tuoksunut juuri miltään. Tuotteen aavistuksenomainen tuoksu oli pikemminkin hivenen epämielyttävä kuin mitenkään hyvän tuoksuinen. Ensi alkuun tuntui, että tuote jätti hiukset tahmaisiksi ja päätäpitkin meneviksi. Hiukset kuitenkin ilmavoituivat kuivuessaan, eikä mistään littaisesta talmasta näkynyt merkkiäkään, vaan en olivat kauniin kiiltävät ja hyvinhoidetun näköiset. En ehkä ostaisi itse, mutta käyttäisin, jos joku muu ostaisi minulle, sen verran positiivisesti yllättynyt olin tämän tuotteen toimivuudesta.



Lisäksi käytin kaksi Avonin hysrating b6 eye creamia, mutta näiden arvioiminen tuskin maksaa vaivaa, sillä ne oli tarkoitettu silmän ympäryksiin ja minä tarjoilin niitä kantapäille. En löytänyt kasasta yhtään jalkavoidetta, joten nappasin siihen käyttöön ne, joiden kuvittelin muutoin jäävän vallan käyttämättä.

Vain yksi erhe

Selvisin älä-osta-yhtään-vaatetta-marraskuusta melkein kunnialla. Lankesin vain hankkimaan sen jo aikaisemmin esittelemäni vihreän jakun, mutta muutoin pysyin kaidalla tiellä. En myöskään ostanut uusia kenkiä enkä kosmetiikkaa. Lankaakin ostin vain minimaalisesti eli vain pari-kolme hassua kerää, eihän sitä voi miksikään laskea.

No karkki- ja herkkuhyllyllä viihdyin sitten senkin edestä eli vuorossa on taasen tiukkaakin tiukempi vyönkiristys.

Marraskuun viimeisen illan kunniaksi pohdimme herra Kirjoituksen kanssa sitä, miten paljon pitäisi kosmetiikkakomeroa ja vaatekaappia tyhjätä, että se näkyisi jossain. Onneksi on blogi, johon voi kirjata kaikki poistot ja hankinnat, jotta pysyy hiukan kartalla siitä, missä mennään, muutoin muutosta ei havaitsisi.

Hassu minä

Minulla viiraa taas kerran päästä - tällä kertaa matkasuonesta.

Menin eilen lupaamaan lainalapsillemme, iät 16 ja 18 vuotta, että viemme herra Kirjoituksen kanssa heidät jonnekin lentäen. Tämä sai alkunsa siitä, että neidit mainitsivat, etteivät ole koskaan olleet lentokoneessa. Totta kai minä ymmärsin, että moinen puute on heti miten korjattava.

Jokin siis vain napsahti päässäni ja minä menin lupaamaan, että järjestän jotain...
Eilen illalla sitten katselin Raynairin sivuja sillä periaatteella, että ei ole väliä mihin mennään, kunhan halvalla pääsee ja viikonloppuna. Vaihtoehtoja oli kaksi - joko Oslo tai paikka K. Koska Oslossa asuminen on turkasen kallista, päädyin valitsemaan paikka K:n.

Pyörittelin ideaa mielessäni tähän päivään asti ja tänään sitten varasin matkan - lähdemme tammikuun lopussa Latviaan Kaunas-nimiseen kaupunkiin. Paikkaan, jonne ei varmaan koskaan olisi tullut mentyä, ellei sinne olisi sattunut olemaan halpoja lentoja. Lennot neljältä hengeltä kaikkine Ryanair lisämaksuineen kustansivat 88e siis meno-paluu ja lähtö Tampereelta.

Hotellin varasimme myös netistä ja kaksi yötä, kaksi huonetta maksoivat alta 160e (hintaan kuuluu aamiainen ja hotelli on kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta).

Jännityksellä odotan, mitä tuo reissu tuo tullessaan - tokihan sen ymmärrän, että huhtikuussa tuokin kaupunki olisi paljon kauniimpi, mutta kun nyt täytyi saada matka ennen helmikuuta, niin vaihtoehdot olivat vähissä.

Caipirinha

Tällaisten reseptien jakaminen on enemmän tai vähemmän kyseenalaista, mutta koska brasilialaisjuoma on saanut paljon kehuja, laitan reseptin jakoon. Alkuperäisresepti eroaa jonkin verran suomalaisesta baareissa käytössä olevasta ja on kuulemma parempaa - itse en vertailua osaa tehdä, sillä suomalaisversiota en ole maistanut, brasilialaisesta sitten sitäkin useampaa versiota;-). Tämä on siis peräisin yhden lomahotellimme baarimikolta.

Tarvitset:
sokeriruokoalkoholia (cachaca)
limettejä
sokeria, mitä karkeampi kidesokeri sen parempi
jäitä, joko murskana tai kuutioina
leveähkön lasin jokaiselle juojalle
survimen
survonta-astian
lusikan tai cocktailtikun jokaiselle juojalle

Limetit silputaan kappaleiksi, yleensä käytetään yksi isohko limetti per normaalikokoinen grogilasi. Silputut limet kaadetaan survomisastiaan ja lisätään pari teelusikaa sokeria (jos haluaa makeampaa, sokeria voi laittaa enemmän, tuolla annostuksella juomasta tulee raikas), limet ja sokeri survotaan, jotta limettimehu irtoaa paloista. Tarkoitukseen on olemassa erityisiä puisia survimia, mutta mikä tahansa soveltuva esim. morttelin nuija hoitaa asian - pääasia, että mehu irtoaa.

Survotut limen kappaleet ja sokeri-mehuseos kaadetaan lasiin, johon lisätään ravintola-annos (tai vähän reilu) sokeriruokoalkoholia, lasi täytetään jääpaloilla/ jäämurskalla. Mukaan lisätään cocktailtikku tai lusikka, jolla juomaa voi sekoittaa, jotta sokerin saa leviämään tasaisemmin.

Viinalle perso voi käyttää samat limet uudelleen, lisätään vain sokeria, jäitä ja cachacaa ja hyvää on kuulemma niinkin, kun on vähemmän "täyteaineita".

Harvinaisen hankala huivi

Tyypilliseen tapaani olen muodista jäljessä - nämä pompulahuivit taisivat olla muodissa viime vuonna, mutta kun silloin oli niin paljon muuta neulottavaa, etten ehtinyt näistä innostua.

Nyt iski pikainnostus mallia Sulo Vilén, sillä Tokmanni mainosti tarjouksessa pampulalankaa vain 3,5e kerä. Koska se oli puolet halvempi kuin Novitan vastaava, oli sitä ihan pakko saada. Arvoin pitkään metallinhohtoa sisältävän viininpunaisen ja hohtavan luonnonvalkoisen välillä ja päädyin lopulta luonnonvalkoiseen. Lanka oli merkkiä BomBom simli ja ostin sitä kaksi kerää.
Kuvittelin saavani tästä helppoa yövuoroneulottavaa, mutta toisin kävi. Lukaisin netistä pikaisesti ohjeet Novitan sivuilta ja aloin työhön... Loin 15 silmukkaa, koska halusin leveän huivin. Ensimmäiseksi purkamiskerraksi en laske sitä, että jouduin tahimaan silmukat pariin kertaan ennen kuin sain mielestäni sopivat (tuolla pampulalangalla en ainakaan minä saanut luotua silmukoita perinteiseen tapaan). Ensimmäisen kerran jouduin purkamaan huivin, kun olin saanut kudottua noin 5 kerrosta ja tajusin yhden silmukan päässeen karkuun - sen nostaminen oli niin hankalaa, että pääsin mielestäni helpommalla, kun purin koko työn.

Enkä minä kerrasta viisastunut, vaan minulle kävi vielä toisen kerran samalla tavoin, tällä kertaa jossain kerrosten kymmenen ja kaksikymmentä välillä. Puikkojen päät olivat liian pienet ja reunimmaiset silmukat luistelivat karkuun. Eli huivi taas kerran purkuun ja manailua päälle. Tällä kertaa viisastuin sen verran, että tein käsipaperista ja teipistä puikkojen päihin kunnon topparit.
Kyllähän se huivi yön aikana valmistui, mutta ei mielyttänyt silmää enää aamulla, joten riistin sen vielä kerran ja tällä kertaa purin tosiaan koko huivin. Vaihtoehtoina oli joko purkaa huivi tai hakea lisää lankaa, jolloin huivista olisi tullut kovin, kovin painava. Lankaa oli siis kaksi 100g kerää ja siinä on mielestäni aivan riittävästi painoa huiville.

Nyt vähensin silmukkamäärän kahteentoista ja käytin mallina vähän soveltaen Susun silmukoista löytämääni mallia (hänen neuleensa on keeppi, minun huivi). Eihän tämän tekemisessä sitten enää neljännellä yrittämättä kauaa mennyt - pari hassua tuntia koko huiviin, mutta moninkertainen purkaminen ja uudelleen aloittaminen sai projektin tuntumaan kovin, kovin hankalalta. Huivin päättämiseen käytin Novitan sivuilta löytyviä ohjeita, sillä tavanomainen päättelytapa ei tässä langassa toimi. Kahdesta kerästä jäi jäljelle neljä pompulaa ja välilangat, että tiukille meni ;-)

Lämmin tämä on, sen verran tuli testattua jo eilen ja toimii hätätilassa myös huppuna, johon sitä alun perin suunnittelin, vaikkakaan ei ole se kaulurihuppu, jota nyt kovasti himoitsen - sen suhteen olen kuitenkin päättänyt odottaa joko alennusmyyntejä tai paremmin siihen sopivaa lankaa.