Tylsiä tuunausaloitelmia

Viikonloppu meni taas kerran maalla ja niin tiiviissä seurustelussa perunamaan ja mustikkametsän kanssa, että jäivät jälleen kerran kaikki ompeluhommat ja muut näperrykset lähes olemattomiin.
Sen verran ehdin, että yhden vaatekappaleen purin kappaleiksi. Uusi rätti, mutta kaikille lähipiirisämme sopimaton, joten päätyy sitten palasina hyödynnetyksi jotenkin ja jossain pikkutyössä.

Tämän verran jäi minulle hyödynnettävää uusiin projekteihin:

Työvoitto

Sain viime viikolla käsiini Oriflamen viimeisimmän kuvaston ja sen jälkeen sitä ei oikein saanutkaan näpeistäni irti. Selasin, kuolasin, selasin ja kuolasin lisää. Miten joku on voinut pakata yhteen kuvastoon niin valtavan määrän kaikkea sellaista, mitä juuri minä välttämättä haluan ja kuvittelen tarvitsevani. Selasin katalogin koirankorville ja tein suunnitelmia, jos ottaisin tämän ja tämän tai ehkä sittenkin tuon ja tuon...

Tosi asia on, että todellisia tarpeita oli nolla, mutta mielihalut iskivät päälle sitä suurempina, koska olen onnistunut melko pitkään välttämään ylimääräisiä kosmetiikkaostoja. Nyt pääkoppani yritti synnyttää tarpeita sinne, missä niitä ei todellisuudessa ollut.

Jouduin tekemään kovan työn ja käyttämään ison kasan psyykkausta ja viimeisessä vaiheessa istumaan käsieni päällä, jotta sain itseni estettyä tekemästä tilausta. Kova työ kuitenkin kannatti ja onnistuin ohittamaan tilauspäivän, vaikka - se on pakko myöntää - koville se otti. Saavutin siis työvoiton ja onnistuin jättämään Oriflamen tilauksen väliin - tällä kertaa.

Kangasvarasto kasvaa

Sain viime viikolla Ievuskaiselta aivan ihanan vihreän kankaan. Hän oli päässyt penkomaan todelliseen aarreaittaan ja saanut sieltä kasan kankaita ja muistanut sitten ystävällisesti minuakin.Saamani kangas on ihanaa, vihreää laatuneulosta. Nyt vain yritän keksiä, mitä kivaa siitä voisi tehdä. Materiaalissa on ilmeisesti osa villaa, osa jotain muuta ja se ei rypisty eli siitä tulisi esimerkiksi aivan ihana neulemekko, siis jos mekkoja käyttäisin.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy ehkä hitusen paremmin neuleen kuvio, jälkimmäinen on väriltään lähempänä oikeaa, mutta ei ihan presiis sekään. Nuo tuollaiset tummat kankaat ovat vaikeita kuvattavia, jos kuvittelee saavansa sävyn toistumaan oikein. Todellinen sävy on siis tumma sinivihreä.

Pyttymäisiä terveisiä

Joskus tuossa aikaisemmin taisin nimetä meidät "ammattimaisiksi valittajiksi", kun olimme pienellä aikaa joutuneet tekemään valitusta/ reklamaatiota useammasta asiasta.

Nyt on pakko kertoa yhdestä erittäin onnellisesti päättyneestä valituksesta. Kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsin, wc-pöntön kansi aiheutti meillä lähes aviokriisin, vaikka sen rikkominen ei ollut tahallista, vaan suurtakin suurempi vahinko. Olin siis etsinyt kylpyhuoneeseemme sopivaa wc pytyn kantta siitä asti kun tähän muutimme siis noin viiden vuoden ajan. Kuten yleensäkin, minulla oli elämää suurempi visio asiasta - tiesin täsmälleen, mitä halusin ja ennen kaikkea, minkä värisenä sen halusin ja tiesin myös sen, mitä en ollut siitä valmis maksamaan. Haluamani kaltaisia istumareiän peitteitä olisi kyllä ollut saatavilla, mutta minä en maksa 120-200e moisesta kapineesta - en ihan periaatteesta, vaikka siinä olisi mikä logo ja vaikka se olisi miten hienoa suunnittelutyötä tahansa.

Keväällä siis löysin Lidlistä juuri halaumani kaltaisen wc-pöntön kannen ja hintakin oli kohdallaan - vaatimattomat 20e. Iloiten kiikutin sen siis kotiin ja herra Kirjoitus asensi sen paikalleen. Kansi ehti olla paikallaan ja saavuttaa ihailua reilun kuukauden päivät, kunnes se valitettava vahinko sattui... Herra Kirjoitus istui sen päälle ja kansi halkesi. Paketissa ei missään lukenut, että älä käytä tätä istumiseen, valumuovi ei kestä vääntöä tai mitään vastaavaa varoituksen sanaa siitä, että kantta on kohdeltava silkkihansikkain. Vahingon jo tapahduttua oli helppo todeta, että siihen ei olisi kannattanut istua, koska yläkannessa oli tukitapit vain etu- ja takareunassa, ei lainkaan keskellä eli istuttaessa kannen keskiosaan kohdistui hurja vääntö ja se halkesi keskeltä kahtia. Jälki oli tämän näköistä.
Ymmärrettävästi oli vihainen ja harmistunut tilanteesta, en herra Kirjoitukselle, koska tapahtuma oli puhdastakin puhtaampi vahinko. Minua harmitti se, että kun vihdoin ja viimein löydän jotain todella haluamaani, menetän sen melkein samantien...

Koetimme liimata kantta - kahdesti. Aivan turhaan, ei ole olemassa sellaista liimaa, joka pitäisi painavan valumuovikannen koossa kosteissa tiloissa. Painonsa takia se olisi vaatinut tapit tai laattatuet tai jotain ja sitten sen ulkonäkö olisi ollut pilalla. Koska kannen koko näyttävyys perustuu läpikuultavuuteen. Suunnittelin myös lisäsimpukoiden liimaamista sauman peitteeksi, mikä oli turhaa pohdintaa, koska ei syntynyt mitään saumaa, jonka olisi voinut peittää.

Kuin vahingossa löysin vintistä kyseisen tuotteen laatikon ja olin äimistynyt. Laatikossa luki, että tuotteella oli kolmen vuoden takuu - kannattaa siis säästää kaikki alkuperäiset laatikot, niistä voi olla arvaamaton hyöty. Lisäksi piirongin perukoilta löytyi vielä ko. tuotteen ostoskuittikin.

Nämä löydettyäni suuntaisin Lidliin, jossa palautus otettiin vastaan ja luvattiin toimittaa eteenpäin tutkittavaksi ja korjattavaksi. Kesti kuukauden, eikä mitään kuulunut. Laiton sähköpostia, johon sain vastauksen, että he olivat vast'ikään vasta saaneet palautetun wc-pytyn kannen. Kului vielä viikko ja sain taas postia, uusi kansi toimitettaisiin minulle postitse seuraavan viikon aikana. Tuotetta ei toimittanut posti vaan UPS-kuriiri, joten uuden kannen saaminen oli luku sinänsä.

Eräänä päivänä, kun raahauduin kotiin neljätoistatuntiseksi venähtäneen työpäivän jälkeen, toi puolisoni minulle lapun, jossa kerrottiin kuriirin käyneen päivällä ovemme takana. Lapussa sanottiin myös, että tuotetta koetetaan jakaa kolmesti, jonka jälkeen sen voi noutaa lähimmästä varastotoimipaikasta (lähimmät olivat Tampere ja Turku). Samaisssa lapussa sanottiin myös, että jos haluaa muuttaa toimituspaikkaa, pitää muutokset tehdä ennen klo 19:ta. Siihen aikaan päivästä kello oli jo likemmäs kymmenen illalla eli tiesin heti, että toinenkin jakelukerta menisi oven takana käynniksi.

Seuraavana aamuna soitin heti kahdeksalta kyseisen firman toimistolle, että josko mitenkään sitä kolmatta jakelua saisi työpaikalleni, annoin osoitteen ja puhelinnumeron, mistä minut tavoittaa. Olin tosi yllättynyt, kun puhelin samana päivänä vähän vailla kaksi soi, ja kuriiri kertoi olevansa matkalla työpaikalleni tuomaan pakettiani. Firma oli kuin olikin saanut muutettua toimitusosoitteen jo samaksi päiväksi. Oli iki-iki-onnellinen...ja kävin noutamassa työpaikkani pääovelta uuden entistäkin ehomman ja aivan vastaavanlaisen kannen (työkaverit olivat jo ehtineet pelotella, että paketissa on kuitenkin vääränvärinen tai mallinen kansi).

Uusi kansi on edelleen paketissa, odottamassa kotiviikonloppua ja asennusta. Tässä kuitenkin koko kuvaa siitä rikkinäisestä, tältä sen pitäisi näyttää.

Sadonkorjuu smoothiet

Koska näpertelyt, hankinnat ja poistot ovat vähissä, täytyy tallentaa välillä reseptejä. Olen hurahtanut smoothieihin tässä viime aikoina - lienisivätkö syynä tuoreet marjat, joita luontoäiti anteliaasti kasvattaa.

Tässä kaksi smoothie-reseptiä, jotka ovat suosikkejani.
Ensimmäinen on pehmeämpi, toisessa on enemmän potkua. Mustikkasmoothie

2-2,5 dl mustikoita
1 banaani
1-1,5 dl rahkaa3-4 dl maitoa
(2-3 rkl auringonkukan siemeniä)

Kaada mustikat kulhoon, pilko banaani perään ja lisää rahka. Jos teet tuhdimpaa juomaa, lisää auringonkukansiemenet mukaan. Soseuta. Lisää maito ja vaahdota. Maitoa voi käyttää enemmän tai vähemmän maun mukaan - minä haluan juomani paksuna, herra Kirjoitus tykkää maitoisemmasta versiosta.


Mustaherukkasmoothie

2 dl mustaherukoita
0,5 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
2 banaania
200g rahkaa
6 dl maitoa

Jos marjat ovat pakastettuja, sulata niitä ensin vähän mikrossa. Sitten vain marjat isohkoon kulhoon, pilkottu banaani ja sokeri seuraksi, samoin rahka ja vähän maitoa. Loput maidosta lisätään soseuttamisen jälkeen ja vaahdotetaan. Sokerin tilalla voi käyttää hunajaa. Terveellisin vaihtoehto tehdään ilman sokeria, vain tipalla hunajaa, rasvattomasta rahkasta ja rasvattomasta maidosta. Ja ei kun syömään...

Elokuun kosmetiikkahankinnat

Elokuussa olen tainnut päästä kosmetiikkahankinnoista "tosi vähällä". Ostin eräältä puolitutulta edustajalta kasvovoiteen extrasuperhyperalennuksella. Voide on merkitään Mary Kay, näitä tuotteita minulla on pari muutakin. Tiedän, että pitäisi käyttää niitä säännöllisti, mutta jotenkin vain olen pihistellyt noita hyviä, mutta ärsyttävän kalliita, tököttejä aina parempiin tilaisuuksiin.
Köyhdyin siis tästä voidepurkista kokonaiset 2€.

Tuon voidepurkin lisäksi tuli päivitettyä peruskosmetiikkavalikoimaa "peruskaupastani" eli dermoshopista. Ilman heidän keittiösaippuaansa en kerta kaikkiaan tule toimeen - sitä tuli tilattua sekä pumppupullo että täyttöpussi:
Lisäksi dödöä minulle ja herra Kirjoitukselle. Miespuoliselle nuo mustakorkkiset, yhteensä 5 pulloa ja kahta eri sorttia. Saapi hän sitten verrata, kumpi tuntuu paremmalta. Itselleni tilasin maltilliset kaksi pulloa ja kumpikin erilaista, jotta pääsen minäkin testaamaan.
Aurinkovoidetta tulevaa matkaa varten, tämän verran aion viedä mukanani ja loput ostetaan sitten Locas Americanisista (ja kirjoitin kaupan nimen varmaan väärin, mutta minulle riittää, että löydän sen paikan päältä;-) ):
Lisäksi käytin tästä ja aikaisemmasta tilauksesta saamiani bonuspisteitä ja hankin jalkavoiteen ja vielä yhden deodorantin. En ole aikaisemmin malttanut kokeilla tuota Deo Stick E:tä, koska mielestäni 6€ dödöstä on vaan liikaa. Nyt sen sain kerätyillä bonuspisteillä "ilmaiseksi", joten päätin testata.
Tähän tilaukseen paloikin sitten jo enemmän rahaa, koska pelkästään aurinkovoide maksoi 9,90€, kokonaissumma oli siinä 35€ kieppeillä. Eli elokuun kosmetiikkahankintoihin meni kokonaisuudessaan vajaa 40€, mutta toisaalta noilla tuotteilla pärjää sitten pitkään.

Viikonlopun satoa

Ohessa kuvia jo melkein kahden viikon takaa, edelliseltä ranchi vierailultamme.
Mamman mansikkamaa tuottaa edelleen satoa, tässä todisteet siitä.
Tässä taas todisteet siitä, että porkkanamaamme on kieroutunut, vai mitä ajatuksia nämä toisiinsa kietoutuneet porkkanat herättävät.

Mustikkasato jäi kuvaamatta, vaikka sitäkin saimme koottua ihan kiitettävästi. Ilmojenhatija ei suonut meille kuin puolitoista tuntia aikaa metsässä oloon sunnuntai iltapäivällä, mutta silti saalis oli hyvä. Siitä suurin kiitos kuuluu herra Kirjoitukselle ja hänen noukkurilleen, sillä hänen saldonsa oli 6 litraa kontra minun vaatimaton 1,5 litraa käsin noukkien.

Kanttarelleja löysimme myös, mutta niistäkään ei ole kuvaa, sillä ne päätyivät heti puhdistuksen jälkeen pannulle.

Auringonkukkapelto hehkui kauniin kirkkaissaväreissä parhaimmillaan eli lisätään vielä kuva siitä tähän lopuksi.