Vihdoinkin valmiit

Aloittelin näitä isukille tarkoitettuja puunkanto/ töllöttimen katselu vanttuita jo aikaa sitten - isällä on huono ääreisverenkiero ja kädet palelevat helposti. En edes ihan tarkkaan muista, oliko se viime joulukuussa vai tämän vuoden puolella, kun nämä aloitin. Joululahjarumban jälkeen into jotenkin lopahti ja nämä jäivät laatikkoon, enkä millään saanut tartuttua kutimeen. Nyt sitten Nukkumaijojen lankaa esiin kaivaessani löysin nämä puoli valmiina, molemmat oli kudottu peukalokiilan loppuun asti, vain sormiosa ja peukalo puuttuivat.

Tarvitsin näiden viimeistelyyn pari iltaa ja yhden iltavuoron alun, langat päättelin vasta tänään. Peukkulangat ovat vielä päättelemättä, sillä sormimitan sovitin isän käsiin, mutta peukalomallina toimi rakas mieheni, enkä voi mennä takuuseen, että ne sopivat, siksi jätin takaportin itselleni.


Lankoina toimivat 7 veljestä jämät (vaalea farkunsininen ja violetti) sekä luonnonvalkoinen Isoveli, kaikki jotain vanhaa hankintaa. Eiväthän nuo mitkään missilapaset ole, eivätkä takuulla pärjäisi vanttuiden kauneuskilpailuissa, mutta ovat lämpimät ja se on pääasia tässä kohtaa.

Tuunaa housut

Tein tämän tuunauksen jo ennen matkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt laittaa kuvia tänne ennen reissua.

Minusta on tullut monen tekemisen suhteen niin laiska tai kustannustehokas, etten viitsi ruveta tuunaamaan mitään sellaista, mistä en varmasti tiedä saavani vastaavaa hyötyä. Ennen saatoin vain tekemisen iloista kokeilla kaikkea vaikka kirpparille meneviin juttuihin, mutta en enää. Nyt teen vain sellaista, josta tiedän todella olevan hyötyä.

Nämä pöksyt olivat sellaiset, sillä tiedän käyttäväni niitä paljon. Collegehousut olivat jo minulle tullessaan pikkuisen liian isot, mutta pesuissa venymisen ja sisällön kutistumisen vuoksi niistä tuli syksyn mittaan aivan liian isot. Päätin korjata asian, kun se oli helposti tehtävissä.

Nappasin housuista sivusaumoissa olevat valkoiset raidat pois, mikä kutisti housuja 10 cm kummastakin lahkeesta. Ensin ratkoin lahkeiden saumat ja vyötärösaumat valkoisten raitojen kohdalta.

Sitten saksin valkoiset kaiteleet irti ja ompelin sivusaumat yhteen.


Seuraavaksi ompelin lahkeet ja vyötärön kuosiinsa. Pikaisella n. puolen tunnin remontilla housuista tuli huomattavasti istuvammat ja mukavammat käyttää.

Turkoosi Nukkumaija

Turkoosi 7 veljestä lanka on odottanut muotoutumistaan sukiksi jo jonkin aikaa -kaupassa se ilmaisi halukkuutensa muuttaa meille suureen ääneen, mutta sitten se muuttui hiljaiseksi, eikä halunnut tulla kudotuksi. Tarkoitus oli kutoa siitä ihan tavalliset käyttösukat siis sitä perusmallin resoria ja perussileää neuletta ilman mitään kommervenkkejä.

Jotenkin siinä sitten kävi niin, että surffaillessani päädyin Ulla-lehden sivuille ja löysin sieltä Nukkumaijan unisukkien ohjeen. Olen aina vierastanut pitsineuleita, koska yleensä niiden ohjeet ovat kovasti vaikealukuisia ja vasenkätinen joutuu vielä erikseen miettimään, miten se oikein toimii vasemmalle. Sitten jos ohjeet ovatkin suhteellisen selkeät, on mallikerrassa 20 kerrosta ja minä onnistun kadottamaan juonen siinä kymmenennen kohdalla tai jotain.
Nämä sukat vaikuttivat ihan uskomattomilta, malli oli kaunis, ohjeet (suhteellisen) selkeät, mallikuvio vain 4 kerrosta ja tosi simppeli. Tuo yksi suhteellisen siksi, että ohjeessa lukee langankierto sillä kohtaa kun siinä ihan oikeasti pitäisi lukea langan nosto puikolle (siis minun mielestäni, muut varmaan ymmärtävät sen oikein), niinpä ensimmäiset kaksi mallikertaa tein langankierron ja vasta mallikuvaa katsoessani aloin ihmetellä sitä, miksi minun kuvioni näyttää niin erilaiselta. Parilla vilkaisulla selvisi, että reiät ovat liian pienet ja yhtä nopeasti ymmärsin syynkin - kun sitten seuraavat mallikerrat kudoin langannostolla langankierron sijaan sain samanlaisen kuvion kuin mallissa.

Näissä minun sukissani on sitten ylimpänä hauska simpukkakuvio, joka eroaa tuosta alkuperäisestä mallista tuon tulkintavirheen takia, vaan kovasti olen silti näihin tyytyväinen. Edellisestä neuleesta on aikaa kuukausia.

Kimalletta ja liimaa

Lidl, joka on tämän syksyn aikana kunnostautunut myymällä mitä parhaimpia askartelu- ja näpertelytarvikkeita, yllätti jälleen. Jokin aika sitten siellä oli tarjouksessa kuumaliimapistoolin kimalleliimat (oli toki tavallisiakin, mutta en minä niistä ollut kiinnostunut).

Ne olivat todella hyvässä tarjouksessa, sillä sieltä sai 32 kpl: n paketin 20cm pitkiä liimapuikkoja alle 4€ hintaan. Muualla paljon pienemmät paketit maksavat saman tai enemmän. Sarjassa oli neljä väriä; vihreä, punainen, kulta ja hopea., 8 kpl kutakin.

Ongelmaksi vain tuli se, että ne olivat 11mm:n kuumaliimapistooliin. Omani on todellinen kaupunkilaisasujan leidiversio eli se on pikkuistakin pikkuisempi ja pureskelee 7mm liimapuikkoja. Onnekseni äidillä on järeämpi työkalu, jota saatoin lainata.


Siihen oli tietenkin juuri vaihdettu liimapuikko eli sitten piti koota kaikki mahdolliset liimattavat asiat, jotta pääsi tuhoamaan sisällä olevan kirkkaan liiman ja vasta sitten laittamaan kimalleliimaa sisään. Pikaisen testauksen jälkeen kimalle liima näyttää tosi, tosi kivalta. Mitään järkevää en kuitenkaan ehtinyt tekemään eli palaamme asiaan, jahka pääsen askartelemaan ihan tosissani jotain esiteltäväksi kelpaavaa.

Pullohartiaisen pelastus

Varmasti melkein jokaiselle naiselle on käynyt niin, että rintaliivien olkaimet ovat alkaneet valua juuri mahdollisimman hankalassa paikassa. Joko siis niin, ettei niitä siinä tilanteessa voi korjata ja valuminen tuntuu kamalalta tai sitten niin, että ne jopa tunkevat hihan aukoista esiin, tämä jälkimmäinen on ehdottomasti inhottavampi, sillä siihen liittyy tuplaällötys sekä valuminen että esiintunkeminen. Erityisen usein esiintyvä tämä ongelma on meillä pullohartiaisilla ihmisillä.

Tähän kiusalliseen tilanteeseen on olemassa suhteellisen simppeli ratkaisu. Eräs kaverini esitteli tässä taannoin minulle muovinkappaleen, jota tämä kaveri väitti kaikkien pullohartiaisten pelastukseksi. Tällä muovinkappaleella liitetään liivin olkaimet takaa yhteen, joten ei ole mitään mahdollisuutta, että ne pääsisivät valumaan. Kaverini oli maksanut tästä aarteesta euron verran per kappale, hänellä oli näitä sekä musta, valkoinen että puuterinvärinen (muiden värien saatavuudesta ei ole tietoa).

Näpertely intoisena mietin, että olisikohan tuota mitenkään mahdollista saada hankituksi halvemmalla. Jossain kohtaa sain sitten loistoidean ja lainasin kaveriltani hänen aarrettaan malliksi. Ja tässä lopputulos.
Keskellä mallikappale ja laidoilla minun työstämäni kappaleet, joiden materiaalina on käytetty loppuunkulutettua pankin salasanakorttia. Testasin ja toimiin ihan hyvin -tosin eivät sovellu käytettäviksi ihan valkoisten tai muutoin läpinäkyvien vaatteiden kanssa. Täytyy jostain koetta keksiä sopiva puhtaanvalkoinen tai ihonvärinen materiaali lisälenksuja varten.

Toimii siis niin, että liivin olkaimet löysätään mahdollisimman pitkiksi ja pujotetaan kulkemaan tuon muovilenkuran läpi, olkaimet ikäänkuin kulkevat ristiin selässä ja pysyvät tukevasti paikallaan.

Viininpunainen laukku

Sain herra Kirjoitukselta lahjaksi laukun. Se on viininpunainen, sen pitäisi olla nahkaa, ainakin siinä roikkuu jonkinlaiset sertifikaattilaput, mutta tiedä niistä sitten. Joka tapauksessa laukku on hauska kaikkine vetoketjuyksityiskohtineen, sillä se on todella tehty vetoketjuja säästämättä. Sitä kiertää kaksi vetoketjua, jotka avaamalla saa muka lisätilaa laukkuun, tilaa tulee kyllä olemattoman vähän lisää, mutta kivannäköiset ne ovat. Samoin päällä on kaksi vetoketjua ja taskuissa lisää. Naureskelinkin miehelleni, että jos en muuten keksi laukulle käyttöä, puran sen vetoketjuiksi. Uskon kuitenkin, että käyttöä löytyy sillä juuri tämän kokoinen ja värinen laukku minulta puuttui.
Tämä nimittäin on myös todellinen löytö. Sen hintalapussa oli vain 3€, kun se löytyi paikallisen tarjoustalon ale-korista, hinta saa minut epäilemään noita nahkasertifikaatteja. Värejä olisi ollut muitakin ja arvoin pitkään limenvärisen ja tämän välillä, koska turkoosia ei ollut. Mieheni lupasi maksaa molemmat, mutta säilytystilan puute ja alkava talvi käänsivät vaakakupin tämän viininpunaisen eduksi.

Luonnonvalkoista ja kultaa

Viidakkomme kasvaa tulevaisuudessa ainakin yhdellä, todennäköisemmin kahdella uudella asukkaalla. Tosin en kyllä ymmärrä, miksi pitäisi käyttää nimitystä viidakko. Minusta ei ole paljon, jos keittiössä on iso anopinkieli, iso kultaköynnös, rönsylilja, värinokkonen ja seistsemän kaktusta, mutta miehestäni se on viidakon verran.

Brasiliassa teimme kuitenkin sopimuksen, että hankimme viuhkapalmun (toivottavasti niitä saa jostain täältä päin), koska rakas mieheni ihastui sellaiseen. Vastineeksi minä tinkasin itselleni luvan koristeananakseen, perustellen sitä sillä, että neliapilani ei koskaan selvinnyt pinnalle asti, lisäksi murattini on luvattoman huonossa hapessa ja värinokkonenkin saattaa kuolla eli yksi ananas vastaan ainakin yksi poistunut kasvi. Nyt olen kuitenkin pyörtämässä puheitani. En vielä tiedä haluanko ananaksen korvikkeeksi huonesitruksen, chilin, kahvipensaan vaiko kaktuksen.

Ongelmaksi tulee kyseisen kasviksen ruukku. Minä nimittäin löysin "männä viikolla" (= viime viikolla) kierrätyskeskuksesta koristeruukun huimaan 50 sentin hintaan. Se oli kuin täydellisesti tehty meidän keittiöömme, jossa kaktukset asuvat saman värisissä, mutta hivenen erimallisissa ruukuissa. Kaktusikkuna on kuitenkin täydellinen, siinä on 7 ruukkua, joten en voi rikkoa sitä tuolla yksittäisellä ruukulla. Sen sisällöksi on kuitenkin saatava jotain, sillä eihän kukaan,en edes minä, voi pitää tyhjää ruukkua esillä.

Minusta tämä halpislöytö on vain yksin kertaisesti ihana, siinä yhdistyvät lempivärini luonnonvalkoinen tai oikeastaan kermanvärinen ja kulta. Muotokin on hauskasti hivenen epäsovinnainen; pyöreä mutta ei sitten kuitenkaan ihan tasainen.