Broilerpiirakkaa

Torstaina tarjoilin vieraillemme broilerpiirakkaa, ja se saavutti niin suuren suosion, että päätin julkistaa sen reseptin täällä. Sain hyvät vinkit työkaveriltani, joten kiitokset hänelle!
Tällä kertaa mentiin vähän siitä, mistä aita on matalin eli käytin valmista pohjaa.
Broilerpiirakka

Pohja: sunnuntain valmista piirakkataikinaa
paistetaan pelkää pohjaa 200 asteessa n. 10 min

Täyte:
400g hunajamarinoituja broilersuikaleita paistettuna
1 pss herne-maissi-paprikaa
1 rasia (200g) tuorejuustoa, Italian yrtit, kreikkalainen valkosipuli tms.
½-1 tl chilijauhetta
4-5 dl juustoraastetta

Levitellään valmis taikina vuokaan ja sillä aikaa kun pohja esipaistuu, valmistetaan täyte. Paistetaan broilerit. Kuullotetaan herne-maissi-paprika ja lisätään joukkoon sekä tuorejuusto että chili. Lisätään esipaistetun pohjan päälle broilersuikaleet ja niiden päälle herne-maissi-paprika-chili ja tuorejuustomassa. Päälimmäiseksi ripotellaan juustoraaste. Paistetaan n. 20 min.

Hyvä ruoka - parempi mieli.

Hengissä selvitty...

...uskomatonta kyllä, mutta viimeisestä parista viikosta on selvitty hengissä. Viikko meni siivouksiin siten, että viikonloppu oltiin maalla ja muutoin sitten siivottiin kuin heikkopäiset. Kyllä meillä nyt sitten on puhdasta - rakas mieheni väittää, että on suursiivouksen jälkeen joutunut imuroimaan päivittäin ihan vaan sen takia, että minä neuroottisesti vahdin huushollin pysymistä kunnossa.

Työpaikan kevätretkeltä, joka oli tiistaina, ei valitettavasti ole kuvia, sillä keli oli kurjahko. Ei ihan suoraan satanut vettä, mutta vähän pisaroi ja taivas oli tasaisen harmaa ja valkovuokot supussa eli ei toivettakaan kunnon kuvista, vaikka maisemat olivat todella upeat. Suunnittelen raavaahani herra Kirjoituksen mukanani uudelle lenkille silloin kun aurinko suloisesti paistelee ja hän saa hoitaa valokuvaamisen.

Torstaina nähtiin ihania pikkuisia vanhempineen - kyllä, olen pehmennyt, nuo pikkuiset olivat tosi ihania. Ja tiedän, ettei viisi vuotta sitten olisi lyötynyt yhtään ainoaa alle 150cm mittaista ihmisolentoa, jota olisin ihanaksi suostunut sanomaan. Torstain saldona tarjoilen jossain vaiheessa herkkureseptejä.

Tyhjentyneitä kosmetiikkapurkkeja olen vipannut roskiin tasaiseen tahtiin, nyt vain ei ole sellainen olo, että olisin jaksanut raportoida kokemuksia niistä. Osaa samoista tuotteista on jo esitelty ja osaa on vielä toisia purkkeja jäljellä, joten niistä raporttia sitten myöhemmin noiden seuraavien purkkien tyhjentyessä.

Alkava viikko menee vielä lentokoulussa eli olen ma ja ti maailmalla, herra Kirjoitus on myös maanantaina työpaikan virkistyspäivällä, keskiviikkona hän risteilee jossain Saaristomerellä. Tapaamme toisiamme siis käytännössä torstaina illalla, minä olen sitten taas viikonlopun töissä eli ei kovin paljon yhteistä aikaa jää, mutta sehän pitää suhteen tuoreena.

siivousta ja kaktusmultaa

Sain siis eilen puunattua makuuhuoneen oikein viimeisen päälle kunnolla. Tuli vaihdettua sängynpeitot ja verhot, pestyä hammasharjan kanssa ikkunalaudan laattojen välit ja jalkalistojen kohokuviot käsiteltyä korvapuikkojen kanssa. Mitä - yrittääkö joku sanoa, että se ei olisi normaali tapa siivota??? Onhan se...

Illalla oli kyllä silleen autuas ja väsynyt olo, kun sai saunan jälkeen kellahtaa puhtaille lakanoille yberpuhtaaseen huoneeseen, vaan itku pitkästä ilosta ja sitten päästään siihen sattuu osastoon.

Eli eletään aikaista aamua siinä muutamaan kertaan mainitussa keskikokoisessa länsisuomalaisessa kaupungissa, siinä samaisessa kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, joka sekin on muutamaan kertaan tullut mainittua. Asunnonhan jakavat mies ja nainen, aviopari. Nainen alkaa availla vasta eilen ikkunaan ripustamiaan tummia, paksuja verhoja, sillä toisin kuin muut ihmiset, jotka kesäksi vaihtavat heleisiin, ohuisiin, vaaleisiin verhoihin, tämän parin asunnossa makuuhuoneen kesäverhot ovat tummat, raskaat ja paksut. Tämä siksi, että ne suojaisivat kesäaamuisin ikkunaan paistavalta nousevalta auringolta, jonka ensimmäisetkin säteet osuvat pariskunnan sänkyyn herätellen nukkujat monesti liian aikaisin. Ja unikin on pimeässä rauhaisampaa... kevätaamun rauha tosin oli kaukana siitä, mitä kyseisessä asunnossa tänä aamuna tapahtui.

Niin nainen siis avasi verhoja. Toinen puoli siirtyi nätisti sivuun ja tuli kiinnitetyksi nauhalla, jotta huoneeseen kuitenkin pääsisi päivän aikana mukavasti valoa. Sitten toinen verho ja hirveä meteli: "tumps, kolin kolin, räiskis". Seuraavaski muksaus ja rapinaa ja sitten selkä piitä repivä hiljaisuus. Mies syöksyy eteisestä takaisin makuuhuoneeseen. Jossa vallitsee täydellinen kaaos - lattialla on multaa, hiekkaa, pieniä kiviä, kukkaruukku ja siinä yksi lähes entinen kaktus... Nainen seisoo kaiken keskellä suu apposen auki ja katsoo jalkoihinsa, jotka ovat sen kaiken sotkun keskellä.

Sitten, kiroilua, mutinaa, nostetaan kaktus ylös ja kiikutetaan keittiöön. Kaivetaan lattiaharja siiivouskaapista, harjataan suurimmat kivet ja hiekat lattialta pois. Seuraavaksi otetaan mikrokuituinen lattialasta ja toistetaan operaatio - lattialla on edelleen hienoa hiekkaa ja pikkuruisia kivensiruja. Naapureista välittämättä otetaan imuri ja imuroidaan makuuhuoneen lattia kello puoli kuusi aamulla. Sen jälkeen huokaistaan helpotuksesta, sillä onneksi illalla tuli kiire ja eilinen lattian pesuvesi on vielä eteisessä. Pestään makuuhuoneen lattia kahteen kertaan ja todetaan, että 99,9% kaktusmullasta on saatu poistettua lattialta. Seuraavaksi nainen menee keittiöön ja istuttaa kaktuksen uudelleen siihen lattialta talteen harjattuun multaan ja kantaa sen takaisin makuuhuoneen ikkunalle.

Oletettavaa on, että löydämme huomautuksen naapurirauhan rikkomisesta postilaatikostamme vielä tänään tai sitten harvinaisen ymmärtäväiset naapurimme tajuavat, että kysessä oli poikkeustilanne ja tarkoituksemme ei ole jatkossa imuroida kello puoli kuusi aamulla. Tarinan opetus on se, että kun alat avata verhoja ikkunalta, jolla on kaktuksia, tarkista silti kahdesti, ettei joku lähes piikittölmältä näyttävä yksilö ole sillä ainokaisella piilopiikillään iskenut verhoihin kiinni. Jos rakas herra Kirjoitukseni saisi päättää tarinan opetuksen, se olisi kaikessa lyhykäisyydessään seuraava: enemmän kuin yksi kaktus huushollissa on liikaa tai enemmän kuin yksi pieni kukka per ikkuna on liikaa, sillä jos niitä on enemmän, niistä saattaa aiheutua ongelma.

Joka tapauksessa tämän aamuisesta sisuuntuneena olen päättänyt siivota tänään olohuoneen.

Kiirettä pitää

Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?
Pitäisi tehdä sitä ja tätä, pitäisi, pitäisi ja pitäsi... Aikaansaannokset vaan jäävät sitten tasolle, joka ei välttämättä mainostamista kestä.

Huhtikuuksi ja toukokuuksi on jostain syystä kertynyt tapaamisia, tapahtumia ja tekemistä enemmän kuin neljäksi normaalikuukaudeksi yhteensä. Yritän kuitenkin ehtiä päivittämään viimeisiä kuulumisia, tekemisiä, valmistuneita näperryksiä ja uusia hankintoja ja poistoja.
Tänään tarkoitukseni on tehdä makuuhuoneessa suursiivous ja pestä ikkunat - pitäkää peukkuja, että asia saadaan tänään hoitoon (se on vaivannut minua viimeiset kolme viikkoa) ja lisäksi silittää pyykkiä ja pestä sitä lisää odottamaan uutta silitys päivää.

On ollut tosi ihanaa tavata vanhoja kavereita, muutama tapaaminen on vielä odottamassa ja niitä odotan yhtä innolla kuin toivon tapaavani uudelleen niitä ihmisiä, joita olemme viime aikoina tavanneet.

Minulla on tänään vapaapäivä, kävin aamulla salilla ja seuraavaksi menen hakemaan pyykit silitykseen ja sitten aion keskittyä makuuhuoneen siivoukseen. Palaan uusien postausten myötä toivottavasti pian ;-)

Hammaslääkärissä

Kävin tänään hammaslääkärissä, joka siitä huolimatta, että olen onnistunut saamaan maailman mielyttävimmän hammaslääkärin, on inhokkipaikkani. Pelkästään jo se puhdistusaineen tuoksu saa kylmät väreet käymään selkäpiissäni - se haisee ihan erilaiselta kuin missään muualla sairaalassa.

Tänään kävin taasen tarkastuttamassa hampaani - teen sen säännöllisesti vähintään kerran kahteen vuoteen ja saan aina käydä seuraavan vuoden laitattamassa hampaita kuntoon. Käyn siis hammaslääkärissä säännöllisesti, vaikka inhoankin koko paikkaa ihan suunnattomasti, koska toinen vaihtoehto, hampaiden hoidattamatta jättäminen tulisi pidemmän päälle kivuliaammaksi ja kalliimmaksi. Kuuluin nyt ensimmäistä kertaa siitä, että ovat kehittäneet sakkomaksun eli sellaisille potilaille, joiden edellisestä hammaslääkäri käynnistä on enemmän kuin kolme vuotta (ellei hammaslääkäri ole nimenomaan erikseen suositellut kolmen vuoden tarkastusväliä), on kalliimmat hinnat, kuin meille, jotka poikkeamme siellä tämän tuosta.

Tämän päiväinen ilouutiseni liittyy kuitenkin siihen, että minulla on vain yksi (1!!!!!!) paikattava reikä! Ihan uskomatonta! Toki siellä joudutaan tekemään vähän muutakin remonttia, koska oikealla alatakahampaat kadottavat kontaktit toisiinsa ja sinne väliin muodostuu tasku, jonne kaikki öklömömmö jemmaantuu, mutta ne hoituvat yhdellä käynnillä. Ja jos vaivaa ei tule, tapaamme seuraavan kerran keväällä 2012. Arvatkaa olenko onnellinen? Ihan satakympillä, vaikka sainkin mukaan 25e laskun kymmenestä minuutista - ei sillä väliä, jos ei tarvitse juosta siellä 1kk välein seuraavan vuoden ajan.

Anopin vanhat verhot osa xxx

Kyllä vain, olen taas päässyt maalle ompelukoneen pariin ja olen aikas aikuisten oikeasti katkera siitä, etten ole noin viisi tai seitsemän tai kymmenen ikäinen pikkutyttö. Vastustin kiusausta iskeä Ievuskaiselta ja hänen äidiltään saamieni kankaiden kimppuun (kiitos vielä niistä, ovat ihania; minulle jäi kolme ja äidille toiset kolme ;-)!), palaan siis niiden esittelyyn myöhemmin.

Sen sijaan hyödynsin äidin tilkkuvarantoja ja anopin vanhoja verhoja, joista on tullut tehtyä yhtä ja toista aikaisemmin ja vielä jäi kangasta jäljelle ainakin pariin kokeiluun.Tällä kertaa keskityin värkkäämään vappujuhliin pikkuneideille pussukoita, vähän samaan tyyliin kuin ne pari kolme, jotka esittelin jo aikaisemmin. Nyt materiaalina oli äidin jämätilkuista otettu sametti ja anopin tyllit. Kuvat puhukoot puolestaan enemmän:

Valkoista tylliä ja pinkit nauhat sekä koristenappi (ollapa häät tulossa ja päästäpä kaasoksi, niin tekisin tällaisia tusinalle morsiusneidolle ;-p)
Muuten samaa sorttia, mutta keskililat koristeet - onneksi äidillä on ehtymätön nappivarasto, kuvissa siis kaksi eri pussukkaa. Toisessa koristeena nappi, toisessa rusetti
I-m a barbiegirl....yritelmä toisesta kohtaa verhoja, näkyy valitettavasti pahasti läpi, mutta tehostettiin pinkeillä nauhoilla ja vaaleanpunaisella rusetti/nappiyhdistelmällä
Sitten seuraavaksi turkoosia väriä. Näitäkin pussukoita on useampi- ensimmäinen on ainoa, josta on kolme kuvaa, koska se on myös ainoa, jossa on koristeet molemmin puolin pussukkaa, toisella laidalla rusetti, toisella nappi ja nauhat vain yhden kerran. Jäkimmäisessä nauhat tuplana ja nappikoriste.
Hempeää sireenililaa: pikkuinen pussukka rusetilla ja yhdenkertaisella nauhalla. Onneksi on kirpputorit - nauhat ovat peräisin 2,90e maksaneesta kirpparilöytöpussista, jossa oli varman 25 n. 1,5m pitkää nauhan pätkää. Jälkimmäisessä samaa nauhaa ja nappikoriste.

Isänmaallisin sävyin sähkönsinistä ja valkoista. Herra Kirjoitus yllytti minua kokeilemaan jotain sellaista väriä, jota en itse koskaan käyttäisi ja sen seurauksena syntyi tämä pussukka. Käytetty verhokaistaletta samasta kohtaa kuin barbiegirl-pussukassa, mutta käännetty se kaksinkerroin, jolloin pussukka pienempi, eikä niin läpinäkyvä.
Omat henkilökohtaiset suosikkini.

Goottipussukka tummanviininpunaisesta sametista ja tyllistä, hihnana leveä musta satiininauha ja nauhassa viininpunainen samettirusetti. Neiti Jälki, ikää 7 vee, olisi ollut aivan otettuna tästä:
Ja ehdoton ykkönen, josta luopumista kipuilen vieläkin. Sellaista vanhoissa elokuvissa esiintyvää ihanan lämpimän vihreän sävyistä samettia - kuvailisiko sitä sitten vaikka metsän vihreäksi- ja sen lisukkeena tylliä ja vihreät satiininauhat. Näitä pussukoita on kaksi ihan samanlaista, mutta kuva vain toisesta. Minusta tämä vaan on syötävän suloinen ja on siis luonnossa paljon paremman näköinen kuin tässä kuvassa:
Miksikö kipuilen tuosta pussista luopumista? Koska koko tusina (sen verran niitä oikeasti on, vaikka kuvia on enemmän) menee arpavoitoiksi vappujuhliin, joiden järjestämisessä äitini on taas perinteisesti mukana.

Mschic-tilaukseni

Sain tilaukseni MSCHIC:iltä, se tuli noin kolmessa viikossa eli toimitusaika ihan kohtuullinen. Pakkaus oli uskomattoman tyylikäs- musta pussi suljettuna mustalla satiininauhalla ja tuotteet käärittyinä mustaan silkkipaperiin:
Tilaukseni koostui eyestain - vedenkestävästä rajausväristä ja sen levittämiseen soveltuvasta siveltimestä sekä lahjana annetusta huulipunasta. Rajausväri ja sivellin ovat loistavat, sanoisin että väri on jopa parempi kuin Joe Blascon vastaava eli se on paljon se.

Jotenkin tyypillistä tuuriani on se, että joku asia kuitenkin meni pieleen. Paketin summan ylittäessä tietyn euromäärän sai lahjaksi valita tietyn tavaran - huulipunan tai luomivärin. Minä valitsin huulipunan, vaalean nudesävyisen huulipunan, koska sellainen sattui puuttumaan melkoisen kattavasta huulipunakokoelmastani. Pettymykseni oli suorastaan ylimaallinen, kun paketista kuoriutui FUKSIANvärinen huulipuna. Fuksia/tumma kylmä pinkki on sävy, jota en käytä vaatteissakaan juuri koskaan ja meikeissä en koskaan.

Kiukuttelin asiaa itsekseni ja mietin, annanko palautetta - varsinkin, kun punan nimi on käsin korjattu tilauslomakkeelle ihan toiseksi kuin tilaukseni ja tilaamaani punaa on nettisivujen mukaan edelleen saatavissa lahjaksi. Miksi helkatissa minulle on törkätty joku fuksianpunainen paskaväri, jos kerran tuota nudesävyä on jaossa kaikille muille? En ole vieläkään ratkaissut asiaa palautteen annon suhteen, ymmärrän kyllä, että lahja on lahja, mutta pakko tunnustaa, että kiukuttaa edelleen se ensimmäinen sähläys niiden alennuskoodien kanssa ja nyt sitten vielä tämä.

Syy siihen, miksi kuvissa on kaksi huulipunaa, joista toinen todellakin on nudesävyinen, on se, että sain toisen huulipunan lahjana Ievuskaiselta, joka väitti, ettei sävy ole hänelle sopiva. Hän oli saanut sen yllätyksenä mukaan pakettiinsa. Testasin punan ja se on aivan huippuihana - sävy on mitä parhain, kun vielä vähän saisi rusketusta nassuun, niin se olisi täydellinen. Kiitos, Ievuskainen!

Pistää kyllä ihan oikeasti miettimään, kannattaako tilata toiste, jos ja kun kerran tuotteita muutellaan, miten sattuu ja tarjoukset ovat voimassa vuoden loppuun, kukauden loppuun, eivät enää ollenkaan. Yritän olla koukuttumatta tuohon rajausväriin liikaa ;-)