Suuri käsityö-lehti

Sain lahjaksi Suuren Käsityö-lehden näytenumeron. Minulle lähetetyksi numeroksi osui 7/10 eli kesän teemanumero.

Edellisen kerran olen tehnyt tuttavuutta tämän lehden kanssa pidempään 1990-luvun puolivälissä, jolloin se tuli minulle ja äidilleni melko pitkän aikaa ja sitten vielä yhden pätkän verran 2000-luvun alkuvuosina. Olimme äidin kanssa yhtä mieltä siitä, että lehden taso laski tuossa 90-luvun puolen välin paikkeilla todella rajusti – useimmissa kaavoissa koot olivat 38-40-42 ei sen pienempiä eikä suurempia kokoja. 2000-luvun alun testijakso osoitti, ettei suunta ollut muuttunut miksikään ja koimme, ettei tuo ollut meidän lehtemme.

Odotin siis näytenumeroani suurella jännityksellä – kokisinko vastaanvanlaisen pettymyksen kuin edellisellä kerralla vai yllättäisikö lehti positiivisesti. Onneksi yllätys oli positiivinen, lehti on kehittynyt ja todella hyvään suuntaan. Ohjeet ovat monipuolistuneet, nyt tarjolla oli sekä ompeluohjeita, neuleohjeita, virkkausohjeita, askarteluvihjeitä ja sisustusvinkkejä. Kesämekkoja oli useampi erilainen, niistä yksi xs-malli ja toinen xl-malli. Noista nimenomaan xl-malli vaikutti erittäin mielenkiintoiselta eli sen varmaankin toteutan jossain vaiheessa.

Neuleohjeet vaikuttivat todella mielenkiintoisita, mutta olin pettynyt siihen, että niissä oli niin vähän koko vaihtoehtoja. Eihän se nyt toki ole mikään mahdoton asia laskemalla itse suurentaa kokoa, mutta olisin paljon mielummin ottanut ohjeet, joissa olisi ollut valmis ohje sekä kokoa pienempään että kokoa suurempaan neuleeseen.

Ihan niin paljon lehti ei viehättänyt, että tilaisin sen itselleni, mutta lupaan jatkossa pysähtyä kirjasossa sen hyllyn kohdalle, josta kyseinen lehti löytyy. Nyt kun olen aina kävellyt kylmästi ohi ja ajatellut, että yhtä huono se on kuin ennenkin. Lehti on kuitenkin kehittynyt todella paljon positiiviseen suuntaan eli olen onnellinen, että annoin sille mahdollisuuden.

Hellemeikit

Helle hellii Suomea ja Kaloriina raataa töissä - se hyvä puoli tässä ainakin on, että sekä harrastetyöpaikassa että oikeassa hommassa on kunnon ilmastointi eikä työtahtikaan ole samaa luokkaa kuin talvella...

Sitä mukaa kun aurinko on lisännyt väriä ja pisamia naamalla ja lukemia lämpömitarissa on meikin määrä naamalla vastaavasti vähentynyt. Vielä muutama viikko sitten selittelin kesämeikkini saloja ja siihen kuuluvia lukuisia tuotteita. Nyt mennään sitten jo linjalla "vähemmän on enemmän".

Sain alkuvuodesta Mschiciltä testattavaksi Mineral Miracle puuterin, joka näillä helteillä on ollut oikea aarre. Se toimii ilman meikkivoidettakin ja pitää kasvot kauniin mattaisina tukkimatta silti ihohuokosia. Se saa ihon näyttämään hyvältä ilman, että se näyttää raskaasti meikatulta. Tuote toimii myös tummien silmänalusten häivyttäjänä ja on tosissaan nimensä mukainen ihme. Ainoa miinus on siinä, että se pahus maksaa 30 euroa purkki eli sen verran, että en olisi varmasti omilla rahoillani sitä ostanut. Tämän yksilön sain siis ilmaiseksi testattavaksi ja olen ollut ihan tyytyväinen. Tietenkin kallis tuote on aiheuttanut nuukailua eli en ole malttanut käyttää sitä kuin erikoistilanteissa - ja olen sitä mieltä, että yli 30 asteen helle on erikoistilanne. Tässä siis kuva tuosta ihmeaineesta, tarkempia tietoja löytyy mschicin sivuilta.
Tämän ihmepuuterin lisäksi hellemeikissäni on vain kulmakynä, joulunpunainen huultenrajauskynä, punertava huulikiilto, musta ripsari ja se ihanainen vihreä kimalle rajauskynä. Tehosteena tietysti kestovärit. Alan vakavasti harkita rajauksen (mustan) tatuoimista silmiin...

Mun uusi turkoosi

Heinähelteet ovat pistäneet rakkaan mieheni pään viimeisen päälle sekaisin. Olin katsellun MP3-soitinta jo jonkin aikaa, en mitenkään vakavasti, korkeintaan puoli vakavasti tyylillä “olisihan sellainenkin kiva olemassa”. Teknisemmin orientoitunut mieheni suoritti vertailuja, tutki ominaisuuksia ja hintoja- minä ajattelin odottaa, kunnes joku sopiva yksilä kävelee niin kohdalle, että kompastun siihen.

Perjantaina se sitten käveli, ihan kirjaimellisesti. Rakas mussukkani sanoi, että oli ostanut minulle sen kaivatun soittimen. Kun haukoin henkeäni, hän jatkoi kertomalla, että siihen kuuluu sitten pari muutakin ominaisuutta esimerkiksi gps, kamera ja radio. Sitten hän vielä jatkoi, että voi sillä tosiaan soittaakin...

Hän oli ostanut minulle uuden puhelimen, jossa on mukana MP3-soitin ja kaikki nuo muutkin yllä mainitut härpäkkeet. Ja minä kun olen vannonut, etten tarvitse kännykkäkameraa tai kännykkäradiota, mutta nyt minulla on sellaiset.

Se mikä minut uudessa Nokian 5230-puhelimessani lumosi, oli vetävän turkoosi takakansi ja samansävyinen kosketusnäytönohjain. Mukana tulivat myös herkullisen pinkki ja tyylikkään valkoinen takakansi – se mitä jäin kaipaamaan olivat niihin sopivat kosketusnäytönohjaimet. Ne kuulemma saisi ostaa lisävarusteena, mutta ihan niin paljon en niitä halua.

Kyllä tämä uusi puhelimeni kuitenkin on aika herkku.

Kengät- minä 4-0

Kengät ovat viimeaikoina aiheuttaneet minulle tavallista enemmän päänvaivaa tai itse asiassa olen hävinnyt ottelun kenkien kanssa suunnilleen 4-0.Tuntuu, että kaikki arkikäyttöön ottamani kengät ovat suunnilleen räjähtäneet käsiin vain vähän aikaa sen jälkeen, kun olen niitä alkanut käyttää.

Esimerkiksi limenväriset puutarhakropsuni, jotka toki ovat jo muutaman vuoden ikäiset, ovat kulumassa pohjasta puhki. Niillä on ilmeisesti kävelty niin paljon, etteivät ne kestä moista vai olisiko niin, että ne tosiaan on tarkoitettu kulkupeleiksi pehmeälle alustalle kuten metsään, pururadalle tai puutarhaan.

Aloitin tämän kirjoittamisen vähän aikaa sitten, ja nyt on tilanne muuttunut. Limenväriset "kropsuni" siis feikkicrocsit kävelin rikki. Ne ihan yksinkertaisesti lopulta kuluivat pohjista puhki, eivät enää uhanneet, kuten tuossa sanottiin. Miten niin rakkaat ja paljon käytetyt kengät?

Punaiset glitteriballeriinani elävät toista kesäänsä luonani ja tämä on myös niiden viimeinen kesä. Kantapäät repeilevät, päälinen murtuu ja kuluu puhki, vuorit ovat enää muisto vain.. Ei auttanut edes jeesusteipillä tehty korjaus, kantapää on rikki ja sillä hyvä. Kun ne lakkasivat lopullisesti pysymästä jalassa, oli pakko siirtää ne kenkien taivaaseen...

Haaveilemani paljettiballeriinat eivät sitten koskaan muuttaneetkaan meille. Kävin sovittamassa niitä toisenkin kerran ja tajusin niiden olevan niin matalareunaista mallia, että ne levisivät räpylässäni ihan mahdottomiksi. Ne unelmat jäivät siis kauppaan, mutta ei minun oikeastaan ole niitä hirveän ikävä - jossain minua odottavat vielä ne unelmakengät.

Käytin työtä tekosyynä ja ostin itselleni uudet kengät. Ne olivat koko mustat korokepohjilla, kahdella päälisremmillä ja yhdellä kantaremmillä, kevyet kuin unelma ja ihan kivan näköiset - sellaiset melkein perustyökengät. Parasta niissä oli kuitenkin hinta, ne olivat ihan uudet ja maksoivat vain euron! Ne ovat siis peräisin paikallisen tarjoushalpahallin poistomyynnistä.
Pistin ne jalkaani, kun menin taas pitkästä aikaa harrastetyöpaikkaani - tuo paikka on kyllä mato tuhoamaan kenkiä. Nämä kestivät vajaan päivän. Siinä ajassa toisesta kengästä pettivät nilkkaremmien liimaukset pahasti ja toisesta vain vähän. Pakko se on uskoa, että köyhän ei kannata ostaa halpaa!

Tähän jatkoksi todettakoon vielä, että kolmantena käyttöpäivänä, toisena työpäivänä, joiduin kokoamaan kenkiä teipillä, jotta pysyivät kasassa. Jäivät sitten kolmannen päivän jälkeen työpaikan roskikseen ja uusia vastaavia EN hae.

Vauhdikas viikonloppu

Nyt jo lähestytään uhkaavasti seuraavaa viikonloppua ja edellisenkin tekemiset ovat pahasti raportoimatta, joten ihan pika-pikainen selostus siitä, mitä tuli puuhailtua maalla viime viikonloppuna.

Jossain kohtaa lauantaita teki mieli käyttää kaikki osaamani kirosanat, ihan kahdesta syystä. Sattui nimittäin osumaan niin, että tämä oli varmaan se toinen niistä Suomen pitkän kesän viikonlopuista, jolloin ulkona olisi voinut keekoilla bikineissä. Minun varusteenani sen sijaan olivat turvakengät, työhaalarit ja ison osan päivää vielä kuulosuojaimetkin - ei mitenkään kuumaa ja läkähdyttävää. Toisaalta, onhan se ihan pakko myöntää, ettei metsäisellä kaivon puhdistus ja kunnostus työmaalla voi olla bikineissä, varsinkaan kun siellä ei tuullut yhtään ja kaikki pohjoisen pallonpuoliskon hyttyset ja paarmat olivat päättäneet pesiytyä tuolle työmaalle kanssamme.

Toinen syy kiroilemiseen oli osin ihan itsessäni ja sillä kertaa olin muuten tosi kiitollinen työvaatteista. Kaivotyömaalle kaadettiin tie, ja minä tietenkin päädyin oksimaan tiemaalta kaadettuja puita hyötykäyttöön. Tyypilliseen tapaani nappasin vesurista kiinni ja komautin - en sentään onneksi jalkaani, vaan sellaiseen reilun kokoiseen pajun runkoon, jossa oli vielä osa juuria mukana. Puu siis oli kuivettunut ja irtosi maasta juurineen ja siirretty sinällään minulle oksittavien pinoon. Minä siis löin puuta ja sekunnin kuluttua tunsin huumaavaa kipua poskessani. Juu, siihen iski ampiainen ja poski alkoi heti turvota ja särkeä.

Onneksi oli ruokatunnin aika, joten jätin puun ja lähdimme syömään - minä kyllä ajattelin särkylääkettä enemmän kuin ruokaa. Kun sitten palasimme ruokatunnilta, päätin hoidella tuon puun ja iskin taas siihen vesurini ja aivan samoin seurauksin. Taas oli ampiaisen pisto naamassa - tällä kertaa vain otsassa.

Vasta tuon jälkeen aloin tutkia puuta tarkemmin ja totesin, että sen juuriston lomassa olikin ampiaispesä. Enhän minäkään siitä olisi pitänyt, jos joku olis tullut kirveen kanssa minun kotiani tärisyttämään, joten siirsin puun hienovaraisesti sivuun ja päätin, että se saa jäädä metsän omaksi - minä en siihen enää koske. Sen verran nuo kaksi "tuikkausta" särkivät, että teki mieli käyttää kaikki osaamani ja pari uuttakin kirosanaa...

Kaivoprojekti saatiin kuitenkin kunnialla loppuun ja nyt meillä on sitten hyvä vetinen varakaivo. Sunnuntaina puuhasteltiin perinteisten perkausten ja ruohonleikkuun sekä mansikoiden kanssa. Meidän vakituinen mansikanviljelijämme kiikutti meille 20 litraa, joista osa pakastettiin ja osa syötiin, olivat muuten taivaallisen hyviä!

Rikoo on riskillä ruma

Olkoon vaan miten rumaa tahansa muiden mielestä, minä huipensin kesäkuun shoppailuvimmani ostamalla itselleni nuden väriset pyöräilyshortsit.
Olisin halunnut ostaa sellaiset mustat lyhyet, joissa on pitsit lahkeissa, mutta kokoani ei ollut enää jäljellä - noita pöksyjä lienee mainostettu vähän liikaa eräissä muotiblogeissa, koska niitä ei ollut kuin yhdet xs-kokoiset jäljellä.

Minä siis sorruin hiekanvärisiin lyhytlahkeisiin shortseihin, pääasiallisena ajatuksena syksyn aurinkomatka. Minun reisiläskini kun eivät suostu olemaan hinkkautumatta toisiinsa, joten tarvitsen lyhyen hamosen kanssa jotain joka pitää hieraumat loitolla eikä silti vilku häiritsevästi helman alta.

Nämä saavat toimia myös kaavoina, ajattelin pyöräyttää jossain vaiheessa syksyksi parit lisäpökät samalla mallilla ja vielä lyhyemmillä lahkeilla. En nyt tarkkaan muista, minkävärisiä kankaita on varastossa, mutta kai sieltä jotain sopivaa löytyy.

Hiekanväriset perusmalliset pyöräilyshortsit maksoivat Gina Tricotissa 5,90e.

Juhannusplussat

Punnitus numero kaksi takana, samoin kuin kesän suurin mässäilyjuhla eli juhannus. Kyllä tuli syötyäkin kaikkia herkkuja, grillisafkaa, karkkeja, sipsejä, uusia perunoita ja voita....

Ja kyllä tuo mässäily sitten näkyi myös punnituksessa. Minulla oli plussaa 0,5 kg ja herra Kirjoituksella plussaa 0,9kg. Kerrankin onneksi näin päin ;-) Edellisestä punnituksesta siis kaksi viikkoa aikaa ja seuraavaan aikaa kaksi viikkoa.

Tuon plussaisen lukeman jälkeen kävin hakemassa Tokmannin tarjouksesta Nutrilettin viiden päivän tehostarttipakkauksen, jossa pitäisi olla kaikki tarvittava "ruoka" viideksi päiväksi. Tarkoitus on aloittaa se ensi viikolla, katsotaan, onko siitä mitään apua.